Mitä kadut elämässäsi eniten?

Vierailija kirjoitti:

Moni katuu koulujen käymättömyyttä huonopalkkaisen työn takia, muttakun ei koulutuskaan takaa edes työpaikkaa nykyään, saati hyväpalkkaisuutta.
Työnantajat ovat vain omalla päätöksellään valinneet, että juuri mistään töistä ei nykyään makseta kunnollista palkkaa, vaan kaikki rahat annetaan sijoittajien taskuun osinkoina. Edes investointeja ei tehdä.
Tällaiselle menolle ei tavallinen työntekijä mahda yhtään mitään, olipa koulutusta tai ei.

Niin, olen yliopistossa ja valmistumisen jälkeen riesanani on paljon opintolainaa eikä tiedossa ole mitään työtä jolla sen maksan. Ne työt joita ehkä toivottavasti sitten saa ovat todennäköisemmin huonosti kuin hyvin palkattuja tai vain satunnaisia.
Edes koodareilla ei ole niin auvoista kuin on uskoteltu, ei työn saannin eikä palkan suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Suostuin kaikkeen inhottavaan lapsena lähisukulaisen kanssa.

Ymmärräthän, että lapsi ei ole syyllinen tällaisissa vaan tekijä.

Sitä miten kohtelin kumppaniani ensimmäisinä vuosinamme. Oltiin tosi nuoria silloin, minä vasta 16v ja rikkinäisestä perheestä. Kumppani joutui olemaan minulle kuin vanhempi joka pistää rajoja ja joita minä jatkuvasti rikoin kuin mikäkin uhmaikäinen kakara. Sattuu ihan fyysisesti kun mietin mitä kaikkea toinen on joutunutkaan kestämään. Hakemaan baarista kotiin kun olen sekoillut siellä ties kenen kanssa jne... Ollaan edelleen kuitenkin yli 10 vuoden jälkeen yhdessä. Toivon että olen kasvanut ihmisenä sen verran ja pikkuhiljaa parantumaan päin lapsuudestani että osaan tehdä hänet nykyään onnelliseksi. Hänellä olisi ollut kaikki oikeus lähteä, enkä ikinä anellut tai vaatinut jäämään mutta silti hän jäi. Luulenpa että se pelasti minun henkeni. Yritän parhaani mukaan olla myös se nykyään joka tukee vastavuoroisesti häntä kaikessa. Tuntuu etten ole noin hyvää miestä edes ansainnut mutta parhaani yritän. Voi luoja kun voisikin kääntää aikaa taaksepäin ja perua edes osan siitä kaikesta.

Kadun miessuhteita, joissa olin ilman rakkautta.

En tiedä kannattaako mitään katua mutta jos nyt saisin tehdä asioita toisin niin olisin varmaan hoitanut opiskelut loppuun enkä lähtenyt työelämään kesken. Olisi myös voinut "elää enemmän" eikä miettiä liikaa ensin.

Sen että päädyin mieheni vaimoksi.

Nikotiiniriippuvuutta, jonka olen itse aiheuttanut itselleni

kiltti mies 41v kirjoitti:

Se että en harrastanut erään tuntemani homomiehen kanssa seksiä kun se olisi ollut mahdollista. Olen siis itsekin homo ja tuo on ainoa kerta kun minulla on ollut elämäni ainoa kerta saada seksiä toiselta ihmisiltä. Olin silloin 20v ja nyt tiedän että en koskaan tule kokemaan seksiä toisen ihmisen kanssa.

Eihän sitä voi tietää. Minullakin oli yli 10 vuoden kuiva kausi, sitten ihan yllättäen viime kesänä tuli kahdenkin eri miehen kanssa harrastettua seksiä. Uskallusta se kyllä vaati, mutta kun tilaisuus tarjoutui niin lopulta asiat sujui ihan mukavasti. Kumppanit oli onneksi kokeneempia. 

Riskinoton vähyyttä.

Syntymistä ja toiseksi eniten syntymistä väärään aikaan. Minut oli tarkoitettu sellaiseen aikaan jossa elämästä nauttiminen on sallittua.

Pillunnostamista jalustalle.

Sitä, että opiskelin taiteellisia lahjoja vaativassa oppilaitoksessa. Todellisuudessa leipä on tiukassa. Olen sanonut kaikille, että pitäkää taiteet harrastuksina ja opiskelkaa jokin tavallisempi ammatti. Itse en tajunnut nuorena sitä, että olisi kannattanut hakea myös sinne tavallisempaankin oppilaitokseen.

Sitä että menin naimisiin ja perustin perheen. Oon liian rikkinäinen parisuhteeseen. Muut ihmiset aiheuttaa mussa lähinnä turvattomuuden tunteita. En osaa käyttäytyäkään kovin hyvin parisuhteessa kun olen niin epävarma. Äitinä kai kohtuullisesti onnistunut kun lapsista näyttää tulevan fiksuja ja tasapainoisia.

Tupakkaan mennyt hienon uuden auton hinta (+50000) & Alkoholiin asunnon hinta (+100000)

Lemmikin lopettaminen. Jälkeenpäin ajatellen tuntuu että en yrittänyt tarpeeksi kovasti vaan tein liian pian päätöksen lopettamisesta.

Kadun kaikkea huonoa käytöstäni.

Sitä, etten opiskellut kuten olisi ollut minulle järkevää: Matematiikka pääaineena, nopea valmistuminen ja töihin, kun työpaikkoja oli hyvin saatavilla.

Otin eksältä kädestä veitsen, kun luulin tämän vahingoittavan seuraavaksi itseään. Piti terästä kiinni ja vammautui. Olisin voinut reagoida toisin.

M45

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni katuu koulujen käymättömyyttä huonopalkkaisen työn takia, muttakun ei koulutuskaan takaa edes työpaikkaa nykyään, saati hyväpalkkaisuutta.
Työnantajat ovat vain omalla päätöksellään valinneet, että juuri mistään töistä ei nykyään makseta kunnollista palkkaa, vaan kaikki rahat annetaan sijoittajien taskuun osinkoina. Edes investointeja ei tehdä.
Tällaiselle menolle ei tavallinen työntekijä mahda yhtään mitään, olipa koulutusta tai ei.

Niin, olen yliopistossa ja valmistumisen jälkeen riesanani on paljon opintolainaa eikä tiedossa ole mitään työtä jolla sen maksan. Ne työt joita ehkä toivottavasti sitten saa ovat todennäköisemmin huonosti kuin hyvin palkattuja tai vain satunnaisia.
Edes koodareilla ei ole niin auvoista kuin on uskoteltu, ei työn saannin eikä palkan suhteen.

Myös minä kadun ammatinvalintaani. Ja olen opiskellut  yliopistossa. Ala oli silloin lupaava, ja oli vaikeata päästä sisään. Koko urani ajan on kuitenkin ollut pelkkää alasajoa ja elintason laskua. Joten tosiaan ei koulutus eikä kokemuskaan ole takaamassa työelämän auvoa. Ehkä lohduttaa, että ei yksin kadu ammatinvalintaansa ja työelämäänsä.

Ensin ajattelin, että en kadu mitään, mutta ketjua lukiessa tuli mieleen yksi asia. Se, että luotin vääriin ihmisiin.