Lue keskustelun säännöt.
Miten parisuhteen muodostamisesta aikuisena tuli näin vaikeaa?
Täällä näyttää olevan jo ketju parikymppisistä, mutta oma ihmettely kohdistuu nyt sellaisiin 40-50 -vuotiaisiin.Olen (N, 50+) ollut nyt sinkkuna muutaman vuoden ja haussa on parisuhde. Treffiäpit ja deittisivustot testattu, livessäkin käyty (koronaa ennen ja koronan jälkeen), mutta huonolla tuloksella.Ravintoloissa on ollut enimmäkseen varattuja, Tinderissä ym. vain seksiseura haussa.Varsinkin nyt viime vuosina on tullut selkeä trendi, että miehet eivät näytä haluavan parisuhdetta. Kaikki tuntuvat haluavan vai seksiseuraa, FWB, FB, ONS, mitänäitänyton.Varsinkin Tinderissä on ilmiönä, että mies SANOO haluavansa parisuhdetta, mutta juttelun alettua onkin kiinnostunut vain pelkästä seksiseurasta. Ei missään nimessä mitään pysyvää, vakituista, jotain kestävämpää.Ja mietityttää että MIKSI?Onko sormet palanu niin pahasti, että ei enää parisuhde kiinnosta?Onko maailma muuttunut niin, että tämän ikäluokan miehet eivät enää halua kumppanuutta, yhdessäoloa, ehkä jopa yhdessäasumista?
Kommentit (2361)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä jotkut jaksavat miettiä yöt päivät läpeensä joidenkin vanhempien julkkismiesten pariutumisia. Julkkisnaisten lelupoikia ei mietitä ollenkaan samalla hartaudella.
Ollaanko sitten Jenkkilästä jäljessä, mutta ei tuo oman lapsensa ikäisen (seksi)kumppanin saalistaminen kovin suomaiselta ilmiöltä tunnu. Oletuksena kuitenkin että oman ikäinen olisi turn off ja seksihän nyt on hamaan tappiin asti se, miksi sukupuolet toisistaan kiinnostuvat. Muun on oltava täysin toisarvoista.
Se että joku toivoisi tälläisen pariutumisvalinnan yleistymistä ei silti tee siitä vielä kovin yleistä. Ja syitä tuolla joku aikuinen mies jo luetteli. Suurinta osaa viiskymppisistä mietityttää muu kuin oma seksuaalinen haluttavuus markkinoilla. Näin kehtaan väittää, vaikka markkinavoimat varmaan haluaisivat asian olevan toisin.
Markkinat eivät halua mitään. Tuossa taitaa olla yksi syy, virhe, miksi te todellisuudelta silmänne ummistavat niin vihaatte, kun ihmisten käyttäytymistä kuvaillaan parhaiten osuvilla termeillä.
Kummasti se on usein niin, että lähinnä ne miehet jotka noita markkinatermejä käyttävät eivät ole parisuhteessa. Ne jotka eivät käytä ovat.
Vedä siitä johtopäätöksesi.Harvemmin naisten kanssa kannattaa puhua asioiden oikeilla nimillä. Kostatte heti, kun ette kestä realismia. Jotkut miehetkin käyttäytyvät niin. Minutkin mieltäisit aiempaan joukkoon, jos tuntisimme toisemme.
Ja joskus miehet vain ovat väärässä. Se on ihan inhimillistä.
Feministin mielestä miehet ovat aina väärässä. Kaikesta.
Ja miesten mielestä naiset. So? Sellainen on sukupuolten välinen suhde ollut aina, nykyään vaan naiset sanoo herkemmin kun mies on väärässä. On vissiin tarpeeksi katseltu nöyriä äitejämme ja isoäitejämme, jotka purivat huultaan kun miehet melskasivat menemään. Enää ei kiinnosta purra.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä jotkut jaksavat miettiä yöt päivät läpeensä joidenkin vanhempien julkkismiesten pariutumisia. Julkkisnaisten lelupoikia ei mietitä ollenkaan samalla hartaudella.
Ollaanko sitten Jenkkilästä jäljessä, mutta ei tuo oman lapsensa ikäisen (seksi)kumppanin saalistaminen kovin suomaiselta ilmiöltä tunnu. Oletuksena kuitenkin että oman ikäinen olisi turn off ja seksihän nyt on hamaan tappiin asti se, miksi sukupuolet toisistaan kiinnostuvat. Muun on oltava täysin toisarvoista.
Se että joku toivoisi tälläisen pariutumisvalinnan yleistymistä ei silti tee siitä vielä kovin yleistä. Ja syitä tuolla joku aikuinen mies jo luetteli. Suurinta osaa viiskymppisistä mietityttää muu kuin oma seksuaalinen haluttavuus markkinoilla. Näin kehtaan väittää, vaikka markkinavoimat varmaan haluaisivat asian olevan toisin.
Markkinat eivät halua mitään. Tuossa taitaa olla yksi syy, virhe, miksi te todellisuudelta silmänne ummistavat niin vihaatte, kun ihmisten käyttäytymistä kuvaillaan parhaiten osuvilla termeillä.
Kummasti se on usein niin, että lähinnä ne miehet jotka noita markkinatermejä käyttävät eivät ole parisuhteessa. Ne jotka eivät käytä ovat.
Vedä siitä johtopäätöksesi.Harvemmin naisten kanssa kannattaa puhua asioiden oikeilla nimillä. Kostatte heti, kun ette kestä realismia. Jotkut miehetkin käyttäytyvät niin. Minutkin mieltäisit aiempaan joukkoon, jos tuntisimme toisemme.
Ja joskus miehet vain ovat väärässä. Se on ihan inhimillistä.
Feministin mielestä miehet ovat aina väärässä. Kaikesta.
Ja miesten mielestä naiset. So? Sellainen on sukupuolten välinen suhde ollut aina, nykyään vaan naiset sanoo herkemmin kun mies on väärässä. On vissiin tarpeeksi katseltu nöyriä äitejämme ja isoäitejämme, jotka purivat huultaan kun miehet melskasivat menemään. Enää ei kiinnosta purra.
Mitenkähän monta sukupolvea tuohon traumojen purkamiseen mahtaa mennä? Mietin vain, että milloin aito tasa-arvo sukupuolten välillä olisi kenties mahdollinen, jos ylipäätään on. Ehkä sadan vuoden päästä?
Vai ollaanko me sitten jo niin pitkällä transhumanismissa, että ollaan käytännössä puolirobotteja, joille sukupuoli on aika toisijainen asia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä jotkut jaksavat miettiä yöt päivät läpeensä joidenkin vanhempien julkkismiesten pariutumisia. Julkkisnaisten lelupoikia ei mietitä ollenkaan samalla hartaudella.
Ollaanko sitten Jenkkilästä jäljessä, mutta ei tuo oman lapsensa ikäisen (seksi)kumppanin saalistaminen kovin suomaiselta ilmiöltä tunnu. Oletuksena kuitenkin että oman ikäinen olisi turn off ja seksihän nyt on hamaan tappiin asti se, miksi sukupuolet toisistaan kiinnostuvat. Muun on oltava täysin toisarvoista.
Se että joku toivoisi tälläisen pariutumisvalinnan yleistymistä ei silti tee siitä vielä kovin yleistä. Ja syitä tuolla joku aikuinen mies jo luetteli. Suurinta osaa viiskymppisistä mietityttää muu kuin oma seksuaalinen haluttavuus markkinoilla. Näin kehtaan väittää, vaikka markkinavoimat varmaan haluaisivat asian olevan toisin.
Markkinat eivät halua mitään. Tuossa taitaa olla yksi syy, virhe, miksi te todellisuudelta silmänne ummistavat niin vihaatte, kun ihmisten käyttäytymistä kuvaillaan parhaiten osuvilla termeillä.
Kummasti se on usein niin, että lähinnä ne miehet jotka noita markkinatermejä käyttävät eivät ole parisuhteessa. Ne jotka eivät käytä ovat.
Vedä siitä johtopäätöksesi.Harvemmin naisten kanssa kannattaa puhua asioiden oikeilla nimillä. Kostatte heti, kun ette kestä realismia. Jotkut miehetkin käyttäytyvät niin. Minutkin mieltäisit aiempaan joukkoon, jos tuntisimme toisemme.
Ja joskus miehet vain ovat väärässä. Se on ihan inhimillistä.
Feministin mielestä miehet ovat aina väärässä. Kaikesta.
Ja miesten mielestä naiset. So? Sellainen on sukupuolten välinen suhde ollut aina, nykyään vaan naiset sanoo herkemmin kun mies on väärässä. On vissiin tarpeeksi katseltu nöyriä äitejämme ja isoäitejämme, jotka purivat huultaan kun miehet melskasivat menemään. Enää ei kiinnosta purra.
Mitenkähän monta sukupolvea tuohon traumojen purkamiseen mahtaa mennä? Mietin vain, että milloin aito tasa-arvo sukupuolten välillä olisi kenties mahdollinen, jos ylipäätään on. Ehkä sadan vuoden päästä?
Vai ollaanko me sitten jo niin pitkällä transhumanismissa, että ollaan käytännössä puolirobotteja, joille sukupuoli on aika toisijainen asia?
Riippuu varmaan mitä sillä tarkoitat. Jos sukupuoliroolit eivät muutu yhteiskunnan muuten muuttuessa ympärillä, niin ristiriitoja on luvassa tulevaisuudessakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä jotkut jaksavat miettiä yöt päivät läpeensä joidenkin vanhempien julkkismiesten pariutumisia. Julkkisnaisten lelupoikia ei mietitä ollenkaan samalla hartaudella.
Ollaanko sitten Jenkkilästä jäljessä, mutta ei tuo oman lapsensa ikäisen (seksi)kumppanin saalistaminen kovin suomaiselta ilmiöltä tunnu. Oletuksena kuitenkin että oman ikäinen olisi turn off ja seksihän nyt on hamaan tappiin asti se, miksi sukupuolet toisistaan kiinnostuvat. Muun on oltava täysin toisarvoista.
Se että joku toivoisi tälläisen pariutumisvalinnan yleistymistä ei silti tee siitä vielä kovin yleistä. Ja syitä tuolla joku aikuinen mies jo luetteli. Suurinta osaa viiskymppisistä mietityttää muu kuin oma seksuaalinen haluttavuus markkinoilla. Näin kehtaan väittää, vaikka markkinavoimat varmaan haluaisivat asian olevan toisin.
Markkinat eivät halua mitään. Tuossa taitaa olla yksi syy, virhe, miksi te todellisuudelta silmänne ummistavat niin vihaatte, kun ihmisten käyttäytymistä kuvaillaan parhaiten osuvilla termeillä.
Kummasti se on usein niin, että lähinnä ne miehet jotka noita markkinatermejä käyttävät eivät ole parisuhteessa. Ne jotka eivät käytä ovat.
Vedä siitä johtopäätöksesi.Harvemmin naisten kanssa kannattaa puhua asioiden oikeilla nimillä. Kostatte heti, kun ette kestä realismia. Jotkut miehetkin käyttäytyvät niin. Minutkin mieltäisit aiempaan joukkoon, jos tuntisimme toisemme.
Ja joskus miehet vain ovat väärässä. Se on ihan inhimillistä.
Feministin mielestä miehet ovat aina väärässä. Kaikesta.
Ja miesten mielestä naiset. So? Sellainen on sukupuolten välinen suhde ollut aina, nykyään vaan naiset sanoo herkemmin kun mies on väärässä. On vissiin tarpeeksi katseltu nöyriä äitejämme ja isoäitejämme, jotka purivat huultaan kun miehet melskasivat menemään. Enää ei kiinnosta purra.
Mitenkähän monta sukupolvea tuohon traumojen purkamiseen mahtaa mennä? Mietin vain, että milloin aito tasa-arvo sukupuolten välillä olisi kenties mahdollinen, jos ylipäätään on. Ehkä sadan vuoden päästä?
Vai ollaanko me sitten jo niin pitkällä transhumanismissa, että ollaan käytännössä puolirobotteja, joille sukupuoli on aika toisijainen asia?
Sivusta: Pari/kolmesataa vuotta voi vielä mennä siihen, että naiset ovat aidosti tasa-arvoisia ja tulevat kohdelluiksi samoin kuin miehet, jostain kuulin tällaisen arvion. En kylläkään tiedä, mitä tässä odotellessa pitäisi tehdä, eikä meistä kukaan varmaan ole näkemässä.
Onkohan niin, että keski-iässä alkaa yleistykset ottaa valtaa ja siksi pariutuminen vaikeutuu. Jokaisella on ne oman historian tuomat oletukset maailmasta ja muista ihmisistä ja niiden perusteella sitten päätetään olla yksin. Tai vaikka mentäisiin yhteen, niin niiden perusteella tulkitaan toisia.
.
Myös minulla on mies, joka on saanut ilmeisen paljon syytöksiä ja huutoa niskaansa, mikä on mielestäni aivan hirveää. Alkuun hänen kanssaan oli vaikea edes keskustella mistään, koska hän oli siilipuolustuksessa jo siitäkin, jos vaikka olin eri mieltä jostain mielipideasiasta. Ei minua haittaa olla eri mieltä, minusta on mielenkiintoista kuulla eroava mielipide. Mies kuitenkin oli tottunut siihen, että jos sanoo eriävän mielipiteen, sitä aletaan muuttamaan kunnes hän taipuu.
.
Tuossa aiemmassa tekstissä kuvailtu naisen toimintamalli on minulle aivan vieras. En ikinä voisi käyttäytyä noin kenellekään. En ole ikinä huutanut miehelle mistään, mielestäni hänen ei tarvitse muuttua missään asiassa, minua ei tarvitse palvella ja haluan miehelle vilpittömästi hyvää. Silti vielä vuosien jälkeen mies menee joskus puolustukseen vaikka häntä ei ole syytetty mistään. Se on vain hänen tulkintansa. Joudun muistuttamaan, että en ole hänen eksänsä enkä ylipäätään sellainen ihminen jolle olisi luontaista hyökkäillä syytösten kera toisten kimppuun. Onneksi näin käy koko ajan harvemmin, mutta syvään jää jäljet enkä yhtään ihmettele vaikka oma miehenikin olisi valinnut olla vain yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämäntilanteet eivät sovi yhteen tai ainakin vaativat suurta sovittelua. Tämä yhdistettynä omiin jo vakiintuneisiin tapoihin ja opittuihin käyttäytymismalleihin tuovat riittävästi syitä parisuhteen luomisen haasteisiin aikuisiällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan yksi syy on siinäkin, että keski-ikäisenä parisuhteelta kuten koko (yhteiseltä) tulevaisuudelta täytyy odottaa ihan erilaisia asioita kuin nuorena tai mihin on tottunut.
Nuorena parisuhteen odotti yleensä jokainen etenevän avoliittoon, kihloihin, naimisiinmenoon ja perheenperustamiseen, mutta keski-ikäisenä ei sitten olekaan ihan samanlaista "selkeää" kuviota. Osalla on lapsia ja näistä osalla jo aikuisia lapsia kun taas osalla vielä jopa taaperoita. Osa on jo isovanhempia. Toiset taas on lapsettomia joko omasta tahdostaan tai jääneet lapsettomiksi vasten tahtoaan. Osalla on edelleen se haave omasta lapsesta päälle 40-vuotiaana kun taas osa on todennut että juna meni jo.
Ja tähän päälle sitten se kaikki painolasti mitä elämän aikana on etenkin parisuhteista/tai niiden puuttumisesta sekä näihin kokemuksiin pettymisestä kerääntynyt.
Oma lisänsä on sitten ne +40-vuotiaat jotka ei ole päivittäneet haaveitaan ja on vielä jopa sillä asenteella liikenteessä, että perheen voisi perustaa ja lapsia ehkä hankkia vielä joku päivä, mutta katellaan eikä tosiaan vielä koska mikäs kiire tässä olisi..
Nämä ei näemmä ole ollenkaan hoksanneet, että se juna meni jo aikaa sitten eikä parisuhteelta ja yhteiseltä tulevaisuudelta voi enää odottaa niitä asioita kuin parikymppisenä.
Nämä sitten skippaa sellaisen naisen joka elää ns reaaliajassa eikä enää haaveile lapsista eikä varsinkaan sitten joskus vaikka kumpikin lapsettomina olisi ainakin siltä osin ihan perfect match.
Jeps. Moni 50-vuotias mies kuvittelee omaavansa mahdollisuuksia itseään vähintään 15 vuotta nuorempaan kumppaniin jonka kanssa ehtisi vielä perustaa sen perheen joka jäi aikanaan tekemättä/saamatta kun onhan tässä vielä aikaa..
Ja sitten ollaan katkeria kun ei näitä riittävän nuoria naisia vyörykään ovista ja ikkunoista eikä sitten se 45-50-vuotias nainen ole kiinnostunut enää edes keskustelemaan lasten hankinnasta.
Jostain syystä monet miehet tekee ehdottoman kynnyskysymyksen asiasta vasta tässä vaiheessa vaikka se perheenperustaminen olisi pitänyt pistää ykköskriteeriksi jo 25 vuotta aiemmin.
Osa toki on halunnutkin oman perheen aina ja on jäänyt vasten tahtoaan lapsettomaksi eikä sitten vieläkään halua/osaa/ymmärrä päästää tästä haaveesta irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämäntilanteet eivät sovi yhteen tai ainakin vaativat suurta sovittelua. Tämä yhdistettynä omiin jo vakiintuneisiin tapoihin ja opittuihin käyttäytymismalleihin tuovat riittävästi syitä parisuhteen luomisen haasteisiin aikuisiällä.
Totta. Samaan aikaan istuu tiukasti se ajatusmalli, että oikeassa/vakavassa parisuhteessa asutaan saman katon alla ja ystävät ym on yhteisiä ja sukuloidaan yhdessä.
Ja jos ei, niin sitten suhde ei olekaan vakava/yksiavioinen.
Todellisuudessa se paras malli olisi varmasti suurimmalle osalle se, että asutaan omissa asunnoissa (eikä edes suunnitella yhteenmuuttoa) ja tavataan pääsääntöisesti yksin niitä omia ystäviä ja sukulaisia vaikka ei toista mitenkään piilotellakaan. Yhdessä sitten vaikka matkustellaan, mökkeillään, lenkkeillään ja käydään yökylässä muutaman kerran viikossa eikä kummallakaan pyöri kuviossa muita naisia/miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä jotkut jaksavat miettiä yöt päivät läpeensä joidenkin vanhempien julkkismiesten pariutumisia. Julkkisnaisten lelupoikia ei mietitä ollenkaan samalla hartaudella.
Ollaanko sitten Jenkkilästä jäljessä, mutta ei tuo oman lapsensa ikäisen (seksi)kumppanin saalistaminen kovin suomaiselta ilmiöltä tunnu. Oletuksena kuitenkin että oman ikäinen olisi turn off ja seksihän nyt on hamaan tappiin asti se, miksi sukupuolet toisistaan kiinnostuvat. Muun on oltava täysin toisarvoista.
Se että joku toivoisi tälläisen pariutumisvalinnan yleistymistä ei silti tee siitä vielä kovin yleistä. Ja syitä tuolla joku aikuinen mies jo luetteli. Suurinta osaa viiskymppisistä mietityttää muu kuin oma seksuaalinen haluttavuus markkinoilla. Näin kehtaan väittää, vaikka markkinavoimat varmaan haluaisivat asian olevan toisin.
Markkinat eivät halua mitään. Tuossa taitaa olla yksi syy, virhe, miksi te todellisuudelta silmänne ummistavat niin vihaatte, kun ihmisten käyttäytymistä kuvaillaan parhaiten osuvilla termeillä.
Jos eivät halua, niin miksi ryppyvoiteet, plastiikkakirurgian ja esteettisten hoitojen arkistuminen, ikinuorekkuuden ihanne, vimmainen kuntoilu hautaan asti (ihateena)?
Osa jengistä tempautuu näihin kyllä - erottuakseen edukseen. Ja voivat aloittaa jo itsensä parantelun nuorinakin. Mitä muuta tässä haetaan kuin kilpailuetua? On ihmisiä, jotka eivät muuta mietikään kuin ulkoista olemustaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä jotkut jaksavat miettiä yöt päivät läpeensä joidenkin vanhempien julkkismiesten pariutumisia. Julkkisnaisten lelupoikia ei mietitä ollenkaan samalla hartaudella.
Ollaanko sitten Jenkkilästä jäljessä, mutta ei tuo oman lapsensa ikäisen (seksi)kumppanin saalistaminen kovin suomaiselta ilmiöltä tunnu. Oletuksena kuitenkin että oman ikäinen olisi turn off ja seksihän nyt on hamaan tappiin asti se, miksi sukupuolet toisistaan kiinnostuvat. Muun on oltava täysin toisarvoista.
Se että joku toivoisi tälläisen pariutumisvalinnan yleistymistä ei silti tee siitä vielä kovin yleistä. Ja syitä tuolla joku aikuinen mies jo luetteli. Suurinta osaa viiskymppisistä mietityttää muu kuin oma seksuaalinen haluttavuus markkinoilla. Näin kehtaan väittää, vaikka markkinavoimat varmaan haluaisivat asian olevan toisin.
Markkinat eivät halua mitään. Tuossa taitaa olla yksi syy, virhe, miksi te todellisuudelta silmänne ummistavat niin vihaatte, kun ihmisten käyttäytymistä kuvaillaan parhaiten osuvilla termeillä.
Kummasti se on usein niin, että lähinnä ne miehet jotka noita markkinatermejä käyttävät eivät ole parisuhteessa. Ne jotka eivät käytä ovat.
Vedä siitä johtopäätöksesi.Harvemmin naisten kanssa kannattaa puhua asioiden oikeilla nimillä. Kostatte heti, kun ette kestä realismia. Jotkut miehetkin käyttäytyvät niin. Minutkin mieltäisit aiempaan joukkoon, jos tuntisimme toisemme.
Ja joskus miehet vain ovat väärässä. Se on ihan inhimillistä.
Feministin mielestä miehet ovat aina väärässä. Kaikesta.
Ja miesten mielestä naiset. So? Sellainen on sukupuolten välinen suhde ollut aina, nykyään vaan naiset sanoo herkemmin kun mies on väärässä. On vissiin tarpeeksi katseltu nöyriä äitejämme ja isoäitejämme, jotka purivat huultaan kun miehet melskasivat menemään. Enää ei kiinnosta purra.
Miehellä on väärä mielipide vai mies on väärässä?
Eikös kahden ihmisen parisuhde ole minun käsittääkseni aina jonkinlainen kompromissi? Siinä hyväksytään erilaisuus ja erilaiset ajattelu/toimintatavat. Jos on valmiiksi siilipuolustuksessa, eikä pienintäkään hyväksymistä omasta kannastaan, silloin kannattaa unohtaa omalta osalta koko pariutumis homma. Toki sen sokean alkuhuuman jälkeen tulee aina niitä huonojakin piirteitä esiin, mutta jos ne eivät ole ihan ylipääsemättömiä, parisuhde voi jopa onnistua. M53
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä jotkut jaksavat miettiä yöt päivät läpeensä joidenkin vanhempien julkkismiesten pariutumisia. Julkkisnaisten lelupoikia ei mietitä ollenkaan samalla hartaudella.
Ollaanko sitten Jenkkilästä jäljessä, mutta ei tuo oman lapsensa ikäisen (seksi)kumppanin saalistaminen kovin suomaiselta ilmiöltä tunnu. Oletuksena kuitenkin että oman ikäinen olisi turn off ja seksihän nyt on hamaan tappiin asti se, miksi sukupuolet toisistaan kiinnostuvat. Muun on oltava täysin toisarvoista.
Se että joku toivoisi tälläisen pariutumisvalinnan yleistymistä ei silti tee siitä vielä kovin yleistä. Ja syitä tuolla joku aikuinen mies jo luetteli. Suurinta osaa viiskymppisistä mietityttää muu kuin oma seksuaalinen haluttavuus markkinoilla. Näin kehtaan väittää, vaikka markkinavoimat varmaan haluaisivat asian olevan toisin.
Markkinat eivät halua mitään. Tuossa taitaa olla yksi syy, virhe, miksi te todellisuudelta silmänne ummistavat niin vihaatte, kun ihmisten käyttäytymistä kuvaillaan parhaiten osuvilla termeillä.
Kummasti se on usein niin, että lähinnä ne miehet jotka noita markkinatermejä käyttävät eivät ole parisuhteessa. Ne jotka eivät käytä ovat.
Vedä siitä johtopäätöksesi.Harvemmin naisten kanssa kannattaa puhua asioiden oikeilla nimillä. Kostatte heti, kun ette kestä realismia. Jotkut miehetkin käyttäytyvät niin. Minutkin mieltäisit aiempaan joukkoon, jos tuntisimme toisemme.
Ja joskus miehet vain ovat väärässä. Se on ihan inhimillistä.
Feministin mielestä miehet ovat aina väärässä. Kaikesta.
Ja miesten mielestä naiset. So? Sellainen on sukupuolten välinen suhde ollut aina, nykyään vaan naiset sanoo herkemmin kun mies on väärässä. On vissiin tarpeeksi katseltu nöyriä äitejämme ja isoäitejämme, jotka purivat huultaan kun miehet melskasivat menemään. Enää ei kiinnosta purra.
Kyllä naiset ovat aina puolensa pitäneet, tai ainakin sotien jälkeisestä ajasta. Ehkä ero on siinä, että oli tärkeää kyetä toimimaan tiiminä ja kumikin ymmärsi roolinsa vanhempina. Aina kuitenkin ollut myös narsistisia naisia, tosin enemmän keskiluokasta ylöspäin. Siis niitä, joilla oli todellinen valta.
Nykyään mielellään halutaan nähdä menneiden vuosikymmenten naiset simppelisti alistettuina uhreina.
Tai äitiys hirveänä taakkana. Miehen kunnia oli kuitenkin ihan selkeä juttu ja edellytti vastuun ottoa muista.
Tasa-arvoa ei voi runnoa väkisin. Se syntyy kunnioituksesta ja neuvottelusta. Tuntuu että naisissakin on paljon jyräävää taitamattomuutta. Ei kukaan tykkää käskytyksestä, se on päivänselvää. Mikään ei muutu paremmaksi jos valtataistelusta ei päästä yhteistyöhön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
.
tämä ehkä vastauksena sellaisille kommenteille täällä, että miksi mies vaatisi naiselta esim ulkonäköä, jos ei itse ole erityisen hyvännäköinen. itsellä ainakin oli se, kuten todettua, että viihdyin ihan hyvin itseksenikin, enkä kokenut tarvitsevani vain parisuhteen vuoksi vierelleni naista, joka ei olisi miellyttänyt kaikin puolin. no, minulle kävi näin. ja olen tyytyväinen elämääni.
Tätähän ne naisetkin aina selittävät, että ei tartte tyytyä, vaikka oma taso olisi mitä on. Ei miehenkään tarvitse tyytyä eikä varsinkaan palvoa naisia/naista.
Kyllä, naisena allekirjoitan tuon täysin ja olen sen lukuisia kertoja täällä sanonutkin. Parisuhteen ei pitäisi koskaan alkaa siitä, että toinen (tai molemmat) kelpuuttaa toisen vaan ihastumisesta, joka syvenee rakastumiseksi. Ja silloin se toinen pitää kokea puoleensavetäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä jotkut jaksavat miettiä yöt päivät läpeensä joidenkin vanhempien julkkismiesten pariutumisia. Julkkisnaisten lelupoikia ei mietitä ollenkaan samalla hartaudella.
Ollaanko sitten Jenkkilästä jäljessä, mutta ei tuo oman lapsensa ikäisen (seksi)kumppanin saalistaminen kovin suomaiselta ilmiöltä tunnu. Oletuksena kuitenkin että oman ikäinen olisi turn off ja seksihän nyt on hamaan tappiin asti se, miksi sukupuolet toisistaan kiinnostuvat. Muun on oltava täysin toisarvoista.
Se että joku toivoisi tälläisen pariutumisvalinnan yleistymistä ei silti tee siitä vielä kovin yleistä. Ja syitä tuolla joku aikuinen mies jo luetteli. Suurinta osaa viiskymppisistä mietityttää muu kuin oma seksuaalinen haluttavuus markkinoilla. Näin kehtaan väittää, vaikka markkinavoimat varmaan haluaisivat asian olevan toisin.
Jos puhutaan perheen sisäisestä/suvussa kulkevasta tunnekylmyydestä, narsistisesta pahuudesta, sen uhreiksi voi joutua niin tyttö kuin poika. Idea on, että lapsi on joko syntipukki tai palvottu ihmelapsi ja mahdolliset sisarukset päinvastaisia. Syntipukki voi olla toinen vanhemmistakin. Perheissä on (ollut) paljon vääristymiä ja vaiettua toisen satuttamista, nykyään henkisen väkivallan muodossa. Narsismipuheessa on mielestäni se perustava hyvä, että se ylittää sukupuolen, toki sukupuoli tuo omat mausteensa siihen, miten valtaa toiseen käytetään. Myös äiti voi alistaa tyttärensä jne.
Voi kun päästäisiin laajempaan ja rehellisempään kuvaan vallan analyysissä, pois mies-nainen jankkauksesta.
Markkinat eivät halua mitään. Tuossa taitaa olla yksi syy, virhe, miksi te todellisuudelta silmänne ummistavat niin vihaatte, kun ihmisten käyttäytymistä kuvaillaan parhaiten osuvilla termeillä.
Kummasti se on usein niin, että lähinnä ne miehet jotka noita markkinatermejä käyttävät eivät ole parisuhteessa. Ne jotka eivät käytä ovat.
Vedä siitä johtopäätöksesi.Harvemmin naisten kanssa kannattaa puhua asioiden oikeilla nimillä. Kostatte heti, kun ette kestä realismia. Jotkut miehetkin käyttäytyvät niin. Minutkin mieltäisit aiempaan joukkoon, jos tuntisimme toisemme.
Ja joskus miehet vain ovat väärässä. Se on ihan inhimillistä.
Feministin mielestä miehet ovat aina väärässä. Kaikesta.
Ja miesten mielestä naiset. So? Sellainen on sukupuolten välinen suhde ollut aina, nykyään vaan naiset sanoo herkemmin kun mies on väärässä. On vissiin tarpeeksi katseltu nöyriä äitejämme ja isoäitejämme, jotka purivat huultaan kun miehet melskasivat menemään. Enää ei kiinnosta purra.
Mitenkähän monta sukupolvea tuohon traumojen purkamiseen mahtaa mennä? Mietin vain, että milloin aito tasa-arvo sukupuolten välillä olisi kenties mahdollinen, jos ylipäätään on. Ehkä sadan vuoden päästä?
Vai ollaanko me sitten jo niin pitkällä transhumanismissa, että ollaan käytännössä puolirobotteja, joille sukupuoli on aika toisijainen asia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä jotkut jaksavat miettiä yöt päivät läpeensä joidenkin vanhempien julkkismiesten pariutumisia. Julkkisnaisten lelupoikia ei mietitä ollenkaan samalla hartaudella.
Ollaanko sitten Jenkkilästä jäljessä, mutta ei tuo oman lapsensa ikäisen (seksi)kumppanin saalistaminen kovin suomaiselta ilmiöltä tunnu. Oletuksena kuitenkin että oman ikäinen olisi turn off ja seksihän nyt on hamaan tappiin asti se, miksi sukupuolet toisistaan kiinnostuvat. Muun on oltava täysin toisarvoista.
Se että joku toivoisi tälläisen pariutumisvalinnan yleistymistä ei silti tee siitä vielä kovin yleistä. Ja syitä tuolla joku aikuinen mies jo luetteli. Suurinta osaa viiskymppisistä mietityttää muu kuin oma seksuaalinen haluttavuus markkinoilla. Näin kehtaan väittää, vaikka markkinavoimat varmaan haluaisivat asian olevan toisin.
Markkinat eivät halua mitään. Tuossa taitaa olla yksi syy, virhe, miksi te todellisuudelta silmänne ummistavat niin vihaatte, kun ihmisten käyttäytymistä kuvaillaan parhaiten osuvilla termeillä.
Kummasti se on usein niin, että lähinnä ne miehet jotka noita markkinatermejä käyttävät eivät ole parisuhteessa. Ne jotka eivät käytä ovat.
Vedä siitä johtopäätöksesi.Harvemmin naisten kanssa kannattaa puhua asioiden oikeilla nimillä. Kostatte heti, kun ette kestä realismia. Jotkut miehetkin käyttäytyvät niin. Minutkin mieltäisit aiempaan joukkoon, jos tuntisimme toisemme.
Ja joskus miehet vain ovat väärässä. Se on ihan inhimillistä.
Feministin mielestä miehet ovat aina väärässä. Kaikesta.
Ja miesten mielestä naiset. So? Sellainen on sukupuolten välinen suhde ollut aina, nykyään vaan naiset sanoo herkemmin kun mies on väärässä. On vissiin tarpeeksi katseltu nöyriä äitejämme ja isoäitejämme, jotka purivat huultaan kun miehet melskasivat menemään. Enää ei kiinnosta purra.
Mitenkähän monta sukupolvea tuohon traumojen purkamiseen mahtaa mennä? Mietin vain, että milloin aito tasa-arvo sukupuolten välillä olisi kenties mahdollinen, jos ylipäätään on. Ehkä sadan vuoden päästä?
Vai ollaanko me sitten jo niin pitkällä transhumanismissa, että ollaan käytännössä puolirobotteja, joille sukupuoli on aika toisijainen asia?
Sivusta: Pari/kolmesataa vuotta voi vielä mennä siihen, että naiset ovat aidosti tasa-arvoisia ja tulevat kohdelluiksi samoin kuin miehet, jostain kuulin tällaisen arvion. En kylläkään tiedä, mitä tässä odotellessa pitäisi tehdä, eikä meistä kukaan varmaan ole näkemässä.
Onko tasa-arvo jokin tarkasti mitattavissa oleva asia?
Onko tasa-arvoa se, että sukupuolet räjäytetään taivaan tuuliin, kun ovat niin hankalia?
Miksei tasa-arvoa voi olla jo nyt, koko ajan, jossain? Miksi Suomea pidetään globaalisti tasa-arvoisena maana? Olisi kiva nähdä lista mitattavista asioista, mitä verrataan. Onko se ettei ole riippuvainen kenestäkään (taloudellisesti) tasa-arvon ydin?
Nythän osa haikailee selkeästi niitä aikoja, jolloin nainen oli suvun ja miehen omaisuutta.
Mikseivät naiset ole kiitollisempia siitä, vapaudesta, mitä heillä nyt on? Ainainen valitus vaan jatkuu.
Naisena hämmästelen tätä. Mitä vielä pitäisi saada?
Kuka haluaa jotain uutta kumppania sotkemaan arkipäiväänsä? Enemmän haittaa kuin hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok. Oletko sitä mieltä, että suomalaisten miesten puhumattomuus ja tunnekylmyys on vain myytti?
Missä sanoin niin? Mutta monet kiltit miehet vain alistuvat naiselle, koska eivät jaksa sitä draamaa ja ylireagointia joka asiasta ja myönnän että itsekin teen tätä. Eli minä kyllä haluaisin ja voisin puhua asioista enemmän, mutta kun naisen reaktio voi olla ihan mitä vaan niin pitäydyn useasti sanomasta omaa mielipidettäni ja myötäilen.
Taas tätä yleistystä. On varmasti tunnekylmyyttä ja puhumattomuutta, mutta se ei ole koko totuus. Ei voi olettaa että mies olisi lähtökohtaisesti se joka ei pysty tai halua puhua. Itse allekirjoitan tuon edellisen viestin täysin. On helpompaa olla suhteessa kun on hiljaa, kun puhuu vain mukavista asioista. Meillä ei haluta parisuhdekeskustelua, ja tässä tapauksessa se nainen ei sitä tahdo käydä. Kaikki on kuulemma ihan hyvin.
Ja tässä tää meneekin vikaan. Toinen ei edes _halua_ kuunnella mun juttujani. Ei kiinnosta.
Joskus ihmiset eivät puhu siksi, että ei ole ketään kelle puhua, ja kun puhuu, se tuomitaankin jonkun muun toimesta. Sitten selviämisstrategiana on olla hiljaa. On vääriä malleja tietenkin olemassa, mutta ei ne selitä kaikkea. Osa ihmisistä vain ei pidä sellaisesta puheesta jossa joutuu puhumaan itsestään, siitä miksi tekee asioita kuten tekee.
Jos heittää vielä jonkun idean, niin se joka on vikkelämpi jäsentelemään asioitaan puhumalla, voi joskus dominoida suhdetta määrittelemällä sallitut aiheet ja keskustelutavan. Tavallaan hallitsee tilannetta, ja yksi syy tällaiseen saattaa olla pelko, että joutuisi miettimään jotain mikä ei välttämättä edesauta suhdetta tai tuota välitöntä mielihyvää.
Itse pidän itseäni hyvänä keskustelijana ja kaipaan sitä, vaikka tällanen 45+ mieshenkilö olenkin. Ihan itse oon opetellut.
Hyvä kommentti, tämä on juuri sitä PUHUMISTA syvällisistä asioista. Monen miehen ongelma on syvällisten asioiden pakeneminen puhumattomuuteen. Myös se, että miehen pitäisi puhua omista tunteista, seksuaalisuuteen liittyvistä asioista ( erektio-ongelmat, seksiin liityvät tarpeet jne.) on liian monelle miehelle suorastaan tabu.
Puhumattomuus on suojamuuri tai se voi olla myös vallankäytön keino, alistamisen ja dissaamisen keino: siinähän muija höpötät, minä en sulle vastaa-tyyli.
Syvällisten parisuhdeasioiden puhuminen on nimenomaan se keino ja taito pitää suhde kunnossa, jolloin myös mm. seksi on hyvää ja tyydyttävää.
Esimerkki miehen puhumattomuudesta:
mies käy seksilelukaupoissa työreissuillaan. Kerran hän tuo vaimolle leluja, mutta pian käy ilmi, että lelut on vain miehen viihdykkeeksi ja naisen pitää esiintyä pornon tyyliin lelujen kanssa. Syntyy riita. Miksi?
Koska näistä seksileluista ei ollut puhuttu mitään yhdessä. Ok, mies puolustautuu että hän halusi yllättää. Niin, kenet?
Ei nainen ylläty siitä, että mies saa tyydytyksen, vaan siitä, että jälleen kerran nainen dissattiin, hän jäi ilman tyydytystä, mutta joutui olemaan miehelleen vain mieliksi.Olisiko PUHUMINEN näin intiimissä asiassa ollut ratkaisu? Olisiko riita jäänyt syntymättä? Kyllä.
PUHUMINEN syvällisesti, avoimesti, arvostaen on jotain muuta kuin puhuminen kauppalistasta, jäkisottelusta, lasten korvatulehduksesta.Miehet, opetelkaa oikeasti kommunikoimaan, puhumaan tunteista, ongelmista, kipeistä asioista. Moni masennus ja mt-ongelma jäisi syntymättä ja moni avio/avoero kehittymättä.
Kyllä kaikkien sietäisi opetella sitä puhumista. Paljon on naisiakin, jotka eivät osaa puhua parisuhteessa yhtään hankalammista asioitsta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt avioliittoni kariutuisi, tuskin alkaisin etsiä uutta miestä kumppaniksi vaan jäisin suosiolla yksin. Hyvin, suorastaan äärimmäisen epätodennäköisenä pitäisin sitä, että tapaisin miehen, jonka kanssa haluaisin parisuhteen. Nykyisestä hän saisi poiketa sillä, että hänellä olisi säännöllinen ja vakituinen työ, mielellään omia harrastuksia ja ns. oma elämä ja hän olisi taloudellisesti omillaan toimeen tuleva. Toisin sanoen itsenäinen, aikuinen, itsestään vastuun kantava mies, joka ei asetu perässä vedettäväksi kivireeksi, joka ei maksata minulla elämäänsä asenteella evp = elää vaimon palkalla ja joka antaa myös minulle vapauden elää, mikä ei tarkoita mitään polyamoriaa tai vastaavaa, vaan omaa aikaa ja omia harrastuksia. No, näistä täytyy nykyiselle miehelle antaa kiitosta siitä, ettei hän estele minun harrastuksiani, vaikkei hänellä yhtään omaa olekaan.
Jotain yhteistäkin tietysti pitäisi olla, mutta mitään jatkuvaa yhdessä kyöhnäämistä en kestäisi enää yhtään. Reissutyö ja paljon omia harrastuksia olisi hyvä kombo.
Hankalin paikka mahdollisessa uudessa parisuhteessa minulle olisi seksi. Sitä ei nykyisessä liitossa ole ollut ainakaan vuosikymmeneen, mies ei ole minua halunnut ja olen oppinut elämään ilman. Kynnys sen harrastamiseen olisi valtavan korkea, ja tämä on ehkä suurin syy, miksi en uskaltaisi ryhtyä uuteen suhteeseen. Mitä jos mies haluaakin seksiä? Taitoni ovat ruostuneet ja paha ramppikuume voisi viedä kyvyn.
N52, ei lapsia
Puutun vain tuohon viimeiseen. Minäkin olin yhdessä haluttomaksi muuttuneen miehen kanssa ja elin päälle seitsemän vuotta täysin kuivassa liitossa, olimme tosin lapsiperhe. Pelkäsin, etten totu uudelleen intimielämään ja että paikat olisivat suunnilleen kasvaneet umpeen. Tämä pelko, kuten eron jälkeen sain huomata, osoittautui kuitenkin turhaksi. Sain huomata, että entisen puolison halujen puuttuminen ei merkitse minun epähaluttavuuttani. Kun pääsin lähituntumaan uuden kumppanin kanssa, asiat loksahtivat paikoilleen kuin itsestään. Luulen, että nämä asiat vain pysyvät muistissa kuin pyörällä ajo, vaikka onkin kulunut vertaus. Seksielämän voi aloittaa ihan nollasta uudelleen ainakin neljänkympin jälkeen, miksei viidenkympinkin?
No jaa, minulla ei ole enää oikein uskoa itseeni (siis itsetuntoa) siinä asiassa, ja pelkään, että tuo alapää ei osaisi olla valmiina, vaikka teknisesti osaisinkin edelleen sen homman niin kuin pyörällä ajon.
Aika moni meistä oman kodin rauhaa arvostavista, keski-ikäisistä naisista on eronnut kontrolloivasta, napsahtelevasta, huutavasta, herkeämättä arvostelevasta puolisosta, johtui se sitten hormoneista, kiintymysmalleista tai ihan vain asenteista. Ymmärrän kyllä ihan täysin. Mukavaa kevättä ja hyvää oloa iloa tuottavista asioista!