Positiivinen kasvatus ja tunnetaitojen opettaminen, kokemuksia?

Ääneen puhutaan OMIA ajatuksia, kokemusta siitä miltä ITSESTÄ tuntuu, että toisesta tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Tunnetaitojen opettamisessa sanoittaminen on hyvä juttu, mutta se pitää osata tehdä oikealla tavalla. Ei sellaisella tyrkyttävällä toisen puolesta kaikkitietävällä tavalla vaan sellaisella harmaan sävyt ymmärtävällä tavalla.

EI näin: "Nyt itket, koska sinusta tuntuu pahalta."

Vaan näin: "Nyt itket, koska sinusta tuntuu pahalta, kenties olet pettynyt siihen että et tällä kertaa saanut sitä mitä olisit halunnut. Tai sitten kenties sinua turhauttaa, koska äiti ei antanut sinulle mehua. Tai ehkäpä sinulla on nälkä ja verensokerisi ovat alhaalla ja sen takia sinua itkettää. Tai ehkä jotain muuta, jota äiti ei nyt osaa sanoittaa. Sinä itse kyllä tiedät, mikä sinulla on kun pysähdyt sitä hetkeksi miettimään ja aistimaan. Äiti tässä vain yrittää auttaa sinua, jotta jatkossa osaisit sanoittaa tunteesi ja tarpeesi muille ihmisille."

Tämä tietenkin ikätasoisesti, eli ei liian nuorelle lapselle kannata tehdä asioista liian vaikeita. Mutta ei myöskään pidä pitää lasta jotenkin tyhmänä tai vajaaälyisenä, että hänelle ei kannattaisi asioita kunnolla selittää ja sanallistaa.

Minusta tuo on ihmisen aliarvioimista minkä tahansa ikäiselle. Eivätkö lapset puhu vanhemmilleen - ovatko sellaisia, ettei heille voi normaalisti puhua!?

Minusta on kamalaa, että vanhemman epäonnistuessa huomio käännetään toiseen. Se viestittää: EPÄONNISTUMISENI VANHEMPANA OVAT SINUN TUNTEITASI - ja sellainen vain olet, tunteva. (Älä ajattele enempää.)

Jos sinä kiusaisit toista ihmistä, tai et kykenisi aina huolehtimaan hänen perustarpeistaan TAI et tahtoisi osoittaa mitään vastuuta ja empatiaa... kohdistaisit varmaan kaiken huomioon kysyäksesi kiusaamaltasi: "miltä tuntuu olla surkea?"  

Vierailija kirjoitti:

Jaa, mun lapset osas noi kyllä ihan opettamattakin. .... turhaa hössötystä moinen

Niin varmaan joo. Sun lapset todennäköisesti ei osaa hallita tunteitaan ollenkaan muutoin kuin silloin, kun sä olet paikalla ja ne pelkää sua.

Narsistit tekee niin läheisriippuvaisille: FOKUS on aina läheisriippuvaisessa ja hänen alistamisessaan. Läheisriippuvainen helposti siihen haksahtaakin ("anteeksi, että olen tämmöinen!") Nyt samaa surkuasennetta odotetaan lapselta. Se opettaa, että vika on aina hänessä. Kas kun on niin sekavasti erilaisia SYITÄ, miksi hänestä tuntuu pahalta, kuten alhainen verensokeri, mutta miksi äiti ei siitäkään huolehtinut ajoissa?

Vierailija kirjoitti:

Niin, mitäs tällä on saavutettu?

Ainakin se, että aikuiset on päiväkodeissa ihan poikki , koululaisten mielialat heittelee jo ala-asteella, ahdistuneisuus lisääntynyt. Se tällä on saatu aikaan. 

Eli ei mitään positiivista tolla lässytyksellä oo saatu aikaan. Pelkkiä ongelmia ja ongelmalapsia, jotka ei usko mitään eikä ketään. Ahdistuu siitä, kun joutuvat jo pienestä saakka leikkiä jotain aikuista ja selittää tunteitaan ja puhumaan tunteistaan ja päättämään suunnilleen kaiken.

Vanhemmilla ei mitään otetta lapsiinsa nykyään. 

Sä puhut just nyt niistä lapsista, joille ei tunnetaitoja ole opetettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnetaitojen opettamisessa sanoittaminen on hyvä juttu, mutta se pitää osata tehdä oikealla tavalla. Ei sellaisella tyrkyttävällä toisen puolesta kaikkitietävällä tavalla vaan sellaisella harmaan sävyt ymmärtävällä tavalla.

EI näin: "Nyt itket, koska sinusta tuntuu pahalta."

Vaan näin: "Nyt itket, koska sinusta tuntuu pahalta, kenties olet pettynyt siihen että et tällä kertaa saanut sitä mitä olisit halunnut. Tai sitten kenties sinua turhauttaa, koska äiti ei antanut sinulle mehua. Tai ehkäpä sinulla on nälkä ja verensokerisi ovat alhaalla ja sen takia sinua itkettää. Tai ehkä jotain muuta, jota äiti ei nyt osaa sanoittaa. Sinä itse kyllä tiedät, mikä sinulla on kun pysähdyt sitä hetkeksi miettimään ja aistimaan. Äiti tässä vain yrittää auttaa sinua, jotta jatkossa osaisit sanoittaa tunteesi ja tarpeesi muille ihmisille."

Tämä tietenkin ikätasoisesti, eli ei liian nuorelle lapselle kannata tehdä asioista liian vaikeita. Mutta ei myöskään pidä pitää lasta jotenkin tyhmänä tai vajaaälyisenä, että hänelle ei kannattaisi asioita kunnolla selittää ja sanallistaa.

No huh, olet kyllä ymmärtänyt sanoittamisen ihan väärin 😅 Apua sentään, solmuunhan sun lapsi tolla menee.

Sanoittaminen on ihan vain puheen opettamista. Teet voileipää ja sanot: "Leikkaan tomaatin siivuiksi. Laitan tomaattia leivän päälle". 

Jos haluaa sanoin osoittaa kokemaansa empatiaa, se on omien ajatusten ääneen sanomista.

Jos omat puheet saavat lapsen kiukustumaan, oli tyhmästi sanottu, ja parempi olla hetki hiljaa (sen sijaan, että lisää kierroksia).

Vierailija kirjoitti:

Niin, mitäs tällä on saavutettu?

Ainakin se, että aikuiset on päiväkodeissa ihan poikki , koululaisten mielialat heittelee jo ala-asteella, ahdistuneisuus lisääntynyt. Se tällä on saatu aikaan. 

Eli ei mitään positiivista tolla lässytyksellä oo saatu aikaan. Pelkkiä ongelmia ja ongelmalapsia, jotka ei usko mitään eikä ketään. Ahdistuu siitä, kun joutuvat jo pienestä saakka leikkiä jotain aikuista ja selittää tunteitaan ja puhumaan tunteistaan ja päättämään suunnilleen kaiken.

Vanhemmilla ei mitään otetta lapsiinsa nykyään. 

Täälläkin kuitenkin suurin osa kommenteista on tätä positiivista kasvatusta vastaan?? Eli kenenköhän lapset ne siellä päiväkodeissa ja kouluissa on kuormittamassa henkilökuntaa vajavaisilla tunnetaidoillaan???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnetaitojen opettamisessa sanoittaminen on hyvä juttu, mutta se pitää osata tehdä oikealla tavalla. Ei sellaisella tyrkyttävällä toisen puolesta kaikkitietävällä tavalla vaan sellaisella harmaan sävyt ymmärtävällä tavalla.

EI näin: "Nyt itket, koska sinusta tuntuu pahalta."

Vaan näin: "Nyt itket, koska sinusta tuntuu pahalta, kenties olet pettynyt siihen että et tällä kertaa saanut sitä mitä olisit halunnut. Tai sitten kenties sinua turhauttaa, koska äiti ei antanut sinulle mehua. Tai ehkäpä sinulla on nälkä ja verensokerisi ovat alhaalla ja sen takia sinua itkettää. Tai ehkä jotain muuta, jota äiti ei nyt osaa sanoittaa. Sinä itse kyllä tiedät, mikä sinulla on kun pysähdyt sitä hetkeksi miettimään ja aistimaan. Äiti tässä vain yrittää auttaa sinua, jotta jatkossa osaisit sanoittaa tunteesi ja tarpeesi muille ihmisille."

Tämä tietenkin ikätasoisesti, eli ei liian nuorelle lapselle kannata tehdä asioista liian vaikeita. Mutta ei myöskään pidä pitää lasta jotenkin tyhmänä tai vajaaälyisenä, että hänelle ei kannattaisi asioita kunnolla selittää ja sanallistaa.

Minusta tuo on ihmisen aliarvioimista minkä tahansa ikäiselle. Eivätkö lapset puhu vanhemmilleen - ovatko sellaisia, ettei heille voi normaalisti puhua!?

Minusta on kamalaa, että vanhemman epäonnistuessa huomio käännetään toiseen. Se viestittää: EPÄONNISTUMISENI VANHEMPANA OVAT SINUN TUNTEITASI - ja sellainen vain olet, tunteva. (Älä ajattele enempää.)

Luuletko että lapsi oppii tunnistamaan tunteita ilman sanoittamista? Kieli on ajattelun väline ja lapsille nyt muutenkin pyritään opettamaan sanoja.

Se että on veetutus päällä ei vielä kerro miksi. Siitä opitaan askel syvempään analyysiin esim. "Minä en halua puhua omista tunteista kun en ole itsekään varma, mikä tämä möykky rinnassa on." Kun tiedät että veetutus on kuin möykky ja arvelet että möykyn alla on pelko, niin voit alkaa pohtimaan, mikä tässä tilanteesta tekee pelottavan.

Tunteet tuntuu kehossa jos osaa kuunnella. Tunteet on viestejä itseltä itsellesi. Kun opit itsetuntemusta ei tarvitse olla epävarma ja rähistä kaikissa keskusteluissa, vaan opit kuuntelemaan muita ja viestimään itsekin ilman riehumista.

Vierailija kirjoitti:

Ääneen puhutaan OMIA ajatuksia, kokemusta siitä miltä ITSESTÄ tuntuu, että toisesta tuntuu.

Aivan! Aikuinen arvelee (usein oikein) lasta tarkkailemalla mitä tunteita tilanteessa voisi syntyä. Näin lapsi oppii itsekin huomaamaan tilanteita joissa erilaiset tunteet nousevat pintaan. Hän oppii myös huomioimaan muiden tunteita. Samalla opitaan myös tunteiden hallintaa.

Sanoittamisella ei pyritä jyräämään muiden tunteita vaan saamaan lapsi pohtimaan niitä. Eihän aikuinenkaan aina osaa nimetä omia tunteitaan. Terapeuteille on jonoa kun ihmiset yrittävät saada selvää itsestään. Vankilat pullistelee ihmisiä, joiden ainoa keino "sanoittaa" tunteitaan on väkivalta.

Vierailija kirjoitti:

Sanoitus ei tarkoita ajatusten tunkemista.

Semmosen kuvan siitä on tässä ketjussa saanut. Ja edelleen, se on todella naurettavaa ja ihan turhaa. 

Siinä mittakaavassa, miten sitä nykyään tehdään. 

Kyllä täällä ihmiset on osannu tunteensa näyttää ja kertoo mikä mättää, ilman tollasta uutta new age hömpän pömppää.

Amerikastako se on tullu? Samoin, kun se "käydään kaikki vähän jutskaa psykologille".

Sekin on vedetty yli. No, tienaapahan nekin elantonsa jostain

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, mun lapset osas noi kyllä ihan opettamattakin. .... turhaa hössötystä moinen

Niin varmaan joo. Sun lapset todennäköisesti ei osaa hallita tunteitaan ollenkaan muutoin kuin silloin, kun sä olet paikalla ja ne pelkää sua.

Pah. Aikuisia ovat ja hyvin osaavat käyttäytyä. On aina osannut. Ilman tunteiden tulkkia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, mun lapset osas noi kyllä ihan opettamattakin. .... turhaa hössötystä moinen

Niin varmaan joo. Sun lapset todennäköisesti ei osaa hallita tunteitaan ollenkaan muutoin kuin silloin, kun sä olet paikalla ja ne pelkää sua.

Pah. Aikuisia ovat ja hyvin osaavat käyttäytyä. On aina osannut. Ilman tunteiden tulkkia. 

Ihan ohis, mutta jos kerran lapsesi ovat jo aikuisia ja aina osanneet asiat opettamatta, niin mitä koet tämän ketjun antavan sinulle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, mitäs tällä on saavutettu?

Ainakin se, että aikuiset on päiväkodeissa ihan poikki , koululaisten mielialat heittelee jo ala-asteella, ahdistuneisuus lisääntynyt. Se tällä on saatu aikaan. 

Eli ei mitään positiivista tolla lässytyksellä oo saatu aikaan. Pelkkiä ongelmia ja ongelmalapsia, jotka ei usko mitään eikä ketään. Ahdistuu siitä, kun joutuvat jo pienestä saakka leikkiä jotain aikuista ja selittää tunteitaan ja puhumaan tunteistaan ja päättämään suunnilleen kaiken.

Vanhemmilla ei mitään otetta lapsiinsa nykyään. 

Sä puhut just nyt niistä lapsista, joille ei tunnetaitoja ole opetettu.

En. Just oli tästä ledessä juttua ja ikinä en kuullut, että pk hoitajat olis ollu niin poikki ysärillä, kun mun lapset oli pieniä.

Ihan ilman turhaa lässytystä on kasvanut.

Toki on kysytty, jos on ollut tarvetta, että mikä on. Mutta ei mitään sepittelyjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, mun lapset osas noi kyllä ihan opettamattakin. .... turhaa hössötystä moinen

Niin varmaan joo. Sun lapset todennäköisesti ei osaa hallita tunteitaan ollenkaan muutoin kuin silloin, kun sä olet paikalla ja ne pelkää sua.

Pah. Aikuisia ovat ja hyvin osaavat käyttäytyä. On aina osannut. Ilman tunteiden tulkkia. 

Ihan ohis, mutta jos kerran lapsesi ovat jo aikuisia ja aina osanneet asiat opettamatta, niin mitä koet tämän ketjun antavan sinulle?

Miten niin opettamatta? Tottakai niille on pitänyt opettaa vaikka käytöstavat ym asiaankuuluva.

Mutta mitää tunne itsesi kurssia ei kyllä käyty.

Kyllä ne semmoset tunnetaidot tulee ihan siinä arkipäivässä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, mitäs tällä on saavutettu?

Ainakin se, että aikuiset on päiväkodeissa ihan poikki , koululaisten mielialat heittelee jo ala-asteella, ahdistuneisuus lisääntynyt. Se tällä on saatu aikaan. 

Eli ei mitään positiivista tolla lässytyksellä oo saatu aikaan. Pelkkiä ongelmia ja ongelmalapsia, jotka ei usko mitään eikä ketään. Ahdistuu siitä, kun joutuvat jo pienestä saakka leikkiä jotain aikuista ja selittää tunteitaan ja puhumaan tunteistaan ja päättämään suunnilleen kaiken.

Vanhemmilla ei mitään otetta lapsiinsa nykyään. 

Täälläkin kuitenkin suurin osa kommenteista on tätä positiivista kasvatusta vastaan?? Eli kenenköhän lapset ne siellä päiväkodeissa ja kouluissa on kuormittamassa henkilökuntaa vajavaisilla tunnetaidoillaan???

Päiväkodeissa tuotetaan näitä levottomia ja ongelmaisia lapsia. Siellä pärjäävät vain todella täyspäiset lapset, jotka saavat tarpeeksi lomaa päiväkodista ja tästä absurdista uusimmasta trendipedagogiasta. Mitä isompi osa ikäluokasta on tarhassa, sitä isompi osa siitä on näitä ongelmalapsia. Milloinkohan joku osaa laskea yhteen kaksi ynnä kaksi?

Tämän ketjun lukeminen on ällistyttävää! En tiennyt, että ihmiset oikeasti tekevät tällaista. Ettekö te kunnioita yhtään lapsianne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, mun lapset osas noi kyllä ihan opettamattakin. .... turhaa hössötystä moinen

Niin varmaan joo. Sun lapset todennäköisesti ei osaa hallita tunteitaan ollenkaan muutoin kuin silloin, kun sä olet paikalla ja ne pelkää sua.

Pah. Aikuisia ovat ja hyvin osaavat käyttäytyä. On aina osannut. Ilman tunteiden tulkkia. 

Ihan ohis, mutta jos kerran lapsesi ovat jo aikuisia ja aina osanneet asiat opettamatta, niin mitä koet tämän ketjun antavan sinulle?

Miten niin opettamatta? Tottakai niille on pitänyt opettaa vaikka käytöstavat ym asiaankuuluva.

Mutta mitää tunne itsesi kurssia ei kyllä käyty.

Kyllä ne semmoset tunnetaidot tulee ihan siinä arkipäivässä

Nyt sinulta unohtui varsinaiseen kysymykseen vastaaminen. Mitä koet tämän ketjun antavan sinulle?

Kyllä jotkut ihmiset tekevät elämästään vaikeata. Mistä näitä sanoitus- ja muita hulluuksia sikiää.