Miehen ex raivostui meidän lomamatkasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus voi koittaa ymmärtääkin toista osapuolta. Esim minä ymmärrän hyvin miksi meidän lomamatka, yhteenmuutto jne on harmittanut miehen exää ja saanut hänestä irti kiukustuneita reaktioita. Mies ei koskaan halunnut tehdä entisen kanssa mitään yhdessä ja yritti kiemurrella irti kaikista sitoutumista merkitsevistä asioista. Eihän se oikein ole, vedättää ensin toista suhteessa, jossa ei ole kuin puolilla valoilla ja sitten seuraavan kanssa tehdä heti kaikkea mitä edellinen oli turhaan vuosia toivonut.
Monet miehet on jaksaneet myös siinä yhteisessä lapsiperhearjessa valittaa rahanmenoa vuosi sotalla ja vielä eronkin jälkeen joka kerran tuskailla kun lapsiin pitäisi sijoittaa jotain, mutta uudelle kumppanille sitten riittää rahaa hankkia lahjoja ja matkoja. Kyllä tuommoinen harmittaa ja katkeroittaa, ymmärrän sen.
Jospa nyt vaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja jokainen ottaa hetken aikaa puhallella höyryjä. 

Sun mielestä se mies siis automaattisesti maksaa sille uudelle naisystävälleen kaikkea? Eli naisystävä ei maksaisi mitään omia kulujaan matkustelusta? Tai että se nainen ei voisi myöskään koskaan maksaa miehen kuluja mistään?

No mistä minä tiedän, eikä se nyt tainnut olla se pointti jos kohta ilmaisinkin itseäni epäselvästi. Vaan jos vaikkapa yhdessä perheenä eläessä ei ole koskaan ollut miehen mielestä varaa käydä vaikka epsanjassa, tai intoa käydä vaimon kanssa treffeillä ravintolassa, ja sitten näitä asioita tehdään eron jälkeen uuden naisystävän kanssa, niin ymmärrän harmistuksen. Etenkin jos samalla sitten kiistellään siitä mitä kukakin lapsille ostaa.
Ihan rautalangasta, moni liitto on ennen eroa ollut sellaisessa pisteessä, että sen vaimon /lasten äidin /naisystävän kanssa on elellyt ihan eri mies kuin joka nyt seurustelee uuden kumppanin kanssa. Se voi entisessä herättää tunteita siitä, ettenkö minä ollut tärkeä tai merkinnyt yhtä paljon kuin tämä uusi. Osa ei ole erityisen hienotunteisia uuden rakkautensa kanssa, vaan sitä yhteistä onnea ja auvoa hehkutetaan avoimesti esim somessa.
Itse lähdin pitkästä parisuhteesta vuosien eron partaalla keikkumisen jälkeen toisen matkaan. Ja tiedän tasan tarkkaan, että en ollut loppua kohti aina kovinkaan huomaavainen tai rakastava. En ole missään tapauksessa halunnut, että entinen mieheni kuitenkaan kuvittelisi, ettei aika hänen kanssaan olisi silti ollut merkityksellistä ja arvokasta ja etteikö hän olisi (ollut) rakas. Siksi pidin kauan aikaa vähän matalampaa profiilia uuden suhteeni kanssa. Ettei se kontrasti sen minun siinä entisessä suhteessa ja sen minun siinä uudessa rakkaudessa välillä olisi ollut niin räikeä.

Valitettavasti vuodatuksesi kuulostaa jätetyn vaimon katkeruudelta. Olet kateellinen ex-miehellesi ja tämän uudelle vaimolle heidän tavastaan elää. Olisit halunnut tehdä samoja asioita kuin ex-miehesi tekee nyt, mutta jostain syystä se ei teiltä kahdelta onnistunut. Nyt ex-miehesi pitäisi olla mielestäsi "hienotunteinen" ja olla elämättä täyttä elämää ihan vain sen vuoksi, ettet sinä pahoittaisi mieltäsi. Toisaalta sanot, että ex-mies on kuin eri mies nyt uuden kumppaninsa kanssa. Pitäisikö hänen siis mielestäsi elää edelleen, kuten hän eli sinun kanssasi eli ilmeisen tyytymättömänä elämänsä laatuun? 

Se kertoo valitettavasti enemmän sinusta itsestäsi, ettet voi edes kuvitella, että joku tuntisi myötätuntoa entistä kumppaniaan kohtaan. Voit laittaa vaikka sähköpostiosoitteesi niin voimme jakaa lisää ajatuksia aiheesta, jos sulla on muuten vaikeuksia uskoa, että voisin nähdä myös oman vastuuni entisen suhteen hajoamisessa ja olisin välittänyt erossa -ja eron jälkeen hänestä niin, etten halunnut enää yhtään enempää loukata.
Ja ei, ei pitäisi elää huonossa suhteessa, vaan minä olen onnellinen ja helpottunut nyt 6-7 vuotta eron jälkeen, että hänellä on kumppani, jonka kanssa viihtyy ja kuulostaa ainakin lapsen puheiden mukaan onnelliselta. Minä en enää 18 vuotisen suhteen lopussa jakanut hänen kanssaan samoja haaveita, mutta joitain ovat uuden kumppanin kanssa jo toteuttaneetkin. Itse elän enemmän oman näköistäni elämää nyt tämän miehen kanssa, jonka kanssa silloin eron aikaan laitoin hynttyyt yhteen.

hah ja tätäkin mammat peukuttaa alas :'D eron jälkeen pitää tapella juukeli verissäpäin eikä varsinkaan olla ex:n puolesta onnellinen...voi tsiisus mitä porukkaa

exää pitää vihata mut mites kun kaikki on jonkun ex tai nyx tai nyx:llä on ex ja silläki nyx...Mammat kirjottaa tääl toisistaan ja peukuttaa kilpaa toistensa kommentteja :'D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus voi koittaa ymmärtääkin toista osapuolta. Esim minä ymmärrän hyvin miksi meidän lomamatka, yhteenmuutto jne on harmittanut miehen exää ja saanut hänestä irti kiukustuneita reaktioita. Mies ei koskaan halunnut tehdä entisen kanssa mitään yhdessä ja yritti kiemurrella irti kaikista sitoutumista merkitsevistä asioista. Eihän se oikein ole, vedättää ensin toista suhteessa, jossa ei ole kuin puolilla valoilla ja sitten seuraavan kanssa tehdä heti kaikkea mitä edellinen oli turhaan vuosia toivonut.
Monet miehet on jaksaneet myös siinä yhteisessä lapsiperhearjessa valittaa rahanmenoa vuosi sotalla ja vielä eronkin jälkeen joka kerran tuskailla kun lapsiin pitäisi sijoittaa jotain, mutta uudelle kumppanille sitten riittää rahaa hankkia lahjoja ja matkoja. Kyllä tuommoinen harmittaa ja katkeroittaa, ymmärrän sen.
Jospa nyt vaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja jokainen ottaa hetken aikaa puhallella höyryjä. 

Sun mielestä se mies siis automaattisesti maksaa sille uudelle naisystävälleen kaikkea? Eli naisystävä ei maksaisi mitään omia kulujaan matkustelusta? Tai että se nainen ei voisi myöskään koskaan maksaa miehen kuluja mistään?

Ton kirjoitti joku harhainen exä tai trolli-jonne. 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus voi koittaa ymmärtääkin toista osapuolta. Esim minä ymmärrän hyvin miksi meidän lomamatka, yhteenmuutto jne on harmittanut miehen exää ja saanut hänestä irti kiukustuneita reaktioita. Mies ei koskaan halunnut tehdä entisen kanssa mitään yhdessä ja yritti kiemurrella irti kaikista sitoutumista merkitsevistä asioista. Eihän se oikein ole, vedättää ensin toista suhteessa, jossa ei ole kuin puolilla valoilla ja sitten seuraavan kanssa tehdä heti kaikkea mitä edellinen oli turhaan vuosia toivonut.
Monet miehet on jaksaneet myös siinä yhteisessä lapsiperhearjessa valittaa rahanmenoa vuosi sotalla ja vielä eronkin jälkeen joka kerran tuskailla kun lapsiin pitäisi sijoittaa jotain, mutta uudelle kumppanille sitten riittää rahaa hankkia lahjoja ja matkoja. Kyllä tuommoinen harmittaa ja katkeroittaa, ymmärrän sen.
Jospa nyt vaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja jokainen ottaa hetken aikaa puhallella höyryjä. 

Kommentistasi tulee mieleen oman miehen exä. Häntä ei tuntunut häiritsevän itse ero niinkään, vaan miehen kanssa aloitetun elämän aineellinen laatu. Exä ei voinut sietää kotieläimiä ja meille tuli uuteen kotiin heti kotieläimiä. Varsinkin häntä ärsytti, kun hänen lapsensakin rakastivat meidän koiria ja kissoja. Valitus karvoista oli jatkuvaa. Muutimme myös omakotitaloon, joka exän mielestä oli meille liian iso ja matkustelimme, mistä exä myös valitti. Kuitenkaan omakotitalo ei ollut hänelle sopinut aikaisemmin suuren työn vuoksi. Sittemmin exä vaati, että lasten on saatava osuus talon marjapensaiden ja hedelmäpuiden sadosta sekä kasvimaiden tuotosta. Niin he saivatkin, mutta meillä eikä kotiinviemisiksi. Vuosia myöhemmin, kun meillä oli jo yhteisiä lapsia ja hankimme pienen kesämökin, eksä oli sitä mieltä, että hänellä on oikeus viettää siellä aikaa lasten kanssa. Onneksi hänen kanssaan ei tarvitse olla kovin paljoa tekemisissä nykyään. 

No onpa harmillista, että teidän kaikkien puolisoilla on niin hirvittävän ahneita ja hankalia exiä.
Kunhan nyt vaan kerroin omasta kokemuksesta, että kun ne yhteiset lapset vielä sitoo koko porukan yhteen pitkäksi aikaa, niin voisi olla hyödyksi koittaa ymmärtää (ei sama asia kuin hyväksyä), miksi se kumppanin ex, jota ei ole saanut elämäänsä valita, mutta joka on joskus sille omalle kumppanille ollut rakas ja on sitä yhä niille lapsille, on joskus niin saamerin hankala. Ehkä sieltä löytyy ihan inhimillisiä tunteita kuten kateus, tunne, ettei ole arvostettu, suru, mustasukkaisuus, who knows. Ehkä niitä on helpompi ilmaista kiukuttelemalla jostain kissankarvoista kuin sanomalla, että miksi minä en ollut niin rakas, että olisi voitu yhdessä mennä sinne melontakurssille kun monta kertaa pyysin, mut tuon kanssa otit kissan vaikket edes tykkää kissoista.
Pärjääkö niiden tunteiden kanssa paremmin kun antaa takaisin ylimielisyyttä, kylmyyttä, arvostelua ja lähtee mukaan johonkin nokitteluun tai paskamyrskyyn. Vai niin, että annat sen kumppanisi asettaa entiselleen ystävällisesti rajat joiden puitteissa toimitaan ja pysyt itse liukkaana kuin saippua tuon asian suhteen?

Ei todellakaan tarvitse sietää kipuilua, joka tulee esiin kiusantekona, kiukutteluna, lasten kautta kiristämisenä yms. Uudelle vaimolle/kumppanille ei kuulu se, ettei sinun ja exän suhde ollut sellainen kuin sinä toivoit. Ja koska ne yhteiset lapset sitovat yhteen kaikki uusperhettä myöden, luulisi olevan helpompi kaikille osapuolille, jos et tee kiusaa lasten kautta vaikeuttaaksesi sitä toimeentuloa. Enkä ymmärrä, mitä tuo saippua-vertauksesi tässä yhteydessä tarkoittaa. Minä olen kokenut kaltaisesi kiukuttelijan avioliitossani ja puutuin mieheni exän toimintaan vasta sen jälkeen, kun hän alkoi käyttäytyä huonosti yhteisiä lapsiamme kohtaan sukujuhlissa. Ja voi sitä syytösten ja loukkaantumisen määrää siitäkin asiasta. Minulle kaltaisesi ihminen ei esittäytynyt vastuullisena vanhempana, jonka kanssa olisi voinut yhdessä toimia lasten parhaaksi, vaan omaa itseään esiintuovaksi kiukuttelijaksi, jonka oma etu meni lastensa edun ohitse joka tilanteessa. 

tuota. Jos sinä yhtä tarkkaavaisesti ja avoimin mielin kuuntelet myös lähipiirissäsi olevien henkilöiden puhetta kuin luet kirjoituksiani, niin saattaahan asioista sinulle juuri haluamasi kaltainen kuva syntyä. Kuten sanoin; menet ilmaiseen s-postipalveluun, teet sinne tilin, ilmoitat osoitteen täällä, niin lupaan laittaa sinulle viestiä ihan nimelläni varustetusta sähköpostistani niin voidaan sitten vaihtaa ajatuksia ilman, että jatkuvasti kyseenalaistat kaiken mitä sanon,
Se, ettet sinä pysty näkemään asioita samalta kantilta kuin joku toinen ei vielä tarkoita sitä, että tämä toinen esittää ajatuksiaan valheellisessa valossa. Jos sinulla on tahto vastakkainasetteluun ja hakea muiden puheista pahaa tahtoa tai valheellisuutta niin onpa ihme, että sellaista perhepiiristäsikin jatkuvasti löydät.
Minun mielestäni minun mieheni tehtävä on ollut ilmaista, ettei asiaton käyttäytyminen minua kohtaan ole sallittua, vaikka exäänsä harmittikin se miten asiat menivät. Minun tehtäväni ei ole ollut siihen sotkeutua, itsehän [minun tapauksessani] mies oli petinsä pedannut ja saanut aikaan riitaisat välit exänsä kanssa. Huomattavasti vähemmällä on päästy ja nopeammin pöly laskeutui kun ei olla lähdetty paisuttelemaan konflikteja, varsinkaan mun toimestani.

Oikeasti nyt ihminen. Tämä ei ole palsta, jossa rupeat vaatimaan sähköpostiosoitteita lähempää keskustelua varten. Tuo ei ole mitenkään asiallista. Perusta oma ketju vaatimuksillesi ymmärtää kiusaavia ex-puolisoita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus voi koittaa ymmärtääkin toista osapuolta. Esim minä ymmärrän hyvin miksi meidän lomamatka, yhteenmuutto jne on harmittanut miehen exää ja saanut hänestä irti kiukustuneita reaktioita. Mies ei koskaan halunnut tehdä entisen kanssa mitään yhdessä ja yritti kiemurrella irti kaikista sitoutumista merkitsevistä asioista. Eihän se oikein ole, vedättää ensin toista suhteessa, jossa ei ole kuin puolilla valoilla ja sitten seuraavan kanssa tehdä heti kaikkea mitä edellinen oli turhaan vuosia toivonut.
Monet miehet on jaksaneet myös siinä yhteisessä lapsiperhearjessa valittaa rahanmenoa vuosi sotalla ja vielä eronkin jälkeen joka kerran tuskailla kun lapsiin pitäisi sijoittaa jotain, mutta uudelle kumppanille sitten riittää rahaa hankkia lahjoja ja matkoja. Kyllä tuommoinen harmittaa ja katkeroittaa, ymmärrän sen.
Jospa nyt vaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja jokainen ottaa hetken aikaa puhallella höyryjä. 

Sun mielestä se mies siis automaattisesti maksaa sille uudelle naisystävälleen kaikkea? Eli naisystävä ei maksaisi mitään omia kulujaan matkustelusta? Tai että se nainen ei voisi myöskään koskaan maksaa miehen kuluja mistään?

No mistä minä tiedän, eikä se nyt tainnut olla se pointti jos kohta ilmaisinkin itseäni epäselvästi. Vaan jos vaikkapa yhdessä perheenä eläessä ei ole koskaan ollut miehen mielestä varaa käydä vaikka epsanjassa, tai intoa käydä vaimon kanssa treffeillä ravintolassa, ja sitten näitä asioita tehdään eron jälkeen uuden naisystävän kanssa, niin ymmärrän harmistuksen. Etenkin jos samalla sitten kiistellään siitä mitä kukakin lapsille ostaa.
Ihan rautalangasta, moni liitto on ennen eroa ollut sellaisessa pisteessä, että sen vaimon /lasten äidin /naisystävän kanssa on elellyt ihan eri mies kuin joka nyt seurustelee uuden kumppanin kanssa. Se voi entisessä herättää tunteita siitä, ettenkö minä ollut tärkeä tai merkinnyt yhtä paljon kuin tämä uusi. Osa ei ole erityisen hienotunteisia uuden rakkautensa kanssa, vaan sitä yhteistä onnea ja auvoa hehkutetaan avoimesti esim somessa.
Itse lähdin pitkästä parisuhteesta vuosien eron partaalla keikkumisen jälkeen toisen matkaan. Ja tiedän tasan tarkkaan, että en ollut loppua kohti aina kovinkaan huomaavainen tai rakastava. En ole missään tapauksessa halunnut, että entinen mieheni kuitenkaan kuvittelisi, ettei aika hänen kanssaan olisi silti ollut merkityksellistä ja arvokasta ja etteikö hän olisi (ollut) rakas. Siksi pidin kauan aikaa vähän matalampaa profiilia uuden suhteeni kanssa. Ettei se kontrasti sen minun siinä entisessä suhteessa ja sen minun siinä uudessa rakkaudessa välillä olisi ollut niin räikeä.

Valitettavasti vuodatuksesi kuulostaa jätetyn vaimon katkeruudelta. Olet kateellinen ex-miehellesi ja tämän uudelle vaimolle heidän tavastaan elää. Olisit halunnut tehdä samoja asioita kuin ex-miehesi tekee nyt, mutta jostain syystä se ei teiltä kahdelta onnistunut. Nyt ex-miehesi pitäisi olla mielestäsi "hienotunteinen" ja olla elämättä täyttä elämää ihan vain sen vuoksi, ettet sinä pahoittaisi mieltäsi. Toisaalta sanot, että ex-mies on kuin eri mies nyt uuden kumppaninsa kanssa. Pitäisikö hänen siis mielestäsi elää edelleen, kuten hän eli sinun kanssasi eli ilmeisen tyytymättömänä elämänsä laatuun? 

sun kirjotuksista paistaa mailin päähän kateus ukkosi exää kohtaan ja heidän yhteistä elämää. Miten kävi, lähtikö nainen käveleen ja äijäs otti susta laastarin? Onko ex nuorempi, nätimpi ja menestyneempi? Ja sit viel ne yhteiset lapsetkin, yhteiset vanhat ystävät, kaikki ekat kerrat..ekat matkat yhdessä, eka raskaus, lapsi, kodit, häät. Exän sisustama koti ja siel heidän muistot ja valokuvat.

Mut hei, hän on sun nyt. Voit koittaa supattaa miehes korvaan et sen pitää pitää puoliaan ja exän vininöistä viis. Keität vähän myrkkyä, kun jaksat olla kärsivällinen ni kyl se lasten vanhempien välit myrkyttää Ja sit kun oikein ottaa koville ni tänne muiden mammojen kans haukkuun sitä naista joka on jo valmiiks päätetty kauheeks harpuksi, ihan vaan kun se oli reviirillä eka...muistin just miksen voi sietää kaakattavii juoruilevia akkalaumoja..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten isä soitteli mulle lukuisia kertoja pääsiäisenä, kun olin nykyiseni kanssa Keski-Euroopassa. Liittyen asioihin, joihin tosiaan en voi tuhannen kilometrin päästä vaikuttaa, eikä mikään lasten akuutti asia. Ai että odotan, että lasten isä löytäisi jonkun uuden eikä olisi enää aikaa ja mielenkiintoa sorkkia minun elämääni.

Samaa harrasti miehen ex. Aina kun oltiin reissussa, ilmaantui joku maailman vakavin ongelma, jota olisi hänen kanssaan siinä ja silloin pitänyt ratkoa. Asia oli luokkaa lapsi riitelee puuronsyönnistä. Jos lapsi oli meillä reissussa mukana, jutunjuurta saatiin esimerkiksi siitä, miksi somepäivityksessä näkyi siideritölkki, ette kai te anna lapselle siideriä, ootteko te ryyppäämässä siellä kun lapsi on mukana.
Nykyään tämä ihminen on estetty ja tulpattu kaikissa mahdollisissa kanavissa ja meille tuleminen on kielletty. Kun lapsi ensi vuonna 18, tarjoan kakkua ja shampanjaa sen kunniaksi, että saadaan lyödä viimeisetkin luukut kiinni ja antaa muijan tukehtua myrkkyihinsä.

Vanhemmille helpotus sitten kun lapset ovat aikuisia, mutta tajuatteko, että syyttömät lapset kärsivät vanhempiensa huonoista väleistä ja valituksista lopun ikänsä tai niin kauan kuin vanhemmat elävät. Myös lastenlapset saavat osansa. Lapset saavat kuunnella varsinkin sen hullumman exän juttuja lopun ikänsä. Lapsen osa siinä on kurjin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus voi koittaa ymmärtääkin toista osapuolta. Esim minä ymmärrän hyvin miksi meidän lomamatka, yhteenmuutto jne on harmittanut miehen exää ja saanut hänestä irti kiukustuneita reaktioita. Mies ei koskaan halunnut tehdä entisen kanssa mitään yhdessä ja yritti kiemurrella irti kaikista sitoutumista merkitsevistä asioista. Eihän se oikein ole, vedättää ensin toista suhteessa, jossa ei ole kuin puolilla valoilla ja sitten seuraavan kanssa tehdä heti kaikkea mitä edellinen oli turhaan vuosia toivonut.
Monet miehet on jaksaneet myös siinä yhteisessä lapsiperhearjessa valittaa rahanmenoa vuosi sotalla ja vielä eronkin jälkeen joka kerran tuskailla kun lapsiin pitäisi sijoittaa jotain, mutta uudelle kumppanille sitten riittää rahaa hankkia lahjoja ja matkoja. Kyllä tuommoinen harmittaa ja katkeroittaa, ymmärrän sen.
Jospa nyt vaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja jokainen ottaa hetken aikaa puhallella höyryjä. 

Kommentistasi tulee mieleen oman miehen exä. Häntä ei tuntunut häiritsevän itse ero niinkään, vaan miehen kanssa aloitetun elämän aineellinen laatu. Exä ei voinut sietää kotieläimiä ja meille tuli uuteen kotiin heti kotieläimiä. Varsinkin häntä ärsytti, kun hänen lapsensakin rakastivat meidän koiria ja kissoja. Valitus karvoista oli jatkuvaa. Muutimme myös omakotitaloon, joka exän mielestä oli meille liian iso ja matkustelimme, mistä exä myös valitti. Kuitenkaan omakotitalo ei ollut hänelle sopinut aikaisemmin suuren työn vuoksi. Sittemmin exä vaati, että lasten on saatava osuus talon marjapensaiden ja hedelmäpuiden sadosta sekä kasvimaiden tuotosta. Niin he saivatkin, mutta meillä eikä kotiinviemisiksi. Vuosia myöhemmin, kun meillä oli jo yhteisiä lapsia ja hankimme pienen kesämökin, eksä oli sitä mieltä, että hänellä on oikeus viettää siellä aikaa lasten kanssa. Onneksi hänen kanssaan ei tarvitse olla kovin paljoa tekemisissä nykyään. 

No onpa harmillista, että teidän kaikkien puolisoilla on niin hirvittävän ahneita ja hankalia exiä.
Kunhan nyt vaan kerroin omasta kokemuksesta, että kun ne yhteiset lapset vielä sitoo koko porukan yhteen pitkäksi aikaa, niin voisi olla hyödyksi koittaa ymmärtää (ei sama asia kuin hyväksyä), miksi se kumppanin ex, jota ei ole saanut elämäänsä valita, mutta joka on joskus sille omalle kumppanille ollut rakas ja on sitä yhä niille lapsille, on joskus niin saamerin hankala. Ehkä sieltä löytyy ihan inhimillisiä tunteita kuten kateus, tunne, ettei ole arvostettu, suru, mustasukkaisuus, who knows. Ehkä niitä on helpompi ilmaista kiukuttelemalla jostain kissankarvoista kuin sanomalla, että miksi minä en ollut niin rakas, että olisi voitu yhdessä mennä sinne melontakurssille kun monta kertaa pyysin, mut tuon kanssa otit kissan vaikket edes tykkää kissoista.
Pärjääkö niiden tunteiden kanssa paremmin kun antaa takaisin ylimielisyyttä, kylmyyttä, arvostelua ja lähtee mukaan johonkin nokitteluun tai paskamyrskyyn. Vai niin, että annat sen kumppanisi asettaa entiselleen ystävällisesti rajat joiden puitteissa toimitaan ja pysyt itse liukkaana kuin saippua tuon asian suhteen?

Ei todellakaan tarvitse sietää kipuilua, joka tulee esiin kiusantekona, kiukutteluna, lasten kautta kiristämisenä yms. Uudelle vaimolle/kumppanille ei kuulu se, ettei sinun ja exän suhde ollut sellainen kuin sinä toivoit. Ja koska ne yhteiset lapset sitovat yhteen kaikki uusperhettä myöden, luulisi olevan helpompi kaikille osapuolille, jos et tee kiusaa lasten kautta vaikeuttaaksesi sitä toimeentuloa. Enkä ymmärrä, mitä tuo saippua-vertauksesi tässä yhteydessä tarkoittaa. Minä olen kokenut kaltaisesi kiukuttelijan avioliitossani ja puutuin mieheni exän toimintaan vasta sen jälkeen, kun hän alkoi käyttäytyä huonosti yhteisiä lapsiamme kohtaan sukujuhlissa. Ja voi sitä syytösten ja loukkaantumisen määrää siitäkin asiasta. Minulle kaltaisesi ihminen ei esittäytynyt vastuullisena vanhempana, jonka kanssa olisi voinut yhdessä toimia lasten parhaaksi, vaan omaa itseään esiintuovaksi kiukuttelijaksi, jonka oma etu meni lastensa edun ohitse joka tilanteessa. 

tuota. Jos sinä yhtä tarkkaavaisesti ja avoimin mielin kuuntelet myös lähipiirissäsi olevien henkilöiden puhetta kuin luet kirjoituksiani, niin saattaahan asioista sinulle juuri haluamasi kaltainen kuva syntyä. Kuten sanoin; menet ilmaiseen s-postipalveluun, teet sinne tilin, ilmoitat osoitteen täällä, niin lupaan laittaa sinulle viestiä ihan nimelläni varustetusta sähköpostistani niin voidaan sitten vaihtaa ajatuksia ilman, että jatkuvasti kyseenalaistat kaiken mitä sanon,
Se, ettet sinä pysty näkemään asioita samalta kantilta kuin joku toinen ei vielä tarkoita sitä, että tämä toinen esittää ajatuksiaan valheellisessa valossa. Jos sinulla on tahto vastakkainasetteluun ja hakea muiden puheista pahaa tahtoa tai valheellisuutta niin onpa ihme, että sellaista perhepiiristäsikin jatkuvasti löydät.
Minun mielestäni minun mieheni tehtävä on ollut ilmaista, ettei asiaton käyttäytyminen minua kohtaan ole sallittua, vaikka exäänsä harmittikin se miten asiat menivät. Minun tehtäväni ei ole ollut siihen sotkeutua, itsehän [minun tapauksessani] mies oli petinsä pedannut ja saanut aikaan riitaisat välit exänsä kanssa. Huomattavasti vähemmällä on päästy ja nopeammin pöly laskeutui kun ei olla lähdetty paisuttelemaan konflikteja, varsinkaan mun toimestani.

Oikeasti nyt ihminen. Tämä ei ole palsta, jossa rupeat vaatimaan sähköpostiosoitteita lähempää keskustelua varten. Tuo ei ole mitenkään asiallista. Perusta oma ketju vaatimuksillesi ymmärtää kiusaavia ex-puolisoita. 

Onko tämä sitten palsta, jossa voi argumentoida nurin toisen omastaan eriävän näkemyksen väittämällä ilman minkäänlaista perustaa, että se on valhe? Okei, I C. Olen selvästi aivan väärällä "keskustelu"palstalla.

Ja totta, ei kannata koskaan koittaa sovitella tai ymmärtää, kova kovaa vastaan vaan, sillä hyvä tulos tulee. Diplomatia on ilmeisesti kuollut idioluution myötä, mm näissä keskusteluissa sen huomaa mikä jo maailman tapahtumissakin tekee itsensä todeksi. Menenpä tuonne toiseen WT porukkaa käsittelevään ketjuun, se oli paljon viihdyttävämpi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus voi koittaa ymmärtääkin toista osapuolta. Esim minä ymmärrän hyvin miksi meidän lomamatka, yhteenmuutto jne on harmittanut miehen exää ja saanut hänestä irti kiukustuneita reaktioita. Mies ei koskaan halunnut tehdä entisen kanssa mitään yhdessä ja yritti kiemurrella irti kaikista sitoutumista merkitsevistä asioista. Eihän se oikein ole, vedättää ensin toista suhteessa, jossa ei ole kuin puolilla valoilla ja sitten seuraavan kanssa tehdä heti kaikkea mitä edellinen oli turhaan vuosia toivonut.
Monet miehet on jaksaneet myös siinä yhteisessä lapsiperhearjessa valittaa rahanmenoa vuosi sotalla ja vielä eronkin jälkeen joka kerran tuskailla kun lapsiin pitäisi sijoittaa jotain, mutta uudelle kumppanille sitten riittää rahaa hankkia lahjoja ja matkoja. Kyllä tuommoinen harmittaa ja katkeroittaa, ymmärrän sen.
Jospa nyt vaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja jokainen ottaa hetken aikaa puhallella höyryjä. 

Sun mielestä se mies siis automaattisesti maksaa sille uudelle naisystävälleen kaikkea? Eli naisystävä ei maksaisi mitään omia kulujaan matkustelusta? Tai että se nainen ei voisi myöskään koskaan maksaa miehen kuluja mistään?

No mistä minä tiedän, eikä se nyt tainnut olla se pointti jos kohta ilmaisinkin itseäni epäselvästi. Vaan jos vaikkapa yhdessä perheenä eläessä ei ole koskaan ollut miehen mielestä varaa käydä vaikka epsanjassa, tai intoa käydä vaimon kanssa treffeillä ravintolassa, ja sitten näitä asioita tehdään eron jälkeen uuden naisystävän kanssa, niin ymmärrän harmistuksen. Etenkin jos samalla sitten kiistellään siitä mitä kukakin lapsille ostaa.
Ihan rautalangasta, moni liitto on ennen eroa ollut sellaisessa pisteessä, että sen vaimon /lasten äidin /naisystävän kanssa on elellyt ihan eri mies kuin joka nyt seurustelee uuden kumppanin kanssa. Se voi entisessä herättää tunteita siitä, ettenkö minä ollut tärkeä tai merkinnyt yhtä paljon kuin tämä uusi. Osa ei ole erityisen hienotunteisia uuden rakkautensa kanssa, vaan sitä yhteistä onnea ja auvoa hehkutetaan avoimesti esim somessa.
Itse lähdin pitkästä parisuhteesta vuosien eron partaalla keikkumisen jälkeen toisen matkaan. Ja tiedän tasan tarkkaan, että en ollut loppua kohti aina kovinkaan huomaavainen tai rakastava. En ole missään tapauksessa halunnut, että entinen mieheni kuitenkaan kuvittelisi, ettei aika hänen kanssaan olisi silti ollut merkityksellistä ja arvokasta ja etteikö hän olisi (ollut) rakas. Siksi pidin kauan aikaa vähän matalampaa profiilia uuden suhteeni kanssa. Ettei se kontrasti sen minun siinä entisessä suhteessa ja sen minun siinä uudessa rakkaudessa välillä olisi ollut niin räikeä.

Valitettavasti vuodatuksesi kuulostaa jätetyn vaimon katkeruudelta. Olet kateellinen ex-miehellesi ja tämän uudelle vaimolle heidän tavastaan elää. Olisit halunnut tehdä samoja asioita kuin ex-miehesi tekee nyt, mutta jostain syystä se ei teiltä kahdelta onnistunut. Nyt ex-miehesi pitäisi olla mielestäsi "hienotunteinen" ja olla elämättä täyttä elämää ihan vain sen vuoksi, ettet sinä pahoittaisi mieltäsi. Toisaalta sanot, että ex-mies on kuin eri mies nyt uuden kumppaninsa kanssa. Pitäisikö hänen siis mielestäsi elää edelleen, kuten hän eli sinun kanssasi eli ilmeisen tyytymättömänä elämänsä laatuun? 

sun kirjotuksista paistaa mailin päähän kateus ukkosi exää kohtaan ja heidän yhteistä elämää. Miten kävi, lähtikö nainen käveleen ja äijäs otti susta laastarin? Onko ex nuorempi, nätimpi ja menestyneempi? Ja sit viel ne yhteiset lapsetkin, yhteiset vanhat ystävät, kaikki ekat kerrat..ekat matkat yhdessä, eka raskaus, lapsi, kodit, häät. Exän sisustama koti ja siel heidän muistot ja valokuvat.
Mut hei, hän on sun nyt. Voit koittaa supattaa miehes korvaan et sen pitää pitää puoliaan ja exän vininöistä viis. Keität vähän myrkkyä, kun jaksat olla kärsivällinen ni kyl se lasten vanhempien välit myrkyttää Ja sit kun oikein ottaa koville ni tänne muiden mammojen kans haukkuun sitä naista joka on jo valmiiks päätetty kauheeks harpuksi, ihan vaan kun se oli reviirillä eka...muistin just miksen voi sietää kaakattavii juoruilevia akkalaumoja..

:D :D Olen täysin eri, mutta naurattaa se että joku ajattelee tuollaisia :D :D Mulla ainakin oli suhteen alkamisvaatimuksena että missään nimessä en tee enää yhtään lasta kenenkään kanssa. Mieheni onneksi oli samaa mieltä, ja kävikin piakkoin seurustelun alkumme jälkeen vasektomiassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus voi koittaa ymmärtääkin toista osapuolta. Esim minä ymmärrän hyvin miksi meidän lomamatka, yhteenmuutto jne on harmittanut miehen exää ja saanut hänestä irti kiukustuneita reaktioita. Mies ei koskaan halunnut tehdä entisen kanssa mitään yhdessä ja yritti kiemurrella irti kaikista sitoutumista merkitsevistä asioista. Eihän se oikein ole, vedättää ensin toista suhteessa, jossa ei ole kuin puolilla valoilla ja sitten seuraavan kanssa tehdä heti kaikkea mitä edellinen oli turhaan vuosia toivonut.
Monet miehet on jaksaneet myös siinä yhteisessä lapsiperhearjessa valittaa rahanmenoa vuosi sotalla ja vielä eronkin jälkeen joka kerran tuskailla kun lapsiin pitäisi sijoittaa jotain, mutta uudelle kumppanille sitten riittää rahaa hankkia lahjoja ja matkoja. Kyllä tuommoinen harmittaa ja katkeroittaa, ymmärrän sen.
Jospa nyt vaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja jokainen ottaa hetken aikaa puhallella höyryjä. 

Kommentistasi tulee mieleen oman miehen exä. Häntä ei tuntunut häiritsevän itse ero niinkään, vaan miehen kanssa aloitetun elämän aineellinen laatu. Exä ei voinut sietää kotieläimiä ja meille tuli uuteen kotiin heti kotieläimiä. Varsinkin häntä ärsytti, kun hänen lapsensakin rakastivat meidän koiria ja kissoja. Valitus karvoista oli jatkuvaa. Muutimme myös omakotitaloon, joka exän mielestä oli meille liian iso ja matkustelimme, mistä exä myös valitti. Kuitenkaan omakotitalo ei ollut hänelle sopinut aikaisemmin suuren työn vuoksi. Sittemmin exä vaati, että lasten on saatava osuus talon marjapensaiden ja hedelmäpuiden sadosta sekä kasvimaiden tuotosta. Niin he saivatkin, mutta meillä eikä kotiinviemisiksi. Vuosia myöhemmin, kun meillä oli jo yhteisiä lapsia ja hankimme pienen kesämökin, eksä oli sitä mieltä, että hänellä on oikeus viettää siellä aikaa lasten kanssa. Onneksi hänen kanssaan ei tarvitse olla kovin paljoa tekemisissä nykyään. 

No onpa harmillista, että teidän kaikkien puolisoilla on niin hirvittävän ahneita ja hankalia exiä.
Kunhan nyt vaan kerroin omasta kokemuksesta, että kun ne yhteiset lapset vielä sitoo koko porukan yhteen pitkäksi aikaa, niin voisi olla hyödyksi koittaa ymmärtää (ei sama asia kuin hyväksyä), miksi se kumppanin ex, jota ei ole saanut elämäänsä valita, mutta joka on joskus sille omalle kumppanille ollut rakas ja on sitä yhä niille lapsille, on joskus niin saamerin hankala. Ehkä sieltä löytyy ihan inhimillisiä tunteita kuten kateus, tunne, ettei ole arvostettu, suru, mustasukkaisuus, who knows. Ehkä niitä on helpompi ilmaista kiukuttelemalla jostain kissankarvoista kuin sanomalla, että miksi minä en ollut niin rakas, että olisi voitu yhdessä mennä sinne melontakurssille kun monta kertaa pyysin, mut tuon kanssa otit kissan vaikket edes tykkää kissoista.
Pärjääkö niiden tunteiden kanssa paremmin kun antaa takaisin ylimielisyyttä, kylmyyttä, arvostelua ja lähtee mukaan johonkin nokitteluun tai paskamyrskyyn. Vai niin, että annat sen kumppanisi asettaa entiselleen ystävällisesti rajat joiden puitteissa toimitaan ja pysyt itse liukkaana kuin saippua tuon asian suhteen?

Ei todellakaan tarvitse sietää kipuilua, joka tulee esiin kiusantekona, kiukutteluna, lasten kautta kiristämisenä yms. Uudelle vaimolle/kumppanille ei kuulu se, ettei sinun ja exän suhde ollut sellainen kuin sinä toivoit. Ja koska ne yhteiset lapset sitovat yhteen kaikki uusperhettä myöden, luulisi olevan helpompi kaikille osapuolille, jos et tee kiusaa lasten kautta vaikeuttaaksesi sitä toimeentuloa. Enkä ymmärrä, mitä tuo saippua-vertauksesi tässä yhteydessä tarkoittaa. Minä olen kokenut kaltaisesi kiukuttelijan avioliitossani ja puutuin mieheni exän toimintaan vasta sen jälkeen, kun hän alkoi käyttäytyä huonosti yhteisiä lapsiamme kohtaan sukujuhlissa. Ja voi sitä syytösten ja loukkaantumisen määrää siitäkin asiasta. Minulle kaltaisesi ihminen ei esittäytynyt vastuullisena vanhempana, jonka kanssa olisi voinut yhdessä toimia lasten parhaaksi, vaan omaa itseään esiintuovaksi kiukuttelijaksi, jonka oma etu meni lastensa edun ohitse joka tilanteessa. 

tuota. Jos sinä yhtä tarkkaavaisesti ja avoimin mielin kuuntelet myös lähipiirissäsi olevien henkilöiden puhetta kuin luet kirjoituksiani, niin saattaahan asioista sinulle juuri haluamasi kaltainen kuva syntyä. Kuten sanoin; menet ilmaiseen s-postipalveluun, teet sinne tilin, ilmoitat osoitteen täällä, niin lupaan laittaa sinulle viestiä ihan nimelläni varustetusta sähköpostistani niin voidaan sitten vaihtaa ajatuksia ilman, että jatkuvasti kyseenalaistat kaiken mitä sanon,
Se, ettet sinä pysty näkemään asioita samalta kantilta kuin joku toinen ei vielä tarkoita sitä, että tämä toinen esittää ajatuksiaan valheellisessa valossa. Jos sinulla on tahto vastakkainasetteluun ja hakea muiden puheista pahaa tahtoa tai valheellisuutta niin onpa ihme, että sellaista perhepiiristäsikin jatkuvasti löydät.
Minun mielestäni minun mieheni tehtävä on ollut ilmaista, ettei asiaton käyttäytyminen minua kohtaan ole sallittua, vaikka exäänsä harmittikin se miten asiat menivät. Minun tehtäväni ei ole ollut siihen sotkeutua, itsehän [minun tapauksessani] mies oli petinsä pedannut ja saanut aikaan riitaisat välit exänsä kanssa. Huomattavasti vähemmällä on päästy ja nopeammin pöly laskeutui kun ei olla lähdetty paisuttelemaan konflikteja, varsinkaan mun toimestani.

Oikeasti nyt ihminen. Tämä ei ole palsta, jossa rupeat vaatimaan sähköpostiosoitteita lähempää keskustelua varten. Tuo ei ole mitenkään asiallista. Perusta oma ketju vaatimuksillesi ymmärtää kiusaavia ex-puolisoita. 

Onko tämä sitten palsta, jossa voi argumentoida nurin toisen omastaan eriävän näkemyksen väittämällä ilman minkäänlaista perustaa, että se on valhe? Okei, I C. Olen selvästi aivan väärällä "keskustelu"palstalla.
Ja totta, ei kannata koskaan koittaa sovitella tai ymmärtää, kova kovaa vastaan vaan, sillä hyvä tulos tulee. Diplomatia on ilmeisesti kuollut idioluution myötä, mm näissä keskusteluissa sen huomaa mikä jo maailman tapahtumissakin tekee itsensä todeksi. Menenpä tuonne toiseen WT porukkaa käsittelevään ketjuun, se oli paljon viihdyttävämpi!

Mitä ihmettä ...? Kukaan ei ole väittänyt sinun valehtelevan. Luin vielä uudelleen, mitä oli kirjoitettu. Eri mieltä kanssasi kyllä on oltu. Tällaisella palstalla voi esittää ihan mitä hyvänsä mielipiteitä eivätkä ne ole keneenkään henkilökohtaisesti suunnattuja, koska eihän täällä kukaan tunne toisiaan. Siksi on hiukan omituista, että vaadit kommentoijilta sähköpostiosoitteita tai otat itseesi erimielisiä kommentteja. Rauhoitu hyvä ihminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus voi koittaa ymmärtääkin toista osapuolta. Esim minä ymmärrän hyvin miksi meidän lomamatka, yhteenmuutto jne on harmittanut miehen exää ja saanut hänestä irti kiukustuneita reaktioita. Mies ei koskaan halunnut tehdä entisen kanssa mitään yhdessä ja yritti kiemurrella irti kaikista sitoutumista merkitsevistä asioista. Eihän se oikein ole, vedättää ensin toista suhteessa, jossa ei ole kuin puolilla valoilla ja sitten seuraavan kanssa tehdä heti kaikkea mitä edellinen oli turhaan vuosia toivonut.
Monet miehet on jaksaneet myös siinä yhteisessä lapsiperhearjessa valittaa rahanmenoa vuosi sotalla ja vielä eronkin jälkeen joka kerran tuskailla kun lapsiin pitäisi sijoittaa jotain, mutta uudelle kumppanille sitten riittää rahaa hankkia lahjoja ja matkoja. Kyllä tuommoinen harmittaa ja katkeroittaa, ymmärrän sen.
Jospa nyt vaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja jokainen ottaa hetken aikaa puhallella höyryjä. 

Kommentistasi tulee mieleen oman miehen exä. Häntä ei tuntunut häiritsevän itse ero niinkään, vaan miehen kanssa aloitetun elämän aineellinen laatu. Exä ei voinut sietää kotieläimiä ja meille tuli uuteen kotiin heti kotieläimiä. Varsinkin häntä ärsytti, kun hänen lapsensakin rakastivat meidän koiria ja kissoja. Valitus karvoista oli jatkuvaa. Muutimme myös omakotitaloon, joka exän mielestä oli meille liian iso ja matkustelimme, mistä exä myös valitti. Kuitenkaan omakotitalo ei ollut hänelle sopinut aikaisemmin suuren työn vuoksi. Sittemmin exä vaati, että lasten on saatava osuus talon marjapensaiden ja hedelmäpuiden sadosta sekä kasvimaiden tuotosta. Niin he saivatkin, mutta meillä eikä kotiinviemisiksi. Vuosia myöhemmin, kun meillä oli jo yhteisiä lapsia ja hankimme pienen kesämökin, eksä oli sitä mieltä, että hänellä on oikeus viettää siellä aikaa lasten kanssa. Onneksi hänen kanssaan ei tarvitse olla kovin paljoa tekemisissä nykyään. 

No onpa harmillista, että teidän kaikkien puolisoilla on niin hirvittävän ahneita ja hankalia exiä.
Kunhan nyt vaan kerroin omasta kokemuksesta, että kun ne yhteiset lapset vielä sitoo koko porukan yhteen pitkäksi aikaa, niin voisi olla hyödyksi koittaa ymmärtää (ei sama asia kuin hyväksyä), miksi se kumppanin ex, jota ei ole saanut elämäänsä valita, mutta joka on joskus sille omalle kumppanille ollut rakas ja on sitä yhä niille lapsille, on joskus niin saamerin hankala. Ehkä sieltä löytyy ihan inhimillisiä tunteita kuten kateus, tunne, ettei ole arvostettu, suru, mustasukkaisuus, who knows. Ehkä niitä on helpompi ilmaista kiukuttelemalla jostain kissankarvoista kuin sanomalla, että miksi minä en ollut niin rakas, että olisi voitu yhdessä mennä sinne melontakurssille kun monta kertaa pyysin, mut tuon kanssa otit kissan vaikket edes tykkää kissoista.
Pärjääkö niiden tunteiden kanssa paremmin kun antaa takaisin ylimielisyyttä, kylmyyttä, arvostelua ja lähtee mukaan johonkin nokitteluun tai paskamyrskyyn. Vai niin, että annat sen kumppanisi asettaa entiselleen ystävällisesti rajat joiden puitteissa toimitaan ja pysyt itse liukkaana kuin saippua tuon asian suhteen?

Ei todellakaan tarvitse sietää kipuilua, joka tulee esiin kiusantekona, kiukutteluna, lasten kautta kiristämisenä yms. Uudelle vaimolle/kumppanille ei kuulu se, ettei sinun ja exän suhde ollut sellainen kuin sinä toivoit. Ja koska ne yhteiset lapset sitovat yhteen kaikki uusperhettä myöden, luulisi olevan helpompi kaikille osapuolille, jos et tee kiusaa lasten kautta vaikeuttaaksesi sitä toimeentuloa. Enkä ymmärrä, mitä tuo saippua-vertauksesi tässä yhteydessä tarkoittaa. Minä olen kokenut kaltaisesi kiukuttelijan avioliitossani ja puutuin mieheni exän toimintaan vasta sen jälkeen, kun hän alkoi käyttäytyä huonosti yhteisiä lapsiamme kohtaan sukujuhlissa. Ja voi sitä syytösten ja loukkaantumisen määrää siitäkin asiasta. Minulle kaltaisesi ihminen ei esittäytynyt vastuullisena vanhempana, jonka kanssa olisi voinut yhdessä toimia lasten parhaaksi, vaan omaa itseään esiintuovaksi kiukuttelijaksi, jonka oma etu meni lastensa edun ohitse joka tilanteessa. 

tuota. Jos sinä yhtä tarkkaavaisesti ja avoimin mielin kuuntelet myös lähipiirissäsi olevien henkilöiden puhetta kuin luet kirjoituksiani, niin saattaahan asioista sinulle juuri haluamasi kaltainen kuva syntyä. Kuten sanoin; menet ilmaiseen s-postipalveluun, teet sinne tilin, ilmoitat osoitteen täällä, niin lupaan laittaa sinulle viestiä ihan nimelläni varustetusta sähköpostistani niin voidaan sitten vaihtaa ajatuksia ilman, että jatkuvasti kyseenalaistat kaiken mitä sanon,
Se, ettet sinä pysty näkemään asioita samalta kantilta kuin joku toinen ei vielä tarkoita sitä, että tämä toinen esittää ajatuksiaan valheellisessa valossa. Jos sinulla on tahto vastakkainasetteluun ja hakea muiden puheista pahaa tahtoa tai valheellisuutta niin onpa ihme, että sellaista perhepiiristäsikin jatkuvasti löydät.
Minun mielestäni minun mieheni tehtävä on ollut ilmaista, ettei asiaton käyttäytyminen minua kohtaan ole sallittua, vaikka exäänsä harmittikin se miten asiat menivät. Minun tehtäväni ei ole ollut siihen sotkeutua, itsehän [minun tapauksessani] mies oli petinsä pedannut ja saanut aikaan riitaisat välit exänsä kanssa. Huomattavasti vähemmällä on päästy ja nopeammin pöly laskeutui kun ei olla lähdetty paisuttelemaan konflikteja, varsinkaan mun toimestani.

Oikeasti nyt ihminen. Tämä ei ole palsta, jossa rupeat vaatimaan sähköpostiosoitteita lähempää keskustelua varten. Tuo ei ole mitenkään asiallista. Perusta oma ketju vaatimuksillesi ymmärtää kiusaavia ex-puolisoita. 

Onko tämä sitten palsta, jossa voi argumentoida nurin toisen omastaan eriävän näkemyksen väittämällä ilman minkäänlaista perustaa, että se on valhe? Okei, I C. Olen selvästi aivan väärällä "keskustelu"palstalla.
Ja totta, ei kannata koskaan koittaa sovitella tai ymmärtää, kova kovaa vastaan vaan, sillä hyvä tulos tulee. Diplomatia on ilmeisesti kuollut idioluution myötä, mm näissä keskusteluissa sen huomaa mikä jo maailman tapahtumissakin tekee itsensä todeksi. Menenpä tuonne toiseen WT porukkaa käsittelevään ketjuun, se oli paljon viihdyttävämpi!

Narsistiseen, ja jopa omia lapsiaan sotakalustona käyttävään tyyppiin ei diplomatia pure. Ainastaan mahdollisimman syvä radiohiljaisuus, ja blokkaus auttavat. Jos tuollainen ihminen saa yhtään jalansijaa, se on kuin bensaa liekkeihin, ja taas mennään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus voi koittaa ymmärtääkin toista osapuolta. Esim minä ymmärrän hyvin miksi meidän lomamatka, yhteenmuutto jne on harmittanut miehen exää ja saanut hänestä irti kiukustuneita reaktioita. Mies ei koskaan halunnut tehdä entisen kanssa mitään yhdessä ja yritti kiemurrella irti kaikista sitoutumista merkitsevistä asioista. Eihän se oikein ole, vedättää ensin toista suhteessa, jossa ei ole kuin puolilla valoilla ja sitten seuraavan kanssa tehdä heti kaikkea mitä edellinen oli turhaan vuosia toivonut.
Monet miehet on jaksaneet myös siinä yhteisessä lapsiperhearjessa valittaa rahanmenoa vuosi sotalla ja vielä eronkin jälkeen joka kerran tuskailla kun lapsiin pitäisi sijoittaa jotain, mutta uudelle kumppanille sitten riittää rahaa hankkia lahjoja ja matkoja. Kyllä tuommoinen harmittaa ja katkeroittaa, ymmärrän sen.
Jospa nyt vaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja jokainen ottaa hetken aikaa puhallella höyryjä. 

Kommentistasi tulee mieleen oman miehen exä. Häntä ei tuntunut häiritsevän itse ero niinkään, vaan miehen kanssa aloitetun elämän aineellinen laatu. Exä ei voinut sietää kotieläimiä ja meille tuli uuteen kotiin heti kotieläimiä. Varsinkin häntä ärsytti, kun hänen lapsensakin rakastivat meidän koiria ja kissoja. Valitus karvoista oli jatkuvaa. Muutimme myös omakotitaloon, joka exän mielestä oli meille liian iso ja matkustelimme, mistä exä myös valitti. Kuitenkaan omakotitalo ei ollut hänelle sopinut aikaisemmin suuren työn vuoksi. Sittemmin exä vaati, että lasten on saatava osuus talon marjapensaiden ja hedelmäpuiden sadosta sekä kasvimaiden tuotosta. Niin he saivatkin, mutta meillä eikä kotiinviemisiksi. Vuosia myöhemmin, kun meillä oli jo yhteisiä lapsia ja hankimme pienen kesämökin, eksä oli sitä mieltä, että hänellä on oikeus viettää siellä aikaa lasten kanssa. Onneksi hänen kanssaan ei tarvitse olla kovin paljoa tekemisissä nykyään. 

No onpa harmillista, että teidän kaikkien puolisoilla on niin hirvittävän ahneita ja hankalia exiä.
Kunhan nyt vaan kerroin omasta kokemuksesta, että kun ne yhteiset lapset vielä sitoo koko porukan yhteen pitkäksi aikaa, niin voisi olla hyödyksi koittaa ymmärtää (ei sama asia kuin hyväksyä), miksi se kumppanin ex, jota ei ole saanut elämäänsä valita, mutta joka on joskus sille omalle kumppanille ollut rakas ja on sitä yhä niille lapsille, on joskus niin saamerin hankala. Ehkä sieltä löytyy ihan inhimillisiä tunteita kuten kateus, tunne, ettei ole arvostettu, suru, mustasukkaisuus, who knows. Ehkä niitä on helpompi ilmaista kiukuttelemalla jostain kissankarvoista kuin sanomalla, että miksi minä en ollut niin rakas, että olisi voitu yhdessä mennä sinne melontakurssille kun monta kertaa pyysin, mut tuon kanssa otit kissan vaikket edes tykkää kissoista.
Pärjääkö niiden tunteiden kanssa paremmin kun antaa takaisin ylimielisyyttä, kylmyyttä, arvostelua ja lähtee mukaan johonkin nokitteluun tai paskamyrskyyn. Vai niin, että annat sen kumppanisi asettaa entiselleen ystävällisesti rajat joiden puitteissa toimitaan ja pysyt itse liukkaana kuin saippua tuon asian suhteen?

Ei todellakaan tarvitse sietää kipuilua, joka tulee esiin kiusantekona, kiukutteluna, lasten kautta kiristämisenä yms. Uudelle vaimolle/kumppanille ei kuulu se, ettei sinun ja exän suhde ollut sellainen kuin sinä toivoit. Ja koska ne yhteiset lapset sitovat yhteen kaikki uusperhettä myöden, luulisi olevan helpompi kaikille osapuolille, jos et tee kiusaa lasten kautta vaikeuttaaksesi sitä toimeentuloa. Enkä ymmärrä, mitä tuo saippua-vertauksesi tässä yhteydessä tarkoittaa. Minä olen kokenut kaltaisesi kiukuttelijan avioliitossani ja puutuin mieheni exän toimintaan vasta sen jälkeen, kun hän alkoi käyttäytyä huonosti yhteisiä lapsiamme kohtaan sukujuhlissa. Ja voi sitä syytösten ja loukkaantumisen määrää siitäkin asiasta. Minulle kaltaisesi ihminen ei esittäytynyt vastuullisena vanhempana, jonka kanssa olisi voinut yhdessä toimia lasten parhaaksi, vaan omaa itseään esiintuovaksi kiukuttelijaksi, jonka oma etu meni lastensa edun ohitse joka tilanteessa. 

tuota. Jos sinä yhtä tarkkaavaisesti ja avoimin mielin kuuntelet myös lähipiirissäsi olevien henkilöiden puhetta kuin luet kirjoituksiani, niin saattaahan asioista sinulle juuri haluamasi kaltainen kuva syntyä. Kuten sanoin; menet ilmaiseen s-postipalveluun, teet sinne tilin, ilmoitat osoitteen täällä, niin lupaan laittaa sinulle viestiä ihan nimelläni varustetusta sähköpostistani niin voidaan sitten vaihtaa ajatuksia ilman, että jatkuvasti kyseenalaistat kaiken mitä sanon,
Se, ettet sinä pysty näkemään asioita samalta kantilta kuin joku toinen ei vielä tarkoita sitä, että tämä toinen esittää ajatuksiaan valheellisessa valossa. Jos sinulla on tahto vastakkainasetteluun ja hakea muiden puheista pahaa tahtoa tai valheellisuutta niin onpa ihme, että sellaista perhepiiristäsikin jatkuvasti löydät.
Minun mielestäni minun mieheni tehtävä on ollut ilmaista, ettei asiaton käyttäytyminen minua kohtaan ole sallittua, vaikka exäänsä harmittikin se miten asiat menivät. Minun tehtäväni ei ole ollut siihen sotkeutua, itsehän [minun tapauksessani] mies oli petinsä pedannut ja saanut aikaan riitaisat välit exänsä kanssa. Huomattavasti vähemmällä on päästy ja nopeammin pöly laskeutui kun ei olla lähdetty paisuttelemaan konflikteja, varsinkaan mun toimestani.

Oikeasti nyt ihminen. Tämä ei ole palsta, jossa rupeat vaatimaan sähköpostiosoitteita lähempää keskustelua varten. Tuo ei ole mitenkään asiallista. Perusta oma ketju vaatimuksillesi ymmärtää kiusaavia ex-puolisoita. 

Onko tämä sitten palsta, jossa voi argumentoida nurin toisen omastaan eriävän näkemyksen väittämällä ilman minkäänlaista perustaa, että se on valhe? Okei, I C. Olen selvästi aivan väärällä "keskustelu"palstalla.
Ja totta, ei kannata koskaan koittaa sovitella tai ymmärtää, kova kovaa vastaan vaan, sillä hyvä tulos tulee. Diplomatia on ilmeisesti kuollut idioluution myötä, mm näissä keskusteluissa sen huomaa mikä jo maailman tapahtumissakin tekee itsensä todeksi. Menenpä tuonne toiseen WT porukkaa käsittelevään ketjuun, se oli paljon viihdyttävämpi!

Mitä ihmettä ...? Kukaan ei ole väittänyt sinun valehtelevan. Luin vielä uudelleen, mitä oli kirjoitettu. Eri mieltä kanssasi kyllä on oltu. Tällaisella palstalla voi esittää ihan mitä hyvänsä mielipiteitä eivätkä ne ole keneenkään henkilökohtaisesti suunnattuja, koska eihän täällä kukaan tunne toisiaan. Siksi on hiukan omituista, että vaadit kommentoijilta sähköpostiosoitteita tai otat itseesi erimielisiä kommentteja. Rauhoitu hyvä ihminen. 

Luepa uudelleen, tämä yksi kirjoittaja kääntää toistuvasti sen niin,että hän olisi itse joku katkera ex-vaimo eikä ex-vaimon ymmärtäjä. eli väittäähän

-sivusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus voi koittaa ymmärtääkin toista osapuolta. Esim minä ymmärrän hyvin miksi meidän lomamatka, yhteenmuutto jne on harmittanut miehen exää ja saanut hänestä irti kiukustuneita reaktioita. Mies ei koskaan halunnut tehdä entisen kanssa mitään yhdessä ja yritti kiemurrella irti kaikista sitoutumista merkitsevistä asioista. Eihän se oikein ole, vedättää ensin toista suhteessa, jossa ei ole kuin puolilla valoilla ja sitten seuraavan kanssa tehdä heti kaikkea mitä edellinen oli turhaan vuosia toivonut.
Monet miehet on jaksaneet myös siinä yhteisessä lapsiperhearjessa valittaa rahanmenoa vuosi sotalla ja vielä eronkin jälkeen joka kerran tuskailla kun lapsiin pitäisi sijoittaa jotain, mutta uudelle kumppanille sitten riittää rahaa hankkia lahjoja ja matkoja. Kyllä tuommoinen harmittaa ja katkeroittaa, ymmärrän sen.
Jospa nyt vaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja jokainen ottaa hetken aikaa puhallella höyryjä. 

Sun mielestä se mies siis automaattisesti maksaa sille uudelle naisystävälleen kaikkea? Eli naisystävä ei maksaisi mitään omia kulujaan matkustelusta? Tai että se nainen ei voisi myöskään koskaan maksaa miehen kuluja mistään?

No mistä minä tiedän, eikä se nyt tainnut olla se pointti jos kohta ilmaisinkin itseäni epäselvästi. Vaan jos vaikkapa yhdessä perheenä eläessä ei ole koskaan ollut miehen mielestä varaa käydä vaikka epsanjassa, tai intoa käydä vaimon kanssa treffeillä ravintolassa, ja sitten näitä asioita tehdään eron jälkeen uuden naisystävän kanssa, niin ymmärrän harmistuksen. Etenkin jos samalla sitten kiistellään siitä mitä kukakin lapsille ostaa.
Ihan rautalangasta, moni liitto on ennen eroa ollut sellaisessa pisteessä, että sen vaimon /lasten äidin /naisystävän kanssa on elellyt ihan eri mies kuin joka nyt seurustelee uuden kumppanin kanssa. Se voi entisessä herättää tunteita siitä, ettenkö minä ollut tärkeä tai merkinnyt yhtä paljon kuin tämä uusi. Osa ei ole erityisen hienotunteisia uuden rakkautensa kanssa, vaan sitä yhteistä onnea ja auvoa hehkutetaan avoimesti esim somessa.
Itse lähdin pitkästä parisuhteesta vuosien eron partaalla keikkumisen jälkeen toisen matkaan. Ja tiedän tasan tarkkaan, että en ollut loppua kohti aina kovinkaan huomaavainen tai rakastava. En ole missään tapauksessa halunnut, että entinen mieheni kuitenkaan kuvittelisi, ettei aika hänen kanssaan olisi silti ollut merkityksellistä ja arvokasta ja etteikö hän olisi (ollut) rakas. Siksi pidin kauan aikaa vähän matalampaa profiilia uuden suhteeni kanssa. Ettei se kontrasti sen minun siinä entisessä suhteessa ja sen minun siinä uudessa rakkaudessa välillä olisi ollut niin räikeä.

Valitettavasti vuodatuksesi kuulostaa jätetyn vaimon katkeruudelta. Olet kateellinen ex-miehellesi ja tämän uudelle vaimolle heidän tavastaan elää. Olisit halunnut tehdä samoja asioita kuin ex-miehesi tekee nyt, mutta jostain syystä se ei teiltä kahdelta onnistunut. Nyt ex-miehesi pitäisi olla mielestäsi "hienotunteinen" ja olla elämättä täyttä elämää ihan vain sen vuoksi, ettet sinä pahoittaisi mieltäsi. Toisaalta sanot, että ex-mies on kuin eri mies nyt uuden kumppaninsa kanssa. Pitäisikö hänen siis mielestäsi elää edelleen, kuten hän eli sinun kanssasi eli ilmeisen tyytymättömänä elämänsä laatuun? 

sun kirjotuksista paistaa mailin päähän kateus ukkosi exää kohtaan ja heidän yhteistä elämää. Miten kävi, lähtikö nainen käveleen ja äijäs otti susta laastarin? Onko ex nuorempi, nätimpi ja menestyneempi? Ja sit viel ne yhteiset lapsetkin, yhteiset vanhat ystävät, kaikki ekat kerrat..ekat matkat yhdessä, eka raskaus, lapsi, kodit, häät. Exän sisustama koti ja siel heidän muistot ja valokuvat.
Mut hei, hän on sun nyt. Voit koittaa supattaa miehes korvaan et sen pitää pitää puoliaan ja exän vininöistä viis. Keität vähän myrkkyä, kun jaksat olla kärsivällinen ni kyl se lasten vanhempien välit myrkyttää Ja sit kun oikein ottaa koville ni tänne muiden mammojen kans haukkuun sitä naista joka on jo valmiiks päätetty kauheeks harpuksi, ihan vaan kun se oli reviirillä eka...muistin just miksen voi sietää kaakattavii juoruilevia akkalaumoja..

naiset ei voi sietää toisiaan, sehän on ihan tunnettu fakta. Keskenään toimeen tulevat uusperheet on myytti koska naiset o_0

Niin tuttua. Mä en ole missään tekemisissä miehen eksän kanssa, koska yritti estää meidän suhteen kiusanteolla. Eksä haluaisi "tutustua", kuten tämä yksi ymmärrystä vaativa eksä. Tämä eksä flippasi, kun alettiin seurustelemaan, muutettiin yhteen ja saatiin lapsia sekä silloin, kun oma elämä muuten tuntui tyhjältä. 7 vuotta vielä, että heidän lapset on aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus voi koittaa ymmärtääkin toista osapuolta. Esim minä ymmärrän hyvin miksi meidän lomamatka, yhteenmuutto jne on harmittanut miehen exää ja saanut hänestä irti kiukustuneita reaktioita. Mies ei koskaan halunnut tehdä entisen kanssa mitään yhdessä ja yritti kiemurrella irti kaikista sitoutumista merkitsevistä asioista. Eihän se oikein ole, vedättää ensin toista suhteessa, jossa ei ole kuin puolilla valoilla ja sitten seuraavan kanssa tehdä heti kaikkea mitä edellinen oli turhaan vuosia toivonut.
Monet miehet on jaksaneet myös siinä yhteisessä lapsiperhearjessa valittaa rahanmenoa vuosi sotalla ja vielä eronkin jälkeen joka kerran tuskailla kun lapsiin pitäisi sijoittaa jotain, mutta uudelle kumppanille sitten riittää rahaa hankkia lahjoja ja matkoja. Kyllä tuommoinen harmittaa ja katkeroittaa, ymmärrän sen.
Jospa nyt vaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja jokainen ottaa hetken aikaa puhallella höyryjä. 

Sun mielestä se mies siis automaattisesti maksaa sille uudelle naisystävälleen kaikkea? Eli naisystävä ei maksaisi mitään omia kulujaan matkustelusta? Tai että se nainen ei voisi myöskään koskaan maksaa miehen kuluja mistään?

No mistä minä tiedän, eikä se nyt tainnut olla se pointti jos kohta ilmaisinkin itseäni epäselvästi. Vaan jos vaikkapa yhdessä perheenä eläessä ei ole koskaan ollut miehen mielestä varaa käydä vaikka epsanjassa, tai intoa käydä vaimon kanssa treffeillä ravintolassa, ja sitten näitä asioita tehdään eron jälkeen uuden naisystävän kanssa, niin ymmärrän harmistuksen. Etenkin jos samalla sitten kiistellään siitä mitä kukakin lapsille ostaa.
Ihan rautalangasta, moni liitto on ennen eroa ollut sellaisessa pisteessä, että sen vaimon /lasten äidin /naisystävän kanssa on elellyt ihan eri mies kuin joka nyt seurustelee uuden kumppanin kanssa. Se voi entisessä herättää tunteita siitä, ettenkö minä ollut tärkeä tai merkinnyt yhtä paljon kuin tämä uusi. Osa ei ole erityisen hienotunteisia uuden rakkautensa kanssa, vaan sitä yhteistä onnea ja auvoa hehkutetaan avoimesti esim somessa.
Itse lähdin pitkästä parisuhteesta vuosien eron partaalla keikkumisen jälkeen toisen matkaan. Ja tiedän tasan tarkkaan, että en ollut loppua kohti aina kovinkaan huomaavainen tai rakastava. En ole missään tapauksessa halunnut, että entinen mieheni kuitenkaan kuvittelisi, ettei aika hänen kanssaan olisi silti ollut merkityksellistä ja arvokasta ja etteikö hän olisi (ollut) rakas. Siksi pidin kauan aikaa vähän matalampaa profiilia uuden suhteeni kanssa. Ettei se kontrasti sen minun siinä entisessä suhteessa ja sen minun siinä uudessa rakkaudessa välillä olisi ollut niin räikeä.

Valitettavasti vuodatuksesi kuulostaa jätetyn vaimon katkeruudelta. Olet kateellinen ex-miehellesi ja tämän uudelle vaimolle heidän tavastaan elää. Olisit halunnut tehdä samoja asioita kuin ex-miehesi tekee nyt, mutta jostain syystä se ei teiltä kahdelta onnistunut. Nyt ex-miehesi pitäisi olla mielestäsi "hienotunteinen" ja olla elämättä täyttä elämää ihan vain sen vuoksi, ettet sinä pahoittaisi mieltäsi. Toisaalta sanot, että ex-mies on kuin eri mies nyt uuden kumppaninsa kanssa. Pitäisikö hänen siis mielestäsi elää edelleen, kuten hän eli sinun kanssasi eli ilmeisen tyytymättömänä elämänsä laatuun? 

sun kirjotuksista paistaa mailin päähän kateus ukkosi exää kohtaan ja heidän yhteistä elämää. Miten kävi, lähtikö nainen käveleen ja äijäs otti susta laastarin? Onko ex nuorempi, nätimpi ja menestyneempi? Ja sit viel ne yhteiset lapsetkin, yhteiset vanhat ystävät, kaikki ekat kerrat..ekat matkat yhdessä, eka raskaus, lapsi, kodit, häät. Exän sisustama koti ja siel heidän muistot ja valokuvat.
Mut hei, hän on sun nyt. Voit koittaa supattaa miehes korvaan et sen pitää pitää puoliaan ja exän vininöistä viis. Keität vähän myrkkyä, kun jaksat olla kärsivällinen ni kyl se lasten vanhempien välit myrkyttää Ja sit kun oikein ottaa koville ni tänne muiden mammojen kans haukkuun sitä naista joka on jo valmiiks päätetty kauheeks harpuksi, ihan vaan kun se oli reviirillä eka...muistin just miksen voi sietää kaakattavii juoruilevia akkalaumoja..

No huh! Kuka menisi asumaan johonkin exän sisustamaan kotiin tavaroineen? Kun aloitetaan uusi parisuhde, aletaan luoda yhteisiä muistoja. Nuo on tärkeitä tapahtumia sille exälle, mutta uudessa parisuhteessa aletaan tehdä asioita ensimmäisen kerran myös ja ne ovat sitten tärkeitä tälle uudelle parille. Kaikillahan meillä on mennyttä elämää ennen sitoutumista uuteen. Niitä muistoja sitten jaetaan toiselle. En kyllä pysty kuvittelemaan, että elämä olisi kilpailu siitä, kuka teki jotakin ensiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä teki ex myös kiusaa, vaikka olivat eronneet jo vuosia ennen kuin mies tapasi minut. Kummasti se kiusanteko sai katsomaan myös miestä uusin silmin: Tuollaisenko kanssa hän on ollut yhdessä? Millainen mies haluaa olla tuollaisen naisen kanssa? Haluanko minä olla miehen kanssa, jota on viehättänyt tuollainen nainen?

Huh! Minä ja mieheni onneksi kumpikin ymmärrämme että ihmiset tekevät virheitä nuorina, ja osa vielä vähän myöhemminkin. En ikinä olisi yhdessä miehen kanssa joka kuvittelisi että se kenen kanssa olen ollut kymmeniä vuosia sitten hetken aikaa ydessä määrittelisi minut koko loppuelämäni.

Totta. "Nuorina" ja "hetken aikaa" on vähän eri asia kuin, jos mies olisi ollut sen ex:n kanssa 15-20 vuotta. Se jo määritteleekin vähän eri tavoin molempia.

En korvaa lotkauttaisi exän kateudelle mutta napauttaisin takaisin seuraavalla kerralla kun ex on itse jossain reissussa. Kysyisin silloin samaa, että kuka on vastuussa jos lasten isälle sattuu jotain. (tai siis käskisin miehen napauttaa takaisin)

Vierailija kirjoitti:

Niin tuttua. Mä en ole missään tekemisissä miehen eksän kanssa, koska yritti estää meidän suhteen kiusanteolla. Eksä haluaisi "tutustua", kuten tämä yksi ymmärrystä vaativa eksä. Tämä eksä flippasi, kun alettiin seurustelemaan, muutettiin yhteen ja saatiin lapsia sekä silloin, kun oma elämä muuten tuntui tyhjältä. 7 vuotta vielä, että heidän lapset on aikuisia.

Miksi rikoit lapsiperheen?

Vierailija kirjoitti:

En korvaa lotkauttaisi exän kateudelle mutta napauttaisin takaisin seuraavalla kerralla kun ex on itse jossain reissussa. Kysyisin silloin samaa, että kuka on vastuussa jos lasten isälle sattuu jotain. (tai siis käskisin miehen napauttaa takaisin)

Aloitit hyvin mut miehenä oon melko allerginen naisille, jotka "käskee" miehen napautella mitään kenellekään. Miksei mies saa hoitaa tilanteita perhesuhteissaan ihan itse?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus voi koittaa ymmärtääkin toista osapuolta. Esim minä ymmärrän hyvin miksi meidän lomamatka, yhteenmuutto jne on harmittanut miehen exää ja saanut hänestä irti kiukustuneita reaktioita. Mies ei koskaan halunnut tehdä entisen kanssa mitään yhdessä ja yritti kiemurrella irti kaikista sitoutumista merkitsevistä asioista. Eihän se oikein ole, vedättää ensin toista suhteessa, jossa ei ole kuin puolilla valoilla ja sitten seuraavan kanssa tehdä heti kaikkea mitä edellinen oli turhaan vuosia toivonut.
Monet miehet on jaksaneet myös siinä yhteisessä lapsiperhearjessa valittaa rahanmenoa vuosi sotalla ja vielä eronkin jälkeen joka kerran tuskailla kun lapsiin pitäisi sijoittaa jotain, mutta uudelle kumppanille sitten riittää rahaa hankkia lahjoja ja matkoja. Kyllä tuommoinen harmittaa ja katkeroittaa, ymmärrän sen.
Jospa nyt vaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja jokainen ottaa hetken aikaa puhallella höyryjä. 

Sun mielestä se mies siis automaattisesti maksaa sille uudelle naisystävälleen kaikkea? Eli naisystävä ei maksaisi mitään omia kulujaan matkustelusta? Tai että se nainen ei voisi myöskään koskaan maksaa miehen kuluja mistään?

No mistä minä tiedän, eikä se nyt tainnut olla se pointti jos kohta ilmaisinkin itseäni epäselvästi. Vaan jos vaikkapa yhdessä perheenä eläessä ei ole koskaan ollut miehen mielestä varaa käydä vaikka epsanjassa, tai intoa käydä vaimon kanssa treffeillä ravintolassa, ja sitten näitä asioita tehdään eron jälkeen uuden naisystävän kanssa, niin ymmärrän harmistuksen. Etenkin jos samalla sitten kiistellään siitä mitä kukakin lapsille ostaa.
Ihan rautalangasta, moni liitto on ennen eroa ollut sellaisessa pisteessä, että sen vaimon /lasten äidin /naisystävän kanssa on elellyt ihan eri mies kuin joka nyt seurustelee uuden kumppanin kanssa. Se voi entisessä herättää tunteita siitä, ettenkö minä ollut tärkeä tai merkinnyt yhtä paljon kuin tämä uusi. Osa ei ole erityisen hienotunteisia uuden rakkautensa kanssa, vaan sitä yhteistä onnea ja auvoa hehkutetaan avoimesti esim somessa.
Itse lähdin pitkästä parisuhteesta vuosien eron partaalla keikkumisen jälkeen toisen matkaan. Ja tiedän tasan tarkkaan, että en ollut loppua kohti aina kovinkaan huomaavainen tai rakastava. En ole missään tapauksessa halunnut, että entinen mieheni kuitenkaan kuvittelisi, ettei aika hänen kanssaan olisi silti ollut merkityksellistä ja arvokasta ja etteikö hän olisi (ollut) rakas. Siksi pidin kauan aikaa vähän matalampaa profiilia uuden suhteeni kanssa. Ettei se kontrasti sen minun siinä entisessä suhteessa ja sen minun siinä uudessa rakkaudessa välillä olisi ollut niin räikeä.

Valitettavasti vuodatuksesi kuulostaa jätetyn vaimon katkeruudelta. Olet kateellinen ex-miehellesi ja tämän uudelle vaimolle heidän tavastaan elää. Olisit halunnut tehdä samoja asioita kuin ex-miehesi tekee nyt, mutta jostain syystä se ei teiltä kahdelta onnistunut. Nyt ex-miehesi pitäisi olla mielestäsi "hienotunteinen" ja olla elämättä täyttä elämää ihan vain sen vuoksi, ettet sinä pahoittaisi mieltäsi. Toisaalta sanot, että ex-mies on kuin eri mies nyt uuden kumppaninsa kanssa. Pitäisikö hänen siis mielestäsi elää edelleen, kuten hän eli sinun kanssasi eli ilmeisen tyytymättömänä elämänsä laatuun? 

sun kirjotuksista paistaa mailin päähän kateus ukkosi exää kohtaan ja heidän yhteistä elämää. Miten kävi, lähtikö nainen käveleen ja äijäs otti susta laastarin? Onko ex nuorempi, nätimpi ja menestyneempi? Ja sit viel ne yhteiset lapsetkin, yhteiset vanhat ystävät, kaikki ekat kerrat..ekat matkat yhdessä, eka raskaus, lapsi, kodit, häät. Exän sisustama koti ja siel heidän muistot ja valokuvat.
Mut hei, hän on sun nyt. Voit koittaa supattaa miehes korvaan et sen pitää pitää puoliaan ja exän vininöistä viis. Keität vähän myrkkyä, kun jaksat olla kärsivällinen ni kyl se lasten vanhempien välit myrkyttää Ja sit kun oikein ottaa koville ni tänne muiden mammojen kans haukkuun sitä naista joka on jo valmiiks päätetty kauheeks harpuksi, ihan vaan kun se oli reviirillä eka...muistin just miksen voi sietää kaakattavii juoruilevia akkalaumoja..

No huh! Kuka menisi asumaan johonkin exän sisustamaan kotiin tavaroineen? Kun aloitetaan uusi parisuhde, aletaan luoda yhteisiä muistoja. Nuo on tärkeitä tapahtumia sille exälle, mutta uudessa parisuhteessa aletaan tehdä asioita ensimmäisen kerran myös ja ne ovat sitten tärkeitä tälle uudelle parille. Kaikillahan meillä on mennyttä elämää ennen sitoutumista uuteen. Niitä muistoja sitten jaetaan toiselle. En kyllä pysty kuvittelemaan, että elämä olisi kilpailu siitä, kuka teki jotakin ensiksi. 

Tein kuten aviomiehenikin. Molemmat meistä lähti tahoillaan entisestä suhteesta mukanaan vain omat tavarat. Kaikki yhdessä ostettukin jätettiin taakse. Mies ei ottanut edes valokuvia perheestä mukaansa, saati hääkuvista yhtään kappaletta. 

Tässä kymmenen vuoden aikana molemmille on tullut ne yhteiset omat ihanat muistot, ja miehen lapsista myös :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä teki ex myös kiusaa, vaikka olivat eronneet jo vuosia ennen kuin mies tapasi minut. Kummasti se kiusanteko sai katsomaan myös miestä uusin silmin: Tuollaisenko kanssa hän on ollut yhdessä? Millainen mies haluaa olla tuollaisen naisen kanssa? Haluanko minä olla miehen kanssa, jota on viehättänyt tuollainen nainen?

Huh! Minä ja mieheni onneksi kumpikin ymmärrämme että ihmiset tekevät virheitä nuorina, ja osa vielä vähän myöhemminkin. En ikinä olisi yhdessä miehen kanssa joka kuvittelisi että se kenen kanssa olen ollut kymmeniä vuosia sitten hetken aikaa ydessä määrittelisi minut koko loppuelämäni.

Totta. "Nuorina" ja "hetken aikaa" on vähän eri asia kuin, jos mies olisi ollut sen ex:n kanssa 15-20 vuotta. Se jo määritteleekin vähän eri tavoin molempia.

Norena ja hetken aikaa, sillä tarkoitin n. 10 v suhdetta, johon on syntynyt ne lapset. Mieluummin otan miehen joka jaksoi katsoa sitä hiiviötä 10 vuotta kuin sellaisen joka jätti kun lapsi oli alta vuoden ikäinen.

Näin me ollaan erilaisia.

Kuulostaa ex-mieheltäni.
Eron jälkeen oli hirveää vääntöä pari vuotta, mies mm. Yritti saada lastenvalvojalla tapaamissopimukseen kohtaa että en saa lomailla ilman hänen lupaansa silloin kun lapsi on hänen luonaan, mutta en myöskään silloin kun lapsi on minulla (ilman lasta tai lapsen kanssa). No eihän nämä älyttömyydet läpi menneet.
Pari vuotta eron jälkeen kun lapsi oli 8-9 v kun menin pidennnetylle vkonloppulomalle kaverini kanssa. Lapsi oli minun vanhempieni luona hoidossa tuon ajan. En tiedä mistä mies oli onkinut tietoonsa että olen reissussa, mutta veti siitä aivan tolkuttomat kilarit, raivoviestejä ja uhkauksia sateli kunnes estin exän.

Erosta on nyt 10 vuotta, lapsikin jo teini eikä onneksi tarvitse olla exän kanssa pahemmin tekemisissä. Ei ole nimittäin meno rauhoittunut hänen osaltaan yhtään, edelleen yrittää hallita elämääni vaan eipä siihen pysty.