Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen ex raivostui meidän lomamatkasta
29.04.2022 |
Viikon on nyt raivoaminen ja viesteillä pommitus jatkunut. Emme edes tiedä mistä nainen sai aiheesta tietää. Kai meillä nyt Herran Jumala on oikeus viettää viikko kesälomasta ulkomailla? Vetoaa nyt siihen, että jos hänelle sattuu meidän loman aikana jotain, niin kuka ottaa vastuun lapsista.
Kommentit (154)
Riippuu mikä matkakohde, onko leijonasafari, ilta irakissa vai retkeilyä irlannissa. Ulkomailla on vaarallisia ja vähän "turvallisempia" kohteita. Raivoaminen ei hyvä tapa kommunikoida, ei exältä tarvitse ottaa arvostelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus voi koittaa ymmärtääkin toista osapuolta. Esim minä ymmärrän hyvin miksi meidän lomamatka, yhteenmuutto jne on harmittanut miehen exää ja saanut hänestä irti kiukustuneita reaktioita. Mies ei koskaan halunnut tehdä entisen kanssa mitään yhdessä ja yritti kiemurrella irti kaikista sitoutumista merkitsevistä asioista. Eihän se oikein ole, vedättää ensin toista suhteessa, jossa ei ole kuin puolilla valoilla ja sitten seuraavan kanssa tehdä heti kaikkea mitä edellinen oli turhaan vuosia toivonut.
Monet miehet on jaksaneet myös siinä yhteisessä lapsiperhearjessa valittaa rahanmenoa vuosi sotalla ja vielä eronkin jälkeen joka kerran tuskailla kun lapsiin pitäisi sijoittaa jotain, mutta uudelle kumppanille sitten riittää rahaa hankkia lahjoja ja matkoja. Kyllä tuommoinen harmittaa ja katkeroittaa, ymmärrän sen.
Jospa nyt vaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja jokainen ottaa hetken aikaa puhallella höyryjä.Sun mielestä se mies siis automaattisesti maksaa sille uudelle naisystävälleen kaikkea? Eli naisystävä ei maksaisi mitään omia kulujaan matkustelusta? Tai että se nainen ei voisi myöskään koskaan maksaa miehen kuluja mistään?
No mistä minä tiedän, eikä se nyt tainnut olla se pointti jos kohta ilmaisinkin itseäni epäselvästi. Vaan jos vaikkapa yhdessä perheenä eläessä ei ole koskaan ollut miehen mielestä varaa käydä vaikka epsanjassa, tai intoa käydä vaimon kanssa treffeillä ravintolassa, ja sitten näitä asioita tehdään eron jälkeen uuden naisystävän kanssa, niin ymmärrän harmistuksen. Etenkin jos samalla sitten kiistellään siitä mitä kukakin lapsille ostaa.
Ihan rautalangasta, moni liitto on ennen eroa ollut sellaisessa pisteessä, että sen vaimon /lasten äidin /naisystävän kanssa on elellyt ihan eri mies kuin joka nyt seurustelee uuden kumppanin kanssa. Se voi entisessä herättää tunteita siitä, ettenkö minä ollut tärkeä tai merkinnyt yhtä paljon kuin tämä uusi. Osa ei ole erityisen hienotunteisia uuden rakkautensa kanssa, vaan sitä yhteistä onnea ja auvoa hehkutetaan avoimesti esim somessa.
Itse lähdin pitkästä parisuhteesta vuosien eron partaalla keikkumisen jälkeen toisen matkaan. Ja tiedän tasan tarkkaan, että en ollut loppua kohti aina kovinkaan huomaavainen tai rakastava. En ole missään tapauksessa halunnut, että entinen mieheni kuitenkaan kuvittelisi, ettei aika hänen kanssaan olisi silti ollut merkityksellistä ja arvokasta ja etteikö hän olisi (ollut) rakas. Siksi pidin kauan aikaa vähän matalampaa profiilia uuden suhteeni kanssa. Ettei se kontrasti sen minun siinä entisessä suhteessa ja sen minun siinä uudessa rakkaudessa välillä olisi ollut niin räikeä.Valitettavasti vuodatuksesi kuulostaa jätetyn vaimon katkeruudelta. Olet kateellinen ex-miehellesi ja tämän uudelle vaimolle heidän tavastaan elää. Olisit halunnut tehdä samoja asioita kuin ex-miehesi tekee nyt, mutta jostain syystä se ei teiltä kahdelta onnistunut. Nyt ex-miehesi pitäisi olla mielestäsi "hienotunteinen" ja olla elämättä täyttä elämää ihan vain sen vuoksi, ettet sinä pahoittaisi mieltäsi. Toisaalta sanot, että ex-mies on kuin eri mies nyt uuden kumppaninsa kanssa. Pitäisikö hänen siis mielestäsi elää edelleen, kuten hän eli sinun kanssasi eli ilmeisen tyytymättömänä elämänsä laatuun?
sun kirjotuksista paistaa mailin päähän kateus ukkosi exää kohtaan ja heidän yhteistä elämää. Miten kävi, lähtikö nainen käveleen ja äijäs otti susta laastarin? Onko ex nuorempi, nätimpi ja menestyneempi? Ja sit viel ne yhteiset lapsetkin, yhteiset vanhat ystävät, kaikki ekat kerrat..ekat matkat yhdessä, eka raskaus, lapsi, kodit, häät. Exän sisustama koti ja siel heidän muistot ja valokuvat.
Mut hei, hän on sun nyt. Voit koittaa supattaa miehes korvaan et sen pitää pitää puoliaan ja exän vininöistä viis. Keität vähän myrkkyä, kun jaksat olla kärsivällinen ni kyl se lasten vanhempien välit myrkyttää Ja sit kun oikein ottaa koville ni tänne muiden mammojen kans haukkuun sitä naista joka on jo valmiiks päätetty kauheeks harpuksi, ihan vaan kun se oli reviirillä eka...muistin just miksen voi sietää kaakattavii juoruilevia akkalaumoja..No huh! Kuka menisi asumaan johonkin exän sisustamaan kotiin tavaroineen? Kun aloitetaan uusi parisuhde, aletaan luoda yhteisiä muistoja. Nuo on tärkeitä tapahtumia sille exälle, mutta uudessa parisuhteessa aletaan tehdä asioita ensimmäisen kerran myös ja ne ovat sitten tärkeitä tälle uudelle parille. Kaikillahan meillä on mennyttä elämää ennen sitoutumista uuteen. Niitä muistoja sitten jaetaan toiselle. En kyllä pysty kuvittelemaan, että elämä olisi kilpailu siitä, kuka teki jotakin ensiksi.
Tein kuten aviomiehenikin. Molemmat meistä lähti tahoillaan entisestä suhteesta mukanaan vain omat tavarat. Kaikki yhdessä ostettukin jätettiin taakse. Mies ei ottanut edes valokuvia perheestä mukaansa, saati hääkuvista yhtään kappaletta.
Tässä kymmenen vuoden aikana molemmille on tullut ne yhteiset omat ihanat muistot, ja miehen lapsista myös :)
Kukin tyylillään kai. Meillä on molempien lasten lapsuuteen liittyviä muistoja, kuten jotain joulukoristeita tai mummin tekemää tilkkutäkkiä. Koirakin kulkee joskus toisesta kodista mukana, ettei tule ikävä. Ei olla niin rahoissaan, etteikö kodissa olisi molempien vanhoista kodeista esineitä jotka on jaettu tyyliin sullemulle. Lasten pikkulapsiajan muistoista puhutaan usein, esim vaikka kun ollaan matkalla niin toinen saa lastensa kanssa muistella kun on joskus siellä ollut perheen kanssa reissussa. Olen ajatellut, että lapsille olisi tärkeää, että muisto sieltä lapsuuden perheestä kantaisi mutkattomasti mukana. En halua omistaa puolisoni historiaa, hänen mennyt elämänsä on tehnyt hänestä sen mikä hän on, tärkeimpänä vanhemman. Hänellä ei ole mitään syytä pitää aiempaa liittoani uhkana, enkä minä koe uhkana hänen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En korvaa lotkauttaisi exän kateudelle mutta napauttaisin takaisin seuraavalla kerralla kun ex on itse jossain reissussa. Kysyisin silloin samaa, että kuka on vastuussa jos lasten isälle sattuu jotain. (tai siis käskisin miehen napauttaa takaisin)
Aloitit hyvin mut miehenä oon melko allerginen naisille, jotka "käskee" miehen napautella mitään kenellekään. Miksei mies saa hoitaa tilanteita perhesuhteissaan ihan itse?
Aloitit miehenä, mutta kirjoitus paljastui lopussa naisen kirjoittamaksi. Exä ei ole enää miehen perhesuhde, kuin ainoastaan katkeran exnaisen päässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus voi koittaa ymmärtääkin toista osapuolta. Esim minä ymmärrän hyvin miksi meidän lomamatka, yhteenmuutto jne on harmittanut miehen exää ja saanut hänestä irti kiukustuneita reaktioita. Mies ei koskaan halunnut tehdä entisen kanssa mitään yhdessä ja yritti kiemurrella irti kaikista sitoutumista merkitsevistä asioista. Eihän se oikein ole, vedättää ensin toista suhteessa, jossa ei ole kuin puolilla valoilla ja sitten seuraavan kanssa tehdä heti kaikkea mitä edellinen oli turhaan vuosia toivonut.
Monet miehet on jaksaneet myös siinä yhteisessä lapsiperhearjessa valittaa rahanmenoa vuosi sotalla ja vielä eronkin jälkeen joka kerran tuskailla kun lapsiin pitäisi sijoittaa jotain, mutta uudelle kumppanille sitten riittää rahaa hankkia lahjoja ja matkoja. Kyllä tuommoinen harmittaa ja katkeroittaa, ymmärrän sen.
Jospa nyt vaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja jokainen ottaa hetken aikaa puhallella höyryjä.Kommentistasi tulee mieleen oman miehen exä. Häntä ei tuntunut häiritsevän itse ero niinkään, vaan miehen kanssa aloitetun elämän aineellinen laatu. Exä ei voinut sietää kotieläimiä ja meille tuli uuteen kotiin heti kotieläimiä. Varsinkin häntä ärsytti, kun hänen lapsensakin rakastivat meidän koiria ja kissoja. Valitus karvoista oli jatkuvaa. Muutimme myös omakotitaloon, joka exän mielestä oli meille liian iso ja matkustelimme, mistä exä myös valitti. Kuitenkaan omakotitalo ei ollut hänelle sopinut aikaisemmin suuren työn vuoksi. Sittemmin exä vaati, että lasten on saatava osuus talon marjapensaiden ja hedelmäpuiden sadosta sekä kasvimaiden tuotosta. Niin he saivatkin, mutta meillä eikä kotiinviemisiksi. Vuosia myöhemmin, kun meillä oli jo yhteisiä lapsia ja hankimme pienen kesämökin, eksä oli sitä mieltä, että hänellä on oikeus viettää siellä aikaa lasten kanssa. Onneksi hänen kanssaan ei tarvitse olla kovin paljoa tekemisissä nykyään.
No onpa harmillista, että teidän kaikkien puolisoilla on niin hirvittävän ahneita ja hankalia exiä.
Kunhan nyt vaan kerroin omasta kokemuksesta, että kun ne yhteiset lapset vielä sitoo koko porukan yhteen pitkäksi aikaa, niin voisi olla hyödyksi koittaa ymmärtää (ei sama asia kuin hyväksyä), miksi se kumppanin ex, jota ei ole saanut elämäänsä valita, mutta joka on joskus sille omalle kumppanille ollut rakas ja on sitä yhä niille lapsille, on joskus niin saamerin hankala. Ehkä sieltä löytyy ihan inhimillisiä tunteita kuten kateus, tunne, ettei ole arvostettu, suru, mustasukkaisuus, who knows. Ehkä niitä on helpompi ilmaista kiukuttelemalla jostain kissankarvoista kuin sanomalla, että miksi minä en ollut niin rakas, että olisi voitu yhdessä mennä sinne melontakurssille kun monta kertaa pyysin, mut tuon kanssa otit kissan vaikket edes tykkää kissoista.
Pärjääkö niiden tunteiden kanssa paremmin kun antaa takaisin ylimielisyyttä, kylmyyttä, arvostelua ja lähtee mukaan johonkin nokitteluun tai paskamyrskyyn. Vai niin, että annat sen kumppanisi asettaa entiselleen ystävällisesti rajat joiden puitteissa toimitaan ja pysyt itse liukkaana kuin saippua tuon asian suhteen?Ei todellakaan tarvitse sietää kipuilua, joka tulee esiin kiusantekona, kiukutteluna, lasten kautta kiristämisenä yms. Uudelle vaimolle/kumppanille ei kuulu se, ettei sinun ja exän suhde ollut sellainen kuin sinä toivoit. Ja koska ne yhteiset lapset sitovat yhteen kaikki uusperhettä myöden, luulisi olevan helpompi kaikille osapuolille, jos et tee kiusaa lasten kautta vaikeuttaaksesi sitä toimeentuloa. Enkä ymmärrä, mitä tuo saippua-vertauksesi tässä yhteydessä tarkoittaa. Minä olen kokenut kaltaisesi kiukuttelijan avioliitossani ja puutuin mieheni exän toimintaan vasta sen jälkeen, kun hän alkoi käyttäytyä huonosti yhteisiä lapsiamme kohtaan sukujuhlissa. Ja voi sitä syytösten ja loukkaantumisen määrää siitäkin asiasta. Minulle kaltaisesi ihminen ei esittäytynyt vastuullisena vanhempana, jonka kanssa olisi voinut yhdessä toimia lasten parhaaksi, vaan omaa itseään esiintuovaksi kiukuttelijaksi, jonka oma etu meni lastensa edun ohitse joka tilanteessa.
tuota. Jos sinä yhtä tarkkaavaisesti ja avoimin mielin kuuntelet myös lähipiirissäsi olevien henkilöiden puhetta kuin luet kirjoituksiani, niin saattaahan asioista sinulle juuri haluamasi kaltainen kuva syntyä. Kuten sanoin; menet ilmaiseen s-postipalveluun, teet sinne tilin, ilmoitat osoitteen täällä, niin lupaan laittaa sinulle viestiä ihan nimelläni varustetusta sähköpostistani niin voidaan sitten vaihtaa ajatuksia ilman, että jatkuvasti kyseenalaistat kaiken mitä sanon,
Se, ettet sinä pysty näkemään asioita samalta kantilta kuin joku toinen ei vielä tarkoita sitä, että tämä toinen esittää ajatuksiaan valheellisessa valossa. Jos sinulla on tahto vastakkainasetteluun ja hakea muiden puheista pahaa tahtoa tai valheellisuutta niin onpa ihme, että sellaista perhepiiristäsikin jatkuvasti löydät.
Minun mielestäni minun mieheni tehtävä on ollut ilmaista, ettei asiaton käyttäytyminen minua kohtaan ole sallittua, vaikka exäänsä harmittikin se miten asiat menivät. Minun tehtäväni ei ole ollut siihen sotkeutua, itsehän [minun tapauksessani] mies oli petinsä pedannut ja saanut aikaan riitaisat välit exänsä kanssa. Huomattavasti vähemmällä on päästy ja nopeammin pöly laskeutui kun ei olla lähdetty paisuttelemaan konflikteja, varsinkaan mun toimestani.Oikeasti nyt ihminen. Tämä ei ole palsta, jossa rupeat vaatimaan sähköpostiosoitteita lähempää keskustelua varten. Tuo ei ole mitenkään asiallista. Perusta oma ketju vaatimuksillesi ymmärtää kiusaavia ex-puolisoita.
Onko tämä sitten palsta, jossa voi argumentoida nurin toisen omastaan eriävän näkemyksen väittämällä ilman minkäänlaista perustaa, että se on valhe? Okei, I C. Olen selvästi aivan väärällä "keskustelu"palstalla.
Ja totta, ei kannata koskaan koittaa sovitella tai ymmärtää, kova kovaa vastaan vaan, sillä hyvä tulos tulee. Diplomatia on ilmeisesti kuollut idioluution myötä, mm näissä keskusteluissa sen huomaa mikä jo maailman tapahtumissakin tekee itsensä todeksi. Menenpä tuonne toiseen WT porukkaa käsittelevään ketjuun, se oli paljon viihdyttävämpi!Mitä ihmettä ...? Kukaan ei ole väittänyt sinun valehtelevan. Luin vielä uudelleen, mitä oli kirjoitettu. Eri mieltä kanssasi kyllä on oltu. Tällaisella palstalla voi esittää ihan mitä hyvänsä mielipiteitä eivätkä ne ole keneenkään henkilökohtaisesti suunnattuja, koska eihän täällä kukaan tunne toisiaan. Siksi on hiukan omituista, että vaadit kommentoijilta sähköpostiosoitteita tai otat itseesi erimielisiä kommentteja. Rauhoitu hyvä ihminen.
Minusta tämä uusi vaimo kirjoitti ihan asiaa. Kyllähän joku käänsi tämän niin, että kirjoittaja onkin itse ex-vaimo ja kirjoittaa valheellisesti uusvaimon nimissä. Kauhea hyökkäys, kun kerrankin joku sanoo ymmärtävänsä mistä ex-vaimon katkeruus johtuu. Eihän se tarkoita sitä että asian hyväksyy, vaan sitä, että ymmärtää. Ja minä olen naimisissa ollut 30 vuotta, enkä ei-eronneena tietenkään saisi tätäkään kommentoida, kun en ole ollut eksä, enkä nyksä.
Olet kylläkin tuo samainen uutena vaimona esiintyvä katkera ex-vaimo :D Kirjoitustyyli paljastaa ;)
Noloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus voi koittaa ymmärtääkin toista osapuolta. Esim minä ymmärrän hyvin miksi meidän lomamatka, yhteenmuutto jne on harmittanut miehen exää ja saanut hänestä irti kiukustuneita reaktioita. Mies ei koskaan halunnut tehdä entisen kanssa mitään yhdessä ja yritti kiemurrella irti kaikista sitoutumista merkitsevistä asioista. Eihän se oikein ole, vedättää ensin toista suhteessa, jossa ei ole kuin puolilla valoilla ja sitten seuraavan kanssa tehdä heti kaikkea mitä edellinen oli turhaan vuosia toivonut.
Monet miehet on jaksaneet myös siinä yhteisessä lapsiperhearjessa valittaa rahanmenoa vuosi sotalla ja vielä eronkin jälkeen joka kerran tuskailla kun lapsiin pitäisi sijoittaa jotain, mutta uudelle kumppanille sitten riittää rahaa hankkia lahjoja ja matkoja. Kyllä tuommoinen harmittaa ja katkeroittaa, ymmärrän sen.
Jospa nyt vaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja jokainen ottaa hetken aikaa puhallella höyryjä.Sun mielestä se mies siis automaattisesti maksaa sille uudelle naisystävälleen kaikkea? Eli naisystävä ei maksaisi mitään omia kulujaan matkustelusta? Tai että se nainen ei voisi myöskään koskaan maksaa miehen kuluja mistään?
No mistä minä tiedän, eikä se nyt tainnut olla se pointti jos kohta ilmaisinkin itseäni epäselvästi. Vaan jos vaikkapa yhdessä perheenä eläessä ei ole koskaan ollut miehen mielestä varaa käydä vaikka epsanjassa, tai intoa käydä vaimon kanssa treffeillä ravintolassa, ja sitten näitä asioita tehdään eron jälkeen uuden naisystävän kanssa, niin ymmärrän harmistuksen. Etenkin jos samalla sitten kiistellään siitä mitä kukakin lapsille ostaa.
Ihan rautalangasta, moni liitto on ennen eroa ollut sellaisessa pisteessä, että sen vaimon /lasten äidin /naisystävän kanssa on elellyt ihan eri mies kuin joka nyt seurustelee uuden kumppanin kanssa. Se voi entisessä herättää tunteita siitä, ettenkö minä ollut tärkeä tai merkinnyt yhtä paljon kuin tämä uusi. Osa ei ole erityisen hienotunteisia uuden rakkautensa kanssa, vaan sitä yhteistä onnea ja auvoa hehkutetaan avoimesti esim somessa.
Itse lähdin pitkästä parisuhteesta vuosien eron partaalla keikkumisen jälkeen toisen matkaan. Ja tiedän tasan tarkkaan, että en ollut loppua kohti aina kovinkaan huomaavainen tai rakastava. En ole missään tapauksessa halunnut, että entinen mieheni kuitenkaan kuvittelisi, ettei aika hänen kanssaan olisi silti ollut merkityksellistä ja arvokasta ja etteikö hän olisi (ollut) rakas. Siksi pidin kauan aikaa vähän matalampaa profiilia uuden suhteeni kanssa. Ettei se kontrasti sen minun siinä entisessä suhteessa ja sen minun siinä uudessa rakkaudessa välillä olisi ollut niin räikeä.Valitettavasti vuodatuksesi kuulostaa jätetyn vaimon katkeruudelta. Olet kateellinen ex-miehellesi ja tämän uudelle vaimolle heidän tavastaan elää. Olisit halunnut tehdä samoja asioita kuin ex-miehesi tekee nyt, mutta jostain syystä se ei teiltä kahdelta onnistunut. Nyt ex-miehesi pitäisi olla mielestäsi "hienotunteinen" ja olla elämättä täyttä elämää ihan vain sen vuoksi, ettet sinä pahoittaisi mieltäsi. Toisaalta sanot, että ex-mies on kuin eri mies nyt uuden kumppaninsa kanssa. Pitäisikö hänen siis mielestäsi elää edelleen, kuten hän eli sinun kanssasi eli ilmeisen tyytymättömänä elämänsä laatuun?
sun kirjotuksista paistaa mailin päähän kateus ukkosi exää kohtaan ja heidän yhteistä elämää. Miten kävi, lähtikö nainen käveleen ja äijäs otti susta laastarin? Onko ex nuorempi, nätimpi ja menestyneempi? Ja sit viel ne yhteiset lapsetkin, yhteiset vanhat ystävät, kaikki ekat kerrat..ekat matkat yhdessä, eka raskaus, lapsi, kodit, häät. Exän sisustama koti ja siel heidän muistot ja valokuvat.
Mut hei, hän on sun nyt. Voit koittaa supattaa miehes korvaan et sen pitää pitää puoliaan ja exän vininöistä viis. Keität vähän myrkkyä, kun jaksat olla kärsivällinen ni kyl se lasten vanhempien välit myrkyttää Ja sit kun oikein ottaa koville ni tänne muiden mammojen kans haukkuun sitä naista joka on jo valmiiks päätetty kauheeks harpuksi, ihan vaan kun se oli reviirillä eka...muistin just miksen voi sietää kaakattavii juoruilevia akkalaumoja..No huh! Kuka menisi asumaan johonkin exän sisustamaan kotiin tavaroineen? Kun aloitetaan uusi parisuhde, aletaan luoda yhteisiä muistoja. Nuo on tärkeitä tapahtumia sille exälle, mutta uudessa parisuhteessa aletaan tehdä asioita ensimmäisen kerran myös ja ne ovat sitten tärkeitä tälle uudelle parille. Kaikillahan meillä on mennyttä elämää ennen sitoutumista uuteen. Niitä muistoja sitten jaetaan toiselle. En kyllä pysty kuvittelemaan, että elämä olisi kilpailu siitä, kuka teki jotakin ensiksi.
Tein kuten aviomiehenikin. Molemmat meistä lähti tahoillaan entisestä suhteesta mukanaan vain omat tavarat. Kaikki yhdessä ostettukin jätettiin taakse. Mies ei ottanut edes valokuvia perheestä mukaansa, saati hääkuvista yhtään kappaletta.
Tässä kymmenen vuoden aikana molemmille on tullut ne yhteiset omat ihanat muistot, ja miehen lapsista myös :)Kukin tyylillään kai. Meillä on molempien lasten lapsuuteen liittyviä muistoja, kuten jotain joulukoristeita tai mummin tekemää tilkkutäkkiä. Koirakin kulkee joskus toisesta kodista mukana, ettei tule ikävä. Ei olla niin rahoissaan, etteikö kodissa olisi molempien vanhoista kodeista esineitä jotka on jaettu tyyliin sullemulle. Lasten pikkulapsiajan muistoista puhutaan usein, esim vaikka kun ollaan matkalla niin toinen saa lastensa kanssa muistella kun on joskus siellä ollut perheen kanssa reissussa. Olen ajatellut, että lapsille olisi tärkeää, että muisto sieltä lapsuuden perheestä kantaisi mutkattomasti mukana. En halua omistaa puolisoni historiaa, hänen mennyt elämänsä on tehnyt hänestä sen mikä hän on, tärkeimpänä vanhemman. Hänellä ei ole mitään syytä pitää aiempaa liittoani uhkana, enkä minä koe uhkana hänen.
On täälläkin lapsien lapsuusmuistoja jotka on tullut meille eron jälkeen. Lapset olivat 3 ja 6 kun mies erosi lasten äidistä. Lapsuusesineet ovat tuon ajan jälkeen, ja hyvin ovat lapsille riittäneet.
Me aloimme olemaan yhdessä 3v eron jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus voi koittaa ymmärtääkin toista osapuolta. Esim minä ymmärrän hyvin miksi meidän lomamatka, yhteenmuutto jne on harmittanut miehen exää ja saanut hänestä irti kiukustuneita reaktioita. Mies ei koskaan halunnut tehdä entisen kanssa mitään yhdessä ja yritti kiemurrella irti kaikista sitoutumista merkitsevistä asioista. Eihän se oikein ole, vedättää ensin toista suhteessa, jossa ei ole kuin puolilla valoilla ja sitten seuraavan kanssa tehdä heti kaikkea mitä edellinen oli turhaan vuosia toivonut.
Monet miehet on jaksaneet myös siinä yhteisessä lapsiperhearjessa valittaa rahanmenoa vuosi sotalla ja vielä eronkin jälkeen joka kerran tuskailla kun lapsiin pitäisi sijoittaa jotain, mutta uudelle kumppanille sitten riittää rahaa hankkia lahjoja ja matkoja. Kyllä tuommoinen harmittaa ja katkeroittaa, ymmärrän sen.
Jospa nyt vaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja jokainen ottaa hetken aikaa puhallella höyryjä.Kommentistasi tulee mieleen oman miehen exä. Häntä ei tuntunut häiritsevän itse ero niinkään, vaan miehen kanssa aloitetun elämän aineellinen laatu. Exä ei voinut sietää kotieläimiä ja meille tuli uuteen kotiin heti kotieläimiä. Varsinkin häntä ärsytti, kun hänen lapsensakin rakastivat meidän koiria ja kissoja. Valitus karvoista oli jatkuvaa. Muutimme myös omakotitaloon, joka exän mielestä oli meille liian iso ja matkustelimme, mistä exä myös valitti. Kuitenkaan omakotitalo ei ollut hänelle sopinut aikaisemmin suuren työn vuoksi. Sittemmin exä vaati, että lasten on saatava osuus talon marjapensaiden ja hedelmäpuiden sadosta sekä kasvimaiden tuotosta. Niin he saivatkin, mutta meillä eikä kotiinviemisiksi. Vuosia myöhemmin, kun meillä oli jo yhteisiä lapsia ja hankimme pienen kesämökin, eksä oli sitä mieltä, että hänellä on oikeus viettää siellä aikaa lasten kanssa. Onneksi hänen kanssaan ei tarvitse olla kovin paljoa tekemisissä nykyään.
No onpa harmillista, että teidän kaikkien puolisoilla on niin hirvittävän ahneita ja hankalia exiä.
Kunhan nyt vaan kerroin omasta kokemuksesta, että kun ne yhteiset lapset vielä sitoo koko porukan yhteen pitkäksi aikaa, niin voisi olla hyödyksi koittaa ymmärtää (ei sama asia kuin hyväksyä), miksi se kumppanin ex, jota ei ole saanut elämäänsä valita, mutta joka on joskus sille omalle kumppanille ollut rakas ja on sitä yhä niille lapsille, on joskus niin saamerin hankala. Ehkä sieltä löytyy ihan inhimillisiä tunteita kuten kateus, tunne, ettei ole arvostettu, suru, mustasukkaisuus, who knows. Ehkä niitä on helpompi ilmaista kiukuttelemalla jostain kissankarvoista kuin sanomalla, että miksi minä en ollut niin rakas, että olisi voitu yhdessä mennä sinne melontakurssille kun monta kertaa pyysin, mut tuon kanssa otit kissan vaikket edes tykkää kissoista.
Pärjääkö niiden tunteiden kanssa paremmin kun antaa takaisin ylimielisyyttä, kylmyyttä, arvostelua ja lähtee mukaan johonkin nokitteluun tai paskamyrskyyn. Vai niin, että annat sen kumppanisi asettaa entiselleen ystävällisesti rajat joiden puitteissa toimitaan ja pysyt itse liukkaana kuin saippua tuon asian suhteen?Ei todellakaan tarvitse sietää kipuilua, joka tulee esiin kiusantekona, kiukutteluna, lasten kautta kiristämisenä yms. Uudelle vaimolle/kumppanille ei kuulu se, ettei sinun ja exän suhde ollut sellainen kuin sinä toivoit. Ja koska ne yhteiset lapset sitovat yhteen kaikki uusperhettä myöden, luulisi olevan helpompi kaikille osapuolille, jos et tee kiusaa lasten kautta vaikeuttaaksesi sitä toimeentuloa. Enkä ymmärrä, mitä tuo saippua-vertauksesi tässä yhteydessä tarkoittaa. Minä olen kokenut kaltaisesi kiukuttelijan avioliitossani ja puutuin mieheni exän toimintaan vasta sen jälkeen, kun hän alkoi käyttäytyä huonosti yhteisiä lapsiamme kohtaan sukujuhlissa. Ja voi sitä syytösten ja loukkaantumisen määrää siitäkin asiasta. Minulle kaltaisesi ihminen ei esittäytynyt vastuullisena vanhempana, jonka kanssa olisi voinut yhdessä toimia lasten parhaaksi, vaan omaa itseään esiintuovaksi kiukuttelijaksi, jonka oma etu meni lastensa edun ohitse joka tilanteessa.
tuota. Jos sinä yhtä tarkkaavaisesti ja avoimin mielin kuuntelet myös lähipiirissäsi olevien henkilöiden puhetta kuin luet kirjoituksiani, niin saattaahan asioista sinulle juuri haluamasi kaltainen kuva syntyä. Kuten sanoin; menet ilmaiseen s-postipalveluun, teet sinne tilin, ilmoitat osoitteen täällä, niin lupaan laittaa sinulle viestiä ihan nimelläni varustetusta sähköpostistani niin voidaan sitten vaihtaa ajatuksia ilman, että jatkuvasti kyseenalaistat kaiken mitä sanon,
Se, ettet sinä pysty näkemään asioita samalta kantilta kuin joku toinen ei vielä tarkoita sitä, että tämä toinen esittää ajatuksiaan valheellisessa valossa. Jos sinulla on tahto vastakkainasetteluun ja hakea muiden puheista pahaa tahtoa tai valheellisuutta niin onpa ihme, että sellaista perhepiiristäsikin jatkuvasti löydät.
Minun mielestäni minun mieheni tehtävä on ollut ilmaista, ettei asiaton käyttäytyminen minua kohtaan ole sallittua, vaikka exäänsä harmittikin se miten asiat menivät. Minun tehtäväni ei ole ollut siihen sotkeutua, itsehän [minun tapauksessani] mies oli petinsä pedannut ja saanut aikaan riitaisat välit exänsä kanssa. Huomattavasti vähemmällä on päästy ja nopeammin pöly laskeutui kun ei olla lähdetty paisuttelemaan konflikteja, varsinkaan mun toimestani.Oikeasti nyt ihminen. Tämä ei ole palsta, jossa rupeat vaatimaan sähköpostiosoitteita lähempää keskustelua varten. Tuo ei ole mitenkään asiallista. Perusta oma ketju vaatimuksillesi ymmärtää kiusaavia ex-puolisoita.
Onko tämä sitten palsta, jossa voi argumentoida nurin toisen omastaan eriävän näkemyksen väittämällä ilman minkäänlaista perustaa, että se on valhe? Okei, I C. Olen selvästi aivan väärällä "keskustelu"palstalla.
Ja totta, ei kannata koskaan koittaa sovitella tai ymmärtää, kova kovaa vastaan vaan, sillä hyvä tulos tulee. Diplomatia on ilmeisesti kuollut idioluution myötä, mm näissä keskusteluissa sen huomaa mikä jo maailman tapahtumissakin tekee itsensä todeksi. Menenpä tuonne toiseen WT porukkaa käsittelevään ketjuun, se oli paljon viihdyttävämpi!Mitä ihmettä ...? Kukaan ei ole väittänyt sinun valehtelevan. Luin vielä uudelleen, mitä oli kirjoitettu. Eri mieltä kanssasi kyllä on oltu. Tällaisella palstalla voi esittää ihan mitä hyvänsä mielipiteitä eivätkä ne ole keneenkään henkilökohtaisesti suunnattuja, koska eihän täällä kukaan tunne toisiaan. Siksi on hiukan omituista, että vaadit kommentoijilta sähköpostiosoitteita tai otat itseesi erimielisiä kommentteja. Rauhoitu hyvä ihminen.
Minusta tämä uusi vaimo kirjoitti ihan asiaa. Kyllähän joku käänsi tämän niin, että kirjoittaja onkin itse ex-vaimo ja kirjoittaa valheellisesti uusvaimon nimissä. Kauhea hyökkäys, kun kerrankin joku sanoo ymmärtävänsä mistä ex-vaimon katkeruus johtuu. Eihän se tarkoita sitä että asian hyväksyy, vaan sitä, että ymmärtää. Ja minä olen naimisissa ollut 30 vuotta, enkä ei-eronneena tietenkään saisi tätäkään kommentoida, kun en ole ollut eksä, enkä nyksä.
Olet kylläkin tuo samainen uutena vaimona esiintyvä katkera ex-vaimo :D Kirjoitustyyli paljastaa ;)
Noloa.
Huomasin myös nuo tietyt sanat. Miten joku viitsii ... tai oikeastaan tuossa tulee hyvin esiin näiden kiukuttelevien ex-vaimojen ongelma: Tahallinen asioiden hankaloittaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin tuttua. Mä en ole missään tekemisissä miehen eksän kanssa, koska yritti estää meidän suhteen kiusanteolla. Eksä haluaisi "tutustua", kuten tämä yksi ymmärrystä vaativa eksä. Tämä eksä flippasi, kun alettiin seurustelemaan, muutettiin yhteen ja saatiin lapsia sekä silloin, kun oma elämä muuten tuntui tyhjältä. 7 vuotta vielä, että heidän lapset on aikuisia.
Miksi rikoit lapsiperheen?
Jaa, olivat eronneet kolme vuotta ennen kuin tavattiin. Eikö saisi mennä elämässä eteenpäin, jos on eronnut ja lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En korvaa lotkauttaisi exän kateudelle mutta napauttaisin takaisin seuraavalla kerralla kun ex on itse jossain reissussa. Kysyisin silloin samaa, että kuka on vastuussa jos lasten isälle sattuu jotain. (tai siis käskisin miehen napauttaa takaisin)
Aloitit hyvin mut miehenä oon melko allerginen naisille, jotka "käskee" miehen napautella mitään kenellekään. Miksei mies saa hoitaa tilanteita perhesuhteissaan ihan itse?
Aloitit miehenä, mutta kirjoitus paljastui lopussa naisen kirjoittamaksi. Exä ei ole enää miehen perhesuhde, kuin ainoastaan katkeran exnaisen päässä.
Oltiin oltu nelisen vuotta naimisissa ja ensimmäinen yhteinen lapsikin oli syntynyt, kun miehen eksä yritti sulkea minut ulkopuolelle arjesta oman mieheni kanssa. Kyse oli heidän yhteisten lastensa pääsiäisloman vietosta meillä ja tämä eksä kehtasi sanoa, ettei hänen perheasiansa kuulu perheen ulkopuolisille. Repesin - eihän se tietysti minulle kuulu, että lapset tulevat yhteiseen kotiimme, jossa minä teen heille ruuan ja hoidan omalta osaltani kotia. Vastaavaa tuli kuultua ihan riittävästi.
Puhu pukille,keksi parempia juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketjusta käy hyvin ilmi, miksi uusperhettä ei kannata perustaa, kenenkään, koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En korvaa lotkauttaisi exän kateudelle mutta napauttaisin takaisin seuraavalla kerralla kun ex on itse jossain reissussa. Kysyisin silloin samaa, että kuka on vastuussa jos lasten isälle sattuu jotain. (tai siis käskisin miehen napauttaa takaisin)
Aloitit hyvin mut miehenä oon melko allerginen naisille, jotka "käskee" miehen napautella mitään kenellekään. Miksei mies saa hoitaa tilanteita perhesuhteissaan ihan itse?
Aloitit miehenä, mutta kirjoitus paljastui lopussa naisen kirjoittamaksi. Exä ei ole enää miehen perhesuhde, kuin ainoastaan katkeran exnaisen päässä.
Oltiin oltu nelisen vuotta naimisissa ja ensimmäinen yhteinen lapsikin oli syntynyt, kun miehen eksä yritti sulkea minut ulkopuolelle arjesta oman mieheni kanssa. Kyse oli heidän yhteisten lastensa pääsiäisloman vietosta meillä ja tämä eksä kehtasi sanoa, ettei hänen perheasiansa kuulu perheen ulkopuolisille. Repesin - eihän se tietysti minulle kuulu, että lapset tulevat yhteiseen kotiimme, jossa minä teen heille ruuan ja hoidan omalta osaltani kotia. Vastaavaa tuli kuultua ihan riittävästi.
Mulla on ollut 2 miestä. 1 miehn akan laskin kotiin, Isoin virhe elämässäni. Tokan mieheni eli ex-mieheni seurustelu kumppanilla ei asiaa kotini.Akka istu autossa 2h ja odotti.. Kumeilä oli keskusteltavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin mun mieheni eksä. Tekee kiusaa niin paljon kuin ikinä keksii. Meillä syödään väärään aikaan vääränlaista ruokaa yms. Puuttuu joka ikiseen asiaan. Ilmeisesti tenttaa lapsia ihan kaikesta, mitä on tehty. Ennen koronaa tilattiin yhteinen lomamatka koko porukalle ja asia sovittiin moneen kertaan eksän kanssa, mutta siitä huolimatta tämä eksä päätti ottaa oman lomansa samaan aikaan meidän matkan kanssa, joten lapset eivät päässeet mukaan. Miten jotkut jaksavat ja viitsivät?!
Ilmeisen hyvin jotkut jaksavat ja viitsivät 😅 Meillä on käynyt kahdesti niin, että ollaan oltu lähdössä koko porukalla pohjoiseen ja lasten äiti on ilmoittanut paria tuntia ennen lasten hakua, että ovat sairaana, eivätkä voi matkustaa. Tekee siis kiusaa ennen kaikkea omille lapsilleen. Ap
Hih hih
Eihän ne lapset mitenkään voi olla oikeasti sairaita, eihän?
Muija on syöttänyt niille jotain kuumetta aiheuttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Ketjusta käy hyvin ilmi, miksi uusperhettä ei kannata perustaa, kenenkään, koskaan.
Pitäisi jäädä yksin, jos ero tulee vai? Vai kielletäänkö eroaminen kokonaan ja palataan vanhaan kunnon jalkavaimoaikaan? Täytyy keksiä sitten oma nimitys sille toiselle miehellekin. Jalka-aviomies kun ei ihan kuvaa tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjusta käy hyvin ilmi, miksi uusperhettä ei kannata perustaa, kenenkään, koskaan.
Pitäisi jäädä yksin, jos ero tulee vai? Vai kielletäänkö eroaminen kokonaan ja palataan vanhaan kunnon jalkavaimoaikaan? Täytyy keksiä sitten oma nimitys sille toiselle miehellekin. Jalka-aviomies kun ei ihan kuvaa tilannetta.
No kyllä. Paras vaihtoehto on olla eroamatta. Toiseksi paras on kasvattaa lapset yh:na. Huonoin vaihtoehto on perustaa uusperhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjusta käy hyvin ilmi, miksi uusperhettä ei kannata perustaa, kenenkään, koskaan.
Pitäisi jäädä yksin, jos ero tulee vai? Vai kielletäänkö eroaminen kokonaan ja palataan vanhaan kunnon jalkavaimoaikaan? Täytyy keksiä sitten oma nimitys sille toiselle miehellekin. Jalka-aviomies kun ei ihan kuvaa tilannetta.
Katsopas kun jotkut meistä osaavat valita sellaisen kumppanin, jota ei tee mieli vaihtaa enää myöhemmin. Älykkyys korreloi suoraan avioliittojen kestävyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjusta käy hyvin ilmi, miksi uusperhettä ei kannata perustaa, kenenkään, koskaan.
Pitäisi jäädä yksin, jos ero tulee vai? Vai kielletäänkö eroaminen kokonaan ja palataan vanhaan kunnon jalkavaimoaikaan? Täytyy keksiä sitten oma nimitys sille toiselle miehellekin. Jalka-aviomies kun ei ihan kuvaa tilannetta.
No kyllä. Paras vaihtoehto on olla eroamatta. Toiseksi paras on kasvattaa lapset yh:na. Huonoin vaihtoehto on perustaa uusperhe.
Miten ajattelit pakottaa kaksi ihmistä pysymään yhdessä, jos yhteiselämä ei suju? Tuodaanko poliisi vahtimaan, että molemmat asuvat samassa asunnossa? Kummasta puolisosta tulee yh, miehestä vai vaimosta? Mitä, jos toinen puoliso kuitenkin haluaa asua jonkun toisen kanssa? - haastetaanko oikeuteen aviorikoksesta ja palautetaan takaisin entiseen liittoon vai menettääkö vanhemmuuden?
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään asiaa matkailla nyt kun BA.5 variantti alkanut levitä mutta nää vastuuttomat matkaajat tuo senkin nyt Suomeen.
Tämä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjusta käy hyvin ilmi, miksi uusperhettä ei kannata perustaa, kenenkään, koskaan.
Pitäisi jäädä yksin, jos ero tulee vai? Vai kielletäänkö eroaminen kokonaan ja palataan vanhaan kunnon jalkavaimoaikaan? Täytyy keksiä sitten oma nimitys sille toiselle miehellekin. Jalka-aviomies kun ei ihan kuvaa tilannetta.
No kyllä. Paras vaihtoehto on olla eroamatta. Toiseksi paras on kasvattaa lapset yh:na. Huonoin vaihtoehto on perustaa uusperhe.
Miten ajattelit pakottaa kaksi ihmistä pysymään yhdessä, jos yhteiselämä ei suju? Tuodaanko poliisi vahtimaan, että molemmat asuvat samassa asunnossa? Kummasta puolisosta tulee yh, miehestä vai vaimosta? Mitä, jos toinen puoliso kuitenkin haluaa asua jonkun toisen kanssa? - haastetaanko oikeuteen aviorikoksesta ja palautetaan takaisin entiseen liittoon vai menettääkö vanhemmuuden?
Kts. tuo ylempi postaus.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjusta käy hyvin ilmi, miksi uusperhettä ei kannata perustaa, kenenkään, koskaan.
Pitäisi jäädä yksin, jos ero tulee vai? Vai kielletäänkö eroaminen kokonaan ja palataan vanhaan kunnon jalkavaimoaikaan? Täytyy keksiä sitten oma nimitys sille toiselle miehellekin. Jalka-aviomies kun ei ihan kuvaa tilannetta.
No kyllä. Paras vaihtoehto on olla eroamatta. Toiseksi paras on kasvattaa lapset yh:na. Huonoin vaihtoehto on perustaa uusperhe.
Miten ajattelit pakottaa kaksi ihmistä pysymään yhdessä, jos yhteiselämä ei suju? Tuodaanko poliisi vahtimaan, että molemmat asuvat samassa asunnossa? Kummasta puolisosta tulee yh, miehestä vai vaimosta? Mitä, jos toinen puoliso kuitenkin haluaa asua jonkun toisen kanssa? - haastetaanko oikeuteen aviorikoksesta ja palautetaan takaisin entiseen liittoon vai menettääkö vanhemmuuden?
Kts. tuo ylempi postaus.
-eri
Ei sieltä löydy vastausta näihin tärkeisiin ratkaisuihin siltä varalta, että ihmiset kuitenkin haluavat erota.
Alue: Aihe vapaa
Minusta tämä uusi vaimo kirjoitti ihan asiaa. Kyllähän joku käänsi tämän niin, että kirjoittaja onkin itse ex-vaimo ja kirjoittaa valheellisesti uusvaimon nimissä. Kauhea hyökkäys, kun kerrankin joku sanoo ymmärtävänsä mistä ex-vaimon katkeruus johtuu. Eihän se tarkoita sitä että asian hyväksyy, vaan sitä, että ymmärtää. Ja minä olen naimisissa ollut 30 vuotta, enkä ei-eronneena tietenkään saisi tätäkään kommentoida, kun en ole ollut eksä, enkä nyksä.