Mitä kadut elämässäsi eniten?

Sitä, kun ensimmäistä kertaa kirjoitin vauva-palstalle.

Olen huomannut, että katuisin varmaan paljon enemmän asioita, jos tavoittelisin koko ajan jotain isoja asioita. Rakentaisin taloa, perustaisin perhettä, vaihtaisin työpaikkaa jne. Ihan varmasti elämä olisi raskaampaa.

Sen sijaan olen pitänyt elämän perusasiat stabiilina (puoliso, asunto, työpaikka) ja keskittynyt nauttimaan siitä, että voi mennä, tehdä, nähdä ja kokea. Sitä harvemmin katuu. Sen sijaan työpaikkoja, uusia kumppaneita, uusia työapikkoja ja uusia asuntoja olisi voinut katua ja paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minä olen hyväpalkkaisessa työssä uralla, joka ei kiinnosta pätkän vertaa. Kadun siis ehkä sitä, että en ikinä löytänyt itsestäni sisäistä paloa mihinkään. Ehkä sitä ei ikinä ollutkaan, tai ympäristö sammutti sen.

Tässä se tärkein tulikin, aloitus ja tämä. Kumpa jokaiselle nuorelle saisi nämä kaksi asiaa kaaliin. Olen kiitollinen vanhemmilleni siitä, että kannustivat sekä oman alan löytämiseen, että opiskeluun. Se, että tekee itselle merkityksellistä ja itseä kiinnostaa työtä, on tärkeintä. Oli sitten mikä koulutustaso tahansa.

KuMpa suomalaiset oppisivat kirjoittamaan, taitaa olla enääN turha toivo. JauheNliha kuitenkin on hyvä ruoka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minä olen hyväpalkkaisessa työssä uralla, joka ei kiinnosta pätkän vertaa. Kadun siis ehkä sitä, että en ikinä löytänyt itsestäni sisäistä paloa mihinkään. Ehkä sitä ei ikinä ollutkaan, tai ympäristö sammutti sen.

Tässä se tärkein tulikin, aloitus ja tämä. Kumpa jokaiselle nuorelle saisi nämä kaksi asiaa kaaliin. Olen kiitollinen vanhemmilleni siitä, että kannustivat sekä oman alan löytämiseen, että opiskeluun. Se, että tekee itselle merkityksellistä ja itseä kiinnostaa työtä, on tärkeintä. Oli sitten mikä koulutustaso tahansa.

KuMpa suomalaiset oppisivat kirjoittamaan, taitaa olla enääN turha toivo. JauheNliha kuitenkin on hyvä ruoka.

Vauva-palsta ja asiateksti on kaksi eri asiaa. Täällä kun ei tarvi vakuuttaa yhtään mitään ja yhtään kellekään. 😄

Mitä ihmettä horiset? Lapset on jo teinejä, mahdun edelleen samoihin vaatteisiin kuin ennen lapsia ja muista vaivoista ei tietoakaan. Lapsista on ollut suunnattomasti iloa, parasta elämässä vaikka kaikkea muutakin hauskaa on tullut tehtyä. Taidat olla joku katkera lapseton.

Vierailija kirjoitti:

Lapsia.
Älkää ikinä tehkö lapsia. Kroppa pilalla, pissat valuu housuun, sinkkumarkkinoilla olet alhaisinta kastia eikä isokaan kalu tunnu miltään.

Sitä, etten hoitanut paremmin ystävyyssuhteitani.

Kauheaa sanoa, mutta lapsia. En koskaan halunnut lapsia mutta ne tehtiin koska se "kuului" asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minä olen hyväpalkkaisessa työssä uralla, joka ei kiinnosta pätkän vertaa. Kadun siis ehkä sitä, että en ikinä löytänyt itsestäni sisäistä paloa mihinkään. Ehkä sitä ei ikinä ollutkaan, tai ympäristö sammutti sen.

Tässä se tärkein tulikin, aloitus ja tämä. Kumpa jokaiselle nuorelle saisi nämä kaksi asiaa kaaliin. Olen kiitollinen vanhemmilleni siitä, että kannustivat sekä oman alan löytämiseen, että opiskeluun. Se, että tekee itselle merkityksellistä ja itseä kiinnostaa työtä, on tärkeintä. Oli sitten mikä koulutustaso tahansa.

KuMpa suomalaiset oppisivat kirjoittamaan, taitaa olla enääN turha toivo. JauheNliha kuitenkin on hyvä ruoka.

Säästätkö keitimveden?

Sitä että tein liikaa töitä kun lapseni asui vielä kotona. Nyt olen onnellinen ja kiitollinen jokaisesta hetkestä, minkä saan viettää hänen kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

En yhtään mitään. Oma elämä alkaa olla aika finaalissa koska terveys petti. Eletty elämä on mikä on - lopulta millään ei ole isompaa merkitystä.

Tässä on paljon faktaa, mm. tyhmille sarasiepeille. Noille "nuorison" edustajille.

Kadun typeriä rakkausjuttuja.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että katuisin varmaan paljon enemmän asioita, jos tavoittelisin koko ajan jotain isoja asioita. Rakentaisin taloa, perustaisin perhettä, vaihtaisin työpaikkaa jne. Ihan varmasti elämä olisi raskaampaa.
Sen sijaan olen pitänyt elämän perusasiat stabiilina (puoliso, asunto, työpaikka) ja keskittynyt nauttimaan siitä, että voi mennä, tehdä, nähdä ja kokea. Sitä harvemmin katuu. Sen sijaan työpaikkoja, uusia kumppaneita, uusia työapikkoja ja uusia asuntoja olisi voinut katua ja paljon.

Senkö tietää jo etukäteen mitä tulee katumaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että katuisin varmaan paljon enemmän asioita, jos tavoittelisin koko ajan jotain isoja asioita. Rakentaisin taloa, perustaisin perhettä, vaihtaisin työpaikkaa jne. Ihan varmasti elämä olisi raskaampaa.
Sen sijaan olen pitänyt elämän perusasiat stabiilina (puoliso, asunto, työpaikka) ja keskittynyt nauttimaan siitä, että voi mennä, tehdä, nähdä ja kokea. Sitä harvemmin katuu. Sen sijaan työpaikkoja, uusia kumppaneita, uusia työapikkoja ja uusia asuntoja olisi voinut katua ja paljon.

Senkö tietää jo etukäteen mitä tulee katumaan?

Ei tietenkään, mutta todennäköisyys kasvaa mitä enemmän tekee isoja elämänmuutoksia, jotka ei välttämättä olisi edes tarpeen.

Lapsen yrittämättömyys nuorena. Ammattivalinta (opettajuus). Vuokrallaolo.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä horiset? Lapset on jo teinejä, mahdun edelleen samoihin vaatteisiin kuin ennen lapsia ja muista vaivoista ei tietoakaan. Lapsista on ollut suunnattomasti iloa, parasta elämässä vaikka kaikkea muutakin hauskaa on tullut tehtyä. Taidat olla joku katkera lapseton.

Vierailija kirjoitti:

Lapsia.
Älkää ikinä tehkö lapsia. Kroppa pilalla, pissat valuu housuun, sinkkumarkkinoilla olet alhaisinta kastia eikä isokaan kalu tunnu miltään.

... mutta ei se iso kalu sullakaan tunnu yhtään missään, joten lasten myötä seksin ilo jäi.

Yritän olla ajattelematta mennyttä ollenkaan, koska on kaikenlaista, mikä kaduttaa. Olisin kuitenkin joka tapauksessa saman ikäinen kuin nyt, olisin tehnyt niin tai näin. Teen nyt vain tulevan kesän suunnitelmia, että vietän sen niin mukavasti kuin osaan, enkä murehdi etukäteen mitään tulevaa, enkä harmittele mitään. Hoidan sairauksiani niin hyvin kuin mahdollista, koska niitä on ja tähän asti eletty vaikuttaa niihin tai on ainakin osittain syy siihen, että niitä ylipäätään on.

Kemin poika edelleen taustalla, ei oo tainnut olla oikein vientiä? :D

Että jahkailin lapsen yrittämistä. Yrittäminen kestikin yllättäen useita vuosia, vaikka olin nuori (alle 30-vuotias) ja nyt kun olen maailman ihanimman tyttären äiti, en voi kuvitellakaan että joskus vielä mietin, että haluankohan lapsia ollenkaan. Hän pitää minun tässä hetkessä ja hänen kasvunsa seuraaminen on tuonut niin paljon lisää rakkautta myös minun ja mieheni väliseen suhteeseen.

Alavalintaa kadun ja yritän ajankohtaisesti hakea toiselle alalle. Tarjottaisiinpa nuorille enemmän oikeasti asiantuntevaa ohjausta tämän suhteen, koska paljolti alalle mennään kuitenkin vain jonkin asiasta luetun perusteella, jos omassa lähipiirissä ei ole alan edustajia. Jos jonkin kerrotaan olevan naisvaltainen, verrattaen pienipalkkainen ja henkisesti hyvin kuormittava ala, vaikka onkin maisterin koulutus, niin - guess what? - sitä se on ja kannattaisi uskoa, että ei ole tässä mikään poikkeus sääntöön! Se ei ole mitään sanahelinää.

Kadun sitä että pidin pöksyt jalassa kun oli elämäni tilaisuus edessä. Ei tässä iässä enää kannattaisi säästellä vaan antaa mennä aina kun voi.

Syntymääni, mutta tähän En luonnollisesti voi vaikuttaa.

..

Koko elämäni, yhtä helvettiä on ollut .

Ole kyllä opiskellut vaikka mua jatkuvasti kiusattiin , ei ollut kotonaan hääviä ankaran isäni takia.
läkin hän on narsitina ,

Naljaillut jos olen , käynyt Karaokea kesällä torilla laulamassa tai muualla.

.

Sukunimeäni on pilkattu opiskelun jälkeenkin on kiusattu.