En kestä enää pienen pientäkään stressiä. Miten saada takaisin edes vähän sietokykyä?

Lisää kokemuksia

Luo sähköpostiin muutama sääntö, jotka ohjaavat turhat meilit suoraan roskiin.

Vaikkapa näin: mikäli sähköposti tulee kiinteistöyksiköltä ja siinä esiintyy sana auto tai lataus tai pysäköinti --> viesti menee automaattisesti roskakoriin.

Vierailija kirjoitti:

Teen osa-aikaista työaikaa tällä hetkellä. Se stressaa ihan kauheasti. Pitäisi saada tehtyä pakolliset työt ja monenlaiset projektit ja työryhmät syö työaikaa. Sähköpostista on tullut peikko. Kun huomisaamuna taas avaan sähköpostin, tiedän, että siellä on ehkä 70 lukematonta, koska olin to ja pe poissa työpaikalta. Olen valittanut tuosta sähköpostista päällikölle ja kaikille muillekin, jotka viitsii kuunnella. Mikään ei muutu. Puolet postista sellaista, mikä ei koske minua. Ihmiset laiskuuttaan käyttää listoja, sitten se tulee kaikille siinä yksikössä työskenteleville tai kaikille organisaation listoilla oleville. Kummallisia pyyntöjä: jos joku on menossa yksikköön x, niin voisiko ottaa mukaansa videotykin/ständin. Juu, en ole menossa, kun en ole ikinä siellä käynytkään ja mitä varten tämä asia minua koskettaisi, hoida itse omat kamasi. Autopaikoista tulee infoa monta kertaa viikossa; milloin on jokin parkkis suljettu ja milloin joku pysäköinyt väärin ja milloin muistutetaan pysäköintiluvista ja mistä saa uuden luvan hakea, milloin nousee sähkölatauksen hinta yms. Siis monta kertaa viikossa jotain autoihin liittyvää. Hermostuttaa jo huomisaamu valmiiksi. Sähköpostin saisi kieltää käytöstä kokonaan.

Itsekin olen toipuva uupunut. Onneksi ne pahimmat stressitekijät (työhaasteet, kiusaaminen) ovat takanapäin. Uusia voi tietysti tulla eteen. Meditoin, rukoilen, haen ilon ja naurun aiheita, mietiskelen elämääni ja yritän hoitaa itseäni, järjestän sosiaalista elämää livenä, teen kivoja juttuja, liikun luonnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatikaa kunnolliset unilääkkeet ihan ensimmäisenä, että edes yöllä saatte levättyä.

Melatoniini ei pitkään auta.

Itsellä on opamox ja ketopinor 25 mg.

Stilnoct olisi vielä tujumpaa.

Voi, ei puhettakaan että saisin mitään tuollaisia lääkkeitä :D 

Lääkäreiden mukaan minua ei vaivaa mikään, joten en tarvitse mitään. 

No, eipä lääkkeillä mikään vaiva poistukaan. Niillä vaan säilytellään niitä.

Vanha sanonta on "puhdas omatunto on paras tyynynalunen". Sen saa jokainen ajatella omalta kohdaltaan, mutta on paljon tekijöitä millä voi edesauttaa nukkumista. Riittävä ulkoilu riittävän ajoissa, ei kahvia enää päiväkahvien jälkeen, maltillisesti siihen astikin. Rauhallinen ilta ilman älylaitteita, valaistuksen vähentäminen, ei raskaita ruokia, unihygienian vaiheet. Jos suorastaan VALMISTAUDUT nukkumaan ja pidät sitä odottamisen arvoisena asiana, se onnistuu varmasti. Paitsi jos ympäristö ei tue hyvää nukkumista. Jos kaikki osatekijät on kunnossa, harjoittelemalla voi tulla hyväksi nukkujaksi!

Hei,

Olen keski-ikäinen liikunnallinen nainen. Minulla todettiin vastikään add (yksi vakava sairaus aiemmin, joka hoidettiin) ja olen törmännyt nyt sen vuoksi ja siihen liittyen enemmän myös ravintoainetekijöihin hyvinvointi- ja terveysasioissa. Ravintoasiat kiinnostaa muutenkin. Kokkailu ja leipominen on kivaa useinmiten, syöminen on kivaa ja ravintoaineiden vaikutukset on mielenkiintoisia.🙂

Minulta otettiin laaja verenkuva ja ferritiini oli viitteissä mutta alhainen. Siitä puhutaan nyt aika paljon ja kyllä kannattaakin koska ihan hurjia vaikutuksia on tuolla alhaisella varastoraudalla. Ferritiini viitealue on 10 - jotain pitkästi 300...niin itsellä 16.

Kuulema nepsy-ihmisillä varastorauta on usein alhainen noiden välittäjäaineiden ongelmien vuoksi ja sitten tietysti vaikuttaa ruokavalio ja juoko paljon ja mihin aikaan juo kahvia ja teetä jne. kun ne häiritsee ravintoaineiden imeytymistä. Naisilla kuukautishommat vaikuttaa. Runsaat kuukautiset voi olla syynä tai vaikka joskus kauan sitten jos on synnytyksessä menettänyt paljon verta. Alhainen ferritiini aikaansaa kuukautishäiriöitä ja voimistaa vaihdevuosioireita. Ja myös tuota nepsy-pulmaa.

Ferritiinin alhaisuus aiheuttaa väsymystä ja uupumusta, uniongelmia,lihasheikkoutta, alakuloisuutta, aivosumua,muistamattomuutta,vakavaakin masentuneisuutta.

Hemoglobiini voi olla samaan aikaan mitä vain. Se ei kuulemma kerro varastoraudan tasosta.

Varastorauta karttuu sitten hitaasti. Pitkään pitää jaksaa ottaa rautaa purkista ja kiinnittää tietysti syömiseen huomiota.

En halua ärsyttää ketään enkä luulla tietäväni kaikesta kaikkea enkä paljon muutakaan 😅 enkä yleensä kommentoi ikinä näillä palstoilla mutta nyt tuntui että täytyypä nyt jakaa tämmönen ajatus ja kokemus.

Onhan se aika luontevaa että mieli ja keho tilttaa jos raudanpuutteen vuoksi hapenkulku soluihin ja joka paikkaan heikkenee ..🙄🤔

Jotenkin haluan vain kannustaa jotakuta pulmissaan painivaa lähtemään miettimään rohkeasti esim että voisiko uupuminen,ärtyneisyys,uniungelmat liittyä esim neuropsykiatrisiin häiriöihin tai vaikka esim tämmöiseen varastoraudan alhaisuuteen. Nämä asiat on hoidettavissa kuitenkin. 😌

Hyvin olet itseäsi hoitanut, vaikka hermojärjestelmä vielä reagoi.

Perusasiat kuntoon, kuten joku jo ehdotti. Uni, omega 3 rasvahapot, monipuolinen ruoka ja jos rahaa on niin hivenaine mittaus ja hoito. Alkoholi ei tee hyvää, paitsi ihan pieni annos joillekin. Ulkoilu ja ihmisten tapaaminen ovat hyväksi.

Sitten henkinen puoli. Kun osaisi ajatella mukavia asioita, pitää vahvistaa kaikkea hyvää, Jättää hetkeksi tauolle rasittavat ihmissuhteet, jotta hermot saavat rauhoittua. Itsestä huolehtiminen tekee hyvää. Ja jos terveys sallii, niin kesällä jo johonkin harrastukseen tai tapahtumaan. Ihan pieniä askelia kerrallaan. Ei ole kiire. Olet tämän kaiken arvoinen. Kehu itseäsi usein ja kiitä mitä olet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet uupumuksen rajoilla.

Tiedostat. Hyvä

Löysää. Lepää. Liiku nauti luonnosta. Pienennä vastuita nyt.

Parempi ennakoida, ettet aja ittes yli.

Nyt on se aika huilia.

Sitten jaksat taas, mutta jos nyt et lepää, niin loppuun palamisen jälkeen menee pitkä aika kuntoutua.

Tunnista omat rajasi. Toimi sen mukaan.

Olen tosiaan sairastanut ihan diagnosoidun työuupumuksen joitakin vuosia sitten. Olen siitä saakka yrittänyt hoitaa itseäni, liikkunut luonnossa ja muuta. Ihan lääkärin, hoitajan ja psykologin neuvojenkinnavulla. Eipä ole jaksaminen palautunut. Ap

Olen 50v perheenisä, yrittäjä, hyvin todennäköisesti neuroepätyypillinen.

10v sitten kävin läpi keskivaikean masennuksen, selvisin siitä lääkityksen ja sairaanhoitajan antaman keskusteluavun turvin.

Minustakin tuntuu, että on jäänyt jotenkin puolivalot päälle, ei enää pysty samaan kuin ennen.

Sairaslomia en voi pitää, on vain rämmittävä eteenpäin.

Olen huomannut joissakin työtovereissani vastaavia uupumisoireita. Yritän joka keskustelussa suhteuttaa asioita ja keskittymään positiivisiin puoliin. Niitäkin on ihan valtavasti, mutta kun on tilanne päällä, niitä ei näe.

Aloittajalle;

Vaikutat vastuulliselta ihmiseltä, yleensä tunnolliset ihmiset reagoivat stressillä, jos eivät ehdi, jaksa tai suoriudu jostain tehtävästä.  Koita ajatella, että minun ei ole pakko tehdä kaikkea nyt, sillä kaikki asiat järjestyy aikanaan.

En lukenut koko ketjua, joten tässä voi tulla toistoa...

Mulla 51v. naisella on stressinsietokyky alentunut huimasti vaihtareiden myötä, eli alkaen 10v sitten. Ei auta hormonikorvaushoitokaan. Terveellinen ruokavalio (riittävä ja oikealaatuinen rasva), riittävä uni ja liikunta ehkä vähän helpottavat arkea ja stressiä. 

Olen myös tosi ahdistunut ja masentunut 54v nainen. Vaikka olen mielenkiintoisessa mutta vaativassa työssä, välillä mietin irtisanoutumista, mutta luultavasti stressautuisin sittenkin jostain muusta. Olen perusluonteeltani melankolinen ja ajattelen surullisia ajatuksia, ei kai sille mitään voi.

Tuohon unettomuuteenhan on vaikka mitä vinkkiä ja niitä varmasti olet kokeillutkin (poistuu sängystä jos uni ei tule, vaihtaa tyynyn ja jalkopään paikkoja yms. tapojen "rikkomista" ja unettomuusmallien hajottamista).

Mutta yksi mielenkiintoinen oli se, että jos uneton sanoo nukkuvansa vaikka vain kolme tuntia joka yö, niin sitten alkaa mennä nukkumaan vasta esim klo 0200 (ei saa mennä aiemmin) ja kello orjallisesti soimaan klo 0400. Sitten valvot. Ja jos ei tunnu riittävän niin joka yö lisää vartin siihen nukkumisaikaan. Tällä estää ainakin sen ettei huijaa itseään negatiiviseen suuntaan unen määrässä ja saa "positiivisia" kokemuksia siitä kun olisi jo ehkä nukuttanut vähän aiemmin tai olisi ehkä sittenkin nukkunut mielellään pidempään :) jos ymmärrätte... pikku hiljaa alkaa aivot taas tajuta, että se uniaika ja tarve on pidempi. Mutta en ole ammattilainen, suhtautukaa tähän vinkkiin oman harkinnan mukaan...

Itselläni E-pillerit saivat aikaan huutoraivareita ja pinna oli kireällä joka vastoinkäymisestä. Jätin ne ja olen parempi ihminen.

Ei kannata alkaa opetella nukkumista menemään vasta aamuyöllä nukkumaan. Nukkumaan pitäisi mennä viimeistään klo 21.30. Tämä on aivojen levon ja palautumisen kannalta olennaista

En jaksanut kahlata kaikkia kommentteja läpi, mutta itsellä pinnan palamisen, masentuneisuuden ja kiukuttelun taustalla oli estrogeenivaje, eli esivaihdevuodet.

Kuukautiset tulivat normaalisti, ainoastaan mielialat heitteli ja pinna paloi.

Enää en tarvitse unilääkkeitä tai mielialalääkkeitä, kun hormonikorvaushoito on kunnossa.

Tietenkin on tärkeää, että perusasiat on kunnossa, siis syöminen, uni, ulkoilu, jotain hyviä ihmissuhteita tms. Mutta minun näkemykseni ja kokemukseni mukaan, (olen siis itsekin kärsinyt stressihäiriöstä), nämä ovat siis juurikin stressihäiriön oireita. 

Nykyään puhutaan jo aika paljon ja ihmiset ehkä tunnistaakin jo aika hyvin masennuksen ja ahdistuneisuushäiriön, esim paniikkikohtaukset, jatkuva huoli, uhkan tunne, jne, mutta stressihäiriö oireilee tosiaan näin. Siinäkin on alakategorioita kuten ahdistuneisuushäiriöissä, eli jotkut kärsii paniikkihäiriöistä, jotkut yleisestä ahdistuneisuudesta ja kaikkeen laajenevasta huolesta, niin stressihäiriössä voi oireilla esim ptsd:llä, burnoutilla, lannistuksella, raivareilla jne. 

Joku tai jotkut mainitsikin jo tuolla aiemmin, että kontrollilla on tekemistä stressihäiriön kanssa. Ne tosiaan linkkityvät yhteen, sillä tavallaan elämän hallinta ja kontrolli aiheuttavat stressin. Eli tunne siitä että kaiken pitää olla omassa hallinnassa, kontrollissa, eli taustalla on jonkinlainen trauma usein tai perusturvallisuuden romahtaminen jollain tapaa. 

Eli kun ihminen ei koe hallitsevansa elämäänsä, tai on kova tarve kontrolliin turvallisuuden säilyttämisen vuoksi, oireet syntyvät tästä. Hyvät elämäntavat eivät poista oireilua, eikä positiivinen ajattelu, ellei se kohdistu siihen, mikä on ongelman ydin. Eli on vaan pakko alkaa sietää elämän epävarmuutta ja käsitellä ne asiat mielessään pois, jotka tätä perusturvallisuutta on syönyt. Ne voivat vaihdella ihmisillä, koska siis riippuu henkilökohtaisista kokemuksista, ajatuksista ja uskomuksista. 

Itse olen päässyt tästä jokseenkin eroon, mutta vieläkin välillä tää oireilu nousee pintaan, etenkin pms oireiden aikaan tai jos tulee joku ns traumamuistuttaja, tai joku henkilö joka laukaisee oireita itsessä. Nää on tavallaan traumaperäisiä häiriöitä kaikki tunnepuolen jutut, koska ihmisellä on jotain kokemuksia, jotka on altistaneet tietynlaiselle ajattelulle tai tunne-elämälle tai tarpeelle hallita asioita. 

Mieti, miksi sinulla on tarve hallita ja kontrolloida. Jos esim joku lusikka putoaa ja se aiheuttaa raivarin, niin mieleesi luultavasti nousee (tiedostamattasi) joku ajatus, joka tän raivarin aiheuttaa. Ajatus voi olla, tämäkin vielä en kestä, olen väsynyt ja nyt joudun siivoamaan, eikö tuo toinen tai minä osaa mitään, nyt lusikka likaantui ja siinä on pöpöjä, jne. Tämä ohjaa jo johonkin suuntaan, että minkä tyyppinen se oma ajattelu on, josta stressi kumpuaa. 

Itselläni on edelleen kauhea tarve kontrolloida tietyntyylisiä tilanteita. Ja vasta nyt ymmärrän että monen mutkan kautta ne liittyvät sellaisiin pelkoihin jotka kumpuavat sellaisista tilanteista ja tapahtumista elämän varrelta, joissa olen menettänyt tai meinannut menettää jotain, eli esim läheisen, itsetunnon, elämänhallinnan jne. Ja ihan kummalliset pikku asiat muistuttaa näistä tai nostaa mieleen ajatuksia jotka jotenkin monen mutkan kautta linkittyy näihin kokemuksiin ja se aiheuttaa stressiä, se ajatus oikeastaan joka siihen tilanteeseen liittyy. 

Toivottavasti saatte kiinni siitä, mitä ajattelette, koska se ajatus on se aiheuttaa sen reaktion. Voimia!

Vierailija kirjoitti:

Olen myös tosi ahdistunut ja masentunut 54v nainen. Vaikka olen mielenkiintoisessa mutta vaativassa työssä, välillä mietin irtisanoutumista, mutta luultavasti stressautuisin sittenkin jostain muusta. Olen perusluonteeltani melankolinen ja ajattelen surullisia ajatuksia, ei kai sille mitään voi.

Katso kompleksinen ptsd, complex ptsd, mm jatkuva surullisuus, ym viittaa tähän.

Sellainen tuli vielä mieleen, että kun ihminen on todella väsynyt, niin ihminen on myös todella stressaantunut. Eli joskus kyse voi olla myös vaan siitä, että on joko fyysisesti esim pms aikaan, tai henkisesti väsynyt, ja tarvitsee lepoa. Stressi on seurausta siitä silloin että ei ole saanut riittävästi lepoa, ja on syytä levätä. 

Mutta jos vaan lepäilee ja elää ja nukkuu ok, niin stressinousee jostain muusta tekijästä. Silloin kannattaa tarkastella omia ajatuksiaan, että mitä siellä mielessä oikein pyörii, koska stressi nousee silloin luultavimmin sieltä omista ajatuksista.  

Takapeiliin katsoen , mihin häipyi minun stressi?

Olen todella hyvinvoiva ja kiitollinen elämälle.Joka aamu herään hyvällä tuulella ,vaikka on ollut isoja vastoinkäymisiä minunkin elämässä.

En vaan jaksa voida huonosti joka päivä joten jätin taakse kaiken pahan.  Erona on tietty että ei ole lapsia joihin täytyy ottaa huomio. 

Muuta vaikka Kiovaan pariksi kuukaudeksi niin pikkujutut ei enää haittaa. Luulisin.