Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten parisuhteen muodostamisesta aikuisena tuli näin vaikeaa?
Täällä näyttää olevan jo ketju parikymppisistä, mutta oma ihmettely kohdistuu nyt sellaisiin 40-50 -vuotiaisiin.Olen (N, 50+) ollut nyt sinkkuna muutaman vuoden ja haussa on parisuhde. Treffiäpit ja deittisivustot testattu, livessäkin käyty (koronaa ennen ja koronan jälkeen), mutta huonolla tuloksella.Ravintoloissa on ollut enimmäkseen varattuja, Tinderissä ym. vain seksiseura haussa.Varsinkin nyt viime vuosina on tullut selkeä trendi, että miehet eivät näytä haluavan parisuhdetta. Kaikki tuntuvat haluavan vai seksiseuraa, FWB, FB, ONS, mitänäitänyton.Varsinkin Tinderissä on ilmiönä, että mies SANOO haluavansa parisuhdetta, mutta juttelun alettua onkin kiinnostunut vain pelkästä seksiseurasta. Ei missään nimessä mitään pysyvää, vakituista, jotain kestävämpää.Ja mietityttää että MIKSI?Onko sormet palanu niin pahasti, että ei enää parisuhde kiinnosta?Onko maailma muuttunut niin, että tämän ikäluokan miehet eivät enää halua kumppanuutta, yhdessäoloa, ehkä jopa yhdessäasumista?
Kommentit (2361)
Olen n. 20 vuotta ollut avioliitossa (M50+) ja liitto on onnellinen, joskin on meilläkin ollut vaikeita aikoja. Selvitty on puhumalla ja teoilla.
Jos tämä liitto joskus päättyy, niin taidan haluta elää yksin ja harrastaa. Ainakin edes vuoden tai pari. Sukuni keskimääräinen elinikä on aika matala elintavoista riippumatta, joten jäljellä on ehkä 15-20 vuotta. Toivottavasti enemmän.
Se laittaa miettimään. Jos eroaisin, löytäisin kyllä uuden puolison vaikka heti, kysyntää on ollut vaikka olen aviossa. En ole lähtenyt kun ei sovi mun mielenlaatuun, ja nykyinen liitto on kaikesta huolimatta plussan puolella.
Nykyisin intensiivinen harrastaminen on mielestäni lähes mahdotonta, aina menee kuulemma liikaa aikaa harrastukseen. Tämä on nyppinyt koko tämän 20 vuotta, mutta lasten ja vaimon takia taipunut ja luopunut aika rakkaistakin harrastuksista kokonaan.
Toisaalta liitto on osin sen ansiosta kestänyt, mutta aika pahalta tämäkin tuntuu luopua omasta elämästä parisuhteen takia. Talon sisustus ja käyttö menee melkein 100% vaimon ehdoilla. En ole edes yhtä huonetta saanut laittaa tyyliin hirvenpää seinälle, kuten toksinen alfauros tekisi. Suoraan sanottuna kadehdin sellaisia. Koti näyttää nyt joltain Avotakan mallilta pihaa myöten. On kaunis, mutta minusta ei voi elää täysin rinnoin. Elämä on nyt kotia varten, eikä koti elämää varten.
Metsästys ei käy, koska aseet eivät käy. Kilpailulajit eivät käy koska en olisi koskaan kotona, autoharrastusta ei voi jatkaa koska asuisin muka autotallissa, ja se on niin kallistakin. Jenkkirauta olisi muka nolo.
Tämä sitovuus on mielestäni yksi keskeinen syy, kuten varmaan moni on tänne jo kirjoittanut. En halua enää uutta palloa jalkaan, ei se seksikään sitä korvaa. Tasa-arvo on hyvä asia, mutta itse koen olevani tossun alla vaikka päällepäin ei uskoisi. Mulla ei vaan ole kodin asioissa tai tulemisissa ja menemisissä mielestäni riittävästi vapautta. Vaimon mielestä on hyvin, mutta mun mielestä ei. Hammasta purren jatkan.
Eräs kaverini sanoi, että on hyvä olla avioliitossa kun vaimo pitää tietyllä tapaa ruodussa eikä se mene sellaiseksi ikuiseksi poikamieselämäksi. Itse olen vähän eri mieltä, hän tyytyy vähempään eikä harrasta mitään.
Mitä uusiin suhteisiin yleisesti tulee, niin omista kavereistani yhdellä ongelma on liiallinen alkoholin käyttö. Toinen on suoraan sanottuna erittäin omalaatuinen ja vaikeakin persoona. Kolmas on taas tietääkseni väkivaltainen ja liian jyrkkä.
Ne kunnon miehet ovat kukin pitkissä parisuhteissa, ja joustavat paljon puolin sekä toisin. Joskus nekin eroavat.
Onnea matkaan kunnon miehen löytämisessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
VesimiesN kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
VesimiesN kirjoitti:
Henkilökohtaisesti ei ole mitään hinkua enää joutua parisuhdeloukkuun, kunhan tästä avioliitostani joskus lähivuosina pääsen irti. Suurin syy toki surkea avioliitto, jossa itse saanut kantaa sekä taloudellisen että kaiken muunkin vastuun. Menemättä yksityiskohtiin. Lapset kohta täysi-ikäisiä ja on aika katsoa, mitä elämä vielä voi tarjota.
Pitkät parisuhteet ovat aina olleet minulle hankalia. Se totaalinen vapaudenmenetys on ahdistavaa. Enkä puhu nyt seksuaalisuudesta, vaan ylipäänsä siitä, että olet tilivelvollinen kaikesta puolisolle.
En ole siis koskaan ollut ihminen, joka erityisemmin kaipaa liimautua kenenkään kylkeen ja haluaa tehdä kaikki yhdessä.
Siksipä siis vapauteni joskus koittaessa en etsi parisuhdetta. Avioliitto on ollut lähinnä ahdistava kokemus ja mikäli joskus todella haluaisin parisuhteen, sen tulee ehdottomasti tapahtua niin, että kumpikin pitää omat asuntonsa ja omat elämänsä. Näillä spekseillä voisin kuvitella parisuhteella olevan mahdollista kehittyä riittävän ilmavasti ilman yhdessä asumisen huonoja puolia.
Ihmiset ovat erilaisia ja joillekin sopii paremmin sitoutuvampi tyyli. Minulle (N46v) paras tapa on se, että saan pitää vapauteni ja toinen kunnioittaa tätä. Tässä iässä ei pitäisi olla tarvetta enää ripustautua kehenkään, vaan kaksi aikuista saa rauhassa rakentaa suhdetta ilman pakottavia rakenteita.
Ihan mielenkiinnosta, millaista vapautta tarkoitat ihan konkreettisesti? Varsinkin jos on lapsia, niin johan niiden takia ei voi vapaasti huidella ilman vastuita
Jos luit viestini, mainitsin lasteni olevan pian täysi-ikäisiä. Jos kyse olisi taaperoita tai alakouluikäisistä, silloin olisi vastuutonta "huudella vapaasti". Ja vaikka lapset olisivatkin pienempiä, niin eron tullessa lapset yleensä vuoroviikoin vanhemmillaan. Johan siinä olisi ruhtinaallisesti omaa aikaa vaikka lennellä luudalla maapallon ympäri omalla lapsivapaalla viikollaan. Minä tosin olen lapseni melko yksin kasvattanut ja elättänyt, joten älä huolehdi, uhrauduttu on sinunkin hyväksymälläsi tavalla aivan riittävästi. Äiti-myytti siis elää vahvana.
Vapaus tarkoittaa minulle sitä, että minun ei tarvitse olla kaikesta tilivelvollinen toiselle (työ, ystävät, rahankäyttö, ulkonäkö, mielipiteet, harrastukset, ajankäyttö ylipäänsä).
Mielenkiintoinen näkökulma. Itse olen parisuhteessa, jossa en tunne olevani tilivelvollinen mistään puolisolleni.
Tai sitten et vaan käy missään tai ole sen oloinen, että tarvitsisi olla mustasukkainen.
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä jotkut jaksavat miettiä yöt päivät läpeensä joidenkin vanhempien julkkismiesten pariutumisia. Julkkisnaisten lelupoikia ei mietitä ollenkaan samalla hartaudella.
Ollaanko sitten Jenkkilästä jäljessä, mutta ei tuo oman lapsensa ikäisen (seksi)kumppanin saalistaminen kovin suomaiselta ilmiöltä tunnu. Oletuksena kuitenkin että oman ikäinen olisi turn off ja seksihän nyt on hamaan tappiin asti se, miksi sukupuolet toisistaan kiinnostuvat. Muun on oltava täysin toisarvoista.
Se että joku toivoisi tälläisen pariutumisvalinnan yleistymistä ei silti tee siitä vielä kovin yleistä. Ja syitä tuolla joku aikuinen mies jo luetteli. Suurinta osaa viiskymppisistä mietityttää muu kuin oma seksuaalinen haluttavuus markkinoilla. Näin kehtaan väittää, vaikka markkinavoimat varmaan haluaisivat asian olevan toisin.
Vierailija kirjoitti:
Olen n. 20 vuotta ollut avioliitossa (M50+) ja liitto on onnellinen, joskin on meilläkin ollut vaikeita aikoja. Selvitty on puhumalla ja teoilla.
Jos tämä liitto joskus päättyy, niin taidan haluta elää yksin ja harrastaa. Ainakin edes vuoden tai pari. Sukuni keskimääräinen elinikä on aika matala elintavoista riippumatta, joten jäljellä on ehkä 15-20 vuotta. Toivottavasti enemmän.
Se laittaa miettimään. Jos eroaisin, löytäisin kyllä uuden puolison vaikka heti, kysyntää on ollut vaikka olen aviossa. En ole lähtenyt kun ei sovi mun mielenlaatuun, ja nykyinen liitto on kaikesta huolimatta plussan puolella.
Nykyisin intensiivinen harrastaminen on mielestäni lähes mahdotonta, aina menee kuulemma liikaa aikaa harrastukseen. Tämä on nyppinyt koko tämän 20 vuotta, mutta lasten ja vaimon takia taipunut ja luopunut aika rakkaistakin harrastuksista kokonaan.
Toisaalta liitto on osin sen ansiosta kestänyt, mutta aika pahalta tämäkin tuntuu luopua omasta elämästä parisuhteen takia. Talon sisustus ja käyttö menee melkein 100% vaimon ehdoilla. En ole edes yhtä huonetta saanut laittaa tyyliin hirvenpää seinälle, kuten toksinen alfauros tekisi. Suoraan sanottuna kadehdin sellaisia. Koti näyttää nyt joltain Avotakan mallilta pihaa myöten. On kaunis, mutta minusta ei voi elää täysin rinnoin. Elämä on nyt kotia varten, eikä koti elämää varten.
Metsästys ei käy, koska aseet eivät käy. Kilpailulajit eivät käy koska en olisi koskaan kotona, autoharrastusta ei voi jatkaa koska asuisin muka autotallissa, ja se on niin kallistakin. Jenkkirauta olisi muka nolo.
Tämä sitovuus on mielestäni yksi keskeinen syy, kuten varmaan moni on tänne jo kirjoittanut. En halua enää uutta palloa jalkaan, ei se seksikään sitä korvaa. Tasa-arvo on hyvä asia, mutta itse koen olevani tossun alla vaikka päällepäin ei uskoisi. Mulla ei vaan ole kodin asioissa tai tulemisissa ja menemisissä mielestäni riittävästi vapautta. Vaimon mielestä on hyvin, mutta mun mielestä ei. Hammasta purren jatkan.
Eräs kaverini sanoi, että on hyvä olla avioliitossa kun vaimo pitää tietyllä tapaa ruodussa eikä se mene sellaiseksi ikuiseksi poikamieselämäksi. Itse olen vähän eri mieltä, hän tyytyy vähempään eikä harrasta mitään.
Mitä uusiin suhteisiin yleisesti tulee, niin omista kavereistani yhdellä ongelma on liiallinen alkoholin käyttö. Toinen on suoraan sanottuna erittäin omalaatuinen ja vaikeakin persoona. Kolmas on taas tietääkseni väkivaltainen ja liian jyrkkä.
Ne kunnon miehet ovat kukin pitkissä parisuhteissa, ja joustavat paljon puolin sekä toisin. Joskus nekin eroavat.
Onnea matkaan kunnon miehen löytämisessä.
Näyttäisi siltä, että avioliitostanne puuttuu aito kommunikointi.PUHUMINEN jää diipadaapa tasolle, jolloin kommunkointi on kauppalistab tasolla, syvällinen vuorovaikutus puuttuu. Sitten erkaannutaan, asutaan kuin veli ja sisko, jossa odotellaan että lapset kasvaa ja vihdoin voidaan erota.
Kumpi teistä ei kykene syvälliseen keskusteluun? Onko AVOIN PUHIMINEN se pelottavin asia liitossanne vai mikä?
Vierailija kirjoitti:
Olen n. 20 vuotta ollut avioliitossa (M50+) ja liitto on onnellinen, joskin on meilläkin ollut vaikeita aikoja. Selvitty on puhumalla ja teoilla.
Jos tämä liitto joskus päättyy, niin taidan haluta elää yksin ja harrastaa. Ainakin edes vuoden tai pari. Sukuni keskimääräinen elinikä on aika matala elintavoista riippumatta, joten jäljellä on ehkä 15-20 vuotta. Toivottavasti enemmän.
Se laittaa miettimään. Jos eroaisin, löytäisin kyllä uuden puolison vaikka heti, kysyntää on ollut vaikka olen aviossa. En ole lähtenyt kun ei sovi mun mielenlaatuun, ja nykyinen liitto on kaikesta huolimatta plussan puolella.
Nykyisin intensiivinen harrastaminen on mielestäni lähes mahdotonta, aina menee kuulemma liikaa aikaa harrastukseen. Tämä on nyppinyt koko tämän 20 vuotta, mutta lasten ja vaimon takia taipunut ja luopunut aika rakkaistakin harrastuksista kokonaan.
Toisaalta liitto on osin sen ansiosta kestänyt, mutta aika pahalta tämäkin tuntuu luopua omasta elämästä parisuhteen takia. Talon sisustus ja käyttö menee melkein 100% vaimon ehdoilla. En ole edes yhtä huonetta saanut laittaa tyyliin hirvenpää seinälle, kuten toksinen alfauros tekisi. Suoraan sanottuna kadehdin sellaisia. Koti näyttää nyt joltain Avotakan mallilta pihaa myöten. On kaunis, mutta minusta ei voi elää täysin rinnoin. Elämä on nyt kotia varten, eikä koti elämää varten.
Metsästys ei käy, koska aseet eivät käy. Kilpailulajit eivät käy koska en olisi koskaan kotona, autoharrastusta ei voi jatkaa koska asuisin muka autotallissa, ja se on niin kallistakin. Jenkkirauta olisi muka nolo.
Tämä sitovuus on mielestäni yksi keskeinen syy, kuten varmaan moni on tänne jo kirjoittanut. En halua enää uutta palloa jalkaan, ei se seksikään sitä korvaa. Tasa-arvo on hyvä asia, mutta itse koen olevani tossun alla vaikka päällepäin ei uskoisi. Mulla ei vaan ole kodin asioissa tai tulemisissa ja menemisissä mielestäni riittävästi vapautta. Vaimon mielestä on hyvin, mutta mun mielestä ei. Hammasta purren jatkan.
Eräs kaverini sanoi, että on hyvä olla avioliitossa kun vaimo pitää tietyllä tapaa ruodussa eikä se mene sellaiseksi ikuiseksi poikamieselämäksi. Itse olen vähän eri mieltä, hän tyytyy vähempään eikä harrasta mitään.
Mitä uusiin suhteisiin yleisesti tulee, niin omista kavereistani yhdellä ongelma on liiallinen alkoholin käyttö. Toinen on suoraan sanottuna erittäin omalaatuinen ja vaikeakin persoona. Kolmas on taas tietääkseni väkivaltainen ja liian jyrkkä.
Ne kunnon miehet ovat kukin pitkissä parisuhteissa, ja joustavat paljon puolin sekä toisin. Joskus nekin eroavat.
Onnea matkaan kunnon miehen löytämisessä.
Hyvin moni haluaa noista syistä asua erillisissä asunnoissa keski-iästä ylöspäin.
Toisaalta on aina nekin pariskunnat, jotka ovat kuin p&p, jokin yhteinen harrastus voi olla.
Ei kaikille naisille sisustaminen ja kodin laitto ole myöskään.henki ja elämä. Se ettei tunne näitä ihmisiä ei tarkoita, ettei heitä olisi. Ja toisaalta: moni nainen sopeutuu miehen mukaan tehtyyn ja laitettuun taloon.
Kai miehelläkin on vastuu avata suunsa j sanoa, jos toisen käytös on jyräävää ja itsekeskeistä. Mieluiten olla muuttamatta tälläisen kanssa ylipäänsä yhteen. Ja päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä jotkut jaksavat miettiä yöt päivät läpeensä joidenkin vanhempien julkkismiesten pariutumisia. Julkkisnaisten lelupoikia ei mietitä ollenkaan samalla hartaudella.
Muutenkin hirveä hinku miettiä joidenkin "julkkisten" asioita tällä palstalla
Parisuhteissa joustetaan mutta tajutaan myös ne asiat, mistä voi hyvin joustaa. Ja sitten pitäisi erottaa ne, joista haluaa pitää kiinni, vaikka omat harrastukset. Ei tulisi mieleenkään luopua harrastuksesta vain siksi, ettei se miellytä toista. Etsii semmoisen, jota se miellyttää tai on ainakin ihan ok.
Sehän parisuhteen suola ja sokeri on, että pysyisi erillisenä yksilönä ja jatkaisi kasvuaan. Eikä toinen sitä estelisi tai kokisi uhkaavaksi. Ehkä tuo jonkinlaista sivistystasoa vaatii että siihen kykenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteissa joustetaan mutta tajutaan myös ne asiat, mistä voi hyvin joustaa. Ja sitten pitäisi erottaa ne, joista haluaa pitää kiinni, vaikka omat harrastukset. Ei tulisi mieleenkään luopua harrastuksesta vain siksi, ettei se miellytä toista. Etsii semmoisen, jota se miellyttää tai on ainakin ihan ok.
Sehän parisuhteen suola ja sokeri on, että pysyisi erillisenä yksilönä ja jatkaisi kasvuaan. Eikä toinen sitä estelisi tai kokisi uhkaavaksi. Ehkä tuo jonkinlaista sivistystasoa vaatii että siihen kykenee.
Kun elämä ei ole muuta kuin työtä ja harrastuksia, tuntuu kohtuuttomalta että pitäisi tuntiakaan päivässä joustaa jälkimmäisestä.
Vierailija kirjoitti:
Veltto velho kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet on seonneet tähän taso-paskaan ja kuvittelevat, että voivat poimia rusinat pullasta ja pokata kauniita naisia vain seksintarpeeseensa, koska DiCapriokin voi.
Heidän pitäisi ymmärtää, että kyllä tavismiehelle paras tae seksistä on se oma vakituinen mamma kainalossa.Tasokkaat miehet voivat ja tekevät tuota. Kun pyörittää useampaa naista niin syntyy "vajausta" tavallisille miehille. Lisäksi muahanmuutto on ollut hyvin miesvoittoista, mikä kiristää "kilpailua" lisää. Tämän seurauksena tavismiehelle on "tarjolla" vain ö-tasoa. Eikä siksi kiinnosta kuin joskus "tyhjentää kassit" ja säilyttää "tatsi".
Naiset ovat itse pilanneet "tapailukulttuurin" sekä samalla koko maailman.Miten niin naiset, vaikka itse juuri esitit miten tasokkaat miehet ja muualta tulleet miehet ovat pilanneet tapailukulttuurin. Eihän mikään pakko ole pyörittää useita naisia samaan aikaan? Usein nämä naiset eivät edes tiedä olevansa moisen nuljaskan pyörityksessä. Mistä siis johtopäätös että juuri naiset ovat pilanneet tapailukulttuurin ja koko maailman?
Se on se naisviha, joka tuossa on taustalla. Tuollaisille ihmisille kaikki on naisten vika. Naisten pitäisi olla jotain ajatustenlukijoita, että he tunnistaisivat kaikki epäkelvoton miesyksilöt. Jos näin ei käy, naisten vika jne. Sairaita yksilöitä tällaiset miehet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhteen löytäminen on varmasti vaikeaa juurikin edellä mainituista syistä, että harvat miehet haluavat tai kykenevät suhteeseen ja ne jotka pystyvät ovat jo. Mutta puheet ikäeroista ei vastaa todellisuutta, jota itse olen kokenut. 3-kymppiset miehet hinkuavat seksisuhteeseen 40-50v naisten kanssa, koska tietävät, että naiset ovat silloin aktiivisia. Samanikäiset miehet ovat kokeneet samat naiset kylmiksi, koska eivät osaa. Uusissa parisuhteissa oman kokemukseni mukaan 40-50 ikäluokassa nainen on lähes poikkeuksetta muutaman vuoden vanhempi, mutta näyttää nuoremmalta.
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M-52 kirjoitti:
Sellaisessa hypoteettisessa tilanteessa, että päätyisin avioliitto n:o 2:n jälkeen uusiosinkuksi, en taitaisi enää haluta uuteen, tiiviiseen parisuhteeseen. Tuskin sillä olisi enää minulle tarpeeksi annettavaa. Mukavaa olisi varmasti tapailla, käydä kulttuuririennoissa, yhteisillä lomamatkoilla tai ihan vain lenkillä jonkun läheisen naisystävän kanssa, mutta olisiko yhteinen koti, yhteinen talous, yhteiset ystävät, yhteiset harrastukset ja koko helahoito enää yli viisikymppiselle sopiva elämänmalli alusta aloitettavaksi?
Jos molemmilla on oma koti, omat lapset perheineen, oma ystäväpiiri, omat sukulaiset ja omat harrastukset, uuden puolison integroiminen näihin kaikkiin kuvioihin on melkoinen projekti - eikä onnistu ihan parissa vuodessa. Ehkä miesnäkökulmasta kiinnostusta vähentää sekin, että naiset usein ovat näissä sosiaalisissa suhteissa aktiivisempia, ja aktiivisuudellaan alkavat helposti hallita yhteistä elämää. Todennäköistä on että muutaman vuoden kuluttua koti näyttää naisen kodilta, yhteydet naisen lapsiin ovat keskiössä ja ystäväpiirikin koostuu lähinnä naisen ystävistä.
Vaikka rahan ei tietenkään pitäisi olla merkityksellistä, en ole nähnyt enkä itsekään kokenut parisuhteita, joissa nainen olisi taloudellisesti antavana osapuolena. Yhteisessä elämässä yhteisesti rahoitettavien asioiden määrä kasvaa vähitellen, ja se tarkoittaa että mies maksaa. Näin ikävuosien karttuessa sitä jo alkaa miettiä, että voisin mieluummin vaikka rahoittaa lasten perheiden elämään jotain mukavaa kuin maksaa uusien vaimojen sisustussuunnitelmia tai vaatekaapin päivityksiä.
Vähän inhorealistiselta tämä kuulostaa, mutta näin 52-vuotiaana miehenä ymmärrän hyvin, etteivät ikäiseni miehet välttämättä enää halua aloittaa uutta yhteisen pesän ja elämän rakennusprojektia.Tässä keskusteluketjussa on ollut useita kommentteja joihin pystyn samaistumaan, +50 vuotias mies kun olen. Tässäpä yllä yksi niistä kommenteista.
Samaa mieltä. Tasokasta naisseuraa on helppo löytää, eikä sitoutuminen tuo miehelle mitään lisää.
Tällaista se on. Tuhat viestiä siitä, miten suomalainen nainen on kaikin puolin kelvoton, toisaalta sellaista haluaisi kauheesti mutta kun ei sille kelpaa, ja loppuun se jolle tasokasta seuraa tulee ovista ja ikkunoista 😂.
Sama se on kuulkaa naisillakin. Me ollaan ihan yhtä yksilöitä kuin tekin.
Ei se ole sama. Miesten suhteellinen asema paranee iän myötä.
Eipä juuri. Ihmiset pariutuu lähinnä ikätovereidensa kanssa. Ja aina ja kaikkialla nuori mies on enemmän nuoren naisen mieleen kuin vanha.
Naiset ovat paljon joustavampia iän suhteen kuin miehet. Ja naiset hakevat aina itseään vanhempaa miestä. Tästä syystä 40 - 50 vuotiaiden miesten on helppo löytää seuraa, aivan kuten 20 - 30 vuotiaiden naisten.
Ihmiset hakevat ikäistään seuraa. Yli 5 vioden ikäerot ovat harvinaisia.
Ihmiset ehkä, mutta miehet eivät. Esim. https://www.businessinsider.com/dataclysm-shows-men-are-attracted-to-wo…
Se on ihan eri asia ketä pitää viehättävimpänä ja kenen kanssa pariutuu. Totta kai kaikki sekä miehet että naiset pitävät nuoria ihmisiä viehättävimpinä, ei siinä ole mitään uutisaihetta. Ei se silti tarkoita että haluaa viisikymppisenä kumppanikseen parikymppisen. Harva 50+ mies alkaisi vakavaan parisuhteeseen 20-vuotiaan naisen kanssa vaikka siihen olisi mahdollisuuskin.
Tässähän oli puhe nimenomaan siitä, että mies ei enää 50-vuotiaana välttämättä halua tiivistä suhdetta eli "vakavaa parisuhdetta". Tämän ikäisten miesten on helppo löytää selvästi nuorempaa seuraa, naisten taas ei. Vastaavasti nuorempien naisten on helppo löytää seuraa. Myös tämän ikäisten avioliittojen ikäero on usein merkittävä, eikä ole totta, että "yli 5 vioden ikäerot ovat harvinaisia".
Lähde? Viimeisin tilasto avioparien ikäeroista on 10 vuoden takaa, silloin mies oli keskimäärin 3.4 vuotta naista vanhempi. 80 % avioliitoista oli sellaisia, joissa ikäero oli max 5 vuotta. Jos sinulla on tietoa, että yli viiden vuoden ikäerot olisivat yleistyneet, niin linkität varmaan lähteen.
Ikäero kasvaa iän myötä. Esimerkiksi ao. tutkimuksessa keskiarvo on myös noin 3,5 vuotta, mutta tarkastelemalla ainoastaan 40 - 50 vuoden kohorttia huomataan, että ero on jo melkein 5 vuotta. En tiedä sinusta, mutta edes 20 % ei kuulosta "harvinaiselta" puhumattakaan noin 50 %:sta.
https://fivethirtyeight.com/features/whats-the-average-age-difference-i…
Miksi linkität jotain jenkkiläisiä hömppälehtiartikkeleita? Me puhutaan täällä suomalaisesta yhteiskunnasta.
Kyseessä on hyvin arvostettu tilastosivusto. Suomesta ei tietääkseni ole tällaista tilastoa. Miksi Suomessa asia olisi toisin?
Suomessa Väestöliitto tilastoi hyvin tarkkaan avioliittoihin ja parisuhteisiin liittyvää statistiikkaa.
Ja jos kysyt, miksi asiat olisivat Suomessa toisin kuin jossain muualla, sinulla on hankaluuksia käsitellä tätä aihetta ollenkaan isommassa kontekstissa. Totta kai erilainen yhteiskunta ja ympäristö vaikuttaa ihmisiin ja ihmisten valintoihin. Pitää ottaa huomioon sekin, että kaikkialla muualla valinnat eivät ole aina ihan yhtä vapaita kuin Suomessa.Tämä lähde on paras, jonka asiasta löysin. Mihin perustat oman mielipiteesi?
Minkä mielipiteen? Johan sanoin, että suomalaisista ikäeroista löytyy tarkkaa tietoa Väestöliiton sivuilta. Keskimääräinen ikäero on 3 vuotta suuntaan tai toiseen ja yli 20 vuotta ikäeroa on muistaakseni 0,32% suhteista.
Ja yhteiskunnan vaikutus ihmisiin ei ole mielipide. Jos vaikka jossain sinut pakkonaitettaisiin 15-vuotiaana kollina 70-vuotiaalle mummulle ja tämä näkyy tilastossa, olisitko yhtä ihmeissäsi että miksi muka Suomessa tilasto näyttäisi jotain muuta?
Miksi siis viittaat Väestöliiton tilastoon, jos et sillä perustelu mitään mielipidettä? Ko. tilasto ei ole 50-vuotiaista, eikä pelkästään miehistä ja naisista. Jos sinulla on Suomesta jokin relevantti tilasto, niin laita se tänne. Muussa tapauksessa varmaankin paras tieto löytyy linkittämästäni tilastosta.
En tiedä miten pakkoavioliitot, kollit ja mummut liittyvät tähän asiaan. Onko tämä perustelusi sille, ettei Yhdysvaltojen aineistoa ole relevantti?
En tosiaan nopeasti löytänyt erillistä tilastoa suomalaisista viisikymppisistä, mikä johtunee siitä että viisikymppisten avioliitot eivät Suomessa poikkea muista avioliitoista niin paljoa että niitä olisi tilastoitu erikseen. Ja jos keskimääräinen ikäero nousee vanhempien ihmisten avioliittoja tarkastellessa, sitä selittää myös se että vanhempien ihmisten ikäluokassa on pieni määrä huomattavan isoja ikäeroja. Ne ovat pieni vähemmistö, mutta muuttavat tilastoa nuorempiin ikäluokkiin verratessa koska nuoremmissa ikäluokissa 20-30 vuoden ikäeroja ei ole lainkaan. Tämä seikka mainittiin myös sinun linkkaamassasi jutussa.
Ja tosiaan esimerkkini oli tarkoitettu havainnollistamaan sitä, että yhteiskunnat ovat erilaisia ja siksi johonkin tiettyyn yhteiskuntaan liittyvää tilastoa ei voi siirtää kuvaamaan aivan toisenlaisessa yhteiskunnassa toteutuvaa elämää.
"johtunee siitä että viisikymppisten avioliitot eivät Suomessa poikkea muista avioliitoista niin paljoa että niitä olisi tilastoitu erikseen"
Ei tilastoja tehdä sen perusteella, kuinka pieni jonkin eron oletetaan olevan.
"on pieni määrä huomattavan isoja ikäeroja"
Kyllä, tästä syystä oletan, että sosioekonomisella asemalla on merkittävä vaikutus, esim. vanhemmilla julkismiehillä on parisuhteita suhteellisten nuorten naisten kanssa. Eli vanhemmat miehet hakevat nuoria naisia, mutta tarvittaessa tyytyvät vanhempiin.
"koska nuoremmissa ikäluokissa 20-30 vuoden ikäeroja ei ole lainkaan"
Juuri näin, koska myös nuoret miehet hakevat nuoria naisia.
Ei ole erityisen havainnollista antaa esimerkkiä, joka ei liity keskusteluun. Yhdysvalloissa pakkoavioliitot eivät ole erityisen yleisiä.
Minä en enää tiedä mistä me keskustellaan. Sinä olet linkannut linkkejä, jotka kertovat että viisikymppiset pitävät nuoria viehättävimpinä ja että jenkeissä viisikymppisten avioliitoissa on keskimäärin 5 vuoden ikäero, kun nuoremmissa ikäluokissa se on kolme. En enää ymmärrä mitä näillä haluat todistaa. Mun pointti on ollut se, että Suomessa viisikymppisetkin pariutuvat todennäköisimmin keskenään jos pariutuvat ollenkaan, ja se pitänee näidenkin antamiesi linkkien valossa paikkansa. Eipä mulla enempää sanottavaa tähän ole, joten kivaa lauantaipäivää ja kiitos keskustelusta! :)
Niin ja tuo esimerkkini oli kärjistävä, sen tarkoitus oli vääntää rautalangasta miten yhteiskuntien erot näkyvät ihmisten elämässä ja tilastoissa. Yhdysvalloissa pakkoavioliittoja ei varmaan ihan merkittävästi ole (en ole tästäkään kyllä ihan varma), mutta monilla muilla tavoin se eroaa yhteiskuntana Suomesta merkittävästi. Ei siis voi olettaa että jokin demografinen tilasto Yhdysvalloista olisi lainkaan verrattavissa Suomeen.
Tummensit tekstistäni yllä, joten kuvittelin, että siitä halusit keskustella. Mutta nyt et enää tiedä mistä keskustellaan? Linkkejäkin pyysit, mutta et enää tiedä miksi? Kannattaa opetella pysymään asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Virkoava velho kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veltto velho kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet on seonneet tähän taso-paskaan ja kuvittelevat, että voivat poimia rusinat pullasta ja pokata kauniita naisia vain seksintarpeeseensa, koska DiCapriokin voi.
Heidän pitäisi ymmärtää, että kyllä tavismiehelle paras tae seksistä on se oma vakituinen mamma kainalossa.Tasokkaat miehet voivat ja tekevät tuota. Kun pyörittää useampaa naista niin syntyy "vajausta" tavallisille miehille. Lisäksi muahanmuutto on ollut hyvin miesvoittoista, mikä kiristää "kilpailua" lisää. Tämän seurauksena tavismiehelle on "tarjolla" vain ö-tasoa. Eikä siksi kiinnosta kuin joskus "tyhjentää kassit" ja säilyttää "tatsi".
Naiset ovat itse pilanneet "tapailukulttuurin" sekä samalla koko maailman.Miten niin naiset, vaikka itse juuri esitit miten tasokkaat miehet ja muualta tulleet miehet ovat pilanneet tapailukulttuurin. Eihän mikään pakko ole pyörittää useita naisia samaan aikaan? Usein nämä naiset eivät edes tiedä olevansa moisen nuljaskan pyörityksessä. Mistä siis johtopäätös että juuri naiset ovat pilanneet tapailukulttuurin ja koko maailman?
Naiset ovat pilanneet maailman on hupaisa lentävä lause, mikä syntyi jonkun sanomalehden katugallupin miesoletetun vastauksesta.
Mutta naiset pyrkivät kurottelemaan yli tasonsa pariutumisessa ja nettideittailussa ilmiö on hyvin konkreettinen, kun "tapaillaan" netin ulkoisesti tasokasta miesainesta, vaikka itse olisi tuikiakin tavallisempi. Onhan se moraalisesti arveluttavaa monia naisia pyöritteleviltä miehiltä, mutta ei naiset mitään tiedostamattomia lapsia sentään ole ja jokaisen pitäisi kantaa vastuu omista tekemisistä. Lähinnä tämä koko kuvio alleviivaa ihmisen henkistä alennustilaa ja biologista syväkoodausta, missä nisäkäsnaaraat pyrkivät parittelemaan ylväimpien johtajaurosten kanssa. Ja urokset pyrkivät levittämään perimäänsä mahdollisimman laajalle.
Nykyaika luo helposti illuusion ihmisen kehittyneisyydestä, mutta se on tosiaankin vain illuusio. Toki nykyaika tarjoaa ennennäkemättömän mahdollisuuden sivistää itseään sekä loputtoman vuoren kaikenlaista itsensä kehittelyoppia, mutta kovin harva noihin mahdollisuuksiin lopulta tarttuu.
Suosittelen ottamaan omasta neuvostasi vaarin ja sivistämään itseäsi muullakin kuin typerillä tasoteorioilla.
ohis
Ainakin korona vaikutti kun ei saa tavata ihmisiä spontaanisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Veltto velho kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet on seonneet tähän taso-paskaan ja kuvittelevat, että voivat poimia rusinat pullasta ja pokata kauniita naisia vain seksintarpeeseensa, koska DiCapriokin voi.
Heidän pitäisi ymmärtää, että kyllä tavismiehelle paras tae seksistä on se oma vakituinen mamma kainalossa.Tasokkaat miehet voivat ja tekevät tuota. Kun pyörittää useampaa naista niin syntyy "vajausta" tavallisille miehille. Lisäksi muahanmuutto on ollut hyvin miesvoittoista, mikä kiristää "kilpailua" lisää. Tämän seurauksena tavismiehelle on "tarjolla" vain ö-tasoa. Eikä siksi kiinnosta kuin joskus "tyhjentää kassit" ja säilyttää "tatsi".
Naiset ovat itse pilanneet "tapailukulttuurin" sekä samalla koko maailman.Onko se naisten vika, jos miehiä on tyrkyllä enemmän kuin naisia? Ja nimenomaan hakemassa sitä seksiä, valehtelemalla ja huijaamalla kaikin keinoin? Mulle sopisi erittäin hyvin, jos esim. varatut saataisiin jotenkin karsittua deittimarkkinoilta pois sotkemasta ja pelkää seksiä etsivät jotenkin kohdennettua toisiinsa, niin että me rakkautta ja suhdetta etsivät emme joutuisi seulomaan tuota sontaa läpi. Mutta mites tuon järjestät? Ja miten tuo on naisten vika?
Se on naisten vika tasoteorian takia. Naisen katsos pitää tietää oma tasonsa ja kanssaan seurustelevan miehenkin taso. Jos hänen tasonsa on naista korkeampi, niin mies on huijari ja silloin on naisen vika, että hän seurustelee yli tasonsa olevan huijarin kanssa. Siis ihan naurattava roskateoria.
ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehillä rupeaa mieskunto horjumaan tuon ikäisenä, myös halut vähenevät. Sitä on tietysti vaikea myöntää ja helpommalla pääsee pysyttelemällä etäällä parisuhteesta. Voi tapailla harvakseltaan vain silloin, kun on saanut kerättyä riittävästi latausta.
Ja sitä m ies viha a ei ole tällä palstalla yhtään..
Biologiset faktat eivät ole miesvihaa...
eri
Vierailija kirjoitti:
Nykynaiset ja yhteiskunta on miehen kilpailija ja vastustaja, ei kumppani. Mitä sitä kiertelemään. Mies on raiskaaja ja pahoinpitelijä ja kaikin tavoin alistaa ja rääkkää naisia, näin meille kerrotaan. Sitten ihmetellään kun miehiä ei kiinnosta osallistua kotileikkeihin ja avioliittoihin. Miksi vaivautua., seurauksena on vain syyttelyä siitä kuinka mies ei pidä vanhempainvapaita tai tee kotitöitä. Lopulta nainen vie lapset ja mies muuttaa yhteisestä kodista kerrostalokaksioon maksamaan elatusmaksuja.
Sellaiset uhriutumiset siellä. Oletko pahoinpitelijä tai räizkääjä, kun noin loukkaannuit?
Vierailija kirjoitti:
Voi kun joku mies tulisi tähän ketjuun kertomaan näkemyksensä. Kiinnostaisi oikeasti tietää mitä mieltä on ja mikä taustalla on syynä mahdolliseen haluttomuuteen.
Minäpä tulin kertomaan minun tarinan. Kun olin vapaa niin lähes poikkeuksetta kohtaamani naiset olivat varattuja, taloudellisesti hyvässä suhteessa ja monesti oli vielä useita pieniä lapsia heillä, mutta heiltä puuttui oman kertomuksensa mukaan parisuhteesta hellyys ja läheisyys, eikä seksiäkään ollut kuin hyvin harvoin.
Sitä seksiä he halusivat, vain sitä eikä mitään muuta, avioero ei tullut kysymykseen, kun heillä oli niin hyvä taloudellinen asema. Salasuhde olisi kyllä heille kelvannut. Jossain vaiheessa alkoi kyllästyttämään ja unohdin kumppanin etsimisen pitkäksi ajaksi, ja paljon myöhemmin tutustuin nykyiseen kumppaniin ja nyt yhteistä matkaa takana 17v.
Vierailija kirjoitti:
Miehet on seonneet tähän taso-paskaan ja kuvittelevat, että voivat poimia rusinat pullasta ja pokata kauniita naisia vain seksintarpeeseensa, koska DiCapriokin voi.
Heidän pitäisi ymmärtää, että kyllä tavismiehelle paras tae seksistä on se oma vakituinen mamma kainalossa.
Nainen saa tuntea tasonsa ja olla tyytymättä vähempää kuin kokee ansaitsevansa? Nainen saa valita itselleen johon ei vain paremman puutteessa tyydy?
Kertookaahan, miksi mies EI saisi haluta poimia rusinoita, jos kerta runat maistuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M-52 kirjoitti:
Sellaisessa hypoteettisessa tilanteessa, että päätyisin avioliitto n:o 2:n jälkeen uusiosinkuksi, en taitaisi enää haluta uuteen, tiiviiseen parisuhteeseen. Tuskin sillä olisi enää minulle tarpeeksi annettavaa. Mukavaa olisi varmasti tapailla, käydä kulttuuririennoissa, yhteisillä lomamatkoilla tai ihan vain lenkillä jonkun läheisen naisystävän kanssa, mutta olisiko yhteinen koti, yhteinen talous, yhteiset ystävät, yhteiset harrastukset ja koko helahoito enää yli viisikymppiselle sopiva elämänmalli alusta aloitettavaksi?
Jos molemmilla on oma koti, omat lapset perheineen, oma ystäväpiiri, omat sukulaiset ja omat harrastukset, uuden puolison integroiminen näihin kaikkiin kuvioihin on melkoinen projekti - eikä onnistu ihan parissa vuodessa. Ehkä miesnäkökulmasta kiinnostusta vähentää sekin, että naiset usein ovat näissä sosiaalisissa suhteissa aktiivisempia, ja aktiivisuudellaan alkavat helposti hallita yhteistä elämää. Todennäköistä on että muutaman vuoden kuluttua koti näyttää naisen kodilta, yhteydet naisen lapsiin ovat keskiössä ja ystäväpiirikin koostuu lähinnä naisen ystävistä.
Vaikka rahan ei tietenkään pitäisi olla merkityksellistä, en ole nähnyt enkä itsekään kokenut parisuhteita, joissa nainen olisi taloudellisesti antavana osapuolena. Yhteisessä elämässä yhteisesti rahoitettavien asioiden määrä kasvaa vähitellen, ja se tarkoittaa että mies maksaa. Näin ikävuosien karttuessa sitä jo alkaa miettiä, että voisin mieluummin vaikka rahoittaa lasten perheiden elämään jotain mukavaa kuin maksaa uusien vaimojen sisustussuunnitelmia tai vaatekaapin päivityksiä.
Vähän inhorealistiselta tämä kuulostaa, mutta näin 52-vuotiaana miehenä ymmärrän hyvin, etteivät ikäiseni miehet välttämättä enää halua aloittaa uutta yhteisen pesän ja elämän rakennusprojektia.Hyvin kiteytetty. Eikö se lähes kaikissa kypsemmän ikäisten uusperheissä mene niin että yhteiseen, yleensä miehen maksamaan kotiin saa naisen aikuiset lapset tulla ja mennä miten tahtoo, miehen lapset vaan harvoin ja sillonkin pitkin hampain. Ymmärrän täysin miksei miehet tähän halua. Maksumieheksi, remonttireiskaksi ja juoksupojaksi, niin että naisen lapset, sukulaiset ja ystävät on niitä sallittuja ja mies tavatkoon omaa sukuaan vaikka abc:lla. Toki kestitykset hän saa maksaa koko naisen suvulle.
Mies, tuo oman elämänsä objekti. Ehkä kirjoitan kirjan hänestä. Miehestä, jolle asiat vain tapahtuvat. Vääränlainen nainen viettelee, ei päästä irti parisuhteesta, pakottaa naimisiin, tietysti ilman avioehtoa, pakottaa miehen maksamaan laskunsa ja tapaamaan naisen sukulaisia ja lapsia jne.
Luulen, että miehet saavat raivarin, kun alennan heidät objektiksi, joka ei kykene vaikuttamaan omaan elämäänsä, mutta tämän palstan perusteella miehet tuntuvat sellaisia olevan.
Kokeile kysyä naisen oman vastuun perään. Ihan samoin hekin vain ajautuu tilanteisiin.
Alue: Aihe vapaa
Minä en enää tiedä mistä me keskustellaan. Sinä olet linkannut linkkejä, jotka kertovat että viisikymppiset pitävät nuoria viehättävimpinä ja että jenkeissä viisikymppisten avioliitoissa on keskimäärin 5 vuoden ikäero, kun nuoremmissa ikäluokissa se on kolme. En enää ymmärrä mitä näillä haluat todistaa. Mun pointti on ollut se, että Suomessa viisikymppisetkin pariutuvat todennäköisimmin keskenään jos pariutuvat ollenkaan, ja se pitänee näidenkin antamiesi linkkien valossa paikkansa. Eipä mulla enempää sanottavaa tähän ole, joten kivaa lauantaipäivää ja kiitos keskustelusta! :)
Niin ja tuo esimerkkini oli kärjistävä, sen tarkoitus oli vääntää rautalangasta miten yhteiskuntien erot näkyvät ihmisten elämässä ja tilastoissa. Yhdysvalloissa pakkoavioliittoja ei varmaan ihan merkittävästi ole (en ole tästäkään kyllä ihan varma), mutta monilla muilla tavoin se eroaa yhteiskuntana Suomesta merkittävästi. Ei siis voi olettaa että jokin demografinen tilasto Yhdysvalloista olisi lainkaan verrattavissa Suomeen.