Miehen ex raivostui meidän lomamatkasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus voi koittaa ymmärtääkin toista osapuolta. Esim minä ymmärrän hyvin miksi meidän lomamatka, yhteenmuutto jne on harmittanut miehen exää ja saanut hänestä irti kiukustuneita reaktioita. Mies ei koskaan halunnut tehdä entisen kanssa mitään yhdessä ja yritti kiemurrella irti kaikista sitoutumista merkitsevistä asioista. Eihän se oikein ole, vedättää ensin toista suhteessa, jossa ei ole kuin puolilla valoilla ja sitten seuraavan kanssa tehdä heti kaikkea mitä edellinen oli turhaan vuosia toivonut.
Monet miehet on jaksaneet myös siinä yhteisessä lapsiperhearjessa valittaa rahanmenoa vuosi sotalla ja vielä eronkin jälkeen joka kerran tuskailla kun lapsiin pitäisi sijoittaa jotain, mutta uudelle kumppanille sitten riittää rahaa hankkia lahjoja ja matkoja. Kyllä tuommoinen harmittaa ja katkeroittaa, ymmärrän sen.
Jospa nyt vaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja jokainen ottaa hetken aikaa puhallella höyryjä. 

Kommentistasi tulee mieleen oman miehen exä. Häntä ei tuntunut häiritsevän itse ero niinkään, vaan miehen kanssa aloitetun elämän aineellinen laatu. Exä ei voinut sietää kotieläimiä ja meille tuli uuteen kotiin heti kotieläimiä. Varsinkin häntä ärsytti, kun hänen lapsensakin rakastivat meidän koiria ja kissoja. Valitus karvoista oli jatkuvaa. Muutimme myös omakotitaloon, joka exän mielestä oli meille liian iso ja matkustelimme, mistä exä myös valitti. Kuitenkaan omakotitalo ei ollut hänelle sopinut aikaisemmin suuren työn vuoksi. Sittemmin exä vaati, että lasten on saatava osuus talon marjapensaiden ja hedelmäpuiden sadosta sekä kasvimaiden tuotosta. Niin he saivatkin, mutta meillä eikä kotiinviemisiksi. Vuosia myöhemmin, kun meillä oli jo yhteisiä lapsia ja hankimme pienen kesämökin, eksä oli sitä mieltä, että hänellä on oikeus viettää siellä aikaa lasten kanssa. Onneksi hänen kanssaan ei tarvitse olla kovin paljoa tekemisissä nykyään. 

No onpa harmillista, että teidän kaikkien puolisoilla on niin hirvittävän ahneita ja hankalia exiä.
Kunhan nyt vaan kerroin omasta kokemuksesta, että kun ne yhteiset lapset vielä sitoo koko porukan yhteen pitkäksi aikaa, niin voisi olla hyödyksi koittaa ymmärtää (ei sama asia kuin hyväksyä), miksi se kumppanin ex, jota ei ole saanut elämäänsä valita, mutta joka on joskus sille omalle kumppanille ollut rakas ja on sitä yhä niille lapsille, on joskus niin saamerin hankala. Ehkä sieltä löytyy ihan inhimillisiä tunteita kuten kateus, tunne, ettei ole arvostettu, suru, mustasukkaisuus, who knows. Ehkä niitä on helpompi ilmaista kiukuttelemalla jostain kissankarvoista kuin sanomalla, että miksi minä en ollut niin rakas, että olisi voitu yhdessä mennä sinne melontakurssille kun monta kertaa pyysin, mut tuon kanssa otit kissan vaikket edes tykkää kissoista.
Pärjääkö niiden tunteiden kanssa paremmin kun antaa takaisin ylimielisyyttä, kylmyyttä, arvostelua ja lähtee mukaan johonkin nokitteluun tai paskamyrskyyn. Vai niin, että annat sen kumppanisi asettaa entiselleen ystävällisesti rajat joiden puitteissa toimitaan ja pysyt itse liukkaana kuin saippua tuon asian suhteen?

Ei todellakaan tarvitse sietää kipuilua, joka tulee esiin kiusantekona, kiukutteluna, lasten kautta kiristämisenä yms. Uudelle vaimolle/kumppanille ei kuulu se, ettei sinun ja exän suhde ollut sellainen kuin sinä toivoit. Ja koska ne yhteiset lapset sitovat yhteen kaikki uusperhettä myöden, luulisi olevan helpompi kaikille osapuolille, jos et tee kiusaa lasten kautta vaikeuttaaksesi sitä toimeentuloa. Enkä ymmärrä, mitä tuo saippua-vertauksesi tässä yhteydessä tarkoittaa. Minä olen kokenut kaltaisesi kiukuttelijan avioliitossani ja puutuin mieheni exän toimintaan vasta sen jälkeen, kun hän alkoi käyttäytyä huonosti yhteisiä lapsiamme kohtaan sukujuhlissa. Ja voi sitä syytösten ja loukkaantumisen määrää siitäkin asiasta. Minulle kaltaisesi ihminen ei esittäytynyt vastuullisena vanhempana, jonka kanssa olisi voinut yhdessä toimia lasten parhaaksi, vaan omaa itseään esiintuovaksi kiukuttelijaksi, jonka oma etu meni lastensa edun ohitse joka tilanteessa. 

tuota. Jos sinä yhtä tarkkaavaisesti ja avoimin mielin kuuntelet myös lähipiirissäsi olevien henkilöiden puhetta kuin luet kirjoituksiani, niin saattaahan asioista sinulle juuri haluamasi kaltainen kuva syntyä. Kuten sanoin; menet ilmaiseen s-postipalveluun, teet sinne tilin, ilmoitat osoitteen täällä, niin lupaan laittaa sinulle viestiä ihan nimelläni varustetusta sähköpostistani niin voidaan sitten vaihtaa ajatuksia ilman, että jatkuvasti kyseenalaistat kaiken mitä sanon,
Se, ettet sinä pysty näkemään asioita samalta kantilta kuin joku toinen ei vielä tarkoita sitä, että tämä toinen esittää ajatuksiaan valheellisessa valossa. Jos sinulla on tahto vastakkainasetteluun ja hakea muiden puheista pahaa tahtoa tai valheellisuutta niin onpa ihme, että sellaista perhepiiristäsikin jatkuvasti löydät.
Minun mielestäni minun mieheni tehtävä on ollut ilmaista, ettei asiaton käyttäytyminen minua kohtaan ole sallittua, vaikka exäänsä harmittikin se miten asiat menivät. Minun tehtäväni ei ole ollut siihen sotkeutua, itsehän [minun tapauksessani] mies oli petinsä pedannut ja saanut aikaan riitaisat välit exänsä kanssa. Huomattavasti vähemmällä on päästy ja nopeammin pöly laskeutui kun ei olla lähdetty paisuttelemaan konflikteja, varsinkaan mun toimestani.

Kun exä tekee elämäntehtävän toisen kiusaamisesta, niin ei siinä myötätunto auta. Kiristäminen lasten tapaamisten estämisellä on kaikkein pirullisinta. Miten näet, että siinä auttaa olla kuin saippua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus voi koittaa ymmärtääkin toista osapuolta. Esim minä ymmärrän hyvin miksi meidän lomamatka, yhteenmuutto jne on harmittanut miehen exää ja saanut hänestä irti kiukustuneita reaktioita. Mies ei koskaan halunnut tehdä entisen kanssa mitään yhdessä ja yritti kiemurrella irti kaikista sitoutumista merkitsevistä asioista. Eihän se oikein ole, vedättää ensin toista suhteessa, jossa ei ole kuin puolilla valoilla ja sitten seuraavan kanssa tehdä heti kaikkea mitä edellinen oli turhaan vuosia toivonut.
Monet miehet on jaksaneet myös siinä yhteisessä lapsiperhearjessa valittaa rahanmenoa vuosi sotalla ja vielä eronkin jälkeen joka kerran tuskailla kun lapsiin pitäisi sijoittaa jotain, mutta uudelle kumppanille sitten riittää rahaa hankkia lahjoja ja matkoja. Kyllä tuommoinen harmittaa ja katkeroittaa, ymmärrän sen.
Jospa nyt vaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja jokainen ottaa hetken aikaa puhallella höyryjä. 

Kommentistasi tulee mieleen oman miehen exä. Häntä ei tuntunut häiritsevän itse ero niinkään, vaan miehen kanssa aloitetun elämän aineellinen laatu. Exä ei voinut sietää kotieläimiä ja meille tuli uuteen kotiin heti kotieläimiä. Varsinkin häntä ärsytti, kun hänen lapsensakin rakastivat meidän koiria ja kissoja. Valitus karvoista oli jatkuvaa. Muutimme myös omakotitaloon, joka exän mielestä oli meille liian iso ja matkustelimme, mistä exä myös valitti. Kuitenkaan omakotitalo ei ollut hänelle sopinut aikaisemmin suuren työn vuoksi. Sittemmin exä vaati, että lasten on saatava osuus talon marjapensaiden ja hedelmäpuiden sadosta sekä kasvimaiden tuotosta. Niin he saivatkin, mutta meillä eikä kotiinviemisiksi. Vuosia myöhemmin, kun meillä oli jo yhteisiä lapsia ja hankimme pienen kesämökin, eksä oli sitä mieltä, että hänellä on oikeus viettää siellä aikaa lasten kanssa. Onneksi hänen kanssaan ei tarvitse olla kovin paljoa tekemisissä nykyään. 

No onpa harmillista, että teidän kaikkien puolisoilla on niin hirvittävän ahneita ja hankalia exiä.
Kunhan nyt vaan kerroin omasta kokemuksesta, että kun ne yhteiset lapset vielä sitoo koko porukan yhteen pitkäksi aikaa, niin voisi olla hyödyksi koittaa ymmärtää (ei sama asia kuin hyväksyä), miksi se kumppanin ex, jota ei ole saanut elämäänsä valita, mutta joka on joskus sille omalle kumppanille ollut rakas ja on sitä yhä niille lapsille, on joskus niin saamerin hankala. Ehkä sieltä löytyy ihan inhimillisiä tunteita kuten kateus, tunne, ettei ole arvostettu, suru, mustasukkaisuus, who knows. Ehkä niitä on helpompi ilmaista kiukuttelemalla jostain kissankarvoista kuin sanomalla, että miksi minä en ollut niin rakas, että olisi voitu yhdessä mennä sinne melontakurssille kun monta kertaa pyysin, mut tuon kanssa otit kissan vaikket edes tykkää kissoista.
Pärjääkö niiden tunteiden kanssa paremmin kun antaa takaisin ylimielisyyttä, kylmyyttä, arvostelua ja lähtee mukaan johonkin nokitteluun tai paskamyrskyyn. Vai niin, että annat sen kumppanisi asettaa entiselleen ystävällisesti rajat joiden puitteissa toimitaan ja pysyt itse liukkaana kuin saippua tuon asian suhteen?

Ei todellakaan tarvitse sietää kipuilua, joka tulee esiin kiusantekona, kiukutteluna, lasten kautta kiristämisenä yms. Uudelle vaimolle/kumppanille ei kuulu se, ettei sinun ja exän suhde ollut sellainen kuin sinä toivoit. Ja koska ne yhteiset lapset sitovat yhteen kaikki uusperhettä myöden, luulisi olevan helpompi kaikille osapuolille, jos et tee kiusaa lasten kautta vaikeuttaaksesi sitä toimeentuloa. Enkä ymmärrä, mitä tuo saippua-vertauksesi tässä yhteydessä tarkoittaa. Minä olen kokenut kaltaisesi kiukuttelijan avioliitossani ja puutuin mieheni exän toimintaan vasta sen jälkeen, kun hän alkoi käyttäytyä huonosti yhteisiä lapsiamme kohtaan sukujuhlissa. Ja voi sitä syytösten ja loukkaantumisen määrää siitäkin asiasta. Minulle kaltaisesi ihminen ei esittäytynyt vastuullisena vanhempana, jonka kanssa olisi voinut yhdessä toimia lasten parhaaksi, vaan omaa itseään esiintuovaksi kiukuttelijaksi, jonka oma etu meni lastensa edun ohitse joka tilanteessa. 

tuota. Jos sinä yhtä tarkkaavaisesti ja avoimin mielin kuuntelet myös lähipiirissäsi olevien henkilöiden puhetta kuin luet kirjoituksiani, niin saattaahan asioista sinulle juuri haluamasi kaltainen kuva syntyä. Kuten sanoin; menet ilmaiseen s-postipalveluun, teet sinne tilin, ilmoitat osoitteen täällä, niin lupaan laittaa sinulle viestiä ihan nimelläni varustetusta sähköpostistani niin voidaan sitten vaihtaa ajatuksia ilman, että jatkuvasti kyseenalaistat kaiken mitä sanon,
Se, ettet sinä pysty näkemään asioita samalta kantilta kuin joku toinen ei vielä tarkoita sitä, että tämä toinen esittää ajatuksiaan valheellisessa valossa. Jos sinulla on tahto vastakkainasetteluun ja hakea muiden puheista pahaa tahtoa tai valheellisuutta niin onpa ihme, että sellaista perhepiiristäsikin jatkuvasti löydät.
Minun mielestäni minun mieheni tehtävä on ollut ilmaista, ettei asiaton käyttäytyminen minua kohtaan ole sallittua, vaikka exäänsä harmittikin se miten asiat menivät. Minun tehtäväni ei ole ollut siihen sotkeutua, itsehän [minun tapauksessani] mies oli petinsä pedannut ja saanut aikaan riitaisat välit exänsä kanssa. Huomattavasti vähemmällä on päästy ja nopeammin pöly laskeutui kun ei olla lähdetty paisuttelemaan konflikteja, varsinkaan mun toimestani.

Oikeasti nyt ihminen. Tämä ei ole palsta, jossa rupeat vaatimaan sähköpostiosoitteita lähempää keskustelua varten. Tuo ei ole mitenkään asiallista. Perusta oma ketju vaatimuksillesi ymmärtää kiusaavia ex-puolisoita. 

Onko tämä sitten palsta, jossa voi argumentoida nurin toisen omastaan eriävän näkemyksen väittämällä ilman minkäänlaista perustaa, että se on valhe? Okei, I C. Olen selvästi aivan väärällä "keskustelu"palstalla.
Ja totta, ei kannata koskaan koittaa sovitella tai ymmärtää, kova kovaa vastaan vaan, sillä hyvä tulos tulee. Diplomatia on ilmeisesti kuollut idioluution myötä, mm näissä keskusteluissa sen huomaa mikä jo maailman tapahtumissakin tekee itsensä todeksi. Menenpä tuonne toiseen WT porukkaa käsittelevään ketjuun, se oli paljon viihdyttävämpi!

Ymmärrä, että kaikkien kanssa ei diplomatialla pärjää. Voin vain sanoa, että jonain päivänä lapset on aikuisia, ja siihen loppuu exän valta.

Lapsetkin ovat aikuisina itse estäneet exän puhelut jo vuosia sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi myös oikeuslaitos on alkanut reagoida katkerien ex-vaimojen yrityksiin vieraannuttaa lapset isistään milloin milläkin syyllä. Osalle syyksi kelpaa isän uusi vaimo, jota voi kiusata näiden naisten mielestä loputtomiin. Ex-vaimo ei ole enää koskematon kiusaamisessaan. Suomessa on kaksi tuomittu mm. uuden vaimon vainoamisesta. (Lakimies-lehti)

Oho, hieno juttu! Meillä ex kyllä yrittää kontrolloida miestäni edelleen (heidän erostaan on 10 vuotta), mutta minun suhteeni on anti-vainoaja. Ei suostu puhumaan sanaakaan, esim jos olemme samassa tilassa ja kysyn häneltä kysymyksen, hän ei katso minuun päinkään tai sano mitään. Teeskentelee etten ole olemassakaan. No parempi näin päin, vaikka se onkin aika vaivaannuttavaa ja koomista.

Ai mahtavaa, meillä se on lapsen isän uusi kumppani kun alkoi kohdella mua kuin ilmaa heti kun muutti miehen ja lapsen okt:oon. Jos tulen ovelle hakemaan lasta hän pakenee makuuhuoneeseen piiloon, kun ajan pihaan, poistuu ulkoa äkkiä sisälle, En jaksa enää yrittää selvittää mitään, yritin keskustella asiasta niin nainen sanoi, että ei ole mitään ongelmaa ja ex että "ihmiset on erilaisia ja sitä pitää vaan kunnioittaa". Selvähän se sitten. Lapsen nainen on saanut inhoamaan itseään tuolla ja muulla käytöksellään, harmi, mutta en ottaudu asiaan enää sen enempää kuin sanon lapselle, että ihmiset on erilaisia ja isi vaikuttaa kuitenkin onnelliselta, joten anna olla ja koita kestää.

Se nyt vaan on hyvin tavallista että entinen ja nykyinen kumppani eivät halua olla tekemisissä. Avioeroihin liittyy vaikeita tunteita ja riittää että lapsen isä ja äiti pystyvät sopimaan lapsen tulemisesta ja menemisestä. Ei lapsen äiti ole isän puolisolle yhtään mitään eikä lapsen isä äidin uudelle miehelle. Monesti eivät ole kasvotusten edes koskaan kohdanneet ja miksi olisivat. Harvinaisempaa on että kaikki olisivat kavereita ja kuin yhtä suurta perhettä. Se tuntuisi oikeastaan aika oudolta.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi myös oikeuslaitos on alkanut reagoida katkerien ex-vaimojen yrityksiin vieraannuttaa lapset isistään milloin milläkin syyllä. Osalle syyksi kelpaa isän uusi vaimo, jota voi kiusata näiden naisten mielestä loputtomiin. Ex-vaimo ei ole enää koskematon kiusaamisessaan. Suomessa on kaksi tuomittu mm. uuden vaimon vainoamisesta. (Lakimies-lehti)

Tämä. Onneksi. Miehen veli erosi tässä hiljakkoin, ja eipäs mennytkään enää niin että äiti sai kaiken mitä halusi isän kustannuksella. Tuli pakotettu viikko-viikko-systeemi, toinen lapsista määrättiin isä luo kirjoille, ja elareita ei määrätty maksettavaksi kummallekaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minua lapsena söi, kun isäni ei maksanut elareita, mutta matkusti, osti uusia autoja jne.
Yllättynyt en ollut, koska oli vuosia uhkaillut, että jättää meidät puille paljaille, jos äiti ottaa eron.
Vielä tänäkin päivänä valittaa, miten epäreilua oli, kun oikeus lopulta pakotti maksamaan vuosien oikeustaistelun jälkeen. Antoi vielä mennä ulosottoon asti ja muhia siellä ennen kuin maksoi.

Ikävää. Ei liity nyt kuitenkaan tähän keskusteluun, avaa oma topic tälle?

Kylläpä kuulostaa kamalalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi myös oikeuslaitos on alkanut reagoida katkerien ex-vaimojen yrityksiin vieraannuttaa lapset isistään milloin milläkin syyllä. Osalle syyksi kelpaa isän uusi vaimo, jota voi kiusata näiden naisten mielestä loputtomiin. Ex-vaimo ei ole enää koskematon kiusaamisessaan. Suomessa on kaksi tuomittu mm. uuden vaimon vainoamisesta. (Lakimies-lehti)

Tämä. Onneksi. Miehen veli erosi tässä hiljakkoin, ja eipäs mennytkään enää niin että äiti sai kaiken mitä halusi isän kustannuksella. Tuli pakotettu viikko-viikko-systeemi, toinen lapsista määrättiin isä luo kirjoille, ja elareita ei määrätty maksettavaksi kummallekaan.

Ei viikko-viikkoa edelleenkään pakoteta ja siinäkin koituu toiselle maksettavaksi elarit jos lähivanhemmaksi kirjattu niin vaatii. Lainsäädännön puolesta vieraannuttaminen on yhä vallan hyvin mahdollistettu. Nuo vanhemmat saivat siis asiat sovittua noin ihan keskenään, ja hyvä niin, sehän lapsillekin on parasta että vanhemmat ovat asiallisissa väleissä.

Eikös lapset saa päättää jo 12-vuotiaina kumman vanhemman luona haluavat asua? Silloin se eksä saisi vain viikonloppuvierailuja.

Vierailija kirjoitti:

Eikös lapset saa päättää jo 12-vuotiaina kumman vanhemman luona haluavat asua? Silloin se eksä saisi vain viikonloppuvierailuja.

Hups, en huomannut että oli vanhempi keskustelu. Sori nostosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi myös oikeuslaitos on alkanut reagoida katkerien ex-vaimojen yrityksiin vieraannuttaa lapset isistään milloin milläkin syyllä. Osalle syyksi kelpaa isän uusi vaimo, jota voi kiusata näiden naisten mielestä loputtomiin. Ex-vaimo ei ole enää koskematon kiusaamisessaan. Suomessa on kaksi tuomittu mm. uuden vaimon vainoamisesta. (Lakimies-lehti)

Tämä. Onneksi. Miehen veli erosi tässä hiljakkoin, ja eipäs mennytkään enää niin että äiti sai kaiken mitä halusi isän kustannuksella. Tuli pakotettu viikko-viikko-systeemi, toinen lapsista määrättiin isä luo kirjoille, ja elareita ei määrätty maksettavaksi kummallekaan.

Ei viikko-viikkoa edelleenkään pakoteta ja siinäkin koituu toiselle maksettavaksi elarit jos lähivanhemmaksi kirjattu niin vaatii. Lainsäädännön puolesta vieraannuttaminen on yhä vallan hyvin mahdollistettu. Nuo vanhemmat saivat siis asiat sovittua noin ihan keskenään, ja hyvä niin, sehän lapsillekin on parasta että vanhemmat ovat asiallisissa väleissä.

Itse asiassa nykylainsäädännön puitteissa on mahdollista määrätä ne elatusmaksut myös lähihuoltajalle.

Ei kannata ikinä ikinä sekaantua mihinkään uusperhekuvioihin ja käytettyihin miehiin.

Ehkä on jo sanottu, mutta lastensuojelu huolehtii, jos huoltaja vaikka joutuu yhtäkkiä sairaalaan, eikä todellakaan ole yhtäkään tuttua, joka voisi pitää lapsia sen aikaa. Sen voi sanoa eksälle rauhallisesti.  

Eiköhän tuo exä tiedä niinku jokainen Suomessa kuka ottaa vastuun. Lomalta pääsee myös luikauksella takaisin jos niiin akuutti hätä olisi. Laittaisin estolle tuollaisen exän. Onhan ne tapaamis ajat paperilla. Eiköhän tuo kehitä kuoleman sairauden just loman kynnyksellä selkeät merkit ilmassa. Puhelin hyvissä ajoin kiinni vaan ja lomasta nauttimaan.

Itseltäni meni lopullisesti hermot kuuden vuoden kohdalla uusperheessä ja pakkasin tavarani. Koko 6 vuotta oli ihan hirvittävää

p a s k a a miehen ex-vaimon takia.