Lue keskustelun säännöt.
Miten parisuhteen muodostamisesta aikuisena tuli näin vaikeaa?
Täällä näyttää olevan jo ketju parikymppisistä, mutta oma ihmettely kohdistuu nyt sellaisiin 40-50 -vuotiaisiin.Olen (N, 50+) ollut nyt sinkkuna muutaman vuoden ja haussa on parisuhde. Treffiäpit ja deittisivustot testattu, livessäkin käyty (koronaa ennen ja koronan jälkeen), mutta huonolla tuloksella.Ravintoloissa on ollut enimmäkseen varattuja, Tinderissä ym. vain seksiseura haussa.Varsinkin nyt viime vuosina on tullut selkeä trendi, että miehet eivät näytä haluavan parisuhdetta. Kaikki tuntuvat haluavan vai seksiseuraa, FWB, FB, ONS, mitänäitänyton.Varsinkin Tinderissä on ilmiönä, että mies SANOO haluavansa parisuhdetta, mutta juttelun alettua onkin kiinnostunut vain pelkästä seksiseurasta. Ei missään nimessä mitään pysyvää, vakituista, jotain kestävämpää.Ja mietityttää että MIKSI?Onko sormet palanu niin pahasti, että ei enää parisuhde kiinnosta?Onko maailma muuttunut niin, että tämän ikäluokan miehet eivät enää halua kumppanuutta, yhdessäoloa, ehkä jopa yhdessäasumista?
Kommentit (2361)
Kyllä vanhemmiten parisuhteen muodostaminen on vaikeampaa kuin nuorena, jolloin ollaan terveitä ja nättejä. Nainenkin alkaa 50-kymppisenä jo hivenen muistuttamaan miestä, ääni on mataloitunut, karvoja kasvaa siellä täällä ja sellaiset naiselliset eleet/liikkeet ovat tyystin kadonneet. Ei se miehelle ole enää sama asia poimia tällaista ruusua, kuin juuri ylioppilaaksi kirjoittanutta kaunokaista. Enkä sano tätä millään pahalla nyt. Miehetkin muuttuvat huonompaan suuntaa, mutta, pysyvät aina miehinä sentään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oo miehenä ainakaan helppoa deittipalstoilla, siellä tuntuu naisille kelpaavan ainoastaan koulutetut tummat ja pitkät komeat alfaurokset.
Mä deittipalstalla:
13v putkeen työttömänä ollut 36v ikisinkku merkonomi, ystäviä ja harrastuksia 0. Erittäin epäsosiaalinen ja ujo.
Olen huomannut sen että mun asemassa deittipalstoilla hilluminen on ajan tuhlausta, ihan sama vaikka haenkim vakavaa seurustelua. Kukaan nainen ei ota mun kaltaista miestä riesakseen, etenkään nainen kenellä on lapset tehtynä ja 2-3 maisterin tutkintoa takataskussa. Tuossa kohtaa 36v mies kenellä on poikuus tallella ja ainoastaan merkonomin tutkinto on silkkaa pohjasakkaa.
Arvostan sitä, että (ellet ole trolli) annat keskusteluun ihan omakohtaista kokemustasi. Olen ihan samaa mieltä, että tuossa tilanteessa deittipalstat eivät ehkä ole ratkaisu. Tai ei ainakaan Tinder. Et varmaan itsekään etsi naisia, joilla on korkea koulutus ja lapset jo tehtynä, joten olennainen kysymys on, missä kohtaisit niitä naisia, jotka olisivat kanssasi samassa tilanteessa. Kuntouttava työtoiminta? Klubitalotoiminta?
En ole trolli, vaan kertosin rehellisesti omasta elämästä ja kokemuksista. Mulle ei naisen koulutus merkitse mitään, eikä myöskään ulkonäkö. En ole koskaan arvostellut kenenkään ulkonäköä, koska sisin ratkaisee sen toimiiko jutu vai ei. Ja itseasiassa tunnen vetoa eniten luonnollisen näköisiin naisiin, en ole koskaan tuntenut vetoa ylimeikattuihin naisiin, mun mielestä luonnollisuus on kaikkein kauneinta. Olen tällä hetkellä palkkatukityössä jossa itseasiassa kysyin keittäjää ruokalassa treffeille heti ekana päivänä mutta hän oli varattu. Mutta kokeilin kepillä jäätä, ja rohkeus palkitaan joskus vielä. Hain lähihoitajan koulutukseen (lasten ja nuorison osaamisala), se alkais 3.10 jos tuun valituksi. Mä haluun tehdä jotain mun elämälle ja kokonaan uuden sivun kääntämine on se mistä haluan aloittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oo miehenä ainakaan helppoa deittipalstoilla, siellä tuntuu naisille kelpaavan ainoastaan koulutetut tummat ja pitkät komeat alfaurokset.
Mä deittipalstalla:
13v putkeen työttömänä ollut 36v ikisinkku merkonomi, ystäviä ja harrastuksia 0. Erittäin epäsosiaalinen ja ujo.
Olen huomannut sen että mun asemassa deittipalstoilla hilluminen on ajan tuhlausta, ihan sama vaikka haenkim vakavaa seurustelua. Kukaan nainen ei ota mun kaltaista miestä riesakseen, etenkään nainen kenellä on lapset tehtynä ja 2-3 maisterin tutkintoa takataskussa. Tuossa kohtaa 36v mies kenellä on poikuus tallella ja ainoastaan merkonomin tutkinto on silkkaa pohjasakkaa.
Arvostan sitä, että (ellet ole trolli) annat keskusteluun ihan omakohtaista kokemustasi. Olen ihan samaa mieltä, että tuossa tilanteessa deittipalstat eivät ehkä ole ratkaisu. Tai ei ainakaan Tinder. Et varmaan itsekään etsi naisia, joilla on korkea koulutus ja lapset jo tehtynä, joten olennainen kysymys on, missä kohtaisit niitä naisia, jotka olisivat kanssasi samassa tilanteessa. Kuntouttava työtoiminta? Klubitalotoiminta?
En ole trolli, vaan kertosin rehellisesti omasta elämästä ja kokemuksista. Mulle ei naisen koulutus merkitse mitään, eikä myöskään ulkonäkö. En ole koskaan arvostellut kenenkään ulkonäköä, koska sisin ratkaisee sen toimiiko jutu vai ei. Ja itseasiassa tunnen vetoa eniten luonnollisen näköisiin naisiin, en ole koskaan tuntenut vetoa ylimeikattuihin naisiin, mun mielestä luonnollisuus on kaikkein kauneinta. Olen tällä hetkellä palkkatukityössä jossa itseasiassa kysyin keittäjää ruokalassa treffeille heti ekana päivänä mutta hän oli varattu. Mutta kokeilin kepillä jäätä, ja rohkeus palkitaan joskus vielä. Hain lähihoitajan koulutukseen (lasten ja nuorison osaamisala), se alkais 3.10 jos tuun valituksi. Mä haluun tehdä jotain mun elämälle ja kokonaan uuden sivun kääntämine on se mistä haluan aloittaa.
Toivottavasti opiskelupaikka irtoaa. Onnea tulevaan, vilpittömästi. Asenteesi on kohdillaan.
36-vuotiaana ehtii vielä hyvin ottaa uuden suunnan elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tilivelvollisuus on yleensä enemmän tunne kuin mikään varsinainen pakko. Tunne syntyy jo siitä, kun joka päivä kysellään, miten työpäivä meni, mitä teit, mitä söit lounaaksi, oliko palavereja, oliko kiirettä, miten työmatka sujui, mitä kautta ajoit, oliko ruuhkaa . . .
Toisilla meistä on tarve tai tapa purkaa puhumalla kaikki päivän tapahtumat ja kertoilla juurta jaksaen kaikkien palaverien kulku ja työkavereiden viikonloppusuunnitelmat. Toisilla puolestaan ei ole minkäänlaista halua reflektoida päivän tapahtumia, jos ei ole mitään erityisen mullistavaa tapahtunut.
Tuon takiahan ihmiset seurustelevat: huomataan, ollaanko samanlaisia, halutaanko samanlaisia asioita, nautitaanko samanlaisista asioista. Jos ei, ei sitouduta vaan erotaan. Ei kai nuo voi kenellekään tulla yllätyksenä vasta sitten, kun on sitoutunut avo- tai avioliittoon?
Sitten on myös sellaisia, jotka eivät oikein tiedä mitä haluavat. Olen itse ollut sellainen (nainen). Siinä kävi onneksi niin, että tajusin että minun on lähdettävä etsimään tahtoani ja tarpeitani yksinelämiseen. Suhteessa mukauduin miehen elämään ja olin katkeroitumassa hyvää vauhtia, vaikka elämässä oli ulkoista turvaa.
En usko olevani kovin harvinainen. Suhteissa myös joutuu kohtaamaan sen, että joudun itse kohtaamaan kipeimmät salaisuuteni ja selvittämään ne, ei suhde ainakaan minun kohdallani niitä korjannut. Kaksi rikkinäistä ihmistä pysyy hyvin usein yhdessä, kun heikkouden tasapaino pitää paketin kasassa. Halusin tuosta ulos. En silti voi sanoa katuvani, helppoa tietä ei ollut olemassa.
Meitä on niin moneksi. Silti olisi tervettä jos naiset ja miehet olisivat enemmän tekemisissä livenä. Eikä mitään baareissa notkumista. Moni nainen ei halua alistua ikääntyessään kupin nosteluun, kun ei kestetä selvinpäin kohtaamista. Pitäisi vahvistaa omanarvontuntoa juuri sillä, että kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vanhemmiten parisuhteen muodostaminen on vaikeampaa kuin nuorena, jolloin ollaan terveitä ja nättejä. Nainenkin alkaa 50-kymppisenä jo hivenen muistuttamaan miestä, ääni on mataloitunut, karvoja kasvaa siellä täällä ja sellaiset naiselliset eleet/liikkeet ovat tyystin kadonneet. Ei se miehelle ole enää sama asia poimia tällaista ruusua, kuin juuri ylioppilaaksi kirjoittanutta kaunokaista. Enkä sano tätä millään pahalla nyt. Miehetkin muuttuvat huonompaan suuntaa, mutta, pysyvät aina miehinä sentään.
Ja sitten on niitä, jotka muuttuvat parempaan suuntaan. Henkisesti.
Sinusta ei kyllä saa sellaista vaikutelmaa.
Tuolla on ihan realistisia miehiä myös, joille omanikäinen nainen kelpaa. Kyllä he naisen naiseksi erottavat. Makunsa saa olla toki jokaisella. Todella tympeää vaan kaikki kehnosti verhoitu ikärasismi tässäkin ketjussa.
Vierailija kirjoitti:
Oma ystäväpiirini koostuu 50-60-vuotiaista urheilevista, melko terveitä elämäntapoja noudattavista miehistä, jotka aivan sujuvasti syövät salaattia eivätkä tietääkseni harrasta sen enempää kännirinkejä kuin kännitappelujakaan. Enemmän näyttävät harrastavan maratoneja, triathloneja, maastopyöräilyä ja maastohiihtoa.
Nuo tyypit juoksevat, pyöräilevät ja hiihtävät kuolemaa karkuun, tai siis yrittävät sitä. Jokaisella on tuollaisia tuttavapiirissään ja kaikki pyörii sen oman lajin ympärillä. Missään ei voi käydä, mitään ei voi syödä (pelkkä rahka riittää) ja puhumattakaan siitä, että edes joskus ottaisi rennosti vaikka lauantaina. Ei muuten onnistu!, sanoo spandexkiitäjä.
Tuollaisille ihmisille yhtä fanaattinen ihminen on oikea kumppani, meille taviksille pelkkää helvettiä.
Ai mistäkö tiedän..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma ystäväpiirini koostuu 50-60-vuotiaista urheilevista, melko terveitä elämäntapoja noudattavista miehistä, jotka aivan sujuvasti syövät salaattia eivätkä tietääkseni harrasta sen enempää kännirinkejä kuin kännitappelujakaan. Enemmän näyttävät harrastavan maratoneja, triathloneja, maastopyöräilyä ja maastohiihtoa.
Nuo tyypit juoksevat, pyöräilevät ja hiihtävät kuolemaa karkuun, tai siis yrittävät sitä. Jokaisella on tuollaisia tuttavapiirissään ja kaikki pyörii sen oman lajin ympärillä. Missään ei voi käydä, mitään ei voi syödä (pelkkä rahka riittää) ja puhumattakaan siitä, että edes joskus ottaisi rennosti vaikka lauantaina. Ei muuten onnistu!, sanoo spandexkiitäjä.
Tuollaisille ihmisille yhtä fanaattinen ihminen on oikea kumppani, meille taviksille pelkkää helvettiä.
Ai mistäkö tiedän..?
Senhän takia sitä urheillaan, että saa vapaasti vetää pizzaa ja ottaa pari hyvää olutt kyytipojaksi ilman suurempia terveysvaikutuksia. Ei liikunnan tarvitse niin tiukkapipoista olla, vaikka sitä harrastaisi vähän enemmänkin.
Vierailija kirjoitti:
Tätä viestiketjua lukeneena ei voi välttyä ajatukselta että mikä katkeruus ihmisten sisällä oikein on? Ja lisäksi kyynisyys toista sukupuolta kohtaan. Miehet ja naiset on erilaisia, piste. Kyllä minä miehenä hyväksyn täysin naisten toiveet sen mieskumppanin suhteen, koska itsekin olen tehnyt valintani naisseurani suhteen. Kaikki ei kelpaa, ei edes sänkyyn, vaikka olisi minkälainen missi kyseessä. Luonne ratkaisee eniten.
Pahin turn off on itsekeskeisyys ja kyynisyys. Hyvät käytöstavat, ennakkoluulottomuus, suvaitsevaisuus ja positiivinen asenne. Lisäksi hymyä huuleen. Ei se ole lopulta yhtään sen vaikeampaa.
Jos on valmiiksi kyyninen, sortuu siihen tasoajatteluun, ja on ennakkoluuloja täynnä, ja varustettu valmiiksi ajatuksella: ei tästä kumminkaan mitään tule, niin on menettänyt sen pelin jo ennen aloitusta.
Nyt sitä avarakatseisuutta, molemmat sukupuolet! Ja kevättä rintoihin.Tässä pientä vinkkiä sinkkuudesta kärsiville.
Tällä asenteella näyttää +50 tavis mieskin saavan nättiä ja mukavaa naisseuraa.
Ja näköjään saa seuraa jopa pidemmäksikin aikaa koska niitä yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia ja päämääriä on jo vuosiksi eteenpäin.
Kannattaa muistaa, että oma yksittäinen kokemus ei ole yleinen tilanne. Se on sinun kokemus ja sinun elämäsi ja yhtä hyvin asiassa on voinut olla paljon sinusta riippumattomia asioita että tuuria, että olet kohdannut sopivan kumppanin.
Samalla logiikalla joku ikisinkku voisi yleistää oman yksittäisen kokemuksen yleiseksi totuudeksi (niin moni täällä tekeekin!). Hänenkin tilanteeseen on voinut vaikuttaa paljon hänestä riippumattomat seikat, mutta jos niistä ei ole tietoakaan ei silloin osaa niitä huomioidakaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä viestiketjua lukeneena ei voi välttyä ajatukselta että mikä katkeruus ihmisten sisällä oikein on? Ja lisäksi kyynisyys toista sukupuolta kohtaan. Miehet ja naiset on erilaisia, piste. Kyllä minä miehenä hyväksyn täysin naisten toiveet sen mieskumppanin suhteen, koska itsekin olen tehnyt valintani naisseurani suhteen. Kaikki ei kelpaa, ei edes sänkyyn, vaikka olisi minkälainen missi kyseessä. Luonne ratkaisee eniten.
Pahin turn off on itsekeskeisyys ja kyynisyys. Hyvät käytöstavat, ennakkoluulottomuus, suvaitsevaisuus ja positiivinen asenne. Lisäksi hymyä huuleen. Ei se ole lopulta yhtään sen vaikeampaa.
Jos on valmiiksi kyyninen, sortuu siihen tasoajatteluun, ja on ennakkoluuloja täynnä, ja varustettu valmiiksi ajatuksella: ei tästä kumminkaan mitään tule, niin on menettänyt sen pelin jo ennen aloitusta.
Nyt sitä avarakatseisuutta, molemmat sukupuolet! Ja kevättä rintoihin.Tässä pientä vinkkiä sinkkuudesta kärsiville.
Tällä asenteella näyttää +50 tavis mieskin saavan nättiä ja mukavaa naisseuraa.
Ja näköjään saa seuraa jopa pidemmäksikin aikaa koska niitä yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia ja päämääriä on jo vuosiksi eteenpäin.Kannattaa muistaa, että oma yksittäinen kokemus ei ole yleinen tilanne. Se on sinun kokemus ja sinun elämäsi ja yhtä hyvin asiassa on voinut olla paljon sinusta riippumattomia asioita että tuuria, että olet kohdannut sopivan kumppanin.
Samalla logiikalla joku ikisinkku voisi yleistää oman yksittäisen kokemuksen yleiseksi totuudeksi (niin moni täällä tekeekin!). Hänenkin tilanteeseen on voinut vaikuttaa paljon hänestä riippumattomat seikat, mutta jos niistä ei ole tietoakaan ei silloin osaa niitä huomioidakaan
Minulle tulee tätäkin ketjua ja ikuisuusaihetta lukiessa olo, että tosielämässä miehet ja naiset ovat lähtökohtaisesti kivoja toisilleen ja vähemmän kyynisiä kuin täällä. Tai pettyneitä, kolhiutuneita. Reipas elämänasenne ei näy av:lla kuin pilkahduksina ja huumorina rivien välissä.
Aina muistutan itseäni, että todellisuus on tuolla ulkona ja paljon kirjavampi kuin yksikään ketju. Ei vaan jaksaisi tätä loputonta toivottomuuspuhetta vaikka kielteisiä oloja voi olla hyvä purkaa. Miehet sitä, naiset tätä-asetelma on vaan se laiskin kaikista. Joka päivä sitä vaan täälläkin tuutataan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vanhemmiten parisuhteen muodostaminen on vaikeampaa kuin nuorena, jolloin ollaan terveitä ja nättejä. Nainenkin alkaa 50-kymppisenä jo hivenen muistuttamaan miestä, ääni on mataloitunut, karvoja kasvaa siellä täällä ja sellaiset naiselliset eleet/liikkeet ovat tyystin kadonneet. Ei se miehelle ole enää sama asia poimia tällaista ruusua, kuin juuri ylioppilaaksi kirjoittanutta kaunokaista. Enkä sano tätä millään pahalla nyt. Miehetkin muuttuvat huonompaan suuntaa, mutta, pysyvät aina miehinä sentään.
Ja sitten on niitä, jotka muuttuvat parempaan suuntaan. Henkisesti.
Sinusta ei kyllä saa sellaista vaikutelmaa.
Tuolla on ihan realistisia miehiä myös, joille omanikäinen nainen kelpaa. Kyllä he naisen naiseksi erottavat. Makunsa saa olla toki jokaisella. Todella tympeää vaan kaikki kehnosti verhoitu ikärasismi tässäkin ketjussa.
Itse olen 40+ mies.
Koen itse muuttuneeni henkisesti todella paljon niistä ajoista, kun olin parikymppinen. Vuosien myötä koen kasvaneeni henkisesti - sosiaaliset taitoni ovat tulleet paremmin esiin, en vedä enää mitään rooleja, vaan olen enemmän oma itseni. Olen kypsynyt, ja lähtökohta muihin ihmisiin on se, että kohtaan heidät ihmisinä: en kilpailijoina, en ärsyttävinä tyyppeinä, en seksiobjekteina, vaan ihan oikeasti ihmisinä.
Itselleni ihan yllätyksenä on tullut nyt se, kuinka paljon olen saanut epäsuoraa ja ihan suoraa kiinnostusta naisilta. Ulkoisesti olen siis selkeästi ikääntynyt, ikä näkyy jo esim. naamasta, mutta henkisesti kypsyneempänä ja mielestäni sosiaalisilta taidoiltani jo kehittyneenä, olen jutellut usein erilaisissa arkisissa tilanteissa esimerkiksi tuntemattomien tai puolituntemattomien ikäisteni naisten kanssa rennosti ja luontevasti - ja useat näistä naisista ovat ilmaisseet kiinnostuksensa esimerkiksi tavata minua.
Tämä on mielestäni aika hämmentävää, koska nuorena (ja nykyistä itseäni komeampana) miehenä ei näiden samaa ikäluokkaa itseni kanssa olevien naisten kiinnostusta ollut lainkaan yhtä paljon ilmassa minua kohtaan kuin nyt. (Enkä usko, että "ylitulkitsisin" naisten kiinnostusta, vaan koen, että yllättävän moni olisi minusta kiinnostunut ihan miehenä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyajan trendi. Tosi harva haluaa enää parisuhdetta ja sitoutumista. On niin paljon kaikkea muuta, harrastuksia, kavereita, menoja jne. On tulvaa virikkeistä. Ei haluta sitoutua, helpompaa treffailla ja kerätä vain kermat päältä. Tämä on muissakin ikäluokissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vanhemmiten parisuhteen muodostaminen on vaikeampaa kuin nuorena, jolloin ollaan terveitä ja nättejä. Nainenkin alkaa 50-kymppisenä jo hivenen muistuttamaan miestä, ääni on mataloitunut, karvoja kasvaa siellä täällä ja sellaiset naiselliset eleet/liikkeet ovat tyystin kadonneet. Ei se miehelle ole enää sama asia poimia tällaista ruusua, kuin juuri ylioppilaaksi kirjoittanutta kaunokaista. Enkä sano tätä millään pahalla nyt. Miehetkin muuttuvat huonompaan suuntaa, mutta, pysyvät aina miehinä sentään.
Ja sitten on niitä, jotka muuttuvat parempaan suuntaan. Henkisesti.
Sinusta ei kyllä saa sellaista vaikutelmaa.
Tuolla on ihan realistisia miehiä myös, joille omanikäinen nainen kelpaa. Kyllä he naisen naiseksi erottavat. Makunsa saa olla toki jokaisella. Todella tympeää vaan kaikki kehnosti verhoitu ikärasismi tässäkin ketjussa.
Itse olen 40+ mies.
Koen itse muuttuneeni henkisesti todella paljon niistä ajoista, kun olin parikymppinen. Vuosien myötä koen kasvaneeni henkisesti - sosiaaliset taitoni ovat tulleet paremmin esiin, en vedä enää mitään rooleja, vaan olen enemmän oma itseni. Olen kypsynyt, ja lähtökohta muihin ihmisiin on se, että kohtaan heidät ihmisinä: en kilpailijoina, en ärsyttävinä tyyppeinä, en seksiobjekteina, vaan ihan oikeasti ihmisinä.
Itselleni ihan yllätyksenä on tullut nyt se, kuinka paljon olen saanut epäsuoraa ja ihan suoraa kiinnostusta naisilta. Ulkoisesti olen siis selkeästi ikääntynyt, ikä näkyy jo esim. naamasta, mutta henkisesti kypsyneempänä ja mielestäni sosiaalisilta taidoiltani jo kehittyneenä, olen jutellut usein erilaisissa arkisissa tilanteissa esimerkiksi tuntemattomien tai puolituntemattomien ikäisteni naisten kanssa rennosti ja luontevasti - ja useat näistä naisista ovat ilmaisseet kiinnostuksensa esimerkiksi tavata minua.
Tämä on mielestäni aika hämmentävää, koska nuorena (ja nykyistä itseäni komeampana) miehenä ei näiden samaa ikäluokkaa itseni kanssa olevien naisten kiinnostusta ollut lainkaan yhtä paljon ilmassa minua kohtaan kuin nyt. (Enkä usko, että "ylitulkitsisin" naisten kiinnostusta, vaan koen, että yllättävän moni olisi minusta kiinnostunut ihan miehenä).
Nelikymppisenä naisena uskon, että tämä on ihan totta. Uskon että siihen vaikuttaa sinun kehittyneemmät sosiaaliset taidot ja suhtautumisesi kanssaihmisiin, mutta myös se että naistenkin sosiaaliset taidot ja henkinen kehitys ovat kasvaneet. Itselleni ainakin on nykyään ihan eri asia kohdata ihmisiä kuin parikymppisenä, jolloin mietin vain lähes neuroottisesti sitä miten pitää käyttäytyä ja miten olla ettei vain mokaa. Parikymppisenä en olisi kovinkaan helposti uskaltanut ilmaista kiinnostusta miehelle siinä pelossa, että tuleekin torjutuksi. Nykyään ei ole mitään ongelmaa sanoa että vaikutat kivalta, haluutko lähteä kahville joskus. Tai siis ei olisi, jos olisin sinkku. Nykyään ei olekaan tarvinnut paljoa sinkkuna olla, toisin kuin nuorena ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä viestiketjua lukeneena ei voi välttyä ajatukselta että mikä katkeruus ihmisten sisällä oikein on? Ja lisäksi kyynisyys toista sukupuolta kohtaan. Miehet ja naiset on erilaisia, piste. Kyllä minä miehenä hyväksyn täysin naisten toiveet sen mieskumppanin suhteen, koska itsekin olen tehnyt valintani naisseurani suhteen. Kaikki ei kelpaa, ei edes sänkyyn, vaikka olisi minkälainen missi kyseessä. Luonne ratkaisee eniten.
Pahin turn off on itsekeskeisyys ja kyynisyys. Hyvät käytöstavat, ennakkoluulottomuus, suvaitsevaisuus ja positiivinen asenne. Lisäksi hymyä huuleen. Ei se ole lopulta yhtään sen vaikeampaa.
Jos on valmiiksi kyyninen, sortuu siihen tasoajatteluun, ja on ennakkoluuloja täynnä, ja varustettu valmiiksi ajatuksella: ei tästä kumminkaan mitään tule, niin on menettänyt sen pelin jo ennen aloitusta.
Nyt sitä avarakatseisuutta, molemmat sukupuolet! Ja kevättä rintoihin.Tässä pientä vinkkiä sinkkuudesta kärsiville.
Tällä asenteella näyttää +50 tavis mieskin saavan nättiä ja mukavaa naisseuraa.
Ja näköjään saa seuraa jopa pidemmäksikin aikaa koska niitä yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia ja päämääriä on jo vuosiksi eteenpäin.Kannattaa muistaa, että oma yksittäinen kokemus ei ole yleinen tilanne. Se on sinun kokemus ja sinun elämäsi ja yhtä hyvin asiassa on voinut olla paljon sinusta riippumattomia asioita että tuuria, että olet kohdannut sopivan kumppanin.
Samalla logiikalla joku ikisinkku voisi yleistää oman yksittäisen kokemuksen yleiseksi totuudeksi (niin moni täällä tekeekin!). Hänenkin tilanteeseen on voinut vaikuttaa paljon hänestä riippumattomat seikat, mutta jos niistä ei ole tietoakaan ei silloin osaa niitä huomioidakaan
Minulle tulee tätäkin ketjua ja ikuisuusaihetta lukiessa olo, että tosielämässä miehet ja naiset ovat lähtökohtaisesti kivoja toisilleen ja vähemmän kyynisiä kuin täällä. Tai pettyneitä, kolhiutuneita. Reipas elämänasenne ei näy av:lla kuin pilkahduksina ja huumorina rivien välissä.
Aina muistutan itseäni, että todellisuus on tuolla ulkona ja paljon kirjavampi kuin yksikään ketju. Ei vaan jaksaisi tätä loputonta toivottomuuspuhetta vaikka kielteisiä oloja voi olla hyvä purkaa. Miehet sitä, naiset tätä-asetelma on vaan se laiskin kaikista. Joka päivä sitä vaan täälläkin tuutataan.
Ihmiset skarppaavat toistensa läheisyydessä ja feikkaavat olonsa paremmaksi, tietenkin. Normaali-ihminen tajuaa, että kukaan ei jaksa katsella itsesäälissä vellovaa katkerikkoa tai vihamielistä ärripurria kovinkaan pitkään. Täällä taas sitten anonyymeinä vuodatetaan yön pimeinä hetkinä koetut toivottomuuden, hylätyksi tulemisen, kelpaamattomuuden ja riittämättömyyden tunteet, sekä kaivataan hyvää kumppania, koska ollaan joko yksin tai enimmäkseen pettyneitä nykyiseen vieressämakaajaan.
Keski-ikäinen ihminen kaipaa parisuhteessaan hyväksyntää, läheisyyttä, kosketusta, osallistumista ja hyviä yhteisiä hetkiä. Kuten muutkin. Mutta monen keski-ikään tulevan parisuhde väljähtyy ja heikkenee, josta joko seuraa ero tai vähintään henkinen ero, jossa tilanteessa on yllättävän moni (läheisyyttä vain tavan vuoksi, rakkaus on haihtunut, henkinen välimatka on pitkä, seksielämä joko kuivunut tai muuttunut ihanasta rakastelusta intohimottomaksi tarpeiden tyydyttämiseksi).
Moni tietää, että hyvä kumppani on mahdollista löytää. Moni saa kuulla tai lukea ihan aidosti hyvistä ja rakastavista parisuhteista, joissa molemmilla on omaa aikaa ja tilaa, mutta paljon myös yhteistä tekemistä, välittämistä ja selkeästi rakastamista. Ja mitä vanhemmaksi tulee, huomataan, että tiimalasin hiekka valuu alaspäin.. tämä aiheuttaa isossa osassa ihmisiä sekä kaipuuta että ikävää, mutta mahdollisesti myös kyynisyyttä, katkeruutta ja isoa pettymystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen markkina-arvo laskee tasaisesti 35 ikävuoden jälkeen, kun taas miehellä se pysyy suhteellisen samana eläkeikään asti; mies on suhteellisesti yhtä suosittu pariutumispoolissaan kuin aikaisemminkin. 80 prosenttia miehistä joutuu nuoruudeessaan kokemaan jatkuvaa torjuntaa ja pettymyksiä, mikä aiheuttaa sen, että myöhemmällä iällä seksuaalivietin laskiessa ei pariutuminen ole välttämättä enää minkäänlainen prioriteetti.
Naiset puolestaan tottuvat nuoruudessaan siihen, että seuraa on tarjolla pilvin pimein. Harvan psyyke kestää sitä ja lopputuloksena on itsekäs prinsessa, joka kuvittelee, että miehet jonottavat täyttämään neitosen tarpeita vielä, kun tällä on ikää se 50 vuotta. Tässä vaiheessa harvalla naisella on enää juuri mitään annettavaa miehelle. Nuorempana mies vielä jaksoi naisen oikuttelua seksin takia, mutta että aikuisena jaksaisi kiukuttelevaa emäntää. Ei todellakaan.
Minulla on lapset tehty, asunto maksettu ja sen verran varallisuutta, että elämästä pystyy nauttimaan. Seksiä harrastan ainoastaan itseäni 10 vuotta nuorempien naisten kanssa, mutta ei tulisi mieleenkään lyödä hynttyitä yhteen yhdenkään naisen kanssa.Tää kuulostaa niin katkeralta tilitykseltä, että ihan kaikkien kannalta on varmasti parempi, että pysyttelet sinkkuna edelleen. Tsemppiä sinulle.
Täällä joku toivoi miesten näkemyksiä tähän keskustelun aloitukseen. Koettakaan nyt kestää, kun niitä tulee. Totuus voi olla epämiellyttävää.
Totuus, eli se millainen on miesten mielenmaisema. Ne asiat, joita miehet sanoo naisista ei ole totuuksia, ne on heidän henkilökohtaisia, subjektiivisia näkemyksiä (sanomattakin selvää).
Eli koittakaamme kestää sitä totuutta, ettei joillakin miehillä jostain syystä ole hirveästi hyvää sanottavaa naisista.
Näin naisena en innostu mistään ONS, koska hyvä seksi vaatii tunteita, eikä niitä voi sytyttää mitään nappia painamalla. Olen jo 40+ ja takana pari pitkää parisuhdetta ja nyt on ihan hyvä olla yksin. En kylläkään ole missään deittisovelluksessa, enkä aio mennäkään. Jos ei ketään tule missään vastaan, niin olen ihan tyytyväinen yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen markkina-arvo laskee tasaisesti 35 ikävuoden jälkeen, kun taas miehellä se pysyy suhteellisen samana eläkeikään asti; mies on suhteellisesti yhtä suosittu pariutumispoolissaan kuin aikaisemminkin. 80 prosenttia miehistä joutuu nuoruudeessaan kokemaan jatkuvaa torjuntaa ja pettymyksiä, mikä aiheuttaa sen, että myöhemmällä iällä seksuaalivietin laskiessa ei pariutuminen ole välttämättä enää minkäänlainen prioriteetti.
Naiset puolestaan tottuvat nuoruudessaan siihen, että seuraa on tarjolla pilvin pimein. Harvan psyyke kestää sitä ja lopputuloksena on itsekäs prinsessa, joka kuvittelee, että miehet jonottavat täyttämään neitosen tarpeita vielä, kun tällä on ikää se 50 vuotta. Tässä vaiheessa harvalla naisella on enää juuri mitään annettavaa miehelle. Nuorempana mies vielä jaksoi naisen oikuttelua seksin takia, mutta että aikuisena jaksaisi kiukuttelevaa emäntää. Ei todellakaan.
Minulla on lapset tehty, asunto maksettu ja sen verran varallisuutta, että elämästä pystyy nauttimaan. Seksiä harrastan ainoastaan itseäni 10 vuotta nuorempien naisten kanssa, mutta ei tulisi mieleenkään lyödä hynttyitä yhteen yhdenkään naisen kanssa.Tää kuulostaa niin katkeralta tilitykseltä, että ihan kaikkien kannalta on varmasti parempi, että pysyttelet sinkkuna edelleen. Tsemppiä sinulle.
Täällä joku toivoi miesten näkemyksiä tähän keskustelun aloitukseen. Koettakaan nyt kestää, kun niitä tulee. Totuus voi olla epämiellyttävää.
Totuus, eli se millainen on miesten mielenmaisema. Ne asiat, joita miehet sanoo naisista ei ole totuuksia, ne on heidän henkilökohtaisia, subjektiivisia näkemyksiä (sanomattakin selvää).
Eli koittakaamme kestää sitä totuutta, ettei joillakin miehillä jostain syystä ole hirveästi hyvää sanottavaa naisista.
Jotkut miehet ovat katkeroituneita ja pettyneitä, ja kokevat olevansa umpikujassa. He ovat usein omaan rooliinsa juuttuneita, eivät osaa ja uskalla näyttää tunteitaan, tai ovat oppineet tukahduttamaan ne niin hyvin, että niitä ei yksinkertaisesti enää oikeastaan ole.
Nämä miehet eivät menesty naisten kanssa: eivät parisuhteissa (jos sellainen heillä on), eivät naiskumppanin etsimisessä, eivät välttämättä edes arkielämän irl-kohtaamisissa naisten kanssa.
Naisia tunteettomasti n*ssivan machomiehen rooli viedään loppuun asti, koska siihen on jo kasvettu kiinni.
Oikea ja hyvä parisuhde, johon kuuluu rakkaus, yhdessäolo, välittäminen, tunteiden näyttäminen, tasapuolinen vastuun kantaminen (ja myös hyvä seksielämä, joka tosin on vain rakkauden osoittamisen eräs muoto) sekä luonteva vuorovaikutus, ovat näille vanhan kansan miehille joko utopiaa tai feministien salaliitto.
Miesten torjunnat ja pettymykset johtuvat useimmiten siitä, että he eivät osaa tai uskalla kohdata naisia ihmisinä, vaan (pelkästään) seksiobjekteina. Jotkut nuoret miehet osaavat kohdata ikäisensä nuoret naiset ihmisinä ja osaavat muodostaa henkisen yhteyden ikäisiinsä naisiin (ja ylipäätään kaikkiin naisiin/ihmisiin). Nämä miehet ovat niitä miehiä, joiden ei koskaan tarvitse valittaa naisseuran puutteesta.
Vierailija kirjoitti:
Näin naisena en innostu mistään ONS, koska hyvä seksi vaatii tunteita, eikä niitä voi sytyttää mitään nappia painamalla. Olen jo 40+ ja takana pari pitkää parisuhdetta ja nyt on ihan hyvä olla yksin. En kylläkään ole missään deittisovelluksessa, enkä aio mennäkään. Jos ei ketään tule missään vastaan, niin olen ihan tyytyväinen yksin.
Kuule, ei näitä ONS:eja harrasta tai tavoittele myöskään miehistä kuin pienehkö osa.
Olen itse sellainen, joka ei ole näistä jutuista saanut koskaan mitään edes nuorena, saati nyt 40+ ikäisenä, jolloin seksi ei hyvänen aika todellakaan tapahdu samalla tavalla "nappia painamalla" edes pitkäaikaisen ja rakastetun kumppanin kanssa kuin 20 vuotta sitten.
Enkä ole ainut mies, joka ajattelee näin (edes kaveripiiristäni; josta suurin osa on sitä mieltä, että seksiä ei voi harrastaa ilman tunteita).
On hyvä, että osaat olla yksin. Mutta on tuolla ulkona liikenteessä myös meitä tavallisia, kunnollisia ikäisiäsi miehiä, jotka etsivät rakkautta ja parisuhdetta - ja seksiä myös - mutta vasta siinä vaiheessa, kun kemiat ovat kohdallaan ja molemminpuolinen rakkaus on syttynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesnäkökulmaa vielä. Eiköhän se tosiaan isolta osin niin mene, että 45+ miehillä testosteronitaso laskee, eikä seksi tai sen jahtaaminen pyöritä elämää samaan tapaan kuin vielä 30+ miehillä. Vanhempana mies laskee naisen tapaan plussat ja miinukset, mitä parisuhde elämään tuo. Ja kuten kaikki aikuiset tietää, parisuhteen täytyy olla todella hyvä ja toimiva, että se menee ohi hyvästä ja toimivasta yksinelosta. Ja kun ikää on tarpeeksi, omat särmät ja outoudet vain lisääntyy, joten ei se ihme ole, että niiden sovittaminen yhteen toisen särmiintyneen ja omanlaisekseen kasvaneen keski-ikäisen kanssa tuntuu mukavaan ja hallittavaan elämään verrattuna vaivaloiselta ja riskaabelilta.
Ja kun työelämä loppuu on edessä yksinäiset päivät.
No niihin on ehtinyt tottua jo paljon ennen!
Eläkkeellä tulee myös terveysongelmia monelle miehelle. Palvelut tosi kalliita ja niitä vaikea saada.
Eihän se ole kovin tasa-arvoista, jos eläkeiän terveysongelmat osuvat vain miehille. Olen kyllä joskus nähnyt naisiakin sairaalassa.
No kuule kun ne huonot elämäntavat valitaan itse, samoin itse tungetaan kovia rasvoja ja punaista lihaa ja viinaa ja tupakkaa elimistöön eikä suostuta lääkäriin menemään koska siellä ramppaavat akat. Eikä psyykeä voi hoitaa kuin juomalla lisää, koska psyyke on akkojen juttu.
Ihan miehen oma syy jos hankkii II-tyypin diabeteksen sen pallovatsansa avulla ja keuhkoahtauman tupakoimalla ja suolistosyövän kieltäydyttyään aina vihanneksista. Kaikki em. olisivat pysäytettävissä ja hoidettavissa vain sillä, että mies menisi vaikka joka toinen vuosi lääkäriin ja tutkituttaisi itsensä ajoissa.
Näin toimivat naiset ja se näkyy suoraan eliniänodotteessa.
Naiset myös tappavat toisiaan kännissä paljon vähemmän kuin miehet, sillä mielenterveyttään voi hoitaa muillakin keinoilla kuin kännäämällä ringissä.
Siinäpä täyslaidallinen miesten kelvottomuutta!
Miehiä vain on kovin erilaisia ja miehetkin ovat tainneet muuttua vuosikymmenien varrella. Oma ystäväpiirini koostuu 50-60-vuotiaista urheilevista, melko terveitä elämäntapoja noudattavista miehistä, jotka aivan sujuvasti syövät salaattia eivätkä tietääkseni harrasta sen enempää kännirinkejä kuin kännitappelujakaan. Enemmän näyttävät harrastavan maratoneja, triathloneja, maastopyöräilyä ja maastohiihtoa. Sekin on mielenkiintoinen kuriositeetti, että en enää vuosiin ole tuntenut ketään joka tupakoisi.
Tuo synkkä mieskuva taitaa olla joko 1950-luvulta tai jostain syrjäkylän kaljabaarista.
Kyllä.
Asun itse pienessä kaupungissa, mutta täälläkin oma ystäväpiirini on fyysisesti melko aktiivisia, terveellisesti syöviä, alkoholia vain vähän tai ei ollenkaan nauttivia ja tupakoimattomia 30-45-vuotiaita miehiä.
Nuo kovat rasvat, punainen liha, keskikalja, pallomaha ja tupakka kuulostavat jonkun Puolangalla asuvan sairaseläkkeelä olevan 40-vuotiaan miehen elintavoilta..
Toki myönnän, jokaisessa kunnassa ja kaupungissa löytyy aivan varmasti tuohon kuvaukseen sopivia miehiä, mutta heidän elämänsä ja elintapansa ei välttämättä ulkopuolisille kovin usein näy, ja he ovat useimmiten juuri siinä sosiaaliluokassa, joka ei töissä käy eikä ulkona tai harrastuksissa kovin paljon aikaansa vietä.
Ja kuitenkin koko ajan suurempi osa nuorista miehistä ei esim. ole fyysisesti armeijakelpoinen. Eikö tämä kehityssuunta oikeasti huolestuta sinua? Pieni spandexpyöräilijöiden joukko ei edusta suomalaista miestä kaikkinensa, todellakaan.