Lue keskustelun säännöt.
Miksi nykyvanhempien mielestä kaikki on niin rankkaa?
30.04.2022 |
Ihan jo pelkästään oman lapsen kanssa oleminen? Yhdenkin lapsen? Ja kahdenhan kanssa ei vanhempi voi olla koskaan yksin, koska ne juoksevat eri suuntiin. Jos syntyy uusi lapsi niin esikoinen laitetaan päiväkotiin. Vaikka olisi hädin tuskin 2v. Koska miten sitä pystyisi kahta lasta yhtäaikaa hoitamaanIhan liian rankkaa!
Kommentit (165)
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin lastenkasvatukselle on paljon kovemmat sosiaaliset vaatimukset kuin ennen. Monet elämää helpottavat asiat jotka ennen olivat ok eivät todellakaan ole sitä enää. Lisäksi nykyisin sosiaalisten vaatimusten rikkominen on yhä useammin myös viranomaisasia, kiitos lasujen. Lastensuojelulla on valtuudet puuttua kaikkeen sellaiseen minkä se kokee olevan huolenaihe, eikä vanhemman siis tarvitse rikkoa mitään lakipykälää jotta joutuisi vaikeuksiin lastensuojelun kanssa.
Mitkä asioita helpottavat asiat ennen oli ok, mutta ei enää nykyisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska nykyajan vanhemmuus on yksinäistä ja vaativaa kokopäiväistä hommaa. Ennen oli koko yhteisö tukena kaikessa ja pienemmät vaatimukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapset ole rankkoja, muu elämä vaatimuksineen on.
Mä veikkaan, et nää tällaset valittajat ei kestäis minuuttiakaan, jos pääsisivät ajassa taaksepäin. Kun oikeesti piti tehdä itse, eikä koneet tehneet kaikkea. Ja naisiin kohdistui ihan oikeasti vaatimuksia.
Ahaa eli aloituksen "vanhemmat" tarkoittaa siis vain äitejä kuitenkin? No eipä yllättänyt.
Häh? En ole aloittaja. Ja tuo alku koski molempia vanhempia. Lisäys naisia, koska naisilla vasta onkin elämä helpottunut siitä mitä se on ollut, miesten vaatimukset lisääntyneet. Ihan loogista siis, jos mietit.
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan oli erilainen elämäntyyli. Ihan turha vertailla. Asuttiin isoissa maatalousyhteisöissä. Kaikki työhön kykenevät teki töitä. Lapsia hoiti töihin kykenemättömät eli toiset lapset ja vanhukset (joskus ei kukaan hoitanut). Lapset jätettiin usein itsekseen esim navetassa karsinaan aikuisten töiden ajaksi. Huomioon tai hellyyteen ei juuri ollut aikaa. Paremmissa piireissä lastenhoitajat hoiti lapsia, ei vanhemmat.
Niin mikä kellekin on ennen vanhaan. Tässä muutama päivä sitten oli keskustelu jossa valitettiin nykyvanhemmuuden olevan raskaampaa kuin 90- ja 00-luvuilla (kuluvana vuosisatana). Kun vaatimukset vanhemmuudesta ovat nyt niin kovia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapset ole rankkoja, muu elämä vaatimuksineen on.
Mä veikkaan, et nää tällaset valittajat ei kestäis minuuttiakaan, jos pääsisivät ajassa taaksepäin. Kun oikeesti piti tehdä itse, eikä koneet tehneet kaikkea. Ja naisiin kohdistui ihan oikeasti vaatimuksia.
Kyllä esim. 80-luvulla oli jo pesukoneet, kuivausrummut, imurit, tiskikoneet, vatkaimet ja muut.
Lapsiako ei ole ollut ennen 80-lukua ?
Kun minun ensimmäinen syntyi, ei ollut edes sisävessaa. Pölynimurinkin ostin minä taloon. Asuimme anopin talossa, eikä anoppi koskaan hoitanut lapsiani, minä sensijaan tein töitä myös anopin karjan hoidossa ja pellolla. 3 lasta
Pointti oli se, että 80-luvulla kodinhoitoa helpottava tekniikka oli jo melko lailla samantasoista kuin nyt. Eli ne muutokset mitä on tullut ovat koskeneet enemmänkin lastenhoitopuolta kuin muuta kodinhoitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset ovat tottuneet saamaan kaiken valmiina ja valittamaan jos ei saa. Ennen tehtiin aamusta iltaan ja sohvalle ehti korkeintaan tunniksi illalla. Nykyään istutaan ja maataan yli puolet valveillaolosta ja rankkaa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan oli erilainen elämäntyyli. Ihan turha vertailla. Asuttiin isoissa maatalousyhteisöissä. Kaikki työhön kykenevät teki töitä. Lapsia hoiti töihin kykenemättömät eli toiset lapset ja vanhukset (joskus ei kukaan hoitanut). Lapset jätettiin usein itsekseen esim navetassa karsinaan aikuisten töiden ajaksi. Huomioon tai hellyyteen ei juuri ollut aikaa. Paremmissa piireissä lastenhoitajat hoiti lapsia, ei vanhemmat.
Niin mikä kellekin on ennen vanhaan. Tässä muutama päivä sitten oli keskustelu jossa valitettiin nykyvanhemmuuden olevan raskaampaa kuin 90- ja 00-luvuilla (kuluvana vuosisatana). Kun vaatimukset vanhemmuudesta ovat nyt niin kovia.
Lasuja ei tehty vielä 2000-luvun alussa. Silloin sai turvallisin mielin esimerkiksi antaa lapsen itkeä kerrostalossa tai kertoa neuvolantädille että joskus väsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanotaanko vaikka, että suurimmalla osalla vanhemmista ei ole mitään hankaluuksia ja he pärjäävät kaikessa oikein hyvin asioista mölyämättä. Osalla taas on ollut vaikeuksia koko elämänsä ja tulee aina olemaankin, joten tottakai heillä on nytkin vaikeuksia. He ovat suuna päänä asioista.
Tämä. Osalla ihmisistä on aina vaikeaa olla ja elää, mutta suurimmalla osalla ei ole. En siis muodostaisi ahtaasti asioista näkemystä valittajien perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Koska nykyajan vanhemmuus on yksinäistä ja vaativaa kokopäiväistä hommaa. Ennen oli koko yhteisö tukena kaikessa ja pienemmät vaatimukset.
Pienemmät vaatimukset my ass :D ja yhteisö auttamassa? Nykyään on subjektiivinen oikeus päivähoitoon, ja sit moni hyödyntää. Te ette ikinä kestäis sitä, että joku suvun mummo pyöris nurkissa kertomassa miten asiat pitää OIKEESTI tehdä. Helpompi lykätä muksut hoitoon päiväkotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsen päiväkodissa oleminen kertoo vanhemmuuden rankkuudesta niin sitten minullakin on ollut rankkaa. Esikoinen meni 1,5 vuotiaana hoitoon koska lähdin töihin. Toinen lapsi syntyi vuotta myöhemmin ja alkuun esikoinen oli joka päivä hoidossa. Syynä ei ollut rankkuus vaan se, että sektion jälkeen en saanut nostella häntä. Myöhemmin esikoinen kävi hoidossa 2 kertaa viikossa leikkimässä tärkeiksi tulleiden kavereiden kanssa.
Olen aina ihmetellyt, miksi Suomessa jaksetaan edelleen ihannoida, kun lapset eristetään neljän seinän sisälle, pois ikäistensä seurasta ja se on jotenkin hyvä vanhemmuuden merkki.
Kun muualla maailmassa lapset aloittavat koulun jo varhain ja lapsen sosiaalisia- ja leikkisuhteita ikäistensä seurassa pidetään tärkeinä ja esim. Ranskassa pakollinen koulu alkaa jo 3v ja lähes kaikissa muissa Euroopan maissa 3-4v.
Ei ihme, jos Suomessa on heikot sosiaaliset taidot ja ihmiset eristävät itsensä ja paras asuminen olisi pois ihmisten ilmoilla korvessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan oli erilainen elämäntyyli. Ihan turha vertailla. Asuttiin isoissa maatalousyhteisöissä. Kaikki työhön kykenevät teki töitä. Lapsia hoiti töihin kykenemättömät eli toiset lapset ja vanhukset (joskus ei kukaan hoitanut). Lapset jätettiin usein itsekseen esim navetassa karsinaan aikuisten töiden ajaksi. Huomioon tai hellyyteen ei juuri ollut aikaa. Paremmissa piireissä lastenhoitajat hoiti lapsia, ei vanhemmat.
Niin mikä kellekin on ennen vanhaan. Tässä muutama päivä sitten oli keskustelu jossa valitettiin nykyvanhemmuuden olevan raskaampaa kuin 90- ja 00-luvuilla (kuluvana vuosisatana). Kun vaatimukset vanhemmuudesta ovat nyt niin kovia.
Lasuja ei tehty vielä 2000-luvun alussa. Silloin sai turvallisin mielin esimerkiksi antaa lapsen itkeä kerrostalossa tai kertoa neuvolantädille että joskus väsyttää.
Mitä vikaa on lasuissa? Kuuntelin juuri Vilja Eerikasta kirjoitetun kirjan ja kyllä siinä silmät taas aukesivat. Onneksi kymmenessä vuodessa on tehty paljon muutoksia parempaan päin, vaikka paljon on vielä kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska yhteiskunta painostaa olemaan samaan aikaan hyvä äiti, sekä hyvä työntekijä.
Lasuja saa pelätä tosissaan. Neuvola on holhoamista.
Voi kun saisi olla vain äiti. Sen sijaan heti hoitovapaan päätyttyä työkkäri alkoi ahdistelemaan ja uhkailemaan karenssilla.
Neuvolassa kotiäitiyteen suhtaudutaan myös nuivasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan oli erilainen elämäntyyli. Ihan turha vertailla. Asuttiin isoissa maatalousyhteisöissä. Kaikki työhön kykenevät teki töitä. Lapsia hoiti töihin kykenemättömät eli toiset lapset ja vanhukset (joskus ei kukaan hoitanut). Lapset jätettiin usein itsekseen esim navetassa karsinaan aikuisten töiden ajaksi. Huomioon tai hellyyteen ei juuri ollut aikaa. Paremmissa piireissä lastenhoitajat hoiti lapsia, ei vanhemmat.
Niin mikä kellekin on ennen vanhaan. Tässä muutama päivä sitten oli keskustelu jossa valitettiin nykyvanhemmuuden olevan raskaampaa kuin 90- ja 00-luvuilla (kuluvana vuosisatana). Kun vaatimukset vanhemmuudesta ovat nyt niin kovia.
Lasuja ei tehty vielä 2000-luvun alussa. Silloin sai turvallisin mielin esimerkiksi antaa lapsen itkeä kerrostalossa tai kertoa neuvolantädille että joskus väsyttää.
Lasuko on sun elämän rankkuuden mitta. Pelko on sun omassa päässäsi, tee sille jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se alkaa jo raskausaikana. Kaikki on kielletty, pitäisi tehdä sitä ja tätä ja tuomitaan, jos ei tee just niin, kuin ohjeissa sanotaan (ja ne ohjeet vaihtuu tyyliin vuosittain). Ymmärrän, että päihteet on ehdoton ei, mutta on myös lukemattomia muita juttuja, jotka ovat olevinaan yhtä pahoja, kuin vaikka viina (tai ainakin sellaisen vaikutelman saa). Ahdistavaa ja vaikea ottaa rennosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska nykyajan vanhemmuus on yksinäistä ja vaativaa kokopäiväistä hommaa. Ennen oli koko yhteisö tukena kaikessa ja pienemmät vaatimukset.
Pienemmät vaatimukset my ass :D ja yhteisö auttamassa? Nykyään on subjektiivinen oikeus päivähoitoon, ja sit moni hyödyntää. Te ette ikinä kestäis sitä, että joku suvun mummo pyöris nurkissa kertomassa miten asiat pitää OIKEESTI tehdä. Helpompi lykätä muksut hoitoon päiväkotiin.
Elämä on valintoja ja ihmiset ovat erilaisia. Yritä nyt sinäkin ymmärtää asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan oli erilainen elämäntyyli. Ihan turha vertailla. Asuttiin isoissa maatalousyhteisöissä. Kaikki työhön kykenevät teki töitä. Lapsia hoiti töihin kykenemättömät eli toiset lapset ja vanhukset (joskus ei kukaan hoitanut). Lapset jätettiin usein itsekseen esim navetassa karsinaan aikuisten töiden ajaksi. Huomioon tai hellyyteen ei juuri ollut aikaa. Paremmissa piireissä lastenhoitajat hoiti lapsia, ei vanhemmat.
Niin mikä kellekin on ennen vanhaan. Tässä muutama päivä sitten oli keskustelu jossa valitettiin nykyvanhemmuuden olevan raskaampaa kuin 90- ja 00-luvuilla (kuluvana vuosisatana). Kun vaatimukset vanhemmuudesta ovat nyt niin kovia.
Lasuja ei tehty vielä 2000-luvun alussa. Silloin sai turvallisin mielin esimerkiksi antaa lapsen itkeä kerrostalossa tai kertoa neuvolantädille että joskus väsyttää.
Mitä vikaa on lasuissa? Kuuntelin juuri Vilja Eerikasta kirjoitetun kirjan ja kyllä siinä silmät taas aukesivat. Onneksi kymmenessä vuodessa on tehty paljon muutoksia parempaan päin, vaikka paljon on vielä kesken.
Lasuja tehdään myös pelkästään kiusaamis tarkoituksella. Todelliset Vilja-Eerika tapaukset jäävät tutkimatta.
Lastensuojelu on Suomessa epäonnistunut konserni.
Jos pelkää lasua, on palstaillut liikaa ja imenyt täältä vaikutteita. Sietääkin miettiä omaa vanhemmuuttaan.
Vierailija kirjoitti:
Se alkaa jo raskausaikana. Kaikki on kielletty, pitäisi tehdä sitä ja tätä ja tuomitaan, jos ei tee just niin, kuin ohjeissa sanotaan (ja ne ohjeet vaihtuu tyyliin vuosittain). Ymmärrän, että päihteet on ehdoton ei, mutta on myös lukemattomia muita juttuja, jotka ovat olevinaan yhtä pahoja, kuin vaikka viina (tai ainakin sellaisen vaikutelman saa). Ahdistavaa ja vaikea ottaa rennosti.
No höpsistä! Olen ollut kolme kertaa raskaana ja en kokenut ohjeita mitenkään ikäviksi tai holhoaviksi. Elin ihan normaalisti ja niin elivät myös kaikki muut ystäväni, jotka olivat samassa tilanteessa.
Jos sinulla on hankaluuksia elää ja olla, niin ei se ole ohjeiden vika, vaan sinun.
Vierailija kirjoitti:
Koska nykyajan vanhemmuus on yksinäistä ja vaativaa kokopäiväistä hommaa. Ennen oli koko yhteisö tukena kaikessa ja pienemmät vaatimukset.
Hohhoijaa taas. Sinä voit ihan itse muodostaa yhteisösi, mutta jos olet joku ihmisiä pelkäävä erakko, niin tottakai asiat pelottavat.
Olen kasvattanut kolme lasta teineiksi ja en koe olleeni kertaakaan yksinäinen tai että kasvatusvastuu olisi ollut minulle liikaa millään tavoin. Jos ei ole valmis olemaan aikuinen lapsille, niin ehkä kotileikit kannattaa jättää leikkimättä ja käyttää ehkäisyä.
Lapsiako ei ole ollut ennen 80-lukua ?
Kun minun ensimmäinen syntyi, ei ollut edes sisävessaa. Pölynimurinkin ostin minä taloon. Asuimme anopin talossa, eikä anoppi koskaan hoitanut lapsiani, minä sensijaan tein töitä myös anopin karjan hoidossa ja pellolla. 3 lasta