En kestä enää pienen pientäkään stressiä. Miten saada takaisin edes vähän sietokykyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla auttoi metsässä olo (huom. Ei kuulokkeita vaan luontoa kuunnellen) Ja jooga. Joogassa ennen kaikkea liikkeen ja hengityksen yhdistyminen (ei siis mitään superpower joogaa) ja joogan avulla opettelin hengitysharjoituksia. Ne hengitysharjoitukset ovat olleet kyl elinehto paranemiselle. Käytän niitä aina kun tuntuu ahdistavan, joilloin saan kehoni tasaantumaan.

Itselleni taiji on sydäntä lähellä, ja siinä on tuo hengitys myös tärkeä. Rakastan luonnossa kävelemistä, ja kunnon metsiä. Näistä tulee hyvä olo, mutta jos puhelin soisi siellä metsässä, ja näkisin oudon numeron soittavan, niin tipotiessään olisi metsän rauhoittavuus ja hengittelyn tuoma apu.

No tämä onneksi on helppo korjata ja laittaa puhelin äänettömälle. Mun oli ainakin pakko muuttaa myös omia käytöstapoja, jotta aloin parantua. Yksi oli juurikin tuo, että puhelin menee äänettömälle eikä sitä vilkuilla metsässä.

Et ehkä ymmärrä että jotkut eivät voi laittaa puhelinta pois, koska heillä saattaa olla huollettava jonka tarvitsee saada kiinni...

Minua myöskään ei auta puhelimen äänettömälle laitto, sillä silloin sitä joutuu katsoa vähän väliä että onko tullut hätäpuhelua.

Tän takia ei ole edes mahdollista parantua. Laita puhelin niin,että ainoastaan se huollettavan numero tulee läpi.

Se on vaan ikävä fakta, että uupumuksesta ei voi toipua ellei tee jotain toisin.

Ja ennen ku kukaa aloittaa tiedän, että kaikki ei toivu. Ja tiedän myös miltä vakava uupuminen on ja mitä vakava masennus on. Molemmista olen toipunut.

Pointtini olikin siinä että yksittäinen asia ei auta. Tuo oli vain esimerkki siitä että se kiva olo ja hermojen tyyneys iskee seinään samantien kun jotain triggeröivää tapahtuu. 

Voisin minäkin tehdä jotain toisin, estää sairaan lapseni yhteydenotot ja tehdä turvakiellon ettei hän saa minua enää mitenkään kiinni, tai ilmoittaa hänelle että hän on niin raskas ihminen, että en nyt enää ole kanssaan tekemisissä, heippa, älä soittele perään, T: äiti. 

Ongelma on myös tuo, että ihmiset kuvittelevat että kun heillä on joku auttanut, se auttaa muillakin. On eri asia kertoa mikä itsellä on auttanut, kuin osoitella että eipä se sinunkaan uupumuksesi poistu jos et viitsi mitään tehdä eri lailla.

Veikkaan että sinulla ei ole elämässäsi samaa kuormaa mitä minulla.

Kiva että voit vain sulkea puhelimen ja sen jälkeen uupumus poistuu ja jaksat taas. Minulle se ei toimi. 

Siinä olet oikeassa ettei ole mahdollisuutta parantua. Kaikki meistä eivät kestä mielenterveydellisesti esim. sitä että poistaa omat lapsensa elämästään pysyvästi, vaikka sinun mielestä se hyvä idea omalla kohdallasi olikin.

Joo Eikä sulla ole tietoa siitä mitä mun elämässä on tapahtunut. Ja mitä tulee puhelimen kiinni laittamiseen, en koskaan ehdottanut sellaista vaan totesin, että blokkaa muut ku tärkeät. Ja niin mun piti valita kuolema tai toiminnanmuutos.

Mulla ei ole vara syyllistää ketään, mutta jos aloittaja kysy mikä auttaa ja vastaan siihen, niin tuskin siitä tarvii mitään hernettä vetää nenään, että sulla ei auta. Jättää vaan huomioimatta, koska ohje ei selkeästi ollut sulle. Mä en myöskään ole yhdessäkään viestissä väittänyt, että mun ohjeet on kaikille.

Vastasit minulle näin:

Tän takia ei ole edes mahdollista parantua. Laita puhelin niin,että ainoastaan se huollettavan numero tulee läpi.

Se on vaan ikävä fakta, että uupumuksesta ei voi toipua ellei tee jotain toisin.

Jos et tarkoita vastata minulle, niin ällä sitten lainaa viestiäni, ja kun siihen vastaan, niin teeksentele ettet tarkoittanutkaan minua. 

Ehkä olisi hyvä jos tämä pysyisi vertaistukiketjuna eikä toisten arvostelu. Ja kyllä, arvostelu on arvostelua, vaikka sen yrittäisi kumota loppukaneetissa. 

Selkeästikään sinun elämässäsi ei ole sitä taakkaa mitä minulla on, joten neuvosi eivät tosiaan

Jepjep. Kannattaa lopettaa se muiden elämän vähättely, niin ei tarvi kaikesta ottaa nokkiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla auttoi metsässä olo (huom. Ei kuulokkeita vaan luontoa kuunnellen) Ja jooga. Joogassa ennen kaikkea liikkeen ja hengityksen yhdistyminen (ei siis mitään superpower joogaa) ja joogan avulla opettelin hengitysharjoituksia. Ne hengitysharjoitukset ovat olleet kyl elinehto paranemiselle. Käytän niitä aina kun tuntuu ahdistavan, joilloin saan kehoni tasaantumaan.

Itselleni taiji on sydäntä lähellä, ja siinä on tuo hengitys myös tärkeä. Rakastan luonnossa kävelemistä, ja kunnon metsiä. Näistä tulee hyvä olo, mutta jos puhelin soisi siellä metsässä, ja näkisin oudon numeron soittavan, niin tipotiessään olisi metsän rauhoittavuus ja hengittelyn tuoma apu.

No tämä onneksi on helppo korjata ja laittaa puhelin äänettömälle. Mun oli ainakin pakko muuttaa myös omia käytöstapoja, jotta aloin parantua. Yksi oli juurikin tuo, että puhelin menee äänettömälle eikä sitä vilkuilla metsässä.

Et ehkä ymmärrä että jotkut eivät voi laittaa puhelinta pois, koska heillä saattaa olla huollettava jonka tarvitsee saada kiinni...

Minua myöskään ei auta puhelimen äänettömälle laitto, sillä silloin sitä joutuu katsoa vähän väliä että onko tullut hätäpuhelua.

Tän takia ei ole edes mahdollista parantua. Laita puhelin niin,että ainoastaan se huollettavan numero tulee läpi.

Se on vaan ikävä fakta, että uupumuksesta ei voi toipua ellei tee jotain toisin.

Ja ennen ku kukaa aloittaa tiedän, että kaikki ei toivu. Ja tiedän myös miltä vakava uupuminen on ja mitä vakava masennus on. Molemmista olen toipunut.

Pointtini olikin siinä että yksittäinen asia ei auta. Tuo oli vain esimerkki siitä että se kiva olo ja hermojen tyyneys iskee seinään samantien kun jotain triggeröivää tapahtuu. 

Voisin minäkin tehdä jotain toisin, estää sairaan lapseni yhteydenotot ja tehdä turvakiellon ettei hän saa minua enää mitenkään kiinni, tai ilmoittaa hänelle että hän on niin raskas ihminen, että en nyt enää ole kanssaan tekemisissä, heippa, älä soittele perään, T: äiti. 

Ongelma on myös tuo, että ihmiset kuvittelevat että kun heillä on joku auttanut, se auttaa muillakin. On eri asia kertoa mikä itsellä on auttanut, kuin osoitella että eipä se sinunkaan uupumuksesi poistu jos et viitsi mitään tehdä eri lailla.

Veikkaan että sinulla ei ole elämässäsi samaa kuormaa mitä minulla.

Kiva että voit vain sulkea puhelimen ja sen jälkeen uupumus poistuu ja jaksat taas. Minulle se ei toimi. 

Siinä olet oikeassa ettei ole mahdollisuutta parantua. Kaikki meistä eivät kestä mielenterveydellisesti esim. sitä että poistaa omat lapsensa elämästään pysyvästi, vaikka sinun mielestä se hyvä idea omalla kohdallasi olikin.

Joo Eikä sulla ole tietoa siitä mitä mun elämässä on tapahtunut. Ja mitä tulee puhelimen kiinni laittamiseen, en koskaan ehdottanut sellaista vaan totesin, että blokkaa muut ku tärkeät. Ja niin mun piti valita kuolema tai toiminnanmuutos.

Mulla ei ole vara syyllistää ketään, mutta jos aloittaja kysy mikä auttaa ja vastaan siihen, niin tuskin siitä tarvii mitään hernettä vetää nenään, että sulla ei auta. Jättää vaan huomioimatta, koska ohje ei selkeästi ollut sulle. Mä en myöskään ole yhdessäkään viestissä väittänyt, että mun ohjeet on kaikille.

Vastasit minulle näin:

Tän takia ei ole edes mahdollista parantua. Laita puhelin niin,että ainoastaan se huollettavan numero tulee läpi.

Se on vaan ikävä fakta, että uupumuksesta ei voi toipua ellei tee jotain toisin.

Jos et tarkoita vastata minulle, niin ällä sitten lainaa viestiäni, ja kun siihen vastaan, niin teeksentele ettet tarkoittanutkaan minua. 

Ehkä olisi hyvä jos tämä pysyisi vertaistukiketjuna eikä toisten arvostelu. Ja kyllä, arvostelu on arvostelua, vaikka sen yrittäisi kumota loppukaneetissa. 

Selkeästikään sinun elämässäsi ei ole sitä taakkaa mitä minulla on, joten neuvosi eivät tosiaan toimi.

Öö. No jos ajatellaan noin, niin ei kai siinä mitään epärehellistä ole? Monilla olosuhteet ajaa uupumukseen, jos niitä ei pysty millään muuttaa, niin harvapa siitä toipuu millään tavalla. Ikävä fakta, mikä tuntuu hirveältä kuulla, mutta näin se taitaa mennä.

An*ali se*si auttaa kummasti

tuttuja tunteita (stressaaminen yms)

Voisko olla, että sittenkin nää meidän älylaitteet tekevät elämästämme pirstaleisen ja sitä kautta vaikuttaa asioihin.

Ja hitti vie, onhan tässä ollut takana melkoisen kuormittavat vuodet, joille ei valitettavasti heti näy loppua (korona ja sota).

Vierailija kirjoitti:

Sama homma enkä kestä näköjään edes haarukan putoamista lattialle ilman hemmetinmoista raivokohtausta.

Ihan kun mun ukkoni, kaikesta vetää hirveät kilarit ja asiat saavat suhteettoman suuret mittasuhteet. Elää myös jatkuvassa pelossa mitä seuraavaksi ja kuitenkin. Satunnainen auton korjaustarve=aina se hajoaa ja kyttää mitä seuraavaksi, kaikki tapahtuu aina ja kokoajan vaikka oikeasti näin ei olekaan. Tosi raskasta elää hänen kanssaan ja kauaa en enää jaksakaan sitä 24/7 räikymistä ja valittamista. Ja ei, apua hän ei myöskään hae, ei kukaan häntä voi auttaa .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perusteet kuntoon. Uni 8h, säännöllinen syöminen, kevyt liikunta.

Nukkuisin 8 tuntia jos joku kertoisi miten se tehdään. Ei ole onnistunut vuosikymmeniin. Jos sen voi nukkua pätkissä niin se kyllä onnistuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perusteet kuntoon. Uni 8h, säännöllinen syöminen, kevyt liikunta.

Nukkuisin 8 tuntia jos joku kertoisi miten se tehdään. Ei ole onnistunut vuosikymmeniin. Jos sen voi nukkua pätkissä niin se kyllä onnistuu.

Kyllä se sopii, että nukut pätkissä. Tee niinkuin sinulle sopii.

Nussiminen auttaa

Usein loppuunpalamisen jälkeen stressinsietokyky ei palaa enää ikinä ennalleen, vaan jaksaminen on huonompaa. Tai ainakin voi mennä vuosikausia että se palaa ennalleen. Tarkoitan siis about 10v. Been there..

Fyysinen työ omaan tahtiin auttaa nukkumiseen, samoin sokerin vähentäminen.

Esim puutarhan hoito on hyvää, kun mieli käy kierroksilla. Samoin eläinten kanssa oleilu.

Käsillä tekeminen: neulominen, piirtäminen, maalaaminen, nikkarointi.

Vietä vaikka neljä päivää aurinkorannikolla leväten ja sitten palaa rutiineihin.

Stressi alkaa ensin sillä, että voi olla vuosiakin kierroksilla. Sitten tulee se vaihe, kun keho ja aivot on ajettu loppuun ja tolkuton väsymys ja uupumus ja kyvyttömyys toimia.

Kannattaa kuunnella itseään ensivaiheessa ja tehdä muutokset!

Kun on uupumusvaiheessa, olisi hyvä nukkua aamulla klo 7-9. Silloin usein saa unen, vaikkei yöllä saisi ja tuon kellonajan uni on palauttavinta.

Ole reilu työnantajaasi kohtaan ja ota lopputili. Miksi laitat työnantajan maksamaan mielenterveysongelmistasi saikkujen muodossa? 

Jätä ite ittes rauhaan. Nytkin suoritat sitä, että miten pääsisit tekemään taas niinkuin ennen.

Anna ittes olla.

Kyllä ne asiat sit alkaa lutviutua.

Anna olla. Saat olla.

Vierailija kirjoitti:

Ole reilu työnantajaasi kohtaan ja ota lopputili. Miksi laitat työnantajan maksamaan mielenterveysongelmistasi saikkujen muodossa? 

Työn tulisi kylläkin olla sopivan kuormittavaa. Jos työ ajaa piippuun, niin tulisi sitä työnkuvaa tarkentaa.

Kyllä aapee panoksensa on antanut.

Liian koville ihmiset ajetaan töissä nykyään. Liian tiukille. Ollaan vaan ihmisiä.

Ei me olla robotteja.

Vierailija kirjoitti:

Stressi alkaa ensin sillä, että voi olla vuosiakin kierroksilla. Sitten tulee se vaihe, kun keho ja aivot on ajettu loppuun ja tolkuton väsymys ja uupumus ja kyvyttömyys toimia.

Kannattaa kuunnella itseään ensivaiheessa ja tehdä muutokset!

Kun on uupumusvaiheessa, olisi hyvä nukkua aamulla klo 7-9. Silloin usein saa unen, vaikkei yöllä saisi ja tuon kellonajan uni on palauttavinta.

Kyllä. Asiaa. Tunnista ja toimi.

Mulle palauttavinta on ennen puolta yötä nukutut tunnit. Klo 21-24

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua helpotti ymmärrys, että tämä maailma on väliaikaista ja tärkeämpi on tuleva Jumalan maailma.

Minulla on enää voimia anoa hiljaa mielessä armoa. Loppuisi nyt saatana tämä paska!

Pyydä (rukoile) Jumalalta apua. Pyydä, että Jumala auttaa sinua niissä asioissa jotka ovat huonosti. Unohda kirosanat, sillä et halua sellaista. Armo sinulla on jo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni haluaisi meille kaikenlaisia projekteja. Että ostettaisiin tontti ja rakennettaisiin/rakennutettaisiin omakotitalo. Että hankittaisiin mökki. Tai edes vene. Sellaisia. Olen joutunut kieltäytymään kaikista niistä, koska tiedän että niihin liittyisi stressaavia pikkuasioita, stressaavia hoidettavia asioita, joita en vain kykene enää käsittelemään enkä kestämään. Olen ajanut vastuuni ja hoidettavat asiat minimiin, keinona yrittää toipua. Olen kyllä sanonut että mies saa yksin hankkia itselleen vaikka sen veneen, jos pystyy sen rahoittamaan, mutta minä en kykene osallistumaan. Tämä ei miehelle kelpaa, hän haluaa yhteisiä projekteja jotta voisi olla onnellinen parisuhteessa. Olen henkisesti varautunut että ero tästä tulee, koska en pysty enää asioihin joihin liittyy stressiä. Ap

Minä löin tänään miehelleni puhelimen korvaan kun hän kysyi että laitettaako hän nyt ne vai nämä lakanat, ja pitääkö pestä pyykkikorissa odottavat pussilakanat. Olen siis matkoilla ja hän kotona.

Sanoin ensin että en nyt tällaista jaksa ja laitoin luurin kiinni.

Mies stressasi, tuleeko taas moitetta vääristä kodinhoidon valinnoista ja yritti ehkäistä ongelman.

En jaksa kirjoittaa pitkästi nyt, mutta uusi ilmoittautuu ketjuun.

Monia tuttuja tuntemuksia.

Tsemppiä!

Maria Nordin: Free to Heel

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on jättisuuri ongelmavyyhti.

Näitä ovat mm,

Masennus

Uupumus

Väsymys

Stressi

Unettomuus

Mt ongelmat

Alkoholismi

Päihteet

Näitä luo mm työ ja talousongelmat.

Todella sairas ja onneton kansa, valtion propaganda maailman onnellisin kansa on sikamaista valhetta.

Jatkuvasti nousevat verot ja hinnat ajavat ihmiset ahdinkoon. Ja valtio nostaa vaan veroja tahallaan koko ajan.

Kyllä vain: yhteiskunnalliset ongelmat yritetään määritellä yksilöiden ongelmiksi ja heidän vastuulleen.

Masennus on aikaisemmin määritelty suruksi, mutta lääketieteessä surusta on saatu uusi sairaus. Psykiatrisessa ei huomioida kuin oireet, olosuhteita joissa oireet syntyivät ei oteta huomioon.