Lue keskustelun säännöt.
Miksi nykyvanhempien mielestä kaikki on niin rankkaa?
30.04.2022 |
Ihan jo pelkästään oman lapsen kanssa oleminen? Yhdenkin lapsen? Ja kahdenhan kanssa ei vanhempi voi olla koskaan yksin, koska ne juoksevat eri suuntiin. Jos syntyy uusi lapsi niin esikoinen laitetaan päiväkotiin. Vaikka olisi hädin tuskin 2v. Koska miten sitä pystyisi kahta lasta yhtäaikaa hoitamaanIhan liian rankkaa!
Kommentit (165)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapset ole rankkoja, muu elämä vaatimuksineen on.
Mä veikkaan, et nää tällaset valittajat ei kestäis minuuttiakaan, jos pääsisivät ajassa taaksepäin. Kun oikeesti piti tehdä itse, eikä koneet tehneet kaikkea. Ja naisiin kohdistui ihan oikeasti vaatimuksia.
No silloin lapset piestiin ja raivottiin hiljaisiksi tai kulkivat jo pienestä lapsijoukoissa ilman valvontaa, mikä tietysti johti tapaturmiin.
Piestiin = tukistettiin
Raivottiin = komennettiin tiukasti
Nykypäivänä saa vain lempeästi sanoittaa, ja jos kovapäinen lapsi ei sitä tottele niin ollaan avuttomia kuin kala kuivalla maalla.Kyllä se piestiin tarkoitti usein ihan vitsan antamista vielä pitkään sen jälkeen kun kuritusväkivalta oli kielletty. Tukkapölly ja luunapit ihan normaali käytäntö monissa paikoin vielä 2000-luvulla. En haikaile että niin pitäisi vielä olla, en todellakaan. Joskus hyvin raskaina hetkinä tulee kuitenkin tunne, että olisi kätevää ratkaista tämä huono käytös kerralla yhdellä napakalla luunapilla ja todennäköisesti olisin siihen sortunut joskus, jos se olisi laillista ja yleisesti hyväksyttyä. Mutta kun ei ole, niin ei ole ja se vaatii vanhemmalta todella paljon enemmän.
Hyvin suuri osa vanhemmista on sellaisia, että he eivät selviä uusista vaatimuksista, eli todellakin tarvitsisivat vitsan ja luunapit käyttöön jotta pystyisivat saamaan lapsensa kuriin. Jopa kasvatusammattilaisille rangaistukseton kasvatus on hyvin haastavasti toteutettava.
Ruumiillista kuritusta ei pitäisi kauhistella, koska sen haitat ovat paljon pienemmät kuin kurittomuuden haitat. Ihan niin kuin aikuisilla vankilat haitat ovat pienemmät kuin rikollisuuden haitat.Tarkoitatko nyt ihan tosissasi, että sitten kun olet silloin aikonasi kurittamiesi lastesi hylkäämänä yksinäisenä vanhainkodissa eikä enää aivot ihan täysillä pelitä (kuten ei lapsillakaan silloin ennen), niin toivot että oman lapsuutensa traumatisoimat hoitajat kuritittavat sinua. Kirjaa nyt ihmeessä jo hyvissä ajoin millä tavoin toivot tämän totetutettavan.
Miten muita vanhuksia sitten rangaistaan vanhainkodissa? Piiskaajavanhukset luonnollisesti saavat piiskaa, mutta entä arestiinlaittajavanhukset tai viikkorahantakavarikoijavanhukset? Joutuvatko vanhainkodissa arestiin tai heidän käyttörahansa takavarikoidaan?
Lähtökohta ajatuksellesi on väärä, sillä suurin osa on käyttäytynyt normaalisti, eli ei ole pahoinpidellyt lapsiaan. Tässä, kuten ymmärsitkin, puhuttiin vain ja ainoastaan fyysisestä väkivallasta, jota vanhempi on puolustuskyvytöntä lastaan kohtaan toteuttanut. Veikkaan, että jokunenkin yksinäisyyttä valittava vanhus kuuluu tähän kategoriaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapset ole rankkoja, muu elämä vaatimuksineen on.
Mä veikkaan, et nää tällaset valittajat ei kestäis minuuttiakaan, jos pääsisivät ajassa taaksepäin. Kun oikeesti piti tehdä itse, eikä koneet tehneet kaikkea. Ja naisiin kohdistui ihan oikeasti vaatimuksia.
No silloin lapset piestiin ja raivottiin hiljaisiksi tai kulkivat jo pienestä lapsijoukoissa ilman valvontaa, mikä tietysti johti tapaturmiin.
Piestiin = tukistettiin
Raivottiin = komennettiin tiukasti
Nykypäivänä saa vain lempeästi sanoittaa, ja jos kovapäinen lapsi ei sitä tottele niin ollaan avuttomia kuin kala kuivalla maalla.Kyllä se piestiin tarkoitti usein ihan vitsan antamista vielä pitkään sen jälkeen kun kuritusväkivalta oli kielletty. Tukkapölly ja luunapit ihan normaali käytäntö monissa paikoin vielä 2000-luvulla. En haikaile että niin pitäisi vielä olla, en todellakaan. Joskus hyvin raskaina hetkinä tulee kuitenkin tunne, että olisi kätevää ratkaista tämä huono käytös kerralla yhdellä napakalla luunapilla ja todennäköisesti olisin siihen sortunut joskus, jos se olisi laillista ja yleisesti hyväksyttyä. Mutta kun ei ole, niin ei ole ja se vaatii vanhemmalta todella paljon enemmän.
Hyvin suuri osa vanhemmista on sellaisia, että he eivät selviä uusista vaatimuksista, eli todellakin tarvitsisivat vitsan ja luunapit käyttöön jotta pystyisivat saamaan lapsensa kuriin. Jopa kasvatusammattilaisille rangaistukseton kasvatus on hyvin haastavasti toteutettava.
Ruumiillista kuritusta ei pitäisi kauhistella, koska sen haitat ovat paljon pienemmät kuin kurittomuuden haitat. Ihan niin kuin aikuisilla vankilat haitat ovat pienemmät kuin rikollisuuden haitat.Tarkoitatko nyt ihan tosissasi, että sitten kun olet silloin aikonasi kurittamiesi lastesi hylkäämänä yksinäisenä vanhainkodissa eikä enää aivot ihan täysillä pelitä (kuten ei lapsillakaan silloin ennen), niin toivot että oman lapsuutensa traumatisoimat hoitajat kuritittavat sinua. Kirjaa nyt ihmeessä jo hyvissä ajoin millä tavoin toivot tämän totetutettavan.
Miten muita vanhuksia sitten rangaistaan vanhainkodissa? Piiskaajavanhukset luonnollisesti saavat piiskaa, mutta entä arestiinlaittajavanhukset tai viikkorahantakavarikoijavanhukset? Joutuvatko vanhainkodissa arestiin tai heidän käyttörahansa takavarikoidaan?
Lähtökohta ajatuksellesi on väärä, sillä suurin osa on käyttäytynyt normaalisti, eli ei ole pahoinpidellyt lapsiaan. Tässä, kuten ymmärsitkin, puhuttiin vain ja ainoastaan fyysisestä väkivallasta, jota vanhempi on puolustuskyvytöntä lastaan kohtaan toteuttanut. Veikkaan, että jokunenkin yksinäisyyttä valittava vanhus kuuluu tähän kategoriaan.
Entä muu väkivalta? On myös esimerkiksi henkistä ja taloudellista väkivaltaa. Tutkimusten mukaan esimerkiksi arestiin laitetun lapsen aivoissa aktivoituvat samat alueet kuin tukkapöllyä saaneen lapsen aivoissa. Lapsi ei useinkaan pysty puolustautumaan arestiin laittamista vastaan tai monia muitakaan rangaistusmenetelmiä vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapset ole rankkoja, muu elämä vaatimuksineen on.
Mä veikkaan, et nää tällaset valittajat ei kestäis minuuttiakaan, jos pääsisivät ajassa taaksepäin. Kun oikeesti piti tehdä itse, eikä koneet tehneet kaikkea. Ja naisiin kohdistui ihan oikeasti vaatimuksia.
No silloin lapset piestiin ja raivottiin hiljaisiksi tai kulkivat jo pienestä lapsijoukoissa ilman valvontaa, mikä tietysti johti tapaturmiin.
Piestiin = tukistettiin
Raivottiin = komennettiin tiukasti
Nykypäivänä saa vain lempeästi sanoittaa, ja jos kovapäinen lapsi ei sitä tottele niin ollaan avuttomia kuin kala kuivalla maalla.Kyllä se piestiin tarkoitti usein ihan vitsan antamista vielä pitkään sen jälkeen kun kuritusväkivalta oli kielletty. Tukkapölly ja luunapit ihan normaali käytäntö monissa paikoin vielä 2000-luvulla. En haikaile että niin pitäisi vielä olla, en todellakaan. Joskus hyvin raskaina hetkinä tulee kuitenkin tunne, että olisi kätevää ratkaista tämä huono käytös kerralla yhdellä napakalla luunapilla ja todennäköisesti olisin siihen sortunut joskus, jos se olisi laillista ja yleisesti hyväksyttyä. Mutta kun ei ole, niin ei ole ja se vaatii vanhemmalta todella paljon enemmän.
Hyvin suuri osa vanhemmista on sellaisia, että he eivät selviä uusista vaatimuksista, eli todellakin tarvitsisivat vitsan ja luunapit käyttöön jotta pystyisivat saamaan lapsensa kuriin. Jopa kasvatusammattilaisille rangaistukseton kasvatus on hyvin haastavasti toteutettava.
Ruumiillista kuritusta ei pitäisi kauhistella, koska sen haitat ovat paljon pienemmät kuin kurittomuuden haitat. Ihan niin kuin aikuisilla vankilat haitat ovat pienemmät kuin rikollisuuden haitat.Tarkoitatko nyt ihan tosissasi, että sitten kun olet silloin aikonasi kurittamiesi lastesi hylkäämänä yksinäisenä vanhainkodissa eikä enää aivot ihan täysillä pelitä (kuten ei lapsillakaan silloin ennen), niin toivot että oman lapsuutensa traumatisoimat hoitajat kuritittavat sinua. Kirjaa nyt ihmeessä jo hyvissä ajoin millä tavoin toivot tämän totetutettavan.
Miten muita vanhuksia sitten rangaistaan vanhainkodissa? Piiskaajavanhukset luonnollisesti saavat piiskaa, mutta entä arestiinlaittajavanhukset tai viikkorahantakavarikoijavanhukset? Joutuvatko vanhainkodissa arestiin tai heidän käyttörahansa takavarikoidaan?
Lähtökohta ajatuksellesi on väärä, sillä suurin osa on käyttäytynyt normaalisti, eli ei ole pahoinpidellyt lapsiaan. Tässä, kuten ymmärsitkin, puhuttiin vain ja ainoastaan fyysisestä väkivallasta, jota vanhempi on puolustuskyvytöntä lastaan kohtaan toteuttanut. Veikkaan, että jokunenkin yksinäisyyttä valittava vanhus kuuluu tähän kategoriaan.
Entä muu väkivalta? On myös esimerkiksi henkistä ja taloudellista väkivaltaa. Tutkimusten mukaan esimerkiksi arestiin laitetun lapsen aivoissa aktivoituvat samat alueet kuin tukkapöllyä saaneen lapsen aivoissa. Lapsi ei useinkaan pysty puolustautumaan arestiin laittamista vastaan tai monia muitakaan rangaistusmenetelmiä vastaan.
No jos välttämättä haluat vängätä, niin aresti= lapset eivät käy vanhempaansa tapaamassa, eli saa möllöttää omissa oloissaan yksin. Taloudellinen= ei auteta rahallisesti, vaikka eläke olisi pieni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä vain some ilmiö, vai voisitko sinä kasvotusten sanoa toiselle hänen olevan tyhmä, kun oletan sinun olevan aikuinen?
Jos perheessä hyvä kotikasvatus, niin toisen tyhmäksi haukkumista ei sallita, eikä päiväkodissa tai koulussa.
Mutta tuttu ilmiö jopa taaperoikäisiltä, kun sanan on oppinut vanhemmilta tai isovanhemmilla tai muilta läheisiltä. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.Nykyisin hyvin monet katsovat, että lapsella tulee olla oikeus ilmaista negatiivisiakin tunteita avoimesti, minkä vuoksi tyhmäksi nimittely sallitaan.
Toisaalta myös keinot puuttua siihen nimittelyyn ovat huonommat kuin ennen. Vielä 90-luvulla rumia puhuvan lapsen suun saattoi pestä saippualla (niin tehtiin jopa päiväkodissa) mutta nykyisin siitäkin tulee lasu.
Ihmettelen tuota jatkuvaa lasuttelua. Kuka tekisi muka lasuja jatkuvasti? Kuka kyylää perhettäsi aamusta iltaan ja joka paikassa valmiina tekemään lasun? Ei kukaan, joten älä edessä viitsi työntää lasuväninää joka vastaukseesi.
Olen syntynyt 1970 luvulla ja meillä ei ollut mitään kurittamista. Meillä juteltiin asiat aina läpi ja lapselle annettiin vastuuta ikätason mukaan sopivasti eri asioihin, eli myös käytökseen.
Lapseni ovat osin jo aikuisia ja kurittamista ei ole tarvittu kertaakaan, vaan meillä on ollut aina aikaa puhua mahdollisista asioista. Me vanhemmat olemme molemmat rauhallisia ihmisiä ja en muista kovinkaan pahoja tilanteita, jossa olisimme joutuneet lapsillemme tiukasti sanomaan. Tiukasti sanominen ei tarkoita ikävästi, nöyryyttävästi tai rumasti sanomista, vaan lapset ovat fiksuja ja tietävät yleensä aina itsekin mikä meni pieleen. Asioita ei ole jääty vatvomaan enää, vaan ne ovat jääneet siihen ja elämä on jatkunut.
Meillä on ihana perhe ja lämpimät välit. Perheeseemme kuuluu myös isovanhemmat ja sisarustemme perheet ja muita läheisiä on paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapset ole rankkoja, muu elämä vaatimuksineen on.
Mä veikkaan, et nää tällaset valittajat ei kestäis minuuttiakaan, jos pääsisivät ajassa taaksepäin. Kun oikeesti piti tehdä itse, eikä koneet tehneet kaikkea. Ja naisiin kohdistui ihan oikeasti vaatimuksia.
No silloin lapset piestiin ja raivottiin hiljaisiksi tai kulkivat jo pienestä lapsijoukoissa ilman valvontaa, mikä tietysti johti tapaturmiin.
Piestiin = tukistettiin
Raivottiin = komennettiin tiukasti
Nykypäivänä saa vain lempeästi sanoittaa, ja jos kovapäinen lapsi ei sitä tottele niin ollaan avuttomia kuin kala kuivalla maalla.Kyllä se piestiin tarkoitti usein ihan vitsan antamista vielä pitkään sen jälkeen kun kuritusväkivalta oli kielletty. Tukkapölly ja luunapit ihan normaali käytäntö monissa paikoin vielä 2000-luvulla. En haikaile että niin pitäisi vielä olla, en todellakaan. Joskus hyvin raskaina hetkinä tulee kuitenkin tunne, että olisi kätevää ratkaista tämä huono käytös kerralla yhdellä napakalla luunapilla ja todennäköisesti olisin siihen sortunut joskus, jos se olisi laillista ja yleisesti hyväksyttyä. Mutta kun ei ole, niin ei ole ja se vaatii vanhemmalta todella paljon enemmän.
Hyvin suuri osa vanhemmista on sellaisia, että he eivät selviä uusista vaatimuksista, eli todellakin tarvitsisivat vitsan ja luunapit käyttöön jotta pystyisivat saamaan lapsensa kuriin. Jopa kasvatusammattilaisille rangaistukseton kasvatus on hyvin haastavasti toteutettava.
Ruumiillista kuritusta ei pitäisi kauhistella, koska sen haitat ovat paljon pienemmät kuin kurittomuuden haitat. Ihan niin kuin aikuisilla vankilat haitat ovat pienemmät kuin rikollisuuden haitat.Tarkoitatko nyt ihan tosissasi, että sitten kun olet silloin aikonasi kurittamiesi lastesi hylkäämänä yksinäisenä vanhainkodissa eikä enää aivot ihan täysillä pelitä (kuten ei lapsillakaan silloin ennen), niin toivot että oman lapsuutensa traumatisoimat hoitajat kuritittavat sinua. Kirjaa nyt ihmeessä jo hyvissä ajoin millä tavoin toivot tämän totetutettavan.
Miten muita vanhuksia sitten rangaistaan vanhainkodissa? Piiskaajavanhukset luonnollisesti saavat piiskaa, mutta entä arestiinlaittajavanhukset tai viikkorahantakavarikoijavanhukset? Joutuvatko vanhainkodissa arestiin tai heidän käyttörahansa takavarikoidaan?
Lähtökohta ajatuksellesi on väärä, sillä suurin osa on käyttäytynyt normaalisti, eli ei ole pahoinpidellyt lapsiaan. Tässä, kuten ymmärsitkin, puhuttiin vain ja ainoastaan fyysisestä väkivallasta, jota vanhempi on puolustuskyvytöntä lastaan kohtaan toteuttanut. Veikkaan, että jokunenkin yksinäisyyttä valittava vanhus kuuluu tähän kategoriaan.
Entä muu väkivalta? On myös esimerkiksi henkistä ja taloudellista väkivaltaa. Tutkimusten mukaan esimerkiksi arestiin laitetun lapsen aivoissa aktivoituvat samat alueet kuin tukkapöllyä saaneen lapsen aivoissa. Lapsi ei useinkaan pysty puolustautumaan arestiin laittamista vastaan tai monia muitakaan rangaistusmenetelmiä vastaan.
Yleensä lapset oppivat ja viisastuvat vahingoistaan. Jos eivät opi, niin sitten siitä jutellaan lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodissa lapsille tarjotaan laadukasta varhaiskasvatusta jonka saanti on jokaisen lapsen oikeus. Päiväkoti ei siis ole mikään hoitopaikka niin kuin ennen, vaan erottamaton osa lapsen kasvatus- ja koulutuspolkua. Tutkimusten mukaan laadukkaasti varhaiskasvatetuksi tuleminen parantaa oleellisesti lasten koulumenestystä ja ennaltaehkäisee syrjäytymistä.
Mielikuvituksellista.
Saahan sitä fantisoida.
Tuollaisia kirjoittelevat ihmiset, jotka haluavat korottaa omaa asemaansa yhteiskunnassa.
Tunnen näitä ns. pedagogeja, joilla on täysi koulutus ammattiinsa. Ei kyllä uskoisi.
Eiköhän se aina ole ollut yhtä lailla monien mielestä, nykyään siitä vain puhutaan enemmän ääneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin lastenkasvatukselle on paljon kovemmat sosiaaliset vaatimukset kuin ennen. Monet elämää helpottavat asiat jotka ennen olivat ok eivät todellakaan ole sitä enää. Lisäksi nykyisin sosiaalisten vaatimusten rikkominen on yhä useammin myös viranomaisasia, kiitos lasujen. Lastensuojelulla on valtuudet puuttua kaikkeen sellaiseen minkä se kokee olevan huolenaihe, eikä vanhemman siis tarvitse rikkoa mitään lakipykälää jotta joutuisi vaikeuksiin lastensuojelun kanssa.
Mitkä asioita helpottavat asiat ennen oli ok, mutta ei enää nykyisin?
Tuossa varmaan viitataan siihen, että ennen sai omia lapsiaan pahoinpidellä eikä kukaan korviaan lotkauttanut. Saattoivatpa sääliä pahoinpitelijää, kun oli niin "vaikeita" lapsia että oli "pakko" antaa selkään.
No esimerkiksi siksi, että totuus toisilta vuosikymmeniltä on unohtunut. Anoppini oli kotirouva lähes koko elämänsä. Jotta hän sai kotityöt tehtyä, laitettiin lapset puistotädille.
Isoäitini oli yrittäjä ja monen lapsen äiti. No hänellä oli 1-2 piikaa palkattuna kotitöihin sekä lapsettomista sisaruksista aina joku.
Kun isoäitini kuoli, kunta palkkasi kodinhoitajan hoitamaan perhettä ja kotia.
Puistotäti, piika, lapseton sukulainen sekä kodinhoitaja korvataan nykyisin varhaiskasvatuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miettinyt samaa ja koen lapsiperheen elämän raskaaksi. Isoin asia ainakin meillä on se, että työelämä on niin vaativaa. Teemme toimistotyötä, mutta työn määrä on kasvanut aivan älyttömästi kymmenen vuoden aikana ja työtehtävät ovat pirstaleisia perustehtävän ohella. Työpäivän jälkeen ollaan aivan puhki ja pitäisi kuitenkin jaksaa huolehtia lasten harrastukset, läksyt, kaverisuhteet (halutaan tietää missä lapsi kulkee ja kenen kanssa) ja kaikkea mahdollista. Työelämä ei jousta oikeastaan yhtään lapsiperheen elämän kanssa. Myös kouluissa vaaditaan kodin osallistumista ja jatkuvasti pitäisi olla kouluun raahaamassa jotain askartelutarviketta, rahaa, leluja ja täyttämässä jotain lippulappua. Harrastuksia on tavallaan pakko olla, ettei lapsi ole ainoa luokassaan ilman niitä.
Yhteiskunta asettaa mielestäni perheille liikaa paineita ja vaatimuksia suhteessa mahdollisuuksiin ja voimavaroihin.
Itseänikin ihmetyttää. Minulla on ollut ihan oikeitakin ongelmia elämässä ja olen ollut kauan työkyvyttömänä. Joku normaali perhe-elämä ei ole mitään sen rinnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt samaa ja koen lapsiperheen elämän raskaaksi. Isoin asia ainakin meillä on se, että työelämä on niin vaativaa. Teemme toimistotyötä, mutta työn määrä on kasvanut aivan älyttömästi kymmenen vuoden aikana ja työtehtävät ovat pirstaleisia perustehtävän ohella. Työpäivän jälkeen ollaan aivan puhki ja pitäisi kuitenkin jaksaa huolehtia lasten harrastukset, läksyt, kaverisuhteet (halutaan tietää missä lapsi kulkee ja kenen kanssa) ja kaikkea mahdollista. Työelämä ei jousta oikeastaan yhtään lapsiperheen elämän kanssa. Myös kouluissa vaaditaan kodin osallistumista ja jatkuvasti pitäisi olla kouluun raahaamassa jotain askartelutarviketta, rahaa, leluja ja täyttämässä jotain lippulappua. Harrastuksia on tavallaan pakko olla, ettei lapsi ole ainoa luokassaan ilman niitä.
Yhteiskunta asettaa mielestäni perheille liikaa paineita ja vaatimuksia suhteessa mahdollisuuksiin ja voimavaroihin.
No eihän työelämä jousta muidenkaan asioiden takia. Lapset on kuitenkin itse valittu asia.
Vierailija kirjoitti:
No esimerkiksi siksi, että totuus toisilta vuosikymmeniltä on unohtunut. Anoppini oli kotirouva lähes koko elämänsä. Jotta hän sai kotityöt tehtyä, laitettiin lapset puistotädille.
Isoäitini oli yrittäjä ja monen lapsen äiti. No hänellä oli 1-2 piikaa palkattuna kotitöihin sekä lapsettomista sisaruksista aina joku.
Kun isoäitini kuoli, kunta palkkasi kodinhoitajan hoitamaan perhettä ja kotia.
Puistotäti, piika, lapseton sukulainen sekä kodinhoitaja korvataan nykyisin varhaiskasvatuksella.
Millä vuosisadalla olet elänyt? En tiedä yhden yhtä perhettä, jossa olisi ollut joku piika tai jopa kaksi ja jossa lapset olisivat menneet puistotädille. Yksikään lapseton sukulainen ei ole myöskään ollut jelppimässä kenelläkään. Pääkaupunkiseudulla ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt samaa ja koen lapsiperheen elämän raskaaksi. Isoin asia ainakin meillä on se, että työelämä on niin vaativaa. Teemme toimistotyötä, mutta työn määrä on kasvanut aivan älyttömästi kymmenen vuoden aikana ja työtehtävät ovat pirstaleisia perustehtävän ohella. Työpäivän jälkeen ollaan aivan puhki ja pitäisi kuitenkin jaksaa huolehtia lasten harrastukset, läksyt, kaverisuhteet (halutaan tietää missä lapsi kulkee ja kenen kanssa) ja kaikkea mahdollista. Työelämä ei jousta oikeastaan yhtään lapsiperheen elämän kanssa. Myös kouluissa vaaditaan kodin osallistumista ja jatkuvasti pitäisi olla kouluun raahaamassa jotain askartelutarviketta, rahaa, leluja ja täyttämässä jotain lippulappua. Harrastuksia on tavallaan pakko olla, ettei lapsi ole ainoa luokassaan ilman niitä.
Yhteiskunta asettaa mielestäni perheille liikaa paineita ja vaatimuksia suhteessa mahdollisuuksiin ja voimavaroihin.
Tämä alkoi jo naurattamaan! Vai että olet puhki työpäivän jälkeen ja kuntosi ei riitä hoitaa enää lasten asioita. Joopa joo taas. Teillä varmasti Korona-aikana etäkoulukin oli täydellinen katastrofi. Ihan itse olette elämänne sotkeneet ja sen määritelleet tuollaiseksi epämääräiseksi läjäksi, jota ette kykene hoitamaan edes suurinpiirtein kunnialla.
Valivali sitä, valivali tätä, valivali tuota, mutta aikaa riittää kännykän maailmassa hengaamiseen ja tv-sarjoille hyvin, tissuttelukin on vain teidän oikeus, lapsista viis.
Jotkut on kyllä täydellisiä käsiä. Olen varma, että jos ihan kuka hyvänsä saisi kärpäsenä katossa katsottua touhuanne, niin sieltä löytyisi sata asiaa, jonka voisi tehdä viisaammin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt samaa ja koen lapsiperheen elämän raskaaksi. Isoin asia ainakin meillä on se, että työelämä on niin vaativaa. Teemme toimistotyötä, mutta työn määrä on kasvanut aivan älyttömästi kymmenen vuoden aikana ja työtehtävät ovat pirstaleisia perustehtävän ohella. Työpäivän jälkeen ollaan aivan puhki ja pitäisi kuitenkin jaksaa huolehtia lasten harrastukset, läksyt, kaverisuhteet (halutaan tietää missä lapsi kulkee ja kenen kanssa) ja kaikkea mahdollista. Työelämä ei jousta oikeastaan yhtään lapsiperheen elämän kanssa. Myös kouluissa vaaditaan kodin osallistumista ja jatkuvasti pitäisi olla kouluun raahaamassa jotain askartelutarviketta, rahaa, leluja ja täyttämässä jotain lippulappua. Harrastuksia on tavallaan pakko olla, ettei lapsi ole ainoa luokassaan ilman niitä.
Yhteiskunta asettaa mielestäni perheille liikaa paineita ja vaatimuksia suhteessa mahdollisuuksiin ja voimavaroihin.No eihän työelämä jousta muidenkaan asioiden takia. Lapset on kuitenkin itse valittu asia.
Olen kyllä sitä mieltä, että yhteiskunnan etu olisi, jos pienten lasten kanssa olisi mahdollisuus tehdä esimerkiksi lyhyempää työpäivää kunnes lapsi on 12v. Ruotsin tapaan. Se ei olisi pakollista, mutta olisi edes mahdollista.
Ei tietenkään työelämä jousta muidenkaan asioiden vuoksi, mutta enpä niihin ottanutkaan kantaa. Olen myös sitä mieltä, että yhteiskunta voittaisi, jos vuorotteluvapaita ja opintovapaita mahdollistettaisiin ja tuettaisiin paremmin. Niissäkin on linja tiukentunut. Ihmisiltä vaaditaan paljon, mutta ei tulla vastaan missään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä vain some ilmiö, vai voisitko sinä kasvotusten sanoa toiselle hänen olevan tyhmä, kun oletan sinun olevan aikuinen?
Jos perheessä hyvä kotikasvatus, niin toisen tyhmäksi haukkumista ei sallita, eikä päiväkodissa tai koulussa.
Mutta tuttu ilmiö jopa taaperoikäisiltä, kun sanan on oppinut vanhemmilta tai isovanhemmilla tai muilta läheisiltä. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.Nykyisin hyvin monet katsovat, että lapsella tulee olla oikeus ilmaista negatiivisiakin tunteita avoimesti, minkä vuoksi tyhmäksi nimittely sallitaan.
Toisaalta myös keinot puuttua siihen nimittelyyn ovat huonommat kuin ennen. Vielä 90-luvulla rumia puhuvan lapsen suun saattoi pestä saippualla (niin tehtiin jopa päiväkodissa) mutta nykyisin siitäkin tulee lasu.Ihmettelen tuota jatkuvaa lasuttelua. Kuka tekisi muka lasuja jatkuvasti? Kuka kyylää perhettäsi aamusta iltaan ja joka paikassa valmiina tekemään lasun? Ei kukaan, joten älä edessä viitsi työntää lasuväninää joka vastaukseesi.
Olen syntynyt 1970 luvulla ja meillä ei ollut mitään kurittamista. Meillä juteltiin asiat aina läpi ja lapselle annettiin vastuuta ikätason mukaan sopivasti eri asioihin, eli myös käytökseen.
Lapseni ovat osin jo aikuisia ja kurittamista ei ole tarvittu kertaakaan, vaan meillä on ollut aina aikaa puhua mahdollisista asioista. Me vanhemmat olemme molemmat rauhallisia ihmisiä ja en muista kovinkaan pahoja tilanteita, jossa olisimme joutuneet lapsillemme tiukasti sanomaan. Tiukasti sanominen ei tarkoita ikävästi, nöyryyttävästi tai rumasti sanomista, vaan lapset ovat fiksuja ja tietävät yleensä aina itsekin mikä meni pieleen. Asioita ei ole jääty vatvomaan enää, vaan ne ovat jääneet siihen ja elämä on jatkunut.
Meillä on ihana perhe ja lämpimät välit. Perheeseemme kuuluu myös isovanhemmat ja sisarustemme perheet ja muita läheisiä on paljon.
Kyllä nykyisin tehdään paljon enemmän lastensuojeluilmoituksia, kun uusi laki tuli voimaan v. 2007 ja syyksi riittää epäilys ja jokainen joka työskentelee lasten ja nuorten kanssa on jo työnsä puolesta velvoitettu tekemään ilmoituksen, jos epäilee lasten kaltoinkohtelua.
Ja nykyisin jokainen lapsi on heti syntyessään viranomaisten valvonnassa - neuvolassa, päiväkodissa, koulussa, harrastuksissa, lääkärissä jne.
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodissa lapsille tarjotaan laadukasta varhaiskasvatusta jonka saanti on jokaisen lapsen oikeus. Päiväkoti ei siis ole mikään hoitopaikka niin kuin ennen, vaan erottamaton osa lapsen kasvatus- ja koulutuspolkua. Tutkimusten mukaan laadukkaasti varhaiskasvatetuksi tuleminen parantaa oleellisesti lasten koulumenestystä ja ennaltaehkäisee syrjäytymistä.
Näin teoriassa ja paperilla. Mutta olen nähnyt tätä laadukasta varhaiskasvatusta läheltä tarpeeksi. Käytännössä se ei toteudu. Lapsi on vain muistellut ruokaansa päiväkodissa ja on joutunut olemaan siellä 8 h, kehittävät puuhat toteutuvat vain muutaman lapsen osalta, jotka itse ovat aktiivisia, resursseja on liian vähän, sijaiset vaihtuvat koko ajan, on suuret ryhmät, joissa moni lapsi jää täysin syrjään ja oman onnensa nojaan. Kaikki ei ole aina sitä mitä puhutaan. Usein varhaiskasvatus on vain selviämistä päivästä toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt samaa ja koen lapsiperheen elämän raskaaksi. Isoin asia ainakin meillä on se, että työelämä on niin vaativaa. Teemme toimistotyötä, mutta työn määrä on kasvanut aivan älyttömästi kymmenen vuoden aikana ja työtehtävät ovat pirstaleisia perustehtävän ohella. Työpäivän jälkeen ollaan aivan puhki ja pitäisi kuitenkin jaksaa huolehtia lasten harrastukset, läksyt, kaverisuhteet (halutaan tietää missä lapsi kulkee ja kenen kanssa) ja kaikkea mahdollista. Työelämä ei jousta oikeastaan yhtään lapsiperheen elämän kanssa. Myös kouluissa vaaditaan kodin osallistumista ja jatkuvasti pitäisi olla kouluun raahaamassa jotain askartelutarviketta, rahaa, leluja ja täyttämässä jotain lippulappua. Harrastuksia on tavallaan pakko olla, ettei lapsi ole ainoa luokassaan ilman niitä.
Yhteiskunta asettaa mielestäni perheille liikaa paineita ja vaatimuksia suhteessa mahdollisuuksiin ja voimavaroihin.Tämä alkoi jo naurattamaan! Vai että olet puhki työpäivän jälkeen ja kuntosi ei riitä hoitaa enää lasten asioita. Joopa joo taas. Teillä varmasti Korona-aikana etäkoulukin oli täydellinen katastrofi. Ihan itse olette elämänne sotkeneet ja sen määritelleet tuollaiseksi epämääräiseksi läjäksi, jota ette kykene hoitamaan edes suurinpiirtein kunnialla.
Valivali sitä, valivali tätä, valivali tuota, mutta aikaa riittää kännykän maailmassa hengaamiseen ja tv-sarjoille hyvin, tissuttelukin on vain teidän oikeus, lapsista viis.
Jotkut on kyllä täydellisiä käsiä. Olen varma, että jos ihan kuka hyvänsä saisi kärpäsenä katossa katsottua touhuanne, niin sieltä löytyisi sata asiaa, jonka voisi tehdä viisaammin.
Turhaan naurat, mutta veikkaan, että olet se palstailija, joka purkaa täällä mt-ongelmia. Sinut kannattaa jättää noteeraamatta. Edellä mainittu kirjoitus oli hyvin realistinen kuvaus tämän päivän arjesta lapsiperheissä, johon moni voi samaistua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapset ole rankkoja, muu elämä vaatimuksineen on.
Mä veikkaan, et nää tällaset valittajat ei kestäis minuuttiakaan, jos pääsisivät ajassa taaksepäin. Kun oikeesti piti tehdä itse, eikä koneet tehneet kaikkea. Ja naisiin kohdistui ihan oikeasti vaatimuksia.
No silloin lapset piestiin ja raivottiin hiljaisiksi tai kulkivat jo pienestä lapsijoukoissa ilman valvontaa, mikä tietysti johti tapaturmiin.
Piestiin = tukistettiin
Raivottiin = komennettiin tiukasti
Nykypäivänä saa vain lempeästi sanoittaa, ja jos kovapäinen lapsi ei sitä tottele niin ollaan avuttomia kuin kala kuivalla maalla.Kyllä se piestiin tarkoitti usein ihan vitsan antamista vielä pitkään sen jälkeen kun kuritusväkivalta oli kielletty. Tukkapölly ja luunapit ihan normaali käytäntö monissa paikoin vielä 2000-luvulla. En haikaile että niin pitäisi vielä olla, en todellakaan. Joskus hyvin raskaina hetkinä tulee kuitenkin tunne, että olisi kätevää ratkaista tämä huono käytös kerralla yhdellä napakalla luunapilla ja todennäköisesti olisin siihen sortunut joskus, jos se olisi laillista ja yleisesti hyväksyttyä. Mutta kun ei ole, niin ei ole ja se vaatii vanhemmalta todella paljon enemmän.
Hyvin suuri osa vanhemmista on sellaisia, että he eivät selviä uusista vaatimuksista, eli todellakin tarvitsisivat vitsan ja luunapit käyttöön jotta pystyisivat saamaan lapsensa kuriin. Jopa kasvatusammattilaisille rangaistukseton kasvatus on hyvin haastavasti toteutettava.
Ruumiillista kuritusta ei pitäisi kauhistella, koska sen haitat ovat paljon pienemmät kuin kurittomuuden haitat. Ihan niin kuin aikuisilla vankilat haitat ovat pienemmät kuin rikollisuuden haitat.Tarkoitatko nyt ihan tosissasi, että sitten kun olet silloin aikonasi kurittamiesi lastesi hylkäämänä yksinäisenä vanhainkodissa eikä enää aivot ihan täysillä pelitä (kuten ei lapsillakaan silloin ennen), niin toivot että oman lapsuutensa traumatisoimat hoitajat kuritittavat sinua. Kirjaa nyt ihmeessä jo hyvissä ajoin millä tavoin toivot tämän totetutettavan.
Miten muita vanhuksia sitten rangaistaan vanhainkodissa? Piiskaajavanhukset luonnollisesti saavat piiskaa, mutta entä arestiinlaittajavanhukset tai viikkorahantakavarikoijavanhukset? Joutuvatko vanhainkodissa arestiin tai heidän käyttörahansa takavarikoidaan?
Lähtökohta ajatuksellesi on väärä, sillä suurin osa on käyttäytynyt normaalisti, eli ei ole pahoinpidellyt lapsiaan. Tässä, kuten ymmärsitkin, puhuttiin vain ja ainoastaan fyysisestä väkivallasta, jota vanhempi on puolustuskyvytöntä lastaan kohtaan toteuttanut. Veikkaan, että jokunenkin yksinäisyyttä valittava vanhus kuuluu tähän kategoriaan.
Entä muu väkivalta? On myös esimerkiksi henkistä ja taloudellista väkivaltaa. Tutkimusten mukaan esimerkiksi arestiin laitetun lapsen aivoissa aktivoituvat samat alueet kuin tukkapöllyä saaneen lapsen aivoissa. Lapsi ei useinkaan pysty puolustautumaan arestiin laittamista vastaan tai monia muitakaan rangaistusmenetelmiä vastaan.
Yleensä lapset oppivat ja viisastuvat vahingoistaan. Jos eivät opi, niin sitten siitä jutellaan lisää.
Ja lisää, ja lisää, ja lisää... Lopulta lapsi ei kiinnitä vanhempansa sanomisiin enää mitään huomiota ja vanhemman auktoriteetti on kokonaan mennyttä. Ns. keskusteleva kasvatus toimii vain niillä lapsilla jotka ovat poikkeuksellisen kilttejä. Normaali lapsi ja varsinkin normaalia omapäisempi lapsi tarvitsevat keskustelun lisäksi myös pakottamista ja rangaistuksia, jotta alkavat totella riittävän hyvin.
Miten muita vanhuksia sitten rangaistaan vanhainkodissa? Piiskaajavanhukset luonnollisesti saavat piiskaa, mutta entä arestiinlaittajavanhukset tai viikkorahantakavarikoijavanhukset? Joutuvatko vanhainkodissa arestiin tai heidän käyttörahansa takavarikoidaan?