Miten parisuhteen muodostamisesta aikuisena tuli näin vaikeaa?

Mua harmittaa se, jos mies teeskentelee ja mielistelee, päästäkseen suhteeseen ja sitten kun hän ei jaksa enää puolen vuoden päästä esittää, että jooga kiinnostaa ja kuudelta lenkille herääminen ja sieltä kuoriutuu sitten ihan toisenlainen mies. Yksikin onnistui useanman kuukauden pimittämään kuorsauksen

Vierailija kirjoitti:

Mua harmittaa se, jos mies teeskentelee ja mielistelee, päästäkseen suhteeseen ja sitten kun hän ei jaksa enää puolen vuoden päästä esittää, että jooga kiinnostaa ja kuudelta lenkille herääminen ja sieltä kuoriutuu sitten ihan toisenlainen mies. Yksikin onnistui useanman kuukauden pimittämään kuorsauksen

Niin, naisethan eivät tietenkään tuota tee... eipä. Esim. minulle paljastui eräässä suhteessa, että naista ei oikeasti kiinnosta liikunta tai terveellinen ruokavalio ollenkaan, vaan esitti minua mielistelläkseen ja kun oltiin vakiinnuttu, niin jämähti sohvalle ja alkoi ostamaan ja mättämään herkkuja. Ei tuo mulle onneksi niin iso asia ollut, mutta silti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, olen itse melkein kuusikymppinen, mielestäni sopivan kokoinen. Mistä löytyisi +50 nainen, halukas matkustelemaan ja liiaksi eivät edellisen suhteen lapset haittaa matkustelua/yhdessä oloa. Talvet ulkomailla.

Varmaan niitä löytyy Suomestakin, mutta haluatko asua sellaisen kukkamekkoon pukeutuvan, isokokoisen, punasankaisiin silmälaseihin sonnustauneen naisen kanssa? Lisäksi joka kuukausi nainen leikkaa pirteän ja oranssin lyhyen mallin tukan. ... Sitä minäkin, ulkomailta löydät jotain oikeasti kiinnostavaa.

Sellainen pirteä polkkatukka on oikein kiva, ja kukkamekon kanssa polvisukat tosi mukavat jalassa.

Aika usein tällaiset elämästä nauttijat pitävät lähinnä syömisestä ja juomisesta. Ja tämä nk elämä tarkoittaa sitä että elää elämäänsä niiden sosiaalisten kontaktien varassa, että ei pysty olemaan hiljaa. Että elämä on aika pinnallista metelin tuottamista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuullostaa itsekkäältä, minä, minä, minun tarpeet. Mies haluaa poimia vaan rusinat pullasta ja sitten äkkiä omaan kotiin.

No mutta, mitä ideaa olisi alkaa muiden tarpeiden mukaan elämään? Ja saahan niin halutessaan tehdä kuka vain, enemmän tätä varmaan naiset harrastavat.

Mutta kun asiat ovat hyvin, niin miksipä sitä naista kotiinsa asumaan ottaisi. Ja mihin se nainenkaan sitä miestä nyt niin koko ajan tarvitsisi?

Pariskunnat yleensä rapsuttavat toistensa selkiä. Siksihän parisuhteissa kai ollaan. Jos haluu saada on pakko antaa.

Kieltämättä sulla on pointtia tuossa, ihan oikeasti siis. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niiltä miehiltä puuttuu tunteet. Kun iän myötä seksuaalivietti hälvenee, niin jäljelle ei jää mitään positiivista parisuhteen rakennuspalikoiksi.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että se on suurimmaksi osaksi nainen, joka jättää miehen kuin päinvastoin. Täälläkin on monia aloituksia naisilta, jotka kertovat että tuntevat lähinnä vihaa miestään kohtaan, jos jotain. Että keneltähän ne tunteet puuttuvat? 

Kyllä siinä on kuule paljonkin naisella tunteita kun mies sikailee, vonkaa, ryyppää, rellestää, ei kanna vastuuta kotitöistä yms.

Tuossa listassa on monta syytä jonka takia ei kauhean pitkään kannata katsella tuollaista miestä. Sanoisin että ei kuukauttakaan, jos parikin noista lievemmistä näyttää toistuvan. 

Ei kannata olla suhteessa jos se toinen osapuoli ei käyttäydy kunnioittavasti, ero on aina paras ratkaisu! On typerää että ihmiset roikkuvat suhteissaan...

Mutta miksi listassa on tuo vonkaaminen, mitä pahaa seksissä nyt on? Sehän on yksi parisuhteen kulmakivistä? 

Vierailija kirjoitti:

BMW kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 44-vuotias mies, parisuhteessa.

Jos ja kun tämä parisuhde päättyy, en todellakaan etsi uutta naista tilalle. Panos/tuotto ei ole sillä tasolla kuin sen pitäisi olla.

Olisitko juuri Sinä sellainen poikkeus? Tuskin, koska olet eronnut.

Lähdetkö siitä ajatuksesta, että ero on aina naisen syy ?

Niin se ei todellakaan aina ole

Naiset laittavat eron vireille huomattavasti useammin kuin miehet. Se että yrität peitellä tätä faktaa saa epäilemään ideologisia tavoitteita..feministisika.

Sehän se hullua onkin, jos voi parisuhteessa huonosti ja haaveilee sinkkuelämästä, mutta ei tee mitään asian korjaamiseksi.

Ei muakaan inspiroi, joten ymmärrän

N54 ja 10 vuotta jo sinkkuna

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua harmittaa se, jos mies teeskentelee ja mielistelee, päästäkseen suhteeseen ja sitten kun hän ei jaksa enää puolen vuoden päästä esittää, että jooga kiinnostaa ja kuudelta lenkille herääminen ja sieltä kuoriutuu sitten ihan toisenlainen mies. Yksikin onnistui useanman kuukauden pimittämään kuorsauksen

Voihan V. Ettäkö oikein onnistui pimittämään kuorsauksen. Ettei vain olisi selkäänkin kasvanut karvoja, jotka törkeästi ensitreffeillä pimitti sinulta. Miehet on sikoja!

Miten kuorsaus pimitetään?

Jossain ketjussa oli puhetta tästä henkisestä pettämisestä. Käsite on kompleksinen, mutta itsellä ainakin este parisuhteelle on, että ei niissä tunnu olevan mitään erityistä. 

On vain se mystinen rakastaminen, joka ei kuitenkaan näy minään erityisenä läheisyytenä, ei siinä että edes jakaa ajatuksiaan tai tuntemuksiaan sen puolison kanssa. On vain joku joka elää sitä arkea. Itse tahdon ainakin parisuhteen olevan jotain muista ihmissuhteista poikkeavaa, intiimiä monella tasolla, sellaista mitä ei ole muiden kanssa. 

Tuntuu että monelle parisuhde on vain yksi juttu muiden joukossa, ja se halutaankin sellaiseksi taustaksi muulle elämälle. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta kysyn: onko kukaan viisikymppinen pystynyt muodostamaan toisen viisikymppisen kanssa parisuhdetta, jossa olisi aktiivinen ja molempien osapuolten mielestä hyvä seksielämä?

Tottakai.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP-kysymykseen palatakseni:

Vanhempia miehiä ei enää paneta ihan koko ajan ja siksi ne ei tarvitse kotiinsa omaa vaki-naista. Niin alkukantaiselta kuin tämä kuulostaakin, siinä saattaa olla vinha perä.

Näinhän se taitaa olla.

Joskus saattaa olla hauska tapailla jotakuta naista, mutta ei enää edes viikottain.

Joku FWB -suhde omanikäiseen naiseen olisi paras vaihtoehto, jos nyt ero tulisi. Voisi tavata ehkä pari kertaa kuussa, viettää hauska ilta yhdessä, jonka jälkeen hyvää seksiä. Nukkuisimme sylikkäin. Aamukahvien jälkeen yhteisen ajan viettoa lounaaseen asti; vaikkapa kävelylenkki, piipahdus taidemuseossa tai -galleriassa, tai jotakin muuta virkistävää, jonka jälkeen kävisimme lounaalla jossakin kivassa paikassa. Iltapäivällä molemmilla alkaisi olla jo jotakin omaa tekemistä, joten lähtisimme eri teille.

Tuollainen suhde sopisi itsellenikin, mutta miksi sen pitää olla "FWB"? Miksi ei voi nimittää sitä vaikka seurusteluksi? FWB:stä tulee juuri se vaikutelma, että haluaa pidättää itsellään oikeuden tapailla muitakin, koska "mehän ollaan vaan ystäviä". Itse haluaisin sellaisen suhteen, jossa kummallakaan ei ole ketään muita kierroksessa, vaikka suhde ei muuten niin tiivis olisikaan.

N46

Moni mies tietää täsmälleen, miten mielenkiintoista on luovuttaa seksuaalisuutensa yhden naisen käyttöön vuosikausiksi. Nainen kehuu ystävilleen, miten seksi paranee vaan vuosien myötä ja mies pyörittelee henkisesti tuskasta päätään, ettei mikään voisi olla puuduttavampaa, kuin syödä samaa ruokaa joka päivä.

Kylläpä on tunnekylmää touhua.

Yhteinen kiva puuttuu, se tappaa ne tunteetkin. Pitää olla kiinnostunut toisen jutuista ja lähteä niihin mukaan jotenkin. Sitä kai naisetkin haluavat, eikö? Ja seksi nyt vaan on sellainen asia jossa pitää toinen kohdata.

Itse harrastan talvella hiihtoa ja kesällä pyöräilyä. Osaan tehdä nämä itsekin enkä tarvitse siihen kumppania. En ymmärrä miksi kumppanin kanssa pitäisi jakaa kaikki harrastukset. Sehän riittää, että on yksi yhteinen harrastus. Itseäni tympii ajatuskin siitä, että minun pitäisi ottaa kaikki miehen harrastukset omikseni. Tämähän on aina se lähtökohta parisuhteessa: mies golfaa joten nainenkin alkaa golfata. Mies moottoripyöräilee,  joten nainenkin alkaa harrastaa moottoripyöräilyä. Mies sukeltaa, joten naisenkin täytyy suorittaa sukelluskurssi. Hoh hoijaa. Mieshän ei sitten kyllä ota naisen harrastuksia omikseen, se on varma. Enkä tarkoita mitään sukan kutomista. 

Henkilökohtaisesti ei ole mitään hinkua enää joutua parisuhdeloukkuun, kunhan tästä avioliitostani joskus lähivuosina pääsen irti. Suurin syy toki surkea avioliitto, jossa itse saanut kantaa sekä taloudellisen että kaiken muunkin vastuun. Menemättä yksityiskohtiin. Lapset kohta täysi-ikäisiä ja on aika katsoa, mitä elämä vielä voi tarjota.

Pitkät parisuhteet ovat aina olleet minulle hankalia. Se totaalinen vapaudenmenetys on ahdistavaa. Enkä puhu nyt seksuaalisuudesta, vaan ylipäänsä siitä, että olet tilivelvollinen kaikesta puolisolle.

En ole siis koskaan ollut ihminen, joka erityisemmin kaipaa liimautua kenenkään kylkeen ja haluaa tehdä kaikki yhdessä.

Siksipä siis vapauteni joskus koittaessa en etsi parisuhdetta. Avioliitto on ollut lähinnä ahdistava kokemus ja mikäli joskus todella haluaisin parisuhteen, sen tulee ehdottomasti tapahtua niin, että kumpikin pitää omat asuntonsa ja omat elämänsä. Näillä spekseillä voisin kuvitella parisuhteella olevan mahdollista kehittyä riittävän ilmavasti ilman yhdessä asumisen huonoja puolia.

Ihmiset ovat erilaisia ja joillekin sopii paremmin sitoutuvampi tyyli. Minulle (N46v) paras tapa on se, että saan pitää vapauteni ja toinen kunnioittaa tätä. Tässä iässä ei pitäisi olla tarvetta enää ripustautua kehenkään, vaan kaksi aikuista saa rauhassa rakentaa suhdetta ilman pakottavia rakenteita.

M50+, ei lapsia, kokeillut leikkiä kotia, muutaman vuoden jälkeen tajusin ettei ole mun juttu. Sen verran naama miellyttää, että saa naisista seuraa ja läheisyyttä, seksiä en juuri kaipaa. Osaan itse tehdä ruokaa, pestä pyykkini ja siivota, mukava tulla töiden jälkeen omaan hiljaiseen kotiin ja tehdä, tai monesti olla tekemättä yhtään mitään. Viimeiset sinkku vuoteni ovat olleet elämäni parasta aikaa.

Olen 73 v nainen . Seuranhakusivuilla minua vahtaavat 20 - 50v miehet . En halua tyttärieni ikäisten kanssa seurustella ,tuntisin itseni hölmöksi .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua harmittaa se, jos mies teeskentelee ja mielistelee, päästäkseen suhteeseen ja sitten kun hän ei jaksa enää puolen vuoden päästä esittää, että jooga kiinnostaa ja kuudelta lenkille herääminen ja sieltä kuoriutuu sitten ihan toisenlainen mies. Yksikin onnistui useanman kuukauden pimittämään kuorsauksen

Voihan V. Ettäkö oikein onnistui pimittämään kuorsauksen. Ettei vain olisi selkäänkin kasvanut karvoja, jotka törkeästi ensitreffeillä pimitti sinulta. Miehet on sikoja!

Miten kuorsaus pimitetään?

Tätä minäkin ihmettelin. Tapailemani mies ei kuorsannut ja se oli ihanaa, varsinkin kun exä kuorsasi ja päätin, etten kuuntele sellaista ikinä enää. Noh, muutama kuukausi meni ja kuorsaus alkoi, en tiedä nukkuiko siihen asti koiranunta vai mitä ihmettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua harmittaa se, jos mies teeskentelee ja mielistelee, päästäkseen suhteeseen ja sitten kun hän ei jaksa enää puolen vuoden päästä esittää, että jooga kiinnostaa ja kuudelta lenkille herääminen ja sieltä kuoriutuu sitten ihan toisenlainen mies. Yksikin onnistui useanman kuukauden pimittämään kuorsauksen

Niin, naisethan eivät tietenkään tuota tee... eipä. Esim. minulle paljastui eräässä suhteessa, että naista ei oikeasti kiinnosta liikunta tai terveellinen ruokavalio ollenkaan, vaan esitti minua mielistelläkseen ja kun oltiin vakiinnuttu, niin jämähti sohvalle ja alkoi ostamaan ja mättämään herkkuja. Ei tuo mulle onneksi niin iso asia ollut, mutta silti.

Tässä on se ero, ettei sua haitannut. Mua haittasi, kun se yhteinen juttu olikin feikkiä (jooga ei ollut se yhteinen juttu, se oli vaan esimerkki)

VesimiesN kirjoitti:

Henkilökohtaisesti ei ole mitään hinkua enää joutua parisuhdeloukkuun, kunhan tästä avioliitostani joskus lähivuosina pääsen irti. Suurin syy toki surkea avioliitto, jossa itse saanut kantaa sekä taloudellisen että kaiken muunkin vastuun. Menemättä yksityiskohtiin. Lapset kohta täysi-ikäisiä ja on aika katsoa, mitä elämä vielä voi tarjota.

Pitkät parisuhteet ovat aina olleet minulle hankalia. Se totaalinen vapaudenmenetys on ahdistavaa. Enkä puhu nyt seksuaalisuudesta, vaan ylipäänsä siitä, että olet tilivelvollinen kaikesta puolisolle.

En ole siis koskaan ollut ihminen, joka erityisemmin kaipaa liimautua kenenkään kylkeen ja haluaa tehdä kaikki yhdessä.

Siksipä siis vapauteni joskus koittaessa en etsi parisuhdetta. Avioliitto on ollut lähinnä ahdistava kokemus ja mikäli joskus todella haluaisin parisuhteen, sen tulee ehdottomasti tapahtua niin, että kumpikin pitää omat asuntonsa ja omat elämänsä. Näillä spekseillä voisin kuvitella parisuhteella olevan mahdollista kehittyä riittävän ilmavasti ilman yhdessä asumisen huonoja puolia.

Ihmiset ovat erilaisia ja joillekin sopii paremmin sitoutuvampi tyyli. Minulle (N46v) paras tapa on se, että saan pitää vapauteni ja toinen kunnioittaa tätä. Tässä iässä ei pitäisi olla tarvetta enää ripustautua kehenkään, vaan kaksi aikuista saa rauhassa rakentaa suhdetta ilman pakottavia rakenteita.

Joillekin tuollainen kaverisuhde voi tosiaan toimia hyvin. Ei tarvitse sitoutua mitenkään kauheasti tai olla henkisesti läsnä kuin silloin tällöin. Eli hyvä ystävä jonka kanssa vaikka sekstaa silloin tällöin. 

Itsestä tuntuisi aika etäiseltä olemiselta, itse jättäisin tuonkin vähän pois koska ei siinä oikein olisi mitään sellaista mistä nauttii. 

VesimiesN kirjoitti:

Henkilökohtaisesti ei ole mitään hinkua enää joutua parisuhdeloukkuun, kunhan tästä avioliitostani joskus lähivuosina pääsen irti. Suurin syy toki surkea avioliitto, jossa itse saanut kantaa sekä taloudellisen että kaiken muunkin vastuun. Menemättä yksityiskohtiin. Lapset kohta täysi-ikäisiä ja on aika katsoa, mitä elämä vielä voi tarjota.

Pitkät parisuhteet ovat aina olleet minulle hankalia. Se totaalinen vapaudenmenetys on ahdistavaa. Enkä puhu nyt seksuaalisuudesta, vaan ylipäänsä siitä, että olet tilivelvollinen kaikesta puolisolle.

En ole siis koskaan ollut ihminen, joka erityisemmin kaipaa liimautua kenenkään kylkeen ja haluaa tehdä kaikki yhdessä.

Siksipä siis vapauteni joskus koittaessa en etsi parisuhdetta. Avioliitto on ollut lähinnä ahdistava kokemus ja mikäli joskus todella haluaisin parisuhteen, sen tulee ehdottomasti tapahtua niin, että kumpikin pitää omat asuntonsa ja omat elämänsä. Näillä spekseillä voisin kuvitella parisuhteella olevan mahdollista kehittyä riittävän ilmavasti ilman yhdessä asumisen huonoja puolia.

Ihmiset ovat erilaisia ja joillekin sopii paremmin sitoutuvampi tyyli. Minulle (N46v) paras tapa on se, että saan pitää vapauteni ja toinen kunnioittaa tätä. Tässä iässä ei pitäisi olla tarvetta enää ripustautua kehenkään, vaan kaksi aikuista saa rauhassa rakentaa suhdetta ilman pakottavia rakenteita.

Ihan mielenkiinnosta, millaista vapautta tarkoitat ihan konkreettisesti? Varsinkin jos on lapsia, niin johan niiden takia ei voi vapaasti huidella ilman vastuita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, olen itse melkein kuusikymppinen, mielestäni sopivan kokoinen. Mistä löytyisi +50 nainen, halukas matkustelemaan ja liiaksi eivät edellisen suhteen lapset haittaa matkustelua/yhdessä oloa. Talvet ulkomailla.

Varmaan niitä löytyy Suomestakin, mutta haluatko asua sellaisen kukkamekkoon pukeutuvan, isokokoisen, punasankaisiin silmälaseihin sonnustauneen naisen kanssa? Lisäksi joka kuukausi nainen leikkaa pirteän ja oranssin lyhyen mallin tukan. ... Sitä minäkin, ulkomailta löydät jotain oikeasti kiinnostavaa.

Sellainen pirteä polkkatukka on oikein kiva, ja kukkamekon kanssa polvisukat tosi mukavat jalassa.

Aika usein tällaiset elämästä nauttijat pitävät lähinnä syömisestä ja juomisesta. Ja tämä nk elämä tarkoittaa sitä että elää elämäänsä niiden sosiaalisten kontaktien varassa, että ei pysty olemaan hiljaa. Että elämä on aika pinnallista metelin tuottamista. 

Sinkut on laiskoja. Osa ostaa valmiin lounaan töissä ja ainut mitä vapaa-ajalla tehdään on kuntosalilla käyminen. Muutama koneellinen pyykkiä viikossa. Sitten voidaankin arvostella jonkun perheellisen työtehoa töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, olen itse melkein kuusikymppinen, mielestäni sopivan kokoinen. Mistä löytyisi +50 nainen, halukas matkustelemaan ja liiaksi eivät edellisen suhteen lapset haittaa matkustelua/yhdessä oloa. Talvet ulkomailla.

Varmaan niitä löytyy Suomestakin, mutta haluatko asua sellaisen kukkamekkoon pukeutuvan, isokokoisen, punasankaisiin silmälaseihin sonnustauneen naisen kanssa? Lisäksi joka kuukausi nainen leikkaa pirteän ja oranssin lyhyen mallin tukan. ... Sitä minäkin, ulkomailta löydät jotain oikeasti kiinnostavaa.

Sellainen pirteä polkkatukka on oikein kiva, ja kukkamekon kanssa polvisukat tosi mukavat jalassa.

Aika usein tällaiset elämästä nauttijat pitävät lähinnä syömisestä ja juomisesta. Ja tämä nk elämä tarkoittaa sitä että elää elämäänsä niiden sosiaalisten kontaktien varassa, että ei pysty olemaan hiljaa. Että elämä on aika pinnallista metelin tuottamista. 

Sinkut on laiskoja. Osa ostaa valmiin lounaan töissä ja ainut mitä vapaa-ajalla tehdään on kuntosalilla käyminen. Muutama koneellinen pyykkiä viikossa. Sitten voidaankin arvostella jonkun perheellisen työtehoa töissä.

Tai painoa