Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten parisuhteen muodostamisesta aikuisena tuli näin vaikeaa?
Täällä näyttää olevan jo ketju parikymppisistä, mutta oma ihmettely kohdistuu nyt sellaisiin 40-50 -vuotiaisiin.Olen (N, 50+) ollut nyt sinkkuna muutaman vuoden ja haussa on parisuhde. Treffiäpit ja deittisivustot testattu, livessäkin käyty (koronaa ennen ja koronan jälkeen), mutta huonolla tuloksella.Ravintoloissa on ollut enimmäkseen varattuja, Tinderissä ym. vain seksiseura haussa.Varsinkin nyt viime vuosina on tullut selkeä trendi, että miehet eivät näytä haluavan parisuhdetta. Kaikki tuntuvat haluavan vai seksiseuraa, FWB, FB, ONS, mitänäitänyton.Varsinkin Tinderissä on ilmiönä, että mies SANOO haluavansa parisuhdetta, mutta juttelun alettua onkin kiinnostunut vain pelkästä seksiseurasta. Ei missään nimessä mitään pysyvää, vakituista, jotain kestävämpää.Ja mietityttää että MIKSI?Onko sormet palanu niin pahasti, että ei enää parisuhde kiinnosta?Onko maailma muuttunut niin, että tämän ikäluokan miehet eivät enää halua kumppanuutta, yhdessäoloa, ehkä jopa yhdessäasumista?
Kommentit (2361)
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M-52 kirjoitti:
Sellaisessa hypoteettisessa tilanteessa, että päätyisin avioliitto n:o 2:n jälkeen uusiosinkuksi, en taitaisi enää haluta uuteen, tiiviiseen parisuhteeseen. Tuskin sillä olisi enää minulle tarpeeksi annettavaa. Mukavaa olisi varmasti tapailla, käydä kulttuuririennoissa, yhteisillä lomamatkoilla tai ihan vain lenkillä jonkun läheisen naisystävän kanssa, mutta olisiko yhteinen koti, yhteinen talous, yhteiset ystävät, yhteiset harrastukset ja koko helahoito enää yli viisikymppiselle sopiva elämänmalli alusta aloitettavaksi?
Jos molemmilla on oma koti, omat lapset perheineen, oma ystäväpiiri, omat sukulaiset ja omat harrastukset, uuden puolison integroiminen näihin kaikkiin kuvioihin on melkoinen projekti - eikä onnistu ihan parissa vuodessa. Ehkä miesnäkökulmasta kiinnostusta vähentää sekin, että naiset usein ovat näissä sosiaalisissa suhteissa aktiivisempia, ja aktiivisuudellaan alkavat helposti hallita yhteistä elämää. Todennäköistä on että muutaman vuoden kuluttua koti näyttää naisen kodilta, yhteydet naisen lapsiin ovat keskiössä ja ystäväpiirikin koostuu lähinnä naisen ystävistä.
Vaikka rahan ei tietenkään pitäisi olla merkityksellistä, en ole nähnyt enkä itsekään kokenut parisuhteita, joissa nainen olisi taloudellisesti antavana osapuolena. Yhteisessä elämässä yhteisesti rahoitettavien asioiden määrä kasvaa vähitellen, ja se tarkoittaa että mies maksaa. Näin ikävuosien karttuessa sitä jo alkaa miettiä, että voisin mieluummin vaikka rahoittaa lasten perheiden elämään jotain mukavaa kuin maksaa uusien vaimojen sisustussuunnitelmia tai vaatekaapin päivityksiä.
Vähän inhorealistiselta tämä kuulostaa, mutta näin 52-vuotiaana miehenä ymmärrän hyvin, etteivät ikäiseni miehet välttämättä enää halua aloittaa uutta yhteisen pesän ja elämän rakennusprojektia.Tässä keskusteluketjussa on ollut useita kommentteja joihin pystyn samaistumaan, +50 vuotias mies kun olen. Tässäpä yllä yksi niistä kommenteista.
Samaa mieltä. Tasokasta naisseuraa on helppo löytää, eikä sitoutuminen tuo miehelle mitään lisää.
Tällaista se on. Tuhat viestiä siitä, miten suomalainen nainen on kaikin puolin kelvoton, toisaalta sellaista haluaisi kauheesti mutta kun ei sille kelpaa, ja loppuun se jolle tasokasta seuraa tulee ovista ja ikkunoista 😂.
Sama se on kuulkaa naisillakin. Me ollaan ihan yhtä yksilöitä kuin tekin.
Ei se ole sama. Miesten suhteellinen asema paranee iän myötä.
Eipä juuri. Ihmiset pariutuu lähinnä ikätovereidensa kanssa. Ja aina ja kaikkialla nuori mies on enemmän nuoren naisen mieleen kuin vanha.
Naiset ovat paljon joustavampia iän suhteen kuin miehet. Ja naiset hakevat aina itseään vanhempaa miestä. Tästä syystä 40 - 50 vuotiaiden miesten on helppo löytää seuraa, aivan kuten 20 - 30 vuotiaiden naisten.
Ihmiset hakevat ikäistään seuraa. Yli 5 vioden ikäerot ovat harvinaisia.
Ihmiset ehkä, mutta miehet eivät. Esim. https://www.businessinsider.com/dataclysm-shows-men-are-attracted-to-wo…
Se on ihan eri asia ketä pitää viehättävimpänä ja kenen kanssa pariutuu. Totta kai kaikki sekä miehet että naiset pitävät nuoria ihmisiä viehättävimpinä, ei siinä ole mitään uutisaihetta. Ei se silti tarkoita että haluaa viisikymppisenä kumppanikseen parikymppisen. Harva 50+ mies alkaisi vakavaan parisuhteeseen 20-vuotiaan naisen kanssa vaikka siihen olisi mahdollisuuskin.
Tätä olen yrittänyt itsekin useampaan otteeseen näissä keskusteluissa kertoa. Jos minun (n) pitäisi arvioida naisten viehättävyyttä heidän kuviensa perusteella, niin varmaan itsellänikin nousisi kärkeen enemmän nuoria kuin vanhempia naisia. Yhtä lailla miehet aivan varmasti pitävät nuoria keskimäärin viehättävämpinä kuin vanhempia naisia. Mutta jokainen, joka on kasvattanut aikuiseksi tytön tai useamman, ymmärtää varmasti että parikymppinen on vasta parikymppinen. Ei hänestä ole maksamaan asuntolainan puolikasta, käymään töissä JA hoitamaan lapsia jne. Kauniita katsella, mutta ei aina edes kuunnella; jutut ovat vielä enemmän tai vähemmän keskenkasvuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mielenkiintoinen ilmiö.. olen n35, koulutettu, kauniiksi monesti sanottu, urheilen ja hyvässä työssä. Silti treffien sopiminen ja normaali deittailu näyttää olevan hankalaa ja sopivat ehdokkaat vähässä luvussa tai sitten preferenssit eivät vaan kohtaa. Tinder on kakaroiden/säätäjien paikka, oman ikäisillä ja + 40 vuotiailla on kakaroita, ero, ei huolehdita ulkonäöstä jne.. itse tuo kaikki perheenperustaminen olisi edessä - ja en jaksa alkaa äitipuoleksi ja ottaa kontolle jonkun toisen lapsia, akateemisen uran jälkeen ja kun ollut työelämässä nyt luomassa uraa. Etova ajatus! En halua käyttää tulojani ja aikaani jonkun toisen jälkikasvun hoitoon. Omia sitten ajallaan. Moni mieskään ei halua isäpuolen paikkaa ja se on yhteiskunnassamme "täysin fine".. sama se naisellakin voi olla: valinnanvara mitä toivoo ja mitä haluaa pyytää jos ei ole ihan utopistista.
Kumppani/treffiehdokas toive on omalla kohdalla muuten ihan realistinen: itsenäinen, fiksu, omillaan toimeentuleva, sporttinen, hauska ja rehti mies (ei tietynlaisia ulkonäkökriteereitä, vaikka jokaista viehättää mikä ja kuka viehättää.. tietysti hiukan merkitsee). Deittiaplikaatiot on hyvä alusta, mutta vika on sitten sekalaisessa seurakunnassa, joka ei osaa käyttäytyä. Minusta säätöjä hakevalle omat applikaatiot ja/tai vaikka ruksi johonkin kohtaan mitä etsii, näin oikeat ihmiset löytävät toisensa ..tietysti, onhan niitä olemassa sovelluksia, jos hakee vakavaa.
Sen nyt voi arvata, mikä sun vaatimus on sitten miesten ulkonäön suhteen...Se on Damiano David eikä yhtään vähempää. Toki pitää olla myös korkeasti koulutettu.
Hyvännäköinen ja itseään kouluttanut ihminen usein arvostaa ulkonäköä ja koulutusta. Varsin selvä juttu, jossa ei ole mitään väärää tai jurputtamisen aihetta.
Voit ihan vapaasti olla voimaantunut "I dont need a man" nainen, mutta ei pidä ihmetellä, jos ei niitä koulutettuja "hyviä" miehiä löydy helposti. Itse pärjään sinkkuna erinomaisesti ja se mikä teikäläisissä ärsyttää, kun teidän kanssa treffailee, että sitä kuvitellaan, että sillä koulutuksella/kaunilla ulkomuodolla pötkitään pitkälle. En mä ainakaan itse keuli mun DI-koulutuksella. Saattaa olla, että se tulee ilmi naisellekin kuukausien päästä ellei nainen sitä erikseen kysy aiemmin. Oikein huokuu se ylimielisyys ja "paremmuus". Ette te ole mikään saalis, mitä pitkiin parisuhteisiin tulee, koska teitä ei vaan yksinkertaisesti jaksa pidemmällä aikavälillä. Mutta varmasti poikkeuksiakin löytyy teikäläisissä korkean koulutuksen/hyvän ulkonäön omaavissa naisissa, mutta sä et kyllä ainakaan ole se helmi sikojen seassa.
Olisipa ollut kummallinen ajatus aikoinaan deittailla miestä, josta ei tiedä edes koulutusta ja ammattia.
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M-52 kirjoitti:
Sellaisessa hypoteettisessa tilanteessa, että päätyisin avioliitto n:o 2:n jälkeen uusiosinkuksi, en taitaisi enää haluta uuteen, tiiviiseen parisuhteeseen. Tuskin sillä olisi enää minulle tarpeeksi annettavaa. Mukavaa olisi varmasti tapailla, käydä kulttuuririennoissa, yhteisillä lomamatkoilla tai ihan vain lenkillä jonkun läheisen naisystävän kanssa, mutta olisiko yhteinen koti, yhteinen talous, yhteiset ystävät, yhteiset harrastukset ja koko helahoito enää yli viisikymppiselle sopiva elämänmalli alusta aloitettavaksi?
Jos molemmilla on oma koti, omat lapset perheineen, oma ystäväpiiri, omat sukulaiset ja omat harrastukset, uuden puolison integroiminen näihin kaikkiin kuvioihin on melkoinen projekti - eikä onnistu ihan parissa vuodessa. Ehkä miesnäkökulmasta kiinnostusta vähentää sekin, että naiset usein ovat näissä sosiaalisissa suhteissa aktiivisempia, ja aktiivisuudellaan alkavat helposti hallita yhteistä elämää. Todennäköistä on että muutaman vuoden kuluttua koti näyttää naisen kodilta, yhteydet naisen lapsiin ovat keskiössä ja ystäväpiirikin koostuu lähinnä naisen ystävistä.
Vaikka rahan ei tietenkään pitäisi olla merkityksellistä, en ole nähnyt enkä itsekään kokenut parisuhteita, joissa nainen olisi taloudellisesti antavana osapuolena. Yhteisessä elämässä yhteisesti rahoitettavien asioiden määrä kasvaa vähitellen, ja se tarkoittaa että mies maksaa. Näin ikävuosien karttuessa sitä jo alkaa miettiä, että voisin mieluummin vaikka rahoittaa lasten perheiden elämään jotain mukavaa kuin maksaa uusien vaimojen sisustussuunnitelmia tai vaatekaapin päivityksiä.
Vähän inhorealistiselta tämä kuulostaa, mutta näin 52-vuotiaana miehenä ymmärrän hyvin, etteivät ikäiseni miehet välttämättä enää halua aloittaa uutta yhteisen pesän ja elämän rakennusprojektia.Tässä keskusteluketjussa on ollut useita kommentteja joihin pystyn samaistumaan, +50 vuotias mies kun olen. Tässäpä yllä yksi niistä kommenteista.
Samaa mieltä. Tasokasta naisseuraa on helppo löytää, eikä sitoutuminen tuo miehelle mitään lisää.
Tällaista se on. Tuhat viestiä siitä, miten suomalainen nainen on kaikin puolin kelvoton, toisaalta sellaista haluaisi kauheesti mutta kun ei sille kelpaa, ja loppuun se jolle tasokasta seuraa tulee ovista ja ikkunoista 😂.
Sama se on kuulkaa naisillakin. Me ollaan ihan yhtä yksilöitä kuin tekin.
Ei se ole sama. Miesten suhteellinen asema paranee iän myötä.
Eipä juuri. Ihmiset pariutuu lähinnä ikätovereidensa kanssa. Ja aina ja kaikkialla nuori mies on enemmän nuoren naisen mieleen kuin vanha.
Naiset ovat paljon joustavampia iän suhteen kuin miehet. Ja naiset hakevat aina itseään vanhempaa miestä. Tästä syystä 40 - 50 vuotiaiden miesten on helppo löytää seuraa, aivan kuten 20 - 30 vuotiaiden naisten.
Ihmiset hakevat ikäistään seuraa. Yli 5 vioden ikäerot ovat harvinaisia.
Ihmiset ehkä, mutta miehet eivät. Esim. https://www.businessinsider.com/dataclysm-shows-men-are-attracted-to-wo…
Se on ihan eri asia ketä pitää viehättävimpänä ja kenen kanssa pariutuu. Totta kai kaikki sekä miehet että naiset pitävät nuoria ihmisiä viehättävimpinä, ei siinä ole mitään uutisaihetta. Ei se silti tarkoita että haluaa viisikymppisenä kumppanikseen parikymppisen. Harva 50+ mies alkaisi vakavaan parisuhteeseen 20-vuotiaan naisen kanssa vaikka siihen olisi mahdollisuuskin.
Tässähän oli puhe nimenomaan siitä, että mies ei enää 50-vuotiaana välttämättä halua tiivistä suhdetta eli "vakavaa parisuhdetta". Tämän ikäisten miesten on helppo löytää selvästi nuorempaa seuraa, naisten taas ei. Vastaavasti nuorempien naisten on helppo löytää seuraa. Myös tämän ikäisten avioliittojen ikäero on usein merkittävä, eikä ole totta, että "yli 5 vioden ikäerot ovat harvinaisia".
Ahaa, anteeksi, en lukenut aiempia kommentteja vaan kommentoin luettuani aloituksen ensimmäiseltä sivulta. Aloittaja haluaa vakavaa suhdetta, ja siihen kommentoin että myös ne miehet, jotka ylipäätään haluavat vakavaa suhdetta, pariutuvat yleensä suurinpiirtein ikäisensä kanssa. Avioliitoissa yleisin ikäero on alle kolme vuotta. Yli 20 vuotta ikäeroa on vain 0,3-0,5 % liitoista ja näistä iso osa on samaa sukupuolta olevien liittoja, koska heillä valinnanvaraa on vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mielenkiintoinen ilmiö.. olen n35, koulutettu, kauniiksi monesti sanottu, urheilen ja hyvässä työssä. Silti treffien sopiminen ja normaali deittailu näyttää olevan hankalaa ja sopivat ehdokkaat vähässä luvussa tai sitten preferenssit eivät vaan kohtaa. Tinder on kakaroiden/säätäjien paikka, oman ikäisillä ja + 40 vuotiailla on kakaroita, ero, ei huolehdita ulkonäöstä jne.. itse tuo kaikki perheenperustaminen olisi edessä - ja en jaksa alkaa äitipuoleksi ja ottaa kontolle jonkun toisen lapsia, akateemisen uran jälkeen ja kun ollut työelämässä nyt luomassa uraa. Etova ajatus! En halua käyttää tulojani ja aikaani jonkun toisen jälkikasvun hoitoon. Omia sitten ajallaan. Moni mieskään ei halua isäpuolen paikkaa ja se on yhteiskunnassamme "täysin fine".. sama se naisellakin voi olla: valinnanvara mitä toivoo ja mitä haluaa pyytää jos ei ole ihan utopistista.
Kumppani/treffiehdokas toive on omalla kohdalla muuten ihan realistinen: itsenäinen, fiksu, omillaan toimeentuleva, sporttinen, hauska ja rehti mies (ei tietynlaisia ulkonäkökriteereitä, vaikka jokaista viehättää mikä ja kuka viehättää.. tietysti hiukan merkitsee). Deittiaplikaatiot on hyvä alusta, mutta vika on sitten sekalaisessa seurakunnassa, joka ei osaa käyttäytyä. Minusta säätöjä hakevalle omat applikaatiot ja/tai vaikka ruksi johonkin kohtaan mitä etsii, näin oikeat ihmiset löytävät toisensa ..tietysti, onhan niitä olemassa sovelluksia, jos hakee vakavaa.
Sen nyt voi arvata, mikä sun vaatimus on sitten miesten ulkonäön suhteen...Se on Damiano David eikä yhtään vähempää. Toki pitää olla myös korkeasti koulutettu.
Hyvännäköinen ja itseään kouluttanut ihminen usein arvostaa ulkonäköä ja koulutusta. Varsin selvä juttu, jossa ei ole mitään väärää tai jurputtamisen aihetta.
Voit ihan vapaasti olla voimaantunut "I dont need a man" nainen, mutta ei pidä ihmetellä, jos ei niitä koulutettuja "hyviä" miehiä löydy helposti. Itse pärjään sinkkuna erinomaisesti ja se mikä teikäläisissä ärsyttää, kun teidän kanssa treffailee, että sitä kuvitellaan, että sillä koulutuksella/kaunilla ulkomuodolla pötkitään pitkälle. En mä ainakaan itse keuli mun DI-koulutuksella. Saattaa olla, että se tulee ilmi naisellekin kuukausien päästä ellei nainen sitä erikseen kysy aiemmin. Oikein huokuu se ylimielisyys ja "paremmuus". Ette te ole mikään saalis, mitä pitkiin parisuhteisiin tulee, koska teitä ei vaan yksinkertaisesti jaksa pidemmällä aikavälillä. Mutta varmasti poikkeuksiakin löytyy teikäläisissä korkean koulutuksen/hyvän ulkonäön omaavissa naisissa, mutta sä et kyllä ainakaan ole se helmi sikojen seassa.
Olisipa ollut kummallinen ajatus aikoinaan deittailla miestä, josta ei tiedä edes koulutusta ja ammattia.
Tietty ammatti miehellä on ehdoton EI, niin kyllä ammatti pitää tietää heti.
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M-52 kirjoitti:
Sellaisessa hypoteettisessa tilanteessa, että päätyisin avioliitto n:o 2:n jälkeen uusiosinkuksi, en taitaisi enää haluta uuteen, tiiviiseen parisuhteeseen. Tuskin sillä olisi enää minulle tarpeeksi annettavaa. Mukavaa olisi varmasti tapailla, käydä kulttuuririennoissa, yhteisillä lomamatkoilla tai ihan vain lenkillä jonkun läheisen naisystävän kanssa, mutta olisiko yhteinen koti, yhteinen talous, yhteiset ystävät, yhteiset harrastukset ja koko helahoito enää yli viisikymppiselle sopiva elämänmalli alusta aloitettavaksi?
Jos molemmilla on oma koti, omat lapset perheineen, oma ystäväpiiri, omat sukulaiset ja omat harrastukset, uuden puolison integroiminen näihin kaikkiin kuvioihin on melkoinen projekti - eikä onnistu ihan parissa vuodessa. Ehkä miesnäkökulmasta kiinnostusta vähentää sekin, että naiset usein ovat näissä sosiaalisissa suhteissa aktiivisempia, ja aktiivisuudellaan alkavat helposti hallita yhteistä elämää. Todennäköistä on että muutaman vuoden kuluttua koti näyttää naisen kodilta, yhteydet naisen lapsiin ovat keskiössä ja ystäväpiirikin koostuu lähinnä naisen ystävistä.
Vaikka rahan ei tietenkään pitäisi olla merkityksellistä, en ole nähnyt enkä itsekään kokenut parisuhteita, joissa nainen olisi taloudellisesti antavana osapuolena. Yhteisessä elämässä yhteisesti rahoitettavien asioiden määrä kasvaa vähitellen, ja se tarkoittaa että mies maksaa. Näin ikävuosien karttuessa sitä jo alkaa miettiä, että voisin mieluummin vaikka rahoittaa lasten perheiden elämään jotain mukavaa kuin maksaa uusien vaimojen sisustussuunnitelmia tai vaatekaapin päivityksiä.
Vähän inhorealistiselta tämä kuulostaa, mutta näin 52-vuotiaana miehenä ymmärrän hyvin, etteivät ikäiseni miehet välttämättä enää halua aloittaa uutta yhteisen pesän ja elämän rakennusprojektia.Tässä keskusteluketjussa on ollut useita kommentteja joihin pystyn samaistumaan, +50 vuotias mies kun olen. Tässäpä yllä yksi niistä kommenteista.
Samaa mieltä. Tasokasta naisseuraa on helppo löytää, eikä sitoutuminen tuo miehelle mitään lisää.
Tällaista se on. Tuhat viestiä siitä, miten suomalainen nainen on kaikin puolin kelvoton, toisaalta sellaista haluaisi kauheesti mutta kun ei sille kelpaa, ja loppuun se jolle tasokasta seuraa tulee ovista ja ikkunoista 😂.
Sama se on kuulkaa naisillakin. Me ollaan ihan yhtä yksilöitä kuin tekin.
Ei se ole sama. Miesten suhteellinen asema paranee iän myötä.
Eipä juuri. Ihmiset pariutuu lähinnä ikätovereidensa kanssa. Ja aina ja kaikkialla nuori mies on enemmän nuoren naisen mieleen kuin vanha.
Naiset ovat paljon joustavampia iän suhteen kuin miehet. Ja naiset hakevat aina itseään vanhempaa miestä. Tästä syystä 40 - 50 vuotiaiden miesten on helppo löytää seuraa, aivan kuten 20 - 30 vuotiaiden naisten.
Ihmiset hakevat ikäistään seuraa. Yli 5 vioden ikäerot ovat harvinaisia.
Ihmiset ehkä, mutta miehet eivät. Esim. https://www.businessinsider.com/dataclysm-shows-men-are-attracted-to-wo…
Se on ihan eri asia ketä pitää viehättävimpänä ja kenen kanssa pariutuu. Totta kai kaikki sekä miehet että naiset pitävät nuoria ihmisiä viehättävimpinä, ei siinä ole mitään uutisaihetta. Ei se silti tarkoita että haluaa viisikymppisenä kumppanikseen parikymppisen. Harva 50+ mies alkaisi vakavaan parisuhteeseen 20-vuotiaan naisen kanssa vaikka siihen olisi mahdollisuuskin.
Tässähän oli puhe nimenomaan siitä, että mies ei enää 50-vuotiaana välttämättä halua tiivistä suhdetta eli "vakavaa parisuhdetta". Tämän ikäisten miesten on helppo löytää selvästi nuorempaa seuraa, naisten taas ei. Vastaavasti nuorempien naisten on helppo löytää seuraa. Myös tämän ikäisten avioliittojen ikäero on usein merkittävä, eikä ole totta, että "yli 5 vioden ikäerot ovat harvinaisia".
Lähde? Viimeisin tilasto avioparien ikäeroista on 10 vuoden takaa, silloin mies oli keskimäärin 3.4 vuotta naista vanhempi. 80 % avioliitoista oli sellaisia, joissa ikäero oli max 5 vuotta. Jos sinulla on tietoa, että yli viiden vuoden ikäerot olisivat yleistyneet, niin linkität varmaan lähteen.
Ikäero kasvaa iän myötä. Esimerkiksi ao. tutkimuksessa keskiarvo on myös noin 3,5 vuotta, mutta tarkastelemalla ainoastaan 40 - 50 vuoden kohorttia huomataan, että ero on jo melkein 5 vuotta. En tiedä sinusta, mutta edes 20 % ei kuulosta "harvinaiselta" puhumattakaan noin 50 %:sta.
https://fivethirtyeight.com/features/whats-the-average-age-difference-i…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M-52 kirjoitti:
Sellaisessa hypoteettisessa tilanteessa, että päätyisin avioliitto n:o 2:n jälkeen uusiosinkuksi, en taitaisi enää haluta uuteen, tiiviiseen parisuhteeseen. Tuskin sillä olisi enää minulle tarpeeksi annettavaa. Mukavaa olisi varmasti tapailla, käydä kulttuuririennoissa, yhteisillä lomamatkoilla tai ihan vain lenkillä jonkun läheisen naisystävän kanssa, mutta olisiko yhteinen koti, yhteinen talous, yhteiset ystävät, yhteiset harrastukset ja koko helahoito enää yli viisikymppiselle sopiva elämänmalli alusta aloitettavaksi?
Jos molemmilla on oma koti, omat lapset perheineen, oma ystäväpiiri, omat sukulaiset ja omat harrastukset, uuden puolison integroiminen näihin kaikkiin kuvioihin on melkoinen projekti - eikä onnistu ihan parissa vuodessa. Ehkä miesnäkökulmasta kiinnostusta vähentää sekin, että naiset usein ovat näissä sosiaalisissa suhteissa aktiivisempia, ja aktiivisuudellaan alkavat helposti hallita yhteistä elämää. Todennäköistä on että muutaman vuoden kuluttua koti näyttää naisen kodilta, yhteydet naisen lapsiin ovat keskiössä ja ystäväpiirikin koostuu lähinnä naisen ystävistä.
Vaikka rahan ei tietenkään pitäisi olla merkityksellistä, en ole nähnyt enkä itsekään kokenut parisuhteita, joissa nainen olisi taloudellisesti antavana osapuolena. Yhteisessä elämässä yhteisesti rahoitettavien asioiden määrä kasvaa vähitellen, ja se tarkoittaa että mies maksaa. Näin ikävuosien karttuessa sitä jo alkaa miettiä, että voisin mieluummin vaikka rahoittaa lasten perheiden elämään jotain mukavaa kuin maksaa uusien vaimojen sisustussuunnitelmia tai vaatekaapin päivityksiä.
Vähän inhorealistiselta tämä kuulostaa, mutta näin 52-vuotiaana miehenä ymmärrän hyvin, etteivät ikäiseni miehet välttämättä enää halua aloittaa uutta yhteisen pesän ja elämän rakennusprojektia.Tässä keskusteluketjussa on ollut useita kommentteja joihin pystyn samaistumaan, +50 vuotias mies kun olen. Tässäpä yllä yksi niistä kommenteista.
Samaa mieltä. Tasokasta naisseuraa on helppo löytää, eikä sitoutuminen tuo miehelle mitään lisää.
Tällaista se on. Tuhat viestiä siitä, miten suomalainen nainen on kaikin puolin kelvoton, toisaalta sellaista haluaisi kauheesti mutta kun ei sille kelpaa, ja loppuun se jolle tasokasta seuraa tulee ovista ja ikkunoista 😂.
Sama se on kuulkaa naisillakin. Me ollaan ihan yhtä yksilöitä kuin tekin.
Ei se ole sama. Miesten suhteellinen asema paranee iän myötä.
Eipä juuri. Ihmiset pariutuu lähinnä ikätovereidensa kanssa. Ja aina ja kaikkialla nuori mies on enemmän nuoren naisen mieleen kuin vanha.
Naiset ovat paljon joustavampia iän suhteen kuin miehet. Ja naiset hakevat aina itseään vanhempaa miestä. Tästä syystä 40 - 50 vuotiaiden miesten on helppo löytää seuraa, aivan kuten 20 - 30 vuotiaiden naisten.
Ihmiset hakevat ikäistään seuraa. Yli 5 vioden ikäerot ovat harvinaisia.
Jos nainen on 44 ja mies 36 niin kyllä sitä ikäeroa liikaa on, vaikka mies olisikin kiinnostunut.
Samoin jos mies on 38 ja nainen 44 niin ei kyllä kehtaa vastata deitti ilmoitukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M-52 kirjoitti:
Sellaisessa hypoteettisessa tilanteessa, että päätyisin avioliitto n:o 2:n jälkeen uusiosinkuksi, en taitaisi enää haluta uuteen, tiiviiseen parisuhteeseen. Tuskin sillä olisi enää minulle tarpeeksi annettavaa. Mukavaa olisi varmasti tapailla, käydä kulttuuririennoissa, yhteisillä lomamatkoilla tai ihan vain lenkillä jonkun läheisen naisystävän kanssa, mutta olisiko yhteinen koti, yhteinen talous, yhteiset ystävät, yhteiset harrastukset ja koko helahoito enää yli viisikymppiselle sopiva elämänmalli alusta aloitettavaksi?
Jos molemmilla on oma koti, omat lapset perheineen, oma ystäväpiiri, omat sukulaiset ja omat harrastukset, uuden puolison integroiminen näihin kaikkiin kuvioihin on melkoinen projekti - eikä onnistu ihan parissa vuodessa. Ehkä miesnäkökulmasta kiinnostusta vähentää sekin, että naiset usein ovat näissä sosiaalisissa suhteissa aktiivisempia, ja aktiivisuudellaan alkavat helposti hallita yhteistä elämää. Todennäköistä on että muutaman vuoden kuluttua koti näyttää naisen kodilta, yhteydet naisen lapsiin ovat keskiössä ja ystäväpiirikin koostuu lähinnä naisen ystävistä.
Vaikka rahan ei tietenkään pitäisi olla merkityksellistä, en ole nähnyt enkä itsekään kokenut parisuhteita, joissa nainen olisi taloudellisesti antavana osapuolena. Yhteisessä elämässä yhteisesti rahoitettavien asioiden määrä kasvaa vähitellen, ja se tarkoittaa että mies maksaa. Näin ikävuosien karttuessa sitä jo alkaa miettiä, että voisin mieluummin vaikka rahoittaa lasten perheiden elämään jotain mukavaa kuin maksaa uusien vaimojen sisustussuunnitelmia tai vaatekaapin päivityksiä.
Vähän inhorealistiselta tämä kuulostaa, mutta näin 52-vuotiaana miehenä ymmärrän hyvin, etteivät ikäiseni miehet välttämättä enää halua aloittaa uutta yhteisen pesän ja elämän rakennusprojektia.Tässä keskusteluketjussa on ollut useita kommentteja joihin pystyn samaistumaan, +50 vuotias mies kun olen. Tässäpä yllä yksi niistä kommenteista.
Samaa mieltä. Tasokasta naisseuraa on helppo löytää, eikä sitoutuminen tuo miehelle mitään lisää.
Tällaista se on. Tuhat viestiä siitä, miten suomalainen nainen on kaikin puolin kelvoton, toisaalta sellaista haluaisi kauheesti mutta kun ei sille kelpaa, ja loppuun se jolle tasokasta seuraa tulee ovista ja ikkunoista 😂.
Sama se on kuulkaa naisillakin. Me ollaan ihan yhtä yksilöitä kuin tekin.
Ei se ole sama. Miesten suhteellinen asema paranee iän myötä.
Eipä juuri. Ihmiset pariutuu lähinnä ikätovereidensa kanssa. Ja aina ja kaikkialla nuori mies on enemmän nuoren naisen mieleen kuin vanha.
Naiset ovat paljon joustavampia iän suhteen kuin miehet. Ja naiset hakevat aina itseään vanhempaa miestä. Tästä syystä 40 - 50 vuotiaiden miesten on helppo löytää seuraa, aivan kuten 20 - 30 vuotiaiden naisten.
Ihmiset hakevat ikäistään seuraa. Yli 5 vioden ikäerot ovat harvinaisia.
Jos nainen on 44 ja mies 36 niin kyllä sitä ikäeroa liikaa on, vaikka mies olisikin kiinnostunut.
Samoin jos mies on 38 ja nainen 44 niin ei kyllä kehtaa vastata deitti ilmoitukseen.
Ei, vaikka miehellä olisi 2 lastakin aiemmasta suhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M-52 kirjoitti:
Sellaisessa hypoteettisessa tilanteessa, että päätyisin avioliitto n:o 2:n jälkeen uusiosinkuksi, en taitaisi enää haluta uuteen, tiiviiseen parisuhteeseen. Tuskin sillä olisi enää minulle tarpeeksi annettavaa. Mukavaa olisi varmasti tapailla, käydä kulttuuririennoissa, yhteisillä lomamatkoilla tai ihan vain lenkillä jonkun läheisen naisystävän kanssa, mutta olisiko yhteinen koti, yhteinen talous, yhteiset ystävät, yhteiset harrastukset ja koko helahoito enää yli viisikymppiselle sopiva elämänmalli alusta aloitettavaksi?
Jos molemmilla on oma koti, omat lapset perheineen, oma ystäväpiiri, omat sukulaiset ja omat harrastukset, uuden puolison integroiminen näihin kaikkiin kuvioihin on melkoinen projekti - eikä onnistu ihan parissa vuodessa. Ehkä miesnäkökulmasta kiinnostusta vähentää sekin, että naiset usein ovat näissä sosiaalisissa suhteissa aktiivisempia, ja aktiivisuudellaan alkavat helposti hallita yhteistä elämää. Todennäköistä on että muutaman vuoden kuluttua koti näyttää naisen kodilta, yhteydet naisen lapsiin ovat keskiössä ja ystäväpiirikin koostuu lähinnä naisen ystävistä.
Vaikka rahan ei tietenkään pitäisi olla merkityksellistä, en ole nähnyt enkä itsekään kokenut parisuhteita, joissa nainen olisi taloudellisesti antavana osapuolena. Yhteisessä elämässä yhteisesti rahoitettavien asioiden määrä kasvaa vähitellen, ja se tarkoittaa että mies maksaa. Näin ikävuosien karttuessa sitä jo alkaa miettiä, että voisin mieluummin vaikka rahoittaa lasten perheiden elämään jotain mukavaa kuin maksaa uusien vaimojen sisustussuunnitelmia tai vaatekaapin päivityksiä.
Vähän inhorealistiselta tämä kuulostaa, mutta näin 52-vuotiaana miehenä ymmärrän hyvin, etteivät ikäiseni miehet välttämättä enää halua aloittaa uutta yhteisen pesän ja elämän rakennusprojektia.Tässä keskusteluketjussa on ollut useita kommentteja joihin pystyn samaistumaan, +50 vuotias mies kun olen. Tässäpä yllä yksi niistä kommenteista.
Samaa mieltä. Tasokasta naisseuraa on helppo löytää, eikä sitoutuminen tuo miehelle mitään lisää.
Tällaista se on. Tuhat viestiä siitä, miten suomalainen nainen on kaikin puolin kelvoton, toisaalta sellaista haluaisi kauheesti mutta kun ei sille kelpaa, ja loppuun se jolle tasokasta seuraa tulee ovista ja ikkunoista 😂.
Sama se on kuulkaa naisillakin. Me ollaan ihan yhtä yksilöitä kuin tekin.
Ei se ole sama. Miesten suhteellinen asema paranee iän myötä.
Eipä juuri. Ihmiset pariutuu lähinnä ikätovereidensa kanssa. Ja aina ja kaikkialla nuori mies on enemmän nuoren naisen mieleen kuin vanha.
Naiset ovat paljon joustavampia iän suhteen kuin miehet. Ja naiset hakevat aina itseään vanhempaa miestä. Tästä syystä 40 - 50 vuotiaiden miesten on helppo löytää seuraa, aivan kuten 20 - 30 vuotiaiden naisten.
Ihmiset hakevat ikäistään seuraa. Yli 5 vioden ikäerot ovat harvinaisia.
Ihmiset ehkä, mutta miehet eivät. Esim. https://www.businessinsider.com/dataclysm-shows-men-are-attracted-to-wo…
Se on ihan eri asia ketä pitää viehättävimpänä ja kenen kanssa pariutuu. Totta kai kaikki sekä miehet että naiset pitävät nuoria ihmisiä viehättävimpinä, ei siinä ole mitään uutisaihetta. Ei se silti tarkoita että haluaa viisikymppisenä kumppanikseen parikymppisen. Harva 50+ mies alkaisi vakavaan parisuhteeseen 20-vuotiaan naisen kanssa vaikka siihen olisi mahdollisuuskin.
Tässähän oli puhe nimenomaan siitä, että mies ei enää 50-vuotiaana välttämättä halua tiivistä suhdetta eli "vakavaa parisuhdetta". Tämän ikäisten miesten on helppo löytää selvästi nuorempaa seuraa, naisten taas ei. Vastaavasti nuorempien naisten on helppo löytää seuraa. Myös tämän ikäisten avioliittojen ikäero on usein merkittävä, eikä ole totta, että "yli 5 vioden ikäerot ovat harvinaisia".
Ahaa, anteeksi, en lukenut aiempia kommentteja vaan kommentoin luettuani aloituksen ensimmäiseltä sivulta. Aloittaja haluaa vakavaa suhdetta, ja siihen kommentoin että myös ne miehet, jotka ylipäätään haluavat vakavaa suhdetta, pariutuvat yleensä suurinpiirtein ikäisensä kanssa. Avioliitoissa yleisin ikäero on alle kolme vuotta. Yli 20 vuotta ikäeroa on vain 0,3-0,5 % liitoista ja näistä iso osa on samaa sukupuolta olevien liittoja, koska heillä valinnanvaraa on vähemmän.
Tämä pitää yleisesti paikkansa, mutta ero kasvaa iän myötä kuten edellisessä kommentissani toin ilmi. Ikäero korreloi varmasti myös sosioekonomisen aseman kanssa. Oman kokemukseni mukaan vähemmän vakavien suhteiden ikäero on usein isompi: Kuten sanoin: "näistä syistä 40 - 50 vuotiaiden miesten on helppo löytää seuraa, aivan kuten 20 - 30 vuotiaiden naisten".
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M-52 kirjoitti:
Sellaisessa hypoteettisessa tilanteessa, että päätyisin avioliitto n:o 2:n jälkeen uusiosinkuksi, en taitaisi enää haluta uuteen, tiiviiseen parisuhteeseen. Tuskin sillä olisi enää minulle tarpeeksi annettavaa. Mukavaa olisi varmasti tapailla, käydä kulttuuririennoissa, yhteisillä lomamatkoilla tai ihan vain lenkillä jonkun läheisen naisystävän kanssa, mutta olisiko yhteinen koti, yhteinen talous, yhteiset ystävät, yhteiset harrastukset ja koko helahoito enää yli viisikymppiselle sopiva elämänmalli alusta aloitettavaksi?
Jos molemmilla on oma koti, omat lapset perheineen, oma ystäväpiiri, omat sukulaiset ja omat harrastukset, uuden puolison integroiminen näihin kaikkiin kuvioihin on melkoinen projekti - eikä onnistu ihan parissa vuodessa. Ehkä miesnäkökulmasta kiinnostusta vähentää sekin, että naiset usein ovat näissä sosiaalisissa suhteissa aktiivisempia, ja aktiivisuudellaan alkavat helposti hallita yhteistä elämää. Todennäköistä on että muutaman vuoden kuluttua koti näyttää naisen kodilta, yhteydet naisen lapsiin ovat keskiössä ja ystäväpiirikin koostuu lähinnä naisen ystävistä.
Vaikka rahan ei tietenkään pitäisi olla merkityksellistä, en ole nähnyt enkä itsekään kokenut parisuhteita, joissa nainen olisi taloudellisesti antavana osapuolena. Yhteisessä elämässä yhteisesti rahoitettavien asioiden määrä kasvaa vähitellen, ja se tarkoittaa että mies maksaa. Näin ikävuosien karttuessa sitä jo alkaa miettiä, että voisin mieluummin vaikka rahoittaa lasten perheiden elämään jotain mukavaa kuin maksaa uusien vaimojen sisustussuunnitelmia tai vaatekaapin päivityksiä.
Vähän inhorealistiselta tämä kuulostaa, mutta näin 52-vuotiaana miehenä ymmärrän hyvin, etteivät ikäiseni miehet välttämättä enää halua aloittaa uutta yhteisen pesän ja elämän rakennusprojektia.Tässä keskusteluketjussa on ollut useita kommentteja joihin pystyn samaistumaan, +50 vuotias mies kun olen. Tässäpä yllä yksi niistä kommenteista.
Samaa mieltä. Tasokasta naisseuraa on helppo löytää, eikä sitoutuminen tuo miehelle mitään lisää.
Tällaista se on. Tuhat viestiä siitä, miten suomalainen nainen on kaikin puolin kelvoton, toisaalta sellaista haluaisi kauheesti mutta kun ei sille kelpaa, ja loppuun se jolle tasokasta seuraa tulee ovista ja ikkunoista 😂.
Sama se on kuulkaa naisillakin. Me ollaan ihan yhtä yksilöitä kuin tekin.
Ei se ole sama. Miesten suhteellinen asema paranee iän myötä.
Eipä juuri. Ihmiset pariutuu lähinnä ikätovereidensa kanssa. Ja aina ja kaikkialla nuori mies on enemmän nuoren naisen mieleen kuin vanha.
Naiset ovat paljon joustavampia iän suhteen kuin miehet. Ja naiset hakevat aina itseään vanhempaa miestä. Tästä syystä 40 - 50 vuotiaiden miesten on helppo löytää seuraa, aivan kuten 20 - 30 vuotiaiden naisten.
Ihmiset hakevat ikäistään seuraa. Yli 5 vioden ikäerot ovat harvinaisia.
Ihmiset ehkä, mutta miehet eivät. Esim. https://www.businessinsider.com/dataclysm-shows-men-are-attracted-to-wo…
Se on ihan eri asia ketä pitää viehättävimpänä ja kenen kanssa pariutuu. Totta kai kaikki sekä miehet että naiset pitävät nuoria ihmisiä viehättävimpinä, ei siinä ole mitään uutisaihetta. Ei se silti tarkoita että haluaa viisikymppisenä kumppanikseen parikymppisen. Harva 50+ mies alkaisi vakavaan parisuhteeseen 20-vuotiaan naisen kanssa vaikka siihen olisi mahdollisuuskin.
Tässähän oli puhe nimenomaan siitä, että mies ei enää 50-vuotiaana välttämättä halua tiivistä suhdetta eli "vakavaa parisuhdetta". Tämän ikäisten miesten on helppo löytää selvästi nuorempaa seuraa, naisten taas ei. Vastaavasti nuorempien naisten on helppo löytää seuraa. Myös tämän ikäisten avioliittojen ikäero on usein merkittävä, eikä ole totta, että "yli 5 vioden ikäerot ovat harvinaisia".
Lähde? Viimeisin tilasto avioparien ikäeroista on 10 vuoden takaa, silloin mies oli keskimäärin 3.4 vuotta naista vanhempi. 80 % avioliitoista oli sellaisia, joissa ikäero oli max 5 vuotta. Jos sinulla on tietoa, että yli viiden vuoden ikäerot olisivat yleistyneet, niin linkität varmaan lähteen.
Ikäero kasvaa iän myötä. Esimerkiksi ao. tutkimuksessa keskiarvo on myös noin 3,5 vuotta, mutta tarkastelemalla ainoastaan 40 - 50 vuoden kohorttia huomataan, että ero on jo melkein 5 vuotta. En tiedä sinusta, mutta edes 20 % ei kuulosta "harvinaiselta" puhumattakaan noin 50 %:sta.
https://fivethirtyeight.com/features/whats-the-average-age-difference-i…
Miksi linkität jotain jenkkiläisiä hömppälehtiartikkeleita? Me puhutaan täällä suomalaisesta yhteiskunnasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M-52 kirjoitti:
Sellaisessa hypoteettisessa tilanteessa, että päätyisin avioliitto n:o 2:n jälkeen uusiosinkuksi, en taitaisi enää haluta uuteen, tiiviiseen parisuhteeseen. Tuskin sillä olisi enää minulle tarpeeksi annettavaa. Mukavaa olisi varmasti tapailla, käydä kulttuuririennoissa, yhteisillä lomamatkoilla tai ihan vain lenkillä jonkun läheisen naisystävän kanssa, mutta olisiko yhteinen koti, yhteinen talous, yhteiset ystävät, yhteiset harrastukset ja koko helahoito enää yli viisikymppiselle sopiva elämänmalli alusta aloitettavaksi?
Jos molemmilla on oma koti, omat lapset perheineen, oma ystäväpiiri, omat sukulaiset ja omat harrastukset, uuden puolison integroiminen näihin kaikkiin kuvioihin on melkoinen projekti - eikä onnistu ihan parissa vuodessa. Ehkä miesnäkökulmasta kiinnostusta vähentää sekin, että naiset usein ovat näissä sosiaalisissa suhteissa aktiivisempia, ja aktiivisuudellaan alkavat helposti hallita yhteistä elämää. Todennäköistä on että muutaman vuoden kuluttua koti näyttää naisen kodilta, yhteydet naisen lapsiin ovat keskiössä ja ystäväpiirikin koostuu lähinnä naisen ystävistä.
Vaikka rahan ei tietenkään pitäisi olla merkityksellistä, en ole nähnyt enkä itsekään kokenut parisuhteita, joissa nainen olisi taloudellisesti antavana osapuolena. Yhteisessä elämässä yhteisesti rahoitettavien asioiden määrä kasvaa vähitellen, ja se tarkoittaa että mies maksaa. Näin ikävuosien karttuessa sitä jo alkaa miettiä, että voisin mieluummin vaikka rahoittaa lasten perheiden elämään jotain mukavaa kuin maksaa uusien vaimojen sisustussuunnitelmia tai vaatekaapin päivityksiä.
Vähän inhorealistiselta tämä kuulostaa, mutta näin 52-vuotiaana miehenä ymmärrän hyvin, etteivät ikäiseni miehet välttämättä enää halua aloittaa uutta yhteisen pesän ja elämän rakennusprojektia.Tässä keskusteluketjussa on ollut useita kommentteja joihin pystyn samaistumaan, +50 vuotias mies kun olen. Tässäpä yllä yksi niistä kommenteista.
Samaa mieltä. Tasokasta naisseuraa on helppo löytää, eikä sitoutuminen tuo miehelle mitään lisää.
Tällaista se on. Tuhat viestiä siitä, miten suomalainen nainen on kaikin puolin kelvoton, toisaalta sellaista haluaisi kauheesti mutta kun ei sille kelpaa, ja loppuun se jolle tasokasta seuraa tulee ovista ja ikkunoista 😂.
Sama se on kuulkaa naisillakin. Me ollaan ihan yhtä yksilöitä kuin tekin.
Ei se ole sama. Miesten suhteellinen asema paranee iän myötä.
Eipä juuri. Ihmiset pariutuu lähinnä ikätovereidensa kanssa. Ja aina ja kaikkialla nuori mies on enemmän nuoren naisen mieleen kuin vanha.
Naiset ovat paljon joustavampia iän suhteen kuin miehet. Ja naiset hakevat aina itseään vanhempaa miestä. Tästä syystä 40 - 50 vuotiaiden miesten on helppo löytää seuraa, aivan kuten 20 - 30 vuotiaiden naisten.
Ihmiset hakevat ikäistään seuraa. Yli 5 vioden ikäerot ovat harvinaisia.
Ihmiset ehkä, mutta miehet eivät. Esim. https://www.businessinsider.com/dataclysm-shows-men-are-attracted-to-wo…
Se on ihan eri asia ketä pitää viehättävimpänä ja kenen kanssa pariutuu. Totta kai kaikki sekä miehet että naiset pitävät nuoria ihmisiä viehättävimpinä, ei siinä ole mitään uutisaihetta. Ei se silti tarkoita että haluaa viisikymppisenä kumppanikseen parikymppisen. Harva 50+ mies alkaisi vakavaan parisuhteeseen 20-vuotiaan naisen kanssa vaikka siihen olisi mahdollisuuskin.
Tässähän oli puhe nimenomaan siitä, että mies ei enää 50-vuotiaana välttämättä halua tiivistä suhdetta eli "vakavaa parisuhdetta". Tämän ikäisten miesten on helppo löytää selvästi nuorempaa seuraa, naisten taas ei. Vastaavasti nuorempien naisten on helppo löytää seuraa. Myös tämän ikäisten avioliittojen ikäero on usein merkittävä, eikä ole totta, että "yli 5 vioden ikäerot ovat harvinaisia".
Ahaa, anteeksi, en lukenut aiempia kommentteja vaan kommentoin luettuani aloituksen ensimmäiseltä sivulta. Aloittaja haluaa vakavaa suhdetta, ja siihen kommentoin että myös ne miehet, jotka ylipäätään haluavat vakavaa suhdetta, pariutuvat yleensä suurinpiirtein ikäisensä kanssa. Avioliitoissa yleisin ikäero on alle kolme vuotta. Yli 20 vuotta ikäeroa on vain 0,3-0,5 % liitoista ja näistä iso osa on samaa sukupuolta olevien liittoja, koska heillä valinnanvaraa on vähemmän.
Tämä pitää yleisesti paikkansa, mutta ero kasvaa iän myötä kuten edellisessä kommentissani toin ilmi. Ikäero korreloi varmasti myös sosioekonomisen aseman kanssa. Oman kokemukseni mukaan vähemmän vakavien suhteiden ikäero on usein isompi: Kuten sanoin: "näistä syistä 40 - 50 vuotiaiden miesten on helppo löytää seuraa, aivan kuten 20 - 30 vuotiaiden naisten".
Tämä on varmasti totta ja itse olen huomannut samaa, että vähemmän vakavissa suhteissa isompi ikäerokin saattaa olla molemmille ok. Ikäerosuhteet ovat usein lyhytkestoisempia ja molemmat osapuolet hyväksyvät sen, ettei tässä olla yhteistä hautakiveä hankkimassa vaan hetken huvia pitämässä. Usein sitten jossain vaiheessa nainen vaihtaa nuorempaan ja mies vanhempaan :)
Moni tuttu mies on sanonut, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä lähempää omaa ikää haluaa puolison koska ei jaksa olla koko ajan metsästämässä. Samanikäisten suhteissa eroriski onkin pienin. Tässä vaiheessa kummankaan ulkonäkö ole suhteessa enää niin merkittävä asia. Arvostetaan leppoisaa yhdessäoloa, keskinäistä auttamista, samaa elämäntilannetta ja suhteen pysyvyyttä.
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M-52 kirjoitti:
Sellaisessa hypoteettisessa tilanteessa, että päätyisin avioliitto n:o 2:n jälkeen uusiosinkuksi, en taitaisi enää haluta uuteen, tiiviiseen parisuhteeseen. Tuskin sillä olisi enää minulle tarpeeksi annettavaa. Mukavaa olisi varmasti tapailla, käydä kulttuuririennoissa, yhteisillä lomamatkoilla tai ihan vain lenkillä jonkun läheisen naisystävän kanssa, mutta olisiko yhteinen koti, yhteinen talous, yhteiset ystävät, yhteiset harrastukset ja koko helahoito enää yli viisikymppiselle sopiva elämänmalli alusta aloitettavaksi?
Jos molemmilla on oma koti, omat lapset perheineen, oma ystäväpiiri, omat sukulaiset ja omat harrastukset, uuden puolison integroiminen näihin kaikkiin kuvioihin on melkoinen projekti - eikä onnistu ihan parissa vuodessa. Ehkä miesnäkökulmasta kiinnostusta vähentää sekin, että naiset usein ovat näissä sosiaalisissa suhteissa aktiivisempia, ja aktiivisuudellaan alkavat helposti hallita yhteistä elämää. Todennäköistä on että muutaman vuoden kuluttua koti näyttää naisen kodilta, yhteydet naisen lapsiin ovat keskiössä ja ystäväpiirikin koostuu lähinnä naisen ystävistä.
Vaikka rahan ei tietenkään pitäisi olla merkityksellistä, en ole nähnyt enkä itsekään kokenut parisuhteita, joissa nainen olisi taloudellisesti antavana osapuolena. Yhteisessä elämässä yhteisesti rahoitettavien asioiden määrä kasvaa vähitellen, ja se tarkoittaa että mies maksaa. Näin ikävuosien karttuessa sitä jo alkaa miettiä, että voisin mieluummin vaikka rahoittaa lasten perheiden elämään jotain mukavaa kuin maksaa uusien vaimojen sisustussuunnitelmia tai vaatekaapin päivityksiä.
Vähän inhorealistiselta tämä kuulostaa, mutta näin 52-vuotiaana miehenä ymmärrän hyvin, etteivät ikäiseni miehet välttämättä enää halua aloittaa uutta yhteisen pesän ja elämän rakennusprojektia.Tässä keskusteluketjussa on ollut useita kommentteja joihin pystyn samaistumaan, +50 vuotias mies kun olen. Tässäpä yllä yksi niistä kommenteista.
Samaa mieltä. Tasokasta naisseuraa on helppo löytää, eikä sitoutuminen tuo miehelle mitään lisää.
Tällaista se on. Tuhat viestiä siitä, miten suomalainen nainen on kaikin puolin kelvoton, toisaalta sellaista haluaisi kauheesti mutta kun ei sille kelpaa, ja loppuun se jolle tasokasta seuraa tulee ovista ja ikkunoista 😂.
Sama se on kuulkaa naisillakin. Me ollaan ihan yhtä yksilöitä kuin tekin.
Ei se ole sama. Miesten suhteellinen asema paranee iän myötä.
Eipä juuri. Ihmiset pariutuu lähinnä ikätovereidensa kanssa. Ja aina ja kaikkialla nuori mies on enemmän nuoren naisen mieleen kuin vanha.
Naiset ovat paljon joustavampia iän suhteen kuin miehet. Ja naiset hakevat aina itseään vanhempaa miestä. Tästä syystä 40 - 50 vuotiaiden miesten on helppo löytää seuraa, aivan kuten 20 - 30 vuotiaiden naisten.
Ihmiset hakevat ikäistään seuraa. Yli 5 vioden ikäerot ovat harvinaisia.
Ihmiset ehkä, mutta miehet eivät. Esim. https://www.businessinsider.com/dataclysm-shows-men-are-attracted-to-wo…
Se on ihan eri asia ketä pitää viehättävimpänä ja kenen kanssa pariutuu. Totta kai kaikki sekä miehet että naiset pitävät nuoria ihmisiä viehättävimpinä, ei siinä ole mitään uutisaihetta. Ei se silti tarkoita että haluaa viisikymppisenä kumppanikseen parikymppisen. Harva 50+ mies alkaisi vakavaan parisuhteeseen 20-vuotiaan naisen kanssa vaikka siihen olisi mahdollisuuskin.
Tässähän oli puhe nimenomaan siitä, että mies ei enää 50-vuotiaana välttämättä halua tiivistä suhdetta eli "vakavaa parisuhdetta". Tämän ikäisten miesten on helppo löytää selvästi nuorempaa seuraa, naisten taas ei. Vastaavasti nuorempien naisten on helppo löytää seuraa. Myös tämän ikäisten avioliittojen ikäero on usein merkittävä, eikä ole totta, että "yli 5 vioden ikäerot ovat harvinaisia".
Lähde? Viimeisin tilasto avioparien ikäeroista on 10 vuoden takaa, silloin mies oli keskimäärin 3.4 vuotta naista vanhempi. 80 % avioliitoista oli sellaisia, joissa ikäero oli max 5 vuotta. Jos sinulla on tietoa, että yli viiden vuoden ikäerot olisivat yleistyneet, niin linkität varmaan lähteen.
Ikäero kasvaa iän myötä. Esimerkiksi ao. tutkimuksessa keskiarvo on myös noin 3,5 vuotta, mutta tarkastelemalla ainoastaan 40 - 50 vuoden kohorttia huomataan, että ero on jo melkein 5 vuotta. En tiedä sinusta, mutta edes 20 % ei kuulosta "harvinaiselta" puhumattakaan noin 50 %:sta.
https://fivethirtyeight.com/features/whats-the-average-age-difference-i…
Miksi linkität jotain jenkkiläisiä hömppälehtiartikkeleita? Me puhutaan täällä suomalaisesta yhteiskunnasta.
Kyseessä on hyvin arvostettu tilastosivusto. Suomesta ei tietääkseni ole tällaista tilastoa. Miksi Suomessa asia olisi toisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M-52 kirjoitti:
Sellaisessa hypoteettisessa tilanteessa, että päätyisin avioliitto n:o 2:n jälkeen uusiosinkuksi, en taitaisi enää haluta uuteen, tiiviiseen parisuhteeseen. Tuskin sillä olisi enää minulle tarpeeksi annettavaa. Mukavaa olisi varmasti tapailla, käydä kulttuuririennoissa, yhteisillä lomamatkoilla tai ihan vain lenkillä jonkun läheisen naisystävän kanssa, mutta olisiko yhteinen koti, yhteinen talous, yhteiset ystävät, yhteiset harrastukset ja koko helahoito enää yli viisikymppiselle sopiva elämänmalli alusta aloitettavaksi?
Jos molemmilla on oma koti, omat lapset perheineen, oma ystäväpiiri, omat sukulaiset ja omat harrastukset, uuden puolison integroiminen näihin kaikkiin kuvioihin on melkoinen projekti - eikä onnistu ihan parissa vuodessa. Ehkä miesnäkökulmasta kiinnostusta vähentää sekin, että naiset usein ovat näissä sosiaalisissa suhteissa aktiivisempia, ja aktiivisuudellaan alkavat helposti hallita yhteistä elämää. Todennäköistä on että muutaman vuoden kuluttua koti näyttää naisen kodilta, yhteydet naisen lapsiin ovat keskiössä ja ystäväpiirikin koostuu lähinnä naisen ystävistä.
Vaikka rahan ei tietenkään pitäisi olla merkityksellistä, en ole nähnyt enkä itsekään kokenut parisuhteita, joissa nainen olisi taloudellisesti antavana osapuolena. Yhteisessä elämässä yhteisesti rahoitettavien asioiden määrä kasvaa vähitellen, ja se tarkoittaa että mies maksaa. Näin ikävuosien karttuessa sitä jo alkaa miettiä, että voisin mieluummin vaikka rahoittaa lasten perheiden elämään jotain mukavaa kuin maksaa uusien vaimojen sisustussuunnitelmia tai vaatekaapin päivityksiä.
Vähän inhorealistiselta tämä kuulostaa, mutta näin 52-vuotiaana miehenä ymmärrän hyvin, etteivät ikäiseni miehet välttämättä enää halua aloittaa uutta yhteisen pesän ja elämän rakennusprojektia.Tässä keskusteluketjussa on ollut useita kommentteja joihin pystyn samaistumaan, +50 vuotias mies kun olen. Tässäpä yllä yksi niistä kommenteista.
Samaa mieltä. Tasokasta naisseuraa on helppo löytää, eikä sitoutuminen tuo miehelle mitään lisää.
Tällaista se on. Tuhat viestiä siitä, miten suomalainen nainen on kaikin puolin kelvoton, toisaalta sellaista haluaisi kauheesti mutta kun ei sille kelpaa, ja loppuun se jolle tasokasta seuraa tulee ovista ja ikkunoista 😂.
Sama se on kuulkaa naisillakin. Me ollaan ihan yhtä yksilöitä kuin tekin.
Ei se ole sama. Miesten suhteellinen asema paranee iän myötä.
Eipä juuri. Ihmiset pariutuu lähinnä ikätovereidensa kanssa. Ja aina ja kaikkialla nuori mies on enemmän nuoren naisen mieleen kuin vanha.
Naiset ovat paljon joustavampia iän suhteen kuin miehet. Ja naiset hakevat aina itseään vanhempaa miestä. Tästä syystä 40 - 50 vuotiaiden miesten on helppo löytää seuraa, aivan kuten 20 - 30 vuotiaiden naisten.
Ihmiset hakevat ikäistään seuraa. Yli 5 vioden ikäerot ovat harvinaisia.
Ihmiset ehkä, mutta miehet eivät. Esim. https://www.businessinsider.com/dataclysm-shows-men-are-attracted-to-wo…
Se on ihan eri asia ketä pitää viehättävimpänä ja kenen kanssa pariutuu. Totta kai kaikki sekä miehet että naiset pitävät nuoria ihmisiä viehättävimpinä, ei siinä ole mitään uutisaihetta. Ei se silti tarkoita että haluaa viisikymppisenä kumppanikseen parikymppisen. Harva 50+ mies alkaisi vakavaan parisuhteeseen 20-vuotiaan naisen kanssa vaikka siihen olisi mahdollisuuskin.
Tässähän oli puhe nimenomaan siitä, että mies ei enää 50-vuotiaana välttämättä halua tiivistä suhdetta eli "vakavaa parisuhdetta". Tämän ikäisten miesten on helppo löytää selvästi nuorempaa seuraa, naisten taas ei. Vastaavasti nuorempien naisten on helppo löytää seuraa. Myös tämän ikäisten avioliittojen ikäero on usein merkittävä, eikä ole totta, että "yli 5 vioden ikäerot ovat harvinaisia".
Lähde? Viimeisin tilasto avioparien ikäeroista on 10 vuoden takaa, silloin mies oli keskimäärin 3.4 vuotta naista vanhempi. 80 % avioliitoista oli sellaisia, joissa ikäero oli max 5 vuotta. Jos sinulla on tietoa, että yli viiden vuoden ikäerot olisivat yleistyneet, niin linkität varmaan lähteen.
Ikäero kasvaa iän myötä. Esimerkiksi ao. tutkimuksessa keskiarvo on myös noin 3,5 vuotta, mutta tarkastelemalla ainoastaan 40 - 50 vuoden kohorttia huomataan, että ero on jo melkein 5 vuotta. En tiedä sinusta, mutta edes 20 % ei kuulosta "harvinaiselta" puhumattakaan noin 50 %:sta.
https://fivethirtyeight.com/features/whats-the-average-age-difference-i…
Miksi linkität jotain jenkkiläisiä hömppälehtiartikkeleita? Me puhutaan täällä suomalaisesta yhteiskunnasta.
Kyseessä on hyvin arvostettu tilastosivusto. Suomesta ei tietääkseni ole tällaista tilastoa. Miksi Suomessa asia olisi toisin?
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M-52 kirjoitti:
Sellaisessa hypoteettisessa tilanteessa, että päätyisin avioliitto n:o 2:n jälkeen uusiosinkuksi, en taitaisi enää haluta uuteen, tiiviiseen parisuhteeseen. Tuskin sillä olisi enää minulle tarpeeksi annettavaa. Mukavaa olisi varmasti tapailla, käydä kulttuuririennoissa, yhteisillä lomamatkoilla tai ihan vain lenkillä jonkun läheisen naisystävän kanssa, mutta olisiko yhteinen koti, yhteinen talous, yhteiset ystävät, yhteiset harrastukset ja koko helahoito enää yli viisikymppiselle sopiva elämänmalli alusta aloitettavaksi?
Jos molemmilla on oma koti, omat lapset perheineen, oma ystäväpiiri, omat sukulaiset ja omat harrastukset, uuden puolison integroiminen näihin kaikkiin kuvioihin on melkoinen projekti - eikä onnistu ihan parissa vuodessa. Ehkä miesnäkökulmasta kiinnostusta vähentää sekin, että naiset usein ovat näissä sosiaalisissa suhteissa aktiivisempia, ja aktiivisuudellaan alkavat helposti hallita yhteistä elämää. Todennäköistä on että muutaman vuoden kuluttua koti näyttää naisen kodilta, yhteydet naisen lapsiin ovat keskiössä ja ystäväpiirikin koostuu lähinnä naisen ystävistä.
Vaikka rahan ei tietenkään pitäisi olla merkityksellistä, en ole nähnyt enkä itsekään kokenut parisuhteita, joissa nainen olisi taloudellisesti antavana osapuolena. Yhteisessä elämässä yhteisesti rahoitettavien asioiden määrä kasvaa vähitellen, ja se tarkoittaa että mies maksaa. Näin ikävuosien karttuessa sitä jo alkaa miettiä, että voisin mieluummin vaikka rahoittaa lasten perheiden elämään jotain mukavaa kuin maksaa uusien vaimojen sisustussuunnitelmia tai vaatekaapin päivityksiä.
Vähän inhorealistiselta tämä kuulostaa, mutta näin 52-vuotiaana miehenä ymmärrän hyvin, etteivät ikäiseni miehet välttämättä enää halua aloittaa uutta yhteisen pesän ja elämän rakennusprojektia.Tässä keskusteluketjussa on ollut useita kommentteja joihin pystyn samaistumaan, +50 vuotias mies kun olen. Tässäpä yllä yksi niistä kommenteista.
Samaa mieltä. Tasokasta naisseuraa on helppo löytää, eikä sitoutuminen tuo miehelle mitään lisää.
Tällaista se on. Tuhat viestiä siitä, miten suomalainen nainen on kaikin puolin kelvoton, toisaalta sellaista haluaisi kauheesti mutta kun ei sille kelpaa, ja loppuun se jolle tasokasta seuraa tulee ovista ja ikkunoista 😂.
Sama se on kuulkaa naisillakin. Me ollaan ihan yhtä yksilöitä kuin tekin.
Ei se ole sama. Miesten suhteellinen asema paranee iän myötä.
Eipä juuri. Ihmiset pariutuu lähinnä ikätovereidensa kanssa. Ja aina ja kaikkialla nuori mies on enemmän nuoren naisen mieleen kuin vanha.
Naiset ovat paljon joustavampia iän suhteen kuin miehet. Ja naiset hakevat aina itseään vanhempaa miestä. Tästä syystä 40 - 50 vuotiaiden miesten on helppo löytää seuraa, aivan kuten 20 - 30 vuotiaiden naisten.
Ihmiset hakevat ikäistään seuraa. Yli 5 vioden ikäerot ovat harvinaisia.
Ihmiset ehkä, mutta miehet eivät. Esim. https://www.businessinsider.com/dataclysm-shows-men-are-attracted-to-wo…
Se on ihan eri asia ketä pitää viehättävimpänä ja kenen kanssa pariutuu. Totta kai kaikki sekä miehet että naiset pitävät nuoria ihmisiä viehättävimpinä, ei siinä ole mitään uutisaihetta. Ei se silti tarkoita että haluaa viisikymppisenä kumppanikseen parikymppisen. Harva 50+ mies alkaisi vakavaan parisuhteeseen 20-vuotiaan naisen kanssa vaikka siihen olisi mahdollisuuskin.
Tässähän oli puhe nimenomaan siitä, että mies ei enää 50-vuotiaana välttämättä halua tiivistä suhdetta eli "vakavaa parisuhdetta". Tämän ikäisten miesten on helppo löytää selvästi nuorempaa seuraa, naisten taas ei. Vastaavasti nuorempien naisten on helppo löytää seuraa. Myös tämän ikäisten avioliittojen ikäero on usein merkittävä, eikä ole totta, että "yli 5 vioden ikäerot ovat harvinaisia".
Lähde? Viimeisin tilasto avioparien ikäeroista on 10 vuoden takaa, silloin mies oli keskimäärin 3.4 vuotta naista vanhempi. 80 % avioliitoista oli sellaisia, joissa ikäero oli max 5 vuotta. Jos sinulla on tietoa, että yli viiden vuoden ikäerot olisivat yleistyneet, niin linkität varmaan lähteen.
Ikäero kasvaa iän myötä. Esimerkiksi ao. tutkimuksessa keskiarvo on myös noin 3,5 vuotta, mutta tarkastelemalla ainoastaan 40 - 50 vuoden kohorttia huomataan, että ero on jo melkein 5 vuotta. En tiedä sinusta, mutta edes 20 % ei kuulosta "harvinaiselta" puhumattakaan noin 50 %:sta.
https://fivethirtyeight.com/features/whats-the-average-age-difference-i…
Miksi linkität jotain jenkkiläisiä hömppälehtiartikkeleita? Me puhutaan täällä suomalaisesta yhteiskunnasta.
Kyseessä on hyvin arvostettu tilastosivusto. Suomesta ei tietääkseni ole tällaista tilastoa. Miksi Suomessa asia olisi toisin?
Suomessa Väestöliitto tilastoi hyvin tarkkaan avioliittoihin ja parisuhteisiin liittyvää statistiikkaa.
Ja jos kysyt, miksi asiat olisivat Suomessa toisin kuin jossain muualla, sinulla on hankaluuksia käsitellä tätä aihetta ollenkaan isommassa kontekstissa. Totta kai erilainen yhteiskunta ja ympäristö vaikuttaa ihmisiin ja ihmisten valintoihin. Pitää ottaa huomioon sekin, että kaikkialla muualla valinnat eivät ole aina ihan yhtä vapaita kuin Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M-52 kirjoitti:
Sellaisessa hypoteettisessa tilanteessa, että päätyisin avioliitto n:o 2:n jälkeen uusiosinkuksi, en taitaisi enää haluta uuteen, tiiviiseen parisuhteeseen. Tuskin sillä olisi enää minulle tarpeeksi annettavaa. Mukavaa olisi varmasti tapailla, käydä kulttuuririennoissa, yhteisillä lomamatkoilla tai ihan vain lenkillä jonkun läheisen naisystävän kanssa, mutta olisiko yhteinen koti, yhteinen talous, yhteiset ystävät, yhteiset harrastukset ja koko helahoito enää yli viisikymppiselle sopiva elämänmalli alusta aloitettavaksi?
Jos molemmilla on oma koti, omat lapset perheineen, oma ystäväpiiri, omat sukulaiset ja omat harrastukset, uuden puolison integroiminen näihin kaikkiin kuvioihin on melkoinen projekti - eikä onnistu ihan parissa vuodessa. Ehkä miesnäkökulmasta kiinnostusta vähentää sekin, että naiset usein ovat näissä sosiaalisissa suhteissa aktiivisempia, ja aktiivisuudellaan alkavat helposti hallita yhteistä elämää. Todennäköistä on että muutaman vuoden kuluttua koti näyttää naisen kodilta, yhteydet naisen lapsiin ovat keskiössä ja ystäväpiirikin koostuu lähinnä naisen ystävistä.
Vaikka rahan ei tietenkään pitäisi olla merkityksellistä, en ole nähnyt enkä itsekään kokenut parisuhteita, joissa nainen olisi taloudellisesti antavana osapuolena. Yhteisessä elämässä yhteisesti rahoitettavien asioiden määrä kasvaa vähitellen, ja se tarkoittaa että mies maksaa. Näin ikävuosien karttuessa sitä jo alkaa miettiä, että voisin mieluummin vaikka rahoittaa lasten perheiden elämään jotain mukavaa kuin maksaa uusien vaimojen sisustussuunnitelmia tai vaatekaapin päivityksiä.
Vähän inhorealistiselta tämä kuulostaa, mutta näin 52-vuotiaana miehenä ymmärrän hyvin, etteivät ikäiseni miehet välttämättä enää halua aloittaa uutta yhteisen pesän ja elämän rakennusprojektia.Tässä keskusteluketjussa on ollut useita kommentteja joihin pystyn samaistumaan, +50 vuotias mies kun olen. Tässäpä yllä yksi niistä kommenteista.
Samaa mieltä. Tasokasta naisseuraa on helppo löytää, eikä sitoutuminen tuo miehelle mitään lisää.
Tällaista se on. Tuhat viestiä siitä, miten suomalainen nainen on kaikin puolin kelvoton, toisaalta sellaista haluaisi kauheesti mutta kun ei sille kelpaa, ja loppuun se jolle tasokasta seuraa tulee ovista ja ikkunoista 😂.
Sama se on kuulkaa naisillakin. Me ollaan ihan yhtä yksilöitä kuin tekin.
Ei se ole sama. Miesten suhteellinen asema paranee iän myötä.
Eipä juuri. Ihmiset pariutuu lähinnä ikätovereidensa kanssa. Ja aina ja kaikkialla nuori mies on enemmän nuoren naisen mieleen kuin vanha.
Naiset ovat paljon joustavampia iän suhteen kuin miehet. Ja naiset hakevat aina itseään vanhempaa miestä. Tästä syystä 40 - 50 vuotiaiden miesten on helppo löytää seuraa, aivan kuten 20 - 30 vuotiaiden naisten.
Ihmiset hakevat ikäistään seuraa. Yli 5 vioden ikäerot ovat harvinaisia.
Ihmiset ehkä, mutta miehet eivät. Esim. https://www.businessinsider.com/dataclysm-shows-men-are-attracted-to-wo…
Se on ihan eri asia ketä pitää viehättävimpänä ja kenen kanssa pariutuu. Totta kai kaikki sekä miehet että naiset pitävät nuoria ihmisiä viehättävimpinä, ei siinä ole mitään uutisaihetta. Ei se silti tarkoita että haluaa viisikymppisenä kumppanikseen parikymppisen. Harva 50+ mies alkaisi vakavaan parisuhteeseen 20-vuotiaan naisen kanssa vaikka siihen olisi mahdollisuuskin.
Tässähän oli puhe nimenomaan siitä, että mies ei enää 50-vuotiaana välttämättä halua tiivistä suhdetta eli "vakavaa parisuhdetta". Tämän ikäisten miesten on helppo löytää selvästi nuorempaa seuraa, naisten taas ei. Vastaavasti nuorempien naisten on helppo löytää seuraa. Myös tämän ikäisten avioliittojen ikäero on usein merkittävä, eikä ole totta, että "yli 5 vioden ikäerot ovat harvinaisia".
Lähde? Viimeisin tilasto avioparien ikäeroista on 10 vuoden takaa, silloin mies oli keskimäärin 3.4 vuotta naista vanhempi. 80 % avioliitoista oli sellaisia, joissa ikäero oli max 5 vuotta. Jos sinulla on tietoa, että yli viiden vuoden ikäerot olisivat yleistyneet, niin linkität varmaan lähteen.
Ikäero kasvaa iän myötä. Esimerkiksi ao. tutkimuksessa keskiarvo on myös noin 3,5 vuotta, mutta tarkastelemalla ainoastaan 40 - 50 vuoden kohorttia huomataan, että ero on jo melkein 5 vuotta. En tiedä sinusta, mutta edes 20 % ei kuulosta "harvinaiselta" puhumattakaan noin 50 %:sta.
https://fivethirtyeight.com/features/whats-the-average-age-difference-i…
Miksi linkität jotain jenkkiläisiä hömppälehtiartikkeleita? Me puhutaan täällä suomalaisesta yhteiskunnasta.
Kyseessä on hyvin arvostettu tilastosivusto. Suomesta ei tietääkseni ole tällaista tilastoa. Miksi Suomessa asia olisi toisin?
Suomessa Väestöliitto tilastoi hyvin tarkkaan avioliittoihin ja parisuhteisiin liittyvää statistiikkaa.
Ja jos kysyt, miksi asiat olisivat Suomessa toisin kuin jossain muualla, sinulla on hankaluuksia käsitellä tätä aihetta ollenkaan isommassa kontekstissa. Totta kai erilainen yhteiskunta ja ympäristö vaikuttaa ihmisiin ja ihmisten valintoihin. Pitää ottaa huomioon sekin, että kaikkialla muualla valinnat eivät ole aina ihan yhtä vapaita kuin Suomessa.
Tämä lähde on paras, jonka asiasta löysin. Mihin perustat oman mielipiteesi?
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M-52 kirjoitti:
Sellaisessa hypoteettisessa tilanteessa, että päätyisin avioliitto n:o 2:n jälkeen uusiosinkuksi, en taitaisi enää haluta uuteen, tiiviiseen parisuhteeseen. Tuskin sillä olisi enää minulle tarpeeksi annettavaa. Mukavaa olisi varmasti tapailla, käydä kulttuuririennoissa, yhteisillä lomamatkoilla tai ihan vain lenkillä jonkun läheisen naisystävän kanssa, mutta olisiko yhteinen koti, yhteinen talous, yhteiset ystävät, yhteiset harrastukset ja koko helahoito enää yli viisikymppiselle sopiva elämänmalli alusta aloitettavaksi?
Jos molemmilla on oma koti, omat lapset perheineen, oma ystäväpiiri, omat sukulaiset ja omat harrastukset, uuden puolison integroiminen näihin kaikkiin kuvioihin on melkoinen projekti - eikä onnistu ihan parissa vuodessa. Ehkä miesnäkökulmasta kiinnostusta vähentää sekin, että naiset usein ovat näissä sosiaalisissa suhteissa aktiivisempia, ja aktiivisuudellaan alkavat helposti hallita yhteistä elämää. Todennäköistä on että muutaman vuoden kuluttua koti näyttää naisen kodilta, yhteydet naisen lapsiin ovat keskiössä ja ystäväpiirikin koostuu lähinnä naisen ystävistä.
Vaikka rahan ei tietenkään pitäisi olla merkityksellistä, en ole nähnyt enkä itsekään kokenut parisuhteita, joissa nainen olisi taloudellisesti antavana osapuolena. Yhteisessä elämässä yhteisesti rahoitettavien asioiden määrä kasvaa vähitellen, ja se tarkoittaa että mies maksaa. Näin ikävuosien karttuessa sitä jo alkaa miettiä, että voisin mieluummin vaikka rahoittaa lasten perheiden elämään jotain mukavaa kuin maksaa uusien vaimojen sisustussuunnitelmia tai vaatekaapin päivityksiä.
Vähän inhorealistiselta tämä kuulostaa, mutta näin 52-vuotiaana miehenä ymmärrän hyvin, etteivät ikäiseni miehet välttämättä enää halua aloittaa uutta yhteisen pesän ja elämän rakennusprojektia.Tässä keskusteluketjussa on ollut useita kommentteja joihin pystyn samaistumaan, +50 vuotias mies kun olen. Tässäpä yllä yksi niistä kommenteista.
Samaa mieltä. Tasokasta naisseuraa on helppo löytää, eikä sitoutuminen tuo miehelle mitään lisää.
Tällaista se on. Tuhat viestiä siitä, miten suomalainen nainen on kaikin puolin kelvoton, toisaalta sellaista haluaisi kauheesti mutta kun ei sille kelpaa, ja loppuun se jolle tasokasta seuraa tulee ovista ja ikkunoista 😂.
Sama se on kuulkaa naisillakin. Me ollaan ihan yhtä yksilöitä kuin tekin.
Ei se ole sama. Miesten suhteellinen asema paranee iän myötä.
Eipä juuri. Ihmiset pariutuu lähinnä ikätovereidensa kanssa. Ja aina ja kaikkialla nuori mies on enemmän nuoren naisen mieleen kuin vanha.
Naiset ovat paljon joustavampia iän suhteen kuin miehet. Ja naiset hakevat aina itseään vanhempaa miestä. Tästä syystä 40 - 50 vuotiaiden miesten on helppo löytää seuraa, aivan kuten 20 - 30 vuotiaiden naisten.
Ihmiset hakevat ikäistään seuraa. Yli 5 vioden ikäerot ovat harvinaisia.
Ihmiset ehkä, mutta miehet eivät. Esim. https://www.businessinsider.com/dataclysm-shows-men-are-attracted-to-wo…
Se on ihan eri asia ketä pitää viehättävimpänä ja kenen kanssa pariutuu. Totta kai kaikki sekä miehet että naiset pitävät nuoria ihmisiä viehättävimpinä, ei siinä ole mitään uutisaihetta. Ei se silti tarkoita että haluaa viisikymppisenä kumppanikseen parikymppisen. Harva 50+ mies alkaisi vakavaan parisuhteeseen 20-vuotiaan naisen kanssa vaikka siihen olisi mahdollisuuskin.
Tässähän oli puhe nimenomaan siitä, että mies ei enää 50-vuotiaana välttämättä halua tiivistä suhdetta eli "vakavaa parisuhdetta". Tämän ikäisten miesten on helppo löytää selvästi nuorempaa seuraa, naisten taas ei. Vastaavasti nuorempien naisten on helppo löytää seuraa. Myös tämän ikäisten avioliittojen ikäero on usein merkittävä, eikä ole totta, että "yli 5 vioden ikäerot ovat harvinaisia".
Lähde? Viimeisin tilasto avioparien ikäeroista on 10 vuoden takaa, silloin mies oli keskimäärin 3.4 vuotta naista vanhempi. 80 % avioliitoista oli sellaisia, joissa ikäero oli max 5 vuotta. Jos sinulla on tietoa, että yli viiden vuoden ikäerot olisivat yleistyneet, niin linkität varmaan lähteen.
Ikäero kasvaa iän myötä. Esimerkiksi ao. tutkimuksessa keskiarvo on myös noin 3,5 vuotta, mutta tarkastelemalla ainoastaan 40 - 50 vuoden kohorttia huomataan, että ero on jo melkein 5 vuotta. En tiedä sinusta, mutta edes 20 % ei kuulosta "harvinaiselta" puhumattakaan noin 50 %:sta.
https://fivethirtyeight.com/features/whats-the-average-age-difference-i…
Miksi linkität jotain jenkkiläisiä hömppälehtiartikkeleita? Me puhutaan täällä suomalaisesta yhteiskunnasta.
Kyseessä on hyvin arvostettu tilastosivusto. Suomesta ei tietääkseni ole tällaista tilastoa. Miksi Suomessa asia olisi toisin?
Suomessa Väestöliitto tilastoi hyvin tarkkaan avioliittoihin ja parisuhteisiin liittyvää statistiikkaa.
Ja jos kysyt, miksi asiat olisivat Suomessa toisin kuin jossain muualla, sinulla on hankaluuksia käsitellä tätä aihetta ollenkaan isommassa kontekstissa. Totta kai erilainen yhteiskunta ja ympäristö vaikuttaa ihmisiin ja ihmisten valintoihin. Pitää ottaa huomioon sekin, että kaikkialla muualla valinnat eivät ole aina ihan yhtä vapaita kuin Suomessa.Tämä lähde on paras, jonka asiasta löysin. Mihin perustat oman mielipiteesi?
Minkä mielipiteen? Johan sanoin, että suomalaisista ikäeroista löytyy tarkkaa tietoa Väestöliiton sivuilta. Keskimääräinen ikäero on 3 vuotta suuntaan tai toiseen ja yli 20 vuotta ikäeroa on muistaakseni 0,32% suhteista.
Ja yhteiskunnan vaikutus ihmisiin ei ole mielipide. Jos vaikka jossain sinut pakkonaitettaisiin 15-vuotiaana kollina 70-vuotiaalle mummulle ja tämä näkyy tilastossa, olisitko yhtä ihmeissäsi että miksi muka Suomessa tilasto näyttäisi jotain muuta?
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M-52 kirjoitti:
Sellaisessa hypoteettisessa tilanteessa, että päätyisin avioliitto n:o 2:n jälkeen uusiosinkuksi, en taitaisi enää haluta uuteen, tiiviiseen parisuhteeseen. Tuskin sillä olisi enää minulle tarpeeksi annettavaa. Mukavaa olisi varmasti tapailla, käydä kulttuuririennoissa, yhteisillä lomamatkoilla tai ihan vain lenkillä jonkun läheisen naisystävän kanssa, mutta olisiko yhteinen koti, yhteinen talous, yhteiset ystävät, yhteiset harrastukset ja koko helahoito enää yli viisikymppiselle sopiva elämänmalli alusta aloitettavaksi?
Jos molemmilla on oma koti, omat lapset perheineen, oma ystäväpiiri, omat sukulaiset ja omat harrastukset, uuden puolison integroiminen näihin kaikkiin kuvioihin on melkoinen projekti - eikä onnistu ihan parissa vuodessa. Ehkä miesnäkökulmasta kiinnostusta vähentää sekin, että naiset usein ovat näissä sosiaalisissa suhteissa aktiivisempia, ja aktiivisuudellaan alkavat helposti hallita yhteistä elämää. Todennäköistä on että muutaman vuoden kuluttua koti näyttää naisen kodilta, yhteydet naisen lapsiin ovat keskiössä ja ystäväpiirikin koostuu lähinnä naisen ystävistä.
Vaikka rahan ei tietenkään pitäisi olla merkityksellistä, en ole nähnyt enkä itsekään kokenut parisuhteita, joissa nainen olisi taloudellisesti antavana osapuolena. Yhteisessä elämässä yhteisesti rahoitettavien asioiden määrä kasvaa vähitellen, ja se tarkoittaa että mies maksaa. Näin ikävuosien karttuessa sitä jo alkaa miettiä, että voisin mieluummin vaikka rahoittaa lasten perheiden elämään jotain mukavaa kuin maksaa uusien vaimojen sisustussuunnitelmia tai vaatekaapin päivityksiä.
Vähän inhorealistiselta tämä kuulostaa, mutta näin 52-vuotiaana miehenä ymmärrän hyvin, etteivät ikäiseni miehet välttämättä enää halua aloittaa uutta yhteisen pesän ja elämän rakennusprojektia.Tässä keskusteluketjussa on ollut useita kommentteja joihin pystyn samaistumaan, +50 vuotias mies kun olen. Tässäpä yllä yksi niistä kommenteista.
Samaa mieltä. Tasokasta naisseuraa on helppo löytää, eikä sitoutuminen tuo miehelle mitään lisää.
Tällaista se on. Tuhat viestiä siitä, miten suomalainen nainen on kaikin puolin kelvoton, toisaalta sellaista haluaisi kauheesti mutta kun ei sille kelpaa, ja loppuun se jolle tasokasta seuraa tulee ovista ja ikkunoista 😂.
Sama se on kuulkaa naisillakin. Me ollaan ihan yhtä yksilöitä kuin tekin.
Ei se ole sama. Miesten suhteellinen asema paranee iän myötä.
Eipä juuri. Ihmiset pariutuu lähinnä ikätovereidensa kanssa. Ja aina ja kaikkialla nuori mies on enemmän nuoren naisen mieleen kuin vanha.
Naiset ovat paljon joustavampia iän suhteen kuin miehet. Ja naiset hakevat aina itseään vanhempaa miestä. Tästä syystä 40 - 50 vuotiaiden miesten on helppo löytää seuraa, aivan kuten 20 - 30 vuotiaiden naisten.
Ihmiset hakevat ikäistään seuraa. Yli 5 vioden ikäerot ovat harvinaisia.
Ihmiset ehkä, mutta miehet eivät. Esim. https://www.businessinsider.com/dataclysm-shows-men-are-attracted-to-wo…
Se on ihan eri asia ketä pitää viehättävimpänä ja kenen kanssa pariutuu. Totta kai kaikki sekä miehet että naiset pitävät nuoria ihmisiä viehättävimpinä, ei siinä ole mitään uutisaihetta. Ei se silti tarkoita että haluaa viisikymppisenä kumppanikseen parikymppisen. Harva 50+ mies alkaisi vakavaan parisuhteeseen 20-vuotiaan naisen kanssa vaikka siihen olisi mahdollisuuskin.
Tässähän oli puhe nimenomaan siitä, että mies ei enää 50-vuotiaana välttämättä halua tiivistä suhdetta eli "vakavaa parisuhdetta". Tämän ikäisten miesten on helppo löytää selvästi nuorempaa seuraa, naisten taas ei. Vastaavasti nuorempien naisten on helppo löytää seuraa. Myös tämän ikäisten avioliittojen ikäero on usein merkittävä, eikä ole totta, että "yli 5 vioden ikäerot ovat harvinaisia".
Lähde? Viimeisin tilasto avioparien ikäeroista on 10 vuoden takaa, silloin mies oli keskimäärin 3.4 vuotta naista vanhempi. 80 % avioliitoista oli sellaisia, joissa ikäero oli max 5 vuotta. Jos sinulla on tietoa, että yli viiden vuoden ikäerot olisivat yleistyneet, niin linkität varmaan lähteen.
Ikäero kasvaa iän myötä. Esimerkiksi ao. tutkimuksessa keskiarvo on myös noin 3,5 vuotta, mutta tarkastelemalla ainoastaan 40 - 50 vuoden kohorttia huomataan, että ero on jo melkein 5 vuotta. En tiedä sinusta, mutta edes 20 % ei kuulosta "harvinaiselta" puhumattakaan noin 50 %:sta.
https://fivethirtyeight.com/features/whats-the-average-age-difference-i…
Miksi linkität jotain jenkkiläisiä hömppälehtiartikkeleita? Me puhutaan täällä suomalaisesta yhteiskunnasta.
Kyseessä on hyvin arvostettu tilastosivusto. Suomesta ei tietääkseni ole tällaista tilastoa. Miksi Suomessa asia olisi toisin?
Suomessa Väestöliitto tilastoi hyvin tarkkaan avioliittoihin ja parisuhteisiin liittyvää statistiikkaa.
Ja jos kysyt, miksi asiat olisivat Suomessa toisin kuin jossain muualla, sinulla on hankaluuksia käsitellä tätä aihetta ollenkaan isommassa kontekstissa. Totta kai erilainen yhteiskunta ja ympäristö vaikuttaa ihmisiin ja ihmisten valintoihin. Pitää ottaa huomioon sekin, että kaikkialla muualla valinnat eivät ole aina ihan yhtä vapaita kuin Suomessa.Tämä lähde on paras, jonka asiasta löysin. Mihin perustat oman mielipiteesi?
Minkä mielipiteen? Johan sanoin, että suomalaisista ikäeroista löytyy tarkkaa tietoa Väestöliiton sivuilta. Keskimääräinen ikäero on 3 vuotta suuntaan tai toiseen ja yli 20 vuotta ikäeroa on muistaakseni 0,32% suhteista.
Ja yhteiskunnan vaikutus ihmisiin ei ole mielipide. Jos vaikka jossain sinut pakkonaitettaisiin 15-vuotiaana kollina 70-vuotiaalle mummulle ja tämä näkyy tilastossa, olisitko yhtä ihmeissäsi että miksi muka Suomessa tilasto näyttäisi jotain muuta?
Miksi siis viittaat Väestöliiton tilastoon, jos et sillä perustelu mitään mielipidettä? Ko. tilasto ei ole 50-vuotiaista, eikä pelkästään miehistä ja naisista. Jos sinulla on Suomesta jokin relevantti tilasto, niin laita se tänne. Muussa tapauksessa varmaankin paras tieto löytyy linkittämästäni tilastosta.
En tiedä miten pakkoavioliitot, kollit ja mummut liittyvät tähän asiaan. Onko tämä perustelusi sille, ettei Yhdysvaltojen aineistoa ole relevantti?
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M-52 kirjoitti:
Sellaisessa hypoteettisessa tilanteessa, että päätyisin avioliitto n:o 2:n jälkeen uusiosinkuksi, en taitaisi enää haluta uuteen, tiiviiseen parisuhteeseen. Tuskin sillä olisi enää minulle tarpeeksi annettavaa. Mukavaa olisi varmasti tapailla, käydä kulttuuririennoissa, yhteisillä lomamatkoilla tai ihan vain lenkillä jonkun läheisen naisystävän kanssa, mutta olisiko yhteinen koti, yhteinen talous, yhteiset ystävät, yhteiset harrastukset ja koko helahoito enää yli viisikymppiselle sopiva elämänmalli alusta aloitettavaksi?
Jos molemmilla on oma koti, omat lapset perheineen, oma ystäväpiiri, omat sukulaiset ja omat harrastukset, uuden puolison integroiminen näihin kaikkiin kuvioihin on melkoinen projekti - eikä onnistu ihan parissa vuodessa. Ehkä miesnäkökulmasta kiinnostusta vähentää sekin, että naiset usein ovat näissä sosiaalisissa suhteissa aktiivisempia, ja aktiivisuudellaan alkavat helposti hallita yhteistä elämää. Todennäköistä on että muutaman vuoden kuluttua koti näyttää naisen kodilta, yhteydet naisen lapsiin ovat keskiössä ja ystäväpiirikin koostuu lähinnä naisen ystävistä.
Vaikka rahan ei tietenkään pitäisi olla merkityksellistä, en ole nähnyt enkä itsekään kokenut parisuhteita, joissa nainen olisi taloudellisesti antavana osapuolena. Yhteisessä elämässä yhteisesti rahoitettavien asioiden määrä kasvaa vähitellen, ja se tarkoittaa että mies maksaa. Näin ikävuosien karttuessa sitä jo alkaa miettiä, että voisin mieluummin vaikka rahoittaa lasten perheiden elämään jotain mukavaa kuin maksaa uusien vaimojen sisustussuunnitelmia tai vaatekaapin päivityksiä.
Vähän inhorealistiselta tämä kuulostaa, mutta näin 52-vuotiaana miehenä ymmärrän hyvin, etteivät ikäiseni miehet välttämättä enää halua aloittaa uutta yhteisen pesän ja elämän rakennusprojektia.Tässä keskusteluketjussa on ollut useita kommentteja joihin pystyn samaistumaan, +50 vuotias mies kun olen. Tässäpä yllä yksi niistä kommenteista.
Samaa mieltä. Tasokasta naisseuraa on helppo löytää, eikä sitoutuminen tuo miehelle mitään lisää.
Tällaista se on. Tuhat viestiä siitä, miten suomalainen nainen on kaikin puolin kelvoton, toisaalta sellaista haluaisi kauheesti mutta kun ei sille kelpaa, ja loppuun se jolle tasokasta seuraa tulee ovista ja ikkunoista 😂.
Sama se on kuulkaa naisillakin. Me ollaan ihan yhtä yksilöitä kuin tekin.
Ei se ole sama. Miesten suhteellinen asema paranee iän myötä.
Eipä juuri. Ihmiset pariutuu lähinnä ikätovereidensa kanssa. Ja aina ja kaikkialla nuori mies on enemmän nuoren naisen mieleen kuin vanha.
Naiset ovat paljon joustavampia iän suhteen kuin miehet. Ja naiset hakevat aina itseään vanhempaa miestä. Tästä syystä 40 - 50 vuotiaiden miesten on helppo löytää seuraa, aivan kuten 20 - 30 vuotiaiden naisten.
Ihmiset hakevat ikäistään seuraa. Yli 5 vioden ikäerot ovat harvinaisia.
Ihmiset ehkä, mutta miehet eivät. Esim. https://www.businessinsider.com/dataclysm-shows-men-are-attracted-to-wo…
Se on ihan eri asia ketä pitää viehättävimpänä ja kenen kanssa pariutuu. Totta kai kaikki sekä miehet että naiset pitävät nuoria ihmisiä viehättävimpinä, ei siinä ole mitään uutisaihetta. Ei se silti tarkoita että haluaa viisikymppisenä kumppanikseen parikymppisen. Harva 50+ mies alkaisi vakavaan parisuhteeseen 20-vuotiaan naisen kanssa vaikka siihen olisi mahdollisuuskin.
Tässähän oli puhe nimenomaan siitä, että mies ei enää 50-vuotiaana välttämättä halua tiivistä suhdetta eli "vakavaa parisuhdetta". Tämän ikäisten miesten on helppo löytää selvästi nuorempaa seuraa, naisten taas ei. Vastaavasti nuorempien naisten on helppo löytää seuraa. Myös tämän ikäisten avioliittojen ikäero on usein merkittävä, eikä ole totta, että "yli 5 vioden ikäerot ovat harvinaisia".
Lähde? Viimeisin tilasto avioparien ikäeroista on 10 vuoden takaa, silloin mies oli keskimäärin 3.4 vuotta naista vanhempi. 80 % avioliitoista oli sellaisia, joissa ikäero oli max 5 vuotta. Jos sinulla on tietoa, että yli viiden vuoden ikäerot olisivat yleistyneet, niin linkität varmaan lähteen.
Ikäero kasvaa iän myötä. Esimerkiksi ao. tutkimuksessa keskiarvo on myös noin 3,5 vuotta, mutta tarkastelemalla ainoastaan 40 - 50 vuoden kohorttia huomataan, että ero on jo melkein 5 vuotta. En tiedä sinusta, mutta edes 20 % ei kuulosta "harvinaiselta" puhumattakaan noin 50 %:sta.
https://fivethirtyeight.com/features/whats-the-average-age-difference-i…
Miksi linkität jotain jenkkiläisiä hömppälehtiartikkeleita? Me puhutaan täällä suomalaisesta yhteiskunnasta.
Kyseessä on hyvin arvostettu tilastosivusto. Suomesta ei tietääkseni ole tällaista tilastoa. Miksi Suomessa asia olisi toisin?
Suomessa Väestöliitto tilastoi hyvin tarkkaan avioliittoihin ja parisuhteisiin liittyvää statistiikkaa.
Ja jos kysyt, miksi asiat olisivat Suomessa toisin kuin jossain muualla, sinulla on hankaluuksia käsitellä tätä aihetta ollenkaan isommassa kontekstissa. Totta kai erilainen yhteiskunta ja ympäristö vaikuttaa ihmisiin ja ihmisten valintoihin. Pitää ottaa huomioon sekin, että kaikkialla muualla valinnat eivät ole aina ihan yhtä vapaita kuin Suomessa.Tämä lähde on paras, jonka asiasta löysin. Mihin perustat oman mielipiteesi?
Minkä mielipiteen? Johan sanoin, että suomalaisista ikäeroista löytyy tarkkaa tietoa Väestöliiton sivuilta. Keskimääräinen ikäero on 3 vuotta suuntaan tai toiseen ja yli 20 vuotta ikäeroa on muistaakseni 0,32% suhteista.
Ja yhteiskunnan vaikutus ihmisiin ei ole mielipide. Jos vaikka jossain sinut pakkonaitettaisiin 15-vuotiaana kollina 70-vuotiaalle mummulle ja tämä näkyy tilastossa, olisitko yhtä ihmeissäsi että miksi muka Suomessa tilasto näyttäisi jotain muuta?
Miksi siis viittaat Väestöliiton tilastoon, jos et sillä perustelu mitään mielipidettä? Ko. tilasto ei ole 50-vuotiaista, eikä pelkästään miehistä ja naisista. Jos sinulla on Suomesta jokin relevantti tilasto, niin laita se tänne. Muussa tapauksessa varmaankin paras tieto löytyy linkittämästäni tilastosta.
En tiedä miten pakkoavioliitot, kollit ja mummut liittyvät tähän asiaan. Onko tämä perustelusi sille, ettei Yhdysvaltojen aineistoa ole relevantti?
En tosiaan nopeasti löytänyt erillistä tilastoa suomalaisista viisikymppisistä, mikä johtunee siitä että viisikymppisten avioliitot eivät Suomessa poikkea muista avioliitoista niin paljoa että niitä olisi tilastoitu erikseen. Ja jos keskimääräinen ikäero nousee vanhempien ihmisten avioliittoja tarkastellessa, sitä selittää myös se että vanhempien ihmisten ikäluokassa on pieni määrä huomattavan isoja ikäeroja. Ne ovat pieni vähemmistö, mutta muuttavat tilastoa nuorempiin ikäluokkiin verratessa koska nuoremmissa ikäluokissa 20-30 vuoden ikäeroja ei ole lainkaan. Tämä seikka mainittiin myös sinun linkkaamassasi jutussa.
Ja tosiaan esimerkkini oli tarkoitettu havainnollistamaan sitä, että yhteiskunnat ovat erilaisia ja siksi johonkin tiettyyn yhteiskuntaan liittyvää tilastoa ei voi siirtää kuvaamaan aivan toisenlaisessa yhteiskunnassa toteutuvaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M-52 kirjoitti:
Sellaisessa hypoteettisessa tilanteessa, että päätyisin avioliitto n:o 2:n jälkeen uusiosinkuksi, en taitaisi enää haluta uuteen, tiiviiseen parisuhteeseen. Tuskin sillä olisi enää minulle tarpeeksi annettavaa. Mukavaa olisi varmasti tapailla, käydä kulttuuririennoissa, yhteisillä lomamatkoilla tai ihan vain lenkillä jonkun läheisen naisystävän kanssa, mutta olisiko yhteinen koti, yhteinen talous, yhteiset ystävät, yhteiset harrastukset ja koko helahoito enää yli viisikymppiselle sopiva elämänmalli alusta aloitettavaksi?
Jos molemmilla on oma koti, omat lapset perheineen, oma ystäväpiiri, omat sukulaiset ja omat harrastukset, uuden puolison integroiminen näihin kaikkiin kuvioihin on melkoinen projekti - eikä onnistu ihan parissa vuodessa. Ehkä miesnäkökulmasta kiinnostusta vähentää sekin, että naiset usein ovat näissä sosiaalisissa suhteissa aktiivisempia, ja aktiivisuudellaan alkavat helposti hallita yhteistä elämää. Todennäköistä on että muutaman vuoden kuluttua koti näyttää naisen kodilta, yhteydet naisen lapsiin ovat keskiössä ja ystäväpiirikin koostuu lähinnä naisen ystävistä.
Vaikka rahan ei tietenkään pitäisi olla merkityksellistä, en ole nähnyt enkä itsekään kokenut parisuhteita, joissa nainen olisi taloudellisesti antavana osapuolena. Yhteisessä elämässä yhteisesti rahoitettavien asioiden määrä kasvaa vähitellen, ja se tarkoittaa että mies maksaa. Näin ikävuosien karttuessa sitä jo alkaa miettiä, että voisin mieluummin vaikka rahoittaa lasten perheiden elämään jotain mukavaa kuin maksaa uusien vaimojen sisustussuunnitelmia tai vaatekaapin päivityksiä.
Vähän inhorealistiselta tämä kuulostaa, mutta näin 52-vuotiaana miehenä ymmärrän hyvin, etteivät ikäiseni miehet välttämättä enää halua aloittaa uutta yhteisen pesän ja elämän rakennusprojektia.Tässä keskusteluketjussa on ollut useita kommentteja joihin pystyn samaistumaan, +50 vuotias mies kun olen. Tässäpä yllä yksi niistä kommenteista.
Samaa mieltä. Tasokasta naisseuraa on helppo löytää, eikä sitoutuminen tuo miehelle mitään lisää.
Tällaista se on. Tuhat viestiä siitä, miten suomalainen nainen on kaikin puolin kelvoton, toisaalta sellaista haluaisi kauheesti mutta kun ei sille kelpaa, ja loppuun se jolle tasokasta seuraa tulee ovista ja ikkunoista 😂.
Sama se on kuulkaa naisillakin. Me ollaan ihan yhtä yksilöitä kuin tekin.
Ei se ole sama. Miesten suhteellinen asema paranee iän myötä.
Eipä juuri. Ihmiset pariutuu lähinnä ikätovereidensa kanssa. Ja aina ja kaikkialla nuori mies on enemmän nuoren naisen mieleen kuin vanha.
Naiset ovat paljon joustavampia iän suhteen kuin miehet. Ja naiset hakevat aina itseään vanhempaa miestä. Tästä syystä 40 - 50 vuotiaiden miesten on helppo löytää seuraa, aivan kuten 20 - 30 vuotiaiden naisten.
Ihmiset hakevat ikäistään seuraa. Yli 5 vioden ikäerot ovat harvinaisia.
Ihmiset ehkä, mutta miehet eivät. Esim. https://www.businessinsider.com/dataclysm-shows-men-are-attracted-to-wo…
Se on ihan eri asia ketä pitää viehättävimpänä ja kenen kanssa pariutuu. Totta kai kaikki sekä miehet että naiset pitävät nuoria ihmisiä viehättävimpinä, ei siinä ole mitään uutisaihetta. Ei se silti tarkoita että haluaa viisikymppisenä kumppanikseen parikymppisen. Harva 50+ mies alkaisi vakavaan parisuhteeseen 20-vuotiaan naisen kanssa vaikka siihen olisi mahdollisuuskin.
Tässähän oli puhe nimenomaan siitä, että mies ei enää 50-vuotiaana välttämättä halua tiivistä suhdetta eli "vakavaa parisuhdetta". Tämän ikäisten miesten on helppo löytää selvästi nuorempaa seuraa, naisten taas ei. Vastaavasti nuorempien naisten on helppo löytää seuraa. Myös tämän ikäisten avioliittojen ikäero on usein merkittävä, eikä ole totta, että "yli 5 vioden ikäerot ovat harvinaisia".
Lähde? Viimeisin tilasto avioparien ikäeroista on 10 vuoden takaa, silloin mies oli keskimäärin 3.4 vuotta naista vanhempi. 80 % avioliitoista oli sellaisia, joissa ikäero oli max 5 vuotta. Jos sinulla on tietoa, että yli viiden vuoden ikäerot olisivat yleistyneet, niin linkität varmaan lähteen.
Ikäero kasvaa iän myötä. Esimerkiksi ao. tutkimuksessa keskiarvo on myös noin 3,5 vuotta, mutta tarkastelemalla ainoastaan 40 - 50 vuoden kohorttia huomataan, että ero on jo melkein 5 vuotta. En tiedä sinusta, mutta edes 20 % ei kuulosta "harvinaiselta" puhumattakaan noin 50 %:sta.
https://fivethirtyeight.com/features/whats-the-average-age-difference-i…
Miksi linkität jotain jenkkiläisiä hömppälehtiartikkeleita? Me puhutaan täällä suomalaisesta yhteiskunnasta.
Kyseessä on hyvin arvostettu tilastosivusto. Suomesta ei tietääkseni ole tällaista tilastoa. Miksi Suomessa asia olisi toisin?
Suomessa Väestöliitto tilastoi hyvin tarkkaan avioliittoihin ja parisuhteisiin liittyvää statistiikkaa.
Ja jos kysyt, miksi asiat olisivat Suomessa toisin kuin jossain muualla, sinulla on hankaluuksia käsitellä tätä aihetta ollenkaan isommassa kontekstissa. Totta kai erilainen yhteiskunta ja ympäristö vaikuttaa ihmisiin ja ihmisten valintoihin. Pitää ottaa huomioon sekin, että kaikkialla muualla valinnat eivät ole aina ihan yhtä vapaita kuin Suomessa.Tämä lähde on paras, jonka asiasta löysin. Mihin perustat oman mielipiteesi?
Minkä mielipiteen? Johan sanoin, että suomalaisista ikäeroista löytyy tarkkaa tietoa Väestöliiton sivuilta. Keskimääräinen ikäero on 3 vuotta suuntaan tai toiseen ja yli 20 vuotta ikäeroa on muistaakseni 0,32% suhteista.
Ja yhteiskunnan vaikutus ihmisiin ei ole mielipide. Jos vaikka jossain sinut pakkonaitettaisiin 15-vuotiaana kollina 70-vuotiaalle mummulle ja tämä näkyy tilastossa, olisitko yhtä ihmeissäsi että miksi muka Suomessa tilasto näyttäisi jotain muuta?
Miksi siis viittaat Väestöliiton tilastoon, jos et sillä perustelu mitään mielipidettä? Ko. tilasto ei ole 50-vuotiaista, eikä pelkästään miehistä ja naisista. Jos sinulla on Suomesta jokin relevantti tilasto, niin laita se tänne. Muussa tapauksessa varmaankin paras tieto löytyy linkittämästäni tilastosta.
En tiedä miten pakkoavioliitot, kollit ja mummut liittyvät tähän asiaan. Onko tämä perustelusi sille, ettei Yhdysvaltojen aineistoa ole relevantti?
En tosiaan nopeasti löytänyt erillistä tilastoa suomalaisista viisikymppisistä, mikä johtunee siitä että viisikymppisten avioliitot eivät Suomessa poikkea muista avioliitoista niin paljoa että niitä olisi tilastoitu erikseen. Ja jos keskimääräinen ikäero nousee vanhempien ihmisten avioliittoja tarkastellessa, sitä selittää myös se että vanhempien ihmisten ikäluokassa on pieni määrä huomattavan isoja ikäeroja. Ne ovat pieni vähemmistö, mutta muuttavat tilastoa nuorempiin ikäluokkiin verratessa koska nuoremmissa ikäluokissa 20-30 vuoden ikäeroja ei ole lainkaan. Tämä seikka mainittiin myös sinun linkkaamassasi jutussa.
Ja tosiaan esimerkkini oli tarkoitettu havainnollistamaan sitä, että yhteiskunnat ovat erilaisia ja siksi johonkin tiettyyn yhteiskuntaan liittyvää tilastoa ei voi siirtää kuvaamaan aivan toisenlaisessa yhteiskunnassa toteutuvaa elämää.
"johtunee siitä että viisikymppisten avioliitot eivät Suomessa poikkea muista avioliitoista niin paljoa että niitä olisi tilastoitu erikseen"
Ei tilastoja tehdä sen perusteella, kuinka pieni jonkin eron oletetaan olevan.
"on pieni määrä huomattavan isoja ikäeroja"
Kyllä, tästä syystä oletan, että sosioekonomisella asemalla on merkittävä vaikutus, esim. vanhemmilla julkismiehillä on parisuhteita suhteellisten nuorten naisten kanssa. Eli vanhemmat miehet hakevat nuoria naisia, mutta tarvittaessa tyytyvät vanhempiin.
"koska nuoremmissa ikäluokissa 20-30 vuoden ikäeroja ei ole lainkaan"
Juuri näin, koska myös nuoret miehet hakevat nuoria naisia.
Ei ole erityisen havainnollista antaa esimerkkiä, joka ei liity keskusteluun. Yhdysvalloissa pakkoavioliitot eivät ole erityisen yleisiä.
Kylläpä jotkut jaksavat miettiä yöt päivät läpeensä joidenkin vanhempien julkkismiesten pariutumisia. Julkkisnaisten lelupoikia ei mietitä ollenkaan samalla hartaudella.
Alue: Aihe vapaa
Lähde? Viimeisin tilasto avioparien ikäeroista on 10 vuoden takaa, silloin mies oli keskimäärin 3.4 vuotta naista vanhempi. 80 % avioliitoista oli sellaisia, joissa ikäero oli max 5 vuotta. Jos sinulla on tietoa, että yli viiden vuoden ikäerot olisivat yleistyneet, niin linkität varmaan lähteen.