Lue keskustelun säännöt.
Mitä kadut elämässäsi eniten?
Itse kadun sitä että koulu ei kiinnostanut silloin kun sen olisi pitänyt kiinnostaa.Nyt ollaan sitten huonolla palkalla raatamassa.
Kommentit (1388)
Sairaanhoitajaksi opiskelemista. Mikä ihme aivopieru se oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yhtään mitään. Oma elämä alkaa olla aika finaalissa koska terveys petti. Eletty elämä on mikä on - lopulta millään ei ole isompaa merkitystä.
Tunnistan ton opiskelujutun.
Sama täällä!
No minä olen hyväpalkkaisessa työssä uralla, joka ei kiinnosta pätkän vertaa. Kadun siis ehkä sitä, että en ikinä löytänyt itsestäni sisäistä paloa mihinkään. Ehkä sitä ei ikinä ollutkaan, tai ympäristö sammutti sen.
Minä myös kadun koulu- ja yliopistoajan laiskuutta ja muuta tyhmyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väärä ammatinvalinta ,mutta enää 10 vuotta työelämää jäljellä.
Toki silloin kun aloitin työelämän se oli kivaa mutta ei enää.
Sitä että olen suostunut aina kaikkeen. En ole osannut sanoa ei.
Nykyään pystyn kieltäytymään asioista joita en halua tehdä.
Muiden auttaminen on aina välillä ok.
Mutta siihen ei tule kuluttaa kaikkea vapaa-aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että muutin toiselle puolelle Suomea.
Nyt ei uskalla lähteä täältä kun on vakituinen työpaikka.
10 vuotta täällä asunut.
Haluan kotipaikkakunnalleni takaisin.
Turha toivo kun ei ole oman alan töitä.
En kadu mitään. Kaikki valinnat tuntuivat tekohetkellä oikeilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvinaisen kesäauton myyntiä, kauhea ikävä sitä.
Etten tempaissut niitä kiusaavia pissiksiä käkättimeen, seurauksista viis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annoin traumatisoida itseni enkä kertonut aikuisille 13-16-vuotiaana silloin tapahtuneista asioista. Ymmärrettävää teinin käytöstä mutta johti ikäviin asioihin.
Olin 20 vuotta töissä Husissa, en hoitajana. Jotta voisin olla töissäni hyvä, laitoin mm. harrastuksen tauolle. Se olikin sitten 20 vuotta poissa en ole töissä enää, nyt elämä on taas elämää. Toisissa oloissa olisin voinut tehdä harrastuksistani työn yms. kivaa, mutta ei.
Jos pääsisin neuvomaan itseäni, sanoisin että älä mene sinne töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaljan ja viinan kittaamista. Olisin todella rikas, jos en olisi juoppo. Nyt 3kk ollut kuivilla. Kokeilen vielä viimeisen kerran, jos tästä vielä virkoaa. M36
Elin unelmieni elämää 20 - 30 v. kaupungissa, jossa opiskelin ja jossa minulla oli ihania ystäviä. Pilasin kaiken kun muutin työharjoittelupaikan takia toiselle puolelle maata ja sain sieltä vakityön ja lapsen. Työkokemuksen karttumisen jälkeen olisi ollut tarkoitus muuttaa takaisin rakkaaseen kaupunkiin, mutta mies jäi kiinni pettämisestä, ja sen myötä tuli raskaita vuosia eikä energia riittänyt takaisinmuuttoon. Nyt lasten ja työn takia jumissa kaupungissa, johon liittyy paljon ikäviä muistoja ja ajanjaksoja ja johon tulin vain alunperin käymään en jäämään. Ei tämän elämän näin pitänyt mennä.
Tavallaan kadun, että hain itselleni apua, vaikka siitä olikin paljon hyötyä.
En tiedä, mikä on pahempi. Kaikki ne vuodet kun vain purin hampaat yhteen ja elin kaikkien traumojeni kanssa vai työelämän ulkopuolelle jääminen, kun terapia vei ajan ja jaksaminen opinnoilta ja työkokemuksen kartuttamiselta. Vuosia venyneet opinnot yhdistettynä olemattomaan työkokemukseen eivät ole kovin kovaa kamaa cvssä.
En tiedä minkä ikäinen ap on, mutta itse olen ikuisuusopiskelija, vaikka en ole äskettäin täysi-ikäistynyt enää. Kyllä se joskus hävettää, mutta en minä valinnut kaikkia ongelmiani. Unettomuus, paniikkihäiriö, vanhempien riitelyt aikoinaan ---> vaikuttivat koulunkäyntiin ---> vaikutti jatko-opintoihin jne. Kyllä ne syyt ovat hyvin pitkälti muualla kuin minussa, itse olen aina arvostanut koulutusta.
Olen yrittänyt ottaa asenteen, että ihan sama minkä ikäinen olen, minä kuitenkin teen jatkuvasti jotain elämäni eteen. Enkä minä pidä muita aikuisopiskelijoita luusereina, itselleni olen vain asettanut kauheat paineet ja aikarajat milloin milläkin asialle.
Minä katuisin, jos raataisin p a s k a t y ö s s ä eläkeikään asti siksi, etten kehdannut opiskella enää.
En jaksa nyt kertoa mitä kadun. En halua muistella niitä asioita, alkaa vain v i t u t t a m a a n.
Hyvä kysymys.
Ehkä kadun sitä, että otin ensimmäisen miehen, joka otti minut. Sain sen mieltä turvan. Näin jälkiviisaana minun olisi pitänyt valita turvattomuus; en tiedä, miten elätän itseni, missä asun tai mitä teen. Silloin olisin elänyt oman näköistä elämää.
Väärää miesvalintaa.