Miten parisuhteen muodostamisesta aikuisena tuli näin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen markkina-arvo laskee tasaisesti 35 ikävuoden jälkeen, kun taas miehellä se pysyy suhteellisen samana eläkeikään asti; mies on suhteellisesti yhtä suosittu pariutumispoolissaan kuin aikaisemminkin. 80 prosenttia miehistä joutuu nuoruudeessaan kokemaan jatkuvaa torjuntaa ja pettymyksiä, mikä aiheuttaa sen, että myöhemmällä iällä seksuaalivietin laskiessa ei pariutuminen ole välttämättä enää minkäänlainen prioriteetti.

Naiset puolestaan tottuvat nuoruudessaan siihen, että seuraa on tarjolla pilvin pimein. Harvan psyyke kestää sitä ja lopputuloksena on itsekäs prinsessa, joka kuvittelee, että miehet jonottavat täyttämään neitosen tarpeita vielä, kun tällä on ikää se 50 vuotta. Tässä vaiheessa harvalla naisella on enää juuri mitään annettavaa miehelle. Nuorempana mies vielä jaksoi naisen oikuttelua seksin takia, mutta että aikuisena jaksaisi kiukuttelevaa emäntää. Ei todellakaan.

Minulla on lapset tehty, asunto maksettu ja sen verran varallisuutta, että elämästä pystyy nauttimaan. Seksiä harrastan ainoastaan itseäni 10 vuotta nuorempien naisten kanssa, mutta ei tulisi mieleenkään lyödä hynttyitä yhteen yhdenkään naisen kanssa. 

Tää kuulostaa niin katkeralta tilitykseltä, että ihan kaikkien kannalta on varmasti parempi, että pysyttelet sinkkuna edelleen. Tsemppiä sinulle.

Täällä joku toivoi miesten näkemyksiä tähän keskustelun aloitukseen. Koettakaan nyt kestää, kun niitä tulee. Totuus voi olla epämiellyttävää.

Miksi sekoitat totuuden ja mielipiteen keskenään?

ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

567 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

567 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

567 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

567 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M-52 kirjoitti:

Sellaisessa hypoteettisessa tilanteessa, että päätyisin avioliitto n:o 2:n jälkeen uusiosinkuksi, en taitaisi enää haluta uuteen, tiiviiseen parisuhteeseen. Tuskin sillä olisi enää minulle tarpeeksi annettavaa. Mukavaa olisi varmasti tapailla, käydä kulttuuririennoissa, yhteisillä lomamatkoilla tai ihan vain lenkillä jonkun läheisen naisystävän kanssa, mutta olisiko yhteinen koti, yhteinen talous, yhteiset ystävät, yhteiset harrastukset ja koko helahoito enää yli viisikymppiselle sopiva elämänmalli alusta aloitettavaksi?

Jos molemmilla on oma koti, omat lapset perheineen, oma ystäväpiiri, omat sukulaiset ja omat harrastukset, uuden puolison integroiminen näihin kaikkiin kuvioihin on melkoinen projekti - eikä onnistu ihan parissa vuodessa. Ehkä miesnäkökulmasta kiinnostusta vähentää sekin, että naiset usein ovat näissä sosiaalisissa suhteissa aktiivisempia, ja aktiivisuudellaan alkavat helposti hallita yhteistä elämää. Todennäköistä on että muutaman vuoden kuluttua koti näyttää naisen kodilta, yhteydet naisen lapsiin ovat keskiössä ja ystäväpiirikin koostuu lähinnä naisen ystävistä.

Vaikka rahan ei tietenkään pitäisi olla merkityksellistä, en ole nähnyt enkä itsekään kokenut parisuhteita, joissa nainen olisi taloudellisesti antavana osapuolena. Yhteisessä elämässä yhteisesti rahoitettavien asioiden määrä kasvaa vähitellen, ja se tarkoittaa että mies maksaa. Näin ikävuosien karttuessa sitä jo alkaa miettiä, että voisin mieluummin vaikka rahoittaa lasten perheiden elämään jotain mukavaa kuin maksaa uusien vaimojen sisustussuunnitelmia tai vaatekaapin päivityksiä.

Vähän inhorealistiselta tämä kuulostaa, mutta näin 52-vuotiaana miehenä ymmärrän hyvin, etteivät ikäiseni miehet välttämättä enää halua aloittaa uutta yhteisen pesän ja elämän rakennusprojektia.

Tässä keskusteluketjussa on ollut useita kommentteja joihin pystyn samaistumaan, +50 vuotias mies kun olen. Tässäpä  yllä yksi niistä kommenteista.

Samaa mieltä. Tasokasta naisseuraa on helppo löytää, eikä sitoutuminen tuo miehelle mitään lisää.

Tällaista se on. Tuhat viestiä siitä, miten suomalainen nainen on kaikin puolin kelvoton, toisaalta sellaista haluaisi kauheesti mutta kun ei sille kelpaa, ja loppuun se jolle tasokasta seuraa tulee ovista ja ikkunoista 😂.

Sama se on kuulkaa naisillakin. Me ollaan ihan yhtä yksilöitä kuin tekin.

Ei se ole sama. Miesten suhteellinen asema paranee iän myötä.

Eipä juuri. Ihmiset pariutuu lähinnä ikätovereidensa kanssa. Ja aina ja kaikkialla nuori mies on enemmän nuoren naisen mieleen kuin vanha.

Naiset ovat paljon joustavampia iän suhteen kuin miehet. Ja naiset hakevat aina itseään vanhempaa miestä. Tästä syystä 40 - 50 vuotiaiden miesten on helppo löytää seuraa, aivan kuten 20 - 30 vuotiaiden naisten. 

Ihmiset hakevat ikäistään seuraa. Yli 5 vioden ikäerot ovat harvinaisia.

Ihmiset ehkä, mutta miehet eivät. Esim. https://www.businessinsider.com/dataclysm-shows-men-are-attracted-to-wo…

Se on ihan eri asia ketä pitää viehättävimpänä ja kenen kanssa pariutuu. Totta kai kaikki sekä miehet että naiset pitävät nuoria ihmisiä viehättävimpinä, ei siinä ole mitään uutisaihetta. Ei se silti tarkoita että haluaa viisikymppisenä kumppanikseen parikymppisen. Harva 50+ mies alkaisi vakavaan parisuhteeseen 20-vuotiaan naisen kanssa vaikka siihen olisi mahdollisuuskin. 

Tätä olen yrittänyt itsekin useampaan otteeseen näissä keskusteluissa kertoa. Jos minun (n) pitäisi arvioida naisten viehättävyyttä heidän kuviensa perusteella, niin varmaan itsellänikin nousisi kärkeen enemmän nuoria kuin vanhempia naisia. Yhtä lailla miehet aivan varmasti pitävät nuoria keskimäärin viehättävämpinä kuin vanhempia naisia. Mutta jokainen, joka on kasvattanut aikuiseksi tytön tai useamman, ymmärtää varmasti että parikymppinen on vasta parikymppinen. Ei hänestä ole maksamaan asuntolainan puolikasta, käymään töissä JA hoitamaan lapsia jne. Kauniita katsella, mutta ei aina edes kuunnella; jutut ovat vielä enemmän tai vähemmän keskenkasvuisia.

Miksi sen pitäisi maksaa asuntolainaa tai hoitaa lapsia?

Kyllä parisuhteessa omiin harrastuksiin uppoutuminen on sanoisin monin kerroin hankalampaa, varsinkin jos ne eivät ole samoja kuin toisella. Sinkkuna ja selibaatissa kun ei tarvitse kenellekään harrastuksiaan perustella. Suhteessa ollessani en oikeastaan osannut perustella miksi harrastin kirjallisuutta, joten tämän tuloksena oli että harrastusta katsottiin kieroon.

M43

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäiseksi asti naisilla on seksielämä? Vielä 5 v sitten kuvittelin, että kaikkien ihmisten seksielämä päättyy eläkeikään mennessä (heh), mutta se nyt ei todellakaan pidä paikkaansa.

Ei todellakaan pidä paikkaansa! Kyllä suurimmalla osalla ihmisistä seksi loppuu jo siinä 40-50 ikävuoden välillä, erityisesti heillä jotka ovat pitkässä parisuhteessa. Hyvin harvoilla on seksiä enää eläkeiän kynnyksellä 60-65 vuotiaina.

Mistäs tällainen tieto? Äitisikö kertoi?

Ei, vaan se oli vaimoni joka tämän asian tiedokseni saattoi. Siis silloinen vaimoni, nykyinen ex- vaimoni. Hän ilmoitti että meitä ei enää seksi kiinnosta.

Sinun vaimosiko on kaikki naiset? Aika onnetonta.

Ei vaan hänen mielestään hän on se parisuhde. Onnetonta, mutta valitettavan yleistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vm75 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Globaalit markkinat kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Globaalit markkinat kirjoitti:

Katsokaa huviksenne internationalcupid.com. On muuten aika paljon tarjotaa, jos vaan on kielitaitoa ja rohkeutta...

Ja paljon onnenonkijoita. Mutta niinhän sitä sanotaan että hölmöt ja raha pääsee nopeasti eroon toisistaan. Ulkonäöllä saa helposti päät pyörryksiin. Eiköhän ulkonäköpääomaa hyödynnetä hyvin paljon, köyhissä maissa paljon kauniita ihmisiä lapsista lähtien. Kuin huumetta, kauneus, narsistisille luonteille.

Suomalainen mies haukkuu suomalaisen työssäkäyvän keskiluokkaisen naisen lompakkoloiseksi ja käy ostamassa köyhän nuorikon jostain kehitysmaasta.

Niin.

Ainakin se on minusta rehellisempää kehitysmaan väen kohdalla kuin länkkärinaisten. Minä ainakin olen kallistunut siihen johtopäätökseen, että jos nykyinen parisuhde joskus päättyy, niin jatkossa nautin globalisaation suomista mahdollisuuksista sen minkä voin.

Minustakin suomalainen mies voittaa siinä ulkomaalaiset, että hän on ihan rehellisesti kusipää.

Onko siis ihme, että suomalaiset naiset ja miehet eivät kohtaa; molemmat halveksivat toisiaan tai pitävät ainakin vastenmielisinä. Sääli niille jotka kaipaavat parisuhdetta muiden kuin kehitysmaalaisten kanssa.

Minusta on mielenkiintoista, miten roolit ovat tässä vuosien saatossa vaihtuneet. Kun nuorena kävin baarissa, niin yleensä  miehen piti tehdä aloite. Nykyään keski-iässä taas kun käyn hyvin harvoin baarissa, en koskaan tee aloitetta, mutta naiset kyllä käyvät kovastikin hakemassa tanssimaan, pyytävät päästä samaan pöytään istumaan, ehdottavat jatkoja... Tyydyn silti mieluummin kotona omaan käteen kuin lähden kenenkään matkaan.

Eiväthän nuo naiset sinua vastenmielisenä ole pitäneet, kun kerran lähestyivät. Mitä oikein heille kostat?

Varmaan on katkeroituneita miehiä siinä missä naisiakin, mutta eivät kaikki ole sellaisia tai lopeta elämistä takaiskujen takia. Siitähän se sanonta uutta matoa koukkuun. Ja perusystävällisyys ei nyt ole paljoa vaadittu. Ihanko pahaa teki että naiset olivat ystävällisiä?

Muutenkin outo tämä kuviteltu kostomentaliteetti. Ihan kuin miehet luulisivat meidän kärsivän, kun he päättävätkin vemputtaa heppiään kotona loppuikänsä.

Mehän emme edes tiedä, että he ovat olemassa 🤷.

Ei se ole kostoa vaan kokemusten aiheuttamaan mielenkiinnon loppumista.

Seksi ei kyllä loppu kuusikymppisenä. Testosteronikorvaushoito voi kyllä auttaa, kannattaa käydä lääkärissä. Kyllä minun kuusikymppinen mies pystyy ja haluaa vielä joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä parisuhteessa omiin harrastuksiin uppoutuminen on sanoisin monin kerroin hankalampaa, varsinkin jos ne eivät ole samoja kuin toisella. Sinkkuna ja selibaatissa kun ei tarvitse kenellekään harrastuksiaan perustella. Suhteessa ollessani en oikeastaan osannut perustella miksi harrastin kirjallisuutta, joten tämän tuloksena oli että harrastusta katsottiin kieroon.

M43

Parinvalinta on yksi elämän tärkeimmistä asioista. Sitä ei kannata tehdä pilden ja ahterin pohjalta vaan jaettujen elämänarvojen. Miehet itkevät lähinnä ensimmäisen perään mutta valittavat kun jälkimmäisen suhteen menee sitten metsään. Siinä vaiheessa ei ole enää kenelläkään kivaa.

Minä ryhtyisin parisuhteeseen enää miehen kanssa, joka haluaisi minulle rakkaudessaan yhtä hyvää kuin minä hänelle. Muussa ei ole järkeä eikä muuhun kannata ryhtyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kerran on pitkässä suhteessa ollut ja eronnut, minkä ihmeen takia ikinä haluaisi saman virheen toistaa? Tavoitteena on saada niin paljon seksiä kuin mahdollista ilman sitoutumista.

Moni nainen ei halua seksiä miesten kanssa, joilla on ollut satoja kumppaneita ja joilla on paljon seksitauteja.

Onneksi kaupat myy dildoja ja kelasta saa tarvittavat tuet.

Moni nainen on itse ollut satojen kumppaneiden kanssa. Ja miksi hitossa niistä keskusteltaisiin seksikumppaneiden kanssa? 

Ei ole, toki jakorasioita löytyy.

Moni nainen ei aloita suhdetta enää miesten kanssa, niin ei tarvitse kuunnella miesten valehteluita seksi kumppanien määrästä.

Ja kuka haluaa nuolla herpes kalua, kondomi ei auta.

No ehkei sinun kannata olla miehiin enää kontaktissa, nyt kannattaa piiloutua vain turvaan enää loppuelämäksi, kun herpeskin vasta nyt tässä iässä sinua uhkaa. Oikein kumin läpi hyökkää.

sen omassa tuherossa se herpes asuu jo varmasti

Ei todellakaan ole.

Herpeksestä kysytään neuvolassa, se on vauvalle vaarallinen. Jos herpes on aktiivivaiheessa kun on synnytyksen aika niin naiselle tehdään keisarileikkaus, ei ole siis pikkujuttu parisuhteessa.

Muista, että tämä viesti kannattaa antaa myös naisille, sillä nykynaisilla on valtavia määriä seksikumppaneita pelkästään opiskeluvuosilta. Ja aivan takuulla on ehkäisy jäänyt monesti kokonaan pois, varsinkin suuseksissä. Eli kyllä siellä naisetkin ottavat tiukkaa riskiä sukupuolitautien suhteen, vaikka olet selvästi asiassa aggressiivinen juuri miesten seksikäyttäytymistä kohtaan. Tietenkin.

Moni mies ei taida paljon miettiä kun maksullisilla käy. Jos joskus löytyykin se unelmien nainen niin voi olla herpes avioliitto tiedossa.

Naisten kannattaisi tehdä ainakin lapset ensin ennenkuin vaihtelee kumppaneita.

Se maksullinen on voinut olla satojen eri miesten kanssa joilla on tauteja ja ne tarttuvat eteenpäin. Kondomi ei suojaa kaikilta taudeilta.

Ja myöhemmin jos miehen uusi nainen saa jostain tietää, että mies on käynyt maksullisilla niin voi loppua koko avioliitto ja miehelle jää elatusmaksut

Nainen saa puolet omaisuudesta ja mies maksaa elatusmaksut. Voi tulla maksullisilla käynti vielä jälkikäteenkin kalliiksi miehelle.

Mutta kun miehet eivät halua olla rehellisiä ja antaa naisen tehdä itse päätöstä haluaako nainen seurustella miehen kanssa, joka on käynyt maksullisilla.

On ihan oikein, jos mies menettää omaisuuttaan ja joutuu maksamaan elatusmaksut, koska on mennyt valehtelemaan ja salannut asioita.

Ei ole edes oikeaa rakkautta tuollainen, että mies salailee asioita eikä anna naisen tehdä päätöstä seurustelusta totuuden pohjalta.

Monen naisen kohdalla totuudesta ja harhauttamisesta ei voi puhua ennenkuin naama on pesty painepesurilla, ja kaikenmaailman kohottavat ja täytteitä sisältävät vaatekappaleet on vaihettu normaaleihin.

Nuohan ovatkin sama asia 🙄 Tämä viesti osoittaa, kuinka naurattavia ja pinnallisia tietyt miehet ovat...

Oon juuri eroamassa. 20v avioliittoa takana joista ehkä 18 tosi tosi onnellisia. Siis kohta tulevan exänkin mielestä. Eromme on rauhallinen, sopuisa. Kumpikin on satsannut tähän sydämensä ja silti tää päättyy. Kumpikaan ei tuu ihan heti tapailemaan muita. Ai miksi? Kun se sydän on särkynyt ja sen täytyy ensin toipua.

Henkilökohtaisesti en tuu varmaan koskaan enää olemaan parisuhteessa. Odotan jo pääsyä vuokrakämppääni kerrostaloon - tää muuten kuulosti mullekin painajaismaiselta vielä hetki sitten - oman uuden elämän alkuun. Mitäs jos keskittyis välillä ihan omaan itseensä? Otan toisen koiran ja teen reissun yhteen kaupunkikohteeseen minne mies ei halunnut koskaan lähteä :)

Eli vastauksena kysymykseen: parisuhdetta ei halua koska siinä laittaa taas sydämensä alttiiksi särkymiselle. Ja tuntuu hyvältä tehdä asioita jotka on itselle tärkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan yksi syy on siinäkin, että keski-ikäisenä parisuhteelta kuten koko (yhteiseltä) tulevaisuudelta täytyy odottaa ihan erilaisia asioita kuin nuorena tai mihin on tottunut.

Nuorena parisuhteen odotti yleensä jokainen etenevän avoliittoon, kihloihin, naimisiinmenoon ja perheenperustamiseen, mutta keski-ikäisenä ei sitten olekaan ihan samanlaista "selkeää" kuviota. Osalla on lapsia ja näistä osalla jo aikuisia lapsia kun taas osalla vielä jopa taaperoita. Osa on jo isovanhempia. Toiset taas on lapsettomia joko omasta tahdostaan tai jääneet lapsettomiksi vasten tahtoaan. Osalla on edelleen se haave omasta lapsesta päälle 40-vuotiaana kun taas osa on todennut että juna meni jo.

Ja tähän päälle sitten se kaikki painolasti mitä elämän aikana on etenkin parisuhteista/tai niiden puuttumisesta sekä näihin kokemuksiin pettymisestä kerääntynyt.

Oma lisänsä on sitten ne +40-vuotiaat jotka ei ole päivittäneet haaveitaan ja on vielä jopa sillä asenteella liikenteessä, että perheen voisi perustaa ja lapsia ehkä hankkia vielä joku päivä, mutta katellaan eikä tosiaan vielä koska mikäs kiire tässä olisi.. 

Nämä ei näemmä ole ollenkaan hoksanneet, että se juna meni jo aikaa sitten eikä parisuhteelta ja yhteiseltä tulevaisuudelta voi enää odottaa niitä asioita kuin parikymppisenä.

Nämä sitten skippaa sellaisen naisen joka elää ns reaaliajassa eikä enää haaveile lapsista eikä varsinkaan sitten joskus vaikka kumpikin lapsettomina olisi ainakin siltä osin ihan perfect match.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

567 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

567 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

567 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

567 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M-52 kirjoitti:

Sellaisessa hypoteettisessa tilanteessa, että päätyisin avioliitto n:o 2:n jälkeen uusiosinkuksi, en taitaisi enää haluta uuteen, tiiviiseen parisuhteeseen. Tuskin sillä olisi enää minulle tarpeeksi annettavaa. Mukavaa olisi varmasti tapailla, käydä kulttuuririennoissa, yhteisillä lomamatkoilla tai ihan vain lenkillä jonkun läheisen naisystävän kanssa, mutta olisiko yhteinen koti, yhteinen talous, yhteiset ystävät, yhteiset harrastukset ja koko helahoito enää yli viisikymppiselle sopiva elämänmalli alusta aloitettavaksi?

Jos molemmilla on oma koti, omat lapset perheineen, oma ystäväpiiri, omat sukulaiset ja omat harrastukset, uuden puolison integroiminen näihin kaikkiin kuvioihin on melkoinen projekti - eikä onnistu ihan parissa vuodessa. Ehkä miesnäkökulmasta kiinnostusta vähentää sekin, että naiset usein ovat näissä sosiaalisissa suhteissa aktiivisempia, ja aktiivisuudellaan alkavat helposti hallita yhteistä elämää. Todennäköistä on että muutaman vuoden kuluttua koti näyttää naisen kodilta, yhteydet naisen lapsiin ovat keskiössä ja ystäväpiirikin koostuu lähinnä naisen ystävistä.

Vaikka rahan ei tietenkään pitäisi olla merkityksellistä, en ole nähnyt enkä itsekään kokenut parisuhteita, joissa nainen olisi taloudellisesti antavana osapuolena. Yhteisessä elämässä yhteisesti rahoitettavien asioiden määrä kasvaa vähitellen, ja se tarkoittaa että mies maksaa. Näin ikävuosien karttuessa sitä jo alkaa miettiä, että voisin mieluummin vaikka rahoittaa lasten perheiden elämään jotain mukavaa kuin maksaa uusien vaimojen sisustussuunnitelmia tai vaatekaapin päivityksiä.

Vähän inhorealistiselta tämä kuulostaa, mutta näin 52-vuotiaana miehenä ymmärrän hyvin, etteivät ikäiseni miehet välttämättä enää halua aloittaa uutta yhteisen pesän ja elämän rakennusprojektia.

Tässä keskusteluketjussa on ollut useita kommentteja joihin pystyn samaistumaan, +50 vuotias mies kun olen. Tässäpä  yllä yksi niistä kommenteista.

Samaa mieltä. Tasokasta naisseuraa on helppo löytää, eikä sitoutuminen tuo miehelle mitään lisää.

Tällaista se on. Tuhat viestiä siitä, miten suomalainen nainen on kaikin puolin kelvoton, toisaalta sellaista haluaisi kauheesti mutta kun ei sille kelpaa, ja loppuun se jolle tasokasta seuraa tulee ovista ja ikkunoista 😂.

Sama se on kuulkaa naisillakin. Me ollaan ihan yhtä yksilöitä kuin tekin.

Ei se ole sama. Miesten suhteellinen asema paranee iän myötä.

Eipä juuri. Ihmiset pariutuu lähinnä ikätovereidensa kanssa. Ja aina ja kaikkialla nuori mies on enemmän nuoren naisen mieleen kuin vanha.

Naiset ovat paljon joustavampia iän suhteen kuin miehet. Ja naiset hakevat aina itseään vanhempaa miestä. Tästä syystä 40 - 50 vuotiaiden miesten on helppo löytää seuraa, aivan kuten 20 - 30 vuotiaiden naisten. 

Ihmiset hakevat ikäistään seuraa. Yli 5 vioden ikäerot ovat harvinaisia.

Ihmiset ehkä, mutta miehet eivät. Esim. https://www.businessinsider.com/dataclysm-shows-men-are-attracted-to-wo…

Se on ihan eri asia ketä pitää viehättävimpänä ja kenen kanssa pariutuu. Totta kai kaikki sekä miehet että naiset pitävät nuoria ihmisiä viehättävimpinä, ei siinä ole mitään uutisaihetta. Ei se silti tarkoita että haluaa viisikymppisenä kumppanikseen parikymppisen. Harva 50+ mies alkaisi vakavaan parisuhteeseen 20-vuotiaan naisen kanssa vaikka siihen olisi mahdollisuuskin. 

Tätä olen yrittänyt itsekin useampaan otteeseen näissä keskusteluissa kertoa. Jos minun (n) pitäisi arvioida naisten viehättävyyttä heidän kuviensa perusteella, niin varmaan itsellänikin nousisi kärkeen enemmän nuoria kuin vanhempia naisia. Yhtä lailla miehet aivan varmasti pitävät nuoria keskimäärin viehättävämpinä kuin vanhempia naisia. Mutta jokainen, joka on kasvattanut aikuiseksi tytön tai useamman, ymmärtää varmasti että parikymppinen on vasta parikymppinen. Ei hänestä ole maksamaan asuntolainan puolikasta, käymään töissä JA hoitamaan lapsia jne. Kauniita katsella, mutta ei aina edes kuunnella; jutut ovat vielä enemmän tai vähemmän keskenkasvuisia.

Miksi sen pitäisi maksaa asuntolainaa tai hoitaa lapsia?

Molemmat yleensä kuuluvat parisuhteeseen, joka syvenee avo- tai avioliitoksi. Siitä tässä puhutaan, ei seksistä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä parisuhteessa omiin harrastuksiin uppoutuminen on sanoisin monin kerroin hankalampaa, varsinkin jos ne eivät ole samoja kuin toisella. Sinkkuna ja selibaatissa kun ei tarvitse kenellekään harrastuksiaan perustella. Suhteessa ollessani en oikeastaan osannut perustella miksi harrastin kirjallisuutta, joten tämän tuloksena oli että harrastusta katsottiin kieroon.

M43

Silloin on ollut väärä kumppani. Minun ei ole koskaan tarvinnut perustella harrastuksiani eikä kukaan ole joutunut perustelemaan minulle. Jos kohdalle olisi osunut vaikkapa kiihkeä urheilunharrastaja, rahkapetri, jonka harrastus olisi vaikuttanut molempien ajankäyttöön, niin silloinhan suhdetta ei olisi koskaan edes syntynyt. Olisi todettu jo ensitapaamisella tai ainakin hyvin nopeasti, että nyt on liian erilaiset elämäntavat.

Treffipalstoilla on tosiaan noita 50-vuotiaita lapsettomia miehiä, joilla lukee lasten kohdalla kyllä tai ehkä joskus. Sitten lähestyvät minua, viisikymppistä naista, jolla on kaksi lähes aikuista lasta ja yksi jo aikuinen ja omillaan.

Miksi? Mitä ihmettä he kuvittelevat itsestään ja minusta? Edes junanpilli ei enää kuulu, viimeinen asema jäi jo niin kauas taakse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä parisuhteessa omiin harrastuksiin uppoutuminen on sanoisin monin kerroin hankalampaa, varsinkin jos ne eivät ole samoja kuin toisella. Sinkkuna ja selibaatissa kun ei tarvitse kenellekään harrastuksiaan perustella. Suhteessa ollessani en oikeastaan osannut perustella miksi harrastin kirjallisuutta, joten tämän tuloksena oli että harrastusta katsottiin kieroon.

M43

Parinvalinta on yksi elämän tärkeimmistä asioista. Sitä ei kannata tehdä pilden ja ahterin pohjalta vaan jaettujen elämänarvojen. Miehet itkevät lähinnä ensimmäisen perään mutta valittavat kun jälkimmäisen suhteen menee sitten metsään. Siinä vaiheessa ei ole enää kenelläkään kivaa.

Minä ryhtyisin parisuhteeseen enää miehen kanssa, joka haluaisi minulle rakkaudessaan yhtä hyvää kuin minä hänelle. Muussa ei ole järkeä eikä muuhun kannata ryhtyä.

Tärkein kenelle? Tärkein sinulle. Minulle on tärkeämpää keskittyä omiin harrastuksiin ilman että niitä kyseenalaistetaan tai luodaan vastakkainasetelua suhteeseen nähden. Muka pitää perustella harrastuksiaan ennen kuin ne ovat luvallisia. Vastenmielistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä parisuhteessa omiin harrastuksiin uppoutuminen on sanoisin monin kerroin hankalampaa, varsinkin jos ne eivät ole samoja kuin toisella. Sinkkuna ja selibaatissa kun ei tarvitse kenellekään harrastuksiaan perustella. Suhteessa ollessani en oikeastaan osannut perustella miksi harrastin kirjallisuutta, joten tämän tuloksena oli että harrastusta katsottiin kieroon.

M43

Parinvalinta on yksi elämän tärkeimmistä asioista. Sitä ei kannata tehdä pilden ja ahterin pohjalta vaan jaettujen elämänarvojen. Miehet itkevät lähinnä ensimmäisen perään mutta valittavat kun jälkimmäisen suhteen menee sitten metsään. Siinä vaiheessa ei ole enää kenelläkään kivaa.

Minä ryhtyisin parisuhteeseen enää miehen kanssa, joka haluaisi minulle rakkaudessaan yhtä hyvää kuin minä hänelle. Muussa ei ole järkeä eikä muuhun kannata ryhtyä.

Tärkein kenelle? Tärkein sinulle. Minulle on tärkeämpää keskittyä omiin harrastuksiin ilman että niitä kyseenalaistetaan tai luodaan vastakkainasetelua suhteeseen nähden. Muka pitää perustella harrastuksiaan ennen kuin ne ovat luvallisia. Vastenmielistä.

Jos sen valitsee, niin se kannattaa valita huolella. Se oli pointtini.

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta kysyn: onko kukaan viisikymppinen pystynyt muodostamaan toisen viisikymppisen kanssa parisuhdetta, jossa olisi aktiivinen ja molempien osapuolten mielestä hyvä seksielämä?

No mielestäni kyllä olen, silloin kun olin viiskymppinen. Kumppanini tosin oli jo kuuskymppinen. Nyt olen kuusvitonen, kumppanini seittenvitonen, eikä edelleenkään ole valittamista, ainakaan seksin suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Treffipalstoilla on tosiaan noita 50-vuotiaita lapsettomia miehiä, joilla lukee lasten kohdalla kyllä tai ehkä joskus. Sitten lähestyvät minua, viisikymppistä naista, jolla on kaksi lähes aikuista lasta ja yksi jo aikuinen ja omillaan.

Miksi? Mitä ihmettä he kuvittelevat itsestään ja minusta? Edes junanpilli ei enää kuulu, viimeinen asema jäi jo niin kauas taakse.

No tuo "ehkä joskus" ainakin voi olla ihan siksi, että ei halua sulkea kokonaan sitä vaihtoehtoa pois. Eli oikean ihmisen kanssa oikeassa tilanteessa ehkä haluaisi lapsen/lapsia. "Ei" olisi aivan liian ehdoton, eli ei missään nimessä koskaan kenenkään kanssa missään tilanteessa.

Eri ihmiset täyttelevät näitä ilmoituksia vähän eri tavoin ja eri periaattein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä parisuhteessa omiin harrastuksiin uppoutuminen on sanoisin monin kerroin hankalampaa, varsinkin jos ne eivät ole samoja kuin toisella. Sinkkuna ja selibaatissa kun ei tarvitse kenellekään harrastuksiaan perustella. Suhteessa ollessani en oikeastaan osannut perustella miksi harrastin kirjallisuutta, joten tämän tuloksena oli että harrastusta katsottiin kieroon.

M43

Silloin on ollut väärä kumppani. Minun ei ole koskaan tarvinnut perustella harrastuksiani eikä kukaan ole joutunut perustelemaan minulle. Jos kohdalle olisi osunut vaikkapa kiihkeä urheilunharrastaja, rahkapetri, jonka harrastus olisi vaikuttanut molempien ajankäyttöön, niin silloinhan suhdetta ei olisi koskaan edes syntynyt. Olisi todettu jo ensitapaamisella tai ainakin hyvin nopeasti, että nyt on liian erilaiset elämäntavat.

Vaikka olisikin väärä kumppani, on lapsellista ja typerää että kaikki pitää perustella.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä parisuhteessa omiin harrastuksiin uppoutuminen on sanoisin monin kerroin hankalampaa, varsinkin jos ne eivät ole samoja kuin toisella. Sinkkuna ja selibaatissa kun ei tarvitse kenellekään harrastuksiaan perustella. Suhteessa ollessani en oikeastaan osannut perustella miksi harrastin kirjallisuutta, joten tämän tuloksena oli että harrastusta katsottiin kieroon.

M43

Juuri tuon takia kannattaa valita samoista harrastuspiireistä kumppani, niin ei joudu perustelemaan ajankäyttöään. Koskee miehiä ja naisia. Sinulle sopiva nainen voisi löytyä vaikka jostain lukupiiristä, kirjastosta, yliopistolta jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Treffipalstoilla on tosiaan noita 50-vuotiaita lapsettomia miehiä, joilla lukee lasten kohdalla kyllä tai ehkä joskus. Sitten lähestyvät minua, viisikymppistä naista, jolla on kaksi lähes aikuista lasta ja yksi jo aikuinen ja omillaan.

Miksi? Mitä ihmettä he kuvittelevat itsestään ja minusta? Edes junanpilli ei enää kuulu, viimeinen asema jäi jo niin kauas taakse.

No tuo "ehkä joskus" ainakin voi olla ihan siksi, että ei halua sulkea kokonaan sitä vaihtoehtoa pois. Eli oikean ihmisen kanssa oikeassa tilanteessa ehkä haluaisi lapsen/lapsia. "Ei" olisi aivan liian ehdoton, eli ei missään nimessä koskaan kenenkään kanssa missään tilanteessa.

Eri ihmiset täyttelevät näitä ilmoituksia vähän eri tavoin ja eri periaattein.

Joo, saahan niitä toki täytellä miten vain. Ja niihin olla vastaamatta. Jos viisikymppisellä miehellä on minkäänlaisia vauvahaaveita, niin olen totaalisen väärä kiinnostuksen kohde.