Lue keskustelun säännöt.
Miten parisuhteen muodostamisesta aikuisena tuli näin vaikeaa?
Täällä näyttää olevan jo ketju parikymppisistä, mutta oma ihmettely kohdistuu nyt sellaisiin 40-50 -vuotiaisiin.Olen (N, 50+) ollut nyt sinkkuna muutaman vuoden ja haussa on parisuhde. Treffiäpit ja deittisivustot testattu, livessäkin käyty (koronaa ennen ja koronan jälkeen), mutta huonolla tuloksella.Ravintoloissa on ollut enimmäkseen varattuja, Tinderissä ym. vain seksiseura haussa.Varsinkin nyt viime vuosina on tullut selkeä trendi, että miehet eivät näytä haluavan parisuhdetta. Kaikki tuntuvat haluavan vai seksiseuraa, FWB, FB, ONS, mitänäitänyton.Varsinkin Tinderissä on ilmiönä, että mies SANOO haluavansa parisuhdetta, mutta juttelun alettua onkin kiinnostunut vain pelkästä seksiseurasta. Ei missään nimessä mitään pysyvää, vakituista, jotain kestävämpää.Ja mietityttää että MIKSI?Onko sormet palanu niin pahasti, että ei enää parisuhde kiinnosta?Onko maailma muuttunut niin, että tämän ikäluokan miehet eivät enää halua kumppanuutta, yhdessäoloa, ehkä jopa yhdessäasumista?
Kommentit (2361)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäiseksi asti naisilla on seksielämä? Vielä 5 v sitten kuvittelin, että kaikkien ihmisten seksielämä päättyy eläkeikään mennessä (heh), mutta se nyt ei todellakaan pidä paikkaansa.
Ei todellakaan pidä paikkaansa! Kyllä suurimmalla osalla ihmisistä seksi loppuu jo siinä 40-50 ikävuoden välillä, erityisesti heillä jotka ovat pitkässä parisuhteessa. Hyvin harvoilla on seksiä enää eläkeiän kynnyksellä 60-65 vuotiaina.
Mistäs tällainen tieto? Äitisikö kertoi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok. Oletko sitä mieltä, että suomalaisten miesten puhumattomuus ja tunnekylmyys on vain myytti?
Missä sanoin niin? Mutta monet kiltit miehet vain alistuvat naiselle, koska eivät jaksa sitä draamaa ja ylireagointia joka asiasta ja myönnän että itsekin teen tätä. Eli minä kyllä haluaisin ja voisin puhua asioista enemmän, mutta kun naisen reaktio voi olla ihan mitä vaan niin pitäydyn useasti sanomasta omaa mielipidettäni ja myötäilen.
Taas tätä yleistystä. On varmasti tunnekylmyyttä ja puhumattomuutta, mutta se ei ole koko totuus. Ei voi olettaa että mies olisi lähtökohtaisesti se joka ei pysty tai halua puhua. Itse allekirjoitan tuon edellisen viestin täysin. On helpompaa olla suhteessa kun on hiljaa, kun puhuu vain mukavista asioista. Meillä ei haluta parisuhdekeskustelua, ja tässä tapauksessa se nainen ei sitä tahdo käydä. Kaikki on kuulemma ihan hyvin.
Ja tässä tää meneekin vikaan. Toinen ei edes _halua_ kuunnella mun juttujani. Ei kiinnosta.
Joskus ihmiset eivät puhu siksi, että ei ole ketään kelle puhua, ja kun puhuu, se tuomitaankin jonkun muun toimesta. Sitten selviämisstrategiana on olla hiljaa. On vääriä malleja tietenkin olemassa, mutta ei ne selitä kaikkea. Osa ihmisistä vain ei pidä sellaisesta puheesta jossa joutuu puhumaan itsestään, siitä miksi tekee asioita kuten tekee.
Jos heittää vielä jonkun idean, niin se joka on vikkelämpi jäsentelemään asioitaan puhumalla, voi joskus dominoida suhdetta määrittelemällä sallitut aiheet ja keskustelutavan. Tavallaan hallitsee tilannetta, ja yksi syy tällaiseen saattaa olla pelko, että joutuisi miettimään jotain mikä ei välttämättä edesauta suhdetta tai tuota välitöntä mielihyvää.
Itse pidän itseäni hyvänä keskustelijana ja kaipaan sitä, vaikka tällanen 45+ mieshenkilö olenkin. Ihan itse oon opetellut.
Hyvä kommentti, tämä on juuri sitä PUHUMISTA syvällisistä asioista. Monen miehen ongelma on syvällisten asioiden pakeneminen puhumattomuuteen. Myös se, että miehen pitäisi puhua omista tunteista, seksuaalisuuteen liittyvistä asioista ( erektio-ongelmat, seksiin liityvät tarpeet jne.) on liian monelle miehelle suorastaan tabu.
Puhumattomuus on suojamuuri tai se voi olla myös vallankäytön keino, alistamisen ja dissaamisen keino: siinähän muija höpötät, minä en sulle vastaa-tyyli.
Syvällisten parisuhdeasioiden puhuminen on nimenomaan se keino ja taito pitää suhde kunnossa, jolloin myös mm. seksi on hyvää ja tyydyttävää.
Esimerkki miehen puhumattomuudesta:
mies käy seksilelukaupoissa työreissuillaan. Kerran hän tuo vaimolle leluja, mutta pian käy ilmi, että lelut on vain miehen viihdykkeeksi ja naisen pitää esiintyä pornon tyyliin lelujen kanssa. Syntyy riita. Miksi?
Koska näistä seksileluista ei ollut puhuttu mitään yhdessä. Ok, mies puolustautuu että hän halusi yllättää. Niin, kenet?
Ei nainen ylläty siitä, että mies saa tyydytyksen, vaan siitä, että jälleen kerran nainen dissattiin, hän jäi ilman tyydytystä, mutta joutui olemaan miehelleen vain mieliksi.
Olisiko PUHUMINEN näin intiimissä asiassa ollut ratkaisu? Olisiko riita jäänyt syntymättä? Kyllä.
PUHUMINEN syvällisesti, avoimesti, arvostaen on jotain muuta kuin puhuminen kauppalistasta, jäkisottelusta, lasten korvatulehduksesta.
Miehet, opetelkaa oikeasti kommunikoimaan, puhumaan tunteista, ongelmista, kipeistä asioista. Moni masennus ja mt-ongelma jäisi syntymättä ja moni avio/avoero kehittymättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok. Oletko sitä mieltä, että suomalaisten miesten puhumattomuus ja tunnekylmyys on vain myytti?
Missä sanoin niin? Mutta monet kiltit miehet vain alistuvat naiselle, koska eivät jaksa sitä draamaa ja ylireagointia joka asiasta ja myönnän että itsekin teen tätä. Eli minä kyllä haluaisin ja voisin puhua asioista enemmän, mutta kun naisen reaktio voi olla ihan mitä vaan niin pitäydyn useasti sanomasta omaa mielipidettäni ja myötäilen.
Taas tätä yleistystä. On varmasti tunnekylmyyttä ja puhumattomuutta, mutta se ei ole koko totuus. Ei voi olettaa että mies olisi lähtökohtaisesti se joka ei pysty tai halua puhua. Itse allekirjoitan tuon edellisen viestin täysin. On helpompaa olla suhteessa kun on hiljaa, kun puhuu vain mukavista asioista. Meillä ei haluta parisuhdekeskustelua, ja tässä tapauksessa se nainen ei sitä tahdo käydä. Kaikki on kuulemma ihan hyvin.
Ja tässä tää meneekin vikaan. Toinen ei edes _halua_ kuunnella mun juttujani. Ei kiinnosta.
Joskus ihmiset eivät puhu siksi, että ei ole ketään kelle puhua, ja kun puhuu, se tuomitaankin jonkun muun toimesta. Sitten selviämisstrategiana on olla hiljaa. On vääriä malleja tietenkin olemassa, mutta ei ne selitä kaikkea. Osa ihmisistä vain ei pidä sellaisesta puheesta jossa joutuu puhumaan itsestään, siitä miksi tekee asioita kuten tekee.
Jos heittää vielä jonkun idean, niin se joka on vikkelämpi jäsentelemään asioitaan puhumalla, voi joskus dominoida suhdetta määrittelemällä sallitut aiheet ja keskustelutavan. Tavallaan hallitsee tilannetta, ja yksi syy tällaiseen saattaa olla pelko, että joutuisi miettimään jotain mikä ei välttämättä edesauta suhdetta tai tuota välitöntä mielihyvää.
Itse pidän itseäni hyvänä keskustelijana ja kaipaan sitä, vaikka tällanen 45+ mieshenkilö olenkin. Ihan itse oon opetellut.
Hyvä kommentti, tämä on juuri sitä PUHUMISTA syvällisistä asioista. Monen miehen ongelma on syvällisten asioiden pakeneminen puhumattomuuteen. Myös se, että miehen pitäisi puhua omista tunteista, seksuaalisuuteen liittyvistä asioista ( erektio-ongelmat, seksiin liityvät tarpeet jne.) on liian monelle miehelle suorastaan tabu.
Puhumattomuus on suojamuuri tai se voi olla myös vallankäytön keino, alistamisen ja dissaamisen keino: siinähän muija höpötät, minä en sulle vastaa-tyyli.
Syvällisten parisuhdeasioiden puhuminen on nimenomaan se keino ja taito pitää suhde kunnossa, jolloin myös mm. seksi on hyvää ja tyydyttävää.
Esimerkki miehen puhumattomuudesta:
mies käy seksilelukaupoissa työreissuillaan. Kerran hän tuo vaimolle leluja, mutta pian käy ilmi, että lelut on vain miehen viihdykkeeksi ja naisen pitää esiintyä pornon tyyliin lelujen kanssa. Syntyy riita. Miksi?
Koska näistä seksileluista ei ollut puhuttu mitään yhdessä. Ok, mies puolustautuu että hän halusi yllättää. Niin, kenet?
Ei nainen ylläty siitä, että mies saa tyydytyksen, vaan siitä, että jälleen kerran nainen dissattiin, hän jäi ilman tyydytystä, mutta joutui olemaan miehelleen vain mieliksi.Olisiko PUHUMINEN näin intiimissä asiassa ollut ratkaisu? Olisiko riita jäänyt syntymättä? Kyllä.
PUHUMINEN syvällisesti, avoimesti, arvostaen on jotain muuta kuin puhuminen kauppalistasta, jäkisottelusta, lasten korvatulehduksesta.Miehet, opetelkaa oikeasti kommunikoimaan, puhumaan tunteista, ongelmista, kipeistä asioista. Moni masennus ja mt-ongelma jäisi syntymättä ja moni avio/avoero kehittymättä.
Viisasta tekstiä, herätteli ajattelemaan.
M51
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain on pielessä. Nämä ikämiehet 50+ eivät ole koskaan oppineet elämään ja tunnistamaan tunteitaan. Kasvatettu että itkeä ei saa, tunteista ei saa puhua. Räkänokka joka itkee.
Nuoremmat kyllä puhuvat ja avoimesti tunteista, seksistä, masennuksesta..
Yhteinen ongelma näiden eri-ikäisten miesten kanssa on edelleen seksi, seksuaalisuus - paneminen vs. rakastelu.
Siis kaksi täysin eri asiaa!Tähän yhtälöön kun liitetään nettipornon läpitunkeva manipulointi, soppa on valmis. On pornoaddiktiota, vaatimuksia normielämässä olla kuin pornomuija tai pornoäijä. Porno vuoksi ihmisistä tulee tunnevammaisia, ei kyetä oikeaan suhteeseen. Elämä kapenee rakastelusta pornovemputukseen, jolloin ihminen käpertyy, psyyke repeilee ja masennus iskee.
Jossakin toisessa ketjussa nainen kirjoitti minkälainen mies hänelle pitäisi olla. Oli rehellistä tekstiä, ja eräs kohta oli mielestäni hyvin sanottu jotenkin näin että "tunteellisuus on ihan ok, mutta jos mies itkeskelee enemmän kuin minä, totean että eiköhän jatketa kaveripohjalla". Näyttelijä Tuija Piepponen lausui muinoin jossakin haastattelussa tähän tyyliin: "Nainen tarvitsee neljä miestä. Ensiksi, salonkileijonan, siis miehen jota on kiva esitellä kavereille. Toiseksi, nainen tarvitsee remontti-Reiskan, miehen joka korjaa auton ja vesiputket, ja rakentaa talon. Kolmanneksi, seksipeto joka saa naisen silmät pyörimään kuin hedelmäpelin rullat. Ja neljänneksi mutta ei vähäisimmäksi, kotihomon jonka kanssa voi puhua tunteista, keskustella verhojen ja tapettien väreistä ja muistakin tyttöjen asioista".
Aivan, tätä kutsutaan persoonan monipuolisuudeksi. Mihin se kehitys unohtuu monen miehen kohdalla? Miksi jumitutaan esim. jäyhään ja kovan karskin äijän rooliin tai flirtti-pellen rooliin? Kyllä miehillä on aivan samat mahdollisuudet kehittää ajatteluaan, asenteitaan ja kommunikointi kykyäään, kuin naisillakin. Ongelma on siinä, että miehet itse pitävät näitä menneen maailman roolejaan pystyssä, kun naiset jo elävät tätä hetkeä ja suuntaavat tulevaisuuteen - pois mm. suomalaisesta puhumattomuuden kulttuurista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mielenkiintoinen ilmiö.. olen n35, koulutettu, kauniiksi monesti sanottu, urheilen ja hyvässä työssä. Silti treffien sopiminen ja normaali deittailu näyttää olevan hankalaa ja sopivat ehdokkaat vähässä luvussa tai sitten preferenssit eivät vaan kohtaa. Tinder on kakaroiden/säätäjien paikka, oman ikäisillä ja + 40 vuotiailla on kakaroita, ero, ei huolehdita ulkonäöstä jne.. itse tuo kaikki perheenperustaminen olisi edessä - ja en jaksa alkaa äitipuoleksi ja ottaa kontolle jonkun toisen lapsia, akateemisen uran jälkeen ja kun ollut työelämässä nyt luomassa uraa. Etova ajatus! En halua käyttää tulojani ja aikaani jonkun toisen jälkikasvun hoitoon. Omia sitten ajallaan. Moni mieskään ei halua isäpuolen paikkaa ja se on yhteiskunnassamme "täysin fine".. sama se naisellakin voi olla: valinnanvara mitä toivoo ja mitä haluaa pyytää jos ei ole ihan utopistista.
Kumppani/treffiehdokas toive on omalla kohdalla muuten ihan realistinen: itsenäinen, fiksu, omillaan toimeentuleva, sporttinen, hauska ja rehti mies (ei tietynlaisia ulkonäkökriteereitä, vaikka jokaista viehättää mikä ja kuka viehättää.. tietysti hiukan merkitsee). Deittiaplikaatiot on hyvä alusta, mutta vika on sitten sekalaisessa seurakunnassa, joka ei osaa käyttäytyä. Minusta säätöjä hakevalle omat applikaatiot ja/tai vaikka ruksi johonkin kohtaan mitä etsii, näin oikeat ihmiset löytävät toisensa ..tietysti, onhan niitä olemassa sovelluksia, jos hakee vakavaa.
Sen nyt voi arvata, mikä sun vaatimus on sitten miesten ulkonäön suhteen...Se on Damiano David eikä yhtään vähempää. Toki pitää olla myös korkeasti koulutettu.
Hyvännäköinen ja itseään kouluttanut ihminen usein arvostaa ulkonäköä ja koulutusta. Varsin selvä juttu, jossa ei ole mitään väärää tai jurputtamisen aihetta.
Voit ihan vapaasti olla voimaantunut "I dont need a man" nainen, mutta ei pidä ihmetellä, jos ei niitä koulutettuja "hyviä" miehiä löydy helposti. Itse pärjään sinkkuna erinomaisesti ja se mikä teikäläisissä ärsyttää, kun teidän kanssa treffailee, että sitä kuvitellaan, että sillä koulutuksella/kaunilla ulkomuodolla pötkitään pitkälle. En mä ainakaan itse keuli mun DI-koulutuksella. Saattaa olla, että se tulee ilmi naisellekin kuukausien päästä ellei nainen sitä erikseen kysy aiemmin. Oikein huokuu se ylimielisyys ja "paremmuus". Ette te ole mikään saalis, mitä pitkiin parisuhteisiin tulee, koska teitä ei vaan yksinkertaisesti jaksa pidemmällä aikavälillä. Mutta varmasti poikkeuksiakin löytyy teikäläisissä korkean koulutuksen/hyvän ulkonäön omaavissa naisissa, mutta sä et kyllä ainakaan ole se helmi sikojen seassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mielenkiintoinen ilmiö.. olen n35, koulutettu, kauniiksi monesti sanottu, urheilen ja hyvässä työssä. Silti treffien sopiminen ja normaali deittailu näyttää olevan hankalaa ja sopivat ehdokkaat vähässä luvussa tai sitten preferenssit eivät vaan kohtaa. Tinder on kakaroiden/säätäjien paikka, oman ikäisillä ja + 40 vuotiailla on kakaroita, ero, ei huolehdita ulkonäöstä jne.. itse tuo kaikki perheenperustaminen olisi edessä - ja en jaksa alkaa äitipuoleksi ja ottaa kontolle jonkun toisen lapsia, akateemisen uran jälkeen ja kun ollut työelämässä nyt luomassa uraa. Etova ajatus! En halua käyttää tulojani ja aikaani jonkun toisen jälkikasvun hoitoon. Omia sitten ajallaan. Moni mieskään ei halua isäpuolen paikkaa ja se on yhteiskunnassamme "täysin fine".. sama se naisellakin voi olla: valinnanvara mitä toivoo ja mitä haluaa pyytää jos ei ole ihan utopistista.
Kumppani/treffiehdokas toive on omalla kohdalla muuten ihan realistinen: itsenäinen, fiksu, omillaan toimeentuleva, sporttinen, hauska ja rehti mies (ei tietynlaisia ulkonäkökriteereitä, vaikka jokaista viehättää mikä ja kuka viehättää.. tietysti hiukan merkitsee). Deittiaplikaatiot on hyvä alusta, mutta vika on sitten sekalaisessa seurakunnassa, joka ei osaa käyttäytyä. Minusta säätöjä hakevalle omat applikaatiot ja/tai vaikka ruksi johonkin kohtaan mitä etsii, näin oikeat ihmiset löytävät toisensa ..tietysti, onhan niitä olemassa sovelluksia, jos hakee vakavaa.
Sen nyt voi arvata, mikä sun vaatimus on sitten miesten ulkonäön suhteen...Se on Damiano David eikä yhtään vähempää. Toki pitää olla myös korkeasti koulutettu.
Hyvännäköinen ja itseään kouluttanut ihminen usein arvostaa ulkonäköä ja koulutusta. Varsin selvä juttu, jossa ei ole mitään väärää tai jurputtamisen aihetta.
Voit ihan vapaasti olla voimaantunut "I dont need a man" nainen, mutta ei pidä ihmetellä, jos ei niitä koulutettuja "hyviä" miehiä löydy helposti. Itse pärjään sinkkuna erinomaisesti ja se mikä teikäläisissä ärsyttää, kun teidän kanssa treffailee, että sitä kuvitellaan, että sillä koulutuksella/kaunilla ulkomuodolla pötkitään pitkälle. En mä ainakaan itse keuli mun DI-koulutuksella. Saattaa olla, että se tulee ilmi naisellekin kuukausien päästä ellei nainen sitä erikseen kysy aiemmin. Oikein huokuu se ylimielisyys ja "paremmuus". Ette te ole mikään saalis, mitä pitkiin parisuhteisiin tulee, koska teitä ei vaan yksinkertaisesti jaksa pidemmällä aikavälillä. Mutta varmasti poikkeuksiakin löytyy teikäläisissä korkean koulutuksen/hyvän ulkonäön omaavissa naisissa, mutta sä et kyllä ainakaan ole se helmi sikojen seassa.
Jep. Me komeat/koulutetut katsotaan ihan muuntyylisiä naisia. Toki jos molemmat on samanlaisia niin mikäs siinä...
Itseltä päättyi parisuhde tuossa muutama päivä sitten. Olen 50+ nainen, pisin suhde ollut yli 10 vuotta. Olen jäänyt lapsettomaksi biologisista syistä. Miehen liikuntavamman vuoksi oli helpompaa harjoitella yhteenmuuttoa hänen luokseen, koska talo on lasten (mieheni oli eronnut) synnyinkoti. 10 kuukauden suhteen jälkeen, johon sisältyi minun yhä tihenevää hänen luokse menoaan, hän tuossa ihan selvin päin esitti sen verran jyrkkiä kommentteja minusta, että totesin aika mahdottomaksi jatkaa. Kyse oli siitä, että hänen työnsä oli ehkä vaihtumassa, hänellä oli herkkä hetki ja saikun alku, ja minä sanoin jotain siihen tilanteeseen sopimatonta, kun pohdin, jaksaisiko hän muunlaisessa työssä. Hän koki joutuvansa minun arvostelemaksi ja heitti yöllä täyslaidallisen siitä että hänelle vain vittuillaan. Itse lähinnä mielestäni sparrasin häntä, mutta ajattelemattomasti keskellä myrskyn silmää. Huono pelisilmä minulla. En tiedä päästäänkö mihinkään neuvotteluratkaisuun ja loppuuko vaiko jatkuuko, mutta sen verran suorasukainen ryöpytys tuli, että on suoranainen arkuus ajatella että tulisi samanlainen jostain toisesta asiasta. Ehkä jos tässä vielä seurustelee, olisi houkuteltava toinen osapuoli joskus minun luokseni että saisi rauhassa keskustella. Nyt meni vähän yksipuoliseksi siellä käymiseksi. Ja nythän se jo loppuikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M-52 kirjoitti:
Sellaisessa hypoteettisessa tilanteessa, että päätyisin avioliitto n:o 2:n jälkeen uusiosinkuksi, en taitaisi enää haluta uuteen, tiiviiseen parisuhteeseen. Tuskin sillä olisi enää minulle tarpeeksi annettavaa. Mukavaa olisi varmasti tapailla, käydä kulttuuririennoissa, yhteisillä lomamatkoilla tai ihan vain lenkillä jonkun läheisen naisystävän kanssa, mutta olisiko yhteinen koti, yhteinen talous, yhteiset ystävät, yhteiset harrastukset ja koko helahoito enää yli viisikymppiselle sopiva elämänmalli alusta aloitettavaksi?
Jos molemmilla on oma koti, omat lapset perheineen, oma ystäväpiiri, omat sukulaiset ja omat harrastukset, uuden puolison integroiminen näihin kaikkiin kuvioihin on melkoinen projekti - eikä onnistu ihan parissa vuodessa. Ehkä miesnäkökulmasta kiinnostusta vähentää sekin, että naiset usein ovat näissä sosiaalisissa suhteissa aktiivisempia, ja aktiivisuudellaan alkavat helposti hallita yhteistä elämää. Todennäköistä on että muutaman vuoden kuluttua koti näyttää naisen kodilta, yhteydet naisen lapsiin ovat keskiössä ja ystäväpiirikin koostuu lähinnä naisen ystävistä.
Vaikka rahan ei tietenkään pitäisi olla merkityksellistä, en ole nähnyt enkä itsekään kokenut parisuhteita, joissa nainen olisi taloudellisesti antavana osapuolena. Yhteisessä elämässä yhteisesti rahoitettavien asioiden määrä kasvaa vähitellen, ja se tarkoittaa että mies maksaa. Näin ikävuosien karttuessa sitä jo alkaa miettiä, että voisin mieluummin vaikka rahoittaa lasten perheiden elämään jotain mukavaa kuin maksaa uusien vaimojen sisustussuunnitelmia tai vaatekaapin päivityksiä.
Vähän inhorealistiselta tämä kuulostaa, mutta näin 52-vuotiaana miehenä ymmärrän hyvin, etteivät ikäiseni miehet välttämättä enää halua aloittaa uutta yhteisen pesän ja elämän rakennusprojektia.Tässä keskusteluketjussa on ollut useita kommentteja joihin pystyn samaistumaan, +50 vuotias mies kun olen. Tässäpä yllä yksi niistä kommenteista.
Samaa mieltä. Tasokasta naisseuraa on helppo löytää, eikä sitoutuminen tuo miehelle mitään lisää.
Tällaista se on. Tuhat viestiä siitä, miten suomalainen nainen on kaikin puolin kelvoton, toisaalta sellaista haluaisi kauheesti mutta kun ei sille kelpaa, ja loppuun se jolle tasokasta seuraa tulee ovista ja ikkunoista 😂.
Sama se on kuulkaa naisillakin. Me ollaan ihan yhtä yksilöitä kuin tekin.
Ei se ole sama. Miesten suhteellinen asema paranee iän myötä.
Eipä juuri. Ihmiset pariutuu lähinnä ikätovereidensa kanssa. Ja aina ja kaikkialla nuori mies on enemmän nuoren naisen mieleen kuin vanha.
Naiset ovat paljon joustavampia iän suhteen kuin miehet. Ja naiset hakevat aina itseään vanhempaa miestä. Tästä syystä 40 - 50 vuotiaiden miesten on helppo löytää seuraa, aivan kuten 20 - 30 vuotiaiden naisten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen markkina-arvo laskee tasaisesti 35 ikävuoden jälkeen, kun taas miehellä se pysyy suhteellisen samana eläkeikään asti; mies on suhteellisesti yhtä suosittu pariutumispoolissaan kuin aikaisemminkin.
Kyllä se miehenkin markkina-arvo laskee. 35- vuotias mies on vielä hyvännäköinen, mutta 50- vuotias todellakaan ei.
Kannattaa opetella lukemaan. Jos 25-vuotiaasta keskivertomiehestä on kiinnostunut vaikkapa 0,3% naisista, samanikäisellä naisella prosenttiluku on jotain 75. 60-vuotiaasta miehestä on edellenkin kiinnostunut 0,3%, mutta 60-vuotiaasta naisesta ei taatusti ole kiinnostunut 75 prosenttia miehistä. Tämä on fakta.
Miehet ovat oppineet kaiken elämästä jo 50-vuotiaana ja ovat valmiita hautaan. Samanikäinen nainen kuvitellee edelleenkin, että mies haluaisi suhteeseen kuten 25 vuotta sitten. Kortit on kuitenkin jaettu uudelleen; miehen libido on heikentynyt, eikä naisen miellyttämiselle eli parisuhteelle ole enää mitään tarvetta, koska myöskään seksille ei ole enää samanlaista tarvetta kuin nuorempana. Kun avausviestissä kysyttiin, miksi mies ei halua parisuhdetta, tässä on vastaus. Pahoittelut siitä, jos totuus ei miellytä.Parisuhteessa ollaan paljon muistakin syistä kuin seksin takia. Siis: useimmat ovat.
'
Useimmat miehet eivät ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
567 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M-52 kirjoitti:
Sellaisessa hypoteettisessa tilanteessa, että päätyisin avioliitto n:o 2:n jälkeen uusiosinkuksi, en taitaisi enää haluta uuteen, tiiviiseen parisuhteeseen. Tuskin sillä olisi enää minulle tarpeeksi annettavaa. Mukavaa olisi varmasti tapailla, käydä kulttuuririennoissa, yhteisillä lomamatkoilla tai ihan vain lenkillä jonkun läheisen naisystävän kanssa, mutta olisiko yhteinen koti, yhteinen talous, yhteiset ystävät, yhteiset harrastukset ja koko helahoito enää yli viisikymppiselle sopiva elämänmalli alusta aloitettavaksi?
Jos molemmilla on oma koti, omat lapset perheineen, oma ystäväpiiri, omat sukulaiset ja omat harrastukset, uuden puolison integroiminen näihin kaikkiin kuvioihin on melkoinen projekti - eikä onnistu ihan parissa vuodessa. Ehkä miesnäkökulmasta kiinnostusta vähentää sekin, että naiset usein ovat näissä sosiaalisissa suhteissa aktiivisempia, ja aktiivisuudellaan alkavat helposti hallita yhteistä elämää. Todennäköistä on että muutaman vuoden kuluttua koti näyttää naisen kodilta, yhteydet naisen lapsiin ovat keskiössä ja ystäväpiirikin koostuu lähinnä naisen ystävistä.
Vaikka rahan ei tietenkään pitäisi olla merkityksellistä, en ole nähnyt enkä itsekään kokenut parisuhteita, joissa nainen olisi taloudellisesti antavana osapuolena. Yhteisessä elämässä yhteisesti rahoitettavien asioiden määrä kasvaa vähitellen, ja se tarkoittaa että mies maksaa. Näin ikävuosien karttuessa sitä jo alkaa miettiä, että voisin mieluummin vaikka rahoittaa lasten perheiden elämään jotain mukavaa kuin maksaa uusien vaimojen sisustussuunnitelmia tai vaatekaapin päivityksiä.
Vähän inhorealistiselta tämä kuulostaa, mutta näin 52-vuotiaana miehenä ymmärrän hyvin, etteivät ikäiseni miehet välttämättä enää halua aloittaa uutta yhteisen pesän ja elämän rakennusprojektia.Tässä keskusteluketjussa on ollut useita kommentteja joihin pystyn samaistumaan, +50 vuotias mies kun olen. Tässäpä yllä yksi niistä kommenteista.
Samaa mieltä. Tasokasta naisseuraa on helppo löytää, eikä sitoutuminen tuo miehelle mitään lisää.
Tällaista se on. Tuhat viestiä siitä, miten suomalainen nainen on kaikin puolin kelvoton, toisaalta sellaista haluaisi kauheesti mutta kun ei sille kelpaa, ja loppuun se jolle tasokasta seuraa tulee ovista ja ikkunoista 😂.
Sama se on kuulkaa naisillakin. Me ollaan ihan yhtä yksilöitä kuin tekin.
Ei se ole sama. Miesten suhteellinen asema paranee iän myötä.
Eipä juuri. Ihmiset pariutuu lähinnä ikätovereidensa kanssa. Ja aina ja kaikkialla nuori mies on enemmän nuoren naisen mieleen kuin vanha.
Ei kuitenkaan ole mitenkään harvinaista, että huomattavasti vanhempi nainen on enemmän miehen mieleen, kuin nuori nainen... Ja Tinder on tuonut nämä nuoret miehet myös vanhojen hyvännäköisten naisten saataville, eli vanhat naiset ovat huomattavasti useammin nuorten miesten perässä. Mutta se onkin paljon salonkikelpoisempaa hommaa voimaantua vanhana naisena, kuin pitää nuorista naisista vanhempana miehenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain on pielessä. Nämä ikämiehet 50+ eivät ole koskaan oppineet elämään ja tunnistamaan tunteitaan. Kasvatettu että itkeä ei saa, tunteista ei saa puhua. Räkänokka joka itkee.
Nuoremmat kyllä puhuvat ja avoimesti tunteista, seksistä, masennuksesta..
Yhteinen ongelma näiden eri-ikäisten miesten kanssa on edelleen seksi, seksuaalisuus - paneminen vs. rakastelu.
Siis kaksi täysin eri asiaa!Tähän yhtälöön kun liitetään nettipornon läpitunkeva manipulointi, soppa on valmis. On pornoaddiktiota, vaatimuksia normielämässä olla kuin pornomuija tai pornoäijä. Porno vuoksi ihmisistä tulee tunnevammaisia, ei kyetä oikeaan suhteeseen. Elämä kapenee rakastelusta pornovemputukseen, jolloin ihminen käpertyy, psyyke repeilee ja masennus iskee.
Jossakin toisessa ketjussa nainen kirjoitti minkälainen mies hänelle pitäisi olla. Oli rehellistä tekstiä, ja eräs kohta oli mielestäni hyvin sanottu jotenkin näin että "tunteellisuus on ihan ok, mutta jos mies itkeskelee enemmän kuin minä, totean että eiköhän jatketa kaveripohjalla". Näyttelijä Tuija Piepponen lausui muinoin jossakin haastattelussa tähän tyyliin: "Nainen tarvitsee neljä miestä. Ensiksi, salonkileijonan, siis miehen jota on kiva esitellä kavereille. Toiseksi, nainen tarvitsee remontti-Reiskan, miehen joka korjaa auton ja vesiputket, ja rakentaa talon. Kolmanneksi, seksipeto joka saa naisen silmät pyörimään kuin hedelmäpelin rullat. Ja neljänneksi mutta ei vähäisimmäksi, kotihomon jonka kanssa voi puhua tunteista, keskustella verhojen ja tapettien väreistä ja muistakin tyttöjen asioista".
Aivan, tätä kutsutaan persoonan monipuolisuudeksi. Mihin se kehitys unohtuu monen miehen kohdalla? Miksi jumitutaan esim. jäyhään ja kovan karskin äijän rooliin tai flirtti-pellen rooliin? Kyllä miehillä on aivan samat mahdollisuudet kehittää ajatteluaan, asenteitaan ja kommunikointi kykyäään, kuin naisillakin. Ongelma on siinä, että miehet itse pitävät näitä menneen maailman roolejaan pystyssä, kun naiset jo elävät tätä hetkeä ja suuntaavat tulevaisuuteen - pois mm. suomalaisesta puhumattomuuden kulttuurista.
Naisten puheita, kun kuuntelee oikeassa elämässä, niin kirjoituksesi on täyttä potaskaa. Naiset kaipaavat enemmän maskuliinisuutta, kuin ehkä koskaan aiemmin, mutta eivät tunnu tietävän, mitä sillä pitäisi tehdä. Kotona kuitenkin ollaan edelleen "kotiäidin" rooleissa, kuten ennenkin. Nainen hoitaa pääasiassa lapset ja niihin liittyvät asiat, ja mies sitten toimii jonkinlaisena apulaisena johtajan rinnalla. Yleensä käskystä. Asiat ovat muuttuneet paljon vähemmän, kuin mitä internetkansana ajattelemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uppis kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun joku mies tulisi tähän ketjuun kertomaan näkemyksensä. Kiinnostaisi oikeasti tietää mitä mieltä on ja mikä taustalla on syynä mahdolliseen haluttomuuteen.
Syy? Se on hyvin yksinkertainen: Yksikään mies ei voi nähdä sitä, mitä nainen luulee olevansa, koska se mitä kukin luulee olevansa, on illuusio siellä oman pään sisällä. Ts. luulet olevasi jumalan lahja naiskauneudelle, mies näkee ylipainoisen kassialman, jonka naama punottaa viinasta ja verenpaineesta, jonka kehopositiivisyuus on lääketieteen termein "morbidly obese". Jos on epärealistinen omakuva, ei pidä ihmetellä jos miehet kiertävät kuin ruttotautista. Mistä sitten tietää, että on epärealistinen omakuva? Siitä, että tuntee tarvetta avautua tällä foorumilla..
Okei, sinulla siis on epärealistinen omakuva...
Niinpä, vaikeaa on. Sitä kuvitteli löytäneensä jotain ainutlaatuista, muttei siitä sitten parisuhdetta tule tekemälläkään.
Täältä yritän löytää syytä, kun ei sitä itse kuulemma tiedä. Itse olisin valmis näkemään vaivaa ja antamaan paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, vaikeaa on. Sitä kuvitteli löytäneensä jotain ainutlaatuista, muttei siitä sitten parisuhdetta tule tekemälläkään.
Täältä yritän löytää syytä, kun ei sitä itse kuulemma tiedä. Itse olisin valmis näkemään vaivaa ja antamaan paljon.
Silloin sinun täytyy tehdä samoin, kuin miesten kuuluisi tehdä iästä riippumatta. Nostaa tasoa houkuttelevammaksi. Tämä on 100-prosenttisesti ulkonäköä molemmilla sukupuolilla alle 60-vuotiaiden sarjassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäiseksi asti naisilla on seksielämä? Vielä 5 v sitten kuvittelin, että kaikkien ihmisten seksielämä päättyy eläkeikään mennessä (heh), mutta se nyt ei todellakaan pidä paikkaansa.
Ei todellakaan pidä paikkaansa! Kyllä suurimmalla osalla ihmisistä seksi loppuu jo siinä 40-50 ikävuoden välillä, erityisesti heillä jotka ovat pitkässä parisuhteessa. Hyvin harvoilla on seksiä enää eläkeiän kynnyksellä 60-65 vuotiaina.
Mistäs tällainen tieto? Äitisikö kertoi?
Ei, vaan se oli vaimoni joka tämän asian tiedokseni saattoi. Siis silloinen vaimoni, nykyinen ex- vaimoni. Hän ilmoitti että meitä ei enää seksi kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Voi kun joku mies tulisi tähän ketjuun kertomaan näkemyksensä. Kiinnostaisi oikeasti tietää mitä mieltä on ja mikä taustalla on syynä mahdolliseen haluttomuuteen.
Parin viikon kuluttua erostani, 35-vuotiaana, oksettavat kaverit alkoivat painostaa minua löytämään uutta seuraa, liittymään tinderiin , silloin kun vielä kärsin eroahdistuksesta. Kukaan ei edes kysynyt minulta, haluanko sitä. Tällainen asenne ärsytti minua paljon, ja sen myötä päätin näyttää että olen heitä parempi enkä kaipaa toista viereen. Olen kymmenettä vuotta selibaatissa enkä voisi enää kuvitellakaan muunlaista.
M43
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok. Oletko sitä mieltä, että suomalaisten miesten puhumattomuus ja tunnekylmyys on vain myytti?
Missä sanoin niin? Mutta monet kiltit miehet vain alistuvat naiselle, koska eivät jaksa sitä draamaa ja ylireagointia joka asiasta ja myönnän että itsekin teen tätä. Eli minä kyllä haluaisin ja voisin puhua asioista enemmän, mutta kun naisen reaktio voi olla ihan mitä vaan niin pitäydyn useasti sanomasta omaa mielipidettäni ja myötäilen.
Taas tätä yleistystä. On varmasti tunnekylmyyttä ja puhumattomuutta, mutta se ei ole koko totuus. Ei voi olettaa että mies olisi lähtökohtaisesti se joka ei pysty tai halua puhua. Itse allekirjoitan tuon edellisen viestin täysin. On helpompaa olla suhteessa kun on hiljaa, kun puhuu vain mukavista asioista. Meillä ei haluta parisuhdekeskustelua, ja tässä tapauksessa se nainen ei sitä tahdo käydä. Kaikki on kuulemma ihan hyvin.
Ja tässä tää meneekin vikaan. Toinen ei edes _halua_ kuunnella mun juttujani. Ei kiinnosta.
Joskus ihmiset eivät puhu siksi, että ei ole ketään kelle puhua, ja kun puhuu, se tuomitaankin jonkun muun toimesta. Sitten selviämisstrategiana on olla hiljaa. On vääriä malleja tietenkin olemassa, mutta ei ne selitä kaikkea. Osa ihmisistä vain ei pidä sellaisesta puheesta jossa joutuu puhumaan itsestään, siitä miksi tekee asioita kuten tekee.
Jos heittää vielä jonkun idean, niin se joka on vikkelämpi jäsentelemään asioitaan puhumalla, voi joskus dominoida suhdetta määrittelemällä sallitut aiheet ja keskustelutavan. Tavallaan hallitsee tilannetta, ja yksi syy tällaiseen saattaa olla pelko, että joutuisi miettimään jotain mikä ei välttämättä edesauta suhdetta tai tuota välitöntä mielihyvää.
Itse pidän itseäni hyvänä keskustelijana ja kaipaan sitä, vaikka tällanen 45+ mieshenkilö olenkin. Ihan itse oon opetellut.
Hyvä kommentti, tämä on juuri sitä PUHUMISTA syvällisistä asioista. Monen miehen ongelma on syvällisten asioiden pakeneminen puhumattomuuteen. Myös se, että miehen pitäisi puhua omista tunteista, seksuaalisuuteen liittyvistä asioista ( erektio-ongelmat, seksiin liityvät tarpeet jne.) on liian monelle miehelle suorastaan tabu.
Useimmat suhteeni ovat päättyneet juuri vastaavaan naisen puhumattomuuteen. Saatetaan jopa olla puheliaita muuten, mutta mistään syvällisestä tai etenkään seksistä ei kyetä puhumaan. Itse olen ehkä muuten hiljaisempi, mutta avoimuudesta ja kykenemättömyydestä puhumiseen minua ei voi syyttää. Elän hyvistä keskusteluista ja siksipä nykyiseen puolisooni rakastuinkin. Kaikki muukin tosin kohdallaan, mutta keskustelutaidot vaikeistakin asioista (myös seksistä) oli se viimeinen niitti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäiseksi asti naisilla on seksielämä? Vielä 5 v sitten kuvittelin, että kaikkien ihmisten seksielämä päättyy eläkeikään mennessä (heh), mutta se nyt ei todellakaan pidä paikkaansa.
Ei todellakaan pidä paikkaansa! Kyllä suurimmalla osalla ihmisistä seksi loppuu jo siinä 40-50 ikävuoden välillä, erityisesti heillä jotka ovat pitkässä parisuhteessa. Hyvin harvoilla on seksiä enää eläkeiän kynnyksellä 60-65 vuotiaina.
Mistäs tällainen tieto? Äitisikö kertoi?
Ei, vaan se oli vaimoni joka tämän asian tiedokseni saattoi. Siis silloinen vaimoni, nykyinen ex- vaimoni. Hän ilmoitti että meitä ei enää seksi kiinnosta.
Teitä?
No, kun vaimo sanoo niin niinhän se on kaikkien ihmisten kohdalla. Kyllä vaimo tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mielenkiintoinen ilmiö.. olen n35, koulutettu, kauniiksi monesti sanottu, urheilen ja hyvässä työssä. Silti treffien sopiminen ja normaali deittailu näyttää olevan hankalaa ja sopivat ehdokkaat vähässä luvussa tai sitten preferenssit eivät vaan kohtaa. Tinder on kakaroiden/säätäjien paikka, oman ikäisillä ja + 40 vuotiailla on kakaroita, ero, ei huolehdita ulkonäöstä jne.. itse tuo kaikki perheenperustaminen olisi edessä - ja en jaksa alkaa äitipuoleksi ja ottaa kontolle jonkun toisen lapsia, akateemisen uran jälkeen ja kun ollut työelämässä nyt luomassa uraa. Etova ajatus! En halua käyttää tulojani ja aikaani jonkun toisen jälkikasvun hoitoon. Omia sitten ajallaan. Moni mieskään ei halua isäpuolen paikkaa ja se on yhteiskunnassamme "täysin fine".. sama se naisellakin voi olla: valinnanvara mitä toivoo ja mitä haluaa pyytää jos ei ole ihan utopistista.
Kumppani/treffiehdokas toive on omalla kohdalla muuten ihan realistinen: itsenäinen, fiksu, omillaan toimeentuleva, sporttinen, hauska ja rehti mies (ei tietynlaisia ulkonäkökriteereitä, vaikka jokaista viehättää mikä ja kuka viehättää.. tietysti hiukan merkitsee). Deittiaplikaatiot on hyvä alusta, mutta vika on sitten sekalaisessa seurakunnassa, joka ei osaa käyttäytyä. Minusta säätöjä hakevalle omat applikaatiot ja/tai vaikka ruksi johonkin kohtaan mitä etsii, näin oikeat ihmiset löytävät toisensa ..tietysti, onhan niitä olemassa sovelluksia, jos hakee vakavaa.
Sen nyt voi arvata, mikä sun vaatimus on sitten miesten ulkonäön suhteen...Se on Damiano David eikä yhtään vähempää. Toki pitää olla myös korkeasti koulutettu.
Hyvännäköinen ja itseään kouluttanut ihminen usein arvostaa ulkonäköä ja koulutusta. Varsin selvä juttu, jossa ei ole mitään väärää tai jurputtamisen aihetta.
Voit ihan vapaasti olla voimaantunut "I dont need a man" nainen, mutta ei pidä ihmetellä, jos ei niitä koulutettuja "hyviä" miehiä löydy helposti. Itse pärjään sinkkuna erinomaisesti ja se mikä teikäläisissä ärsyttää, kun teidän kanssa treffailee, että sitä kuvitellaan, että sillä koulutuksella/kaunilla ulkomuodolla pötkitään pitkälle. En mä ainakaan itse keuli mun DI-koulutuksella. Saattaa olla, että se tulee ilmi naisellekin kuukausien päästä ellei nainen sitä erikseen kysy aiemmin. Oikein huokuu se ylimielisyys ja "paremmuus". Ette te ole mikään saalis, mitä pitkiin parisuhteisiin tulee, koska teitä ei vaan yksinkertaisesti jaksa pidemmällä aikavälillä. Mutta varmasti poikkeuksiakin löytyy teikäläisissä korkean koulutuksen/hyvän ulkonäön omaavissa naisissa, mutta sä et kyllä ainakaan ole se helmi sikojen seassa.
Jaa, olipa paljon minusta tulkittu sen perusteella, että yhdessä viestissä sanoin, että korkeasti koulutetut yleensä arvostavat korkeaa koulutusta.
Eipä juuri. Ihmiset pariutuu lähinnä ikätovereidensa kanssa. Ja aina ja kaikkialla nuori mies on enemmän nuoren naisen mieleen kuin vanha.