Lue keskustelun säännöt.
Miten parisuhteen muodostamisesta aikuisena tuli näin vaikeaa?
Täällä näyttää olevan jo ketju parikymppisistä, mutta oma ihmettely kohdistuu nyt sellaisiin 40-50 -vuotiaisiin.Olen (N, 50+) ollut nyt sinkkuna muutaman vuoden ja haussa on parisuhde. Treffiäpit ja deittisivustot testattu, livessäkin käyty (koronaa ennen ja koronan jälkeen), mutta huonolla tuloksella.Ravintoloissa on ollut enimmäkseen varattuja, Tinderissä ym. vain seksiseura haussa.Varsinkin nyt viime vuosina on tullut selkeä trendi, että miehet eivät näytä haluavan parisuhdetta. Kaikki tuntuvat haluavan vai seksiseuraa, FWB, FB, ONS, mitänäitänyton.Varsinkin Tinderissä on ilmiönä, että mies SANOO haluavansa parisuhdetta, mutta juttelun alettua onkin kiinnostunut vain pelkästä seksiseurasta. Ei missään nimessä mitään pysyvää, vakituista, jotain kestävämpää.Ja mietityttää että MIKSI?Onko sormet palanu niin pahasti, että ei enää parisuhde kiinnosta?Onko maailma muuttunut niin, että tämän ikäluokan miehet eivät enää halua kumppanuutta, yhdessäoloa, ehkä jopa yhdessäasumista?
Kommentit (2361)
Olen tämän ketjun innoittamana alkanut vakavasti harkita ikuiseen sinkkuuteen sitoutumista. Sinkkuna, toivoen kuitenkin rakkauden mahdollisuutta, on tavallaan tuuliajolla, se ei ole samalla tavalla selkeä ja varma valinta ja sitoutuminen kuin avioliitto tai vastaavasti nunnaksi ryhtyminen.
Vihkisormus ja nunnankaapu ovat myös sellaisia ulkoisia merkkejä, että pitävät naisia metsästävät miehet loitolla, herättävät kunnioitusta.
Olisi kiva jos yhteiskunnassa voisi sitoutua näkyvästi myös sinkkuuteen ilman että pukee nunnankaapua ylleen ja muuttaa luostariin. Merkiksi kaikille seuraa hakeville, että en ole markkoilla. Kyllä varmasti kaikki naiset tietää, että helpompi on torjua mies vilauttamalla vihkisormusta kuin sanomalla, että en ole kiinnostunut, en nyt jouda tmv. Nunnat tuskin kovin paljon joutuvat iskuyrityksiä torjumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tämän ketjun innoittamana alkanut vakavasti harkita ikuiseen sinkkuuteen sitoutumista. Sinkkuna, toivoen kuitenkin rakkauden mahdollisuutta, on tavallaan tuuliajolla, se ei ole samalla tavalla selkeä ja varma valinta ja sitoutuminen kuin avioliitto tai vastaavasti nunnaksi ryhtyminen.
Vihkisormus ja nunnankaapu ovat myös sellaisia ulkoisia merkkejä, että pitävät naisia metsästävät miehet loitolla, herättävät kunnioitusta.Olisi kiva jos yhteiskunnassa voisi sitoutua näkyvästi myös sinkkuuteen ilman että pukee nunnankaapua ylleen ja muuttaa luostariin. Merkiksi kaikille seuraa hakeville, että en ole markkoilla. Kyllä varmasti kaikki naiset tietää, että helpompi on torjua mies vilauttamalla vihkisormusta kuin sanomalla, että en ole kiinnostunut, en nyt jouda tmv. Nunnat tuskin kovin paljon joutuvat iskuyrityksiä torjumaan.
Totta. Sinkkuus mielletään yleensä välitilaksi suhteiden välillä. Helposti kysellään aivan arkisesti, joko on löytynyt uutta miestä/naista. Miksei avioliitossa oleviltakin kyseltäisi, joko on laitettu eropaperit vetämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toksisten sukupuoliroolien ylläpitäminen vieraannuttaa ihmiset toisistaan. Se sama moska siis, mitä incelit jauhavat täällä vuodesta toiseen: naisen pitää olla naisellinen, alistuva, nuori, ikuinen neitsyt ja aina valmis palvelevainen ja huolia tämä incel ja unohtaa kaikki omat halunsa, tarpeensa, unelmansa ja nautintonsa.
Ja mies saa olla vain yhdenlainen eli samanlainen kuin se incel, sillä muunlaiset miehet ovat joko homoja tai jänniksiä, mikä on todella häiriintyneen miehen käsitys omasta sukupuolestaan ja itsestään.
Nämä jaskanpauhajat eivät hetkeäkään pysähdy miettimään, millaisia ovat itse. Heitä ei kiinnosta rakkaus, koska he eivät siihen kykene, heitä kiinnostaa vain elukkamainen sukupuoliakti, koska heistä ei ylempiä aivotoimintoja löydy.
Ratkaisuehdotus:
Dumppaamme elämästämme myrkylliset ihmiset ja elämme kuten haluamme. Ehdotamme ja edistämme töissä ja vapaa-aikana noiden roolien heittämistä roskikseen ihmisten psyyken tuhoavana moskana.
Itse yritän saada paikallista seurakuntaa hiffaamaan, mitä heiltä puuttuu: sinkkuryhmä tai yksinäisten ryhmä. Kas kaikki kokontuvat keskusteluryhmät ovat joko naisille tai miehille tai aviopareille, eikä yksikään yksinäisille ihmisille, joilta puuttuu ystävä tai rakastettu. MIksei voisi olla vaikka lautapeli-iltoja yksinäisille? Käsityökerho tumpeloille sinkuille?
Minä epäilen, että tämän in cel touhun arkkitehti löytyy alunperin tuolta itänaapurista. Kaikkea mahdollista eripuraa kun lännessä pyrkivät viljelemään esim. todistetusti rokotevastaisuutta.
Saman myrkyllisen puun hedelmiä on myös intersektionaalinen feminismi, nimittäin sosialismin hedelmiä.
Tarkemmin sanottuna, Marxilaisen sosialismin hedelmiä. Marxsismi, tai Marksismi, jos nyt on pakko suomentaa, on kasvussa kaikissa länsimaissa. Vaikka seuraajat eivät edes tiedosta kieron ajattelutavansa lähdettä.
Eiköhän perimmäinen syy ole että kysyntä ja tarjonta ei kohtaa. Huonoa ei haluta ja hyvälle ei kelvata.
Itse ollut +20 vuotta hyvässä suhteessa mutta jos se nyt jostain syystä loppuisi, elelisin varmaan aika pitkään yksikseen. Vaatisi todellista sielujen sympatiaa sitoutua uudelleen ja edelleen about samaa tulotasoa (että vähintäinkin kustantaa omat menonsa) & itsestään huolehtimista. Mies 55v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinderiä käyttäneenä miehenä kokemus ei ole ollut erityisen hyvä. En tiedä osaanko kuvailla sitä, mutta tuntui siltä kuin olisin näyteikkunassa ja renkaanpotkijat tulivat vilkaisemaan, useimmat jatkoivat matkaa saman tien ja osa lyhyesti kyseli lisätietoja ja faktoja sen sijaan että olisi halunnut ns. normaalisti tutustua. Tuntui kuin olisin tarjolla oleva tuote. En tykännyt.
Autokauppoihin ei myöskään mennä "normaalisti tutustumaan", vaan potkimaan renkaita.
En ole auto tai myynnissä, vaan tutustumassa ihmisiin sovelluksen avulla.
Kyllä olet, halusit tai et.
Se saa olla sinun mielipiteesi, ja muut ei siitä välitä p...an vertaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M-52 kirjoitti:
Sellaisessa hypoteettisessa tilanteessa, että päätyisin avioliitto n:o 2:n jälkeen uusiosinkuksi, en taitaisi enää haluta uuteen, tiiviiseen parisuhteeseen. Tuskin sillä olisi enää minulle tarpeeksi annettavaa. Mukavaa olisi varmasti tapailla, käydä kulttuuririennoissa, yhteisillä lomamatkoilla tai ihan vain lenkillä jonkun läheisen naisystävän kanssa, mutta olisiko yhteinen koti, yhteinen talous, yhteiset ystävät, yhteiset harrastukset ja koko helahoito enää yli viisikymppiselle sopiva elämänmalli alusta aloitettavaksi?
Jos molemmilla on oma koti, omat lapset perheineen, oma ystäväpiiri, omat sukulaiset ja omat harrastukset, uuden puolison integroiminen näihin kaikkiin kuvioihin on melkoinen projekti - eikä onnistu ihan parissa vuodessa. Ehkä miesnäkökulmasta kiinnostusta vähentää sekin, että naiset usein ovat näissä sosiaalisissa suhteissa aktiivisempia, ja aktiivisuudellaan alkavat helposti hallita yhteistä elämää. Todennäköistä on että muutaman vuoden kuluttua koti näyttää naisen kodilta, yhteydet naisen lapsiin ovat keskiössä ja ystäväpiirikin koostuu lähinnä naisen ystävistä.
Vaikka rahan ei tietenkään pitäisi olla merkityksellistä, en ole nähnyt enkä itsekään kokenut parisuhteita, joissa nainen olisi taloudellisesti antavana osapuolena. Yhteisessä elämässä yhteisesti rahoitettavien asioiden määrä kasvaa vähitellen, ja se tarkoittaa että mies maksaa. Näin ikävuosien karttuessa sitä jo alkaa miettiä, että voisin mieluummin vaikka rahoittaa lasten perheiden elämään jotain mukavaa kuin maksaa uusien vaimojen sisustussuunnitelmia tai vaatekaapin päivityksiä.
Vähän inhorealistiselta tämä kuulostaa, mutta näin 52-vuotiaana miehenä ymmärrän hyvin, etteivät ikäiseni miehet välttämättä enää halua aloittaa uutta yhteisen pesän ja elämän rakennusprojektia.Kiitos mielenkiintoisesta näkökulmasta. Jotain muutakin kuin kuvaamasi voi myös naisesta löytyä. Jospa nainen olisikin sinua huomattavasti varakkaampi, eikä niin hallitseva, mitä tuossa kuvaat. Naisia on niin moneen lähtöön.
Niin varmaan on moneen lähtöön, mutta on äärimmäisen harvinaista, että varakkaampi nainen ottaa merkittävästi vähävaraisemman miehen. Mutta silti aina pitää vaan teeskennellä, että asiat olisi toisin...
Miksi ottaisi, jos voi ottaa hyvätuloisen? Suosittelen kaikille puolisoa, jolla on talous ja elämänhallinta hanskassa ja rahkeet samaan rlintasoon, sukupuolesta riippumatta. Helpommalla päâsee kun ei tarvitse rahasta riidellä ja katkeroitua.
Ei tuossa kehotettu mihinkään, joten turha kysyä miksi ottaisi. Kyse oli teeskentelystä, sen voisitte lopettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinderiä käyttäneenä miehenä kokemus ei ole ollut erityisen hyvä. En tiedä osaanko kuvailla sitä, mutta tuntui siltä kuin olisin näyteikkunassa ja renkaanpotkijat tulivat vilkaisemaan, useimmat jatkoivat matkaa saman tien ja osa lyhyesti kyseli lisätietoja ja faktoja sen sijaan että olisi halunnut ns. normaalisti tutustua. Tuntui kuin olisin tarjolla oleva tuote. En tykännyt.
Autokauppoihin ei myöskään mennä "normaalisti tutustumaan", vaan potkimaan renkaita.
En ole auto tai myynnissä, vaan tutustumassa ihmisiin sovelluksen avulla.
Kyllä olet, halusit tai et.
Se saa olla sinun mielipiteesi, ja muut ei siitä välitä p...an vertaa
Niin, sinä saat kulkea silmälaput päässä, en sinua estä. Ne eivät kuitenkaan suojaa sinua todellisuudelta, ainoastaan sinun käsitystä siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinderiä käyttäneenä miehenä kokemus ei ole ollut erityisen hyvä. En tiedä osaanko kuvailla sitä, mutta tuntui siltä kuin olisin näyteikkunassa ja renkaanpotkijat tulivat vilkaisemaan, useimmat jatkoivat matkaa saman tien ja osa lyhyesti kyseli lisätietoja ja faktoja sen sijaan että olisi halunnut ns. normaalisti tutustua. Tuntui kuin olisin tarjolla oleva tuote. En tykännyt.
Autokauppoihin ei myöskään mennä "normaalisti tutustumaan", vaan potkimaan renkaita.
En ole auto tai myynnissä, vaan tutustumassa ihmisiin sovelluksen avulla.
Kyllä olet, halusit tai et.
Se saa olla sinun mielipiteesi, ja muut ei siitä välitä p...an vertaa
Niin, sinä saat kulkea silmälaput päässä, en sinua estä. Ne eivät kuitenkaan suojaa sinua todellisuudelta, ainoastaan sinun käsitystä siitä.
Hei, taidan tietää kuka olet... Hyvin tutun tuntuista tekstiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinderiä käyttäneenä miehenä kokemus ei ole ollut erityisen hyvä. En tiedä osaanko kuvailla sitä, mutta tuntui siltä kuin olisin näyteikkunassa ja renkaanpotkijat tulivat vilkaisemaan, useimmat jatkoivat matkaa saman tien ja osa lyhyesti kyseli lisätietoja ja faktoja sen sijaan että olisi halunnut ns. normaalisti tutustua. Tuntui kuin olisin tarjolla oleva tuote. En tykännyt.
Autokauppoihin ei myöskään mennä "normaalisti tutustumaan", vaan potkimaan renkaita.
En ole auto tai myynnissä, vaan tutustumassa ihmisiin sovelluksen avulla.
Kyllä olet, halusit tai et.
Se saa olla sinun mielipiteesi, ja muut ei siitä välitä p...an vertaa
Niin, sinä saat kulkea silmälaput päässä, en sinua estä. Ne eivät kuitenkaan suojaa sinua todellisuudelta, ainoastaan sinun käsitystä siitä.
Hei, taidan tietää kuka olet... Hyvin tutun tuntuista tekstiä.
Sanooko sekin, että kun argumentit loppuu, keskitytään henkilöön aiheen sijasta. Kuten sinä juuri teit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma kokemukseni parisuhteen hakemisesta 40+ miehenä on sellainen että nimenomaan ne naiset eivät halunneet sitoutua parisuhteen (tai kyenneet).
Erosin ollessani 41. Tulin petetyksi ja perään jätetyksi. Varmaan se olisi pitänyt aavistaa mutta siinä niitä ruuhkavuosia elellessä en kai osannut lukea merkkejä. Ensimmäinen vuosi meni täysin usvassa ja tänä aikana minulla oli tasan tarkkaan 1 kontakti naiseen joka ei ollut joko sukulainen tai ystävä. Sen yhteisen yön aikana kävi selväksi että minä en pysty antamaan vielä kenellekään yhtään mitään - muuta kuin sitä seksiä sillä sellaisia tunnevyöryjä se minulle aiheutti.
Kun sitten jossain vaiheessa aloin olla taas kiinnostunut toisesta sukupuolesta ja hakea hapuilevin askelin parisuhdetta menin silloisille nettideitti-palstoille (Tinder ei tainnut vielä olla olemassa, mutta pian tuli). Olin suorastaan yllättynyt miten paljon vientiä sitten lopulta olikaan. Ja kirjaimellisesti enemmän seksiä kun parisuhteen viimeisinä vuosina oli ollut. Ja vaikka nämä suhteet eivät tahtoneet kestääkään (jostain syystä 3- 4kk muodostui sellaiseksi vakioajaksi, jonka jälkeen ne jotenkin hiipui) ei se alkuun minua haitannut, olin ihan iloinen siitä että elämässä oli taas riemua, iloa ja intohimoa. Ja minulla jolla ei edellisen kerran sinkkuna ollessani ollut paljoakaan vientiä hieman ujona alle 30 insinööriopiskelijana oli todentotta jopa varaa valita, kauniita, ihania, kiinnostavia naisia. Olen aika varma että osa ystävistänikin oli kateellisia, vaikkeivat suoaraan myöntäneet. En tarkoita kehua, mutta totean asian.
Muutaman vuoden tätä meininkiä ja aloin aidosti miettiä, että miksi nämä suhteet eivät tahtoneet kestää. Huomasin kaavan, suurin osa näistä naisista joita tapasin oli myös juuri eronneta tai muuten heikossa tilanteessa olevia. Ja kun minä olin päässyt kuivalle erostani taisin näyttäytyä vahvana tukijalkana joka myös heitä kannattelisi. Näytti vahvasti sille kun nämä naiset pääsivät "jaloilleen" he ymmärsivät ei parisuhde ole se mitä he siinä kohtaa etsivät (vaikka nimenomaan näin vakuuttelivat suhteen alussa tai profiileissaan). Olin monen heidän kanssaan ystävä statuksella näiden suhteiden jälkeen, muutaman kanssa vieläkin vaikka aikaa alkaa olla jo liki 10 vuotta siitä kun tavattiin. Aluksi se oli aika kitkerää katsoa kuinka nämä naiset joiden kanssa jatkoin ystävänä lähtivät hieman samaan tapaan lentoon kun itsekin olin lähtenyt aiemmin. Olin pettynyt että miksi he eivät halunneet jatkaa matkaa kanssani nyt kun eväät loistavaan ja tasapainoiseen suhteeseen olisi ollut olemassa, molemmat olisivat olleet vahvoina ja valmiina rakentamaan uutta. Mutta näin se ei mennyt koskaan.
Kunnes sitten viimein meni. Olin jo etukäteen päättänyt että seuraavat Tinder -treffit olisivat viimeiset. Olin jo aika kyllästynyt siihen ettei mikään suhte tahtonyt muodostua pysyväksi. Olin myös jo jokin aika sitten päättänyt että vaikka olisi millainen nainen en mene sänkyyn ennenkuin mielestäni molemminpuoleinen tunneside on muodostuut. Näillä odotuksilla tapasin naisen jolta sain myöhemmin tietää ettei ero ollut vielä edes voimassa. Joka oli henkisesti hyvinkin hankalassa paikassa mutta johon tunsin ensi tapaamisesta saakka suurta vetovoimaa. Tapailimme lopulta 3 kk ennenkuin ensimmäisen yön vietimme yhdessä. Tätä kirjoittaessa olemme olleet yhdessä kohta 4 vuotta ja uskon että tämä kestää vielä pitkään.
Oliko tässä mitään varsinaista siitä miksi parisuhteen löytäminen on vaikeaa? Tuskin, eikä varmaan edes kovin pitkälle yleistettäviä tilanteita, mutta tällainen kertomus pian 50-vuotiaalta mieheltä joka halusi kovasti löytää parisuhteen ja koki sen kovin vaikeaksi.
Suomi nainen vaikea ja nalkutta paljo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin toki vasta 39 kun sinkkumarkkinoilla pyörähdin, mutta pariuduin kahden viikon tinderöinnin jälkeen. Ilmoituksen tein haaveina kokemuksen kerääminen ja kevyet seksisuhteet, mutta jo ekan miehen kanssa osui arvot ja tarpeet niin vahvasti yhteen, että Tinder poistui puhelimesta ja edelleen ollaan tiiviisti yhdessä kolme vuotta myöhemmin. Että niinkin voi käydä, kun avoimin mielin tutustuu ihmisiin...
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva jos yhteiskunnassa voisi sitoutua näkyvästi myös sinkkuuteen ilman että pukee nunnankaapua ylleen ja muuttaa luostariin. Merkiksi kaikille seuraa hakeville, että en ole markkoilla. Kyllä varmasti kaikki naiset tietää, että helpompi on torjua mies vilauttamalla vihkisormusta kuin sanomalla, että en ole kiinnostunut, en nyt jouda tmv. Nunnat tuskin kovin paljon joutuvat iskuyrityksiä torjumaan.
Nunnat ovat ilmeisesti samassa asemassa useimpien miesten kanssa tässä asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen unohtanut jo koko parisuhteen hankkimisen. En tunne naisia paljoakaan enkä kyllä hirveästi miehiäkään. Tinder ja suomi24 on olleet ihan tyhjiä arpoja minulle, joten odotan, että työpaikan sihteeri eroaa ja pyydän sitä sitten treffeille :) Ellei meille tule töihin jotain toista kivaa naista joka on vapaa tai se sitten eroaa.
Tää on ihana! Kunpa tapahtuisi mulle joku päivä! Olen sinkku!
Mahamut kirjoitti:
Suomi nainen vaikea ja nalkutta paljo.
Sine otta sine maa naise, ku kyykytetty jo kotona uskoo mies hyve.
Aptullahhi
En tiedä. Olen mies, nyt 54, erosta kolme vuotta. Ero oli vaikea, pettämistä jajjatkuvaa bailaamista sai hetken katsella. Olisi pitänyt erota aiemmin mutta pelotti "kaiken menetys". No, kaikki jäi, talo. teinit, koira, miinuksena tuli vain kasa velkaa.
Aluksi oli kaikenlaista säätöä, sitten rauhoittuminen ja keskittyminen olennaiseen (ne teinit ja se koira). Nyt olen jo oppinut jo nauttimaan elämästä näin, miksi lisätä taakkaa? Toki jos kunnolla kolahtaisi, voisi olla menoa, vaan kun ei vielä ole kolahtanut, ja tuskin kolahtaakaan. Jollei etsi niin ei kai löydä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin naisena en innostu mistään ONS, koska hyvä seksi vaatii tunteita, eikä niitä voi sytyttää mitään nappia painamalla. Olen jo 40+ ja takana pari pitkää parisuhdetta ja nyt on ihan hyvä olla yksin. En kylläkään ole missään deittisovelluksessa, enkä aio mennäkään. Jos ei ketään tule missään vastaan, niin olen ihan tyytyväinen yksin.
Kuule, ei näitä ONS:eja harrasta tai tavoittele myöskään miehistä kuin pienehkö osa.
Olen itse sellainen, joka ei ole näistä jutuista saanut koskaan mitään edes nuorena, saati nyt 40+ ikäisenä, jolloin seksi ei hyvänen aika todellakaan tapahdu samalla tavalla "nappia painamalla" edes pitkäaikaisen ja rakastetun kumppanin kanssa kuin 20 vuotta sitten.
Enkä ole ainut mies, joka ajattelee näin (edes kaveripiiristäni; josta suurin osa on sitä mieltä, että seksiä ei voi harrastaa ilman tunteita).
On hyvä, että osaat olla yksin. Mutta on tuolla ulkona liikenteessä myös meitä tavallisia, kunnollisia ikäisiäsi miehiä, jotka etsivät rakkautta ja parisuhdetta - ja seksiä myös - mutta vasta siinä vaiheessa, kun kemiat ovat kohdallaan ja molemminpuolinen rakkaus on syttynyt.
Kuulostat erittäin järkevältä mieheltä! Mistä kaltaisiasi voisi löytää? T. nro 480
Kiitos huomaavaisuudestasi.
En oikein osaa sanoa, mistä meitä ns. tavallisia miehiä voisi löytää? Ehkä työpaikalta.
Ei ainakaan Tinderistä.
En tiedä miksi, mutta omassa tuttavapiirissä on eronneita naisia jotka ovat hyvin nopeasti löytäneet uusia miesystäviä. Itsellä ei varmaan onnistuisi, olen hämmästellyt vaan miten pystyvät ja uskaltavat. Heti alkaneet tinderöimään ja deittailemaan.
Itse löysin nykyisen kumppanini nettideittailun tuloksena. Miehenä ongelmani ei ollut seksiseuran tyrkyttäjien ylitarjonta :) vaan se, ettei sopivaa tuntunut löytyvän. Jatkoin kuitenkin sinnikkäästi ja olin varma että jos vain jaksaisin etsiä ja hönnätä treffeillä lopulta se sopivakin sitten löytyisi, kuten löytyikin.
Ehkä se onkin ongelmasi. Ei löydy sopivaa. Voi hyvin olla että liikkeellä on paljon miehiä, joita ei vakituinen kumppanuus kiinnosta, joten pitää vain etsiä se yksi, jota se kiinnostaa ja joka on muutenkin sopiva.