Miksi nykyvanhempien mielestä kaikki on niin rankkaa?
Ihan jo pelkästään oman lapsen kanssa oleminen? Yhdenkin lapsen? Ja kahdenhan kanssa ei vanhempi voi olla koskaan yksin, koska ne juoksevat eri suuntiin. Jos syntyy uusi lapsi niin esikoinen laitetaan päiväkotiin. Vaikka olisi hädin tuskin 2v. Koska miten sitä pystyisi kahta lasta yhtäaikaa hoitamaanIhan liian rankkaa!
Kommentit (165)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin lastenkasvatukselle on paljon kovemmat sosiaaliset vaatimukset kuin ennen. Monet elämää helpottavat asiat jotka ennen olivat ok eivät todellakaan ole sitä enää. Lisäksi nykyisin sosiaalisten vaatimusten rikkominen on yhä useammin myös viranomaisasia, kiitos lasujen. Lastensuojelulla on valtuudet puuttua kaikkeen sellaiseen minkä se kokee olevan huolenaihe, eikä vanhemman siis tarvitse rikkoa mitään lakipykälää jotta joutuisi vaikeuksiin lastensuojelun kanssa.
Mitkä asioita helpottavat asiat ennen oli ok, mutta ei enää nykyisin?
Leikkikehä: Oli ihan ok vielä viime vuosisadalla heittää lapsi pieneen kehään viihtymään lelujen kanssa. Nyt ei, kun siellä kehässä ei pääse ryömimään/konttaamaan kunnolla ja kehitys on hitaampaa.
Telkkari: 80- ja 90-luvuilla sai lapsen istuttaa vielä telkkarin edessä sillä aikaa, kun vanhemmat puuhasivat muuta. Mä osasin alta kolme vuotiaana laittaa videot itse pyörimään sillä aikaa, kun vanhemmat nukkui aamulla. Nykyään ei todellakaan suositella alle kaksi vuotiaille ollenkaan ruutuaikaa ja isommillekin vielä mahdollisimman vähän.
Vahtiminen: Vielä 80-luvulla sai aika pienetkin lapset mennä aika vapaasti ilman aikuisen valvontaa. Nykyään pitää pitää paljon tarkemmin silmällä missä ne mukulat menee.
Ja näähän on kaikki ihan hyvää edistystä, koska se lisää lasten terveyttä ja turvallisuutta. Mutta kyllähän noi tuo lisästressiä vanhemmille.
Mulla on vuoden ikäinen poika, joka syö kaiken. Kun se syö kaukosäädintä, seinää tai kirjoja, niin mä mietin, että onkohan toi jotain myrkkymuovia, joka aiheuttaa kivesten surkastumista tai jotain, tai onkohan kirjoissa käytetty väri myrkyllistä. Olen aika varma, ettei noi kysymykset edes käyneet mun vanhempien mielessä 80-luvulla, kun mä nakersin jotain kaukosäädintä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se alkaa jo raskausaikana. Kaikki on kielletty, pitäisi tehdä sitä ja tätä ja tuomitaan, jos ei tee just niin, kuin ohjeissa sanotaan (ja ne ohjeet vaihtuu tyyliin vuosittain). Ymmärrän, että päihteet on ehdoton ei, mutta on myös lukemattomia muita juttuja, jotka ovat olevinaan yhtä pahoja, kuin vaikka viina (tai ainakin sellaisen vaikutelman saa). Ahdistavaa ja vaikea ottaa rennosti.
Tämä on totta. Jatkuvasti julkaistaan tutkimuksia, joissa sanotaan mikä äidin syöminen milloinkin aiheuttaa lapsen käytöshäiriöistä lähtien kaiken. Miksei ikinä tutkita vastaavasti mikä miesten syöminen vaikuttaa heidän spermansa laatuun ja näin ollen lapsen häiriöihin? Ei, se on vain ja ainoastaan naisten vika, sillä kaikki johtuu raskausajan syömisistä.
On helpompi syyllistää äitiä syömisistään kuin kätilöä siitä, että hänen toimensa aiheuttivat lapselle hapenpuutteen ja neurologisia ongelmia.
Hesarissa oli tänään juttu, että perheiden lapsilukuun näyttää vaikuttavan se, miten lähellä sukulaiset ovat ja minkä.ikäisiä omat vanhemmat ovat. Siis tukiverkot.
Muistan 60- ja 70-luvulta, että olin usein lomilla sukulaisten luona ilman vanhempiani ennen teini-ikää. Siis tätien, isovanhempien ja isotädin luona hoidossa vuorokausia. Sisaruksia minulla ei ollut. Jälkeenpäin olen miettinyt tuota kuviota. Siihen aikaan se taisi olla aika yleistä mutta ei enää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin lastenkasvatukselle on paljon kovemmat sosiaaliset vaatimukset kuin ennen. Monet elämää helpottavat asiat jotka ennen olivat ok eivät todellakaan ole sitä enää. Lisäksi nykyisin sosiaalisten vaatimusten rikkominen on yhä useammin myös viranomaisasia, kiitos lasujen. Lastensuojelulla on valtuudet puuttua kaikkeen sellaiseen minkä se kokee olevan huolenaihe, eikä vanhemman siis tarvitse rikkoa mitään lakipykälää jotta joutuisi vaikeuksiin lastensuojelun kanssa.
Mitkä asioita helpottavat asiat ennen oli ok, mutta ei enää nykyisin?
Lapsia ei tarvinnut kyydittää joka paikkaan vaan kulkivat paljon itse, alle kouluikäistä ei tarvinnut koko ajan vahtia (esim. itse olen käynyt lähikaupassa yksin jo 6-vuotiaana), lapsilla ei ollut pakko olla ohjattuja kodin ulkopuolisia harrastuksia, lapsia sai rangaista tarvittaessa lujastikin, lapsilla sai teettää paljon enemmän kotitöitä, pienen lapsen liikkumavapautta sai tarvittaessa rajata merkittävästi, ei tarvinnut olla sukupuolisensitiivinen ja ylipäätään kasvatustyylin sai valita itse eikä esim. neuvola "suositellut" mitään tiettyä tyyliä.
Eli asenne oli paljon vähemmän tiukkapipoinen perheiden tekemien valintojen suhteen. Kaikki kukat saivat kukkia.Meillä on nytkin noin lukuunottamatta lujia rangaistuksia. Enkä oikeasti usko, että nykyvanhemmilla olisi helpompaa, jos he saisivat ha kat a lapsiaan aina kokiessaan, että nyt on sopiva hetki. Outoa ajatella, että vuonna 2022 vanhemmat kokevat, että vanhemmuus olisi helpompaa, jos saisi olla avoimesti väk ival¨tainen.
Laitapa lapsi nykyisin edes jäähypenkille, niin heti alkaa tulla palautetta "kasvatusvirheestä". Sen määritelmä että mikä kaikki on väkivaltaisuutta (fyysistä, psyykkista, taloudellista yms sellaista) on laajentunut aivan valtavasti.
Nyt saan tietysti p-skaa niskaan mutta meillä oli seitsemän lasta joista minä nuorin.
Vanhin syntyi kun äitini oli 25, siitä sitten vuorollaan me kaikki muut.
Äitini jäi työelämästä kun vanhin syntyi, eikä sen jälkeen palannut enää töihin. Me emme kukaan olleet päiväkodissa tms. Isä elätti perheen ja iltaisin oli talonrakennuksella, saatiin oma koti.
Äitini ompeli meille vaatteet, harvoin mitään ostettiin valmiina paitsi takit yms. Oltiin aina kauniisti puettuja, siitä saatiin kehuja. Me muksut harrastettiin kaikenlaista ilmaista, yksi veli harrasti suunnistusta ja sai paljon palkintoja, minä ja yksi sisko innostuttiin hevosista ja siinä menikin monta vuotta talleilla nuohotessa ja saimme myös ratsastaa. Ei ollut kännyköitä, juostiin kesäisin ulkona kavereitten kanssa, uimassa, mitä milloinkin. Koiraharrastus oli kova, ensin lainattiin naapureitten koiria lenkille myöhemmin saatiin oma.
Muistan kun äitini sanoi että viisi litraa maitoa meni päivässä kun pojat oli kasvuiässä. Herkkuja meillä ei syöty mutta hyvää oli kun lauantaisin leivottiin pullaa ja kesäaikaan marjapiirakoita.
Kaikenlaisia sattumuksia äitini on kertonut mitä meillä tapahtui, mutta ei koskaan katkerana, päin vastoin. Meiltä ei puuttunut mitään, aina oli hyvää ruokaa. Alkoholi ei näytellyt minkäänlaista osaa perheessä. Väkivaltaa ei ollut, eletttiin tasaista normaalia arkea.
Olen nyt itse viisikymppinen ja kaksi lasta kasvattanut yksin. Toinen on nyt 32, toinen 26. Jäin yksinhuoltajaksi kun nuorempi oli 4. Sen jälkeen kasvatin heidät yksin, isä ei osallistunut millään tavalla.
En kokenut elämää rankaksi enkä vaikeaksi. Totta kai haasteita oli mutta olen aina kokenut haasteet voittamista varten. Kävin ja käyn töissä ja maksoin kaiken yksin. Silti lapset sai kaiken tarpeellisen ja vähän ylimääräistäkin ja mikä tärkeintä rakkautta ja aikaa lapsille ei puuttunut koskaan.
En koskaan halunnut uutta kumppania, tiedän että se olisi tuonut vain ongelmia joita en halunnut lasteni joutuvan kokemaan. Halusin heille turvallisen tasapainoisen kodin kuten itselläni oli.
On sitä joutunut venymään ja olemaan monena monessa. Mitään en kuitenkaan ole pahana kokenut.
Nyt molemmat lapset on pois kotoa, poika joka on vanhempi on valmistunut hyvään ammattiin ja asuu avoliitossa, tyttö valmistui pari vuotta sitten ja on päässyt hyvään alkuun urakehityksessä, hän onkin heistä kunnianhimoisempi. Avoliitossa hänkin.
Yksinhuoltaja ei saisi onnistua eikä olla tyytyväinen elämäänsä, sen olen saanut kokea monelta taholta. Aina on niitä jotka yrittävät lykätä keppiä rattaisiin, kyllä vielä tulee eteen ja vielä sen edestäs löydät jne. Enpä ole löytänyt. Olen ollut elämääni tyytyväinen. Omaan peruspositiivisen elämänkatsomuksen ja pyrin aina näkemään sen lasin puolitäytenä.
Katson että on paljon oma valinta hyppääkö siihen vaatimusten oravanpyörään että kaikkea pitää olla ja kaikkea pitää saada ja aina on kiire jne jne. Hitaampaa elämääkin voi elää. Ei ole kauhea asia jos sinne baariin ei pääse kun ei saa lapsenvahtia. Ei pidä ottaa paineita että niin ja näin KUULUU olla ja tehdä ja stressata kun itsellä ei ole niinkuin sillä ja tuolla naapurilla ja työkaverilla. Mistä sen tietää mitä sieltä kulissien takaa löytyy?
Onnellisen elämän ainekset voi löytää niin pienistä asioista, kaiken ei tarvitse maksaa paljon jos mitään. Levollinen hyvä mieli tulee ihmisen sisältä, ei suorittamisesta eikä vertailusta mitä toisella on ja mitä minulla ei ole.
Tiedän että triggeröin tässä nyt jotain ja ehkä vahvasti. Sanoinpahan sanottavani, näinkin elämään voi suhtautua.
Persoonallisuushäiriöiset minäminä-uhrit ainakin lisääntyneet.
Milloin tämä ennen-aika oli, jolloin lasten vanhemmilla ei ollut rankkaa?
Oman havaintoni mukaan (70v) koskaan aikaisemmin Suomen historiassa lapset eivät ole voineet niin hyvin ja saaneet vanhemmiltaan niin paljon rakkautta, huolenpitoa, hellyyttä ja syliä kuin tänä päivänä. Lapsella on jopa ihmisarvo ja lakiin perustuvat oikeudet.
Kiitos nykyajan vanhempien, heidän korkeammasta koulutuksesta ja tiedoista ja taidoista, lisääntyneestä vapaa-ajasta, yhteiskunnan varhaiskasvatuksesta, neuvolapalveluista, nuorista poliittista päättäjistä jne.
Ja mitä oli tämä ap. ihannoima entinen-aika, jolloin vanhemmat laittoivat lapsensa 1-6kk hoitoon, kun työ meni lapsen edelle, kun poliittiset päättäjät koostuivat setämiehistä.
Ja vielä 70-luvulle saakka lasten vanhemmat lastensa hoitajana oli vieras ilmiö, vaan jo vauvaikäiset annettiin mummojen ja papoojen hoidettavaksi, maalta tulleille 14-16v kotiapulaisille, vanhemmille sisaruksille ja yleensä vähemmän työkykyisille ja lapset leikkivät ulkona oman onnensa nojassa, kun kävelemään oppivat.
Ja tämä tietenkin näkyi lasten yleisissä tapaturmista ja kuoleman tapauksissa. Tätäkö ap. ihannoit, kun nykylapset ovat päiväkodissa varhaiskasvatuksessa ja aikuisten seurassa.
Jos ap. havainto, ettei nykyvanhemmat jaksa hoitaa lapsiaan? Elät kuplassa ja tuttava-ja ystäväpiirisi koostuu hyvin pienestä ryhmästä, joilla ei mene hyvin ja heillä on paljon muitakin ongelmia esim. mt-ongelmia, taloudellisia huolia, alhainen koulutustaso, alkoholiongelma jne. jotka siirtyvät sukupolvelta toiselle, kun ei ole voimia, osaamista ja taitoa katkaista sukupolvien kierretä ja vanhemmuus on ollut hukassa useamman sukupolven ajan.
Vierailija kirjoitti:
Joo, ennen yhteisö hoiti lapsia, kun varhaiskasvatus oli mitä oli. Että vanhemmat pääsisivät TÖIHIN. Ei vanhemmat missään panolomilla laahunneet "laatuaikaa" harrastamassa.
Eihän ennen edes ollut varhaiskasvatusta. Se oli päivähoito jonka tarkoitus oli säilyttää lapsia vanhempien työpäivän ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se alkaa jo raskausaikana. Kaikki on kielletty, pitäisi tehdä sitä ja tätä ja tuomitaan, jos ei tee just niin, kuin ohjeissa sanotaan (ja ne ohjeet vaihtuu tyyliin vuosittain). Ymmärrän, että päihteet on ehdoton ei, mutta on myös lukemattomia muita juttuja, jotka ovat olevinaan yhtä pahoja, kuin vaikka viina (tai ainakin sellaisen vaikutelman saa). Ahdistavaa ja vaikea ottaa rennosti.
Tämä on totta. Jatkuvasti julkaistaan tutkimuksia, joissa sanotaan mikä äidin syöminen milloinkin aiheuttaa lapsen käytöshäiriöistä lähtien kaiken. Miksei ikinä tutkita vastaavasti mikä miesten syöminen vaikuttaa heidän spermansa laatuun ja näin ollen lapsen häiriöihin? Ei, se on vain ja ainoastaan naisten vika, sillä kaikki johtuu raskausajan syömisistä.
No ei kai kukaan vedä jotain lakua kilokaupalla? Herää jo, herää jo...!
En voi herätä, koska äitini lakun syönti on tyhmistänyt minut jo kohdussa.
Ymmärrätkö, että jos olisin raskaana ja olisin vetänyt lakritsinhimossani lakua, niin tuo uutinen ahdistaisi minua, koska ajattelisin vaarantaneeni lapseni terveyden?
Vierailija kirjoitti:
Lasten kasvattaminen on rankkaa, jos sen tekee kunnolla ja itsekriittisesti reflektoiden. Nämä jotka valittaa ap:n tapaan siitä että nykyvanhemmat eivät osaa tai kestä mitään, ovat itse jättäneet jotain tuosta hommasta tekemättä ja siksi muistelevat homman olleen kovin helppoa. Ovat ehkä jättäneet lapsensa aika pitkälti muiden hoidettavaksi. Kelpo ratkaisu sekin, mutta silloin ei kannattaisi hirveästi huudella sellaisesta mistä ei ole itsellä kokemusta. Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten.
Höyrypäät laukkaa kaikkien kasvatusoppaiden ja neuvola ohjeiden perässä unohtamatta vauvapalstaa ja muuta hömppää. Ihmekös tuo jos rasittaa. Paras vetoomus on toi lasun pelko. Tyhjät tynnyrit kolisevat juurikin eniten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se alkaa jo raskausaikana. Kaikki on kielletty, pitäisi tehdä sitä ja tätä ja tuomitaan, jos ei tee just niin, kuin ohjeissa sanotaan (ja ne ohjeet vaihtuu tyyliin vuosittain). Ymmärrän, että päihteet on ehdoton ei, mutta on myös lukemattomia muita juttuja, jotka ovat olevinaan yhtä pahoja, kuin vaikka viina (tai ainakin sellaisen vaikutelman saa). Ahdistavaa ja vaikea ottaa rennosti.
Tämä on totta. Jatkuvasti julkaistaan tutkimuksia, joissa sanotaan mikä äidin syöminen milloinkin aiheuttaa lapsen käytöshäiriöistä lähtien kaiken. Miksei ikinä tutkita vastaavasti mikä miesten syöminen vaikuttaa heidän spermansa laatuun ja näin ollen lapsen häiriöihin? Ei, se on vain ja ainoastaan naisten vika, sillä kaikki johtuu raskausajan syömisistä.
No ei kai kukaan vedä jotain lakua kilokaupalla? Herää jo, herää jo...!
En voi herätä, koska äitini lakun syönti on tyhmistänyt minut jo kohdussa.
Ymmärrätkö, että jos olisin raskaana ja olisin vetänyt lakritsinhimossani lakua, niin tuo uutinen ahdistaisi minua, koska ajattelisin vaarantaneeni lapseni terveyden?
Lääkkeet.
Vierailija kirjoitti:
Se alkaa jo raskausaikana. Kaikki on kielletty, pitäisi tehdä sitä ja tätä ja tuomitaan, jos ei tee just niin, kuin ohjeissa sanotaan (ja ne ohjeet vaihtuu tyyliin vuosittain). Ymmärrän, että päihteet on ehdoton ei, mutta on myös lukemattomia muita juttuja, jotka ovat olevinaan yhtä pahoja, kuin vaikka viina (tai ainakin sellaisen vaikutelman saa). Ahdistavaa ja vaikea ottaa rennosti.
Ei saa ostaa edes punalaputettuja aletuotteita...
Minkä ihmeen "nykyvanhempien"? Eiköhän niitä rankkoja ja helppoja vanhemmuuksia ole ollut kaikissa maailman ajoissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin lastenkasvatukselle on paljon kovemmat sosiaaliset vaatimukset kuin ennen. Monet elämää helpottavat asiat jotka ennen olivat ok eivät todellakaan ole sitä enää. Lisäksi nykyisin sosiaalisten vaatimusten rikkominen on yhä useammin myös viranomaisasia, kiitos lasujen. Lastensuojelulla on valtuudet puuttua kaikkeen sellaiseen minkä se kokee olevan huolenaihe, eikä vanhemman siis tarvitse rikkoa mitään lakipykälää jotta joutuisi vaikeuksiin lastensuojelun kanssa.
Mitkä asioita helpottavat asiat ennen oli ok, mutta ei enää nykyisin?
Lapsia ei tarvinnut kyydittää joka paikkaan vaan kulkivat paljon itse, alle kouluikäistä ei tarvinnut koko ajan vahtia (esim. itse olen käynyt lähikaupassa yksin jo 6-vuotiaana), lapsilla ei ollut pakko olla ohjattuja kodin ulkopuolisia harrastuksia, lapsia sai rangaista tarvittaessa lujastikin, lapsilla sai teettää paljon enemmän kotitöitä, pienen lapsen liikkumavapautta sai tarvittaessa rajata merkittävästi, ei tarvinnut olla sukupuolisensitiivinen ja ylipäätään kasvatustyylin sai valita itse eikä esim. neuvola "suositellut" mitään tiettyä tyyliä.
Eli asenne oli paljon vähemmän tiukkapipoinen perheiden tekemien valintojen suhteen. Kaikki kukat saivat kukkia.
Meillä on lapset saaneet harrastukset valita niin, että pääsevät niihin itse kulkemaan. Tämän vuoksi asummekin kaupingissa, ei maalla vaikka se olisikin meille aikuisille kivempaa. Meillä lapset ovat saaneet käydä kaupassa siitä lähtien kun ovat aloittaneet koulun, eli 7v, vuoden myöhemmin kuin sinä.
En ole nytkään huomannut kenenkään pakottavan mihinkään kasvatustyyliin. Lapset tekevät kotitöitä meillä ihan reilustikin. Ei ole kyllä kukaan valittanut eikä lasuja kuulunut.
Mielestäni on vain hyvä, että enää lapset eivät saa huidella vapaana miten sattuu ja heistä tehdään lasu. Ei pienten kuulu mennä missä sattuu ilman vanhempiaan. Silloin sattui ennenkin paljon lasten tapaturmia, joten ihmeellis, jos joku ihannoi tuota?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin lastenkasvatukselle on paljon kovemmat sosiaaliset vaatimukset kuin ennen. Monet elämää helpottavat asiat jotka ennen olivat ok eivät todellakaan ole sitä enää. Lisäksi nykyisin sosiaalisten vaatimusten rikkominen on yhä useammin myös viranomaisasia, kiitos lasujen. Lastensuojelulla on valtuudet puuttua kaikkeen sellaiseen minkä se kokee olevan huolenaihe, eikä vanhemman siis tarvitse rikkoa mitään lakipykälää jotta joutuisi vaikeuksiin lastensuojelun kanssa.
Mitkä asioita helpottavat asiat ennen oli ok, mutta ei enää nykyisin?
Leikkikehä: Oli ihan ok vielä viime vuosisadalla heittää lapsi pieneen kehään viihtymään lelujen kanssa. Nyt ei, kun siellä kehässä ei pääse ryömimään/konttaamaan kunnolla ja kehitys on hitaampaa.
Telkkari: 80- ja 90-luvuilla sai lapsen istuttaa vielä telkkarin edessä sillä aikaa, kun vanhemmat puuhasivat muuta. Mä osasin alta kolme vuotiaana laittaa videot itse pyörimään sillä aikaa, kun vanhemmat nukkui aamulla. Nykyään ei todellakaan suositella alle kaksi vuotiaille ollenkaan ruutuaikaa ja isommillekin vielä mahdollisimman vähän.
Vahtiminen: Vielä 80-luvulla sai aika pienetkin lapset mennä aika vapaasti ilman aikuisen valvontaa. Nykyään pitää pitää paljon tarkemmin silmällä missä ne mukulat menee.
Ja näähän on kaikki ihan hyvää edistystä, koska se lisää lasten terveyttä ja turvallisuutta. Mutta kyllähän noi tuo lisästressiä vanhemmille.
Mulla on vuoden ikäinen poika, joka syö kaiken. Kun se syö kaukosäädintä, seinää tai kirjoja, niin mä mietin, että onkohan toi jotain myrkkymuovia, joka aiheuttaa kivesten surkastumista tai jotain, tai onkohan kirjoissa käytetty väri myrkyllistä. Olen aika varma, ettei noi kysymykset edes käyneet mun vanhempien mielessä 80-luvulla, kun mä nakersin jotain kaukosäädintä.
Olen aika varma, että kävi, mutta ei meidän lapsemme edes saaneet järsiä kaukosäädintä, se otettiin pois ja kiellettiin. Niinhän sinäkin teet ja niin vanhempasikin tekivät.
No kun ne lapset ja palkkatyö ja kotityöt ja parisuhde vie hyvää sometusaikaa! Siis tosi stressaavaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se alkaa jo raskausaikana. Kaikki on kielletty, pitäisi tehdä sitä ja tätä ja tuomitaan, jos ei tee just niin, kuin ohjeissa sanotaan (ja ne ohjeet vaihtuu tyyliin vuosittain). Ymmärrän, että päihteet on ehdoton ei, mutta on myös lukemattomia muita juttuja, jotka ovat olevinaan yhtä pahoja, kuin vaikka viina (tai ainakin sellaisen vaikutelman saa). Ahdistavaa ja vaikea ottaa rennosti.
Tämä on totta. Jatkuvasti julkaistaan tutkimuksia, joissa sanotaan mikä äidin syöminen milloinkin aiheuttaa lapsen käytöshäiriöistä lähtien kaiken. Miksei ikinä tutkita vastaavasti mikä miesten syöminen vaikuttaa heidän spermansa laatuun ja näin ollen lapsen häiriöihin? Ei, se on vain ja ainoastaan naisten vika, sillä kaikki johtuu raskausajan syömisistä.
No ei kai kukaan vedä jotain lakua kilokaupalla? Herää jo, herää jo...!
En voi herätä, koska äitini lakun syönti on tyhmistänyt minut jo kohdussa.
Ymmärrätkö, että jos olisin raskaana ja olisin vetänyt lakritsinhimossani lakua, niin tuo uutinen ahdistaisi minua, koska ajattelisin vaarantaneeni lapseni terveyden?Lääkkeet.
Unohditko ottaa ne?
Maailmahan on oikeasti ihan kauhea paikka. Ei ihme, jos vanhemmuus tuntuu rankalta, kun huomaa laittaneensa lisää lapsia tähän kurjuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se alkaa jo raskausaikana. Kaikki on kielletty, pitäisi tehdä sitä ja tätä ja tuomitaan, jos ei tee just niin, kuin ohjeissa sanotaan (ja ne ohjeet vaihtuu tyyliin vuosittain). Ymmärrän, että päihteet on ehdoton ei, mutta on myös lukemattomia muita juttuja, jotka ovat olevinaan yhtä pahoja, kuin vaikka viina (tai ainakin sellaisen vaikutelman saa). Ahdistavaa ja vaikea ottaa rennosti.
Ei saa ostaa edes punalaputettuja aletuotteita...
Kuka tämän kieltää. Täällä on kielletty ihan lapsettomia aikuisiakin menemästä vaikkapa ruokajonoon, koska kuulemma koko naapurusto saa kärsiä siitä häpeää. Huvittavaa. Eihän kukaan toivottavasti elä naapurin mainetta varten. Ja kuka sen ruokajonossa käymisen sitten yleiseen tietoon levittää? Ettei vaan olisi se huolestunut naapuri itte? Minä en ainakaan ala esittämään rikasta naapurin takia. En vaikka heidän asunnon hinta siitä heidän mielestään laskisikin. Kaikenlaisia tötteröitä määräilemässä milloin mistäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se alkaa jo raskausaikana. Kaikki on kielletty, pitäisi tehdä sitä ja tätä ja tuomitaan, jos ei tee just niin, kuin ohjeissa sanotaan (ja ne ohjeet vaihtuu tyyliin vuosittain). Ymmärrän, että päihteet on ehdoton ei, mutta on myös lukemattomia muita juttuja, jotka ovat olevinaan yhtä pahoja, kuin vaikka viina (tai ainakin sellaisen vaikutelman saa). Ahdistavaa ja vaikea ottaa rennosti.
Tämä on totta. Jatkuvasti julkaistaan tutkimuksia, joissa sanotaan mikä äidin syöminen milloinkin aiheuttaa lapsen käytöshäiriöistä lähtien kaiken. Miksei ikinä tutkita vastaavasti mikä miesten syöminen vaikuttaa heidän spermansa laatuun ja näin ollen lapsen häiriöihin? Ei, se on vain ja ainoastaan naisten vika, sillä kaikki johtuu raskausajan syömisistä.
Jep ja ei jokaiseen tutkimukseenkaan ole ihan sokeasti 100 % uskominen. Kohtuus kaikessa on hyvä neuvo, paitsi päihteiden osalta. Se, että kielletään tyyliin aurinkorasvan käyttö, niin... Suomessa, kun sitä ei kovin montaa kertaa tarvitse vuoden aikana.
Kannattaa myös muistaa, että netistä on saatavilla kaikkia "tutkimuksia", jotka voivat olla ihan ristiriidassa neuvolan ohjeiden kanssa. Siksi kannattaa jättää se turha ja stressaava googlettelu ja jos joku mietityttää, niin kysyy neuvolasta.
No ei kai kukaan vedä jotain lakua kilokaupalla? Herää jo, herää jo...!