Lue keskustelun säännöt.
En kestä enää pienen pientäkään stressiä. Miten saada takaisin edes vähän sietokykyä?
Lyhyesti: takana joitakin vuosia sitten sairastettu työuupumus ja lisäksi useampi todella rankka elämäntapahtuma ja menetys. Näiden seurauksena menetin kaiken kyvyn sietää pienintäkin stressiä. On ollut saikkuja, keskusteluhoitoja (psykologi, hoitaja, lääkäri), unilääkkeitä ja vaikka mitä. Olen mielestäni noista rankoista asioista päässyt jotenkin yli mutta stressinsietokyky ei koskaan palautunut.
Vaikkapa yksi pieni lasku, jonka unohdin maksaa on minulle niin kova stressi että meinaan suistua raiteiltani sen vuoksi. Tai jos pitäisi kiireessä ehtiä jonnekin. Tai jotain vastaavaa pientä.
Kommentit (471)
Kokeile meditaatiota. Esimerkiksi ns. pysäytyssanameditaatio, joka muistuttaa aika tavalla teeämmää, voisi toimia vaikka itse en ole sitä testannut:
Istu mukavasti, mieluiten jossain joogaistunnassa (sukhahaasana tahi padmaasana, jopa baddha-versio) jos se onnistuu.
Sulje silmät ja odota noin puoli minuuttia. Ala toistaa jotakin semanttisesti mahdollisimman "tyhjää" sanaa (esim. ja, ehkä, mutta, kai, tai jotain vastaavaa) siten että et erityisesti keskity siihen. Sanaa ei pitäisi "hokea". Jos tuntuu että mieli alkaa rauhoittua, jatka tuota max. 15 - 20 minuuttia. Toimii tai sitten ei... ; )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla mielialalääkkeet on vieneet pahimman kärjen stressiltä. Aloin käyttää niitä burn-outin ja puristavan ahdistuksen myötä. Lääkkeestä on todella ollut apua. Vaikka stressi ja ahdistus toisinaan raottavat ovea, ne eivät pääse täysillä päälle. Ne pysyvät hallittavina ja siedettävinä, eivätkä valtaa mieltä ja kehoa kokonaan.
En ole havainnut mitään negatiivisia sivuvaikutuksia, joten en ole lopettamassa lääkitystä vuosien jälkeenkään.
Et voi saada mitenkään, kulutat itsesi loppuun yhteiskunnan vuoksi ja sen jälkeen kuolet, muista että kun panoksesi on tehty niin et saa kiitosta eliitiltä. Hautajaisetkin pitää maksaa itse. Minkähän takia näin paljon on stressiä ja masennusta, ehkä siksi koska ihmisen ei koskaan pitänyt olla vankina yhteiskunnassa vaan elää vapaasti elämää. Me annoimme heille kaiken ja palkkioksi saimme rahaa mitä kulutamme kaikkeen paskaan ja samalla leikimme somessa onnellista vaikka oikeasti onni on ihmissuhteissa.
Minulla myös sama, mutta en enää ala raivota. Olen opetellut siitä käytösmallista eroon vuosien terapian ym. itsetutkiskelun ja avun kautta. (Suosittelen raivoamisesta eroon opettelua, varsinkin jos on lapsia. Pienenä oli hirveää seurata omien vanhempien ko. käyttäytymistä.)
Elän nyt (jälleen) stressaavaa elämänvaihetta ja oireilen ahdistuksella, itkuisuudella ja itseluottamus on selvästi laskenut.
Olen aivan poikki henkisesti, enkä enää tiedä mitä tehdä, kun mielialalääkitykseeni en voi nyt syystä X tukeutua (en yleisesti ottaen suosittele ensisojaisena apuna, mutta itselle tällä kertaa löytyi toimivat).
PMS-oireetkin tuntuu vaikuttavan iän myötä mielialoihin enemmän kuin ennen.
Nykyisyys ja tuleva pelottaa. Haluaisin vaan päästä ns. tämän olon yläpuolelle ja uskoa, että kaikki menee hyvin.
Sedonium, (valeriaanaa) saa apteekista ilman reseptiä. Rauhoittaa pinnalta, ja toiminee siten tilanteista johtuvaan ahdistukseen (stressiä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nussiminen auttaa
Pysymään hereillä aamuun asti, joo. Yötyöläisten suosikki.
Vierailija kirjoitti:
Keskushermostoon jää muistiin tapahtumat, vaikka mielesi olisi päässyt niistä yli. Suosittelen tutustumaan issues in your tissues -kirjaan. Täällä onkin jo ehdotettu EMDR ja vagushermon toimintaan tutustumista. Tutustu lisäksi miten voit saada kehosi tuottamaan ja näin hallita itse erilaisia välittäjäaineita, kuten GABA, serotoniini ja dopamiini.
Asia on korjattavissa, mutta se ei korjaannu lääkärin vastaanotolla/ohjeilla, koska länsimainen lääketiede ei (vielä) tunne kehon ja mielen välistä yhteyttä. On siis turhaa mennä paikkaan, jossa traumaasi vähätellään ja sinua syytetään siitä. Puheterapia ei myöskään vaikuta hermostoon, ainoastaan ajatuksiisi.
Keskushermosto säilyttää koko ikänsä kyvyn oppia uutta, joten mikään muodostettu hermoreitti ei ole pysyvä.
Vagushermo on sellainen muoti-ilmiö, jolla terapoidaan kaikkia ongelmia. Katselin sitä hermoa sitten ja hölmöltä näyttää. Olisikohan akupunktioon liittyvää, jonka voi kai rinnastaa hierontaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla mielialalääkkeet on vieneet pahimman kärjen stressiltä. Aloin käyttää niitä burn-outin ja puristavan ahdistuksen myötä. Lääkkeestä on todella ollut apua. Vaikka stressi ja ahdistus toisinaan raottavat ovea, ne eivät pääse täysillä päälle. Ne pysyvät hallittavina ja siedettävinä, eivätkä valtaa mieltä ja kehoa kokonaan.
En ole havainnut mitään negatiivisia sivuvaikutuksia, joten en ole lopettamassa lääkitystä vuosien jälkeenkään.
Mulla sama. Ilman lääkitystä stressaan ja ahdistun kaikesta. Pelkään kaikenlaista pahaa tapahtuvan kesken normaalien arkisten askarien. Huomaan asian tosi helposti esim. autolla ajamisesta. Ilman lääkettä ajaminen stressaa ja jännittää, koko ajan päässä pyörii mitä kaikkea voi mennä vikaan. Ja olen kokenut kuski, ajanut paljon, että epävarmuudesta ei ole kyse. Kaipaan ilman lääkettä myös jatkuvasti muiden ihmisten turvaa, tsemppaamista ym. Ja kun sellaisia läheisiä ihmisiä ei ole, niin olo on paha ja kadehdin suunnattomasti niitä joilla on läheisiä ihmissuhteita. Lääkitys auttaa pitämään pahimmat/turhimmat stressit kurissa. Olo on normaali, tavanomaisine iloineen ja suruineen. Mulla on tosi hyvä lääke ilman sivuvaikutuksia, duloksetiini. Tämä löytyi Cipralex (joka lienee tavanomaisempi lääke jota alkuun määrätään) ym. kokeilujen jälkeen, niistä tuli sivuoireena tunteiden latteus/elämän tylsyys.
Lisää liikuntaa, niin eiköhän se siitä. Vahvistuu.
Ja muulta osin stressiä vähennetään vähentämällä stressoreita ja vähentämällä niiden vaikutusta mm. lääkityksellä.
Suositan pitkää lomaa rauhallisessa paikassa. Pari vuotta tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus haaveilen pääsystä sellaiseen vanhanaikaiseen hermoparantolaan, missä rikkaat leidit kävivät lepuuttamassa hermojaan. Käyskentelisin puistoissa, söisin hyvin ja lepäisin, enkä ajattelisi mitään. Riittäisiköhän pari vuotta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni oli sama tilanne vuosi sitten, itkeskelin ja sain "kohtauksia" mitättömistä asioista. Kaiken takana oli huono nukkuminen ja kun sen sai kuntoon, niin kaikki alkoi pikkuhiljaa selvitä. Hommaa lääkäriltä sellainen uni-/nukahtamislääke, jolla saat nukuttua mutta mikä ei tee seuraavana päivänä oloa huonoksi. Huomasin, että joku lääke teki minusta tosi kiukkuisen joten se vain pahensi tilannetta. Sitä ennen olin saanut kaikenmaailman masennusdiagnoosit, vaikka itse tiesin kyllä että jos saan unen palautumaan niin se pelkästään auttaa.
Mukaan hyvät ruokailutottumukset, liikuntaa ja ulkoilua jaksamisen mukaan, stressitekijöiden vähentäminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla auttoi metsässä olo (huom. Ei kuulokkeita vaan luontoa kuunnellen) Ja jooga. Joogassa ennen kaikkea liikkeen ja hengityksen yhdistyminen (ei siis mitään superpower joogaa) ja joogan avulla opettelin hengitysharjoituksia. Ne hengitysharjoitukset ovat olleet kyl elinehto paranemiselle. Käytän niitä aina kun tuntuu ahdistavan, joilloin saan kehoni tasaantumaan.
Itselleni taiji on sydäntä lähellä, ja siinä on tuo hengitys myös tärkeä. Rakastan luonnossa kävelemistä, ja kunnon metsiä. Näistä tulee hyvä olo, mutta jos puhelin soisi siellä metsässä, ja näkisin oudon numeron soittavan, niin tipotiessään olisi metsän rauhoittavuus ja hengittelyn tuoma apu.
No tämä onneksi on helppo korjata ja laittaa puhelin äänettömälle. Mun oli ainakin pakko muuttaa myös omia käytöstapoja, jotta aloin parantua. Yksi oli juurikin tuo, että puhelin menee äänettömälle eikä sitä vilkuilla metsässä.
Et ehkä ymmärrä että jotkut eivät voi laittaa puhelinta pois, koska heillä saattaa olla huollettava jonka tarvitsee saada kiinni...
Minua myöskään ei auta puhelimen äänettömälle laitto, sillä silloin sitä joutuu katsoa vähän väliä että onko tullut hätäpuhelua.
Tän takia ei ole edes mahdollista parantua. Laita puhelin niin,että ainoastaan se huollettavan numero tulee läpi.
Se on vaan ikävä fakta, että uupumuksesta ei voi toipua ellei tee jotain toisin.
Ja ennen ku kukaa aloittaa tiedän, että kaikki ei toivu. Ja tiedän myös miltä vakava uupuminen on ja mitä vakava masennus on. Molemmista olen toipunut.Pointtini olikin siinä että yksittäinen asia ei auta. Tuo oli vain esimerkki siitä että se kiva olo ja hermojen tyyneys iskee seinään samantien kun jotain triggeröivää tapahtuu.
Voisin minäkin tehdä jotain toisin, estää sairaan lapseni yhteydenotot ja tehdä turvakiellon ettei hän saa minua enää mitenkään kiinni, tai ilmoittaa hänelle että hän on niin raskas ihminen, että en nyt enää ole kanssaan tekemisissä, heippa, älä soittele perään, T: äiti.
Ongelma on myös tuo, että ihmiset kuvittelevat että kun heillä on joku auttanut, se auttaa muillakin. On eri asia kertoa mikä itsellä on auttanut, kuin osoitella että eipä se sinunkaan uupumuksesi poistu jos et viitsi mitään tehdä eri lailla.
Veikkaan että sinulla ei ole elämässäsi samaa kuormaa mitä minulla.
Kiva että voit vain sulkea puhelimen ja sen jälkeen uupumus poistuu ja jaksat taas. Minulle se ei toimi.
Siinä olet oikeassa ettei ole mahdollisuutta parantua. Kaikki meistä eivät kestä mielenterveydellisesti esim. sitä että poistaa omat lapsensa elämästään pysyvästi, vaikka sinun mielestä se hyvä idea omalla kohdallasi olikin.
Joo Eikä sulla ole tietoa siitä mitä mun elämässä on tapahtunut. Ja mitä tulee puhelimen kiinni laittamiseen, en koskaan ehdottanut sellaista vaan totesin, että blokkaa muut ku tärkeät. Ja niin mun piti valita kuolema tai toiminnanmuutos.
Mulla ei ole vara syyllistää ketään, mutta jos aloittaja kysy mikä auttaa ja vastaan siihen, niin tuskin siitä tarvii mitään hernettä vetää nenään, että sulla ei auta. Jättää vaan huomioimatta, koska ohje ei selkeästi ollut sulle. Mä en myöskään ole yhdessäkään viestissä väittänyt, että mun ohjeet on kaikille.Vastasit minulle näin:
Tän takia ei ole edes mahdollista parantua. Laita puhelin niin,että ainoastaan se huollettavan numero tulee läpi.
Se on vaan ikävä fakta, että uupumuksesta ei voi toipua ellei tee jotain toisin.Jos et tarkoita vastata minulle, niin ällä sitten lainaa viestiäni, ja kun siihen vastaan, niin teeksentele ettet tarkoittanutkaan minua.
Ehkä olisi hyvä jos tämä pysyisi vertaistukiketjuna eikä toisten arvostelu. Ja kyllä, arvostelu on arvostelua, vaikka sen yrittäisi kumota loppukaneetissa.
Selkeästikään sinun elämässäsi ei ole sitä taakkaa mitä minulla on, joten neuvosi eivät tosiaan toimi.
Öö. No jos ajatellaan noin, niin ei kai siinä mitään epärehellistä ole? Monilla olosuhteet ajaa uupumukseen, jos niitä ei pysty millään muuttaa, niin harvapa siitä toipuu millään tavalla. Ikävä fakta, mikä tuntuu hirveältä kuulla, mutta näin se taitaa mennä.
Tiedän ettei työuupumus ole sen mukavampaa kuin muukaan uupumus, mutta silti olen välillä toivonut että olisipa minulla edes töistä johtuva uupumus niin saisin apua. Mutta ei, yritetään väkisin saada käännettyä minut masentuneeksi, vaikka en sitä ole. Ei kuulemma ole sellaista olemassakaan kuin muu uupumus, vaan toisilla vain on enemmän resilienssiä. Kiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
tuttuja tunteita (stressaaminen yms)
Voisko olla, että sittenkin nää meidän älylaitteet tekevät elämästämme pirstaleisen ja sitä kautta vaikuttaa asioihin.
Ja hitti vie, onhan tässä ollut takana melkoisen kuormittavat vuodet, joille ei valitettavasti heti näy loppua (korona ja sota).
Mulla tämä on alkanut siis jo joskus vuonna 2009, joten ei ole nyt koronasta tai ukrainasta kyse. Sometilejä ja älykännykkäähän minulla ei olekaan.
1. Riittävä yöuni - joillakin se vaatii jopa 9 tuntia/yö jaksaa seuraava päivä.
2. Arkiasioiden järjestely niin, että mikään ei kaadu yllättäen päälle.
3. Ulkoilu päivittäin, aivot tarvitsevat happea.
4. Jos on mahdollista, kuukauden loma rentouttavassa paikassa.
5. Usko Jeesukseen antaa sisäisen rauhan, tämä on oikeastaan ensimmäinen asia.
6. Jätä pois väärät ihmissuhteet, esim. sellaiset ystävät jotka vain syövät energiaa.
7. Jos mahdollista, muuta sellaiseen asuinympäristöön, jossa on rauhallinen ilmapiiri, luontoa lähellä.
Aika moni vaikuttaa viettävän siellä muodikkaalla epämukavuusalueella paljon aikaa. Epämukavuusalueilla oleilijoista hyötyvät kiittävät.
Vierailija kirjoitti:
Mäkikuisma auttaa
Kuka se on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni haluaisi meille kaikenlaisia projekteja. Että ostettaisiin tontti ja rakennettaisiin/rakennutettaisiin omakotitalo. Että hankittaisiin mökki. Tai edes vene. Sellaisia. Olen joutunut kieltäytymään kaikista niistä, koska tiedän että niihin liittyisi stressaavia pikkuasioita, stressaavia hoidettavia asioita, joita en vain kykene enää käsittelemään enkä kestämään. Olen ajanut vastuuni ja hoidettavat asiat minimiin, keinona yrittää toipua. Olen kyllä sanonut että mies saa yksin hankkia itselleen vaikka sen veneen, jos pystyy sen rahoittamaan, mutta minä en kykene osallistumaan. Tämä ei miehelle kelpaa, hän haluaa yhteisiä projekteja jotta voisi olla onnellinen parisuhteessa. Olen henkisesti varautunut että ero tästä tulee, koska en pysty enää asioihin joihin liittyy stressiä. Ap
Minä löin tänään miehelleni puhelimen korvaan kun hän kysyi että laitettaako hän nyt ne vai nämä lakanat, ja pitääkö pestä pyykkikorissa odottavat pussilakanat. Olen siis matkoilla ja hän kotona.
Sanoin ensin että en nyt tällaista jaksa ja laitoin luurin kiinni.
Mies stressasi, tuleeko taas moitetta vääristä kodinhoidon valinnoista ja yritti ehkäistä ongelman.
No ei sentään, vaan pahempaa. Hän halusi että kun tulen kotiin niin pääsen puhtaisiin lempilakanoihini nukkumaan, ja siksi soitti että kummat lakanat ne olikaan, ettei vaan ne jotka on pyykkikorissa. :(
Onneksi hän ymmärtää, kun on ollut kanssani jo niin kauan ja nähnyt aika paljon mistä kaikki uupumus ja väsyminen ja jaksamattomuus johtuu.
Sama kuin yllä, en jaksa kirjoittaa, liian paljon tapahtunut, stressinsietokyky pyöreä nolla.
Tein leipätaikinan. Höpötän itselleni: elämän taikina ----->elämän leipä!