Miksi nykyvanhempien mielestä kaikki on niin rankkaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työelämä vie nykyään kaikki voimat vaatimuksineen ja tehokkuuden maksimoinnin takia, joten vapaa-ajasta on raskasta selviytyä pienen lapsen kanssa, koska haluaisi itse vain nukkua univelkoja pois ja kerätä voimia seuraavaan työviikkoon.

Kuinka moni pienen lapsen vanhempi (äiti) yleensä käy edes töissä? Eikö kaikki käytä hoitovapaita tappiin?

Kenellä on nykyään varaa elää 350e kuukausituloilla? Kysynpähän vain.

Ihmiset on nykyään jotenkin hukassa ja keskittyy miettimään mitä muut miettii eikä käytä omia aivojaan.

Me asutaan maalla. Lapset kasvoi ilman merkkivaatteita ja muita hömpäkkeitä, ei juostu muskareissa sun muissa menoissa. Päiväkotiaikana osallistuttiin sen minkä katsottiin tarpeelliseksi. Lapset on opetettu itsenäisiksi yrityksen ja erehdyksen kautta, ei olla pedattu elämää liikaa.

Nyt kaikki on yläasteikäisiä, jokasella harrastuksia, paljon ystäviä, tekeevät töitä ansaitakseen rahaa.

Me vanhemmat päätetään meidän ajankäytöstä, ei olla katsottu tarpeelliseksi osallistua koulun joka toimintaan. Ei olla piitattu odotuksista eikä esitetty muuta kuin ollaan.

Moni juoksee jo vauvojen kanssa ties missä kun kuvitellaan että lapset ei pärjää tai tulee kiusatuksi, neuvola tekee lasun jos 3 vuotiaalla ei ole jo viittä tavoitteellista harrastusta.

Ollaan ihan normaali perhe ja lapset on kasvatettu maalaisjärjellä ja tässä elämän sivussa.

Väsyn kun ystävät puhuu lapsistaan miten niitä pitää viedä sinne ja tänne, oltava just ne vaunut mitä joku bloggaaja suosittelee ja silmiin sattuvan räikeät vaatteet että muut vanhemmat tajuaa niiden olevan jotain merkkiä etteivät köyhäksi luule. Lasten maailma tehdään nykyään hirvittävän materiaalinen ja liikaa ohjelmaa. Vanhemmat väsyy siihen jatkuvaan kilpailuun. Työelämä on nykyisin todella kuormittavaa, koulujen ja päiväkotien jatkuva osallistuttaminen siihen päälle.

Onko ihme kun nykyään kaikki on jotenkin ihan hukassa ja väsyneitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapset ole rankkoja, muu elämä vaatimuksineen on.

Mä veikkaan, et nää tällaset valittajat ei kestäis minuuttiakaan, jos pääsisivät ajassa taaksepäin. Kun oikeesti piti tehdä itse, eikä koneet tehneet kaikkea. Ja naisiin kohdistui ihan oikeasti vaatimuksia.

No silloin lapset piestiin ja raivottiin hiljaisiksi tai kulkivat jo pienestä lapsijoukoissa ilman valvontaa, mikä tietysti johti tapaturmiin.

Piestiin = tukistettiin
Raivottiin = komennettiin tiukasti
Nykypäivänä saa vain lempeästi sanoittaa, ja jos kovapäinen lapsi ei sitä tottele niin ollaan avuttomia kuin kala kuivalla maalla.

Kyllä se piestiin tarkoitti usein ihan vitsan antamista vielä pitkään sen jälkeen kun kuritusväkivalta oli kielletty. Tukkapölly ja luunapit ihan normaali käytäntö monissa paikoin vielä 2000-luvulla. En haikaile että niin pitäisi vielä olla, en todellakaan. Joskus hyvin raskaina hetkinä tulee kuitenkin tunne, että olisi kätevää ratkaista tämä huono käytös kerralla yhdellä napakalla luunapilla ja todennäköisesti olisin siihen sortunut joskus, jos se olisi laillista ja yleisesti hyväksyttyä. Mutta kun ei ole, niin ei ole ja se vaatii vanhemmalta todella paljon enemmän.

Hyvin suuri osa vanhemmista on sellaisia, että he eivät selviä uusista vaatimuksista, eli todellakin tarvitsisivat vitsan ja luunapit käyttöön jotta pystyisivat saamaan lapsensa kuriin. Jopa kasvatusammattilaisille rangaistukseton kasvatus on hyvin haastavasti toteutettava.
Ruumiillista kuritusta ei pitäisi kauhistella, koska sen haitat ovat paljon pienemmät kuin kurittomuuden haitat. Ihan niin kuin aikuisilla vankilat haitat ovat pienemmät kuin rikollisuuden haitat.

Miksi kannustat ihmisiä rikolliseen toimintaan, sillä ruumiillinen kuritus kiellettiin jo 80-luvun alussa. Eikä sivistyneet ihmiset ole käyttäneet ruumiillista kuritusta enää sodan jälkeen. Itse olen 50-luvun lapsi, eikä kodissani edes uhkailtu piiskalla tai tukkapölyllä. Päinvastoin vanhempani ja naapurit paheksuivat naapurin hullua miestä, joka piiskasi lapsiaan. Ja pidettiin sivistymättömämä ja hulluna.

Ja nyt sentään eletään 2000-lukua. Taidat olla Putinin trolli.

Vai ihanko oikeasti asiat ratkaistaan väkivallalla, niin kuin nyt Venäjä tekee Ukrainanassa.

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä vain some ilmiö, vai voisitko sinä kasvotusten sanoa toiselle hänen olevan tyhmä, kun oletan sinun olevan aikuinen?
Jos perheessä hyvä kotikasvatus, niin toisen tyhmäksi haukkumista ei sallita, eikä päiväkodissa tai koulussa.
Mutta tuttu ilmiö jopa taaperoikäisiltä, kun sanan on oppinut vanhemmilta tai isovanhemmilla tai muilta läheisiltä. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

Nykyisin hyvin monet katsovat, että lapsella tulee olla oikeus ilmaista negatiivisiakin tunteita avoimesti, minkä vuoksi tyhmäksi nimittely sallitaan.

Toisaalta myös keinot puuttua siihen nimittelyyn ovat huonommat kuin ennen. Vielä 90-luvulla rumia puhuvan lapsen suun saattoi pestä saippualla (niin tehtiin jopa päiväkodissa) mutta nykyisin siitäkin tulee lasu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sääntö-Suomi rasittaa. Lapsi ei saa kävellä yksin 300 metrin päässä sijaitsevaan eskariin, sillä hän on siellä myös päivähoidossa.
Ne lapset, jotka käyvät samaa eskaria, mutta EIVÄT jää sen jälkeen iltapäiväksi hoitoon, saavat kulkea itsenäisesti.
Kolmen kuukauden kuluttua alkaa ekaluokka. Kouluun on 2,8 kilometriä, jonka lapsen tietenkin on poljettava pyörällä itse. Ei mitään ongelmaa olekaan enää siinä, että 6-vuotias kulkee yksin.

Saako ekaluokkalainen polkea pyörällä kouluun? Mä en usko ennenkuin näen.

Saa. Kannattaa tulla katsomaan vaikka tänne pääkaupunkiseudulle.

Kaikilla neljällä lapsillani on ollut ekaluokalla pyöräilykielto kouluun vaikka matkaa on enimmillään ollut 3 kilometriä.

Kaikilla kolmella lapsellani on ollut 2,5 km koulumatka ja pyörillä ovat kavereiden kanssa kulkeneet. Pääkaupunkiseudun reunalla asutaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapset ole rankkoja, muu elämä vaatimuksineen on.

Mä veikkaan, et nää tällaset valittajat ei kestäis minuuttiakaan, jos pääsisivät ajassa taaksepäin. Kun oikeesti piti tehdä itse, eikä koneet tehneet kaikkea. Ja naisiin kohdistui ihan oikeasti vaatimuksia.

No silloin lapset piestiin ja raivottiin hiljaisiksi tai kulkivat jo pienestä lapsijoukoissa ilman valvontaa, mikä tietysti johti tapaturmiin.

Piestiin = tukistettiin
Raivottiin = komennettiin tiukasti
Nykypäivänä saa vain lempeästi sanoittaa, ja jos kovapäinen lapsi ei sitä tottele niin ollaan avuttomia kuin kala kuivalla maalla.

Kyllä se piestiin tarkoitti usein ihan vitsan antamista vielä pitkään sen jälkeen kun kuritusväkivalta oli kielletty. Tukkapölly ja luunapit ihan normaali käytäntö monissa paikoin vielä 2000-luvulla. En haikaile että niin pitäisi vielä olla, en todellakaan. Joskus hyvin raskaina hetkinä tulee kuitenkin tunne, että olisi kätevää ratkaista tämä huono käytös kerralla yhdellä napakalla luunapilla ja todennäköisesti olisin siihen sortunut joskus, jos se olisi laillista ja yleisesti hyväksyttyä. Mutta kun ei ole, niin ei ole ja se vaatii vanhemmalta todella paljon enemmän.

Hyvin suuri osa vanhemmista on sellaisia, että he eivät selviä uusista vaatimuksista, eli todellakin tarvitsisivat vitsan ja luunapit käyttöön jotta pystyisivat saamaan lapsensa kuriin. Jopa kasvatusammattilaisille rangaistukseton kasvatus on hyvin haastavasti toteutettava.
Ruumiillista kuritusta ei pitäisi kauhistella, koska sen haitat ovat paljon pienemmät kuin kurittomuuden haitat. Ihan niin kuin aikuisilla vankilat haitat ovat pienemmät kuin rikollisuuden haitat.

Miksi kannustat ihmisiä rikolliseen toimintaan, sillä ruumiillinen kuritus kiellettiin jo 80-luvun alussa. Eikä sivistyneet ihmiset ole käyttäneet ruumiillista kuritusta enää sodan jälkeen. Itse olen 50-luvun lapsi, eikä kodissani edes uhkailtu piiskalla tai tukkapölyllä. Päinvastoin vanhempani ja naapurit paheksuivat naapurin hullua miestä, joka piiskasi lapsiaan. Ja pidettiin sivistymättömämä ja hulluna.
Ja nyt sentään eletään 2000-lukua. Taidat olla Putinin trolli.
Vai ihanko oikeasti asiat ratkaistaan väkivallalla, niin kuin nyt Venäjä tekee Ukrainanassa.

Ruumiillinen kuritus on yhä sallittua monissa EU-maissakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sääntö-Suomi rasittaa. Lapsi ei saa kävellä yksin 300 metrin päässä sijaitsevaan eskariin, sillä hän on siellä myös päivähoidossa.
Ne lapset, jotka käyvät samaa eskaria, mutta EIVÄT jää sen jälkeen iltapäiväksi hoitoon, saavat kulkea itsenäisesti.
Kolmen kuukauden kuluttua alkaa ekaluokka. Kouluun on 2,8 kilometriä, jonka lapsen tietenkin on poljettava pyörällä itse. Ei mitään ongelmaa olekaan enää siinä, että 6-vuotias kulkee yksin.

Saako ekaluokkalainen polkea pyörällä kouluun? Mä en usko ennenkuin näen.

Saa. Kannattaa tulla katsomaan vaikka tänne pääkaupunkiseudulle.

Kaikilla neljällä lapsillani on ollut ekaluokalla pyöräilykielto kouluun vaikka matkaa on enimmillään ollut 3 kilometriä.

Kaikilla kolmella lapsellani on ollut 2,5 km koulumatka ja pyörillä ovat kavereiden kanssa kulkeneet. Pääkaupunkiseudun reunalla asutaan.

No niin on eri säännöt eri paikoissa ja eri aikaan näköjään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapset ole rankkoja, muu elämä vaatimuksineen on.

Mä veikkaan, et nää tällaset valittajat ei kestäis minuuttiakaan, jos pääsisivät ajassa taaksepäin. Kun oikeesti piti tehdä itse, eikä koneet tehneet kaikkea. Ja naisiin kohdistui ihan oikeasti vaatimuksia.

No silloin lapset piestiin ja raivottiin hiljaisiksi tai kulkivat jo pienestä lapsijoukoissa ilman valvontaa, mikä tietysti johti tapaturmiin.

Piestiin = tukistettiin
Raivottiin = komennettiin tiukasti
Nykypäivänä saa vain lempeästi sanoittaa, ja jos kovapäinen lapsi ei sitä tottele niin ollaan avuttomia kuin kala kuivalla maalla.

Kyllä se piestiin tarkoitti usein ihan vitsan antamista vielä pitkään sen jälkeen kun kuritusväkivalta oli kielletty. Tukkapölly ja luunapit ihan normaali käytäntö monissa paikoin vielä 2000-luvulla. En haikaile että niin pitäisi vielä olla, en todellakaan. Joskus hyvin raskaina hetkinä tulee kuitenkin tunne, että olisi kätevää ratkaista tämä huono käytös kerralla yhdellä napakalla luunapilla ja todennäköisesti olisin siihen sortunut joskus, jos se olisi laillista ja yleisesti hyväksyttyä. Mutta kun ei ole, niin ei ole ja se vaatii vanhemmalta todella paljon enemmän.

Hyvin suuri osa vanhemmista on sellaisia, että he eivät selviä uusista vaatimuksista, eli todellakin tarvitsisivat vitsan ja luunapit käyttöön jotta pystyisivat saamaan lapsensa kuriin. Jopa kasvatusammattilaisille rangaistukseton kasvatus on hyvin haastavasti toteutettava.
Ruumiillista kuritusta ei pitäisi kauhistella, koska sen haitat ovat paljon pienemmät kuin kurittomuuden haitat. Ihan niin kuin aikuisilla vankilat haitat ovat pienemmät kuin rikollisuuden haitat.

Uskomatonta tekstiä. Kalvaako kenties omatunto lapsiesi pahoinpitelystä="kurittamisesta" aikoinaan? Tuollainen ihannoimasi hakkaaminen on aiheuttanut monelle pahoja ongelmia, esim. työkyvyttömyyttä, ihmissuhdeongelmia, rikollisuutta monessa eri muodossa. Nämä ovat siis mielestäsi täysin ok seurauksia?? Et ole penaalin terävin kynä, sen nyt näkee jokainen.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään perheet ovat yksin. Ennen oli mummot ja kummit ja kumminkaimat auttamassa. Ennen riitti suurinpiirtein se, kun lapsi oli ylipäätään hengissä. Ei käytetty edes lääkärissä jne. Nykyään vaatimukset ovat ihan toiset. Lasuhan se viimekädessä tulee, ennen ei tullut vaikka aihetta olisi ollut. Ihan turhaan aiemmat sukupolvet röyhistelevät rintaansa, aihetta siihen ei nimittäin tosiaankaan ole, niin paljon ovat mielenterveysongelmia lapsilleen aiheuttaneet.

Eikä pidä unohtaa, vielä 90-luvulle saakka lapsiperheet saivat tarvittaessa kunnallisen kodinhoitajan kotiinsa, tekemään kotitöitä ja auttamaan lastenhoidossa, varallisuudesta ja tulotasosta riippumatta.
Samoin jos äiti oli synnyttämässä.

Naisten mielestä kaikki on rankkaa minkä joutuu tekeen itse ettei saa muilla teetettyä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään perheet ovat yksin. Ennen oli mummot ja kummit ja kumminkaimat auttamassa. Ennen riitti suurinpiirtein se, kun lapsi oli ylipäätään hengissä. Ei käytetty edes lääkärissä jne. Nykyään vaatimukset ovat ihan toiset. Lasuhan se viimekädessä tulee, ennen ei tullut vaikka aihetta olisi ollut. Ihan turhaan aiemmat sukupolvet röyhistelevät rintaansa, aihetta siihen ei nimittäin tosiaankaan ole, niin paljon ovat mielenterveysongelmia lapsilleen aiheuttaneet.

Eikä pidä unohtaa, vielä 90-luvulle saakka lapsiperheet saivat tarvittaessa kunnallisen kodinhoitajan kotiinsa, tekemään kotitöitä ja auttamaan lastenhoidossa, varallisuudesta ja tulotasosta riippumatta.
Samoin jos äiti oli synnyttämässä.

Nykyisin on kodinhoitajien sijasta lastensuojelun perhetyöntekijät jotka eivät auta kotitöissä tai lastenhoidossa vaan sen sijaan kirjaavat vanhempien tekemiä "kasvatusvirheitä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapset ole rankkoja, muu elämä vaatimuksineen on.

Mä veikkaan, et nää tällaset valittajat ei kestäis minuuttiakaan, jos pääsisivät ajassa taaksepäin. Kun oikeesti piti tehdä itse, eikä koneet tehneet kaikkea. Ja naisiin kohdistui ihan oikeasti vaatimuksia.

No silloin lapset piestiin ja raivottiin hiljaisiksi tai kulkivat jo pienestä lapsijoukoissa ilman valvontaa, mikä tietysti johti tapaturmiin.

Piestiin = tukistettiin
Raivottiin = komennettiin tiukasti
Nykypäivänä saa vain lempeästi sanoittaa, ja jos kovapäinen lapsi ei sitä tottele niin ollaan avuttomia kuin kala kuivalla maalla.

Kyllä se piestiin tarkoitti usein ihan vitsan antamista vielä pitkään sen jälkeen kun kuritusväkivalta oli kielletty. Tukkapölly ja luunapit ihan normaali käytäntö monissa paikoin vielä 2000-luvulla. En haikaile että niin pitäisi vielä olla, en todellakaan. Joskus hyvin raskaina hetkinä tulee kuitenkin tunne, että olisi kätevää ratkaista tämä huono käytös kerralla yhdellä napakalla luunapilla ja todennäköisesti olisin siihen sortunut joskus, jos se olisi laillista ja yleisesti hyväksyttyä. Mutta kun ei ole, niin ei ole ja se vaatii vanhemmalta todella paljon enemmän.

Hyvin suuri osa vanhemmista on sellaisia, että he eivät selviä uusista vaatimuksista, eli todellakin tarvitsisivat vitsan ja luunapit käyttöön jotta pystyisivat saamaan lapsensa kuriin. Jopa kasvatusammattilaisille rangaistukseton kasvatus on hyvin haastavasti toteutettava.
Ruumiillista kuritusta ei pitäisi kauhistella, koska sen haitat ovat paljon pienemmät kuin kurittomuuden haitat. Ihan niin kuin aikuisilla vankilat haitat ovat pienemmät kuin rikollisuuden haitat.

Olen sitä mieltä, että vanhempi ottaa hyvin suuren riskin, jos käyttää kuritusväkivaltaa. Se voi rikkoa perusturvallisuuden tunteen, se lisää häpeän ja arvottomuuden tunnetta ja heikentää lapsen kykyä pitää omia rajoja. Vanhempi ei voi millään tavalla kontrolloida sitä, tuleeko lapselle negatiivisia seurauksia kuritusväkivallasta. Siksi en hyväksy kurittamista, vaikka tiedän että todennäköisesti toisessa ajassa ja kulttuurissa sortuisin käyttämään sitä. Ja asiasta on siinä mielessä turha puhua, kun väkivaltaan puututaan poliisin ja lastensuojelun taholta, niin kuin pitääkin. Ei se ole mikään kasvatuskeino nykyisin ja se pitäisi vain kaikkien hyväksyä.

Ennen käytännössä 100 prosenttia lapsista kuritettiin ruumiillisesti Suomessa. Jos ei kotona niin sitten ainakin koulussa tai tarhassa. Nykyisinkin noin kolmasosaa. On hyvin vaikea nähdä sillä olevan jotain dramaattisia negatiivisia seurauksia lapselle. Pienempiä negatiivisia seurauksia varmasti on, niin kuin kaikilla muillakin kurinpitokeinoilla. Nämä negatiiviset seuraukset pitää kuitenkin aina suhteuttaa siihen, että mikä on vaihtoehto sille rankaisulle.
Vanhempi voi vaikuttaa hyvin paljon siihen, että miten lapsi kokee sen, että häntä rangaistaan. Pitää olla tarkka siitä, että ei rankaise syytöntä (jos lapsen syyllisyys epäilyttää, niin paras on jättää rankaisematta), ei saa rangaista jos on raivoissaan, rangaistuksen tulee olla oikeassa suhteessa tekoon ja pitää varmistaa, että lapsi ymmärtää minkä takia häntä rangaistiin.

Höpö höpö. Suomi on täynnä ihmisiä, jotka ovat traumatisoituneita ja/tai katkeria saamastaan kurituksesta. Sun mutuilu siitä että ei "et näe dramaattisia vaikutuksia" ei sitä tilannetta poista. Kuritusväkivallan huonoista vaikutuksista ja nykylasten onnellisuuden lisääntymisestä on tehty lukuisia tutkimuksia. Eikä vanhemmat tyypillisimmin läppäise lastaan rationaalisesti rangaistuksena jostain töllöntyöstä. Ne tekee sen silloin tunnekuohun vallassa kun lapsen lällätys saa hermon palamaan lopullisesti. Eli logiikka ja reaktio on ihan sama kuin sillä neljävuotiaalla. Se varmaan lopettaa lällätyksen sillä kertaa, mutta mitä se opettaa lapselle tunnesäätelystä ja omien rajojen merkityksestä? Että lyöminen on sallittua, kun lyöjä on isompi. Että lapsi on niin huono, että häntä saa satuttaa. Että aikuinen, se oma rakas vanhempi jonka piti olla suojeleva ja turvallinen, voikin yhtäkkiä olla väkivaltainen. Siinä sinulle kuritusväkivallan hyötyjä. Kuria voi pitää muutenkin kuin satuttamalla mutta vaatiihan se aikuiselta vähän enemmän. Ja kun näitä tilanteita tulee joka päivä monen vuoden ajan vastaan, niin kai se nykyvanhemmuudesta vähän raskasta välillä tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapset ole rankkoja, muu elämä vaatimuksineen on.

Mä veikkaan, et nää tällaset valittajat ei kestäis minuuttiakaan, jos pääsisivät ajassa taaksepäin. Kun oikeesti piti tehdä itse, eikä koneet tehneet kaikkea. Ja naisiin kohdistui ihan oikeasti vaatimuksia.

No silloin lapset piestiin ja raivottiin hiljaisiksi tai kulkivat jo pienestä lapsijoukoissa ilman valvontaa, mikä tietysti johti tapaturmiin.

Piestiin = tukistettiin
Raivottiin = komennettiin tiukasti
Nykypäivänä saa vain lempeästi sanoittaa, ja jos kovapäinen lapsi ei sitä tottele niin ollaan avuttomia kuin kala kuivalla maalla.

Kyllä se piestiin tarkoitti usein ihan vitsan antamista vielä pitkään sen jälkeen kun kuritusväkivalta oli kielletty. Tukkapölly ja luunapit ihan normaali käytäntö monissa paikoin vielä 2000-luvulla. En haikaile että niin pitäisi vielä olla, en todellakaan. Joskus hyvin raskaina hetkinä tulee kuitenkin tunne, että olisi kätevää ratkaista tämä huono käytös kerralla yhdellä napakalla luunapilla ja todennäköisesti olisin siihen sortunut joskus, jos se olisi laillista ja yleisesti hyväksyttyä. Mutta kun ei ole, niin ei ole ja se vaatii vanhemmalta todella paljon enemmän.

Hyvin suuri osa vanhemmista on sellaisia, että he eivät selviä uusista vaatimuksista, eli todellakin tarvitsisivat vitsan ja luunapit käyttöön jotta pystyisivat saamaan lapsensa kuriin. Jopa kasvatusammattilaisille rangaistukseton kasvatus on hyvin haastavasti toteutettava.
Ruumiillista kuritusta ei pitäisi kauhistella, koska sen haitat ovat paljon pienemmät kuin kurittomuuden haitat. Ihan niin kuin aikuisilla vankilat haitat ovat pienemmät kuin rikollisuuden haitat.

Olen sitä mieltä, että vanhempi ottaa hyvin suuren riskin, jos käyttää kuritusväkivaltaa. Se voi rikkoa perusturvallisuuden tunteen, se lisää häpeän ja arvottomuuden tunnetta ja heikentää lapsen kykyä pitää omia rajoja. Vanhempi ei voi millään tavalla kontrolloida sitä, tuleeko lapselle negatiivisia seurauksia kuritusväkivallasta. Siksi en hyväksy kurittamista, vaikka tiedän että todennäköisesti toisessa ajassa ja kulttuurissa sortuisin käyttämään sitä. Ja asiasta on siinä mielessä turha puhua, kun väkivaltaan puututaan poliisin ja lastensuojelun taholta, niin kuin pitääkin. Ei se ole mikään kasvatuskeino nykyisin ja se pitäisi vain kaikkien hyväksyä.

Ennen käytännössä 100 prosenttia lapsista kuritettiin ruumiillisesti Suomessa. Jos ei kotona niin sitten ainakin koulussa tai tarhassa. Nykyisinkin noin kolmasosaa. On hyvin vaikea nähdä sillä olevan jotain dramaattisia negatiivisia seurauksia lapselle. Pienempiä negatiivisia seurauksia varmasti on, niin kuin kaikilla muillakin kurinpitokeinoilla. Nämä negatiiviset seuraukset pitää kuitenkin aina suhteuttaa siihen, että mikä on vaihtoehto sille rankaisulle.
Vanhempi voi vaikuttaa hyvin paljon siihen, että miten lapsi kokee sen, että häntä rangaistaan. Pitää olla tarkka siitä, että ei rankaise syytöntä (jos lapsen syyllisyys epäilyttää, niin paras on jättää rankaisematta), ei saa rangaista jos on raivoissaan, rangaistuksen tulee olla oikeassa suhteessa tekoon ja pitää varmistaa, että lapsi ymmärtää minkä takia häntä rangaistiin.

Höpö höpö. Suomi on täynnä ihmisiä, jotka ovat traumatisoituneita ja/tai katkeria saamastaan kurituksesta. Sun mutuilu siitä että ei "et näe dramaattisia vaikutuksia" ei sitä tilannetta poista. Kuritusväkivallan huonoista vaikutuksista ja nykylasten onnellisuuden lisääntymisestä on tehty lukuisia tutkimuksia. Eikä vanhemmat tyypillisimmin läppäise lastaan rationaalisesti rangaistuksena jostain töllöntyöstä. Ne tekee sen silloin tunnekuohun vallassa kun lapsen lällätys saa hermon palamaan lopullisesti. Eli logiikka ja reaktio on ihan sama kuin sillä neljävuotiaalla. Se varmaan lopettaa lällätyksen sillä kertaa, mutta mitä se opettaa lapselle tunnesäätelystä ja omien rajojen merkityksestä? Että lyöminen on sallittua, kun lyöjä on isompi. Että lapsi on niin huono, että häntä saa satuttaa. Että aikuinen, se oma rakas vanhempi jonka piti olla suojeleva ja turvallinen, voikin yhtäkkiä olla väkivaltainen. Siinä sinulle kuritusväkivallan hyötyjä. Kuria voi pitää muutenkin kuin satuttamalla mutta vaatiihan se aikuiselta vähän enemmän. Ja kun näitä tilanteita tulee joka päivä monen vuoden ajan vastaan, niin kai se nykyvanhemmuudesta vähän raskasta välillä tekee.

Kaikki rankaisu on satuttamista. Joko fyysistä, henkistä tai taloudellista.

On järjetöntä vanhempien ja ammattikasvattajien aliarviointia, jos heidän ei oleteta kykenevän pitämään lapsille kuria asiallisesti, vaan heidän ajatellaan lähtökohtaisesti väärinkäyttävän kurinpitovaltuuksiaan johonkin perusteettomaan lasten vahingoittamiseen. Juuri tällä ajattelulla on saatu aikaan se tilanne, missä ollaan avuttomia kurittoman lapsen edessä eikä pystytä muuhun kuin siihen jankuttamiseen "tunnetaidoista" ja "positiivisen luottamussuhteen vahvistamisesta".

Ruumiillista kuritusta koskevissa tutkimuksissa on kaikissa yksi perusvika ja se vika on se, että oletetaan aina löytyvän joku maaginen "muu keino" minkä avulla asiat saadaan hoitumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapset ole rankkoja, muu elämä vaatimuksineen on.

Mä veikkaan, et nää tällaset valittajat ei kestäis minuuttiakaan, jos pääsisivät ajassa taaksepäin. Kun oikeesti piti tehdä itse, eikä koneet tehneet kaikkea. Ja naisiin kohdistui ihan oikeasti vaatimuksia.

No silloin lapset piestiin ja raivottiin hiljaisiksi tai kulkivat jo pienestä lapsijoukoissa ilman valvontaa, mikä tietysti johti tapaturmiin.

Piestiin = tukistettiin
Raivottiin = komennettiin tiukasti
Nykypäivänä saa vain lempeästi sanoittaa, ja jos kovapäinen lapsi ei sitä tottele niin ollaan avuttomia kuin kala kuivalla maalla.

Kyllä se piestiin tarkoitti usein ihan vitsan antamista vielä pitkään sen jälkeen kun kuritusväkivalta oli kielletty. Tukkapölly ja luunapit ihan normaali käytäntö monissa paikoin vielä 2000-luvulla. En haikaile että niin pitäisi vielä olla, en todellakaan. Joskus hyvin raskaina hetkinä tulee kuitenkin tunne, että olisi kätevää ratkaista tämä huono käytös kerralla yhdellä napakalla luunapilla ja todennäköisesti olisin siihen sortunut joskus, jos se olisi laillista ja yleisesti hyväksyttyä. Mutta kun ei ole, niin ei ole ja se vaatii vanhemmalta todella paljon enemmän.

Hyvin suuri osa vanhemmista on sellaisia, että he eivät selviä uusista vaatimuksista, eli todellakin tarvitsisivat vitsan ja luunapit käyttöön jotta pystyisivat saamaan lapsensa kuriin. Jopa kasvatusammattilaisille rangaistukseton kasvatus on hyvin haastavasti toteutettava.
Ruumiillista kuritusta ei pitäisi kauhistella, koska sen haitat ovat paljon pienemmät kuin kurittomuuden haitat. Ihan niin kuin aikuisilla vankilat haitat ovat pienemmät kuin rikollisuuden haitat.

Miksi kannustat ihmisiä rikolliseen toimintaan, sillä ruumiillinen kuritus kiellettiin jo 80-luvun alussa. Eikä sivistyneet ihmiset ole käyttäneet ruumiillista kuritusta enää sodan jälkeen. Itse olen 50-luvun lapsi, eikä kodissani edes uhkailtu piiskalla tai tukkapölyllä. Päinvastoin vanhempani ja naapurit paheksuivat naapurin hullua miestä, joka piiskasi lapsiaan. Ja pidettiin sivistymättömämä ja hulluna.
Ja nyt sentään eletään 2000-lukua. Taidat olla Putinin trolli.
Vai ihanko oikeasti asiat ratkaistaan väkivallalla, niin kuin nyt Venäjä tekee Ukrainanassa.

Ruumiillinen kuritus on yhä sallittua monissa EU-maissakin.

Ruumiillisen kurituksen kannattajat eivät usko asioiden ratkaisuus puhumalla ja on heikot sosiaaliset taidot.

Miten pitkälle voi lapsen ruumiillisesti kurituksessa mennä, jos lapsi ei tottele (entä jos vanhempi on väärässä?)voiko tuottaa vanhempi elinikäisen vamman tai kuoleman tuottamuksen lapselle. Missä kulkee raja.
Esim. Eerikan tapauksessa, siinäkään oli kysymys tottelevaisuudesta, hullujen vanhempien puolella.

Sama perheväkivallasta, kuinka pitkälle voi mennä?
Tai otetaanko työpaikoille sama, jos ruumiillinen kuritus tuottaa hyvän lopputuloksen, jolloin pomo voisi pahoinpidellä alaisensa, niin kuin 1800-luvulla.

Väkivallan kierre jatkuu sukupolvelta toiselle, ellei ole ymmärrystä katkaista sitä. Ja väkivallan kokeneet lapset itse käyttävät sitä heikompiin päiväkodissa ja koulussa, kun lapsi ottaa mallin ja esimerkin vanhemmiltaan, niin hyvässä kuin pahassa, miten asiat ratkaistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapset ole rankkoja, muu elämä vaatimuksineen on.

Mä veikkaan, et nää tällaset valittajat ei kestäis minuuttiakaan, jos pääsisivät ajassa taaksepäin. Kun oikeesti piti tehdä itse, eikä koneet tehneet kaikkea. Ja naisiin kohdistui ihan oikeasti vaatimuksia.

No silloin lapset piestiin ja raivottiin hiljaisiksi tai kulkivat jo pienestä lapsijoukoissa ilman valvontaa, mikä tietysti johti tapaturmiin.

Piestiin = tukistettiin
Raivottiin = komennettiin tiukasti
Nykypäivänä saa vain lempeästi sanoittaa, ja jos kovapäinen lapsi ei sitä tottele niin ollaan avuttomia kuin kala kuivalla maalla.

Kyllä se piestiin tarkoitti usein ihan vitsan antamista vielä pitkään sen jälkeen kun kuritusväkivalta oli kielletty. Tukkapölly ja luunapit ihan normaali käytäntö monissa paikoin vielä 2000-luvulla. En haikaile että niin pitäisi vielä olla, en todellakaan. Joskus hyvin raskaina hetkinä tulee kuitenkin tunne, että olisi kätevää ratkaista tämä huono käytös kerralla yhdellä napakalla luunapilla ja todennäköisesti olisin siihen sortunut joskus, jos se olisi laillista ja yleisesti hyväksyttyä. Mutta kun ei ole, niin ei ole ja se vaatii vanhemmalta todella paljon enemmän.

Hyvin suuri osa vanhemmista on sellaisia, että he eivät selviä uusista vaatimuksista, eli todellakin tarvitsisivat vitsan ja luunapit käyttöön jotta pystyisivat saamaan lapsensa kuriin. Jopa kasvatusammattilaisille rangaistukseton kasvatus on hyvin haastavasti toteutettava.
Ruumiillista kuritusta ei pitäisi kauhistella, koska sen haitat ovat paljon pienemmät kuin kurittomuuden haitat. Ihan niin kuin aikuisilla vankilat haitat ovat pienemmät kuin rikollisuuden haitat.

Miksi kannustat ihmisiä rikolliseen toimintaan, sillä ruumiillinen kuritus kiellettiin jo 80-luvun alussa. Eikä sivistyneet ihmiset ole käyttäneet ruumiillista kuritusta enää sodan jälkeen. Itse olen 50-luvun lapsi, eikä kodissani edes uhkailtu piiskalla tai tukkapölyllä. Päinvastoin vanhempani ja naapurit paheksuivat naapurin hullua miestä, joka piiskasi lapsiaan. Ja pidettiin sivistymättömämä ja hulluna.
Ja nyt sentään eletään 2000-lukua. Taidat olla Putinin trolli.
Vai ihanko oikeasti asiat ratkaistaan väkivallalla, niin kuin nyt Venäjä tekee Ukrainanassa.

Ruumiillinen kuritus on yhä sallittua monissa EU-maissakin.

Ruumiillisen kurituksen kannattajat eivät usko asioiden ratkaisuus puhumalla ja on heikot sosiaaliset taidot.
Miten pitkälle voi lapsen ruumiillisesti kurituksessa mennä, jos lapsi ei tottele (entä jos vanhempi on väärässä?)voiko tuottaa vanhempi elinikäisen vamman tai kuoleman tuottamuksen lapselle. Missä kulkee raja.
Esim. Eerikan tapauksessa, siinäkään oli kysymys tottelevaisuudesta, hullujen vanhempien puolella.
Sama perheväkivallasta, kuinka pitkälle voi mennä?
Tai otetaanko työpaikoille sama, jos ruumiillinen kuritus tuottaa hyvän lopputuloksen, jolloin pomo voisi pahoinpidellä alaisensa, niin kuin 1800-luvulla.
Väkivallan kierre jatkuu sukupolvelta toiselle, ellei ole ymmärrystä katkaista sitä. Ja väkivallan kokeneet lapset itse käyttävät sitä heikompiin päiväkodissa ja koulussa, kun lapsi ottaa mallin ja esimerkin vanhemmiltaan, niin hyvässä kuin pahassa, miten asiat ratkaistaan.

Niin tai jäähy, missä kulkee raja sen suhteen. Moni sen kun vieläkin hyväksyy. Mutta aivan yhtä hyvin joku vanhempi saattaa vaikka tunkea lapsen tynnyriin ja jättää sinne päiväkausiksi, kun vapaudenriisto kerran on sallittua. Tai työpaikoilla sitten? Olisiko ok jos siellä olisi joku jäähypenkki, tai vankikoppi? Jäähytetyillä lapsilla on tutkitusti huonot tunnetaidot eivätkä he kykene luottamaan vanhempiinsa koska vanhemmat ovat tehneet heille pahaa vaikka vanhemman tulisi rakastaa. Jäähytetty lapsi myös oppii sulkemaan toiset lapset pois leikista ja syyllistyy muutenkin paljon herkemmin koulukiusaamiseen. Myös lapsi on ihminen eikä vanhempi ole aina oikeasssa mutta silti halutaan alistaa lapsi vanhemman päätösvallan alle. En voi ymmärtää että miksi. Alistettu ihminen jolla ei ole terveitä rajoja itsensä suhteen ei menesty elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Nyt saan tietysti p-skaa niskaan mutta meillä oli seitsemän lasta joista minä nuorin.
Vanhin syntyi kun äitini oli 25, siitä sitten vuorollaan me kaikki muut.
Äitini jäi työelämästä kun vanhin syntyi, eikä sen jälkeen palannut enää töihin. Me emme kukaan olleet päiväkodissa tms. Isä elätti perheen ja iltaisin oli talonrakennuksella, saatiin oma koti.
Äitini ompeli meille vaatteet, harvoin mitään ostettiin valmiina paitsi takit yms. Oltiin aina kauniisti puettuja, siitä saatiin kehuja. Me muksut harrastettiin kaikenlaista ilmaista, yksi veli harrasti suunnistusta ja sai paljon palkintoja, minä ja yksi sisko innostuttiin hevosista ja siinä menikin monta vuotta talleilla nuohotessa ja saimme myös ratsastaa.  Ei ollut kännyköitä, juostiin kesäisin ulkona kavereitten kanssa, uimassa, mitä milloinkin. Koiraharrastus oli kova, ensin lainattiin naapureitten koiria lenkille myöhemmin saatiin oma.
Muistan kun äitini sanoi että viisi litraa maitoa meni päivässä kun pojat oli kasvuiässä. Herkkuja meillä ei syöty mutta hyvää oli kun lauantaisin leivottiin pullaa ja kesäaikaan marjapiirakoita.
Kaikenlaisia sattumuksia äitini on kertonut mitä meillä tapahtui, mutta ei koskaan katkerana, päin vastoin.  Meiltä ei puuttunut mitään, aina oli hyvää ruokaa. Alkoholi ei näytellyt minkäänlaista osaa perheessä. Väkivaltaa ei ollut, eletttiin tasaista normaalia arkea. 
Olen nyt itse viisikymppinen ja kaksi lasta kasvattanut yksin. Toinen on nyt 32, toinen 26. Jäin yksinhuoltajaksi kun nuorempi oli 4. Sen jälkeen kasvatin heidät yksin, isä ei osallistunut millään tavalla.
En kokenut elämää rankaksi enkä vaikeaksi. Totta kai haasteita oli mutta olen aina kokenut haasteet voittamista varten.  Kävin ja käyn töissä ja maksoin kaiken yksin. Silti lapset sai kaiken tarpeellisen ja vähän ylimääräistäkin ja mikä tärkeintä rakkautta ja aikaa lapsille ei puuttunut koskaan.
En koskaan halunnut uutta kumppania, tiedän että  se olisi tuonut vain ongelmia joita en halunnut lasteni joutuvan kokemaan. Halusin heille turvallisen tasapainoisen kodin kuten itselläni oli.
On sitä joutunut venymään ja olemaan monena monessa. Mitään en kuitenkaan ole pahana kokenut.
Nyt molemmat lapset on pois kotoa, poika joka on vanhempi on valmistunut hyvään ammattiin ja asuu avoliitossa, tyttö valmistui pari vuotta sitten ja on päässyt hyvään alkuun urakehityksessä, hän onkin heistä kunnianhimoisempi. Avoliitossa hänkin.
Yksinhuoltaja ei saisi onnistua eikä olla tyytyväinen elämäänsä, sen olen saanut kokea monelta taholta. Aina on niitä jotka yrittävät lykätä keppiä rattaisiin, kyllä vielä tulee eteen ja vielä sen edestäs löydät jne. Enpä ole löytänyt. Olen ollut elämääni tyytyväinen. Omaan peruspositiivisen elämänkatsomuksen ja pyrin aina näkemään sen lasin puolitäytenä. 
Katson että on paljon oma valinta hyppääkö siihen vaatimusten oravanpyörään että kaikkea pitää olla ja kaikkea pitää saada ja aina on kiire jne jne. Hitaampaa elämääkin voi elää. Ei ole kauhea asia jos sinne baariin ei pääse kun ei saa lapsenvahtia. Ei pidä ottaa paineita että niin ja näin KUULUU olla ja tehdä ja stressata kun itsellä ei ole niinkuin sillä ja tuolla naapurilla ja työkaverilla. Mistä sen tietää mitä sieltä kulissien takaa löytyy?
Onnellisen elämän ainekset voi löytää niin pienistä asioista, kaiken ei tarvitse maksaa paljon jos mitään. Levollinen hyvä mieli tulee ihmisen sisältä, ei suorittamisesta eikä vertailusta mitä toisella on ja mitä minulla ei ole. 
Tiedän että triggeröin tässä nyt jotain ja ehkä vahvasti. Sanoinpahan sanottavani, näinkin elämään voi suhtautua.

Tämä oli muuten hyvä, mutta kerroit saavutuksesi olevan lapsiesi hyvä koulutus ja että heillä tyttö- ja poikaystävät?
Hyvin olet kasvattanut lapsesi en sitä kiellä.
Me vaikeasta taustasta huolimatta olevat saamme myös avo/aviopuolisot ja kehitämme uraamme. Niistä vaan vanhemmat eivät voi ottaa mitään kunniaa mikä tuntuu olevan ainoa saavutus monella elämässä. Olen vielä nuori ja paljon elettävää jäljellä, toivottavasti minäkin kasvatan lapseni kärsivällisesti ja annan eväät tasapainoiseen elämään toisinkuin minulla oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työelämä vie nykyään kaikki voimat vaatimuksineen ja tehokkuuden maksimoinnin takia, joten vapaa-ajasta on raskasta selviytyä pienen lapsen kanssa, koska haluaisi itse vain nukkua univelkoja pois ja kerätä voimia seuraavaan työviikkoon.

Kuinka moni pienen lapsen vanhempi (äiti) yleensä käy edes töissä? Eikö kaikki käytä hoitovapaita tappiin?

Tilastojen ja tutkimusten mukaan Suomessa työssäkäynti ei ole sukupuolisidonnainen vaan työllisyysaste miehillä ja naisilla on lähes sama, kun muualla maailmassa naisten työssäkäynti on vähäisempää. Samoin työeläkkeen työssä olo vuodet, ovat naisilla ja miehillä samat, vaikka nainen pitää perhevapaita, niin vastaavasti miesten työttömyys ja alentunut työkyky on yleisempää.

Suomalainen nainen on työstä poissa vain perhevapaiden aikana, eikä enää vuosikymmeniin ole ollut kotirouva perinnettä.
Tämäkin korjaantuu kun uusi laki tulee voimaan, jolloin molemmat vanhemmat jakavat perhevapaat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapset ole rankkoja, muu elämä vaatimuksineen on.

Mä veikkaan, et nää tällaset valittajat ei kestäis minuuttiakaan, jos pääsisivät ajassa taaksepäin. Kun oikeesti piti tehdä itse, eikä koneet tehneet kaikkea. Ja naisiin kohdistui ihan oikeasti vaatimuksia.

No silloin lapset piestiin ja raivottiin hiljaisiksi tai kulkivat jo pienestä lapsijoukoissa ilman valvontaa, mikä tietysti johti tapaturmiin.

Piestiin = tukistettiin
Raivottiin = komennettiin tiukasti
Nykypäivänä saa vain lempeästi sanoittaa, ja jos kovapäinen lapsi ei sitä tottele niin ollaan avuttomia kuin kala kuivalla maalla.

Kyllä se piestiin tarkoitti usein ihan vitsan antamista vielä pitkään sen jälkeen kun kuritusväkivalta oli kielletty. Tukkapölly ja luunapit ihan normaali käytäntö monissa paikoin vielä 2000-luvulla. En haikaile että niin pitäisi vielä olla, en todellakaan. Joskus hyvin raskaina hetkinä tulee kuitenkin tunne, että olisi kätevää ratkaista tämä huono käytös kerralla yhdellä napakalla luunapilla ja todennäköisesti olisin siihen sortunut joskus, jos se olisi laillista ja yleisesti hyväksyttyä. Mutta kun ei ole, niin ei ole ja se vaatii vanhemmalta todella paljon enemmän.

Hyvin suuri osa vanhemmista on sellaisia, että he eivät selviä uusista vaatimuksista, eli todellakin tarvitsisivat vitsan ja luunapit käyttöön jotta pystyisivat saamaan lapsensa kuriin. Jopa kasvatusammattilaisille rangaistukseton kasvatus on hyvin haastavasti toteutettava.
Ruumiillista kuritusta ei pitäisi kauhistella, koska sen haitat ovat paljon pienemmät kuin kurittomuuden haitat. Ihan niin kuin aikuisilla vankilat haitat ovat pienemmät kuin rikollisuuden haitat.

Tarkoitatko nyt ihan tosissasi, että sitten kun olet silloin aikonasi kurittamiesi lastesi hylkäämänä yksinäisenä vanhainkodissa eikä enää aivot ihan täysillä pelitä (kuten ei lapsillakaan silloin ennen), niin toivot että oman lapsuutensa traumatisoimat hoitajat kuritittavat sinua. Kirjaa nyt ihmeessä jo hyvissä ajoin millä tavoin toivot tämän totetutettavan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapset ole rankkoja, muu elämä vaatimuksineen on.

Mä veikkaan, et nää tällaset valittajat ei kestäis minuuttiakaan, jos pääsisivät ajassa taaksepäin. Kun oikeesti piti tehdä itse, eikä koneet tehneet kaikkea. Ja naisiin kohdistui ihan oikeasti vaatimuksia.

No silloin lapset piestiin ja raivottiin hiljaisiksi tai kulkivat jo pienestä lapsijoukoissa ilman valvontaa, mikä tietysti johti tapaturmiin.

Piestiin = tukistettiin
Raivottiin = komennettiin tiukasti
Nykypäivänä saa vain lempeästi sanoittaa, ja jos kovapäinen lapsi ei sitä tottele niin ollaan avuttomia kuin kala kuivalla maalla.

Kyllä se piestiin tarkoitti usein ihan vitsan antamista vielä pitkään sen jälkeen kun kuritusväkivalta oli kielletty. Tukkapölly ja luunapit ihan normaali käytäntö monissa paikoin vielä 2000-luvulla. En haikaile että niin pitäisi vielä olla, en todellakaan. Joskus hyvin raskaina hetkinä tulee kuitenkin tunne, että olisi kätevää ratkaista tämä huono käytös kerralla yhdellä napakalla luunapilla ja todennäköisesti olisin siihen sortunut joskus, jos se olisi laillista ja yleisesti hyväksyttyä. Mutta kun ei ole, niin ei ole ja se vaatii vanhemmalta todella paljon enemmän.

Hyvin suuri osa vanhemmista on sellaisia, että he eivät selviä uusista vaatimuksista, eli todellakin tarvitsisivat vitsan ja luunapit käyttöön jotta pystyisivat saamaan lapsensa kuriin. Jopa kasvatusammattilaisille rangaistukseton kasvatus on hyvin haastavasti toteutettava.
Ruumiillista kuritusta ei pitäisi kauhistella, koska sen haitat ovat paljon pienemmät kuin kurittomuuden haitat. Ihan niin kuin aikuisilla vankilat haitat ovat pienemmät kuin rikollisuuden haitat.

Tarkoitatko nyt ihan tosissasi, että sitten kun olet silloin aikonasi kurittamiesi lastesi hylkäämänä yksinäisenä vanhainkodissa eikä enää aivot ihan täysillä pelitä (kuten ei lapsillakaan silloin ennen), niin toivot että oman lapsuutensa traumatisoimat hoitajat kuritittavat sinua. Kirjaa nyt ihmeessä jo hyvissä ajoin millä tavoin toivot tämän totetutettavan.

Siis noinko Suomessa ennen vanhaan tapahtui, ja ulkomailla nykyäänkin? Lapset joille oli pidetty kuria hylkäsivät aikuisina vanhempansa ja kaikki olivat traumatisoituneita vauvasta vaariin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapset ole rankkoja, muu elämä vaatimuksineen on.

Mä veikkaan, et nää tällaset valittajat ei kestäis minuuttiakaan, jos pääsisivät ajassa taaksepäin. Kun oikeesti piti tehdä itse, eikä koneet tehneet kaikkea. Ja naisiin kohdistui ihan oikeasti vaatimuksia.

No silloin lapset piestiin ja raivottiin hiljaisiksi tai kulkivat jo pienestä lapsijoukoissa ilman valvontaa, mikä tietysti johti tapaturmiin.

Piestiin = tukistettiin
Raivottiin = komennettiin tiukasti
Nykypäivänä saa vain lempeästi sanoittaa, ja jos kovapäinen lapsi ei sitä tottele niin ollaan avuttomia kuin kala kuivalla maalla.

Kyllä se piestiin tarkoitti usein ihan vitsan antamista vielä pitkään sen jälkeen kun kuritusväkivalta oli kielletty. Tukkapölly ja luunapit ihan normaali käytäntö monissa paikoin vielä 2000-luvulla. En haikaile että niin pitäisi vielä olla, en todellakaan. Joskus hyvin raskaina hetkinä tulee kuitenkin tunne, että olisi kätevää ratkaista tämä huono käytös kerralla yhdellä napakalla luunapilla ja todennäköisesti olisin siihen sortunut joskus, jos se olisi laillista ja yleisesti hyväksyttyä. Mutta kun ei ole, niin ei ole ja se vaatii vanhemmalta todella paljon enemmän.

Hyvin suuri osa vanhemmista on sellaisia, että he eivät selviä uusista vaatimuksista, eli todellakin tarvitsisivat vitsan ja luunapit käyttöön jotta pystyisivat saamaan lapsensa kuriin. Jopa kasvatusammattilaisille rangaistukseton kasvatus on hyvin haastavasti toteutettava.
Ruumiillista kuritusta ei pitäisi kauhistella, koska sen haitat ovat paljon pienemmät kuin kurittomuuden haitat. Ihan niin kuin aikuisilla vankilat haitat ovat pienemmät kuin rikollisuuden haitat.

Tarkoitatko nyt ihan tosissasi, että sitten kun olet silloin aikonasi kurittamiesi lastesi hylkäämänä yksinäisenä vanhainkodissa eikä enää aivot ihan täysillä pelitä (kuten ei lapsillakaan silloin ennen), niin toivot että oman lapsuutensa traumatisoimat hoitajat kuritittavat sinua. Kirjaa nyt ihmeessä jo hyvissä ajoin millä tavoin toivot tämän totetutettavan.

Siis noinko Suomessa ennen vanhaan tapahtui, ja ulkomailla nykyäänkin? Lapset joille oli pidetty kuria hylkäsivät aikuisina vanhempansa ja kaikki olivat traumatisoituneita vauvasta vaariin?

Olet kyllä niin omituinen ettei edes viitsi vastata. Mutta jos olet aikoinaan lapsiasi kaltoin kohdellut, toivottavasti saat tavalla tai toisella maistaa omaa lääkettäsi. Silmä silmästä ja niin edelleen.