Lue keskustelun säännöt.
Miksi nykyvanhempien mielestä kaikki on niin rankkaa?
30.04.2022 |
Ihan jo pelkästään oman lapsen kanssa oleminen? Yhdenkin lapsen? Ja kahdenhan kanssa ei vanhempi voi olla koskaan yksin, koska ne juoksevat eri suuntiin. Jos syntyy uusi lapsi niin esikoinen laitetaan päiväkotiin. Vaikka olisi hädin tuskin 2v. Koska miten sitä pystyisi kahta lasta yhtäaikaa hoitamaanIhan liian rankkaa!
Kommentit (165)
Vierailija kirjoitti:
Kysyin äidiltäni (3 lasta) joskus miksi heillä ei ollut rankkaa kun olimme lapsia. Äitini kertoi että kyllä oli rankkaa, joskus olivat todella uupuneita. Mutta he eivät valittaneet siitä lasten edessä mitenkään eikä se näkynyt koskaan arjessamme. Ehkä tänä päivänä näistäkin asioista on helpompaa puhua, on sallittua olla väsynyt. Ennen vanhaan pelättiin muiden paheksuntaa ("kylläpä on heikko kun ei jaksa, mitäs läksi jne jne.."). Toki nykyisinkin saattaa tulla tylyä kommentointia mutta vertaistukeakin löytyy, usein jopa paljonkin.
Kyllä nykyisin jos esim. neuvolassa tai terveyskeskuksessa menee puhumaan väsymyksestään, niin ei siitä hyvä heilu. Lasu siitä tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sääntö-Suomi rasittaa. Lapsi ei saa kävellä yksin 300 metrin päässä sijaitsevaan eskariin, sillä hän on siellä myös päivähoidossa.
Ne lapset, jotka käyvät samaa eskaria, mutta EIVÄT jää sen jälkeen iltapäiväksi hoitoon, saavat kulkea itsenäisesti.
Kolmen kuukauden kuluttua alkaa ekaluokka. Kouluun on 2,8 kilometriä, jonka lapsen tietenkin on poljettava pyörällä itse. Ei mitään ongelmaa olekaan enää siinä, että 6-vuotias kulkee yksin.Saako ekaluokkalainen polkea pyörällä kouluun? Mä en usko ennenkuin näen.
Saa. Kannattaa tulla katsomaan vaikka tänne pääkaupunkiseudulle.
Kaikilla neljällä lapsillani on ollut ekaluokalla pyöräilykielto kouluun vaikka matkaa on enimmillään ollut 3 kilometriä.
Sellainen kielto ei perustu lakiin, eli kiellon rikkomisesta ei ole mitään oikeudellisia seuraamuksia. Vanhemmat saavat itse valita millä keinolla lapsi kulkee kouluun.
Tääkin taitaa olla nykyvanhempien vitsaus, aina vedotaan lakiin ja unohdetaan oman järjen käyttö. Mikä ei erikseen ole Suomen laissa kiellettyä on siis sallittua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapset ole rankkoja, muu elämä vaatimuksineen on.
Mä veikkaan, et nää tällaset valittajat ei kestäis minuuttiakaan, jos pääsisivät ajassa taaksepäin. Kun oikeesti piti tehdä itse, eikä koneet tehneet kaikkea. Ja naisiin kohdistui ihan oikeasti vaatimuksia.
No silloin lapset piestiin ja raivottiin hiljaisiksi tai kulkivat jo pienestä lapsijoukoissa ilman valvontaa, mikä tietysti johti tapaturmiin.
Piestiin = tukistettiin
Raivottiin = komennettiin tiukasti
Nykypäivänä saa vain lempeästi sanoittaa, ja jos kovapäinen lapsi ei sitä tottele niin ollaan avuttomia kuin kala kuivalla maalla.Kyllä se piestiin tarkoitti usein ihan vitsan antamista vielä pitkään sen jälkeen kun kuritusväkivalta oli kielletty. Tukkapölly ja luunapit ihan normaali käytäntö monissa paikoin vielä 2000-luvulla. En haikaile että niin pitäisi vielä olla, en todellakaan. Joskus hyvin raskaina hetkinä tulee kuitenkin tunne, että olisi kätevää ratkaista tämä huono käytös kerralla yhdellä napakalla luunapilla ja todennäköisesti olisin siihen sortunut joskus, jos se olisi laillista ja yleisesti hyväksyttyä. Mutta kun ei ole, niin ei ole ja se vaatii vanhemmalta todella paljon enemmän.
Hyvin suuri osa vanhemmista on sellaisia, että he eivät selviä uusista vaatimuksista, eli todellakin tarvitsisivat vitsan ja luunapit käyttöön jotta pystyisivat saamaan lapsensa kuriin. Jopa kasvatusammattilaisille rangaistukseton kasvatus on hyvin haastavasti toteutettava.
Ruumiillista kuritusta ei pitäisi kauhistella, koska sen haitat ovat paljon pienemmät kuin kurittomuuden haitat. Ihan niin kuin aikuisilla vankilat haitat ovat pienemmät kuin rikollisuuden haitat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sääntö-Suomi rasittaa. Lapsi ei saa kävellä yksin 300 metrin päässä sijaitsevaan eskariin, sillä hän on siellä myös päivähoidossa.
Ne lapset, jotka käyvät samaa eskaria, mutta EIVÄT jää sen jälkeen iltapäiväksi hoitoon, saavat kulkea itsenäisesti.
Kolmen kuukauden kuluttua alkaa ekaluokka. Kouluun on 2,8 kilometriä, jonka lapsen tietenkin on poljettava pyörällä itse. Ei mitään ongelmaa olekaan enää siinä, että 6-vuotias kulkee yksin.Saako ekaluokkalainen polkea pyörällä kouluun? Mä en usko ennenkuin näen.
Saa. Kannattaa tulla katsomaan vaikka tänne pääkaupunkiseudulle.
Kaikilla neljällä lapsillani on ollut ekaluokalla pyöräilykielto kouluun vaikka matkaa on enimmillään ollut 3 kilometriä.
Sellainen kielto ei perustu lakiin, eli kiellon rikkomisesta ei ole mitään oikeudellisia seuraamuksia. Vanhemmat saavat itse valita millä keinolla lapsi kulkee kouluun.
Tääkin taitaa olla nykyvanhempien vitsaus, aina vedotaan lakiin ja unohdetaan oman järjen käyttö. Mikä ei erikseen ole Suomen laissa kiellettyä on siis sallittua.
Onko oman järjen käyttö siis sama asia kuin asioiden sosiaalinen hyväksyttävyys? Järkevä ihminen ei poikkea siitä mikä on poliittisesti korrektia?
Voisiko olla myös niin, että nykyään on enemmän "normia" valittaa lapsioerhearjesta? Jos menen rehellisesti sanomaan, että koko tää pikkulapsi aihe on ollut niine haasteineenkin upeeta, parisuhde kukoistaa ja viihdyn lasteni seurassa enkä haikaile entistä elämää (baareilua, pitkiä työpäiviä) niin heti joku loukkaantuu, että no onpas kiva kun siinä leuhkit ja teillä onkin käynyt joku ilmiömäisen hyvä tuuri kun on hyväköytöksiset lapset. :D juu, se hyvä käytöshän on jonkinlainen syntymäominaisuus (not)...
Olen siis kotona 3,5v ja 1,2v lasten kanssa, mies tekee kolmivuorotyötä jossa työpäivät pitkiä (12h+), mutta sitten hänellä on työrupeamien päätteeksi aina 5-7 vrk vapaata. Tähän elämäntilanteeseen tää on ollut meille passeli ratkaisu. Koulutukseen ja työkokemukseni on alalta, jossa osaajia tarvitaan aina eikä osaamiseni "vanhene" merkittävästi esim viidessä vuodessa, joten ihan hyvin voin olka kotona. Olen myös viihtynyt kotona, mikä sekin on joku synti nykypäivänä sanoa ääneen, koska olen nainen.
Eli vaikka ne ollaan onnellisia eikä koeta tätä erikoisen rankaksi, ei me tätä onnea missään kehdata mainostaa. Ne, jotka valittaa, saa äänensä enemmän kuuluviin. Eli kaipa suurimmalle osalle jää se mielikuva, ettei nykyvanhemmat jaksa lapsiaan, ja kaikki on hankalaa....
N34
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään perheet ovat yksin. Ennen oli mummot ja kummit ja kumminkaimat auttamassa. Ennen riitti suurinpiirtein se, kun lapsi oli ylipäätään hengissä. Ei käytetty edes lääkärissä jne. Nykyään vaatimukset ovat ihan toiset. Lasuhan se viimekädessä tulee, ennen ei tullut vaikka aihetta olisi ollut. Ihan turhaan aiemmat sukupolvet röyhistelevät rintaansa, aihetta siihen ei nimittäin tosiaankaan ole, niin paljon ovat mielenterveysongelmia lapsilleen aiheuttaneet.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsen päiväkodissa oleminen kertoo vanhemmuuden rankkuudesta niin sitten minullakin on ollut rankkaa. Esikoinen meni 1,5 vuotiaana hoitoon koska lähdin töihin. Toinen lapsi syntyi vuotta myöhemmin ja alkuun esikoinen oli joka päivä hoidossa. Syynä ei ollut rankkuus vaan se, että sektion jälkeen en saanut nostella häntä. Myöhemmin esikoinen kävi hoidossa 2 kertaa viikossa leikkimässä tärkeiksi tulleiden kavereiden kanssa.
Niinniin Tottakai
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no onhan se kun kokoajan pitää päivittää somet vaikkei mitään ole tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään perheet ovat yksin. Ennen oli mummot ja kummit ja kumminkaimat auttamassa. Ennen riitti suurinpiirtein se, kun lapsi oli ylipäätään hengissä. Ei käytetty edes lääkärissä jne. Nykyään vaatimukset ovat ihan toiset. Lasuhan se viimekädessä tulee, ennen ei tullut vaikka aihetta olisi ollut. Ihan turhaan aiemmat sukupolvet röyhistelevät rintaansa, aihetta siihen ei nimittäin tosiaankaan ole, niin paljon ovat mielenterveysongelmia lapsilleen aiheuttaneet.
Joopa joo, ennen vanhaa on sulle 1950-lukua ja sitä aiemmin. Itse sä itsellesi ne vaatimukset asetat ja uskotkin niihin, kun joka ketjussa niitä toitotat. Koskaan et kyllä kerro mitä ne vaatimukset on.
Mä kun puhun niin ennen oli vuosituhannen vaihteessa ja niin moni muukin täällä. Elin silloin pikkulapsiaikaa. Ihan samoin olin yksin lasten kanssa ja vanhempani olivat vielä hoidettavia kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapset ole rankkoja, muu elämä vaatimuksineen on.
Mä veikkaan, et nää tällaset valittajat ei kestäis minuuttiakaan, jos pääsisivät ajassa taaksepäin. Kun oikeesti piti tehdä itse, eikä koneet tehneet kaikkea. Ja naisiin kohdistui ihan oikeasti vaatimuksia.
No silloin lapset piestiin ja raivottiin hiljaisiksi tai kulkivat jo pienestä lapsijoukoissa ilman valvontaa, mikä tietysti johti tapaturmiin.
Piestiin = tukistettiin
Raivottiin = komennettiin tiukasti
Nykypäivänä saa vain lempeästi sanoittaa, ja jos kovapäinen lapsi ei sitä tottele niin ollaan avuttomia kuin kala kuivalla maalla.Kyllä se piestiin tarkoitti usein ihan vitsan antamista vielä pitkään sen jälkeen kun kuritusväkivalta oli kielletty. Tukkapölly ja luunapit ihan normaali käytäntö monissa paikoin vielä 2000-luvulla. En haikaile että niin pitäisi vielä olla, en todellakaan. Joskus hyvin raskaina hetkinä tulee kuitenkin tunne, että olisi kätevää ratkaista tämä huono käytös kerralla yhdellä napakalla luunapilla ja todennäköisesti olisin siihen sortunut joskus, jos se olisi laillista ja yleisesti hyväksyttyä. Mutta kun ei ole, niin ei ole ja se vaatii vanhemmalta todella paljon enemmän.
Hyvin suuri osa vanhemmista on sellaisia, että he eivät selviä uusista vaatimuksista, eli todellakin tarvitsisivat vitsan ja luunapit käyttöön jotta pystyisivat saamaan lapsensa kuriin. Jopa kasvatusammattilaisille rangaistukseton kasvatus on hyvin haastavasti toteutettava.
Ruumiillista kuritusta ei pitäisi kauhistella, koska sen haitat ovat paljon pienemmät kuin kurittomuuden haitat. Ihan niin kuin aikuisilla vankilat haitat ovat pienemmät kuin rikollisuuden haitat.
Olen sitä mieltä, että vanhempi ottaa hyvin suuren riskin, jos käyttää kuritusväkivaltaa. Se voi rikkoa perusturvallisuuden tunteen, se lisää häpeän ja arvottomuuden tunnetta ja heikentää lapsen kykyä pitää omia rajoja. Vanhempi ei voi millään tavalla kontrolloida sitä, tuleeko lapselle negatiivisia seurauksia kuritusväkivallasta. Siksi en hyväksy kurittamista, vaikka tiedän että todennäköisesti toisessa ajassa ja kulttuurissa sortuisin käyttämään sitä. Ja asiasta on siinä mielessä turha puhua, kun väkivaltaan puututaan poliisin ja lastensuojelun taholta, niin kuin pitääkin. Ei se ole mikään kasvatuskeino nykyisin ja se pitäisi vain kaikkien hyväksyä.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla myös niin, että nykyään on enemmän "normia" valittaa lapsioerhearjesta? Jos menen rehellisesti sanomaan, että koko tää pikkulapsi aihe on ollut niine haasteineenkin upeeta, parisuhde kukoistaa ja viihdyn lasteni seurassa enkä haikaile entistä elämää (baareilua, pitkiä työpäiviä) niin heti joku loukkaantuu, että no onpas kiva kun siinä leuhkit ja teillä onkin käynyt joku ilmiömäisen hyvä tuuri kun on hyväköytöksiset lapset. :D juu, se hyvä käytöshän on jonkinlainen syntymäominaisuus (not)...
Olen siis kotona 3,5v ja 1,2v lasten kanssa, mies tekee kolmivuorotyötä jossa työpäivät pitkiä (12h+), mutta sitten hänellä on työrupeamien päätteeksi aina 5-7 vrk vapaata. Tähän elämäntilanteeseen tää on ollut meille passeli ratkaisu. Koulutukseen ja työkokemukseni on alalta, jossa osaajia tarvitaan aina eikä osaamiseni "vanhene" merkittävästi esim viidessä vuodessa, joten ihan hyvin voin olka kotona. Olen myös viihtynyt kotona, mikä sekin on joku synti nykypäivänä sanoa ääneen, koska olen nainen.
Eli vaikka ne ollaan onnellisia eikä koeta tätä erikoisen rankaksi, ei me tätä onnea missään kehdata mainostaa. Ne, jotka valittaa, saa äänensä enemmän kuuluviin. Eli kaipa suurimmalle osalle jää se mielikuva, ettei nykyvanhemmat jaksa lapsiaan, ja kaikki on hankalaa....
N34
Saman ilmiön huomannut, ja se alkaa jo raskaus/vauva-aikana. Tutustuin raskausaikana noin kolmeenkymmeneen daamiin, jotka odotti esikoista samaan aikaan kuin minä. Meistä hitsautui ns mamma porukka. Jumaliste sitä valituksen määrää?! Valitetaan miehistä, tätä en ymmärrä koska itsehän olet puolisosi valinnut (?!), ja jos jotain ongelmia on eikö ne ois hyvä puida sen miehen kanssa kasvotusten? Meillä ei edes vauvavuosina rakkaus ja seksi kadonnut mihinkään miehen kanssa. Me ollaan tiimi, jotka tukee toisiaan.
Sit synnytyksen jälkeen valitetaan kaks vuotta jämöhtäneustä raskaus kiloista, mutta ei tehdä mitään asian eteen. Ojei, mä olen voittanut geenilotossa, olen ns luonnostansa hoikka, mutta hyvin terveellisesti aina syönyt ja liikkunut.
Lapset nyt 4v, 2v ja kolmas vastasyntynyt. Vanhin aloitti nyt tammikuussa ekaa kertaa päiväkodissa, 2v yhä kotona. En ole kokenut kotiäitiyttä ahdistavaksi, palaan töihin kun nuorinkin on 3v.
Suurinosa tuntemistani mammoista valitti jo siinä kun lapsi oli 1v, että haluaa omaa aikaa enemmän ja menee siksi töihin. Ei siinä mitään, kukin tavallaan. Mut sit valitetaan, kun lapsi on kokoajan jossain taudissa koska päikky, ja päiväkodin tädit ei mitään osaa tehdä oikein, kun heidän pikkuiselleen ei erikseen keitetä juomavettä ja anneta sen jäähtyä (?) - niinku tämmönen avautuminen on ihan arkipäiväistä ja ookoo.
Mut heti jos vastaat kysymykseen miten teillä menee jotain positiivista, sut ns suljetaan mammaringin ulkopuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapset ole rankkoja, muu elämä vaatimuksineen on.
Mä veikkaan, et nää tällaset valittajat ei kestäis minuuttiakaan, jos pääsisivät ajassa taaksepäin. Kun oikeesti piti tehdä itse, eikä koneet tehneet kaikkea. Ja naisiin kohdistui ihan oikeasti vaatimuksia.
No silloin lapset piestiin ja raivottiin hiljaisiksi tai kulkivat jo pienestä lapsijoukoissa ilman valvontaa, mikä tietysti johti tapaturmiin.
Piestiin = tukistettiin
Raivottiin = komennettiin tiukasti
Nykypäivänä saa vain lempeästi sanoittaa, ja jos kovapäinen lapsi ei sitä tottele niin ollaan avuttomia kuin kala kuivalla maalla.Kyllä se piestiin tarkoitti usein ihan vitsan antamista vielä pitkään sen jälkeen kun kuritusväkivalta oli kielletty. Tukkapölly ja luunapit ihan normaali käytäntö monissa paikoin vielä 2000-luvulla. En haikaile että niin pitäisi vielä olla, en todellakaan. Joskus hyvin raskaina hetkinä tulee kuitenkin tunne, että olisi kätevää ratkaista tämä huono käytös kerralla yhdellä napakalla luunapilla ja todennäköisesti olisin siihen sortunut joskus, jos se olisi laillista ja yleisesti hyväksyttyä. Mutta kun ei ole, niin ei ole ja se vaatii vanhemmalta todella paljon enemmän.
Hyvin suuri osa vanhemmista on sellaisia, että he eivät selviä uusista vaatimuksista, eli todellakin tarvitsisivat vitsan ja luunapit käyttöön jotta pystyisivat saamaan lapsensa kuriin. Jopa kasvatusammattilaisille rangaistukseton kasvatus on hyvin haastavasti toteutettava.
Ruumiillista kuritusta ei pitäisi kauhistella, koska sen haitat ovat paljon pienemmät kuin kurittomuuden haitat. Ihan niin kuin aikuisilla vankilat haitat ovat pienemmät kuin rikollisuuden haitat.Olen sitä mieltä, että vanhempi ottaa hyvin suuren riskin, jos käyttää kuritusväkivaltaa. Se voi rikkoa perusturvallisuuden tunteen, se lisää häpeän ja arvottomuuden tunnetta ja heikentää lapsen kykyä pitää omia rajoja. Vanhempi ei voi millään tavalla kontrolloida sitä, tuleeko lapselle negatiivisia seurauksia kuritusväkivallasta. Siksi en hyväksy kurittamista, vaikka tiedän että todennäköisesti toisessa ajassa ja kulttuurissa sortuisin käyttämään sitä. Ja asiasta on siinä mielessä turha puhua, kun väkivaltaan puututaan poliisin ja lastensuojelun taholta, niin kuin pitääkin. Ei se ole mikään kasvatuskeino nykyisin ja se pitäisi vain kaikkien hyväksyä.
Ennen käytännössä 100 prosenttia lapsista kuritettiin ruumiillisesti Suomessa. Jos ei kotona niin sitten ainakin koulussa tai tarhassa. Nykyisinkin noin kolmasosaa. On hyvin vaikea nähdä sillä olevan jotain dramaattisia negatiivisia seurauksia lapselle. Pienempiä negatiivisia seurauksia varmasti on, niin kuin kaikilla muillakin kurinpitokeinoilla. Nämä negatiiviset seuraukset pitää kuitenkin aina suhteuttaa siihen, että mikä on vaihtoehto sille rankaisulle.
Vanhempi voi vaikuttaa hyvin paljon siihen, että miten lapsi kokee sen, että häntä rangaistaan. Pitää olla tarkka siitä, että ei rankaise syytöntä (jos lapsen syyllisyys epäilyttää, niin paras on jättää rankaisematta), ei saa rangaista jos on raivoissaan, rangaistuksen tulee olla oikeassa suhteessa tekoon ja pitää varmistaa, että lapsi ymmärtää minkä takia häntä rangaistiin.
Työelämä vie nykyään kaikki voimat vaatimuksineen ja tehokkuuden maksimoinnin takia, joten vapaa-ajasta on raskasta selviytyä pienen lapsen kanssa, koska haluaisi itse vain nukkua univelkoja pois ja kerätä voimia seuraavaan työviikkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska ihmiset on tyhmempiä ja narsistisempia kuin ennen. Minä ja minun tarpeeni ovat tärkeämmät kuin pienen lapsen.
Ei kaikki. Kyllä sitä tyhmyyttä löytyy aikaisemmissakin sukupolvissa, ennen tyhmäkit ja vähä-älyiset saattoivat olla työelämässä kun avustavia työtehtäviä oli paljon ja muut käskivät, mitä tehdä, nyt ne on korvattu teknologialla.
Toisaalta, jokainen sukupolvi kuvittelee olevansa jotenkin parempi, kuin edellinen tai seuraava. Sellainen on vain ihmismieli.
Mutta se mikä on lisääntynyt, on ihmisten ilkeys, pahansuopaisuus, käytöstapojen puute ja nykyään ei tunneta edes sanaa hienotunteisuus toisia kohtaan.
Onko tämä vain some ilmiö, vai voisitko sinä kasvotusten sanoa toiselle hänen olevan tyhmä, kun oletan sinun olevan aikuinen?
Jos perheessä hyvä kotikasvatus, niin toisen tyhmäksi haukkumista ei sallita, eikä päiväkodissa tai koulussa.
Mutta tuttu ilmiö jopa taaperoikäisiltä, kun sanan on oppinut vanhemmilta tai isovanhemmilla tai muilta läheisiltä. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.
Vierailija kirjoitti:
Hesarissa oli tänään juttu, että perheiden lapsilukuun näyttää vaikuttavan se, miten lähellä sukulaiset ovat ja minkä.ikäisiä omat vanhemmat ovat. Siis tukiverkot.
Muistan 60- ja 70-luvulta, että olin usein lomilla sukulaisten luona ilman vanhempiani ennen teini-ikää. Siis tätien, isovanhempien ja isotädin luona hoidossa vuorokausia. Sisaruksia minulla ei ollut. Jälkeenpäin olen miettinyt tuota kuviota. Siihen aikaan se taisi olla aika yleistä mutta ei enää?
Just olen tässä miettinyt, että meille on pieni perhepiiri ja suku ylipäätään. Lapset murrosiässä 12-14-v. Pienempänä sukulaiset olivat niistä kiinnostuneita, oli yökyläilyjä (mitään mökkiä / maaseutua, jossa olisivat olleet isovanhemmilla ei ole ollut). Nyt näin isompana kukaan ei ole enää kiinnostunut niistä. Kukaan sukulainen ei pidä yhteyttä ihmeemmin. Toki se heille suotakoon, mutta ihmettelenpä vain. Ja jos pienten kanssa on rankkaa ni on näiden murkkujenkin. Harvemmin vaan huolia heistä pystyy kenenkään kanssa pohtimaan. Koen olevani vanhempana murkkuikäisten kanssa henkisesti tosi yksin (ja yritän parhaani).
Vierailija kirjoitti:
Työelämä vie nykyään kaikki voimat vaatimuksineen ja tehokkuuden maksimoinnin takia, joten vapaa-ajasta on raskasta selviytyä pienen lapsen kanssa, koska haluaisi itse vain nukkua univelkoja pois ja kerätä voimia seuraavaan työviikkoon.
Kuinka moni pienen lapsen vanhempi (äiti) yleensä käy edes töissä? Eikö kaikki käytä hoitovapaita tappiin?
Pitäisi muistaa että perheet ovat hyvin erilaisissa tilanteissa ja usein myös eriarvoisissa asemissa. Ei kahden perheen tilannetta voi välttämättä verrata ollenkaan. Jos toiselle perheelle jaetuista korteista suurin osa on huonoja (esim. yksikin erityislapsi, tukiverkottomuus, huonot yöunet) ja toiselle hyviä ("helpot" lapset, mahdollisuus saada hoitoapua, kohtuulliset yöunet alusta alkaen), niin ei se oikeasti ole ihme että ne huonot kortit saanut vanhempi kokee, että on raskasta.
Nykykulttuuri kannustaa puhumiseen ja kai se nyt on pienempi paha että avautuu kuin että sulkee kaiken sisäänsä ja voi todella huonosti. Ette te sen huonot kortit saaneen kanssa osia vaihtaisi, pienempi paha on kuunnella se avautuminen. Solidaarisuutta vähän eikä aina haukkumista, jooko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska ihmiset on tyhmempiä ja narsistisempia kuin ennen. Minä ja minun tarpeeni ovat tärkeämmät kuin pienen lapsen.
Ei kaikki. Kyllä sitä tyhmyyttä löytyy aikaisemmissakin sukupolvissa, ennen tyhmäkit ja vähä-älyiset saattoivat olla työelämässä kun avustavia työtehtäviä oli paljon ja muut käskivät, mitä tehdä, nyt ne on korvattu teknologialla.
Toisaalta, jokainen sukupolvi kuvittelee olevansa jotenkin parempi, kuin edellinen tai seuraava. Sellainen on vain ihmismieli.
Mutta se mikä on lisääntynyt, on ihmisten ilkeys, pahansuopaisuus, käytöstapojen puute ja nykyään ei tunneta edes sanaa hienotunteisuus toisia kohtaan.
Onko tämä vain some ilmiö, vai voisitko sinä kasvotusten sanoa toiselle hänen olevan tyhmä, kun oletan sinun olevan aikuinen?
Jos perheessä hyvä kotikasvatus, niin toisen tyhmäksi haukkumista ei sallita, eikä päiväkodissa tai koulussa.
Mutta tuttu ilmiö jopa taaperoikäisiltä, kun sanan on oppinut vanhemmilta tai isovanhemmilla tai muilta läheisiltä. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.
Eli sulla on ollut huono kotikasvatus.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi muistaa että perheet ovat hyvin erilaisissa tilanteissa ja usein myös eriarvoisissa asemissa. Ei kahden perheen tilannetta voi välttämättä verrata ollenkaan. Jos toiselle perheelle jaetuista korteista suurin osa on huonoja (esim. yksikin erityislapsi, tukiverkottomuus, huonot yöunet) ja toiselle hyviä ("helpot" lapset, mahdollisuus saada hoitoapua, kohtuulliset yöunet alusta alkaen), niin ei se oikeasti ole ihme että ne huonot kortit saanut vanhempi kokee, että on raskasta.
Erityislasten määrä on kasvanut todella rajusti. Sellaisiin ongelmiin mitkä ennen kyettiin ratkaisemaan kurinpidolla (esimerkiksi vitsa) haetaan nykyisin diagnoosi.
Kyllä se piestiin tarkoitti usein ihan vitsan antamista vielä pitkään sen jälkeen kun kuritusväkivalta oli kielletty. Tukkapölly ja luunapit ihan normaali käytäntö monissa paikoin vielä 2000-luvulla. En haikaile että niin pitäisi vielä olla, en todellakaan. Joskus hyvin raskaina hetkinä tulee kuitenkin tunne, että olisi kätevää ratkaista tämä huono käytös kerralla yhdellä napakalla luunapilla ja todennäköisesti olisin siihen sortunut joskus, jos se olisi laillista ja yleisesti hyväksyttyä. Mutta kun ei ole, niin ei ole ja se vaatii vanhemmalta todella paljon enemmän.