Positiivinen kasvatus ja tunnetaitojen opettaminen, kokemuksia?

Ollaan miehen kanssa sanoitettu tytön tunteita aivan kyllästymiseen asti ja tuntuu että ei siitä mitään apua ole. Nyt kuitenkin melko yhtäkkiä 2,5v tyttö on oppinut todella hienosti sanoittamaan tunteita. Osaa kertoa, miten Annia pelottaa, halmittaa tai naulattaa. Se selvästi auttaa paljon tunteidenhallinnassa. Tämä uusi vaihe kyllä antaa taas uutta intoa tukea hyvin lapsen tunnekehitystä ja kasvattaa positiivisesti.

Jaa, mun lapset osas noi kyllä ihan opettamattakin. .... turhaa hössötystä moinen

Tunnetaitojen opettamisessa sanoittaminen on hyvä juttu, mutta se pitää osata tehdä oikealla tavalla. Ei sellaisella tyrkyttävällä toisen puolesta kaikkitietävällä tavalla vaan sellaisella harmaan sävyt ymmärtävällä tavalla.

EI näin: "Nyt itket, koska sinusta tuntuu pahalta."

Vaan näin: "Nyt itket, koska sinusta tuntuu pahalta, kenties olet pettynyt siihen että et tällä kertaa saanut sitä mitä olisit halunnut. Tai sitten kenties sinua turhauttaa, koska äiti ei antanut sinulle mehua. Tai ehkäpä sinulla on nälkä ja verensokerisi ovat alhaalla ja sen takia sinua itkettää. Tai ehkä jotain muuta, jota äiti ei nyt osaa sanoittaa. Sinä itse kyllä tiedät, mikä sinulla on kun pysähdyt sitä hetkeksi miettimään ja aistimaan. Äiti tässä vain yrittää auttaa sinua, jotta jatkossa osaisit sanoittaa tunteesi ja tarpeesi muille ihmisille."

Tämä tietenkin ikätasoisesti, eli ei liian nuorelle lapselle kannata tehdä asioista liian vaikeita. Mutta ei myöskään pidä pitää lasta jotenkin tyhmänä tai vajaaälyisenä, että hänelle ei kannattaisi asioita kunnolla selittää ja sanallistaa.

Menee ihan luonnostaan näin: lapsi itkee, kysyt : Mikä sua harmittaa?

Lapsi raivoo, kysyt: Mikä suututtaa jne.

Ei niitä tarvii mitenkäänn erikseen opetella . Herrajestas. Mites täällä on tähän saakka pärjätty ilman? =D

Kuuntelin yksi ilta, kun tyttöni luetteli ulkomuistista päiväkodissa käytettyjen tunnekorttien tunteita ja kertoi yhdestä ristiriitatilanteesta päiväkodilla ja mitä tunnetta kukin osapuoli oli tilanteessa tuntenut.

Vierailija kirjoitti:

Tunnetaitojen opettamisessa sanoittaminen on hyvä juttu, mutta se pitää osata tehdä oikealla tavalla. Ei sellaisella tyrkyttävällä toisen puolesta kaikkitietävällä tavalla vaan sellaisella harmaan sävyt ymmärtävällä tavalla.

EI näin: "Nyt itket, koska sinusta tuntuu pahalta."

Vaan näin: "Nyt itket, koska sinusta tuntuu pahalta, kenties olet pettynyt siihen että et tällä kertaa saanut sitä mitä olisit halunnut. Tai sitten kenties sinua turhauttaa, koska äiti ei antanut sinulle mehua. Tai ehkäpä sinulla on nälkä ja verensokerisi ovat alhaalla ja sen takia sinua itkettää. Tai ehkä jotain muuta, jota äiti ei nyt osaa sanoittaa. Sinä itse kyllä tiedät, mikä sinulla on kun pysähdyt sitä hetkeksi miettimään ja aistimaan. Äiti tässä vain yrittää auttaa sinua, jotta jatkossa osaisit sanoittaa tunteesi ja tarpeesi muille ihmisille."

Mitä hele....???? Kylläpä on erikoiseks menny touhu. 

Tämä tietenkin ikätasoisesti, eli ei liian nuorelle lapselle kannata tehdä asioista liian vaikeita. Mutta ei myöskään pidä pitää lasta jotenkin tyhmänä tai vajaaälyisenä, että hänelle ei kannattaisi asioita kunnolla selittää ja sanallistaa.

Vierailija kirjoitti:

Tunnetaitojen opettamisessa sanoittaminen on hyvä juttu, mutta se pitää osata tehdä oikealla tavalla. Ei sellaisella tyrkyttävällä toisen puolesta kaikkitietävällä tavalla vaan sellaisella harmaan sävyt ymmärtävällä tavalla.

EI näin: "Nyt itket, koska sinusta tuntuu pahalta."

Vaan näin: "Nyt itket, koska sinusta tuntuu pahalta, kenties olet pettynyt siihen että et tällä kertaa saanut sitä mitä olisit halunnut. Tai sitten kenties sinua turhauttaa, koska äiti ei antanut sinulle mehua. Tai ehkäpä sinulla on nälkä ja verensokerisi ovat alhaalla ja sen takia sinua itkettää. Tai ehkä jotain muuta, jota äiti ei nyt osaa sanoittaa. Sinä itse kyllä tiedät, mikä sinulla on kun pysähdyt sitä hetkeksi miettimään ja aistimaan. Äiti tässä vain yrittää auttaa sinua, jotta jatkossa osaisit sanoittaa tunteesi ja tarpeesi muille ihmisille."

Kuulostaa enemmän aivopesulta ja manipuloinnilta. Silt,että toinen tulee ja kertoo sulle, että : Kuule Pirkka, nyt susta tuntuu tältä ja se tuntuu tältä koska...- EIKÖHÄN SEN LAPSEN PIRÄIS ITE SAADA KERTOA , MIÄ MÄTTÄÄ??

Tämä tietenkin ikätasoisesti, eli ei liian nuorelle lapselle kannata tehdä asioista liian vaikeita. Mutta ei myöskään pidä pitää lasta jotenkin tyhmänä tai vajaaälyisenä, että hänelle ei kannattaisi asioita kunnolla selittää ja sanallistaa.

Jos olen virkeä ja jaksava, käytän lähes koko päivän pelkkää positiivista kasvatusta lasten kanssa touhutessa. Jos väsyttää, helposti ärähtelen että ei sitä ja ei tätä, lopettakaa, ja lapset on levottomia ja tottelemattomia. Olenkin miettinyt, miten jaksaa väsyneenä kasvattaa positiivisen kautta? Se ajatus auttaa vähän, että oikeasti positiivinen kasvatus on helpompaa, koska lapset on silloin tottelevaisia ja huomio kohdistuu iloisiin asioihin.

Olen myös miettinyt armollisuusnäkökulmaa siinä mielessä, että on ihan ok välillä sanoa vaan ei ja lopeta, lapsen on tärkeää oppia tottelemaan aikuisten suoria kieltoja vaikka asian voisi ilmaista myös että mennäänpä nyt muihin juttuihin.

Vierailija kirjoitti:

Kuuntelin yksi ilta, kun tyttöni luetteli ulkomuistista päiväkodissa käytettyjen tunnekorttien tunteita ja kertoi yhdestä ristiriitatilanteesta päiväkodilla ja mitä tunnetta kukin osapuoli oli tilanteessa tuntenut.

Niin, kun aikuiset on ensin kertonut , että nyt Lasse susta tuntuu tältä , tämän asian vuoksi.

Mistäs kukaan tietää , miks jotain ketuttaa? Kai sen lapsen pitää itse pystyä se asia sanomaan? 

Muutenhan sille syötetään almiita vastauksia

Vierailija kirjoitti:

Menee ihan luonnostaan näin: lapsi itkee, kysyt : Mikä sua harmittaa?

Lapsi raivoo, kysyt: Mikä suututtaa jne.

Ei niitä tarvii mitenkäänn erikseen opetella . Herrajestas. Mites täällä on tähän saakka pärjätty ilman? =D

Hyvä, näin se just menee! Tää on sitä tunnekasvatusta mitä mekin ollaan väsymiseen asti tehty. Lapsilla niitä tunteita vaan vyöryy niin usein, että pitää olla vähän väliä kyselemässä ja tukemassa.

Vierailija kirjoitti:

Kuuntelin yksi ilta, kun tyttöni luetteli ulkomuistista päiväkodissa käytettyjen tunnekorttien tunteita ja kertoi yhdestä ristiriitatilanteesta päiväkodilla ja mitä tunnetta kukin osapuoli oli tilanteessa tuntenut.

Vau, voit olla ylpeä lapsestasi!:) Lapsen kehitystä on niin ihana seurata!

Vierailija kirjoitti:

Tunnetaitojen opettamisessa sanoittaminen on hyvä juttu, mutta se pitää osata tehdä oikealla tavalla. Ei sellaisella tyrkyttävällä toisen puolesta kaikkitietävällä tavalla vaan sellaisella harmaan sävyt ymmärtävällä tavalla.

EI näin: "Nyt itket, koska sinusta tuntuu pahalta."

Vaan näin: "Nyt itket, koska sinusta tuntuu pahalta, kenties olet pettynyt siihen että et tällä kertaa saanut sitä mitä olisit halunnut. Tai sitten kenties sinua turhauttaa, koska äiti ei antanut sinulle mehua. Tai ehkäpä sinulla on nälkä ja verensokerisi ovat alhaalla ja sen takia sinua itkettää. Tai ehkä jotain muuta, jota äiti ei nyt osaa sanoittaa. Sinä itse kyllä tiedät, mikä sinulla on kun pysähdyt sitä hetkeksi miettimään ja aistimaan. Äiti tässä vain yrittää auttaa sinua, jotta jatkossa osaisit sanoittaa tunteesi ja tarpeesi muille ihmisille."

Tämä tietenkin ikätasoisesti, eli ei liian nuorelle lapselle kannata tehdä asioista liian vaikeita. Mutta ei myöskään pidä pitää lasta jotenkin tyhmänä tai vajaaälyisenä, että hänelle ei kannattaisi asioita kunnolla selittää ja sanallistaa.

Jatkanpa vielä. Ja sitten lapselle pitää tietenkin muistaa tehdä selväksi myös se, että samaan aikaan voi olla vallalla montakin erilaista keskenään näennäisesti ristiriitaista tunnetilaa, kuten vaikkapa suru, pelko ja viha. Ja sanallistaa tämä asia lapselle oikein, tyyliin:

"Vaikutat nyt siltä, että olet surullinen sen takia että et saanut pillimehua, kenties jopa myös vihainen siitä. Ehkä myös koet tulleesi mitätöidyksi ja ylikävellyksi ja se saattaa herättää sinussa jopa nöyryytetyksi tulemisen tunnetta tai häpeää. Samaan aikaan saattaa esiintyä monia keskenään ristiriitaisia tunteita ja se on ihan luonnollista ja normaalia. Tai sitten kenties olet ihan yksinkertaisesti vain surullinen, koska et saanut haluamaasi pillimehua. Äitin tehtävä tässä tilanteessa on sanallistaa sinulle erilaisia vaihtoehtoja siihen mitä saattaisit olla tuntemassa. Sinä kyllä itse tiedät paremmin, mitä sinä tunnet juuri nyt."

Tämä siis tosiaan ikätasoisesti, mutta lasta aliarvioimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuuntelin yksi ilta, kun tyttöni luetteli ulkomuistista päiväkodissa käytettyjen tunnekorttien tunteita ja kertoi yhdestä ristiriitatilanteesta päiväkodilla ja mitä tunnetta kukin osapuoli oli tilanteessa tuntenut.

Niin, kun aikuiset on ensin kertonut , että nyt Lasse susta tuntuu tältä , tämän asian vuoksi.

Mistäs kukaan tietää , miks jotain ketuttaa? Kai sen lapsen pitää itse pystyä se asia sanomaan? 

Muutenhan sille syötetään almiita vastauksia

No, jos lapsi vetää itkupotkuraivarin karkkihyllyn kohdalla, niin kyllä siinä voi sanoa että nyt sua harmittaa kun et saa karkkia tiistaina, (perjantaina sitten saat ja tänään voidaan tehdä herkullista hedelmäsalaattia, muistatko mistä banaanit löytyy jne.). Siitä se lapsi oppii sitten itse sanomaan että harmittaa.

Lapset ei automaattisesti tunnista tunteita, vaan tunteet hyökyy voimakkaina ja ehkä pelottavina päälle. Aikuinen kyllä usein helposti ne tunnistaa ja aikuisen pitää niistä lapselle kertoa ja opettaa.

Voi ei, siinähän loruilette ja maailma pelastuu, hurraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnetaitojen opettamisessa sanoittaminen on hyvä juttu, mutta se pitää osata tehdä oikealla tavalla. Ei sellaisella tyrkyttävällä toisen puolesta kaikkitietävällä tavalla vaan sellaisella harmaan sävyt ymmärtävällä tavalla.

EI näin: "Nyt itket, koska sinusta tuntuu pahalta."

Vaan näin: "Nyt itket, koska sinusta tuntuu pahalta, kenties olet pettynyt siihen että et tällä kertaa saanut sitä mitä olisit halunnut. Tai sitten kenties sinua turhauttaa, koska äiti ei antanut sinulle mehua. Tai ehkäpä sinulla on nälkä ja verensokerisi ovat alhaalla ja sen takia sinua itkettää. Tai ehkä jotain muuta, jota äiti ei nyt osaa sanoittaa. Sinä itse kyllä tiedät, mikä sinulla on kun pysähdyt sitä hetkeksi miettimään ja aistimaan. Äiti tässä vain yrittää auttaa sinua, jotta jatkossa osaisit sanoittaa tunteesi ja tarpeesi muille ihmisille."

Tämä tietenkin ikätasoisesti, eli ei liian nuorelle lapselle kannata tehdä asioista liian vaikeita. Mutta ei myöskään pidä pitää lasta jotenkin tyhmänä tai vajaaälyisenä, että hänelle ei kannattaisi asioita kunnolla selittää ja sanallistaa.

Jatkanpa vielä. Ja sitten lapselle pitää tietenkin muistaa tehdä selväksi myös se, että samaan aikaan voi olla vallalla montakin erilaista keskenään näennäisesti ristiriitaista tunnetilaa, kuten vaikkapa suru, pelko ja viha. Ja sanallistaa tämä asia lapselle oikein, tyyliin:

"Vaikutat nyt siltä, että olet surullinen sen takia että et saanut pillimehua, kenties jopa myös vihainen siitä. Ehkä myös koet tulleesi mitätöidyksi ja ylikävellyksi ja se saattaa herättää sinussa jopa nöyryytetyksi tulemisen tunnetta tai häpeää. Samaan aikaan saattaa esiintyä monia keskenään ristiriitaisia tunteita ja se on ihan luonnollista ja normaalia. Tai sitten kenties olet ihan yksinkertaisesti vain surullinen, koska et saanut haluamaasi pillimehua. Äitin tehtävä tässä tilanteessa on sanallistaa sinulle erilaisia vaihtoehtoja siihen mitä saattaisit olla tuntemassa. Sinä kyllä itse tiedät paremmin, mitä sinä tunnet juuri nyt."

Tämä siis tosiaan ikätasoisesti, mutta lasta aliarvioimatta.

Olisin varmaan tintannut mutsia nenään jos se olisi lässyttänyt tällaista. Vaikutat nyt äiti siltä, että sua harmittaa kun tirvasin sua nokkaan. Ja olet varmaan turhautunut siitä, että lapsesi ei halua kuunnella pitkiä lätinöitä turhanpäiväisyyksistä. Lapsi tässä nyt vain yrittää kertoa sinulle, että sinun tehtäväsi ei ole puhua psykologikieltä ja esittää naurettavia naistenlehtianalyysejä. Toki sinä itse tiedät myös miltä sinusta tuntuu, mutta et kyllä tiedä miltä minusta tuntuu, joten lopeta höpötys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuuntelin yksi ilta, kun tyttöni luetteli ulkomuistista päiväkodissa käytettyjen tunnekorttien tunteita ja kertoi yhdestä ristiriitatilanteesta päiväkodilla ja mitä tunnetta kukin osapuoli oli tilanteessa tuntenut.

Niin, kun aikuiset on ensin kertonut , että nyt Lasse susta tuntuu tältä , tämän asian vuoksi.

Mistäs kukaan tietää , miks jotain ketuttaa? Kai sen lapsen pitää itse pystyä se asia sanomaan? 

Muutenhan sille syötetään almiita vastauksia

No, jos lapsi vetää itkupotkuraivarin karkkihyllyn kohdalla, niin kyllä siinä voi sanoa että nyt sua harmittaa kun et saa karkkia tiistaina, (perjantaina sitten saat ja tänään voidaan tehdä herkullista hedelmäsalaattia, muistatko mistä banaanit löytyy jne.). Siitä se lapsi oppii sitten itse sanomaan että harmittaa.

Lapset ei automaattisesti tunnista tunteita, vaan tunteet hyökyy voimakkaina ja ehkä pelottavina päälle. Aikuinen kyllä usein helposti ne tunnistaa ja aikuisen pitää niistä lapselle kertoa ja opettaa.

Oon oppinut sanomaan ilman mokomaa turhaa hapatusta. Toi kuulostaa siltä, että lapsi olis jotenkin vähä-älynen. 

Minä ainakin opin kyllä "sanoittamaan tunteeni" ilman tollasta shaipaa. Niiku varmaan melkoailla kaikki. En ymmärä mitä tolla haetaan? Sanoitatte lastenne tunteet itse? Eli lapsi on oikeesti vaan helvetin väsynyt mutta sä sitten päätät, että se kiukuttelee jostain muusta? Näin kärjistettynä.

Sen ymmärrän, ettei lasten tunteita sivuuteta vaan ksytään:  Mikä harmittaa? Miksi oot vihanen? ym-

Mutei tollasta stanan lässytystä. Ihan kyysmällä siltä lapselta. Tunteet on ihan sisäänrakennettuja meille. Ei niitä tarvii sen kummemmin analysoida.

Niin, mitäs tällä on saavutettu?

Ainakin se, että aikuiset on päiväkodeissa ihan poikki , koululaisten mielialat heittelee jo ala-asteella, ahdistuneisuus lisääntynyt. Se tällä on saatu aikaan. 

Eli ei mitään positiivista tolla lässytyksellä oo saatu aikaan. Pelkkiä ongelmia ja ongelmalapsia, jotka ei usko mitään eikä ketään. Ahdistuu siitä, kun joutuvat jo pienestä saakka leikkiä jotain aikuista ja selittää tunteitaan ja puhumaan tunteistaan ja päättämään suunnilleen kaiken.

Vanhemmilla ei mitään otetta lapsiinsa nykyään. 

Miten sanoittaa, että vanhempi on lässyttävä mulkkupää? 

En ole mulkku - sinua vain suututtaa.

Katsoppa itseäsi, Anni: ja sano: "Anni on vihainen" (huomio pois mulkusta) ;]

Sanoitus ei tarkoita ajatusten tunkemista.