Miten parisuhteen muodostamisesta aikuisena tuli näin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä parisuhteessa omiin harrastuksiin uppoutuminen on sanoisin monin kerroin hankalampaa, varsinkin jos ne eivät ole samoja kuin toisella. Sinkkuna ja selibaatissa kun ei tarvitse kenellekään harrastuksiaan perustella. Suhteessa ollessani en oikeastaan osannut perustella miksi harrastin kirjallisuutta, joten tämän tuloksena oli että harrastusta katsottiin kieroon.

M43

Juuri tuon takia kannattaa valita samoista harrastuspiireistä kumppani, niin ei joudu perustelemaan ajankäyttöään. Koskee miehiä ja naisia. Sinulle sopiva nainen voisi löytyä vaikka jostain lukupiiristä, kirjastosta, yliopistolta jne.

Neljäkymppiselle setämiehelle, yliopistosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä parisuhteessa omiin harrastuksiin uppoutuminen on sanoisin monin kerroin hankalampaa, varsinkin jos ne eivät ole samoja kuin toisella. Sinkkuna ja selibaatissa kun ei tarvitse kenellekään harrastuksiaan perustella. Suhteessa ollessani en oikeastaan osannut perustella miksi harrastin kirjallisuutta, joten tämän tuloksena oli että harrastusta katsottiin kieroon.

M43

Silloin on ollut väärä kumppani. Minun ei ole koskaan tarvinnut perustella harrastuksiani eikä kukaan ole joutunut perustelemaan minulle. Jos kohdalle olisi osunut vaikkapa kiihkeä urheilunharrastaja, rahkapetri, jonka harrastus olisi vaikuttanut molempien ajankäyttöön, niin silloinhan suhdetta ei olisi koskaan edes syntynyt. Olisi todettu jo ensitapaamisella tai ainakin hyvin nopeasti, että nyt on liian erilaiset elämäntavat.

Vaikka olisikin väärä kumppani, on lapsellista ja typerää että kaikki pitää perustella.

Niin? Kuten sanoin, en ole ikinä ollut tilanteessa, jossa olisi pitänyt kummankaan perustella. Ja se johtuu juuri siitä, että suhdetta ei olisi edes syntynyt, jos harrastukset olisivat olleet liian erilaiset.

Puolisoni harrastaa lukemista kuten minäkin. En tiedä, voiko sitä sanoa kirjallisuuden harrastamiseksi, minusta kirjallisuuden harrastaminen on jo astetta vakavampaa; osallistutaan lukupiireihin, pidetään kirjallisuusblogia, käydään kuuntelemassa kirjailijavieraita kirjakaupoissa ja kirjamessuilla jne. Mutta me luemme molemmat suhteellisen laajasti. Nykyisin aikaa on tosin paljon vähemmän kuin ennen, olen tässä vaiheessa vuotta lukenut vasta reilut 20 kirjaa, kun joskus ennen määrä olisi ollut vähintään kaksinkertainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä parisuhteessa omiin harrastuksiin uppoutuminen on sanoisin monin kerroin hankalampaa, varsinkin jos ne eivät ole samoja kuin toisella. Sinkkuna ja selibaatissa kun ei tarvitse kenellekään harrastuksiaan perustella. Suhteessa ollessani en oikeastaan osannut perustella miksi harrastin kirjallisuutta, joten tämän tuloksena oli että harrastusta katsottiin kieroon.

M43

Juuri tuon takia kannattaa valita samoista harrastuspiireistä kumppani, niin ei joudu perustelemaan ajankäyttöään. Koskee miehiä ja naisia. Sinulle sopiva nainen voisi löytyä vaikka jostain lukupiiristä, kirjastosta, yliopistolta jne.

Neljäkymppiselle setämiehelle, yliopistosta?

Onhan noita jatko-opiskelijoita, aikuisopiskelijoita, ikiopiskelijoita ja henkilökuntaa vielä päälle. Olen nelikymppinen täti-ihminen ja tutustunut alunperin opintojen kautta nykyiseen seurustelukumppaniini. Emme riitele lukemisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä parisuhteessa omiin harrastuksiin uppoutuminen on sanoisin monin kerroin hankalampaa, varsinkin jos ne eivät ole samoja kuin toisella. Sinkkuna ja selibaatissa kun ei tarvitse kenellekään harrastuksiaan perustella. Suhteessa ollessani en oikeastaan osannut perustella miksi harrastin kirjallisuutta, joten tämän tuloksena oli että harrastusta katsottiin kieroon.

M43

Juuri tuon takia kannattaa valita samoista harrastuspiireistä kumppani, niin ei joudu perustelemaan ajankäyttöään. Koskee miehiä ja naisia. Sinulle sopiva nainen voisi löytyä vaikka jostain lukupiiristä, kirjastosta, yliopistolta jne.

Neljäkymppiselle setämiehelle, yliopistosta?

Eikö siellä ole setämiehiä töissä? Ja aikuisia naisia myös?

Vierailija kirjoitti:

Kappas yllättäen pyhää ideologiaa ei saanut tälläkään kertaa arvostella. Jatkakaa sensurointia samalla kun kummastelette miksei miehiä naiset kiinnosta, miksei avioliittoja solmita eikä lapsia synny, ihmetelkää niin että suoni katkeaa päästä.

Mitä ihmeen pyhää ideologiaa?

Cote d``Azur kirjoitti:

Hei

Olen kuusikymppinen, siisti, terve, fiksu, omillaan toimeentuleva mies. Vuokra-asunto eteläisessä Suomessa, loma-asunto Ranskassa, pieni auto. Omat hampaat kidassa, ei pälvikaljua, punttisalillakin rauta kulkee, valtiollisten ilmailualan testien mukaan sopiva (ollut joskus) moneenkin alan duuniin. Työelämä hoidettu, vastuullisia ammatteja ollut, eläke pyörii.

Jos luit tähän asti kuin deittipalstaa, voin heti kertoa, että parisuhteeni saman naisen kanssa on kestänyt jo lähes 30 vuotta, jatkunee hautaustoimistoon asti. Mikä siis on ongelmananne?

Jos jompikumpi suhteen osapuolista on ääliö ja käyttäytyy niin, suhde ei voi kestää. Kusipää kestänee toista, mutta tervejärkinen ei kestä kusipäätä.

Älkää ottako toisianne itsestäänselvyytenä, vaan huolehtikaa toisistanne. Sillä se toimii. Tai sitten lusikaa loppuelämänne baarivalaina kaikkien poljettavana. Kyllä hyviä miehiä on vapaana kaikissa ikäluokissa, mutta lähiöpubista tuskin sellaista löytyy.

Voimia omaisille.

Kommenttisi perusteella sinä et ainakaan sivistynyt ole, vaan juuri ääliö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M-52 kirjoitti:

Sellaisessa hypoteettisessa tilanteessa, että päätyisin avioliitto n:o 2:n jälkeen uusiosinkuksi, en taitaisi enää haluta uuteen, tiiviiseen parisuhteeseen. Tuskin sillä olisi enää minulle tarpeeksi annettavaa. Mukavaa olisi varmasti tapailla, käydä kulttuuririennoissa, yhteisillä lomamatkoilla tai ihan vain lenkillä jonkun läheisen naisystävän kanssa, mutta olisiko yhteinen koti, yhteinen talous, yhteiset ystävät, yhteiset harrastukset ja koko helahoito enää yli viisikymppiselle sopiva elämänmalli alusta aloitettavaksi?

Jos molemmilla on oma koti, omat lapset perheineen, oma ystäväpiiri, omat sukulaiset ja omat harrastukset, uuden puolison integroiminen näihin kaikkiin kuvioihin on melkoinen projekti - eikä onnistu ihan parissa vuodessa. Ehkä miesnäkökulmasta kiinnostusta vähentää sekin, että naiset usein ovat näissä sosiaalisissa suhteissa aktiivisempia, ja aktiivisuudellaan alkavat helposti hallita yhteistä elämää. Todennäköistä on että muutaman vuoden kuluttua koti näyttää naisen kodilta, yhteydet naisen lapsiin ovat keskiössä ja ystäväpiirikin koostuu lähinnä naisen ystävistä.

Vaikka rahan ei tietenkään pitäisi olla merkityksellistä, en ole nähnyt enkä itsekään kokenut parisuhteita, joissa nainen olisi taloudellisesti antavana osapuolena. Yhteisessä elämässä yhteisesti rahoitettavien asioiden määrä kasvaa vähitellen, ja se tarkoittaa että mies maksaa. Näin ikävuosien karttuessa sitä jo alkaa miettiä, että voisin mieluummin vaikka rahoittaa lasten perheiden elämään jotain mukavaa kuin maksaa uusien vaimojen sisustussuunnitelmia tai vaatekaapin päivityksiä.

Vähän inhorealistiselta tämä kuulostaa, mutta näin 52-vuotiaana miehenä ymmärrän hyvin, etteivät ikäiseni miehet välttämättä enää halua aloittaa uutta yhteisen pesän ja elämän rakennusprojektia.

Mitäs sitten, kun lapset on jo lentäneet pesästä ja perustaneet perheet. Ja itse olet eläkkeellä. Yksinkö vaan olla möllötät kodissasi? Laitatko lapset huolehtimaan sinusta, kun olet vanha, vaikka voisitte kumppanin kanssa huolehtia toisistanne?

Ihan käsittämätön kommentti!!!! Tai no  jos itse et voi koskaan poistua kodistasi muuta kuin puolisosi kanssa, niin ymmärrän. Mä erosin 30-vuotiaana, lapset olivat silloin pieniä. Nyt olen 60-vuotias enkä ole eroni jälkeen edes seurustellut. Odotan jo kovasti eläkepäiviä. Kenen kanssa aion silloin viettää aikaani? No ihan niiden samojen ihmisten kanssa kuin viimeiset 30 vuottakin. Enkä tarvitse puolisoa minusta huolehtimaan. En edes eläkkeellä. Ja voisihan siinä käydä niinkin, että puoliso saisi vaikka aivohalvauksen, Parkinsonin taudin tai jotain muuta ja minä itseni lisäksi huolehtisin myös toisesta. Siihen sitten kaatuisi kaikki toiveet ja suunnitelmat mukavista eläkepäivistä, kun joutuisikin olemaan vain kotona omaishoitajana. Ei kiitos. 

N60

Anoppi jäi leskeksi. (60+ ikäisenä).

Hän on tosi sosiaalinen ja mukava ihminen, ja ajan kuluessa hän myös löysi itselleen varsin sosiaalisen elämän, paljon harrastuksia ja paljon tuttuja.

Hänellä myös on ollut pari myöhempää miespuolista ystävää - mutta viisauden sanainen häneltä: tuossa iässä miehet etsii itselleen vanhuuden omaishoitajaa. Yksinäisyyden pelko on miehissä suuri, paljon suurempi kuin naisilla.

Hän kuulemma mielellään kokkaa ja laittaa kodeissa (ei aio enää muuttaa miehen kanssa yhteen) mutta hänen dealbreakerinsä on se, kun mies rupeaa kuvittelemaan, ettå se on hänen tehtävänsä silittää miehen vaatteet (minkä hän voi tehdä omatoimisesti, mutta ei siten, että ne on aina odottamassa koska mies on "unohtanut" miten siiitysrauta toimii). - toinen on se, jos mies rupeaa vähänkin vihjaamaan siivoamisesta "kun sinulta se sujuu niin paljon paremmin" -tyylisesti.

Viisaita neuvoja anopilta.

Uskomatonta naisellista potaskaa taas. Tämän takia meitä täysjärkisiä keski-ikäisiä miehiä ei näy missään. Me olemme kuulleet tuota samaa levyä viimeiset kolmekymmentä vuotta emmekä tarvitse hormoonipoolissa kiehuvaa rupsahtanutta kivirekeä mihinkään. Get over it.

Kalahtipa se kalikka ja lujaa. Sinä et nyt ole täysjärkistä miestä nähnytkään, vaan olet mt-ongelmainen naisvihaaja, joka onneksi viettää elämänsä yksin.

eri kommentoija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Treffipalstoilla on tosiaan noita 50-vuotiaita lapsettomia miehiä, joilla lukee lasten kohdalla kyllä tai ehkä joskus. Sitten lähestyvät minua, viisikymppistä naista, jolla on kaksi lähes aikuista lasta ja yksi jo aikuinen ja omillaan.

Miksi? Mitä ihmettä he kuvittelevat itsestään ja minusta? Edes junanpilli ei enää kuulu, viimeinen asema jäi jo niin kauas taakse.

No tuo "ehkä joskus" ainakin voi olla ihan siksi, että ei halua sulkea kokonaan sitä vaihtoehtoa pois. Eli oikean ihmisen kanssa oikeassa tilanteessa ehkä haluaisi lapsen/lapsia. "Ei" olisi aivan liian ehdoton, eli ei missään nimessä koskaan kenenkään kanssa missään tilanteessa.

Eri ihmiset täyttelevät näitä ilmoituksia vähän eri tavoin ja eri periaattein.

Joo, saahan niitä toki täytellä miten vain. Ja niihin olla vastaamatta. Jos viisikymppisellä miehellä on minkäänlaisia vauvahaaveita, niin olen totaalisen väärä kiinnostuksen kohde.

Eihän tuossa tarvitse olla kyseessä lapsihaave.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Treffipalstoilla on tosiaan noita 50-vuotiaita lapsettomia miehiä, joilla lukee lasten kohdalla kyllä tai ehkä joskus. Sitten lähestyvät minua, viisikymppistä naista, jolla on kaksi lähes aikuista lasta ja yksi jo aikuinen ja omillaan.

Miksi? Mitä ihmettä he kuvittelevat itsestään ja minusta? Edes junanpilli ei enää kuulu, viimeinen asema jäi jo niin kauas taakse.

No tuo "ehkä joskus" ainakin voi olla ihan siksi, että ei halua sulkea kokonaan sitä vaihtoehtoa pois. Eli oikean ihmisen kanssa oikeassa tilanteessa ehkä haluaisi lapsen/lapsia. "Ei" olisi aivan liian ehdoton, eli ei missään nimessä koskaan kenenkään kanssa missään tilanteessa.

Eri ihmiset täyttelevät näitä ilmoituksia vähän eri tavoin ja eri periaattein.

Joo, saahan niitä toki täytellä miten vain. Ja niihin olla vastaamatta. Jos viisikymppisellä miehellä on minkäänlaisia vauvahaaveita, niin olen totaalisen väärä kiinnostuksen kohde.

Eihän tuossa tarvitse olla kyseessä lapsihaave.

Semantiikkaa. Jos viisikymppinen nainen saa viestin mieheltä, jonka tulevaisuudessa vauvoja näkyy kyllä tai ehkä, niin nainen siirtänee viestin mappiin ö ja siirtyy ehdokkaaseen, jonka elämäntilanne ja tulevaisuuden suunnitelmat ovat näiltä osin jollain varmuudella samat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Treffipalstoilla on tosiaan noita 50-vuotiaita lapsettomia miehiä, joilla lukee lasten kohdalla kyllä tai ehkä joskus. Sitten lähestyvät minua, viisikymppistä naista, jolla on kaksi lähes aikuista lasta ja yksi jo aikuinen ja omillaan.

Miksi? Mitä ihmettä he kuvittelevat itsestään ja minusta? Edes junanpilli ei enää kuulu, viimeinen asema jäi jo niin kauas taakse.

No tuo "ehkä joskus" ainakin voi olla ihan siksi, että ei halua sulkea kokonaan sitä vaihtoehtoa pois. Eli oikean ihmisen kanssa oikeassa tilanteessa ehkä haluaisi lapsen/lapsia. "Ei" olisi aivan liian ehdoton, eli ei missään nimessä koskaan kenenkään kanssa missään tilanteessa.

Eri ihmiset täyttelevät näitä ilmoituksia vähän eri tavoin ja eri periaattein.

Joo, saahan niitä toki täytellä miten vain. Ja niihin olla vastaamatta. Jos viisikymppisellä miehellä on minkäänlaisia vauvahaaveita, niin olen totaalisen väärä kiinnostuksen kohde.

Eihän tuossa tarvitse olla kyseessä lapsihaave.

Semantiikkaa. Jos viisikymppinen nainen saa viestin mieheltä, jonka tulevaisuudessa vauvoja näkyy kyllä tai ehkä, niin nainen siirtänee viestin mappiin ö ja siirtyy ehdokkaaseen, jonka elämäntilanne ja tulevaisuuden suunnitelmat ovat näiltä osin jollain varmuudella samat.

Ajattelin vain, että ehkä kaikki eivät ole niin ehdottomia ja menevät tilanteen mukaan. Olen 53-vuotias nainen, minulla ei ole ikinä ollut varsinaista vauvakuumetta tai voimakasta halua saada lapsi(a). Ajattelin nuorempana niin, että jos löydän sellaisen miehen ja sellaisen vakaan ja tasapainoisen suhteen, johon lapsi olisi luontevaa hankkia ja mies haluaisi lapsia, niin mikä ettei. 

Mutta en löytänyt sellaista miestä ja suhdetta ajoissa (kieltämättä pidin riman melko korkealla), jäin lapsettomaksi ja se oli ok. Ei pienintäkään kipuilua tai surutyötä tarvittu sen suhteen.

Ehkä tällaista on sitten vaikea ymmärtää sellaisten ihmisten, jotka kokevat asian ehdottomammin.

Vierailija kirjoitti:

Olen n. 20 vuotta ollut avioliitossa (M50+) ja liitto on onnellinen, joskin on meilläkin ollut vaikeita aikoja. Selvitty on puhumalla ja teoilla.

Jos tämä liitto joskus päättyy, niin taidan haluta elää yksin ja harrastaa. Ainakin edes vuoden tai pari. Sukuni keskimääräinen elinikä on aika matala elintavoista riippumatta, joten jäljellä on ehkä 15-20 vuotta. Toivottavasti enemmän.

Se laittaa miettimään. Jos eroaisin, löytäisin kyllä uuden puolison vaikka heti, kysyntää on ollut vaikka olen aviossa. En ole lähtenyt kun ei sovi mun mielenlaatuun, ja nykyinen liitto on kaikesta huolimatta plussan puolella.

Nykyisin intensiivinen harrastaminen on mielestäni lähes mahdotonta, aina menee kuulemma liikaa aikaa harrastukseen. Tämä on nyppinyt koko tämän 20 vuotta, mutta lasten ja vaimon takia taipunut ja luopunut aika rakkaistakin harrastuksista kokonaan.

Toisaalta liitto on osin sen ansiosta kestänyt, mutta aika pahalta tämäkin tuntuu luopua omasta elämästä parisuhteen takia. Talon sisustus ja käyttö menee melkein 100% vaimon ehdoilla. En ole edes yhtä huonetta saanut laittaa tyyliin hirvenpää seinälle, kuten toksinen alfauros tekisi. Suoraan sanottuna kadehdin sellaisia. Koti näyttää nyt joltain Avotakan mallilta pihaa myöten. On kaunis, mutta minusta ei voi elää täysin rinnoin. Elämä on nyt kotia varten, eikä koti elämää varten.

Metsästys ei käy, koska aseet eivät käy. Kilpailulajit eivät käy koska en olisi koskaan kotona, autoharrastusta ei voi jatkaa koska asuisin muka autotallissa, ja se on niin kallistakin. Jenkkirauta olisi muka nolo.

Tämä sitovuus on mielestäni yksi keskeinen syy, kuten varmaan moni on tänne jo kirjoittanut. En halua enää uutta palloa jalkaan, ei se seksikään sitä korvaa. Tasa-arvo on hyvä asia, mutta itse koen olevani tossun alla vaikka päällepäin ei uskoisi. Mulla ei vaan ole kodin asioissa tai tulemisissa ja menemisissä mielestäni riittävästi vapautta. Vaimon mielestä on hyvin, mutta mun mielestä ei. Hammasta purren jatkan.

Eräs kaverini sanoi, että on hyvä olla avioliitossa kun vaimo pitää tietyllä tapaa ruodussa eikä se mene sellaiseksi ikuiseksi poikamieselämäksi. Itse olen vähän eri mieltä, hän tyytyy vähempään eikä harrasta mitään.

Mitä uusiin suhteisiin yleisesti tulee, niin omista kavereistani yhdellä ongelma on liiallinen alkoholin käyttö. Toinen on suoraan sanottuna erittäin omalaatuinen ja vaikeakin persoona. Kolmas on taas tietääkseni väkivaltainen ja liian jyrkkä.

Ne kunnon miehet ovat kukin pitkissä parisuhteissa, ja joustavat paljon puolin sekä toisin. Joskus nekin eroavat.

Onnea matkaan kunnon miehen löytämisessä.

Jos ei ole lapsia niin on kyllä hämmentävää miten se vaimo tuolla tavalla kontrolloi, ja miksi. Jos on lapsia, niin sitten ymmärrettävää ja tuo avautumisesi kuulostaa lähinnä epäkypsältä ja itsekkäältä.

Kyllä tämä maailmanaika ja yleinen ajan henki on mennyt sellaiseen suuntaan, että itse paholainen nauraa ihmiselle, koska on onnistunut kusettamaan ja syöttämään psk niin paljon että ihmiset ovat jo kaiken nielleet. Yleinen arvomaailma on kaukana kristillisestä. Toisia ei kunnioiteta pienissäkään asioissa. Oma minä minä minä ja mun ego ja kaikki mulle nyt heti on voimakkaasti vallalla. Ei haluta nähdä vaivaa, ei olla toiselle mukava, ei olla kärsivällisiä eikä nöyriä.

Sapiskaa me ihmiset tarvitsemme. Remmiä hanurille ja nurkkaan häpeämään. En yhtään ihmettele että minun jälkeeni syntyneet ihmiset tuntuvat aina vain kovemmilta ja enemmän vihamielisiltä. Lopun ajat haisevat niin että siihen meinaa jo pyörtyä. Ja ne, jotka vähänkin olisivat tosissaan ja haluaisivat uhrautua ja etsiä, niin hukkuvat tämän maailman pskaan. Nih.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Treffipalstoilla on tosiaan noita 50-vuotiaita lapsettomia miehiä, joilla lukee lasten kohdalla kyllä tai ehkä joskus. Sitten lähestyvät minua, viisikymppistä naista, jolla on kaksi lähes aikuista lasta ja yksi jo aikuinen ja omillaan.

Miksi? Mitä ihmettä he kuvittelevat itsestään ja minusta? Edes junanpilli ei enää kuulu, viimeinen asema jäi jo niin kauas taakse.

No tuo "ehkä joskus" ainakin voi olla ihan siksi, että ei halua sulkea kokonaan sitä vaihtoehtoa pois. Eli oikean ihmisen kanssa oikeassa tilanteessa ehkä haluaisi lapsen/lapsia. "Ei" olisi aivan liian ehdoton, eli ei missään nimessä koskaan kenenkään kanssa missään tilanteessa.

Eri ihmiset täyttelevät näitä ilmoituksia vähän eri tavoin ja eri periaattein.

Joo, saahan niitä toki täytellä miten vain. Ja niihin olla vastaamatta. Jos viisikymppisellä miehellä on minkäänlaisia vauvahaaveita, niin olen totaalisen väärä kiinnostuksen kohde.

Eihän tuossa tarvitse olla kyseessä lapsihaave.

Semantiikkaa. Jos viisikymppinen nainen saa viestin mieheltä, jonka tulevaisuudessa vauvoja näkyy kyllä tai ehkä, niin nainen siirtänee viestin mappiin ö ja siirtyy ehdokkaaseen, jonka elämäntilanne ja tulevaisuuden suunnitelmat ovat näiltä osin jollain varmuudella samat.

Ajattelin vain, että ehkä kaikki eivät ole niin ehdottomia ja menevät tilanteen mukaan. Olen 53-vuotias nainen, minulla ei ole ikinä ollut varsinaista vauvakuumetta tai voimakasta halua saada lapsi(a). Ajattelin nuorempana niin, että jos löydän sellaisen miehen ja sellaisen vakaan ja tasapainoisen suhteen, johon lapsi olisi luontevaa hankkia ja mies haluaisi lapsia, niin mikä ettei. 

Mutta en löytänyt sellaista miestä ja suhdetta ajoissa (kieltämättä pidin riman melko korkealla), jäin lapsettomaksi ja se oli ok. Ei pienintäkään kipuilua tai surutyötä tarvittu sen suhteen.

Ehkä tällaista on sitten vaikea ymmärtää sellaisten ihmisten, jotka kokevat asian ehdottomammin.

Ehkä tässä nyt aiempi kirjoittaja tarkoitti lähinnä sitä, että viisikymppinen nainen harvemmin on kovin kannattava valinta, jos lapseton mies joskus lapsia saattaa haluta. Kun tuo biologia nääs. Vaihdevuodet ja lisääntymiskoneiston totaalinen pysähtyminen pois käytöstä. Että niitä vauvoja ei aikuisten oikeasti enää tule. Ainakin itse ymmärsin näin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tämä maailmanaika ja yleinen ajan henki on mennyt sellaiseen suuntaan, että itse paholainen nauraa ihmiselle, koska on onnistunut kusettamaan ja syöttämään psk niin paljon että ihmiset ovat jo kaiken nielleet. Yleinen arvomaailma on kaukana kristillisestä. Toisia ei kunnioiteta pienissäkään asioissa. Oma minä minä minä ja mun ego ja kaikki mulle nyt heti on voimakkaasti vallalla. Ei haluta nähdä vaivaa, ei olla toiselle mukava, ei olla kärsivällisiä eikä nöyriä.

Sapiskaa me ihmiset tarvitsemme. Remmiä hanurille ja nurkkaan häpeämään. En yhtään ihmettele että minun jälkeeni syntyneet ihmiset tuntuvat aina vain kovemmilta ja enemmän vihamielisiltä. Lopun ajat haisevat niin että siihen meinaa jo pyörtyä. Ja ne, jotka vähänkin olisivat tosissaan ja haluaisivat uhrautua ja etsiä, niin hukkuvat tämän maailman pskaan. Nih.

Aivan moraalitonta tämä nykymaailman meno. Yritän tinderissä keskustella normaaleista asioista miesten kanssa, kun he pian alkavat ehdotella jotain pissa- ja kakkaleikkejä. Hyvin kaukana on tämä kristillisestä arvomaailmasta. Porno opettaa miehiä nykyään.

VesimiesN kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Treffipalstoilla on tosiaan noita 50-vuotiaita lapsettomia miehiä, joilla lukee lasten kohdalla kyllä tai ehkä joskus. Sitten lähestyvät minua, viisikymppistä naista, jolla on kaksi lähes aikuista lasta ja yksi jo aikuinen ja omillaan.

Miksi? Mitä ihmettä he kuvittelevat itsestään ja minusta? Edes junanpilli ei enää kuulu, viimeinen asema jäi jo niin kauas taakse.

No tuo "ehkä joskus" ainakin voi olla ihan siksi, että ei halua sulkea kokonaan sitä vaihtoehtoa pois. Eli oikean ihmisen kanssa oikeassa tilanteessa ehkä haluaisi lapsen/lapsia. "Ei" olisi aivan liian ehdoton, eli ei missään nimessä koskaan kenenkään kanssa missään tilanteessa.

Eri ihmiset täyttelevät näitä ilmoituksia vähän eri tavoin ja eri periaattein.

Joo, saahan niitä toki täytellä miten vain. Ja niihin olla vastaamatta. Jos viisikymppisellä miehellä on minkäänlaisia vauvahaaveita, niin olen totaalisen väärä kiinnostuksen kohde.

Eihän tuossa tarvitse olla kyseessä lapsihaave.

Semantiikkaa. Jos viisikymppinen nainen saa viestin mieheltä, jonka tulevaisuudessa vauvoja näkyy kyllä tai ehkä, niin nainen siirtänee viestin mappiin ö ja siirtyy ehdokkaaseen, jonka elämäntilanne ja tulevaisuuden suunnitelmat ovat näiltä osin jollain varmuudella samat.

Ajattelin vain, että ehkä kaikki eivät ole niin ehdottomia ja menevät tilanteen mukaan. Olen 53-vuotias nainen, minulla ei ole ikinä ollut varsinaista vauvakuumetta tai voimakasta halua saada lapsi(a). Ajattelin nuorempana niin, että jos löydän sellaisen miehen ja sellaisen vakaan ja tasapainoisen suhteen, johon lapsi olisi luontevaa hankkia ja mies haluaisi lapsia, niin mikä ettei. 

Mutta en löytänyt sellaista miestä ja suhdetta ajoissa (kieltämättä pidin riman melko korkealla), jäin lapsettomaksi ja se oli ok. Ei pienintäkään kipuilua tai surutyötä tarvittu sen suhteen.

Ehkä tällaista on sitten vaikea ymmärtää sellaisten ihmisten, jotka kokevat asian ehdottomammin.

Ehkä tässä nyt aiempi kirjoittaja tarkoitti lähinnä sitä, että viisikymppinen nainen harvemmin on kovin kannattava valinta, jos lapseton mies joskus lapsia saattaa haluta. Kun tuo biologia nääs. Vaihdevuodet ja lisääntymiskoneiston totaalinen pysähtyminen pois käytöstä. Että niitä vauvoja ei aikuisten oikeasti enää tule. Ainakin itse ymmärsin näin.

Ymmärsin kyllä, mutta minä taas ajattelin asian tähän suuntaan:

Vaihtoehto A) Kyseinen mies tapaa vaikkapa 38-vuotiaan naisen, pari rakastuu, nainen haluaa lapsen, mies ajattelee, että voisihan se lapsi ollakin tervetullut.

Vaihtoehto B) Kyseinen mies tapaa 50-vuotiaan naisen, pari rakastuu, molemmille tietenkin ihan selvää, että lapsiahan tähän nyt ei enää tule.

Ja olennainen pointti se, että tälle miehelle molemmat vaihtoehdot ovat ihan yhtä ok. Joten hän jättää molemmat vaihtoehdot ilmoituksessa avoimeksi.

Vierailija kirjoitti:

Seksi ei kyllä loppu kuusikymppisenä. Testosteronikorvaushoito voi kyllä auttaa, kannattaa käydä lääkärissä. Kyllä minun kuusikymppinen mies pystyy ja haluaa vielä joka päivä.

Kiva kuulla. Mutta tätäkään kehumista en ole koskaan ymmärtänyt, että Kyllä meidän Alpo 85v pystyy ainakin kolme kertaa päivässä. Tai Meidän Ailalla mettä valuu, kuin huuperia kraanasta. Kyllä, joku eläkeikää lähestyvä pystyy, mutta suurin osa ei pysty ilman apukeinoja. Vielä jotain kolmisenkymmentä vuotta sitten jos keski-ikäiselle miehelle tuli ongelmia alakertaan, niin lento katkesi siihen, kun apuja ei oikein ollut.

Jos teillä kaikki toimii, niin hyvä niin. Mutta minkä ihmeen takia tulla tänne jeesustelemaan, kun kerran konsensuksen mukaan ei toimi?

m51 täällä. olin kuutisen vuotta sinkkuna sen jälkeen kun erosin lasteni äidistä.

kovin paljoa en edes deittaillut tuona aikana. jotain kuitenkin.

treffisivuilla oli profiilit, koska eihän sitä ikinä tiedä. en kuitenkaan aktiivisesti viestitellyt.

en vain jaksanut sitä treffailun jokakertaista elämänkerran läpikäymistä ja 'unelmista' yms puhumista ventovieraille naisille. enkä jaksanut naisten yltiöinnokasta parisuhteeseen kiirehtimistä. toki osa jätti osaltaan deitin yhteen kertaan. lisäksi viihdyn varsin hyvin vain kotona, enkä jaksanut wannnabesuperduracell-naisia, jotka profiiliensa mukaan matkailevat, urheilevat ja sosialisoivat taukoamatta.

minulla ei ollut mitään pakottavaa tarvetta parisuhteeseen. esteetikkona myöskään en voinut kuvitella jakavani lusikkalaatikkoa naisen kanssa jota ei olisi kiva katsoa aamulla herätessä. tämä ei ole mikään hyökkäys ketään kohtaan. enkä itsekään ole ainakaan enää mikään adonis. mutta koska en kokenut tarvitsevani parisuhdetta välttämättä, jäin vain odottamaan jos elämä heittää eteeni jotain kiinnostavaa, johon kiinnittyä.

näin minulle kävi ja tapasin netissä jopa hänen ensiviestialoitteestaan itseäni 10v nuoremman ihanan supisuomalaisen naisen, jonka kanssa olen ollut nyt kohta 9v. hänen kanssa on hyvä olla ja häntä on myös kiva yhä katsoa. love and click going stronger every day. jos ei näin olisi käynyt, olisin varmaankin edelleen samassa tilanteessa kuin aiemmin.

tämä ehkä vastauksena sellaisille kommenteille täällä, että miksi mies vaatisi naiselta esim ulkonäköä, jos ei itse ole erityisen hyvännäköinen.  itsellä ainakin oli se, kuten todettua, että viihdyin ihan hyvin itseksenikin, enkä kokenut tarvitsevani vain parisuhteen vuoksi vierelleni naista, joka ei olisi miellyttänyt kaikin puolin. no, minulle kävi näin. ja olen tyytyväinen elämääni.

tsemppiä kaikille omaa rakastaan etsiville. ihmeitä voi tapahtua.

Vierailija kirjoitti:

.

tämä ehkä vastauksena sellaisille kommenteille täällä, että miksi mies vaatisi naiselta esim ulkonäköä, jos ei itse ole erityisen hyvännäköinen.  itsellä ainakin oli se, kuten todettua, että viihdyin ihan hyvin itseksenikin, enkä kokenut tarvitsevani vain parisuhteen vuoksi vierelleni naista, joka ei olisi miellyttänyt kaikin puolin. no, minulle kävi näin. ja olen tyytyväinen elämääni.

Tätähän ne naisetkin aina selittävät, että ei tartte tyytyä, vaikka oma taso olisi mitä on. Ei miehenkään tarvitse tyytyä eikä varsinkaan palvoa naisia/naista.

Vierailija kirjoitti:

m51 täällä. olin kuutisen vuotta sinkkuna sen jälkeen kun erosin lasteni äidistä.

kovin paljoa en edes deittaillut tuona aikana. jotain kuitenkin.

treffisivuilla oli profiilit, koska eihän sitä ikinä tiedä. en kuitenkaan aktiivisesti viestitellyt.

en vain jaksanut sitä treffailun jokakertaista elämänkerran läpikäymistä ja 'unelmista' yms puhumista ventovieraille naisille. enkä jaksanut naisten yltiöinnokasta parisuhteeseen kiirehtimistä. toki osa jätti osaltaan deitin yhteen kertaan. lisäksi viihdyn varsin hyvin vain kotona, enkä jaksanut wannnabesuperduracell-naisia, jotka profiiliensa mukaan matkailevat, urheilevat ja sosialisoivat taukoamatta.

minulla ei ollut mitään pakottavaa tarvetta parisuhteeseen. esteetikkona myöskään en voinut kuvitella jakavani lusikkalaatikkoa naisen kanssa jota ei olisi kiva katsoa aamulla herätessä. tämä ei ole mikään hyökkäys ketään kohtaan. enkä itsekään ole ainakaan enää mikään adonis. mutta koska en kokenut tarvitsevani parisuhdetta välttämättä, jäin vain odottamaan jos elämä heittää eteeni jotain kiinnostavaa, johon kiinnittyä.

näin minulle kävi ja tapasin netissä jopa hänen ensiviestialoitteestaan itseäni 10v nuoremman ihanan supisuomalaisen naisen, jonka kanssa olen ollut nyt kohta 9v. hänen kanssa on hyvä olla ja häntä on myös kiva yhä katsoa. love and click going stronger every day. jos ei näin olisi käynyt, olisin varmaankin edelleen samassa tilanteessa kuin aiemmin.

tämä ehkä vastauksena sellaisille kommenteille täällä, että miksi mies vaatisi naiselta esim ulkonäköä, jos ei itse ole erityisen hyvännäköinen.  itsellä ainakin oli se, kuten todettua, että viihdyin ihan hyvin itseksenikin, enkä kokenut tarvitsevani vain parisuhteen vuoksi vierelleni naista, joka ei olisi miellyttänyt kaikin puolin. no, minulle kävi näin. ja olen tyytyväinen elämääni.

tsemppiä kaikille omaa rakastaan etsiville. ihmeitä voi tapahtua.

Muuten ihan ymmärrettävää, mutta entä sitten kun kumppani vanhenee? Kukaan ei säily kauniina ikuisesti. Itse en halunnut miestä jolle ulkonäkö on kovin merkittävä asia toisessa, koska vaikka toistaiseksi näytän ihan hyvältä, minulla olisi tällaisen miehen kanssa epävarma olo kun kuitenkin se ulkonäkö rapistuu pikkuhiljaa. Tietääkö sinun naisesi miten tärkeää ulkonäkö sinulle on? Hänhän on jo yli 40 ja jos tietää prioriteettisi niin voin kuvitella että hänellä on turvaton olo suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

567 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

567 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

567 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

567 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

567 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

567 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

567 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

567 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

567 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M-52 kirjoitti:

Sellaisessa hypoteettisessa tilanteessa, että päätyisin avioliitto n:o 2:n jälkeen uusiosinkuksi, en taitaisi enää haluta uuteen, tiiviiseen parisuhteeseen. Tuskin sillä olisi enää minulle tarpeeksi annettavaa. Mukavaa olisi varmasti tapailla, käydä kulttuuririennoissa, yhteisillä lomamatkoilla tai ihan vain lenkillä jonkun läheisen naisystävän kanssa, mutta olisiko yhteinen koti, yhteinen talous, yhteiset ystävät, yhteiset harrastukset ja koko helahoito enää yli viisikymppiselle sopiva elämänmalli alusta aloitettavaksi?

Jos molemmilla on oma koti, omat lapset perheineen, oma ystäväpiiri, omat sukulaiset ja omat harrastukset, uuden puolison integroiminen näihin kaikkiin kuvioihin on melkoinen projekti - eikä onnistu ihan parissa vuodessa. Ehkä miesnäkökulmasta kiinnostusta vähentää sekin, että naiset usein ovat näissä sosiaalisissa suhteissa aktiivisempia, ja aktiivisuudellaan alkavat helposti hallita yhteistä elämää. Todennäköistä on että muutaman vuoden kuluttua koti näyttää naisen kodilta, yhteydet naisen lapsiin ovat keskiössä ja ystäväpiirikin koostuu lähinnä naisen ystävistä.

Vaikka rahan ei tietenkään pitäisi olla merkityksellistä, en ole nähnyt enkä itsekään kokenut parisuhteita, joissa nainen olisi taloudellisesti antavana osapuolena. Yhteisessä elämässä yhteisesti rahoitettavien asioiden määrä kasvaa vähitellen, ja se tarkoittaa että mies maksaa. Näin ikävuosien karttuessa sitä jo alkaa miettiä, että voisin mieluummin vaikka rahoittaa lasten perheiden elämään jotain mukavaa kuin maksaa uusien vaimojen sisustussuunnitelmia tai vaatekaapin päivityksiä.

Vähän inhorealistiselta tämä kuulostaa, mutta näin 52-vuotiaana miehenä ymmärrän hyvin, etteivät ikäiseni miehet välttämättä enää halua aloittaa uutta yhteisen pesän ja elämän rakennusprojektia.

Tässä keskusteluketjussa on ollut useita kommentteja joihin pystyn samaistumaan, +50 vuotias mies kun olen. Tässäpä  yllä yksi niistä kommenteista.

Samaa mieltä. Tasokasta naisseuraa on helppo löytää, eikä sitoutuminen tuo miehelle mitään lisää.

Tällaista se on. Tuhat viestiä siitä, miten suomalainen nainen on kaikin puolin kelvoton, toisaalta sellaista haluaisi kauheesti mutta kun ei sille kelpaa, ja loppuun se jolle tasokasta seuraa tulee ovista ja ikkunoista 😂.

Sama se on kuulkaa naisillakin. Me ollaan ihan yhtä yksilöitä kuin tekin.

Ei se ole sama. Miesten suhteellinen asema paranee iän myötä.

Eipä juuri. Ihmiset pariutuu lähinnä ikätovereidensa kanssa. Ja aina ja kaikkialla nuori mies on enemmän nuoren naisen mieleen kuin vanha.

Naiset ovat paljon joustavampia iän suhteen kuin miehet. Ja naiset hakevat aina itseään vanhempaa miestä. Tästä syystä 40 - 50 vuotiaiden miesten on helppo löytää seuraa, aivan kuten 20 - 30 vuotiaiden naisten. 

Ihmiset hakevat ikäistään seuraa. Yli 5 vioden ikäerot ovat harvinaisia.

Ihmiset ehkä, mutta miehet eivät. Esim. https://www.businessinsider.com/dataclysm-shows-men-are-attracted-to-wo…

Se on ihan eri asia ketä pitää viehättävimpänä ja kenen kanssa pariutuu. Totta kai kaikki sekä miehet että naiset pitävät nuoria ihmisiä viehättävimpinä, ei siinä ole mitään uutisaihetta. Ei se silti tarkoita että haluaa viisikymppisenä kumppanikseen parikymppisen. Harva 50+ mies alkaisi vakavaan parisuhteeseen 20-vuotiaan naisen kanssa vaikka siihen olisi mahdollisuuskin. 

Tässähän oli puhe nimenomaan siitä, että mies ei enää 50-vuotiaana välttämättä halua tiivistä suhdetta eli "vakavaa parisuhdetta". Tämän ikäisten miesten on helppo löytää selvästi nuorempaa seuraa, naisten taas ei. Vastaavasti nuorempien naisten on helppo löytää seuraa. Myös tämän ikäisten avioliittojen ikäero on usein merkittävä, eikä  ole totta, että "yli 5 vioden ikäerot ovat harvinaisia".

Lähde? Viimeisin tilasto avioparien ikäeroista on 10 vuoden takaa, silloin mies oli keskimäärin 3.4 vuotta naista vanhempi. 80 % avioliitoista oli sellaisia, joissa ikäero oli max 5 vuotta. Jos sinulla on tietoa, että yli viiden vuoden ikäerot olisivat yleistyneet, niin linkität varmaan lähteen.

Ikäero kasvaa iän myötä. Esimerkiksi ao. tutkimuksessa keskiarvo on myös noin 3,5 vuotta, mutta tarkastelemalla ainoastaan 40 - 50 vuoden kohorttia huomataan, että ero on jo melkein 5 vuotta. En tiedä sinusta, mutta edes 20 % ei kuulosta "harvinaiselta" puhumattakaan noin 50 %:sta. 

https://fivethirtyeight.com/features/whats-the-average-age-difference-i…

Miksi linkität jotain jenkkiläisiä hömppälehtiartikkeleita? Me puhutaan täällä suomalaisesta yhteiskunnasta.

Kyseessä on hyvin arvostettu tilastosivusto. Suomesta ei tietääkseni ole tällaista tilastoa. Miksi Suomessa asia olisi toisin?

Suomessa Väestöliitto tilastoi hyvin tarkkaan avioliittoihin ja parisuhteisiin liittyvää statistiikkaa. 

Ja jos kysyt, miksi asiat olisivat Suomessa toisin kuin jossain muualla, sinulla on hankaluuksia käsitellä tätä aihetta ollenkaan isommassa kontekstissa. Totta kai erilainen yhteiskunta ja ympäristö vaikuttaa ihmisiin ja ihmisten valintoihin. Pitää ottaa huomioon sekin, että kaikkialla muualla valinnat eivät ole aina ihan yhtä vapaita kuin Suomessa.

Tämä lähde on paras, jonka asiasta löysin. Mihin perustat oman mielipiteesi?

Minkä mielipiteen? Johan sanoin, että suomalaisista ikäeroista löytyy tarkkaa tietoa Väestöliiton sivuilta. Keskimääräinen ikäero on 3 vuotta suuntaan tai toiseen ja yli 20 vuotta ikäeroa on muistaakseni 0,32% suhteista. 

Ja yhteiskunnan vaikutus ihmisiin ei ole mielipide. Jos vaikka jossain sinut pakkonaitettaisiin 15-vuotiaana kollina 70-vuotiaalle mummulle ja tämä näkyy tilastossa, olisitko yhtä ihmeissäsi että miksi muka Suomessa tilasto näyttäisi jotain muuta?

Miksi siis viittaat Väestöliiton tilastoon, jos et sillä perustelu mitään mielipidettä? Ko. tilasto ei ole 50-vuotiaista, eikä pelkästään miehistä ja naisista. Jos sinulla on Suomesta jokin relevantti tilasto, niin laita se tänne. Muussa tapauksessa varmaankin paras tieto löytyy linkittämästäni tilastosta.

En tiedä miten pakkoavioliitot, kollit ja mummut liittyvät tähän asiaan. Onko tämä perustelusi sille, ettei Yhdysvaltojen aineistoa ole relevantti?

En tosiaan nopeasti löytänyt erillistä tilastoa suomalaisista viisikymppisistä, mikä johtunee siitä että viisikymppisten avioliitot eivät Suomessa poikkea muista avioliitoista niin paljoa että niitä olisi tilastoitu erikseen. Ja jos keskimääräinen ikäero nousee vanhempien ihmisten avioliittoja tarkastellessa, sitä selittää myös se että vanhempien ihmisten ikäluokassa on pieni määrä huomattavan isoja ikäeroja. Ne ovat pieni vähemmistö, mutta muuttavat tilastoa nuorempiin ikäluokkiin verratessa koska nuoremmissa ikäluokissa 20-30 vuoden ikäeroja ei ole lainkaan. Tämä seikka mainittiin myös sinun linkkaamassasi jutussa.

Ja tosiaan esimerkkini oli tarkoitettu havainnollistamaan sitä, että yhteiskunnat ovat erilaisia ja siksi johonkin tiettyyn yhteiskuntaan liittyvää tilastoa ei voi siirtää kuvaamaan aivan toisenlaisessa yhteiskunnassa toteutuvaa elämää.

Heh, sinulla ei ole tietoa, mutt teet valtavia hyppäyksiä mutulla. "johtunee siitä", lol. Täysin perusteeton olettamus.