Miten parisuhteen muodostamisesta aikuisena tuli näin vaikeaa?

567 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

567 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

567 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M-52 kirjoitti:

Sellaisessa hypoteettisessa tilanteessa, että päätyisin avioliitto n:o 2:n jälkeen uusiosinkuksi, en taitaisi enää haluta uuteen, tiiviiseen parisuhteeseen. Tuskin sillä olisi enää minulle tarpeeksi annettavaa. Mukavaa olisi varmasti tapailla, käydä kulttuuririennoissa, yhteisillä lomamatkoilla tai ihan vain lenkillä jonkun läheisen naisystävän kanssa, mutta olisiko yhteinen koti, yhteinen talous, yhteiset ystävät, yhteiset harrastukset ja koko helahoito enää yli viisikymppiselle sopiva elämänmalli alusta aloitettavaksi?

Jos molemmilla on oma koti, omat lapset perheineen, oma ystäväpiiri, omat sukulaiset ja omat harrastukset, uuden puolison integroiminen näihin kaikkiin kuvioihin on melkoinen projekti - eikä onnistu ihan parissa vuodessa. Ehkä miesnäkökulmasta kiinnostusta vähentää sekin, että naiset usein ovat näissä sosiaalisissa suhteissa aktiivisempia, ja aktiivisuudellaan alkavat helposti hallita yhteistä elämää. Todennäköistä on että muutaman vuoden kuluttua koti näyttää naisen kodilta, yhteydet naisen lapsiin ovat keskiössä ja ystäväpiirikin koostuu lähinnä naisen ystävistä.

Vaikka rahan ei tietenkään pitäisi olla merkityksellistä, en ole nähnyt enkä itsekään kokenut parisuhteita, joissa nainen olisi taloudellisesti antavana osapuolena. Yhteisessä elämässä yhteisesti rahoitettavien asioiden määrä kasvaa vähitellen, ja se tarkoittaa että mies maksaa. Näin ikävuosien karttuessa sitä jo alkaa miettiä, että voisin mieluummin vaikka rahoittaa lasten perheiden elämään jotain mukavaa kuin maksaa uusien vaimojen sisustussuunnitelmia tai vaatekaapin päivityksiä.

Vähän inhorealistiselta tämä kuulostaa, mutta näin 52-vuotiaana miehenä ymmärrän hyvin, etteivät ikäiseni miehet välttämättä enää halua aloittaa uutta yhteisen pesän ja elämän rakennusprojektia.

Tässä keskusteluketjussa on ollut useita kommentteja joihin pystyn samaistumaan, +50 vuotias mies kun olen. Tässäpä  yllä yksi niistä kommenteista.

Samaa mieltä. Tasokasta naisseuraa on helppo löytää, eikä sitoutuminen tuo miehelle mitään lisää.

Tällaista se on. Tuhat viestiä siitä, miten suomalainen nainen on kaikin puolin kelvoton, toisaalta sellaista haluaisi kauheesti mutta kun ei sille kelpaa, ja loppuun se jolle tasokasta seuraa tulee ovista ja ikkunoista 😂.

Sama se on kuulkaa naisillakin. Me ollaan ihan yhtä yksilöitä kuin tekin.

Ei se ole sama. Miesten suhteellinen asema paranee iän myötä.

Eipä juuri. Ihmiset pariutuu lähinnä ikätovereidensa kanssa. Ja aina ja kaikkialla nuori mies on enemmän nuoren naisen mieleen kuin vanha.

Naiset ovat paljon joustavampia iän suhteen kuin miehet. Ja naiset hakevat aina itseään vanhempaa miestä. Tästä syystä 40 - 50 vuotiaiden miesten on helppo löytää seuraa, aivan kuten 20 - 30 vuotiaiden naisten. 

Ihmiset hakevat ikäistään seuraa. Yli 5 vioden ikäerot ovat harvinaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on mielenkiintoinen ilmiö.. olen n35, koulutettu, kauniiksi monesti sanottu, urheilen ja hyvässä työssä. Silti treffien sopiminen ja normaali deittailu näyttää olevan hankalaa ja sopivat ehdokkaat vähässä luvussa tai sitten preferenssit eivät vaan kohtaa. Tinder on kakaroiden/säätäjien paikka, oman ikäisillä ja + 40 vuotiailla on kakaroita, ero, ei huolehdita ulkonäöstä jne.. itse tuo kaikki perheenperustaminen olisi edessä - ja en jaksa alkaa äitipuoleksi ja ottaa kontolle jonkun toisen lapsia, akateemisen uran jälkeen ja kun ollut työelämässä nyt luomassa uraa. Etova ajatus! En halua käyttää tulojani ja aikaani jonkun toisen jälkikasvun hoitoon. Omia sitten ajallaan. Moni mieskään ei halua isäpuolen paikkaa ja se on yhteiskunnassamme "täysin fine".. sama se naisellakin voi olla: valinnanvara mitä toivoo ja mitä haluaa pyytää jos ei ole ihan utopistista.

Kumppani/treffiehdokas toive  on omalla kohdalla muuten ihan realistinen: itsenäinen, fiksu, omillaan toimeentuleva, sporttinen, hauska ja rehti mies (ei tietynlaisia ulkonäkökriteereitä, vaikka jokaista viehättää mikä ja kuka viehättää.. tietysti hiukan merkitsee). Deittiaplikaatiot on hyvä alusta, mutta vika on sitten sekalaisessa seurakunnassa, joka ei osaa käyttäytyä. Minusta säätöjä hakevalle omat applikaatiot ja/tai vaikka ruksi johonkin kohtaan mitä etsii, näin oikeat ihmiset löytävät toisensa ..tietysti, onhan niitä olemassa sovelluksia, jos hakee vakavaa.

Sen nyt voi arvata, mikä sun vaatimus on sitten miesten ulkonäön suhteen...Se on Damiano David eikä yhtään vähempää. Toki pitää olla myös korkeasti koulutettu.

Hyvännäköinen ja itseään kouluttanut ihminen usein arvostaa ulkonäköä ja koulutusta. Varsin selvä juttu, jossa ei ole mitään väärää tai jurputtamisen aihetta.

Voit ihan vapaasti olla voimaantunut "I dont need a man" nainen, mutta ei pidä ihmetellä, jos ei niitä koulutettuja "hyviä" miehiä löydy helposti. Itse pärjään sinkkuna erinomaisesti ja se mikä teikäläisissä ärsyttää, kun teidän kanssa treffailee, että sitä kuvitellaan, että sillä koulutuksella/kaunilla ulkomuodolla pötkitään pitkälle. En mä ainakaan itse keuli mun DI-koulutuksella. Saattaa olla, että se tulee ilmi naisellekin kuukausien päästä ellei nainen sitä erikseen kysy aiemmin. Oikein huokuu se ylimielisyys ja "paremmuus". Ette te ole mikään saalis, mitä pitkiin parisuhteisiin tulee, koska teitä ei vaan yksinkertaisesti jaksa pidemmällä aikavälillä. Mutta varmasti poikkeuksiakin löytyy teikäläisissä korkean koulutuksen/hyvän ulkonäön omaavissa naisissa, mutta sä et kyllä ainakaan ole se helmi sikojen seassa.

Sinä totisesti olet itse osoitus siitä, että ihan aina korkea koulutus ei takaa sivistystä. Onneksi usein kuitenkin takaa.

Vierailija kirjoitti:

Voi kun joku mies tulisi tähän ketjuun kertomaan näkemyksensä. Kiinnostaisi oikeasti tietää mitä mieltä on ja mikä taustalla on syynä mahdolliseen haluttomuuteen. 

 

Omalla kohdallani ainakin täysi huumorintajuttomuus. Ilmoituksessa ollaan huumorintajuinen mutta totuus valkenee pian. Ilo elämästä puuttuu täysin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen markkina-arvo laskee tasaisesti 35 ikävuoden jälkeen, kun taas miehellä se pysyy suhteellisen samana eläkeikään asti; mies on suhteellisesti yhtä suosittu pariutumispoolissaan kuin aikaisemminkin.

Kyllä se miehenkin markkina-arvo laskee. 35- vuotias mies on vielä hyvännäköinen, mutta 50- vuotias todellakaan ei.

Kannattaa opetella lukemaan. Jos 25-vuotiaasta keskivertomiehestä on kiinnostunut vaikkapa 0,3% naisista, samanikäisellä naisella prosenttiluku on jotain 75. 60-vuotiaasta miehestä on edellenkin kiinnostunut 0,3%, mutta 60-vuotiaasta naisesta ei taatusti ole kiinnostunut 75 prosenttia miehistä. Tämä on fakta.

Miehet ovat oppineet kaiken elämästä jo 50-vuotiaana ja ovat valmiita hautaan. Samanikäinen nainen kuvitellee edelleenkin, että mies haluaisi suhteeseen kuten 25 vuotta sitten. Kortit on kuitenkin jaettu uudelleen; miehen libido on heikentynyt, eikä naisen miellyttämiselle eli parisuhteelle ole enää mitään tarvetta, koska myöskään seksille ei ole enää samanlaista tarvetta kuin nuorempana. Kun avausviestissä kysyttiin, miksi mies ei halua parisuhdetta, tässä on vastaus. Pahoittelut siitä, jos totuus ei miellytä.

Meinaatko, että miehet ovat oikeasti niin tunneköyhiä, että haluavat suhteeseen vain seksin takia?

Luin näitä miesten kirjoituksia ja näille ainakin naisella on ja on ollut pelkkä panoarvo. Tunnekylmiä jotka eivät edes kykene tasa-arvoiseen hyvään suhteeseen naisen kanssa. Luonnevika oletettavasti eikä edes mahdollisuutta löytää naista. Tunneyhteys puuttuu kun se palikka aivoista puuttuu. Harvempi nainen haluaa kylmän miehen.

Onneksi on olemassa tuntevia ja tasapainoisia miehiä, joita löytää kun nainen pitää itsensä kunnossa ja etsii ajan kanssa eikä lotkauta korvaansa näille tunnevammaisille panon perässä oleville, joita itse äärettömästi halveksin. Oikean ihmisen kanssa seksi ja elo on upeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäiseksi asti naisilla on seksielämä? Vielä 5 v sitten kuvittelin, että kaikkien ihmisten seksielämä päättyy eläkeikään mennessä (heh), mutta se nyt ei todellakaan pidä paikkaansa.

Ei todellakaan pidä paikkaansa! Kyllä suurimmalla osalla ihmisistä seksi loppuu jo siinä 40-50 ikävuoden välillä, erityisesti heillä jotka ovat pitkässä parisuhteessa. Hyvin harvoilla on seksiä enää eläkeiän kynnyksellä 60-65 vuotiaina.

Mistäs tällainen tieto? Äitisikö kertoi?

Ei, vaan se oli vaimoni joka tämän asian tiedokseni saattoi. Siis silloinen vaimoni, nykyinen ex- vaimoni. Hän ilmoitti että meitä ei enää seksi kiinnosta.

Sinun vaimosiko on kaikki naiset? Aika onnetonta.

Vm75 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Globaalit markkinat kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Globaalit markkinat kirjoitti:

Katsokaa huviksenne internationalcupid.com. On muuten aika paljon tarjotaa, jos vaan on kielitaitoa ja rohkeutta...

Ja paljon onnenonkijoita. Mutta niinhän sitä sanotaan että hölmöt ja raha pääsee nopeasti eroon toisistaan. Ulkonäöllä saa helposti päät pyörryksiin. Eiköhän ulkonäköpääomaa hyödynnetä hyvin paljon, köyhissä maissa paljon kauniita ihmisiä lapsista lähtien. Kuin huumetta, kauneus, narsistisille luonteille.

Suomalainen mies haukkuu suomalaisen työssäkäyvän keskiluokkaisen naisen lompakkoloiseksi ja käy ostamassa köyhän nuorikon jostain kehitysmaasta.

Niin.

Ainakin se on minusta rehellisempää kehitysmaan väen kohdalla kuin länkkärinaisten. Minä ainakin olen kallistunut siihen johtopäätökseen, että jos nykyinen parisuhde joskus päättyy, niin jatkossa nautin globalisaation suomista mahdollisuuksista sen minkä voin.

Minustakin suomalainen mies voittaa siinä ulkomaalaiset, että hän on ihan rehellisesti kusipää.

Onko siis ihme, että suomalaiset naiset ja miehet eivät kohtaa; molemmat halveksivat toisiaan tai pitävät ainakin vastenmielisinä. Sääli niille jotka kaipaavat parisuhdetta muiden kuin kehitysmaalaisten kanssa.

Minusta on mielenkiintoista, miten roolit ovat tässä vuosien saatossa vaihtuneet. Kun nuorena kävin baarissa, niin yleensä  miehen piti tehdä aloite. Nykyään keski-iässä taas kun käyn hyvin harvoin baarissa, en koskaan tee aloitetta, mutta naiset kyllä käyvät kovastikin hakemassa tanssimaan, pyytävät päästä samaan pöytään istumaan, ehdottavat jatkoja... Tyydyn silti mieluummin kotona omaan käteen kuin lähden kenenkään matkaan.

Eiväthän nuo naiset sinua vastenmielisenä ole pitäneet, kun kerran lähestyivät. Mitä oikein heille kostat?

Varmaan on katkeroituneita miehiä siinä missä naisiakin, mutta eivät kaikki ole sellaisia tai lopeta elämistä takaiskujen takia. Siitähän se sanonta uutta matoa koukkuun. Ja perusystävällisyys ei nyt ole paljoa vaadittu. Ihanko pahaa teki että naiset olivat ystävällisiä?

Vierailija kirjoitti:

Vm75 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Globaalit markkinat kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Globaalit markkinat kirjoitti:

Katsokaa huviksenne internationalcupid.com. On muuten aika paljon tarjotaa, jos vaan on kielitaitoa ja rohkeutta...

Ja paljon onnenonkijoita. Mutta niinhän sitä sanotaan että hölmöt ja raha pääsee nopeasti eroon toisistaan. Ulkonäöllä saa helposti päät pyörryksiin. Eiköhän ulkonäköpääomaa hyödynnetä hyvin paljon, köyhissä maissa paljon kauniita ihmisiä lapsista lähtien. Kuin huumetta, kauneus, narsistisille luonteille.

Suomalainen mies haukkuu suomalaisen työssäkäyvän keskiluokkaisen naisen lompakkoloiseksi ja käy ostamassa köyhän nuorikon jostain kehitysmaasta.

Niin.

Ainakin se on minusta rehellisempää kehitysmaan väen kohdalla kuin länkkärinaisten. Minä ainakin olen kallistunut siihen johtopäätökseen, että jos nykyinen parisuhde joskus päättyy, niin jatkossa nautin globalisaation suomista mahdollisuuksista sen minkä voin.

Minustakin suomalainen mies voittaa siinä ulkomaalaiset, että hän on ihan rehellisesti kusipää.

Onko siis ihme, että suomalaiset naiset ja miehet eivät kohtaa; molemmat halveksivat toisiaan tai pitävät ainakin vastenmielisinä. Sääli niille jotka kaipaavat parisuhdetta muiden kuin kehitysmaalaisten kanssa.

Minusta on mielenkiintoista, miten roolit ovat tässä vuosien saatossa vaihtuneet. Kun nuorena kävin baarissa, niin yleensä  miehen piti tehdä aloite. Nykyään keski-iässä taas kun käyn hyvin harvoin baarissa, en koskaan tee aloitetta, mutta naiset kyllä käyvät kovastikin hakemassa tanssimaan, pyytävät päästä samaan pöytään istumaan, ehdottavat jatkoja... Tyydyn silti mieluummin kotona omaan käteen kuin lähden kenenkään matkaan.

Eiväthän nuo naiset sinua vastenmielisenä ole pitäneet, kun kerran lähestyivät. Mitä oikein heille kostat?

Varmaan on katkeroituneita miehiä siinä missä naisiakin, mutta eivät kaikki ole sellaisia tai lopeta elämistä takaiskujen takia. Siitähän se sanonta uutta matoa koukkuun. Ja perusystävällisyys ei nyt ole paljoa vaadittu. Ihanko pahaa teki että naiset olivat ystävällisiä?

Muutenkin outo tämä kuviteltu kostomentaliteetti. Ihan kuin miehet luulisivat meidän kärsivän, kun he päättävätkin vemputtaa heppiään kotona loppuikänsä.

Mehän emme edes tiedä, että he ovat olemassa 🤷.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Globaalit markkinat kirjoitti:

Katsokaa huviksenne internationalcupid.com. On muuten aika paljon tarjotaa, jos vaan on kielitaitoa ja rohkeutta...

Ja paljon onnenonkijoita. Mutta niinhän sitä sanotaan että hölmöt ja raha pääsee nopeasti eroon toisistaan. Ulkonäöllä saa helposti päät pyörryksiin. Eiköhän ulkonäköpääomaa hyödynnetä hyvin paljon, köyhissä maissa paljon kauniita ihmisiä lapsista lähtien. Kuin huumetta, kauneus, narsistisille luonteille.

Suomalainen mies haukkuu suomalaisen työssäkäyvän keskiluokkaisen naisen lompakkoloiseksi ja käy ostamassa köyhän nuorikon jostain kehitysmaasta.

Niin.

Ei ehkä kuitenkaan kovinkaan yleistä.

Ei ehkä kovin yleistä, mutta eivät kaikki hirveästi ääntä pidä siiä mitä lomillaan tekevät.

Toiset näkevät seksin mieluusti ihmissuheesta erotettavana huvina, josta makaminen ei ole ongelma.

Ehkä tuosta jonkinlaista vallantunnetta saa. Itsekin tykkäisin, jos miesten ja naisten elämän tiet eivät erkanisi keski-iässä. Ei tähän yhtä syytä ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vm75 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Globaalit markkinat kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Globaalit markkinat kirjoitti:

Katsokaa huviksenne internationalcupid.com. On muuten aika paljon tarjotaa, jos vaan on kielitaitoa ja rohkeutta...

Ja paljon onnenonkijoita. Mutta niinhän sitä sanotaan että hölmöt ja raha pääsee nopeasti eroon toisistaan. Ulkonäöllä saa helposti päät pyörryksiin. Eiköhän ulkonäköpääomaa hyödynnetä hyvin paljon, köyhissä maissa paljon kauniita ihmisiä lapsista lähtien. Kuin huumetta, kauneus, narsistisille luonteille.

Suomalainen mies haukkuu suomalaisen työssäkäyvän keskiluokkaisen naisen lompakkoloiseksi ja käy ostamassa köyhän nuorikon jostain kehitysmaasta.

Niin.

Ainakin se on minusta rehellisempää kehitysmaan väen kohdalla kuin länkkärinaisten. Minä ainakin olen kallistunut siihen johtopäätökseen, että jos nykyinen parisuhde joskus päättyy, niin jatkossa nautin globalisaation suomista mahdollisuuksista sen minkä voin.

Minustakin suomalainen mies voittaa siinä ulkomaalaiset, että hän on ihan rehellisesti kusipää.

Onko siis ihme, että suomalaiset naiset ja miehet eivät kohtaa; molemmat halveksivat toisiaan tai pitävät ainakin vastenmielisinä. Sääli niille jotka kaipaavat parisuhdetta muiden kuin kehitysmaalaisten kanssa.

Minusta on mielenkiintoista, miten roolit ovat tässä vuosien saatossa vaihtuneet. Kun nuorena kävin baarissa, niin yleensä  miehen piti tehdä aloite. Nykyään keski-iässä taas kun käyn hyvin harvoin baarissa, en koskaan tee aloitetta, mutta naiset kyllä käyvät kovastikin hakemassa tanssimaan, pyytävät päästä samaan pöytään istumaan, ehdottavat jatkoja... Tyydyn silti mieluummin kotona omaan käteen kuin lähden kenenkään matkaan.

Eiväthän nuo naiset sinua vastenmielisenä ole pitäneet, kun kerran lähestyivät. Mitä oikein heille kostat?

Varmaan on katkeroituneita miehiä siinä missä naisiakin, mutta eivät kaikki ole sellaisia tai lopeta elämistä takaiskujen takia. Siitähän se sanonta uutta matoa koukkuun. Ja perusystävällisyys ei nyt ole paljoa vaadittu. Ihanko pahaa teki että naiset olivat ystävällisiä?

Muutenkin outo tämä kuviteltu kostomentaliteetti. Ihan kuin miehet luulisivat meidän kärsivän, kun he päättävätkin vemputtaa heppiään kotona loppuikänsä.

Mehän emme edes tiedä, että he ovat olemassa 🤷.

Kostamisen ajatus se tässä kaikessa myrkyllisintä onkin.

Yksinhän saa elää, mutta jos kuitenkin yrittäisi löytää ne myönteisetkin mielikuvat sekä suhteista että sukupuolesta.

Minäkään en näe järkevänä muuttaa enää yhteen. Mies haluaa, että olen kiinnostunut hänen harrastuksista, mutta häntä ei kiinnosta minun. Minulla on ystäviä ja sukulaisia, hänellä ei. Hän haluaisi, että viihdytän häntä kaiken aikaa. Kohta herätään ja mennään nukkumaan hänen tahtiin, harrastetaan seksiä siten ja silloin kuin hän haluaa, ostetaan ja kokataan vain sellaista, mistä hän tykkää. Tai siis minä kookkaan.

Joo ei, tykkään asua itsekseen ja seurustella vaan omista kodeista käsin.

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en näe järkevänä muuttaa enää yhteen. Mies haluaa, että olen kiinnostunut hänen harrastuksista, mutta häntä ei kiinnosta minun. Minulla on ystäviä ja sukulaisia, hänellä ei. Hän haluaisi, että viihdytän häntä kaiken aikaa. Kohta herätään ja mennään nukkumaan hänen tahtiin, harrastetaan seksiä siten ja silloin kuin hän haluaa, ostetaan ja kokataan vain sellaista, mistä hän tykkää. Tai siis minä kookkaan.

Joo ei, tykkään asua itsekseen ja seurustella vaan omista kodeista käsin.

Mikäs järki tuollaisessa seurustelussa on edes omista kodeista käsin?

Syitähän on mm

Kiireet

Rikkinäiset sielut

Itsekkäät naiset

Naisten vaatimukset

Siksi kun katsotaan ihmisen kehyksiä ei ihmistä itseään,pitää olla sitä ja tätä rahaa ja asuntoja autoja tietty elintaso

Vierailija kirjoitti:

567 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

567 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

567 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M-52 kirjoitti:

Sellaisessa hypoteettisessa tilanteessa, että päätyisin avioliitto n:o 2:n jälkeen uusiosinkuksi, en taitaisi enää haluta uuteen, tiiviiseen parisuhteeseen. Tuskin sillä olisi enää minulle tarpeeksi annettavaa. Mukavaa olisi varmasti tapailla, käydä kulttuuririennoissa, yhteisillä lomamatkoilla tai ihan vain lenkillä jonkun läheisen naisystävän kanssa, mutta olisiko yhteinen koti, yhteinen talous, yhteiset ystävät, yhteiset harrastukset ja koko helahoito enää yli viisikymppiselle sopiva elämänmalli alusta aloitettavaksi?

Jos molemmilla on oma koti, omat lapset perheineen, oma ystäväpiiri, omat sukulaiset ja omat harrastukset, uuden puolison integroiminen näihin kaikkiin kuvioihin on melkoinen projekti - eikä onnistu ihan parissa vuodessa. Ehkä miesnäkökulmasta kiinnostusta vähentää sekin, että naiset usein ovat näissä sosiaalisissa suhteissa aktiivisempia, ja aktiivisuudellaan alkavat helposti hallita yhteistä elämää. Todennäköistä on että muutaman vuoden kuluttua koti näyttää naisen kodilta, yhteydet naisen lapsiin ovat keskiössä ja ystäväpiirikin koostuu lähinnä naisen ystävistä.

Vaikka rahan ei tietenkään pitäisi olla merkityksellistä, en ole nähnyt enkä itsekään kokenut parisuhteita, joissa nainen olisi taloudellisesti antavana osapuolena. Yhteisessä elämässä yhteisesti rahoitettavien asioiden määrä kasvaa vähitellen, ja se tarkoittaa että mies maksaa. Näin ikävuosien karttuessa sitä jo alkaa miettiä, että voisin mieluummin vaikka rahoittaa lasten perheiden elämään jotain mukavaa kuin maksaa uusien vaimojen sisustussuunnitelmia tai vaatekaapin päivityksiä.

Vähän inhorealistiselta tämä kuulostaa, mutta näin 52-vuotiaana miehenä ymmärrän hyvin, etteivät ikäiseni miehet välttämättä enää halua aloittaa uutta yhteisen pesän ja elämän rakennusprojektia.

Tässä keskusteluketjussa on ollut useita kommentteja joihin pystyn samaistumaan, +50 vuotias mies kun olen. Tässäpä  yllä yksi niistä kommenteista.

Samaa mieltä. Tasokasta naisseuraa on helppo löytää, eikä sitoutuminen tuo miehelle mitään lisää.

Tällaista se on. Tuhat viestiä siitä, miten suomalainen nainen on kaikin puolin kelvoton, toisaalta sellaista haluaisi kauheesti mutta kun ei sille kelpaa, ja loppuun se jolle tasokasta seuraa tulee ovista ja ikkunoista 😂.

Sama se on kuulkaa naisillakin. Me ollaan ihan yhtä yksilöitä kuin tekin.

Ei se ole sama. Miesten suhteellinen asema paranee iän myötä.

Eipä juuri. Ihmiset pariutuu lähinnä ikätovereidensa kanssa. Ja aina ja kaikkialla nuori mies on enemmän nuoren naisen mieleen kuin vanha.

Naiset ovat paljon joustavampia iän suhteen kuin miehet. Ja naiset hakevat aina itseään vanhempaa miestä. Tästä syystä 40 - 50 vuotiaiden miesten on helppo löytää seuraa, aivan kuten 20 - 30 vuotiaiden naisten. 

Ihmiset hakevat ikäistään seuraa. Yli 5 vioden ikäerot ovat harvinaisia.

Ihmiset ehkä, mutta miehet eivät. Esim. https://www.businessinsider.com/dataclysm-shows-men-are-attracted-to-wo…

Miehestä on tullut naisten fantasioiden ja toiveiden toteuttaja, kuhnuri, jolla ei saa olla omaa itsemääräämisoikeutta ja tahtoa. Tässä suurin syy haluttomuuteen. Mies nähdään vain naisen jatkona, eli tässä mielessä osat ovat kääntyneet päinvastaiseksi, miehestä on tullut naisen kylkiluu; orjamainen raataja, jonka pitäisi täyttää kaikki naisten päähänpistot ja mieltymykset, ja välittömästi. Kun tulee riita ja ero, niin mies aina häviää, lähestulkoon automaattisesti. Suomessa on tullut aivan liian feministinen ja " tasa-arvoinen" yhteiskunta, jännite sukupuolten väliltä on kadonnut yhdessä toisten ihmisten kunnioittamisen kanssa: narsistinen ego on ottanut meissä kaikissa vallan.

Vierailija kirjoitti:

Miehestä on tullut naisten fantasioiden ja toiveiden toteuttaja, kuhnuri, jolla ei saa olla omaa itsemääräämisoikeutta ja tahtoa. Tässä suurin syy haluttomuuteen. Mies nähdään vain naisen jatkona, eli tässä mielessä osat ovat kääntyneet päinvastaiseksi, miehestä on tullut naisen kylkiluu; orjamainen raataja, jonka pitäisi täyttää kaikki naisten päähänpistot ja mieltymykset, ja välittömästi. Kun tulee riita ja ero, niin mies aina häviää, lähestulkoon automaattisesti. Suomessa on tullut aivan liian feministinen ja " tasa-arvoinen" yhteiskunta, jännite sukupuolten väliltä on kadonnut yhdessä toisten ihmisten kunnioittamisen kanssa: narsistinen ego on ottanut meissä kaikissa vallan.

Joo, kyllä ennen oli paremmin kun narsistinen ego ja kumppanin palvelusväkenä pito oli yksinomaan miehen oikeus.

Pitäkää jännitteenne, naiset eivät sitä tunnu kaipaavan.

567 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

567 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

567 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

567 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M-52 kirjoitti:

Sellaisessa hypoteettisessa tilanteessa, että päätyisin avioliitto n:o 2:n jälkeen uusiosinkuksi, en taitaisi enää haluta uuteen, tiiviiseen parisuhteeseen. Tuskin sillä olisi enää minulle tarpeeksi annettavaa. Mukavaa olisi varmasti tapailla, käydä kulttuuririennoissa, yhteisillä lomamatkoilla tai ihan vain lenkillä jonkun läheisen naisystävän kanssa, mutta olisiko yhteinen koti, yhteinen talous, yhteiset ystävät, yhteiset harrastukset ja koko helahoito enää yli viisikymppiselle sopiva elämänmalli alusta aloitettavaksi?

Jos molemmilla on oma koti, omat lapset perheineen, oma ystäväpiiri, omat sukulaiset ja omat harrastukset, uuden puolison integroiminen näihin kaikkiin kuvioihin on melkoinen projekti - eikä onnistu ihan parissa vuodessa. Ehkä miesnäkökulmasta kiinnostusta vähentää sekin, että naiset usein ovat näissä sosiaalisissa suhteissa aktiivisempia, ja aktiivisuudellaan alkavat helposti hallita yhteistä elämää. Todennäköistä on että muutaman vuoden kuluttua koti näyttää naisen kodilta, yhteydet naisen lapsiin ovat keskiössä ja ystäväpiirikin koostuu lähinnä naisen ystävistä.

Vaikka rahan ei tietenkään pitäisi olla merkityksellistä, en ole nähnyt enkä itsekään kokenut parisuhteita, joissa nainen olisi taloudellisesti antavana osapuolena. Yhteisessä elämässä yhteisesti rahoitettavien asioiden määrä kasvaa vähitellen, ja se tarkoittaa että mies maksaa. Näin ikävuosien karttuessa sitä jo alkaa miettiä, että voisin mieluummin vaikka rahoittaa lasten perheiden elämään jotain mukavaa kuin maksaa uusien vaimojen sisustussuunnitelmia tai vaatekaapin päivityksiä.

Vähän inhorealistiselta tämä kuulostaa, mutta näin 52-vuotiaana miehenä ymmärrän hyvin, etteivät ikäiseni miehet välttämättä enää halua aloittaa uutta yhteisen pesän ja elämän rakennusprojektia.

Tässä keskusteluketjussa on ollut useita kommentteja joihin pystyn samaistumaan, +50 vuotias mies kun olen. Tässäpä  yllä yksi niistä kommenteista.

Samaa mieltä. Tasokasta naisseuraa on helppo löytää, eikä sitoutuminen tuo miehelle mitään lisää.

Tällaista se on. Tuhat viestiä siitä, miten suomalainen nainen on kaikin puolin kelvoton, toisaalta sellaista haluaisi kauheesti mutta kun ei sille kelpaa, ja loppuun se jolle tasokasta seuraa tulee ovista ja ikkunoista 😂.

Sama se on kuulkaa naisillakin. Me ollaan ihan yhtä yksilöitä kuin tekin.

Ei se ole sama. Miesten suhteellinen asema paranee iän myötä.

Eipä juuri. Ihmiset pariutuu lähinnä ikätovereidensa kanssa. Ja aina ja kaikkialla nuori mies on enemmän nuoren naisen mieleen kuin vanha.

Naiset ovat paljon joustavampia iän suhteen kuin miehet. Ja naiset hakevat aina itseään vanhempaa miestä. Tästä syystä 40 - 50 vuotiaiden miesten on helppo löytää seuraa, aivan kuten 20 - 30 vuotiaiden naisten. 

Ihmiset hakevat ikäistään seuraa. Yli 5 vioden ikäerot ovat harvinaisia.

Ihmiset ehkä, mutta miehet eivät. Esim. https://www.businessinsider.com/dataclysm-shows-men-are-attracted-to-wo…

Se on ihan eri asia ketä pitää viehättävimpänä ja kenen kanssa pariutuu. Totta kai kaikki sekä miehet että naiset pitävät nuoria ihmisiä viehättävimpinä, ei siinä ole mitään uutisaihetta. Ei se silti tarkoita että haluaa viisikymppisenä kumppanikseen parikymppisen. Harva 50+ mies alkaisi vakavaan parisuhteeseen 20-vuotiaan naisen kanssa vaikka siihen olisi mahdollisuuskin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehestä on tullut naisten fantasioiden ja toiveiden toteuttaja, kuhnuri, jolla ei saa olla omaa itsemääräämisoikeutta ja tahtoa. Tässä suurin syy haluttomuuteen. Mies nähdään vain naisen jatkona, eli tässä mielessä osat ovat kääntyneet päinvastaiseksi, miehestä on tullut naisen kylkiluu; orjamainen raataja, jonka pitäisi täyttää kaikki naisten päähänpistot ja mieltymykset, ja välittömästi. Kun tulee riita ja ero, niin mies aina häviää, lähestulkoon automaattisesti. Suomessa on tullut aivan liian feministinen ja " tasa-arvoinen" yhteiskunta, jännite sukupuolten väliltä on kadonnut yhdessä toisten ihmisten kunnioittamisen kanssa: narsistinen ego on ottanut meissä kaikissa vallan.

Joo, kyllä ennen oli paremmin kun narsistinen ego ja kumppanin palvelusväkenä pito oli yksinomaan miehen oikeus.

Pitäkää jännitteenne, naiset eivät sitä tunnu kaipaavan.

Narsismi ei ole mikään "oikeus", vaan kehitysvamma

Vierailija kirjoitti:

567 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

567 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

567 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

567 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M-52 kirjoitti:

Sellaisessa hypoteettisessa tilanteessa, että päätyisin avioliitto n:o 2:n jälkeen uusiosinkuksi, en taitaisi enää haluta uuteen, tiiviiseen parisuhteeseen. Tuskin sillä olisi enää minulle tarpeeksi annettavaa. Mukavaa olisi varmasti tapailla, käydä kulttuuririennoissa, yhteisillä lomamatkoilla tai ihan vain lenkillä jonkun läheisen naisystävän kanssa, mutta olisiko yhteinen koti, yhteinen talous, yhteiset ystävät, yhteiset harrastukset ja koko helahoito enää yli viisikymppiselle sopiva elämänmalli alusta aloitettavaksi?

Jos molemmilla on oma koti, omat lapset perheineen, oma ystäväpiiri, omat sukulaiset ja omat harrastukset, uuden puolison integroiminen näihin kaikkiin kuvioihin on melkoinen projekti - eikä onnistu ihan parissa vuodessa. Ehkä miesnäkökulmasta kiinnostusta vähentää sekin, että naiset usein ovat näissä sosiaalisissa suhteissa aktiivisempia, ja aktiivisuudellaan alkavat helposti hallita yhteistä elämää. Todennäköistä on että muutaman vuoden kuluttua koti näyttää naisen kodilta, yhteydet naisen lapsiin ovat keskiössä ja ystäväpiirikin koostuu lähinnä naisen ystävistä.

Vaikka rahan ei tietenkään pitäisi olla merkityksellistä, en ole nähnyt enkä itsekään kokenut parisuhteita, joissa nainen olisi taloudellisesti antavana osapuolena. Yhteisessä elämässä yhteisesti rahoitettavien asioiden määrä kasvaa vähitellen, ja se tarkoittaa että mies maksaa. Näin ikävuosien karttuessa sitä jo alkaa miettiä, että voisin mieluummin vaikka rahoittaa lasten perheiden elämään jotain mukavaa kuin maksaa uusien vaimojen sisustussuunnitelmia tai vaatekaapin päivityksiä.

Vähän inhorealistiselta tämä kuulostaa, mutta näin 52-vuotiaana miehenä ymmärrän hyvin, etteivät ikäiseni miehet välttämättä enää halua aloittaa uutta yhteisen pesän ja elämän rakennusprojektia.

Tässä keskusteluketjussa on ollut useita kommentteja joihin pystyn samaistumaan, +50 vuotias mies kun olen. Tässäpä  yllä yksi niistä kommenteista.

Samaa mieltä. Tasokasta naisseuraa on helppo löytää, eikä sitoutuminen tuo miehelle mitään lisää.

Tällaista se on. Tuhat viestiä siitä, miten suomalainen nainen on kaikin puolin kelvoton, toisaalta sellaista haluaisi kauheesti mutta kun ei sille kelpaa, ja loppuun se jolle tasokasta seuraa tulee ovista ja ikkunoista 😂.

Sama se on kuulkaa naisillakin. Me ollaan ihan yhtä yksilöitä kuin tekin.

Ei se ole sama. Miesten suhteellinen asema paranee iän myötä.

Eipä juuri. Ihmiset pariutuu lähinnä ikätovereidensa kanssa. Ja aina ja kaikkialla nuori mies on enemmän nuoren naisen mieleen kuin vanha.

Naiset ovat paljon joustavampia iän suhteen kuin miehet. Ja naiset hakevat aina itseään vanhempaa miestä. Tästä syystä 40 - 50 vuotiaiden miesten on helppo löytää seuraa, aivan kuten 20 - 30 vuotiaiden naisten. 

Ihmiset hakevat ikäistään seuraa. Yli 5 vioden ikäerot ovat harvinaisia.

Ihmiset ehkä, mutta miehet eivät. Esim. https://www.businessinsider.com/dataclysm-shows-men-are-attracted-to-wo…

Se on ihan eri asia ketä pitää viehättävimpänä ja kenen kanssa pariutuu. Totta kai kaikki sekä miehet että naiset pitävät nuoria ihmisiä viehättävimpinä, ei siinä ole mitään uutisaihetta. Ei se silti tarkoita että haluaa viisikymppisenä kumppanikseen parikymppisen. Harva 50+ mies alkaisi vakavaan parisuhteeseen 20-vuotiaan naisen kanssa vaikka siihen olisi mahdollisuuskin. 

Tässähän oli puhe nimenomaan siitä, että mies ei enää 50-vuotiaana välttämättä halua tiivistä suhdetta eli "vakavaa parisuhdetta". Tämän ikäisten miesten on helppo löytää selvästi nuorempaa seuraa, naisten taas ei. Vastaavasti nuorempien naisten on helppo löytää seuraa. Myös tämän ikäisten avioliittojen ikäero on usein merkittävä, eikä  ole totta, että "yli 5 vioden ikäerot ovat harvinaisia".

Vierailija kirjoitti:

567 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

567 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

567 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M-52 kirjoitti:

Sellaisessa hypoteettisessa tilanteessa, että päätyisin avioliitto n:o 2:n jälkeen uusiosinkuksi, en taitaisi enää haluta uuteen, tiiviiseen parisuhteeseen. Tuskin sillä olisi enää minulle tarpeeksi annettavaa. Mukavaa olisi varmasti tapailla, käydä kulttuuririennoissa, yhteisillä lomamatkoilla tai ihan vain lenkillä jonkun läheisen naisystävän kanssa, mutta olisiko yhteinen koti, yhteinen talous, yhteiset ystävät, yhteiset harrastukset ja koko helahoito enää yli viisikymppiselle sopiva elämänmalli alusta aloitettavaksi?

Jos molemmilla on oma koti, omat lapset perheineen, oma ystäväpiiri, omat sukulaiset ja omat harrastukset, uuden puolison integroiminen näihin kaikkiin kuvioihin on melkoinen projekti - eikä onnistu ihan parissa vuodessa. Ehkä miesnäkökulmasta kiinnostusta vähentää sekin, että naiset usein ovat näissä sosiaalisissa suhteissa aktiivisempia, ja aktiivisuudellaan alkavat helposti hallita yhteistä elämää. Todennäköistä on että muutaman vuoden kuluttua koti näyttää naisen kodilta, yhteydet naisen lapsiin ovat keskiössä ja ystäväpiirikin koostuu lähinnä naisen ystävistä.

Vaikka rahan ei tietenkään pitäisi olla merkityksellistä, en ole nähnyt enkä itsekään kokenut parisuhteita, joissa nainen olisi taloudellisesti antavana osapuolena. Yhteisessä elämässä yhteisesti rahoitettavien asioiden määrä kasvaa vähitellen, ja se tarkoittaa että mies maksaa. Näin ikävuosien karttuessa sitä jo alkaa miettiä, että voisin mieluummin vaikka rahoittaa lasten perheiden elämään jotain mukavaa kuin maksaa uusien vaimojen sisustussuunnitelmia tai vaatekaapin päivityksiä.

Vähän inhorealistiselta tämä kuulostaa, mutta näin 52-vuotiaana miehenä ymmärrän hyvin, etteivät ikäiseni miehet välttämättä enää halua aloittaa uutta yhteisen pesän ja elämän rakennusprojektia.

Tässä keskusteluketjussa on ollut useita kommentteja joihin pystyn samaistumaan, +50 vuotias mies kun olen. Tässäpä  yllä yksi niistä kommenteista.

Samaa mieltä. Tasokasta naisseuraa on helppo löytää, eikä sitoutuminen tuo miehelle mitään lisää.

Tällaista se on. Tuhat viestiä siitä, miten suomalainen nainen on kaikin puolin kelvoton, toisaalta sellaista haluaisi kauheesti mutta kun ei sille kelpaa, ja loppuun se jolle tasokasta seuraa tulee ovista ja ikkunoista 😂.

Sama se on kuulkaa naisillakin. Me ollaan ihan yhtä yksilöitä kuin tekin.

Ei se ole sama. Miesten suhteellinen asema paranee iän myötä.

Eipä juuri. Ihmiset pariutuu lähinnä ikätovereidensa kanssa. Ja aina ja kaikkialla nuori mies on enemmän nuoren naisen mieleen kuin vanha.

Naiset ovat paljon joustavampia iän suhteen kuin miehet. Ja naiset hakevat aina itseään vanhempaa miestä. Tästä syystä 40 - 50 vuotiaiden miesten on helppo löytää seuraa, aivan kuten 20 - 30 vuotiaiden naisten. 

Ihmiset hakevat ikäistään seuraa. Yli 5 vioden ikäerot ovat harvinaisia.

Jos nainen on 44 ja mies 36 niin kyllä sitä ikäeroa liikaa on, vaikka mies olisikin kiinnostunut.