Miten parisuhteen muodostamisesta aikuisena tuli näin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain on pielessä. Nämä ikämiehet 50+ eivät ole koskaan oppineet elämään ja tunnistamaan tunteitaan. Kasvatettu että itkeä ei saa, tunteista ei saa puhua. Räkänokka joka itkee.

Nuoremmat kyllä puhuvat ja avoimesti tunteista, seksistä, masennuksesta..

Yhteinen ongelma näiden eri-ikäisten miesten kanssa on edelleen seksi, seksuaalisuus - paneminen vs. rakastelu.

Siis kaksi täysin eri asiaa!

Tähän yhtälöön kun liitetään nettipornon läpitunkeva manipulointi, soppa on valmis. On pornoaddiktiota, vaatimuksia normielämässä olla kuin pornomuija tai pornoäijä. Porno vuoksi ihmisistä tulee tunnevammaisia, ei kyetä oikeaan suhteeseen. Elämä kapenee rakastelusta pornovemputukseen, jolloin ihminen käpertyy, psyyke repeilee ja masennus iskee.

Jossakin toisessa ketjussa nainen kirjoitti minkälainen mies hänelle pitäisi olla. Oli rehellistä tekstiä, ja eräs kohta oli mielestäni hyvin sanottu jotenkin näin että "tunteellisuus on ihan ok, mutta jos mies itkeskelee enemmän kuin minä, totean että eiköhän jatketa kaveripohjalla". Näyttelijä Tuija Piepponen lausui muinoin jossakin haastattelussa tähän tyyliin: "Nainen tarvitsee neljä miestä. Ensiksi, salonkileijonan, siis miehen jota on kiva esitellä kavereille. Toiseksi, nainen tarvitsee remontti-Reiskan, miehen joka korjaa auton ja vesiputket, ja rakentaa talon. Kolmanneksi, seksipeto joka saa naisen silmät pyörimään kuin hedelmäpelin rullat. Ja neljänneksi mutta ei vähäisimmäksi, kotihomon jonka kanssa voi puhua tunteista, keskustella verhojen ja tapettien väreistä ja muistakin tyttöjen asioista".

Aivan, tätä kutsutaan persoonan monipuolisuudeksi. Mihin se kehitys unohtuu monen miehen kohdalla? Miksi jumitutaan esim. jäyhään ja kovan karskin äijän rooliin tai flirtti-pellen rooliin? Kyllä miehillä on aivan samat mahdollisuudet kehittää ajatteluaan, asenteitaan ja kommunikointi kykyäään, kuin naisillakin. Ongelma on siinä, että miehet itse pitävät näitä menneen maailman roolejaan pystyssä, kun naiset jo elävät tätä hetkeä ja suuntaavat tulevaisuuteen - pois mm. suomalaisesta puhumattomuuden kulttuurista.

Ei miehille sallita tässä yhteiskunnassa niin monipuolista roolia kuin naisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ok. Oletko sitä mieltä, että suomalaisten miesten puhumattomuus ja tunnekylmyys on vain myytti?

Missä sanoin niin? Mutta monet kiltit miehet vain alistuvat naiselle, koska eivät jaksa sitä draamaa ja ylireagointia joka asiasta ja myönnän että itsekin teen tätä. Eli minä kyllä haluaisin ja voisin puhua asioista enemmän, mutta kun naisen reaktio voi olla ihan mitä vaan niin pitäydyn useasti sanomasta omaa mielipidettäni ja myötäilen. 

Taas tätä yleistystä. On varmasti tunnekylmyyttä ja puhumattomuutta, mutta se ei ole koko totuus. Ei voi olettaa että mies olisi lähtökohtaisesti se joka ei pysty tai halua puhua. Itse allekirjoitan tuon edellisen viestin täysin. On helpompaa olla suhteessa kun on hiljaa, kun puhuu vain mukavista asioista. Meillä ei haluta parisuhdekeskustelua, ja tässä tapauksessa se nainen ei sitä tahdo käydä. Kaikki on kuulemma ihan hyvin. 

Ja tässä tää meneekin vikaan. Toinen ei edes _halua_ kuunnella mun juttujani. Ei kiinnosta. 

Joskus ihmiset eivät puhu siksi, että ei ole ketään kelle puhua, ja kun puhuu, se tuomitaankin jonkun muun toimesta. Sitten selviämisstrategiana on olla hiljaa. On vääriä malleja tietenkin olemassa, mutta ei ne selitä kaikkea. Osa ihmisistä vain ei pidä sellaisesta puheesta jossa joutuu puhumaan itsestään, siitä miksi tekee asioita kuten tekee. 

Jos heittää vielä jonkun idean, niin se joka on vikkelämpi jäsentelemään asioitaan puhumalla, voi joskus dominoida suhdetta määrittelemällä sallitut aiheet ja keskustelutavan. Tavallaan hallitsee tilannetta, ja yksi syy tällaiseen saattaa olla pelko, että joutuisi miettimään jotain mikä ei välttämättä edesauta suhdetta tai tuota välitöntä mielihyvää. 

Itse pidän itseäni hyvänä keskustelijana ja kaipaan sitä, vaikka tällanen 45+ mieshenkilö olenkin. Ihan itse oon opetellut. 

Hyvä kommentti, tämä on juuri sitä PUHUMISTA syvällisistä asioista. Monen miehen ongelma on syvällisten asioiden pakeneminen puhumattomuuteen. Myös se, että miehen pitäisi puhua omista tunteista, seksuaalisuuteen liittyvistä asioista ( erektio-ongelmat, seksiin liityvät tarpeet jne.) on liian monelle miehelle suorastaan tabu.

Puhumattomuus on suojamuuri tai se voi olla myös vallankäytön keino, alistamisen ja dissaamisen keino: siinähän muija höpötät, minä en sulle vastaa-tyyli.

Syvällisten parisuhdeasioiden puhuminen on nimenomaan se keino ja taito pitää suhde kunnossa, jolloin myös mm. seksi on hyvää ja tyydyttävää.

Esimerkki miehen puhumattomuudesta:

mies käy seksilelukaupoissa työreissuillaan. Kerran hän tuo vaimolle leluja, mutta pian käy ilmi, että lelut on vain miehen viihdykkeeksi ja naisen pitää esiintyä pornon tyyliin lelujen kanssa. Syntyy riita. Miksi?

Koska näistä seksileluista ei ollut puhuttu mitään yhdessä. Ok, mies puolustautuu että hän halusi yllättää. Niin, kenet?

Ei nainen ylläty siitä, että mies saa tyydytyksen, vaan siitä, että jälleen kerran nainen dissattiin, hän jäi ilman tyydytystä, mutta joutui olemaan miehelleen vain mieliksi.

Olisiko PUHUMINEN näin intiimissä asiassa ollut ratkaisu? Olisiko riita jäänyt syntymättä? Kyllä.

PUHUMINEN syvällisesti, avoimesti, arvostaen on jotain muuta kuin puhuminen kauppalistasta, jäkisottelusta, lasten korvatulehduksesta.

Miehet, opetelkaa oikeasti kommunikoimaan, puhumaan tunteista, ongelmista, kipeistä asioista. Moni masennus ja mt-ongelma jäisi syntymättä ja moni avio/avoero kehittymättä.

Kyllä kaikkien sietäisi opetella sitä puhumista. Paljon on naisiakin, jotka eivät osaa puhua parisuhteessa yhtään hankalammista asioitsta.

Näin on, persoona, luonne, opitut tavat, perhetraditiot, kulttuuri syitä löytyy. Mutta kaikkea voi opetella, jos haluaa parisuhteen oikeasti pitää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt avioliittoni kariutuisi, tuskin alkaisin etsiä uutta miestä kumppaniksi vaan jäisin suosiolla yksin. Hyvin, suorastaan äärimmäisen epätodennäköisenä pitäisin sitä, että tapaisin miehen, jonka kanssa haluaisin parisuhteen. Nykyisestä hän saisi poiketa sillä, että hänellä olisi säännöllinen ja vakituinen työ, mielellään omia harrastuksia ja ns. oma elämä ja hän olisi taloudellisesti omillaan toimeen tuleva. Toisin sanoen itsenäinen, aikuinen, itsestään vastuun kantava mies, joka ei asetu perässä vedettäväksi kivireeksi, joka ei maksata minulla elämäänsä asenteella evp = elää vaimon palkalla ja joka antaa myös minulle vapauden elää, mikä ei tarkoita mitään polyamoriaa tai vastaavaa, vaan omaa aikaa ja omia harrastuksia. No, näistä täytyy nykyiselle miehelle antaa kiitosta siitä, ettei hän estele minun harrastuksiani, vaikkei hänellä yhtään omaa olekaan.

Jotain yhteistäkin tietysti pitäisi olla, mutta mitään jatkuvaa yhdessä kyöhnäämistä en kestäisi enää yhtään. Reissutyö ja paljon omia harrastuksia olisi hyvä kombo.

Hankalin paikka mahdollisessa uudessa parisuhteessa minulle olisi seksi. Sitä ei nykyisessä liitossa ole ollut ainakaan vuosikymmeneen, mies ei ole minua halunnut ja olen oppinut elämään ilman. Kynnys sen harrastamiseen olisi valtavan korkea, ja tämä on ehkä suurin syy, miksi en uskaltaisi ryhtyä uuteen suhteeseen. Mitä jos mies haluaakin seksiä? Taitoni ovat ruostuneet ja paha ramppikuume voisi viedä kyvyn.

N52, ei lapsia

Puutun vain tuohon viimeiseen. Minäkin olin yhdessä haluttomaksi muuttuneen miehen kanssa ja elin päälle seitsemän vuotta täysin kuivassa liitossa, olimme tosin lapsiperhe. Pelkäsin, etten totu uudelleen intimielämään ja että paikat olisivat suunnilleen kasvaneet umpeen. Tämä pelko, kuten eron jälkeen sain huomata, osoittautui kuitenkin turhaksi. Sain huomata, että entisen puolison halujen puuttuminen ei merkitse minun epähaluttavuuttani. Kun pääsin lähituntumaan uuden kumppanin kanssa, asiat loksahtivat paikoilleen kuin itsestään. Luulen, että nämä asiat vain pysyvät muistissa kuin pyörällä ajo, vaikka onkin kulunut vertaus. Seksielämän voi aloittaa ihan nollasta uudelleen ainakin neljänkympin jälkeen, miksei viidenkympinkin?

No jaa, minulla ei ole enää oikein uskoa itseeni (siis itsetuntoa) siinä asiassa, ja pelkään, että tuo alapää ei osaisi olla valmiina, vaikka teknisesti osaisinkin edelleen sen homman niin kuin pyörällä ajon.

Minulla romuttui myös itsetunto seksin suhteen. Ex torjui niin monta kertaa eikä ikinä tehnyt aloitteita, että kuvittelin olevani luotaantyöntävä. Tämä siitä huolimatta että meillä oli aluksi molempien mielestä hyvä seksielämä.

Eron jälkeen sitten yhden naisen kanssa kävi viestittely sen verran kuumana, että uskaltauduin kokeilemaan. Oli yllättävää huomata, että se itsetunnon romahdus ei koskenutkaan tätä toista naista. Toki hänen halukkuutensa ja voihkintansa rohkaisi myös. Löysin itsestäni myös dominoivan puolen. Kokeile vain rohkeasti. Elämä on turhan lyhyt käytettäväksi epäröintiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä jotkut jaksavat miettiä yöt päivät läpeensä joidenkin vanhempien julkkismiesten pariutumisia. Julkkisnaisten lelupoikia ei mietitä ollenkaan samalla hartaudella.

Ollaanko sitten Jenkkilästä jäljessä, mutta ei tuo oman lapsensa ikäisen (seksi)kumppanin saalistaminen kovin suomaiselta ilmiöltä tunnu. Oletuksena kuitenkin että oman ikäinen olisi turn off ja seksihän nyt on hamaan tappiin asti se, miksi sukupuolet toisistaan kiinnostuvat. Muun on oltava täysin toisarvoista.

Se että joku toivoisi tälläisen pariutumisvalinnan yleistymistä ei silti tee siitä vielä kovin yleistä. Ja syitä tuolla joku aikuinen mies jo luetteli. Suurinta osaa viiskymppisistä mietityttää muu kuin oma seksuaalinen haluttavuus markkinoilla. Näin kehtaan väittää, vaikka markkinavoimat varmaan haluaisivat asian olevan toisin.

Markkinat eivät halua mitään. Tuossa taitaa olla yksi syy, virhe, miksi te todellisuudelta silmänne ummistavat niin vihaatte, kun ihmisten käyttäytymistä kuvaillaan parhaiten osuvilla termeillä.

Kummasti se on usein niin, että lähinnä ne miehet jotka noita markkinatermejä käyttävät eivät ole parisuhteessa. Ne jotka eivät käytä ovat.

Vedä siitä johtopäätöksesi.

Harvemmin naisten kanssa kannattaa puhua asioiden oikeilla nimillä. Kostatte heti, kun ette kestä realismia. Jotkut miehetkin käyttäytyvät niin. Minutkin mieltäisit aiempaan joukkoon, jos tuntisimme toisemme.

Ja joskus miehet vain ovat väärässä. Se on ihan inhimillistä.

Feministin mielestä miehet ovat aina väärässä. Kaikesta.

Ja miesten mielestä naiset. So? Sellainen on sukupuolten välinen suhde ollut aina, nykyään vaan naiset sanoo herkemmin kun mies on väärässä. On vissiin tarpeeksi katseltu nöyriä äitejämme ja isoäitejämme, jotka purivat huultaan kun miehet melskasivat menemään. Enää ei kiinnosta purra.

Mitenkähän monta sukupolvea tuohon traumojen purkamiseen mahtaa mennä? Mietin vain, että milloin aito tasa-arvo sukupuolten välillä olisi kenties mahdollinen, jos ylipäätään on. Ehkä sadan vuoden päästä?

Vai ollaanko me sitten jo niin pitkällä transhumanismissa, että ollaan käytännössä puolirobotteja, joille sukupuoli on aika toisijainen asia?

Sivusta: Pari/kolmesataa vuotta voi vielä mennä siihen, että naiset ovat aidosti tasa-arvoisia ja tulevat kohdelluiksi samoin kuin miehet, jostain kuulin tällaisen arvion. En kylläkään tiedä, mitä tässä odotellessa pitäisi tehdä, eikä meistä kukaan varmaan ole näkemässä.

Onko tasa-arvo jokin tarkasti mitattavissa oleva asia?

Onko tasa-arvoa se, että sukupuolet räjäytetään taivaan tuuliin, kun ovat niin hankalia?

Miksei tasa-arvoa voi olla jo nyt, koko ajan, jossain? Miksi Suomea pidetään globaalisti tasa-arvoisena maana? Olisi kiva nähdä lista mitattavista asioista, mitä verrataan.  Onko se ettei ole riippuvainen kenestäkään (taloudellisesti) tasa-arvon ydin?

Taloudelliset mahdollisuudet ovat tietysti yksi tärkeä asia, toinen ovat ihan arkipäivän asenteet ja kohtelu. Tässäkin (ja monessa muussa) ketjussa joku mies tuli ilmaisemaan mielipiteensä, kuinka hän ei halua sitten ainakaan kumppaniksi eronnutta naista, jos itse eroaa, koska eronneet _naiset_ ovat epäonnistujia. Joku taisi kysyä, tajuaako hän itsekin olevansa tuossa kuvitellussa tapauksessa eronnut. Ei tajua. Eikä sitäkään, että eronnut nainen on luultavasti eroamalla päässyt sovinistista eroon ja tuskin haluaa samanlaista tilalle. Tämä on hyvä ja maailmanlaajuisesti vaikuttava esimerkki asenneongelmista ja liittyy myös olennaisesti otsikon kysymykseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain on pielessä. Nämä ikämiehet 50+ eivät ole koskaan oppineet elämään ja tunnistamaan tunteitaan. Kasvatettu että itkeä ei saa, tunteista ei saa puhua. Räkänokka joka itkee.

Nuoremmat kyllä puhuvat ja avoimesti tunteista, seksistä, masennuksesta..

Yhteinen ongelma näiden eri-ikäisten miesten kanssa on edelleen seksi, seksuaalisuus - paneminen vs. rakastelu.

Siis kaksi täysin eri asiaa!

Tähän yhtälöön kun liitetään nettipornon läpitunkeva manipulointi, soppa on valmis. On pornoaddiktiota, vaatimuksia normielämässä olla kuin pornomuija tai pornoäijä. Porno vuoksi ihmisistä tulee tunnevammaisia, ei kyetä oikeaan suhteeseen. Elämä kapenee rakastelusta pornovemputukseen, jolloin ihminen käpertyy, psyyke repeilee ja masennus iskee.

Jossakin toisessa ketjussa nainen kirjoitti minkälainen mies hänelle pitäisi olla. Oli rehellistä tekstiä, ja eräs kohta oli mielestäni hyvin sanottu jotenkin näin että "tunteellisuus on ihan ok, mutta jos mies itkeskelee enemmän kuin minä, totean että eiköhän jatketa kaveripohjalla". Näyttelijä Tuija Piepponen lausui muinoin jossakin haastattelussa tähän tyyliin: "Nainen tarvitsee neljä miestä. Ensiksi, salonkileijonan, siis miehen jota on kiva esitellä kavereille. Toiseksi, nainen tarvitsee remontti-Reiskan, miehen joka korjaa auton ja vesiputket, ja rakentaa talon. Kolmanneksi, seksipeto joka saa naisen silmät pyörimään kuin hedelmäpelin rullat. Ja neljänneksi mutta ei vähäisimmäksi, kotihomon jonka kanssa voi puhua tunteista, keskustella verhojen ja tapettien väreistä ja muistakin tyttöjen asioista".

Aivan, tätä kutsutaan persoonan monipuolisuudeksi. Mihin se kehitys unohtuu monen miehen kohdalla? Miksi jumitutaan esim. jäyhään ja kovan karskin äijän rooliin tai flirtti-pellen rooliin? Kyllä miehillä on aivan samat mahdollisuudet kehittää ajatteluaan, asenteitaan ja kommunikointi kykyäään, kuin naisillakin. Ongelma on siinä, että miehet itse pitävät näitä menneen maailman roolejaan pystyssä, kun naiset jo elävät tätä hetkeä ja suuntaavat tulevaisuuteen - pois mm. suomalaisesta puhumattomuuden kulttuurista.

Ei miehille sallita tässä yhteiskunnassa niin monipuolista roolia kuin naisille.

Kyllä sallitaan, se ei vaadi mitään muuta kuin että mies itse ottaa sen roolin ja tilan itselleen. Se on siinä. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt avioliittoni kariutuisi, tuskin alkaisin etsiä uutta miestä kumppaniksi vaan jäisin suosiolla yksin. Hyvin, suorastaan äärimmäisen epätodennäköisenä pitäisin sitä, että tapaisin miehen, jonka kanssa haluaisin parisuhteen. Nykyisestä hän saisi poiketa sillä, että hänellä olisi säännöllinen ja vakituinen työ, mielellään omia harrastuksia ja ns. oma elämä ja hän olisi taloudellisesti omillaan toimeen tuleva. Toisin sanoen itsenäinen, aikuinen, itsestään vastuun kantava mies, joka ei asetu perässä vedettäväksi kivireeksi, joka ei maksata minulla elämäänsä asenteella evp = elää vaimon palkalla ja joka antaa myös minulle vapauden elää, mikä ei tarkoita mitään polyamoriaa tai vastaavaa, vaan omaa aikaa ja omia harrastuksia. No, näistä täytyy nykyiselle miehelle antaa kiitosta siitä, ettei hän estele minun harrastuksiani, vaikkei hänellä yhtään omaa olekaan.

Jotain yhteistäkin tietysti pitäisi olla, mutta mitään jatkuvaa yhdessä kyöhnäämistä en kestäisi enää yhtään. Reissutyö ja paljon omia harrastuksia olisi hyvä kombo.

Hankalin paikka mahdollisessa uudessa parisuhteessa minulle olisi seksi. Sitä ei nykyisessä liitossa ole ollut ainakaan vuosikymmeneen, mies ei ole minua halunnut ja olen oppinut elämään ilman. Kynnys sen harrastamiseen olisi valtavan korkea, ja tämä on ehkä suurin syy, miksi en uskaltaisi ryhtyä uuteen suhteeseen. Mitä jos mies haluaakin seksiä? Taitoni ovat ruostuneet ja paha ramppikuume voisi viedä kyvyn.

N52, ei lapsia

Puutun vain tuohon viimeiseen. Minäkin olin yhdessä haluttomaksi muuttuneen miehen kanssa ja elin päälle seitsemän vuotta täysin kuivassa liitossa, olimme tosin lapsiperhe. Pelkäsin, etten totu uudelleen intimielämään ja että paikat olisivat suunnilleen kasvaneet umpeen. Tämä pelko, kuten eron jälkeen sain huomata, osoittautui kuitenkin turhaksi. Sain huomata, että entisen puolison halujen puuttuminen ei merkitse minun epähaluttavuuttani. Kun pääsin lähituntumaan uuden kumppanin kanssa, asiat loksahtivat paikoilleen kuin itsestään. Luulen, että nämä asiat vain pysyvät muistissa kuin pyörällä ajo, vaikka onkin kulunut vertaus. Seksielämän voi aloittaa ihan nollasta uudelleen ainakin neljänkympin jälkeen, miksei viidenkympinkin?

No jaa, minulla ei ole enää oikein uskoa itseeni (siis itsetuntoa) siinä asiassa, ja pelkään, että tuo alapää ei osaisi olla valmiina, vaikka teknisesti osaisinkin edelleen sen homman niin kuin pyörällä ajon.

Osa tuota asioiden loksahtamista oli juuri se läheisyydessä ja kosketuksessa tuntuva kemia! Se tunnelman sähköistyminen, joka sai haluamaan lisää. Itsekin yllätyin! Toki vaatii varmasti sellaista keskinäistä vetovoimaa ja yhteensopivuutta. Kokeilematta ei tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kerran on pitkässä suhteessa ollut ja eronnut, minkä ihmeen takia ikinä haluaisi saman virheen toistaa? Tavoitteena on saada niin paljon seksiä kuin mahdollista ilman sitoutumista.

Moni nainen ei halua seksiä miesten kanssa, joilla on ollut satoja kumppaneita ja joilla on paljon seksitauteja.

Onneksi kaupat myy dildoja ja kelasta saa tarvittavat tuet.

Moni nainen on itse ollut satojen kumppaneiden kanssa. Ja miksi hitossa niistä keskusteltaisiin seksikumppaneiden kanssa? 

Ei ole, toki jakorasioita löytyy.

Moni nainen ei aloita suhdetta enää miesten kanssa, niin ei tarvitse kuunnella miesten valehteluita seksi kumppanien määrästä.

Ja kuka haluaa nuolla herpes kalua, kondomi ei auta.

No ehkei sinun kannata olla miehiin enää kontaktissa, nyt kannattaa piiloutua vain turvaan enää loppuelämäksi, kun herpeskin vasta nyt tässä iässä sinua uhkaa. Oikein kumin läpi hyökkää.

sen omassa tuherossa se herpes asuu jo varmasti

Ei todellakaan ole.

Herpeksestä kysytään neuvolassa, se on vauvalle vaarallinen. Jos herpes on aktiivivaiheessa kun on synnytyksen aika niin naiselle tehdään keisarileikkaus, ei ole siis pikkujuttu parisuhteessa.

Muista, että tämä viesti kannattaa antaa myös naisille, sillä nykynaisilla on valtavia määriä seksikumppaneita pelkästään opiskeluvuosilta. Ja aivan takuulla on ehkäisy jäänyt monesti kokonaan pois, varsinkin suuseksissä. Eli kyllä siellä naisetkin ottavat tiukkaa riskiä sukupuolitautien suhteen, vaikka olet selvästi asiassa aggressiivinen juuri miesten seksikäyttäytymistä kohtaan. Tietenkin.

Moni mies ei taida paljon miettiä kun maksullisilla käy. Jos joskus löytyykin se unelmien nainen niin voi olla herpes avioliitto tiedossa.

Naisten kannattaisi tehdä ainakin lapset ensin ennenkuin vaihtelee kumppaneita.

Se maksullinen on voinut olla satojen eri miesten kanssa joilla on tauteja ja ne tarttuvat eteenpäin. Kondomi ei suojaa kaikilta taudeilta.

Ja myöhemmin jos miehen uusi nainen saa jostain tietää, että mies on käynyt maksullisilla niin voi loppua koko avioliitto ja miehelle jää elatusmaksut

Nainen saa puolet omaisuudesta ja mies maksaa elatusmaksut. Voi tulla maksullisilla käynti vielä jälkikäteenkin kalliiksi miehelle.

Mutta kun miehet eivät halua olla rehellisiä ja antaa naisen tehdä itse päätöstä haluaako nainen seurustella miehen kanssa, joka on käynyt maksullisilla.

On ihan oikein, jos mies menettää omaisuuttaan ja joutuu maksamaan elatusmaksut, koska on mennyt valehtelemaan ja salannut asioita.

Ei ole edes oikeaa rakkautta tuollainen, että mies salailee asioita eikä anna naisen tehdä päätöstä seurustelusta totuuden pohjalta.

Monen naisen kohdalla totuudesta ja harhauttamisesta ei voi puhua ennenkuin naama on pesty painepesurilla, ja kaikenmaailman kohottavat ja täytteitä sisältävät vaatekappaleet on vaihettu normaaleihin.

Nuohan ovatkin sama asia 🙄 Tämä viesti osoittaa, kuinka naurattavia ja pinnallisia tietyt miehet ovat...

Jos ihminen ei uskalla edes paljastaa oikeaa ulkonäköään, niin miksi luulet että hän paljastaisi oikeita tunteitakaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain on pielessä. Nämä ikämiehet 50+ eivät ole koskaan oppineet elämään ja tunnistamaan tunteitaan. Kasvatettu että itkeä ei saa, tunteista ei saa puhua. Räkänokka joka itkee.

Nuoremmat kyllä puhuvat ja avoimesti tunteista, seksistä, masennuksesta..

Yhteinen ongelma näiden eri-ikäisten miesten kanssa on edelleen seksi, seksuaalisuus - paneminen vs. rakastelu.

Siis kaksi täysin eri asiaa!

Tähän yhtälöön kun liitetään nettipornon läpitunkeva manipulointi, soppa on valmis. On pornoaddiktiota, vaatimuksia normielämässä olla kuin pornomuija tai pornoäijä. Porno vuoksi ihmisistä tulee tunnevammaisia, ei kyetä oikeaan suhteeseen. Elämä kapenee rakastelusta pornovemputukseen, jolloin ihminen käpertyy, psyyke repeilee ja masennus iskee.

Jossakin toisessa ketjussa nainen kirjoitti minkälainen mies hänelle pitäisi olla. Oli rehellistä tekstiä, ja eräs kohta oli mielestäni hyvin sanottu jotenkin näin että "tunteellisuus on ihan ok, mutta jos mies itkeskelee enemmän kuin minä, totean että eiköhän jatketa kaveripohjalla". Näyttelijä Tuija Piepponen lausui muinoin jossakin haastattelussa tähän tyyliin: "Nainen tarvitsee neljä miestä. Ensiksi, salonkileijonan, siis miehen jota on kiva esitellä kavereille. Toiseksi, nainen tarvitsee remontti-Reiskan, miehen joka korjaa auton ja vesiputket, ja rakentaa talon. Kolmanneksi, seksipeto joka saa naisen silmät pyörimään kuin hedelmäpelin rullat. Ja neljänneksi mutta ei vähäisimmäksi, kotihomon jonka kanssa voi puhua tunteista, keskustella verhojen ja tapettien väreistä ja muistakin tyttöjen asioista".

Aivan, tätä kutsutaan persoonan monipuolisuudeksi. Mihin se kehitys unohtuu monen miehen kohdalla? Miksi jumitutaan esim. jäyhään ja kovan karskin äijän rooliin tai flirtti-pellen rooliin? Kyllä miehillä on aivan samat mahdollisuudet kehittää ajatteluaan, asenteitaan ja kommunikointi kykyäään, kuin naisillakin. Ongelma on siinä, että miehet itse pitävät näitä menneen maailman roolejaan pystyssä, kun naiset jo elävät tätä hetkeä ja suuntaavat tulevaisuuteen - pois mm. suomalaisesta puhumattomuuden kulttuurista.

Ei miehille sallita tässä yhteiskunnassa niin monipuolista roolia kuin naisille.

Kyllä sallitaan, se ei vaadi mitään muuta kuin että mies itse ottaa sen roolin ja tilan itselleen. Se on siinä. :)

Eiköhän kaikki nelikymppiset miehet ole kokeneet/nähneet jo aikoja sitten miten käy kun mies poikkeaa normista. Ei paljoa vaadita, niin muuttuu muiden silmissä nössöksi, homoksi, sovinistiksi tai muuten vaan persuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kerran on pitkässä suhteessa ollut ja eronnut, minkä ihmeen takia ikinä haluaisi saman virheen toistaa? Tavoitteena on saada niin paljon seksiä kuin mahdollista ilman sitoutumista.

Moni nainen ei halua seksiä miesten kanssa, joilla on ollut satoja kumppaneita ja joilla on paljon seksitauteja.

Onneksi kaupat myy dildoja ja kelasta saa tarvittavat tuet.

Moni nainen on itse ollut satojen kumppaneiden kanssa. Ja miksi hitossa niistä keskusteltaisiin seksikumppaneiden kanssa? 

Ei ole, toki jakorasioita löytyy.

Moni nainen ei aloita suhdetta enää miesten kanssa, niin ei tarvitse kuunnella miesten valehteluita seksi kumppanien määrästä.

Ja kuka haluaa nuolla herpes kalua, kondomi ei auta.

No ehkei sinun kannata olla miehiin enää kontaktissa, nyt kannattaa piiloutua vain turvaan enää loppuelämäksi, kun herpeskin vasta nyt tässä iässä sinua uhkaa. Oikein kumin läpi hyökkää.

sen omassa tuherossa se herpes asuu jo varmasti

Ei todellakaan ole.

Herpeksestä kysytään neuvolassa, se on vauvalle vaarallinen. Jos herpes on aktiivivaiheessa kun on synnytyksen aika niin naiselle tehdään keisarileikkaus, ei ole siis pikkujuttu parisuhteessa.

Muista, että tämä viesti kannattaa antaa myös naisille, sillä nykynaisilla on valtavia määriä seksikumppaneita pelkästään opiskeluvuosilta. Ja aivan takuulla on ehkäisy jäänyt monesti kokonaan pois, varsinkin suuseksissä. Eli kyllä siellä naisetkin ottavat tiukkaa riskiä sukupuolitautien suhteen, vaikka olet selvästi asiassa aggressiivinen juuri miesten seksikäyttäytymistä kohtaan. Tietenkin.

Moni mies ei taida paljon miettiä kun maksullisilla käy. Jos joskus löytyykin se unelmien nainen niin voi olla herpes avioliitto tiedossa.

Naisten kannattaisi tehdä ainakin lapset ensin ennenkuin vaihtelee kumppaneita.

Se maksullinen on voinut olla satojen eri miesten kanssa joilla on tauteja ja ne tarttuvat eteenpäin. Kondomi ei suojaa kaikilta taudeilta.

Ja myöhemmin jos miehen uusi nainen saa jostain tietää, että mies on käynyt maksullisilla niin voi loppua koko avioliitto ja miehelle jää elatusmaksut

Nainen saa puolet omaisuudesta ja mies maksaa elatusmaksut. Voi tulla maksullisilla käynti vielä jälkikäteenkin kalliiksi miehelle.

Mutta kun miehet eivät halua olla rehellisiä ja antaa naisen tehdä itse päätöstä haluaako nainen seurustella miehen kanssa, joka on käynyt maksullisilla.

On ihan oikein, jos mies menettää omaisuuttaan ja joutuu maksamaan elatusmaksut, koska on mennyt valehtelemaan ja salannut asioita.

Ei ole edes oikeaa rakkautta tuollainen, että mies salailee asioita eikä anna naisen tehdä päätöstä seurustelusta totuuden pohjalta.

Monen naisen kohdalla totuudesta ja harhauttamisesta ei voi puhua ennenkuin naama on pesty painepesurilla, ja kaikenmaailman kohottavat ja täytteitä sisältävät vaatekappaleet on vaihettu normaaleihin.

Nuohan ovatkin sama asia 🙄 Tämä viesti osoittaa, kuinka naurattavia ja pinnallisia tietyt miehet ovat...

Jos ihminen ei uskalla edes paljastaa oikeaa ulkonäköään, niin miksi luulet että hän paljastaisi oikeita tunteitakaan?

Jos käytät vaatteita, piilotteletko jotain? Jos ajat tai et aja partaasi, onko sinulla jotain salattavaa? Varmaan valtaosa naisista sekä meikkaa että ei. Ei se tunnu sen kummemmalta itseilmaisulta kuin vaikka pukeutuminen tai käytöstavat. Hyvä kumppani ei kitise meikkaamisesta eikä meikkaamattomuudesta. Ainakaan näin vanhemmiten sellaista ei jaksa kuunnella. Jankkaamiselle oma ketju, kiitos!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

567 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

567 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

567 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

567 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M-52 kirjoitti:

Sellaisessa hypoteettisessa tilanteessa, että päätyisin avioliitto n:o 2:n jälkeen uusiosinkuksi, en taitaisi enää haluta uuteen, tiiviiseen parisuhteeseen. Tuskin sillä olisi enää minulle tarpeeksi annettavaa. Mukavaa olisi varmasti tapailla, käydä kulttuuririennoissa, yhteisillä lomamatkoilla tai ihan vain lenkillä jonkun läheisen naisystävän kanssa, mutta olisiko yhteinen koti, yhteinen talous, yhteiset ystävät, yhteiset harrastukset ja koko helahoito enää yli viisikymppiselle sopiva elämänmalli alusta aloitettavaksi?

Jos molemmilla on oma koti, omat lapset perheineen, oma ystäväpiiri, omat sukulaiset ja omat harrastukset, uuden puolison integroiminen näihin kaikkiin kuvioihin on melkoinen projekti - eikä onnistu ihan parissa vuodessa. Ehkä miesnäkökulmasta kiinnostusta vähentää sekin, että naiset usein ovat näissä sosiaalisissa suhteissa aktiivisempia, ja aktiivisuudellaan alkavat helposti hallita yhteistä elämää. Todennäköistä on että muutaman vuoden kuluttua koti näyttää naisen kodilta, yhteydet naisen lapsiin ovat keskiössä ja ystäväpiirikin koostuu lähinnä naisen ystävistä.

Vaikka rahan ei tietenkään pitäisi olla merkityksellistä, en ole nähnyt enkä itsekään kokenut parisuhteita, joissa nainen olisi taloudellisesti antavana osapuolena. Yhteisessä elämässä yhteisesti rahoitettavien asioiden määrä kasvaa vähitellen, ja se tarkoittaa että mies maksaa. Näin ikävuosien karttuessa sitä jo alkaa miettiä, että voisin mieluummin vaikka rahoittaa lasten perheiden elämään jotain mukavaa kuin maksaa uusien vaimojen sisustussuunnitelmia tai vaatekaapin päivityksiä.

Vähän inhorealistiselta tämä kuulostaa, mutta näin 52-vuotiaana miehenä ymmärrän hyvin, etteivät ikäiseni miehet välttämättä enää halua aloittaa uutta yhteisen pesän ja elämän rakennusprojektia.

Tässä keskusteluketjussa on ollut useita kommentteja joihin pystyn samaistumaan, +50 vuotias mies kun olen. Tässäpä  yllä yksi niistä kommenteista.

Samaa mieltä. Tasokasta naisseuraa on helppo löytää, eikä sitoutuminen tuo miehelle mitään lisää.

Tällaista se on. Tuhat viestiä siitä, miten suomalainen nainen on kaikin puolin kelvoton, toisaalta sellaista haluaisi kauheesti mutta kun ei sille kelpaa, ja loppuun se jolle tasokasta seuraa tulee ovista ja ikkunoista 😂.

Sama se on kuulkaa naisillakin. Me ollaan ihan yhtä yksilöitä kuin tekin.

Ei se ole sama. Miesten suhteellinen asema paranee iän myötä.

Eipä juuri. Ihmiset pariutuu lähinnä ikätovereidensa kanssa. Ja aina ja kaikkialla nuori mies on enemmän nuoren naisen mieleen kuin vanha.

Naiset ovat paljon joustavampia iän suhteen kuin miehet. Ja naiset hakevat aina itseään vanhempaa miestä. Tästä syystä 40 - 50 vuotiaiden miesten on helppo löytää seuraa, aivan kuten 20 - 30 vuotiaiden naisten. 

Ihmiset hakevat ikäistään seuraa. Yli 5 vioden ikäerot ovat harvinaisia.

Ihmiset ehkä, mutta miehet eivät. Esim. https://www.businessinsider.com/dataclysm-shows-men-are-attracted-to-wo…

Se on ihan eri asia ketä pitää viehättävimpänä ja kenen kanssa pariutuu. Totta kai kaikki sekä miehet että naiset pitävät nuoria ihmisiä viehättävimpinä, ei siinä ole mitään uutisaihetta. Ei se silti tarkoita että haluaa viisikymppisenä kumppanikseen parikymppisen. Harva 50+ mies alkaisi vakavaan parisuhteeseen 20-vuotiaan naisen kanssa vaikka siihen olisi mahdollisuuskin. 

Tätä olen yrittänyt itsekin useampaan otteeseen näissä keskusteluissa kertoa. Jos minun (n) pitäisi arvioida naisten viehättävyyttä heidän kuviensa perusteella, niin varmaan itsellänikin nousisi kärkeen enemmän nuoria kuin vanhempia naisia. Yhtä lailla miehet aivan varmasti pitävät nuoria keskimäärin viehättävämpinä kuin vanhempia naisia. Mutta jokainen, joka on kasvattanut aikuiseksi tytön tai useamman, ymmärtää varmasti että parikymppinen on vasta parikymppinen. Ei hänestä ole maksamaan asuntolainan puolikasta, käymään töissä JA hoitamaan lapsia jne. Kauniita katsella, mutta ei aina edes kuunnella; jutut ovat vielä enemmän tai vähemmän keskenkasvuisia.

Miksi sen pitäisi maksaa asuntolainaa tai hoitaa lapsia?

Molemmat yleensä kuuluvat parisuhteeseen, joka syvenee avo- tai avioliitoksi. Siitä tässä puhutaan, ei seksistä.

Olen kerran eronnut ja minun tuleviin parisuhteisiin ei kuulu enää uusia lapsia ja nykyiset saadaan kyllä exän kanssa hoidettua vuoroviikoin ilman apuakin. Yhteinen asuntolainakaan ei ole välttämätön kun voin asua myös erillään tai vuokra-asunnossa. Avoliitto on kyllä tähtäimessä ja ehkä jopa avioliitto.

Liittynee deittiäpeihin tämä ilmiö. Vain yksi tuttava on sieltä löytänyt seuraa, on huippukaunotar. Loput löytäneet uuden aviomiehen tuttavapiiristä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

m51 täällä. olin kuutisen vuotta sinkkuna sen jälkeen kun erosin lasteni äidistä.

kovin paljoa en edes deittaillut tuona aikana. jotain kuitenkin.

treffisivuilla oli profiilit, koska eihän sitä ikinä tiedä. en kuitenkaan aktiivisesti viestitellyt.

en vain jaksanut sitä treffailun jokakertaista elämänkerran läpikäymistä ja 'unelmista' yms puhumista ventovieraille naisille. enkä jaksanut naisten yltiöinnokasta parisuhteeseen kiirehtimistä. toki osa jätti osaltaan deitin yhteen kertaan. lisäksi viihdyn varsin hyvin vain kotona, enkä jaksanut wannnabesuperduracell-naisia, jotka profiiliensa mukaan matkailevat, urheilevat ja sosialisoivat taukoamatta.

minulla ei ollut mitään pakottavaa tarvetta parisuhteeseen. esteetikkona myöskään en voinut kuvitella jakavani lusikkalaatikkoa naisen kanssa jota ei olisi kiva katsoa aamulla herätessä. tämä ei ole mikään hyökkäys ketään kohtaan. enkä itsekään ole ainakaan enää mikään adonis. mutta koska en kokenut tarvitsevani parisuhdetta välttämättä, jäin vain odottamaan jos elämä heittää eteeni jotain kiinnostavaa, johon kiinnittyä.

näin minulle kävi ja tapasin netissä jopa hänen ensiviestialoitteestaan itseäni 10v nuoremman ihanan supisuomalaisen naisen, jonka kanssa olen ollut nyt kohta 9v. hänen kanssa on hyvä olla ja häntä on myös kiva yhä katsoa. love and click going stronger every day. jos ei näin olisi käynyt, olisin varmaankin edelleen samassa tilanteessa kuin aiemmin.

tämä ehkä vastauksena sellaisille kommenteille täällä, että miksi mies vaatisi naiselta esim ulkonäköä, jos ei itse ole erityisen hyvännäköinen.  itsellä ainakin oli se, kuten todettua, että viihdyin ihan hyvin itseksenikin, enkä kokenut tarvitsevani vain parisuhteen vuoksi vierelleni naista, joka ei olisi miellyttänyt kaikin puolin. no, minulle kävi näin. ja olen tyytyväinen elämääni.

tsemppiä kaikille omaa rakastaan etsiville. ihmeitä voi tapahtua.

Muuten ihan ymmärrettävää, mutta entä sitten kun kumppani vanhenee? Kukaan ei säily kauniina ikuisesti. Itse en halunnut miestä jolle ulkonäkö on kovin merkittävä asia toisessa, koska vaikka toistaiseksi näytän ihan hyvältä, minulla olisi tällaisen miehen kanssa epävarma olo kun kuitenkin se ulkonäkö rapistuu pikkuhiljaa. Tietääkö sinun naisesi miten tärkeää ulkonäkö sinulle on? Hänhän on jo yli 40 ja jos tietää prioriteettisi niin voin kuvitella että hänellä on turvaton olo suhteessa.

Ei vanheneminen tarkoita sitä että muuttuisi ulkonäöltään epämiellyttäväksi. 60v tuskin näyttää 20v missiltä, mutta eihän siitä ollutkaan kyse. Ei 50v naisen tarvitse näyttää Jennifer Lopezilta miellyttääkseen miehen silmää. Mutta aika pieni on todennäköisyys siihen, että myöhemmin miellyttää silmää jos nelikymppisenä tekee mieli kääntää katse pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä jotkut jaksavat miettiä yöt päivät läpeensä joidenkin vanhempien julkkismiesten pariutumisia. Julkkisnaisten lelupoikia ei mietitä ollenkaan samalla hartaudella.

Ollaanko sitten Jenkkilästä jäljessä, mutta ei tuo oman lapsensa ikäisen (seksi)kumppanin saalistaminen kovin suomaiselta ilmiöltä tunnu. Oletuksena kuitenkin että oman ikäinen olisi turn off ja seksihän nyt on hamaan tappiin asti se, miksi sukupuolet toisistaan kiinnostuvat. Muun on oltava täysin toisarvoista.

Se että joku toivoisi tälläisen pariutumisvalinnan yleistymistä ei silti tee siitä vielä kovin yleistä. Ja syitä tuolla joku aikuinen mies jo luetteli. Suurinta osaa viiskymppisistä mietityttää muu kuin oma seksuaalinen haluttavuus markkinoilla. Näin kehtaan väittää, vaikka markkinavoimat varmaan haluaisivat asian olevan toisin.

Markkinat eivät halua mitään. Tuossa taitaa olla yksi syy, virhe, miksi te todellisuudelta silmänne ummistavat niin vihaatte, kun ihmisten käyttäytymistä kuvaillaan parhaiten osuvilla termeillä.

Kummasti se on usein niin, että lähinnä ne miehet jotka noita markkinatermejä käyttävät eivät ole parisuhteessa. Ne jotka eivät käytä ovat.

Vedä siitä johtopäätöksesi.

Harvemmin naisten kanssa kannattaa puhua asioiden oikeilla nimillä. Kostatte heti, kun ette kestä realismia. Jotkut miehetkin käyttäytyvät niin. Minutkin mieltäisit aiempaan joukkoon, jos tuntisimme toisemme.

Ja joskus miehet vain ovat väärässä. Se on ihan inhimillistä.

Feministin mielestä miehet ovat aina väärässä. Kaikesta.

Ja miesten mielestä naiset. So? Sellainen on sukupuolten välinen suhde ollut aina, nykyään vaan naiset sanoo herkemmin kun mies on väärässä. On vissiin tarpeeksi katseltu nöyriä äitejämme ja isoäitejämme, jotka purivat huultaan kun miehet melskasivat menemään. Enää ei kiinnosta purra.

Mitenkähän monta sukupolvea tuohon traumojen purkamiseen mahtaa mennä? Mietin vain, että milloin aito tasa-arvo sukupuolten välillä olisi kenties mahdollinen, jos ylipäätään on. Ehkä sadan vuoden päästä?

Vai ollaanko me sitten jo niin pitkällä transhumanismissa, että ollaan käytännössä puolirobotteja, joille sukupuoli on aika toisijainen asia?

Riippuu varmaan mitä sillä tarkoitat. Jos sukupuoliroolit eivät muutu yhteiskunnan muuten muuttuessa ympärillä, niin ristiriitoja on luvassa tulevaisuudessakin.

Sukupuolten välinen tasa-arvo on tietenkin yhteiskunnallinen, sosiaalinen, kulttuurinen jne. kysymys. Mutta itse ajattelen, että tässäkin asiassa muutos lähtee yksilöstä ja huomattavasti syvemmältä tasolta. Se lähtee siitä, miten kukin meistä tutustuu itseensä ja tekee työtä itsensä kanssa.

Meissä kaikissa on sekä maskuliinisia että feminiinisiä ominaisuuksia, näiden suhteelliset osuudet vain vaihtelevat yksilöstä toiseen. Kun ihminen on täysin sinut oman naiseutensa/miehuutensa ja feminiinisyytensä/maskuliinisuutensa kanssa, hän pystyy myös kunniottamaan toista ihmistä sellaisena kuin tämä on.

Kun ja jos kaikki yksilöt saavuttavat tämän kehitystason, sukupuolten välinen eripura käy täysin tarpeettomaksi. Monet käytännön ongelmat ratkeavat kuin itsestään – tai ainakin ilman suurempaa vääntöä. Sukupuolirooleista tulee niin ikään melko turha käsite (ainakin siinä merkityksessä kuin sitä nyt käytetään), lähinnä on vain ihmisiä jotka ilmaisevat omaa aitoa itseään.

Parisuhteet muodostuvat sopivasti toisiaan täydentävien ihmisten kesken – ja nimenomaan eheydestä käsin eikä niin kuin hyvin usein nykyisin (ja aika pitkään historiassa) eli siten että suhteen osapuolten miehuuteen ja naiseuteen liittyvät haavat, kipukohdat ja traumat ovat niitä asioita, jotka täydentävät toinen toisiaan, ja aiheuttavat monenlaista ongelmaa ja draamaa suhteeseen.

Jokainen parisuhde (ja erityisesti tuollainen hyvin ongelmallinen ”traumasuhde”) on aina mitä loistavin tilaisuus molemmille osapuolille oppia ja kasvaa, mutta kaikki eivät käytä tätä tilaisuutta hyväkseen, ja sama paha olo ja samat ongelmat jatkuvat - joko samassa tai seuraavassa suhteessa ja kenties taas seuraavassa jne. Ja samalla myös sukupuolten välinen ”sota” sen kuin jatkuu.

Laajaa ja moniulotteista asiaa vaikea kirjoittaa lyhyesti, mutta toivottavasti tästä nyt jotain saa irti. :)

- Se kenelle vastasit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt avioliittoni kariutuisi, tuskin alkaisin etsiä uutta miestä kumppaniksi vaan jäisin suosiolla yksin. Hyvin, suorastaan äärimmäisen epätodennäköisenä pitäisin sitä, että tapaisin miehen, jonka kanssa haluaisin parisuhteen. Nykyisestä hän saisi poiketa sillä, että hänellä olisi säännöllinen ja vakituinen työ, mielellään omia harrastuksia ja ns. oma elämä ja hän olisi taloudellisesti omillaan toimeen tuleva. Toisin sanoen itsenäinen, aikuinen, itsestään vastuun kantava mies, joka ei asetu perässä vedettäväksi kivireeksi, joka ei maksata minulla elämäänsä asenteella evp = elää vaimon palkalla ja joka antaa myös minulle vapauden elää, mikä ei tarkoita mitään polyamoriaa tai vastaavaa, vaan omaa aikaa ja omia harrastuksia. No, näistä täytyy nykyiselle miehelle antaa kiitosta siitä, ettei hän estele minun harrastuksiani, vaikkei hänellä yhtään omaa olekaan.

Jotain yhteistäkin tietysti pitäisi olla, mutta mitään jatkuvaa yhdessä kyöhnäämistä en kestäisi enää yhtään. Reissutyö ja paljon omia harrastuksia olisi hyvä kombo.

Hankalin paikka mahdollisessa uudessa parisuhteessa minulle olisi seksi. Sitä ei nykyisessä liitossa ole ollut ainakaan vuosikymmeneen, mies ei ole minua halunnut ja olen oppinut elämään ilman. Kynnys sen harrastamiseen olisi valtavan korkea, ja tämä on ehkä suurin syy, miksi en uskaltaisi ryhtyä uuteen suhteeseen. Mitä jos mies haluaakin seksiä? Taitoni ovat ruostuneet ja paha ramppikuume voisi viedä kyvyn.

N52, ei lapsia

Puutun vain tuohon viimeiseen. Minäkin olin yhdessä haluttomaksi muuttuneen miehen kanssa ja elin päälle seitsemän vuotta täysin kuivassa liitossa, olimme tosin lapsiperhe. Pelkäsin, etten totu uudelleen intimielämään ja että paikat olisivat suunnilleen kasvaneet umpeen. Tämä pelko, kuten eron jälkeen sain huomata, osoittautui kuitenkin turhaksi. Sain huomata, että entisen puolison halujen puuttuminen ei merkitse minun epähaluttavuuttani. Kun pääsin lähituntumaan uuden kumppanin kanssa, asiat loksahtivat paikoilleen kuin itsestään. Luulen, että nämä asiat vain pysyvät muistissa kuin pyörällä ajo, vaikka onkin kulunut vertaus. Seksielämän voi aloittaa ihan nollasta uudelleen ainakin neljänkympin jälkeen, miksei viidenkympinkin?

No jaa, minulla ei ole enää oikein uskoa itseeni (siis itsetuntoa) siinä asiassa, ja pelkään, että tuo alapää ei osaisi olla valmiina, vaikka teknisesti osaisinkin edelleen sen homman niin kuin pyörällä ajon.

Osa tuota asioiden loksahtamista oli juuri se läheisyydessä ja kosketuksessa tuntuva kemia! Se tunnelman sähköistyminen, joka sai haluamaan lisää. Itsekin yllätyin! Toki vaatii varmasti sellaista keskinäistä vetovoimaa ja yhteensopivuutta. Kokeilematta ei tiedä.

Saisinpa sen kemian joskus kokea. 😟

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain on pielessä. Nämä ikämiehet 50+ eivät ole koskaan oppineet elämään ja tunnistamaan tunteitaan. Kasvatettu että itkeä ei saa, tunteista ei saa puhua. Räkänokka joka itkee.

Nuoremmat kyllä puhuvat ja avoimesti tunteista, seksistä, masennuksesta..

Yhteinen ongelma näiden eri-ikäisten miesten kanssa on edelleen seksi, seksuaalisuus - paneminen vs. rakastelu.

Siis kaksi täysin eri asiaa!

Tähän yhtälöön kun liitetään nettipornon läpitunkeva manipulointi, soppa on valmis. On pornoaddiktiota, vaatimuksia normielämässä olla kuin pornomuija tai pornoäijä. Porno vuoksi ihmisistä tulee tunnevammaisia, ei kyetä oikeaan suhteeseen. Elämä kapenee rakastelusta pornovemputukseen, jolloin ihminen käpertyy, psyyke repeilee ja masennus iskee.

Jossakin toisessa ketjussa nainen kirjoitti minkälainen mies hänelle pitäisi olla. Oli rehellistä tekstiä, ja eräs kohta oli mielestäni hyvin sanottu jotenkin näin että "tunteellisuus on ihan ok, mutta jos mies itkeskelee enemmän kuin minä, totean että eiköhän jatketa kaveripohjalla". Näyttelijä Tuija Piepponen lausui muinoin jossakin haastattelussa tähän tyyliin: "Nainen tarvitsee neljä miestä. Ensiksi, salonkileijonan, siis miehen jota on kiva esitellä kavereille. Toiseksi, nainen tarvitsee remontti-Reiskan, miehen joka korjaa auton ja vesiputket, ja rakentaa talon. Kolmanneksi, seksipeto joka saa naisen silmät pyörimään kuin hedelmäpelin rullat. Ja neljänneksi mutta ei vähäisimmäksi, kotihomon jonka kanssa voi puhua tunteista, keskustella verhojen ja tapettien väreistä ja muistakin tyttöjen asioista".

Aivan, tätä kutsutaan persoonan monipuolisuudeksi. Mihin se kehitys unohtuu monen miehen kohdalla? Miksi jumitutaan esim. jäyhään ja kovan karskin äijän rooliin tai flirtti-pellen rooliin? Kyllä miehillä on aivan samat mahdollisuudet kehittää ajatteluaan, asenteitaan ja kommunikointi kykyäään, kuin naisillakin. Ongelma on siinä, että miehet itse pitävät näitä menneen maailman roolejaan pystyssä, kun naiset jo elävät tätä hetkeä ja suuntaavat tulevaisuuteen - pois mm. suomalaisesta puhumattomuuden kulttuurista.

Ei miehille sallita tässä yhteiskunnassa niin monipuolista roolia kuin naisille.

Kyllä sallitaan, se ei vaadi mitään muuta kuin että mies itse ottaa sen roolin ja tilan itselleen. Se on siinä. :)

Eiköhän kaikki nelikymppiset miehet ole kokeneet/nähneet jo aikoja sitten miten käy kun mies poikkeaa normista. Ei paljoa vaadita, niin muuttuu muiden silmissä nössöksi, homoksi, sovinistiksi tai muuten vaan persuksi.

Tarkoitin lähinnä sitä, että mies sallii sen itselleen ja että se on ainoa asia, jolla on merkitystä. Kenenkään ei pitäisi antaa toisten ihmisten mielipiteiden tai lokerointien antaa typistää omaa itseään ja omaa persoonaansa. Ihan sama onko mies tai nainen (tai muunsukupuolinen). 

Yleensä juuri rohkeutta olla oma itsensä arvostetaan, jopa ihaillaan. Ja jos jollain sitten sattuukin olemaan jotain ongelmaa jonkun aidon persoonan kanssa, niin se on nimenomaan hänen ongelmansa, ja hänen olisi syytä pohtia, että miksi hän ei pysty tietynlaisia ihmisiä hyväksymään.

Se ei ole sinun omgelmasi, jos joku ei anna sinulle tilaa olla kokonainen itsesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ok. Oletko sitä mieltä, että suomalaisten miesten puhumattomuus ja tunnekylmyys on vain myytti?

Missä sanoin niin? Mutta monet kiltit miehet vain alistuvat naiselle, koska eivät jaksa sitä draamaa ja ylireagointia joka asiasta ja myönnän että itsekin teen tätä. Eli minä kyllä haluaisin ja voisin puhua asioista enemmän, mutta kun naisen reaktio voi olla ihan mitä vaan niin pitäydyn useasti sanomasta omaa mielipidettäni ja myötäilen. 

Taas tätä yleistystä. On varmasti tunnekylmyyttä ja puhumattomuutta, mutta se ei ole koko totuus. Ei voi olettaa että mies olisi lähtökohtaisesti se joka ei pysty tai halua puhua. Itse allekirjoitan tuon edellisen viestin täysin. On helpompaa olla suhteessa kun on hiljaa, kun puhuu vain mukavista asioista. Meillä ei haluta parisuhdekeskustelua, ja tässä tapauksessa se nainen ei sitä tahdo käydä. Kaikki on kuulemma ihan hyvin. 

Ja tässä tää meneekin vikaan. Toinen ei edes _halua_ kuunnella mun juttujani. Ei kiinnosta. 

Joskus ihmiset eivät puhu siksi, että ei ole ketään kelle puhua, ja kun puhuu, se tuomitaankin jonkun muun toimesta. Sitten selviämisstrategiana on olla hiljaa. On vääriä malleja tietenkin olemassa, mutta ei ne selitä kaikkea. Osa ihmisistä vain ei pidä sellaisesta puheesta jossa joutuu puhumaan itsestään, siitä miksi tekee asioita kuten tekee. 

Jos heittää vielä jonkun idean, niin se joka on vikkelämpi jäsentelemään asioitaan puhumalla, voi joskus dominoida suhdetta määrittelemällä sallitut aiheet ja keskustelutavan. Tavallaan hallitsee tilannetta, ja yksi syy tällaiseen saattaa olla pelko, että joutuisi miettimään jotain mikä ei välttämättä edesauta suhdetta tai tuota välitöntä mielihyvää. 

Itse pidän itseäni hyvänä keskustelijana ja kaipaan sitä, vaikka tällanen 45+ mieshenkilö olenkin. Ihan itse oon opetellut. 

Hyvä kommentti, tämä on juuri sitä PUHUMISTA syvällisistä asioista. Monen miehen ongelma on syvällisten asioiden pakeneminen puhumattomuuteen. Myös se, että miehen pitäisi puhua omista tunteista, seksuaalisuuteen liittyvistä asioista ( erektio-ongelmat, seksiin liityvät tarpeet jne.) on liian monelle miehelle suorastaan tabu.

Puhumattomuus on suojamuuri tai se voi olla myös vallankäytön keino, alistamisen ja dissaamisen keino: siinähän muija höpötät, minä en sulle vastaa-tyyli.

Syvällisten parisuhdeasioiden puhuminen on nimenomaan se keino ja taito pitää suhde kunnossa, jolloin myös mm. seksi on hyvää ja tyydyttävää.

Esimerkki miehen puhumattomuudesta:

mies käy seksilelukaupoissa työreissuillaan. Kerran hän tuo vaimolle leluja, mutta pian käy ilmi, että lelut on vain miehen viihdykkeeksi ja naisen pitää esiintyä pornon tyyliin lelujen kanssa. Syntyy riita. Miksi?

Koska näistä seksileluista ei ollut puhuttu mitään yhdessä. Ok, mies puolustautuu että hän halusi yllättää. Niin, kenet?

Ei nainen ylläty siitä, että mies saa tyydytyksen, vaan siitä, että jälleen kerran nainen dissattiin, hän jäi ilman tyydytystä, mutta joutui olemaan miehelleen vain mieliksi.

Olisiko PUHUMINEN näin intiimissä asiassa ollut ratkaisu? Olisiko riita jäänyt syntymättä? Kyllä.

PUHUMINEN syvällisesti, avoimesti, arvostaen on jotain muuta kuin puhuminen kauppalistasta, jäkisottelusta, lasten korvatulehduksesta.

Miehet, opetelkaa oikeasti kommunikoimaan, puhumaan tunteista, ongelmista, kipeistä asioista. Moni masennus ja mt-ongelma jäisi syntymättä ja moni avio/avoero kehittymättä.

Kyllä kaikkien sietäisi opetella sitä puhumista. Paljon on naisiakin, jotka eivät osaa puhua parisuhteessa yhtään hankalammista asioitsta.

Seksiä usein harrastetaan naisen ehdoilla ja miehen erikoisemmat toiveet päättyvät riitaan, väitteisiin naisen esineellistämisestä jne. Nainen tosin saa esittää toiveita, mutta mies ei.

Vierailija kirjoitti:

Olen 44-vuotias mies, parisuhteessa.

Jos ja kun tämä parisuhde päättyy, en todellakaan etsi uutta naista tilalle. Panos/tuotto ei ole sillä tasolla kuin sen pitäisi olla.

Olisitko juuri Sinä sellainen poikkeus? Tuskin, koska olet eronnut.

Mitäs tämän aviopuolison pitäisi tuottaa? Rahaa,lapsia, hyvää mieltä?

Olet ehkä väärässä liitossa, kun olet avioliitossa vaikka haluaisit jonkinlaisen taloussuhteen?

Meilläkään mies ei tuota mitään, eikä oikein panosta mihinkään, mutta kyllä se ihan hyvä aviopuoliso on. 

Ei ihmissuhde ole mikään panos/tulos yritys vaan ihmissuhde.

Vuosikymmenen minua nuorempi mieheni on halunnut parisuhteen kanssani koska

- en halua lapsia

- minulla ei ole lapsia

- käyn töissä

- teen kotityöt ja hoidan laskut

- minulla on kokemusta pitkistä parisuhteista ja olen ottanut niistä opikseni

- en yritä muuttaa häntä muuksi kuin on

- olen oma itseni, itsevarma sisältä ja upea ulkoa

- kommunikaatiomme ja kemiamme toimii

- annan hänen elää ja kypsyä

- rakastan häntä

- hän jumaloi ja rakastaa minua

- minua ennen hän on ehtinyt hyppäämään naisissa satojen suhteiden verran

- hän on vapaa lähtemään jos en enää miellytä

- teen kotityöt ja hoidan laskut

- en yritä muuttaa häntä muuksi kuin on

- kommunikaatiomme ja kemiamme toimii

- annan hänen elää ja kypsyä

- rakastan häntä

- minua ennen hän on ehtinyt hyppäämään naisissa satojen suhteiden verran

- hän on vapaa lähtemään jos en enää miellytä

Tässähän on juuri niitä asioita, jotka alistavat naista ja joita ei kukaan nainen muka saisi hyväksyä. Noilla säännöillä pitäisit kaikenikäiset miehet tyytyväisinä.

Arja kirjoitti:

Vuosikymmenen minua nuorempi mieheni on halunnut parisuhteen kanssani koska

- en halua lapsia

- minulla ei ole lapsia

- käyn töissä

- teen kotityöt ja hoidan laskut

- minulla on kokemusta pitkistä parisuhteista ja olen ottanut niistä opikseni

- en yritä muuttaa häntä muuksi kuin on

- olen oma itseni, itsevarma sisältä ja upea ulkoa

- kommunikaatiomme ja kemiamme toimii

- annan hänen elää ja kypsyä

- rakastan häntä

- hän jumaloi ja rakastaa minua

- minua ennen hän on ehtinyt hyppäämään naisissa satojen suhteiden verran

- hän on vapaa lähtemään jos en enää miellytä

Halusit miehen, joka on vaihtanut eritteitä satojen kumppanien kanssa? Tuota, tuota, no, jokaiselle omansa.