Lue keskustelun säännöt.
Mitä kadut elämässäsi eniten?
Itse kadun sitä että koulu ei kiinnostanut silloin kun sen olisi pitänyt kiinnostaa.Nyt ollaan sitten huonolla palkalla raatamassa.
Kommentit (1388)
Se että en harrastanut erään tuntemani homomiehen kanssa seksiä kun se olisi ollut mahdollista. Olen siis itsekin homo ja tuo on ainoa kerta kun minulla on ollut elämäni ainoa kerta saada seksiä toiselta ihmisiltä. Olin silloin 20v ja nyt tiedän että en koskaan tule kokemaan seksiä toisen ihmisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etten tempaissut niitä kiusaavia pissiksiä käkättimeen, seurauksista viis.
Elä mitään, muistuta sitten kun hoidat niitä jossain hoitolaitoksessa.
Kjähhkjähh!
Lapsia olisi pitänyt tehdä enemmän.
Äänestin joskus demareita. En ole koskaan kehdannut siitä kertoa kenellekään.
Kun katsoo noiden sekoiluja ja venäjämielisyyttä niin hävetää aikalailla.
Vähän on jäänyt elämä elämättä ja nyt horisontti lähestyy uhkaavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein tiedä. Katuisinko ns virheitä mitä ehkä tein? Ilman niitä en olisi minä nyt.
Luulen että mitään ei pidä katua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En yhtään mitään. Oma elämä alkaa olla aika finaalissa koska terveys petti. Eletty elämä on mikä on - lopulta millään ei ole isompaa merkitystä.
No jaa, monet elää sairauksista huolimatta tosi pitkään ja toiset kuolee saappaat jalassa. Tullut todettua tuo tässä iässä jo, itsekin sairaana.
Vierailija kirjoitti:
Äänestin joskus demareita. En ole koskaan kehdannut siitä kertoa kenellekään.
Kun katsoo noiden sekoiluja ja venäjämielisyyttä niin hävetää aikalailla.
Tuohon en sentään ole sortunut :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Periaatteessa kadun sitä kun nain eksäni, vaikka parempiakin olisi ollut tarjolla. Hän osoittautui laiskaksi ja saamattomaksi loiseksi, väitti yrittävänsä hakea töitä mutta todellisuudessa teki sitä puolivillaisesti, jättäytyi mielellään kotiäidiksi, ja kehitteli ongelmia tyhjästä ihan vain tärkeilläkseen. Tämän naisen valitseminen oli iso moka ja sen vaikutus elintasooni tuntuu yhä.
Toisaalta saimme kolme kivaa ja tervettä lasta ja noiden vuosien aikana oli paljon mielenkiintoisia kokemuksia. Se viitoitti elämäni siihen tilanteeseen missä olen nyt, ja se on oikeastaan aika kivasti mallillaan, sillä olen löytänyt itseni. Eli vaikka kyseinen avioliitto oli ilman muuta virhe, sitä on vaikea enää katua.
M46
Sitä, etten osannut irtautua kontrolloivista helikopterivanhemmistani kuin vasta lähemmäs kolmekymppisenä. Nyt vain odotan heidän kuolemaa, jota en voi kenellekään ääneen myöntää. Mutta onneksi irtauduin silloin ja sen jälkeen olenkin elänyt aivan täysillä ja niin teen omaan kuolemaani asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan liian montaa asiaa. Joo, ei ole elämä mennyt ihan putkeen, mutta ehkä sen ei ole kaikilta tarkoitus mennäkkään.
Kadun että annoin vanhempieni lannistaa minut ja aloin uskoa että en halua niitä asioita mitä oikeasti halusin. Tuo on se syy miksi tärkeimmät asiat elämässä ovat lähteneet alun perin menemään päin prsettä.
Naimisiin menoa olen katunut monesti. Ei olisi pitänyt. Siitä ei saanut mitään iloa kukaan.
Omaa typeryyttä ja kyvyttömyyttä pitää puolensa ja olla jämäkkä.
Vierailija kirjoitti:
Kadun sitä, että muutin paikkakunnalle, jota inhoan mieheni vuoksi. Jätin taakseni koko elämäni, ystävät ja sukulaiset, kaiken. Olemme edelleen yhdessä, mutta huonosti menee. Tosin meillä on kaksi maailman ihaninta lasta ja siksipä ajattelen usein niin, että voinko katua muuttoa, kun sain nämä kaksi niin rakasta? Ikinä kun ei tiedä olisinko sitten löytänyt kotikaupungista ketään, jospa olisin nyt siellä onneton ja yksin, kuten yksi kaverini on ja ikää jo sen verran, ettei lapsia taida enää saada vaikka miehen löytäisikin.
Kadun myös sitä, että annettiin miehen kanssa suhteemme repsahtaa. Menee huonosti, tosi huonosti. Sinnittelemme. En tiedä mihin tämä päättyy.
Jos yhtään lohduttaa, niin minä tein tämän saman tempun ja muutin sitten vielä takaisin kotipaikkakunnalleni, raahasin miehen ja lapset mukana. Luulin, että olisimme sitten onnellisia kun pääsisin pois tuosta inhoamastani kaupungista, mutta ei se muutto mitään korjannut. Itse asiassa kaikki alkoi mennä vielä entistä huonommin. Lopulta muutimme sieltäkin pois, ns. puolueettomalle maalle eli kaupunkiin joka ei ollut kummankaan kotikaupunki. Yritämme aloittaa täällä puhtaalta pöydältä ja paremmin alkaa mennä. Mutta toivon kyllä usein, että olisin tajunnut jo vuosia sitten, ettei muutto miehen kotipaikkakunnalta ole ratkaisu ongelmiin. Toivon, että olisin jäänyt sinne asumaan ja pyrkinyt kaupungin vihaamisen sijaan keskittymään omaan onnellisuuteen ja sisäisen rauhan ja tasapainon löytämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ammatillisen itsevarmuuden puutetta nuorena.
Mitä kadun elämässäni eniten: syntymääni. Voi äiti, äiti, miksi minut synnytit?
En matkustanut ulkomailla lainkaan. Nyt vanhempana ja tämä koronakin vielä, kaikki on hankalampaa.
Että olin nuori ja naivi , päädyin osastoille jonka jälkeen aloin myymään seksiä ja tapasin itseäni 40 vuotta vanhemman miehen joka oli kolmas asiakkaani.
Pakotti lopettamaan muut asiakkaat ja sai mut tekemään hirveitä p ervoja juttuja , alensi hinnan puoleen ja painosti ja uhkaili. Paljon on traumatisojvia juttuja ollut lapsesta asti mutta tuo tuhosi elämäni ja itsetuntoni. Olin 22 ja hän 63 . Sillon en tajunnut kun sain viikkorahaa 100 siltä , ja muuten olin tosi köyhä. Halusin lopettaa suhteen mutta uhkaili kuvien levittämisellä ja tuli ovelle, suostuin aina uudestaan niihin sairauksiin ja vauvalekkkeihin kunnes täytin 24 ja pakenin toiseen kaupunkiin ja vaihdoin tietoni. Edelleen pelottaa että törmään siihen :(
Voisin katua sitä, etten opiskellut sitä mikä kiinnosti. Sitten tosin en olisi tavannut miestäni.
Voisin myös katua etten hankkinut lapsia aiemmin. Sitten minulla ei kyllä olisi juuri näitä lapsia.
Jos on nykytilanteeseen tyytyväinen niin vaikea se on mitään katua.
Suostuin kaikkeen inhottavaan lapsena lähisukulaisen kanssa.
en kadu mitään. olen aina tehnyt asioita mistä tykkään.