Miksi teille tuli avioero?

Vierailija kirjoitti:

Varmimmin avioeron välttää kun ei mene naimisiin. Jos olisit laskuvarjohyppäämässä lentokoneesta ja sinulla olisi 50% mahdollisuus, että laskuvarjo toimii, hyppäisitkö?

Avioeron välttäminen ei ole mikään onnen tae. Jää elämättä kokonaan, jos välttää kaikkea mikä voisi mennä myös pieleen taikka ylipäänsä muuttua tai loppua. Sellaiset juuri niitä kaikkein onnettomimpia yleensä ovatkin. Ja kotiinsakin ja yksin moni kuollut...

On toki myös totta, että joskus harvoin parisuhteet voivat olla hengenvaarallisia, yleensä naiselle, kuitenkaan parisuhdeväkivaltaankaan ei sitä papin aamenta taikka maistraatin tätiä tarvita, tai edes tavallisiin sydänsuruihin tai parisuhteen loppumiseen. Ja jos tilastollisesti vertaa, niin kyllähän avioliitto kestää varmemmin kuin pelkkä parisuhde ilman avioitumista :D Kai sillä on väliä, että on edes kunnon aikomus sitoutua.

Ja ihan henkensä kaupalla ei siinä alttarilla tarvi siis kuitekaan arpoa, että kestääkö vai ei.

Jamal eiiiiih

Mieheni oli lopuksi kiinnostunut enemmän muista naisista kun minusta.

Halusi jännitystä elämään. Olikohan jännitys sitten sitä että jääkö kiinni pettämisestä, vai että kuinkapaljon pystyy kusettaa joka suuntaan.

Valehteli myös naiselle jolle kirjotteli. Esiintyi sinkkumiehenä.

Mulla meni luottamus täysin mieheen.

Vierailija kirjoitti:

Ex ei koskaan rakastanut minua, mutta osasi näytellä "rakastavaa". Tajusin vasta vuosia eron jälkeen tuon asian, kun en osannut itselleni myöntää noin olleen... Alkoi olla kanssani tyyliin "otan tuon, kunnes parempi löytyy, ja kun tuo biologinen kellokin tässä tikittää, eikä tuo nyt ihan huono ole, kiltti ja melkein hauska tyyppi ja sexi sujuu tosi hyvin, niin mikäs on hauskaa pitäessä".

Minä hoidin raha-asiat varsin mallikkaasti. Ei me rikkaita oltu, mutta hyvin riitti rahaa, kun ei joka vuosi lähdetty etelään, vaikka Ex olisi halunnut etelään kaksi kertaa vuodessa ja Lappiin kerran talvessa. Muuten Exälle rahat kyllä kelpasivat. Ja koko ajan exä etsi parempaa ja löysikin sitten, niin huh kyllä helpotti eloa.

Ex välillä pimahti ja rähjäsi jostain ihme pikku jutuista, jotka oli helppo hoitaa pois päiväjärjestyksestä, eikä minulla ollut tarve riidellä niin pienistä asoista. Olisi Exä voinut tehdä pieniä hellyyden osoituksia,

Tee töitä ittes kanssa että sulle riittää tää nykyinen tasapainoinen ihminen.

Olet varmasti tottunut vuoristorataan ja jo lapsuudestasi siihen että luulet ettei sinusta pidetä.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni oli lopuksi kiinnostunut enemmän muista naisista kun minusta.

Halusi jännitystä elämään. Olikohan jännitys sitten sitä että jääkö kiinni pettämisestä, vai että kuinkapaljon pystyy kusettaa joka suuntaan.

Valehteli myös naiselle jolle kirjotteli. Esiintyi sinkkumiehenä.

Mulla meni luottamus täysin mieheen.

Oltiin 33 vuotta yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otin eron, koska sain selville mieheni olevan kiinnostunut nuorista tytöistä. En olisi voinut tehdä mitään toisin, paitsi tajuta tämän asian jo ennen naimisiin menoa. Olimme yhdessä 10 vuotta. Miehen koneelta löytyi kuvia alakouluikäisistä tytöistä, en ollut kiinnostunut jatkamaan hänen kanssaan. Tästä on aikaa jo parikymmentä vuotta, kaukainen muisto enää. 

Kait ilmiannoit pedofiilin?

Kyllä, mutta ei siitä mitään seurannut. Kuvat olivat ns.mallikuvia, p o r n o a ei ollut antamillani cd-levyillä. Oli lähinnä nöyryyttävää omalta kannaltani. Ottivat levyt, mutta konetta eivät muistaakseni edes tutkineet tarkemmin vaikka tätä toivoin. Poliisit suhtautuivat asiaan todella välinpitämättömästi. 

Miehelle tuli neljänkympin kriisi ja alkoi leikkiä teiniä. Hän kuulema näyttikin tosi nuorelta, ainakin omasta mielestään. 

Entisellä vaimollani oli alkoholi elämän keskipiste. Lisäksi sairaalloisen mustasukkainen. Eikä sitä läheisyyttä, puhumista ja seksiäkään ollut viimeiseen kahteen vuoteen. 

Passaamisesta ei hänen kohdallaan voida puhua, koska pääsääntöisesti yhtä paljon sitä lajia oli puolin ja toisin, tosin loppupuolella minä olin se passaaja. 

Ukko ryyppäs, hakkas ja petti. En sitä menoa kauaa jaksanut.

Vaimo löysi rikkaamman.

Liitto kesti 3,5 vuotta ja olin 25 v. Ei tullut yllätyksenä. Taustalla oli miehen sivusuhde, jota en hyväksynyt. Tai oikeastaan oli syynä, että minulle ei sopinut se hänen ihastumisensa. Se oli inhottavaa ja täysin sopimatonta. Hän puhui jatkuvasti ystävistään, myös tästä uudesta ystävättärestä, mutta se sävy paljasti, että siinä oli muutakin kuin ystävyyttä. Hän itse on väittänyt kaikille sukulaisille ja tutuille, että alkoi seurustella sen uuden naisen kanssa samana päivänä kun erosi minusta. Näin tosiaan kävi, että erottiin perjantaina ja hän hyppäsi autoon ja oli sen uuden naisen luona koko viikonlopun. Jokainen täysjärkinen ymmärtää, että siinä on ollut suhde jo ennen meidän eroa, siis enemmän kuin ystävyyttä. Sitä en ole koskaan tajunnut, miksi hänen oli pakko esittää asiat siten kuin ne olisivat tapahtuneet peräkkäisinä, koska onhan siinä ollut päällekkäisyyttä. Minua inhotti se ihastus ja miehen kierous.

Koska mies oli täysi mulkku.

Yököti, yököti, seksi miesten kanssa on turhaa ja piinaa, ja se haisee. (No, naisten kanssa ei ollenkaan.)

Haluan kertoa puolisosta, joka jänisti häistä. Ei siis oltu avioliitossa. Kirkko oli varattu, juhlapaikka varattu, olin ostanut häämekon. Kesähäät piti olla. Olin saanut kutsut eteeni (ei painatus vaan printterillä). Laitoin niitä kirjekuoriin ja kysyin, milloin nämä laitetaan postiin. Muistan edelleen sen tunteen, mikä tuli, kun hän ei vastannut mitään. Sitä en muista, montako kertaa kysyin, milloin laitetaan nämä postiin. Alkoi tulla tukala olo, kun toinen vaikeni. Hän sanoi jonkin ajan päästä, että onko se nyt tämän päivän asia, ja lähti ajelemaan autolla. Tietysti kun oli useampi vuosi oltu yhdessä, tiesin jo valmiiksi, että nyt ei ole asiat kunnossa. Sitähän hän aina teki: pakeni, jos alkoi ahdistaa. Se on kumma, ettei aikuinen ihminen pysty puhumaan, vaan mykistyy ja pakenee paikalta. Kun hän tuli kotiin tuntikausia myöhemmin, kysyin, voidaanko puhua niistä hääkutsuista, ja hän vastasi yhdellä sanalla, että ei. Se yö on jäänyt mieleen. Nukuttiin samassa parisängyssä kuitenkin, mutta minulla oli paha olla, koska olin jo varma, että mitään häitä ei tulekaan. Hän on sellainen ihminen, että häntä ei pakoteta keskustelemaan ja hän avaa sitten suunsa kun on valmis.

Siinä meni varmaan muutama päivä, kun hän sanoi, että erotaan. Yritin kysyä, miksi. Ei hän sitäkään osannut perustella, vaan sanoi, että tuntuu siltä, ettei halua naimisiin ja haluaa kokea muita asioita elämässä. Eihän siinä auttanut muu kuin kertoa kaikille läheisille, että ei tulekaan häitä vaan ero.

Minä olen niin syvää vihaa tuntenut häntä kohtaan, etten ikinä ketään toista kohtaan. Vielä 2 vuotta myöhemmin sain vihakohtauksen, koska näin hänet raskaana olevan naisen kanssa kaupassa. En puhunut mitään, mutta jälkikäteen annoin tulla tekstareilla koko pettymyksen, että miksi hän vedätti minua vuosikausia ja ei halunnut sitoutua minuun, mutta hetken päästä on jo tulossa isäksi. Hän vastasi, että ei ole koskaan halunnut satuttaa minua, mutta elämä kulkee omia latujaan eikä kaikkea voi ennakoida. En tiedä, mitä sekin tarkoitti. Siis että raskaus on ollut vahinko? Vai että ei voi ennakoida, että haluaakin isäksi yhtäkkiä? Vai että on niin rakastunut siihen uuteen naiseen, ettei osannut sitä ennakoida?

Minä en ole ollut kykeneväinen menemään naimisiin, koska on traumat tuosta hylkäämisestä. Pitkään olen ollut nyt uudessa avoliitossa ja meillä yhteiset lapset.

Miehen ja naisen käsitys avioliitosta on täysin eri. Nainen avioituu saadakseen hyvän isän lapselle. Mies avioituu saadakseen vakiseksiä. Tämä tajutaan vasta, kun lapsi syntyy. Silloin ollaan jo nalkissa. Mies syyttää naista pihtaamisesta. Nainen kokee olevansa töissä omassa kodissaan ja kokee miehen kivirekenä siinä sivussa. 

Kun on jo muutenkin vaikeaa, ja puolison lähisukulainen puuttuu asioihin. Ei siis juuri niihin, joista meillä on perheen sisällä ollut hankaluuksia vaan ihan muihin juttuihin. Mutta ihan potentiaalinen viimeinen niitti tähän komboon.

Meillä talous veti erilleen. Elettiin 1990-luvun alun suurta lamaa jolloin työpaikkoja ei vain ollut, eikä vakituisia virkoja saanut vaikka oli juuri valmistuttu korkeakoulusta. Vaimo alkoi ottaa vastaan viransijaisuuuksia omalta alaltaan ihan mistä päin Suomea tahansa saadakseen meriittiä ja myöhemmin työpaikan omalta alaltaan. Itse tein mitä tahansa hanttihommia mitä saattoi saada.



Kun tätä jatkui eri paikkakunnilla liian pitkään ja tavatiinkin vain suurten juhlapyhien ja lomien aikana, me etäännyimme toisistamme henkisesti ja fyysisesti. Sitten yhden kerran sain kuulla,, että hänelle oli yhden viransijaisuuden aikana löytynyt toinen mies, hänkin viransijainen. Yritimme vielä yhdessä, mutta kun luottamus välitämme oli mennyt ja parsiuhde muutenkin kylmennyt, hain avioeron ja aloitin elämäni nollapisteestä uudelleen. Aikanaan sitten työllistyinkin vakiduuniin, avioiduin ja perustin toisen perheen. 



Tietyllä tavallla harmitti pari vuosikymmentä ja risat, sillä meillä oli ollut teini-iästä alkaen hieno suhde opiskeluaikana ja vielä sen jälkeenkin, kunnes koko Suomea kurmottanut taloudellinen lama seurauksineen erotti meidät. -Me kun olimme ilmiselvästi toistemme sielunkumppanit kuten 30 vuotta myöhemmin olemme keskustellessamme todenneet.

Vierailija kirjoitti:

Haluan kertoa puolisosta, joka jänisti häistä. Ei siis oltu avioliitossa. Kirkko oli varattu, juhlapaikka varattu, olin ostanut häämekon. Kesähäät piti olla. Olin saanut kutsut eteeni (ei painatus vaan printterillä). Laitoin niitä kirjekuoriin ja kysyin, milloin nämä laitetaan postiin. Muistan edelleen sen tunteen, mikä tuli, kun hän ei vastannut mitään. Sitä en muista, montako kertaa kysyin, milloin laitetaan nämä postiin. Alkoi tulla tukala olo, kun toinen vaikeni. Hän sanoi jonkin ajan päästä, että onko se nyt tämän päivän asia, ja lähti ajelemaan autolla. Tietysti kun oli useampi vuosi oltu yhdessä, tiesin jo valmiiksi, että nyt ei ole asiat kunnossa. Sitähän hän aina teki: pakeni, jos alkoi ahdistaa. Se on kumma, ettei aikuinen ihminen pysty puhumaan, vaan mykistyy ja pakenee paikalta. Kun hän tuli kotiin tuntikausia myöhemmin, kysyin, voidaanko puhua niistä hääkutsuista, ja hän vastasi yhdellä sanalla, että ei. Se yö on jäänyt miele

Kauhea tarina, mutta varmasti tiedät itsekin että sinun kannaltasi oli vain hyvä ettette päätyneet naimisiin. Suomessa on paljon miehiä jotka ovat jotenkin ajautuneet naimisiin sitä aidosti haluamatta, ja syyttävät mielessään puolisoaan vaikka eivät itse saaneet suutaan auki. Eivät ne ole onnellisia liittoja vaan katkeria ja mykkiä.

Kun sekakäyttäjäpuoliso löi minusta pilleri- ja viinahöyryissään puukolla läpi kuusi kertaa viimeisen perheriidan yhteydessä, päätin teho-osastolla maatessani, että minä haen hänestä eron. Ja niin me erosimme. Mnusta tuli vapaa mies.

Oma lapsi ja oma oikeaa perhe/suhde.  Älä tee avioeroa. Korjaa. Koska jos lähdet niin seuraavaa puolisosi odottaa samaa tarinaa. Se tarkoittaa sitä että sä et pärjää. Joten Oma perhe on aina prioriteetti ja se on aina oikea. Jos ongelmat niin ratkaistakaa kaiken keinoin.. lähteminen perhestä on petos. Näin vain on((