Lue keskustelun säännöt.
Miehen ex raivostui meidän lomamatkasta
29.04.2022 |
Viikon on nyt raivoaminen ja viesteillä pommitus jatkunut. Emme edes tiedä mistä nainen sai aiheesta tietää. Kai meillä nyt Herran Jumala on oikeus viettää viikko kesälomasta ulkomailla? Vetoaa nyt siihen, että jos hänelle sattuu meidän loman aikana jotain, niin kuka ottaa vastuun lapsista.
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus voi koittaa ymmärtääkin toista osapuolta. Esim minä ymmärrän hyvin miksi meidän lomamatka, yhteenmuutto jne on harmittanut miehen exää ja saanut hänestä irti kiukustuneita reaktioita. Mies ei koskaan halunnut tehdä entisen kanssa mitään yhdessä ja yritti kiemurrella irti kaikista sitoutumista merkitsevistä asioista. Eihän se oikein ole, vedättää ensin toista suhteessa, jossa ei ole kuin puolilla valoilla ja sitten seuraavan kanssa tehdä heti kaikkea mitä edellinen oli turhaan vuosia toivonut.
Monet miehet on jaksaneet myös siinä yhteisessä lapsiperhearjessa valittaa rahanmenoa vuosi sotalla ja vielä eronkin jälkeen joka kerran tuskailla kun lapsiin pitäisi sijoittaa jotain, mutta uudelle kumppanille sitten riittää rahaa hankkia lahjoja ja matkoja. Kyllä tuommoinen harmittaa ja katkeroittaa, ymmärrän sen.
Jospa nyt vaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja jokainen ottaa hetken aikaa puhallella höyryjä.Kommentistasi tulee mieleen oman miehen exä. Häntä ei tuntunut häiritsevän itse ero niinkään, vaan miehen kanssa aloitetun elämän aineellinen laatu. Exä ei voinut sietää kotieläimiä ja meille tuli uuteen kotiin heti kotieläimiä. Varsinkin häntä ärsytti, kun hänen lapsensakin rakastivat meidän koiria ja kissoja. Valitus karvoista oli jatkuvaa. Muutimme myös omakotitaloon, joka exän mielestä oli meille liian iso ja matkustelimme, mistä exä myös valitti. Kuitenkaan omakotitalo ei ollut hänelle sopinut aikaisemmin suuren työn vuoksi. Sittemmin exä vaati, että lasten on saatava osuus talon marjapensaiden ja hedelmäpuiden sadosta sekä kasvimaiden tuotosta. Niin he saivatkin, mutta meillä eikä kotiinviemisiksi. Vuosia myöhemmin, kun meillä oli jo yhteisiä lapsia ja hankimme pienen kesämökin, eksä oli sitä mieltä, että hänellä on oikeus viettää siellä aikaa lasten kanssa. Onneksi hänen kanssaan ei tarvitse olla kovin paljoa tekemisissä nykyään.
No onpa harmillista, että teidän kaikkien puolisoilla on niin hirvittävän ahneita ja hankalia exiä.
Kunhan nyt vaan kerroin omasta kokemuksesta, että kun ne yhteiset lapset vielä sitoo koko porukan yhteen pitkäksi aikaa, niin voisi olla hyödyksi koittaa ymmärtää (ei sama asia kuin hyväksyä), miksi se kumppanin ex, jota ei ole saanut elämäänsä valita, mutta joka on joskus sille omalle kumppanille ollut rakas ja on sitä yhä niille lapsille, on joskus niin saamerin hankala. Ehkä sieltä löytyy ihan inhimillisiä tunteita kuten kateus, tunne, ettei ole arvostettu, suru, mustasukkaisuus, who knows. Ehkä niitä on helpompi ilmaista kiukuttelemalla jostain kissankarvoista kuin sanomalla, että miksi minä en ollut niin rakas, että olisi voitu yhdessä mennä sinne melontakurssille kun monta kertaa pyysin, mut tuon kanssa otit kissan vaikket edes tykkää kissoista.
Pärjääkö niiden tunteiden kanssa paremmin kun antaa takaisin ylimielisyyttä, kylmyyttä, arvostelua ja lähtee mukaan johonkin nokitteluun tai paskamyrskyyn. Vai niin, että annat sen kumppanisi asettaa entiselleen ystävällisesti rajat joiden puitteissa toimitaan ja pysyt itse liukkaana kuin saippua tuon asian suhteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä teki ex myös kiusaa, vaikka olivat eronneet jo vuosia ennen kuin mies tapasi minut. Kummasti se kiusanteko sai katsomaan myös miestä uusin silmin: Tuollaisenko kanssa hän on ollut yhdessä? Millainen mies haluaa olla tuollaisen naisen kanssa? Haluanko minä olla miehen kanssa, jota on viehättänyt tuollainen nainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus voi koittaa ymmärtääkin toista osapuolta. Esim minä ymmärrän hyvin miksi meidän lomamatka, yhteenmuutto jne on harmittanut miehen exää ja saanut hänestä irti kiukustuneita reaktioita. Mies ei koskaan halunnut tehdä entisen kanssa mitään yhdessä ja yritti kiemurrella irti kaikista sitoutumista merkitsevistä asioista. Eihän se oikein ole, vedättää ensin toista suhteessa, jossa ei ole kuin puolilla valoilla ja sitten seuraavan kanssa tehdä heti kaikkea mitä edellinen oli turhaan vuosia toivonut.
Monet miehet on jaksaneet myös siinä yhteisessä lapsiperhearjessa valittaa rahanmenoa vuosi sotalla ja vielä eronkin jälkeen joka kerran tuskailla kun lapsiin pitäisi sijoittaa jotain, mutta uudelle kumppanille sitten riittää rahaa hankkia lahjoja ja matkoja. Kyllä tuommoinen harmittaa ja katkeroittaa, ymmärrän sen.
Jospa nyt vaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja jokainen ottaa hetken aikaa puhallella höyryjä.Sun mielestä se mies siis automaattisesti maksaa sille uudelle naisystävälleen kaikkea? Eli naisystävä ei maksaisi mitään omia kulujaan matkustelusta? Tai että se nainen ei voisi myöskään koskaan maksaa miehen kuluja mistään?
No mistä minä tiedän, eikä se nyt tainnut olla se pointti jos kohta ilmaisinkin itseäni epäselvästi. Vaan jos vaikkapa yhdessä perheenä eläessä ei ole koskaan ollut miehen mielestä varaa käydä vaikka epsanjassa, tai intoa käydä vaimon kanssa treffeillä ravintolassa, ja sitten näitä asioita tehdään eron jälkeen uuden naisystävän kanssa, niin ymmärrän harmistuksen. Etenkin jos samalla sitten kiistellään siitä mitä kukakin lapsille ostaa.
Ihan rautalangasta, moni liitto on ennen eroa ollut sellaisessa pisteessä, että sen vaimon /lasten äidin /naisystävän kanssa on elellyt ihan eri mies kuin joka nyt seurustelee uuden kumppanin kanssa. Se voi entisessä herättää tunteita siitä, ettenkö minä ollut tärkeä tai merkinnyt yhtä paljon kuin tämä uusi. Osa ei ole erityisen hienotunteisia uuden rakkautensa kanssa, vaan sitä yhteistä onnea ja auvoa hehkutetaan avoimesti esim somessa.
Itse lähdin pitkästä parisuhteesta vuosien eron partaalla keikkumisen jälkeen toisen matkaan. Ja tiedän tasan tarkkaan, että en ollut loppua kohti aina kovinkaan huomaavainen tai rakastava. En ole missään tapauksessa halunnut, että entinen mieheni kuitenkaan kuvittelisi, ettei aika hänen kanssaan olisi silti ollut merkityksellistä ja arvokasta ja etteikö hän olisi (ollut) rakas. Siksi pidin kauan aikaa vähän matalampaa profiilia uuden suhteeni kanssa. Ettei se kontrasti sen minun siinä entisessä suhteessa ja sen minun siinä uudessa rakkaudessa välillä olisi ollut niin räikeä.
Valitettavasti vuodatuksesi kuulostaa jätetyn vaimon katkeruudelta. Olet kateellinen ex-miehellesi ja tämän uudelle vaimolle heidän tavastaan elää. Olisit halunnut tehdä samoja asioita kuin ex-miehesi tekee nyt, mutta jostain syystä se ei teiltä kahdelta onnistunut. Nyt ex-miehesi pitäisi olla mielestäsi "hienotunteinen" ja olla elämättä täyttä elämää ihan vain sen vuoksi, ettet sinä pahoittaisi mieltäsi. Toisaalta sanot, että ex-mies on kuin eri mies nyt uuden kumppaninsa kanssa. Pitäisikö hänen siis mielestäsi elää edelleen, kuten hän eli sinun kanssasi eli ilmeisen tyytymättömänä elämänsä laatuun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus voi koittaa ymmärtääkin toista osapuolta. Esim minä ymmärrän hyvin miksi meidän lomamatka, yhteenmuutto jne on harmittanut miehen exää ja saanut hänestä irti kiukustuneita reaktioita. Mies ei koskaan halunnut tehdä entisen kanssa mitään yhdessä ja yritti kiemurrella irti kaikista sitoutumista merkitsevistä asioista. Eihän se oikein ole, vedättää ensin toista suhteessa, jossa ei ole kuin puolilla valoilla ja sitten seuraavan kanssa tehdä heti kaikkea mitä edellinen oli turhaan vuosia toivonut.
Monet miehet on jaksaneet myös siinä yhteisessä lapsiperhearjessa valittaa rahanmenoa vuosi sotalla ja vielä eronkin jälkeen joka kerran tuskailla kun lapsiin pitäisi sijoittaa jotain, mutta uudelle kumppanille sitten riittää rahaa hankkia lahjoja ja matkoja. Kyllä tuommoinen harmittaa ja katkeroittaa, ymmärrän sen.
Jospa nyt vaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja jokainen ottaa hetken aikaa puhallella höyryjä.Sun mielestä se mies siis automaattisesti maksaa sille uudelle naisystävälleen kaikkea? Eli naisystävä ei maksaisi mitään omia kulujaan matkustelusta? Tai että se nainen ei voisi myöskään koskaan maksaa miehen kuluja mistään?
No mistä minä tiedän, eikä se nyt tainnut olla se pointti jos kohta ilmaisinkin itseäni epäselvästi. Vaan jos vaikkapa yhdessä perheenä eläessä ei ole koskaan ollut miehen mielestä varaa käydä vaikka epsanjassa, tai intoa käydä vaimon kanssa treffeillä ravintolassa, ja sitten näitä asioita tehdään eron jälkeen uuden naisystävän kanssa, niin ymmärrän harmistuksen. Etenkin jos samalla sitten kiistellään siitä mitä kukakin lapsille ostaa.
Ihan rautalangasta, moni liitto on ennen eroa ollut sellaisessa pisteessä, että sen vaimon /lasten äidin /naisystävän kanssa on elellyt ihan eri mies kuin joka nyt seurustelee uuden kumppanin kanssa. Se voi entisessä herättää tunteita siitä, ettenkö minä ollut tärkeä tai merkinnyt yhtä paljon kuin tämä uusi. Osa ei ole erityisen hienotunteisia uuden rakkautensa kanssa, vaan sitä yhteistä onnea ja auvoa hehkutetaan avoimesti esim somessa.
Itse lähdin pitkästä parisuhteesta vuosien eron partaalla keikkumisen jälkeen toisen matkaan. Ja tiedän tasan tarkkaan, että en ollut loppua kohti aina kovinkaan huomaavainen tai rakastava. En ole missään tapauksessa halunnut, että entinen mieheni kuitenkaan kuvittelisi, ettei aika hänen kanssaan olisi silti ollut merkityksellistä ja arvokasta ja etteikö hän olisi (ollut) rakas. Siksi pidin kauan aikaa vähän matalampaa profiilia uuden suhteeni kanssa. Ettei se kontrasti sen minun siinä entisessä suhteessa ja sen minun siinä uudessa rakkaudessa välillä olisi ollut niin räikeä.En ymmärrä tuota sanaa vedättäminen tässä yhteydessä. Ei siinä ole mitään vedättämistä, jos ei halua matkustella tai käydä ravintolassa puolison kanssa. Siksihän juuri se ero tapahtuu, kun toinen ei ole enää sellainen, että hänen kanssaan haluaisi enää tehdä muita juttuja kuin pakolliset asiat hoitaa. Niin miksi ihmeessä eronnut ei saisi käydä uuden puolisonsa kanssa ravintolassa, jos hän
A) pitää kuitenkin ravintoloista
B) pitää ravintolaseurasta ?
Minusta mieheni käyttäytyi entistään kohtaan törkeästi kun ei ollut miestä erota kun ei enää oikein kiinnostanut. Roikutti toista löysässä hirressä, antoi aina välillä toivoa jollain pienellä lahjalla tai rakkaudentunnustuksilla, mutta oli kuitenkin koko ajan vähän siinä tunteessa, ettei tämä oikein ole sitä mitä suhteelta toivoo. Toinen haaveili yhteisistä matkoista niin kuittasi jotain epämääräistä, että katsellaan ja sitten lopulta vei johonkin naapurikaupungin kylpylään, joka sekin typistyi päiväreissuun kun tulikin "työkiireitä". Sitten kun toinen kysyi haluaisiko mies erota niin ei, ei tietenkään, hänhän rakastaa, tulee vielä parempia aikoja. Ja miksi näin? Säälistä kuulema kun nainen oli niin rakastunut ja yksinäinen. Itse veikkaan, ettei vaan halunnut jäädä yksin.
Minusta tuo on vedätystä ja ymmärrän hyvin, että naista v*tuttelee kun mies oli uudessa suhteessaan heti aivan toisenlainen; nopea yhteenmuutto, yhteiset harrastukset, lemmikit, matkat.. Ei se minun syytä ole, mutta voin silti koittaa asettua naisen asemaan ja ymmärtää miksi hän teki kaikenlaista ilkeyttä suhteemme alussa.
Vierailija kirjoitti:
Ei oo ihme, että on ex :D Voi apua, miten jotkut jaksaa... Mun ex teki aikanaan niin, että jätti ottamatta lapsia, jos tiesi, että hänen lapsiviikonloppunaan meillä olis joku meno. Koitti kaikin tavoin sabotoida. Pilasi lähinnä oman suhteensa lapsiin, jotka eivät enää halunneet siellä käydä.
Mulla exmies teki tuota myös. Yhden kerran mulla olisi ollut pyhäpäivänä työkeikka kuudelta aamulla, ja oli sovittu että vien lapsen hänelle kun menen töihin. Oven ttakana soitimme ovikelloa, koputtelimme ikkunoita ja yritin soittaa puhelimella hänelle, mutta ainoa mitä tapahtui oli että hänen 18v tyttiksensä huusi ikkunasta ja huoritteliminua ja lasta. Omat vanhempani olivat reisussa, joten soitin hädissäni miehen veljelle, joka vastasi unisena ja sanoi että tuo lapsi hänen luokseen.
Tuo oli viimeinen kerta kun laskin yhtään mitään lapsen isän varaan. tuon jälkeen aina jos minulla on ollut jotain, olen katsonut että lapsi on silloin minulla, ja minä olen hoitanut toisen hoitajan lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sama. Mies ilmoitti eksälleen 1,5 kk ennemmin, että olemme reissussa silloin. Eksä laittoi miehelle viestin, että mies jättää lapset heitteille, jos ei hae niitä sovittuna aikana. Jos mies ei tule hakemaan, sossut kuulemma tuo lapset meille..
Sittemmin eksä on kieltänyt lapsia näkemästä isäänsä. Rahaa ovat vailla sekä lapset että eksä, harva se viikko tulee rahankerjäämisviestejä, ja jos miehellä ei ole rahaa laittaa mopoihin yms, niin alkaa vittuilu, että kyllä lapset tietää, kuinka mies käyttää rahaa, joten sitä rahaa miehellä on.
Hullu ämmä.Meillä myös nämä raha-asiat ovat nostaneet tunteita pintaan. Mies maksaa lapsista laskureiden mukaista elatusmaksua, suurimman osan harrastuksista, ostamme heille vaatteita, tarjoaisimme matkoja ellei lasten äiti lasten osallistumista eväisi, ostamme vaatteita yms. Mutta mikään määrä rahaa ei riitä. Ap
Raha on lopulta ainoa jolla voi yrittää kontrolloida exää, siksi noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus voi koittaa ymmärtääkin toista osapuolta. Esim minä ymmärrän hyvin miksi meidän lomamatka, yhteenmuutto jne on harmittanut miehen exää ja saanut hänestä irti kiukustuneita reaktioita. Mies ei koskaan halunnut tehdä entisen kanssa mitään yhdessä ja yritti kiemurrella irti kaikista sitoutumista merkitsevistä asioista. Eihän se oikein ole, vedättää ensin toista suhteessa, jossa ei ole kuin puolilla valoilla ja sitten seuraavan kanssa tehdä heti kaikkea mitä edellinen oli turhaan vuosia toivonut.
Monet miehet on jaksaneet myös siinä yhteisessä lapsiperhearjessa valittaa rahanmenoa vuosi sotalla ja vielä eronkin jälkeen joka kerran tuskailla kun lapsiin pitäisi sijoittaa jotain, mutta uudelle kumppanille sitten riittää rahaa hankkia lahjoja ja matkoja. Kyllä tuommoinen harmittaa ja katkeroittaa, ymmärrän sen.
Jospa nyt vaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja jokainen ottaa hetken aikaa puhallella höyryjä.Sun mielestä se mies siis automaattisesti maksaa sille uudelle naisystävälleen kaikkea? Eli naisystävä ei maksaisi mitään omia kulujaan matkustelusta? Tai että se nainen ei voisi myöskään koskaan maksaa miehen kuluja mistään?
No mistä minä tiedän, eikä se nyt tainnut olla se pointti jos kohta ilmaisinkin itseäni epäselvästi. Vaan jos vaikkapa yhdessä perheenä eläessä ei ole koskaan ollut miehen mielestä varaa käydä vaikka epsanjassa, tai intoa käydä vaimon kanssa treffeillä ravintolassa, ja sitten näitä asioita tehdään eron jälkeen uuden naisystävän kanssa, niin ymmärrän harmistuksen. Etenkin jos samalla sitten kiistellään siitä mitä kukakin lapsille ostaa.
Ihan rautalangasta, moni liitto on ennen eroa ollut sellaisessa pisteessä, että sen vaimon /lasten äidin /naisystävän kanssa on elellyt ihan eri mies kuin joka nyt seurustelee uuden kumppanin kanssa. Se voi entisessä herättää tunteita siitä, ettenkö minä ollut tärkeä tai merkinnyt yhtä paljon kuin tämä uusi. Osa ei ole erityisen hienotunteisia uuden rakkautensa kanssa, vaan sitä yhteistä onnea ja auvoa hehkutetaan avoimesti esim somessa.
Itse lähdin pitkästä parisuhteesta vuosien eron partaalla keikkumisen jälkeen toisen matkaan. Ja tiedän tasan tarkkaan, että en ollut loppua kohti aina kovinkaan huomaavainen tai rakastava. En ole missään tapauksessa halunnut, että entinen mieheni kuitenkaan kuvittelisi, ettei aika hänen kanssaan olisi silti ollut merkityksellistä ja arvokasta ja etteikö hän olisi (ollut) rakas. Siksi pidin kauan aikaa vähän matalampaa profiilia uuden suhteeni kanssa. Ettei se kontrasti sen minun siinä entisessä suhteessa ja sen minun siinä uudessa rakkaudessa välillä olisi ollut niin räikeä.Valitettavasti vuodatuksesi kuulostaa jätetyn vaimon katkeruudelta. Olet kateellinen ex-miehellesi ja tämän uudelle vaimolle heidän tavastaan elää. Olisit halunnut tehdä samoja asioita kuin ex-miehesi tekee nyt, mutta jostain syystä se ei teiltä kahdelta onnistunut. Nyt ex-miehesi pitäisi olla mielestäsi "hienotunteinen" ja olla elämättä täyttä elämää ihan vain sen vuoksi, ettet sinä pahoittaisi mieltäsi. Toisaalta sanot, että ex-mies on kuin eri mies nyt uuden kumppaninsa kanssa. Pitäisikö hänen siis mielestäsi elää edelleen, kuten hän eli sinun kanssasi eli ilmeisen tyytymättömänä elämänsä laatuun?
Se kertoo valitettavasti enemmän sinusta itsestäsi, ettet voi edes kuvitella, että joku tuntisi myötätuntoa entistä kumppaniaan kohtaan. Voit laittaa vaikka sähköpostiosoitteesi niin voimme jakaa lisää ajatuksia aiheesta, jos sulla on muuten vaikeuksia uskoa, että voisin nähdä myös oman vastuuni entisen suhteen hajoamisessa ja olisin välittänyt erossa -ja eron jälkeen hänestä niin, etten halunnut enää yhtään enempää loukata.
Ja ei, ei pitäisi elää huonossa suhteessa, vaan minä olen onnellinen ja helpottunut nyt 6-7 vuotta eron jälkeen, että hänellä on kumppani, jonka kanssa viihtyy ja kuulostaa ainakin lapsen puheiden mukaan onnelliselta. Minä en enää 18 vuotisen suhteen lopussa jakanut hänen kanssaan samoja haaveita, mutta joitain ovat uuden kumppanin kanssa jo toteuttaneetkin. Itse elän enemmän oman näköistäni elämää nyt tämän miehen kanssa, jonka kanssa silloin eron aikaan laitoin hynttyyt yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäiset lapset?Kauanko tuollaista pitää kestää? Mutta siis ei tosiaan kuulu exälle mitenkään, varsinkaan jos ei ole lapsiviikko.
15 ja 12v lapset, eli jokunen vuosi tässä vielä kestettävä. Ja ei ole lapsiviikko. Valittiin juuri tämä viikko lomalle siksi, ettei mitään ongelmia tulisi. Ap
Lasten ei tarvitse tietää missä heidän isä menee? Kyllä minä haluan, että lapseni on siitä tietoisia ja kenen puoleen he voi tarvittaessa kääntyä. Siksi laitan lasteni äidilleKIN viestin. En ymmärrä mikä motiivi teillä oli se salata, kun se kuitenkin esille tulee. Ehkä parempi kommunikointi tekisi tilanteessa teillekin helpompaa?
T. Ex-miesJossain kohtaa vois olla parempi, ettei sen exän korviin kaikki kantautuis ja tarvittaessa ei sitten lastenkaan, jos se sen vaatii. Tahallista kiusantekoahan tuo on tämän lasten äidin puolelta.
Me ei kerrottu aina edes mieheni vanhemmille kun olimme johonkin menossa, ettei heistä jompi kumpi olisi vahingossa lipsauttanut asiaa eteenpäin niin että se olisi kantautunut miehen exän korviin. Emme tietenkään myöskään kertoneet kaikista reissuistame miehen lapsillekaan. Saattoi olla että jompi kumpi soitti, ja miehen piti valehdella että on töissä tai jotain, koska muuten exä olisi yrittänyt kaikin tavoin pilata reissumme, ja kiusata lapsia asialla "teisän isä ei välitä teistä kun on taas pirkon kanssa reissussa. Isällä ei ole teille antaa rahaa kun kaikki menee pirkon kanssa matkusteluun" jne. Me emme ole ksokaan matkanneet edes ulkolmailla, ja reissut ovat parin päivän mittaisia hapoja pyrähdyksiä. Se on meidän yhteinen harrastus. Yleensä olemme kuitenkin mökillä.
Mun miehen eksä soitti töihin lähdössä olevalle miehelle aamulla klo 6:30 että äidin luona olevalla 5v lapsella on jalka kipeä ja miehen pitäisi tulla viemään lapsi lääkäriin kun hänen pitää päästä kouluun normaalisti. Selvisi melko pian että jalka oli puutunut.
Tämä oli pienimpiä ongelmia heillä. Ikävä kyllä en jaksanut olla tuossa suhteessa. Joskus eksä voi oikeasti pilata uuden suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös nämä raha-asiat ovat nostaneet tunteita pintaan. Mies maksaa lapsista laskureiden mukaista elatusmaksua, suurimman osan harrastuksista, ostamme heille vaatteita, tarjoaisimme matkoja ellei lasten äiti lasten osallistumista eväisi, ostamme vaatteita yms. Mutta mikään määrä rahaa ei riitä. Ap
Meillä oli aivan sama kuvio, mies maksoi suuret elatusmaksut, harrastukset ym. Ja ex vaan halusi lisää. Kävi monta kertaa mökillä riehumassa ja meidän yhteiseen kotiin tuli, kun lapsi oli jättänyt ulko-oven auki.
Jaksoin katsoa tätä hulluutta 5 vuotta, sitten riitti. Ymmärrän hyvin kun puhutaan että uusioperhekuvio ei ihan aina toimi.
Meillä myös oli tuota. Nyt on rauhoittunut. Mieheni teki niin, että mitä enemmän vaadittiin, sitä vähemmän annettiin, eli suoraan sanoen koulutti exää. Elareista hän alkoi aina riitelemään kun meille tapahtui jotain kivaa, eli kun menimme kihloihin, kun ostimme talon, kun menimme naimisiin. Aina kun exänsä sai kuulla näistä, niin hän soitti puheluita ja laittoi viestejä että kyllä nyt pitää elarit tarkistaa kun kerran on varaa mennä naimisiinkin.
Mieheni maksoi harrastuksia, puhelimia, puhelinliittymät olivat hänen nimellään, laittoi rahaa kuukausittain lasten tileille, joista exä sitten nosti rahaa kun "ei ole lapsille ostaa kumppareita muuten".
Mieheni lopetti liittymät, ei maksanut enää harrastuksia, ja lopetti rahan laittamisen lasten tileille. Nyt ei vaadita lisärahaa enää kuin ehkä 4x/v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus voi koittaa ymmärtääkin toista osapuolta. Esim minä ymmärrän hyvin miksi meidän lomamatka, yhteenmuutto jne on harmittanut miehen exää ja saanut hänestä irti kiukustuneita reaktioita. Mies ei koskaan halunnut tehdä entisen kanssa mitään yhdessä ja yritti kiemurrella irti kaikista sitoutumista merkitsevistä asioista. Eihän se oikein ole, vedättää ensin toista suhteessa, jossa ei ole kuin puolilla valoilla ja sitten seuraavan kanssa tehdä heti kaikkea mitä edellinen oli turhaan vuosia toivonut.
Monet miehet on jaksaneet myös siinä yhteisessä lapsiperhearjessa valittaa rahanmenoa vuosi sotalla ja vielä eronkin jälkeen joka kerran tuskailla kun lapsiin pitäisi sijoittaa jotain, mutta uudelle kumppanille sitten riittää rahaa hankkia lahjoja ja matkoja. Kyllä tuommoinen harmittaa ja katkeroittaa, ymmärrän sen.
Jospa nyt vaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja jokainen ottaa hetken aikaa puhallella höyryjä.Kommentistasi tulee mieleen oman miehen exä. Häntä ei tuntunut häiritsevän itse ero niinkään, vaan miehen kanssa aloitetun elämän aineellinen laatu. Exä ei voinut sietää kotieläimiä ja meille tuli uuteen kotiin heti kotieläimiä. Varsinkin häntä ärsytti, kun hänen lapsensakin rakastivat meidän koiria ja kissoja. Valitus karvoista oli jatkuvaa. Muutimme myös omakotitaloon, joka exän mielestä oli meille liian iso ja matkustelimme, mistä exä myös valitti. Kuitenkaan omakotitalo ei ollut hänelle sopinut aikaisemmin suuren työn vuoksi. Sittemmin exä vaati, että lasten on saatava osuus talon marjapensaiden ja hedelmäpuiden sadosta sekä kasvimaiden tuotosta. Niin he saivatkin, mutta meillä eikä kotiinviemisiksi. Vuosia myöhemmin, kun meillä oli jo yhteisiä lapsia ja hankimme pienen kesämökin, eksä oli sitä mieltä, että hänellä on oikeus viettää siellä aikaa lasten kanssa. Onneksi hänen kanssaan ei tarvitse olla kovin paljoa tekemisissä nykyään.
No onpa harmillista, että teidän kaikkien puolisoilla on niin hirvittävän ahneita ja hankalia exiä.
Kunhan nyt vaan kerroin omasta kokemuksesta, että kun ne yhteiset lapset vielä sitoo koko porukan yhteen pitkäksi aikaa, niin voisi olla hyödyksi koittaa ymmärtää (ei sama asia kuin hyväksyä), miksi se kumppanin ex, jota ei ole saanut elämäänsä valita, mutta joka on joskus sille omalle kumppanille ollut rakas ja on sitä yhä niille lapsille, on joskus niin saamerin hankala. Ehkä sieltä löytyy ihan inhimillisiä tunteita kuten kateus, tunne, ettei ole arvostettu, suru, mustasukkaisuus, who knows. Ehkä niitä on helpompi ilmaista kiukuttelemalla jostain kissankarvoista kuin sanomalla, että miksi minä en ollut niin rakas, että olisi voitu yhdessä mennä sinne melontakurssille kun monta kertaa pyysin, mut tuon kanssa otit kissan vaikket edes tykkää kissoista.
Pärjääkö niiden tunteiden kanssa paremmin kun antaa takaisin ylimielisyyttä, kylmyyttä, arvostelua ja lähtee mukaan johonkin nokitteluun tai paskamyrskyyn. Vai niin, että annat sen kumppanisi asettaa entiselleen ystävällisesti rajat joiden puitteissa toimitaan ja pysyt itse liukkaana kuin saippua tuon asian suhteen?
Ei todellakaan tarvitse sietää kipuilua, joka tulee esiin kiusantekona, kiukutteluna, lasten kautta kiristämisenä yms. Uudelle vaimolle/kumppanille ei kuulu se, ettei sinun ja exän suhde ollut sellainen kuin sinä toivoit. Ja koska ne yhteiset lapset sitovat yhteen kaikki uusperhettä myöden, luulisi olevan helpompi kaikille osapuolille, jos et tee kiusaa lasten kautta vaikeuttaaksesi sitä toimeentuloa. Enkä ymmärrä, mitä tuo saippua-vertauksesi tässä yhteydessä tarkoittaa. Minä olen kokenut kaltaisesi kiukuttelijan avioliitossani ja puutuin mieheni exän toimintaan vasta sen jälkeen, kun hän alkoi käyttäytyä huonosti yhteisiä lapsiamme kohtaan sukujuhlissa. Ja voi sitä syytösten ja loukkaantumisen määrää siitäkin asiasta. Minulle kaltaisesi ihminen ei esittäytynyt vastuullisena vanhempana, jonka kanssa olisi voinut yhdessä toimia lasten parhaaksi, vaan omaa itseään esiintuovaksi kiukuttelijaksi, jonka oma etu meni lastensa edun ohitse joka tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Malliesimerkki miksi uusperheet ovat syntiä. Hyi helvetti.
Kaikki eivät jaa sinun uskonnollisia harhojasi.
Sitä paitsi ei se ole miehen eikä nykyisen vaimon vika että exä kiusaa omia lapsiaan.
Tarvitseeko noista lomista edes ilmoittaa? Kai sitä saa vapaa-aikanaan tehdä mitä huvittaa. Jos exälle tulee joku ongelma, laitat viestiä että me olemme nyt reissussa ja lapset voi viedä isovanhemmille/tädille/whatever.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastaus pönttöexän kysymykseen: jos alaikäiset lapset jää ilman aikuista, esim poliisi voi ohjata sosiaalipäivystykseen.
Näin me sanottiin kun mieheni lasten äiti uhkasi tuoda lapset omalla hoitovuorollaan meidän pihaan klo se ja se, ja soittavansa poliisit ja sossut paikalle jos mieheni ei ole siellä heitä vastaanottamassa. mieheni sanoi vain että antaa mennä vain, antaa sitten sossujenkin nähdä mnillainen äiti olet. No ei tuonut lapsia :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin mun mieheni eksä. Tekee kiusaa niin paljon kuin ikinä keksii. Meillä syödään väärään aikaan vääränlaista ruokaa yms. Puuttuu joka ikiseen asiaan. Ilmeisesti tenttaa lapsia ihan kaikesta, mitä on tehty. Ennen koronaa tilattiin yhteinen lomamatka koko porukalle ja asia sovittiin moneen kertaan eksän kanssa, mutta siitä huolimatta tämä eksä päätti ottaa oman lomansa samaan aikaan meidän matkan kanssa, joten lapset eivät päässeet mukaan. Miten jotkut jaksavat ja viitsivät?!
Ilmeisen hyvin jotkut jaksavat ja viitsivät 😅 Meillä on käynyt kahdesti niin, että ollaan oltu lähdössä koko porukalla pohjoiseen ja lasten äiti on ilmoittanut paria tuntia ennen lasten hakua, että ovat sairaana, eivätkä voi matkustaa. Tekee siis kiusaa ennen kaikkea omille lapsilleen. Ap
Tiesivätkö lapset itse olleensa sairaana? Eikö noin isot lapset laita jo äidilleen vastaan? Tuohon voi pyytää apua vaikka sosiaalitoimen kautta niin, että lapset voivat jutella suoraan työntekijän kanssa, jotta kartoitetaan mikä on todellinen tilanne ja mitä sille voi tehdä. Toinen lapsista on kolmen vuoden päästä jo täysikäinen, eikä tuollainen kontrollointi voi jatkua.
Meillä on suurink piirtein samanikäiset lapset, tai siis miehelläni on eksänsä kansa, ja me ollaan sovittu lasten kanssa että aina saa soittaa meille jos tulee äidin kanssa riitaa, ja että ei puhuta meillä tapahtuvista asioista äidille mitään. On myös sovittu yhdessä että yritetään kaikki vain jaksaa nämä jäljellä olevat vuodet sitä äitiä, mutta jos elo käy mahdottomaksi, niin sitten voivat muuttaa meille pysyvästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus voi koittaa ymmärtääkin toista osapuolta. Esim minä ymmärrän hyvin miksi meidän lomamatka, yhteenmuutto jne on harmittanut miehen exää ja saanut hänestä irti kiukustuneita reaktioita. Mies ei koskaan halunnut tehdä entisen kanssa mitään yhdessä ja yritti kiemurrella irti kaikista sitoutumista merkitsevistä asioista. Eihän se oikein ole, vedättää ensin toista suhteessa, jossa ei ole kuin puolilla valoilla ja sitten seuraavan kanssa tehdä heti kaikkea mitä edellinen oli turhaan vuosia toivonut.
Monet miehet on jaksaneet myös siinä yhteisessä lapsiperhearjessa valittaa rahanmenoa vuosi sotalla ja vielä eronkin jälkeen joka kerran tuskailla kun lapsiin pitäisi sijoittaa jotain, mutta uudelle kumppanille sitten riittää rahaa hankkia lahjoja ja matkoja. Kyllä tuommoinen harmittaa ja katkeroittaa, ymmärrän sen.
Jospa nyt vaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja jokainen ottaa hetken aikaa puhallella höyryjä.Kommentistasi tulee mieleen oman miehen exä. Häntä ei tuntunut häiritsevän itse ero niinkään, vaan miehen kanssa aloitetun elämän aineellinen laatu. Exä ei voinut sietää kotieläimiä ja meille tuli uuteen kotiin heti kotieläimiä. Varsinkin häntä ärsytti, kun hänen lapsensakin rakastivat meidän koiria ja kissoja. Valitus karvoista oli jatkuvaa. Muutimme myös omakotitaloon, joka exän mielestä oli meille liian iso ja matkustelimme, mistä exä myös valitti. Kuitenkaan omakotitalo ei ollut hänelle sopinut aikaisemmin suuren työn vuoksi. Sittemmin exä vaati, että lasten on saatava osuus talon marjapensaiden ja hedelmäpuiden sadosta sekä kasvimaiden tuotosta. Niin he saivatkin, mutta meillä eikä kotiinviemisiksi. Vuosia myöhemmin, kun meillä oli jo yhteisiä lapsia ja hankimme pienen kesämökin, eksä oli sitä mieltä, että hänellä on oikeus viettää siellä aikaa lasten kanssa. Onneksi hänen kanssaan ei tarvitse olla kovin paljoa tekemisissä nykyään.
No onpa harmillista, että teidän kaikkien puolisoilla on niin hirvittävän ahneita ja hankalia exiä.
Kunhan nyt vaan kerroin omasta kokemuksesta, että kun ne yhteiset lapset vielä sitoo koko porukan yhteen pitkäksi aikaa, niin voisi olla hyödyksi koittaa ymmärtää (ei sama asia kuin hyväksyä), miksi se kumppanin ex, jota ei ole saanut elämäänsä valita, mutta joka on joskus sille omalle kumppanille ollut rakas ja on sitä yhä niille lapsille, on joskus niin saamerin hankala. Ehkä sieltä löytyy ihan inhimillisiä tunteita kuten kateus, tunne, ettei ole arvostettu, suru, mustasukkaisuus, who knows. Ehkä niitä on helpompi ilmaista kiukuttelemalla jostain kissankarvoista kuin sanomalla, että miksi minä en ollut niin rakas, että olisi voitu yhdessä mennä sinne melontakurssille kun monta kertaa pyysin, mut tuon kanssa otit kissan vaikket edes tykkää kissoista.
Pärjääkö niiden tunteiden kanssa paremmin kun antaa takaisin ylimielisyyttä, kylmyyttä, arvostelua ja lähtee mukaan johonkin nokitteluun tai paskamyrskyyn. Vai niin, että annat sen kumppanisi asettaa entiselleen ystävällisesti rajat joiden puitteissa toimitaan ja pysyt itse liukkaana kuin saippua tuon asian suhteen?Ei todellakaan tarvitse sietää kipuilua, joka tulee esiin kiusantekona, kiukutteluna, lasten kautta kiristämisenä yms. Uudelle vaimolle/kumppanille ei kuulu se, ettei sinun ja exän suhde ollut sellainen kuin sinä toivoit. Ja koska ne yhteiset lapset sitovat yhteen kaikki uusperhettä myöden, luulisi olevan helpompi kaikille osapuolille, jos et tee kiusaa lasten kautta vaikeuttaaksesi sitä toimeentuloa. Enkä ymmärrä, mitä tuo saippua-vertauksesi tässä yhteydessä tarkoittaa. Minä olen kokenut kaltaisesi kiukuttelijan avioliitossani ja puutuin mieheni exän toimintaan vasta sen jälkeen, kun hän alkoi käyttäytyä huonosti yhteisiä lapsiamme kohtaan sukujuhlissa. Ja voi sitä syytösten ja loukkaantumisen määrää siitäkin asiasta. Minulle kaltaisesi ihminen ei esittäytynyt vastuullisena vanhempana, jonka kanssa olisi voinut yhdessä toimia lasten parhaaksi, vaan omaa itseään esiintuovaksi kiukuttelijaksi, jonka oma etu meni lastensa edun ohitse joka tilanteessa.
tuota. Jos sinä yhtä tarkkaavaisesti ja avoimin mielin kuuntelet myös lähipiirissäsi olevien henkilöiden puhetta kuin luet kirjoituksiani, niin saattaahan asioista sinulle juuri haluamasi kaltainen kuva syntyä. Kuten sanoin; menet ilmaiseen s-postipalveluun, teet sinne tilin, ilmoitat osoitteen täällä, niin lupaan laittaa sinulle viestiä ihan nimelläni varustetusta sähköpostistani niin voidaan sitten vaihtaa ajatuksia ilman, että jatkuvasti kyseenalaistat kaiken mitä sanon,
Se, ettet sinä pysty näkemään asioita samalta kantilta kuin joku toinen ei vielä tarkoita sitä, että tämä toinen esittää ajatuksiaan valheellisessa valossa. Jos sinulla on tahto vastakkainasetteluun ja hakea muiden puheista pahaa tahtoa tai valheellisuutta niin onpa ihme, että sellaista perhepiiristäsikin jatkuvasti löydät.
Minun mielestäni minun mieheni tehtävä on ollut ilmaista, ettei asiaton käyttäytyminen minua kohtaan ole sallittua, vaikka exäänsä harmittikin se miten asiat menivät. Minun tehtäväni ei ole ollut siihen sotkeutua, itsehän [minun tapauksessani] mies oli petinsä pedannut ja saanut aikaan riitaisat välit exänsä kanssa. Huomattavasti vähemmällä on päästy ja nopeammin pöly laskeutui kun ei olla lähdetty paisuttelemaan konflikteja, varsinkaan mun toimestani.
Meilläkin ex mies alkoi kiusata kun olin löytänyt uuden ja ostimme yhteisen kodin. Tämä oli outoa, koska hän oli joitakin vuosia aikaisemmin löytänyt uuden naisen ja. jättänyt minut ja lapset yksin, ei edes lapsia ollut tavannut kuin satunnaisesti. Erityisesti nosti metelin meidän matkasta tai kuvitellusta matkasta. Jostain syystä oli pitänyt itsestään selvänä, että jään yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus voi koittaa ymmärtääkin toista osapuolta. Esim minä ymmärrän hyvin miksi meidän lomamatka, yhteenmuutto jne on harmittanut miehen exää ja saanut hänestä irti kiukustuneita reaktioita. Mies ei koskaan halunnut tehdä entisen kanssa mitään yhdessä ja yritti kiemurrella irti kaikista sitoutumista merkitsevistä asioista. Eihän se oikein ole, vedättää ensin toista suhteessa, jossa ei ole kuin puolilla valoilla ja sitten seuraavan kanssa tehdä heti kaikkea mitä edellinen oli turhaan vuosia toivonut.
Monet miehet on jaksaneet myös siinä yhteisessä lapsiperhearjessa valittaa rahanmenoa vuosi sotalla ja vielä eronkin jälkeen joka kerran tuskailla kun lapsiin pitäisi sijoittaa jotain, mutta uudelle kumppanille sitten riittää rahaa hankkia lahjoja ja matkoja. Kyllä tuommoinen harmittaa ja katkeroittaa, ymmärrän sen.
Jospa nyt vaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja jokainen ottaa hetken aikaa puhallella höyryjä.Kommentistasi tulee mieleen oman miehen exä. Häntä ei tuntunut häiritsevän itse ero niinkään, vaan miehen kanssa aloitetun elämän aineellinen laatu. Exä ei voinut sietää kotieläimiä ja meille tuli uuteen kotiin heti kotieläimiä. Varsinkin häntä ärsytti, kun hänen lapsensakin rakastivat meidän koiria ja kissoja. Valitus karvoista oli jatkuvaa. Muutimme myös omakotitaloon, joka exän mielestä oli meille liian iso ja matkustelimme, mistä exä myös valitti. Kuitenkaan omakotitalo ei ollut hänelle sopinut aikaisemmin suuren työn vuoksi. Sittemmin exä vaati, että lasten on saatava osuus talon marjapensaiden ja hedelmäpuiden sadosta sekä kasvimaiden tuotosta. Niin he saivatkin, mutta meillä eikä kotiinviemisiksi. Vuosia myöhemmin, kun meillä oli jo yhteisiä lapsia ja hankimme pienen kesämökin, eksä oli sitä mieltä, että hänellä on oikeus viettää siellä aikaa lasten kanssa. Onneksi hänen kanssaan ei tarvitse olla kovin paljoa tekemisissä nykyään.
No onpa harmillista, että teidän kaikkien puolisoilla on niin hirvittävän ahneita ja hankalia exiä.
Kunhan nyt vaan kerroin omasta kokemuksesta, että kun ne yhteiset lapset vielä sitoo koko porukan yhteen pitkäksi aikaa, niin voisi olla hyödyksi koittaa ymmärtää (ei sama asia kuin hyväksyä), miksi se kumppanin ex, jota ei ole saanut elämäänsä valita, mutta joka on joskus sille omalle kumppanille ollut rakas ja on sitä yhä niille lapsille, on joskus niin saamerin hankala. Ehkä sieltä löytyy ihan inhimillisiä tunteita kuten kateus, tunne, ettei ole arvostettu, suru, mustasukkaisuus, who knows. Ehkä niitä on helpompi ilmaista kiukuttelemalla jostain kissankarvoista kuin sanomalla, että miksi minä en ollut niin rakas, että olisi voitu yhdessä mennä sinne melontakurssille kun monta kertaa pyysin, mut tuon kanssa otit kissan vaikket edes tykkää kissoista.
Pärjääkö niiden tunteiden kanssa paremmin kun antaa takaisin ylimielisyyttä, kylmyyttä, arvostelua ja lähtee mukaan johonkin nokitteluun tai paskamyrskyyn. Vai niin, että annat sen kumppanisi asettaa entiselleen ystävällisesti rajat joiden puitteissa toimitaan ja pysyt itse liukkaana kuin saippua tuon asian suhteen?
Ei meillä vaan miehen lapset exän kanssa sido miehen exää mihinkään meidän porukkaan. Exä on täysin ulkopuolinen, ja meidän perhe on minä, mieheni, ja hänen lapsensa. Exä on exä, ja jos sinulla on kiukuteltavaa, niin hoidat asian vaikka terapiassa etkä kuormita sillä ENTISTÄ puolisoasi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä teki ex myös kiusaa, vaikka olivat eronneet jo vuosia ennen kuin mies tapasi minut. Kummasti se kiusanteko sai katsomaan myös miestä uusin silmin: Tuollaisenko kanssa hän on ollut yhdessä? Millainen mies haluaa olla tuollaisen naisen kanssa? Haluanko minä olla miehen kanssa, jota on viehättänyt tuollainen nainen?
Huh! Minä ja mieheni onneksi kumpikin ymmärrämme että ihmiset tekevät virheitä nuorina, ja osa vielä vähän myöhemminkin. En ikinä olisi yhdessä miehen kanssa joka kuvittelisi että se kenen kanssa olen ollut kymmeniä vuosia sitten hetken aikaa ydessä määrittelisi minut koko loppuelämäni.
En ymmärrä tuota sanaa vedättäminen tässä yhteydessä. Ei siinä ole mitään vedättämistä, jos ei halua matkustella tai käydä ravintolassa puolison kanssa. Siksihän juuri se ero tapahtuu, kun toinen ei ole enää sellainen, että hänen kanssaan haluaisi enää tehdä muita juttuja kuin pakolliset asiat hoitaa. Niin miksi ihmeessä eronnut ei saisi käydä uuden puolisonsa kanssa ravintolassa, jos hän
A) pitää kuitenkin ravintoloista
B) pitää ravintolaseurasta ?