Sosiaalityön ongelmat

Omat kokemukseni ovat täysin aikuissosiaalityöstä. Onnekseni kaikki kokemukseni ovat sentään ajalta, jolloin olen ollut täysi-ikäinen ja itse vastuussa itsestäni. Lastensuojelu se kaikkein pahin ilmeisesti on tai sen epäkohdat ja mielivaltaisuus ovat olleet ylivoimaisesti eniten esillä. Myös vanhuspalveluiden epäkohdat ovat olleet paljon esillä. Aikuissosiaalityö sen sijaan on esillä hyvinkin vähän. Ap.

Yhteiskunnan tärkeitä ja vakautta yllä pitäviä toimialoja ovat varhaiskasvatus, opetustyö, terveydenhoito ja sosiaalityö. Kolmella ensiksi mainitulla on selkeä agenda siitä, kuinka asioiden tulisi toimia, että yhteiskuntamme eli siis me kaikenikäiset kansalaiset voisimme hyvin.

Sosiaalitoimen edustajat tuntuvat toimivan tässä tehtävässä pikemminkin vastakkaiseen suuntaan, toiminta vaikuttaa myös näiden muiden toimijoiden mahdollisuuksiin ylläpitää toimivan yhteiskunnan rakenteita.

Ei ole kiinnostusta tutkia ihmisten sosiaaliasia ongelmia eikä halua tarttua niihin. Tämä nousee tässä ketjussa kaikkein selkeimin esille sosiaalityön tekijöiden hieman haastavissa asenteissa. Sosiaalityöntekijä käytännössä vastustaa hänelle kuuluvaa työntekoa. Onneksi he ilmaisevan tämän itse varsin peittelemättömästi tässäkin ketjussa.

Jos ajatellaan, että neljä toimialaa ovat kuin neljä tuolin jalkaa, joista sosiaalityö on se rikkinäinen, niin jokainen tietää kuinka siinä käy kun istuu tuolille, jossa yksi jaloista on kyllä paikoillaan, mutta se pettää alta, kun tuolille istutaan.

Vierailija kirjoitti:

Täysi-ikäisyyden kynnyksellä olevia ja jo yläastelaisia pitäisi valmentaa paremmin jo ihan koulussa kohtaamaan oikea elämä ja opettaa ihan sitä elämänhallintaa ja yhteiskunnassa toimimista. Valitettavasti sosiaalipolitiikkaan liittyvät käytännöt ovat niitä tabuja, joista halutaan vaieta. Sitten se ensimmäinen kohtaaminen tämän kanssa on varmasti monelle suuri shokki ja järkytys, jossa henkilön tietämättömyyttä käytetään häikäilemättä hyväkseen, eikä asioista vahingossakaan kerrota mitään tai apua tarjota. Ap.

Kun minä olin koulssa 80 -luvulla oli olemassa yhteiskuntaoppi -niminen oppiaine, jossa käytiin läpi myös mitä sosiaaliturva on ja mitä siihen kuuluu. En tiedä onko nykyisin kouluissa tällaista opetusta, mutta hyvä olisi jos olisi, kuuluvat yleissivistykseen. Itse olen huomannut, että meille on kasvanut sukupolvia, joilla on hyvin kummallinen käsitys suomalaisesta yhteiskunnasta. Ikään kuin mitään pahaa ei voisi yksilölle tapahtua ilman, että joku hoitaa. Sellaiset asiat kuin yksilön elatusvelvollisuus koskien itseään tai vaikkapa perusvaateet siitä, että koulut on käytävä, jotta töitä saa, ovat utopiaa monelle. Ei ymmärretä sitä, että normaalisti ihminen ei asioi sosiaalityöntekijän kanssa koskaan. Yhteiskunta on rakennettu siten, että nuoret käyvät koulut, opiskelevat, elättävät sitten työllään itsensä ja perheensä. Peruspalveluilla kuten Kelan etuuksilla otetaan koppia, jos työ menee alta hetkellisesti. Näitä asioita kuuluisi myös kodeissa lapsille opetettavan. Nykyisin on myös olemassa internet, joista asioita voi itsekin selvitellä. Tuntuu hassulle, että joku jonottaa kiireisen sossun tapaamiselle vain kuullakseen, että ei kuulu työmarkkinatuen piiriin, kun asian saisi hyvin helposti selvitettyä kun katsoisi Kelan kotisivuilta työttömyysturvan ehdot. Mitään tietoa ei todellakaan pimitetä kansalaisilta. 

En tiedä, miten tuo yksikin on viestini lukenut. Alunperin en varsinaisesti halunnut sosiaalityöntekijälle, enkä sinne itse aikaa varannut, vaan se lätkäistiin kun hain ensimmäistä kertaa toimeentulotukea 19-vuotiaana juuri ylioppilaaksi päässeenä. Vastassa oli sitten tuo kamala mies.Olin toki ilmoittautunut työttömäksi jo aikaisemmin ja siellä kuullut, että en ole oikeutettu työmarkkinatukeen. Koulussa on yhteiskuntaoppia, mutta ihan yleisesti ottaen kaikki aineet huomioiden koulussa kyllä todella vähän elämässä selviytymistä opetetaan. Kaikki eivät vain saa työtä tai pääse opiskelemaan. Ongelmat kasvavat ja kasaantuvat nopeasti varsinkin jos niihin ei puututa. Itselläni kynnys hakeutua sosiaalityöntekijälle on ollut kyllä todella korkea ja se on kasvanut vuosien kuluessa. Nyt ongelmani ovat todella suuria,siis paljon pahempia kuin tuolloin 19-vuotiaana, mutta enpä ole sosiaalityöntekijälle nyt traumaattisten kokemusten ja ilman apua jäämisen takia hakeutumassa. En ole valinnut sellaista elämää, jota joudun elämään. Ei sosiaalitoimistossa asiointi todellakaan mitään helppoa ole ollut ja mielelläni olisin tilanteessa, jossa en olisi koskaan joutunut siellä käymään. Lisäksi syyttely on turhaa. Itsekin kyllä pidän lastensuojelua ihan eri asiana kuin aikuissosiaalityötä. Ap.

Selvästikään tuo yksi kirjoittaja ei ole joutunut näiden kanssa tekemisiin ja on elänyt aivan erilaisessa todellisuudessa omassa kuplassaan.

Hirveästi alapeukkuja on näihin viesteihin tullut. Ilmeisesti tätä keskustelua on lukenut paljon sellaisia, jotka ovat onnistuneet tällaisen kohtalon välttämään tai joilla on täysin väärä ja ennenkaikkea ei omiin kokemuksiinsa perustuva käsitys näistä asioista. Ap.

Tällä hetkellä pääasiallisena tavoitteenani on eläkkeelle pääsy tai siis siihen johtavan prosessin aloittaminen. Kuitenkaan tämäkään asia ei ole edistynyt mitenkään kunnes pysty itse sitä aloittamaan tai en edes tiedä, mitä tehdä. Kuitenkin on täysin selvää, että en ole työkykyinen, enkä tule koskaan mitään palkkatyötä tekemään. Ap.

Hyvä, että tästä asiasta nyt edes vähän keskustelua syntyi,vaikka odotetusti paljon negatiivistakin on näissä viesteissä ollut. Ap.

Harva kai kovinkaan vapaaehtoisesti näitä palveluita käyttää ja kynnys palveluihin hakeutumiseen on monella hyvinkin korkea. Tuskin tuonne täysin ongelmaton asiakkaaksi edes pääsee.

Vierailija kirjoitti:

Tällä hetkellä pääasiallisena tavoitteenani on eläkkeelle pääsy tai siis siihen johtavan prosessin aloittaminen. Kuitenkaan tämäkään asia ei ole edistynyt mitenkään kunnes pysty itse sitä aloittamaan tai en edes tiedä, mitä tehdä. Kuitenkin on täysin selvää, että en ole työkykyinen, enkä tule koskaan mitään palkkatyötä tekemään. Ap.

Suomessa on käytäntö, että lääkäri arvioi työkyvyn ja tekee lausunnot, joilla voi eläkettä hakea. Ongelmasi ei koske lainkaan sosiaalityötä. 

Joku ap:tä ja täällä kerrottua haukkunut olisi myös voinut kertoa omat parannusehdotuksensa ja oman näkemyksensä siitä, miksi sosiaalityötä ei saisi arvostella. Näiden mielestä vika kun tuntuu olevan aina vain asiakkaassa itsessään.

Mutta toisaalta on selvää, että byrokratian kannalta kaikkien apua tarvitsevien kaikkia ongelmia ei edes haluta ratkaista, koska tässä utopistisessa tilanteessa monet virastot jouduttaisiin lakkauttamaan tarpeettomina ja silloin nämä byrokratian työllistämät menettäisivät itse työnsä, työttömyys lisääntyisi ja työ vähenisi. Työttömien, köyhien ja muiden ongelmatapausten ympärille on rakennettu valtava koneisto, jonka olemassaoloa pidetään hyödyllisenä, koska sillä on suuri työllistävä vaikutus. Tältä kannalta katsottuna jo oman työn säilymisen kannalta tällaisia tapauksia halutaan aina olevan ja näille on vain hyödyllistä, että ongelmia ei saada hoidettua.

Onnea vain muutokselle, jota ei siis koskaan edes ole tulossa. Virheitä ja ongelmia ei tunnusteta tai edes tunnisteta, eikä muutosta edes haluta,. Näin on vaikka asiakkaat ovat esittäneet paljon kritiikkiä ja asiakkaat muutosta toivovat, sosiaalityöntekijät taas selvästikään eivät.

Vaikka luottotietoni ovatkin kunnossa, ovat aina olleetkin olen miettinyt jopa sitä, että antaisin luottotietomerkintöjen vain ilmestyä. Ehkä silloin sitten saisin vihdoin paremmin apua tai ylipäätään edes jotain apua. En koe luottotiedoista olleen varsinaisesti mitään hyötyä. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokonaisuudessaan tiivistäen yritin tuossa aikaisemmin sanoa, että apua ei saa silloin kun sitä tarvitsee. Tämä tosin koskee ihan kaikkea, ei pelkästään sosiaalitoimea. Itse en siis todellakaan ole saanut mitään apua mistään silloin kun olen sitä tarvinnut ja kaikki kokemukset monesta tahosta ovat traumaattisen huonoja. Kaikki tämä yhdessä on sitten aiheuttanut uusia ongelmia ja pahentanut vanhoja. Ap.

Kuuluuko yhteiskunnan(sossun) auttaa ihmistä kaikessa vai kuuluuko ihmisen haluta auttaa myös itse itseään? Toimeentulotuki kyllä korvaa elintärkeät asiat kuittia vastaan. Suora rahanjakelu heille joilla on entuudestaan haasteita rahankäytön kanssa ei poista alkuongelmaa kuten täällä on aiemmin ollut ketjuja ko. alan työntekijöiden toimesta..se valmis kala vs. onki asetelma.

Millä rahalla köyhän pitäisi saada tuotteet kaupasta, jos toimeentulotukea saisi vasta kuitteja vastaan?

Ja niitä onkivapoja (=työpaikkoja) ei ole kaikille, siksi tarvitaan sosiaalityötä.

Kela, TE-toimisto ja sosiaalitoimisto pitäisi yhdistää ja näistä muodostaa yksi kaikki näiden tehtävät hoitava virasto ja kaikki nämä palvelut tulisi olla saatavilla yhdestä ja samasta paikasta. Koska sosiaalitoimistoissa on eniten tilaa, näiden rakennukset ovat suurimmat niin muut palvelut voisi sitten siirtää vaikka näihin. Ihmettelen suuresti, miksi päättäjien keskuudessa esim. sote-uudistuksen yhteydessä tällaisen yhden superviraston muodostaminen ei ole ollut laajemmin esillä tai sitä ehdotettu.

Vierailija kirjoitti:

Hirveästi alapeukkuja on näihin viesteihin tullut. Ilmeisesti tätä keskustelua on lukenut paljon sellaisia, jotka ovat onnistuneet tällaisen kohtalon välttämään tai joilla on täysin väärä ja ennenkaikkea ei omiin kokemuksiinsa perustuva käsitys näistä asioista. Ap.

Tai sitten sosiaalityöntekijät haluavat kieltää systemaattisesti olemassaolon, ja ajattelevat että kun oikein alapeukuttaa, syyllistää ja stigmatisoi asiakkaat ja muuntelee totuutta, niin epäkohdista ja ongelmista puhuminen vaietaan väsyttämällä kuoliaaksi (ihan niinkuin asiakaskin).

Käytäntö on ikävä kyllä näkyvää, eikä se oikein muuksi muutu, vaikka vahvasti yrittäisi ongelmia peitelläkin. Sosiaalitoimi on melkein kuin jokin lahko, joka on hiljaisella sopimuksella päättänyt toimia tietyllä tavoin, ja sitä kyseenalaistava taho on uhka, joka pitää tuhota. Sosiaalityöntekijälle tuo uhka tuntuu selkeästi olevan asiakas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveästi alapeukkuja on näihin viesteihin tullut. Ilmeisesti tätä keskustelua on lukenut paljon sellaisia, jotka ovat onnistuneet tällaisen kohtalon välttämään tai joilla on täysin väärä ja ennenkaikkea ei omiin kokemuksiinsa perustuva käsitys näistä asioista. Ap.

Tai sitten sosiaalityöntekijät haluavat kieltää systemaattisesti olemassaolon, ja ajattelevat että kun oikein alapeukuttaa, syyllistää ja stigmatisoi asiakkaat ja muuntelee totuutta, niin epäkohdista ja ongelmista puhuminen vaietaan väsyttämällä kuoliaaksi (ihan niinkuin asiakaskin).

Käytäntö on ikävä kyllä näkyvää, eikä se oikein muuksi muutu, vaikka vahvasti yrittäisi ongelmia peitelläkin. Sosiaalitoimi on melkein kuin jokin lahko, joka on hiljaisella sopimuksella päättänyt toimia tietyllä tavoin, ja sitä kyseenalaistava taho on uhka, joka pitää tuhota. Sosiaalityöntekijälle tuo uhka tuntuu selkeästi olevan asiakas.

Ikävää on se, että jo alaa opiskelemaan hakevat on onnistuttu aivopesemään tähän. Esitettyä kritiikkiä eivät sitten kuitenkaan halua kommentoida kun ei muka tarvittavaa osaamista.

Vierailija kirjoitti:

Kela, TE-toimisto ja sosiaalitoimisto pitäisi yhdistää ja näistä muodostaa yksi kaikki näiden tehtävät hoitava virasto ja kaikki nämä palvelut tulisi olla saatavilla yhdestä ja samasta paikasta. Koska sosiaalitoimistoissa on eniten tilaa, näiden rakennukset ovat suurimmat niin muut palvelut voisi sitten siirtää vaikka näihin. Ihmettelen suuresti, miksi päättäjien keskuudessa esim. sote-uudistuksen yhteydessä tällaisen yhden superviraston muodostaminen ei ole ollut laajemmin esillä tai sitä ehdotettu.

Myös sosiaalityöntekijän itsenäistä päätöksentekovaltaa tulisi reippaasti kaventaa ja työntekijöiden tekemien päätösten seuranta tulisi olla nykyistä paljon tiiviimpää, ja tapahtua puolueettoman oikeudellista tahoa edustavan viranomaisen toimesta, niin mielivaltaisuuksilta vältyttäisiin, lisäksi kovemmat henkilökohtaiset rangaistukset laiminlyönneistä ja väärinkäytöksistä kurinpidollisina toimenpiteinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kela, TE-toimisto ja sosiaalitoimisto pitäisi yhdistää ja näistä muodostaa yksi kaikki näiden tehtävät hoitava virasto ja kaikki nämä palvelut tulisi olla saatavilla yhdestä ja samasta paikasta. Koska sosiaalitoimistoissa on eniten tilaa, näiden rakennukset ovat suurimmat niin muut palvelut voisi sitten siirtää vaikka näihin. Ihmettelen suuresti, miksi päättäjien keskuudessa esim. sote-uudistuksen yhteydessä tällaisen yhden superviraston muodostaminen ei ole ollut laajemmin esillä tai sitä ehdotettu.

Myös sosiaalityöntekijän itsenäistä päätöksentekovaltaa tulisi reippaasti kaventaa ja työntekijöiden tekemien päätösten seuranta tulisi olla nykyistä paljon tiiviimpää, ja tapahtua puolueettoman oikeudellista tahoa edustavan viranomaisen toimesta, niin mielivaltaisuuksilta vältyttäisiin, lisäksi kovemmat henkilökohtaiset rangaistukset laiminlyönneistä ja väärinkäytöksistä kurinpidollisina toimenpiteinä.

Puhutaan nyt kuitenkin alasta, jossa on valtava työvoimapula, yliopistot eivät ennätä kouluttaa sossuja sitä mukaan kuin alalta poistuu väkeä. Kuvaamasi toimenpiteet johtaisivat siihen, että sosiaalityö Suomessa käytännössä loppuisi.