Mitä on henkinen pettäminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkissä parisuhteissa voi helposti kokea ihastumisen tunteita myös toiseen ihmiseen kuin omaan puolisoon. Tärkeintä on tällöin keskustella oman puolison kanssa asiasta, kertoa omista tunteistaan, ja yhdessä pohtia miten yhteistä parisuhdetta voisi korjata, jotta suhde korjaantuisi. Pitkäaikaisessa parisuhteissa on tärkeintä luottaa toiseen ja yhteiseen tahtotilaan hoitaa suhdetta. Henkinen pettäminen on myös sitä, että etäännyttää itsensä toisesta ihmisestä, eikä kuuntele toisen tunteita. Terve suhde kestää monenlaisia tunnemyrskyjä ja olosuhteita. Miettikää vaikka sodankäynyttä sukupolvea, moni pääsi sodan kauhuista yli yhdessä ja rakensi yhdessä uuden tulevaisuuden.

Tuossa tuli jo se vahingollisin käsitys, että omassa suhteessa on oltava vikaa, jos ihastuu toiseen. Se ei ole totta.

Sen sijaan on ihan törkeää henkistä väkivaltaa toimia tuon ohjeen mukaan. Siis että. Jos minä ihastuisin toiseen mieheen, ryhtyisin ensimmäisenä hieromaan sitä ihastumistani mieheni naamaan JA - mikä pahempaa - penäämään, mikä meidän suhteessamme nyt oikein on vikana kun minua näin ihastuttaa.

Siis miehen näkökulmasta, minä kertoilisin yhtäkkiä ihastumisesta ja pyytäisin häntä pohtimaan hyvässä hengessä, mikä on kun hän ei riitä minulle. Että pitäisikö korjata seksiä paremmaksi vai tehdä kotitöitä paremmin vai muuttua muuten vaan kiinnostavammaksi ihmiseksi.

Hyi olkoon, kuka tuollaista tekee omalle puolisolleen?

Kunhan puolisosi tietää että tällainen on sinusta ok, vai eikö koko tästä toimintatavastasi kannata kertoa edes? 

Palstailija kirjoittaa täysin hypoteettisesti konditionaalissa, ja sinä syytät häntä epärehellisestä toimintatavasta?

Olin lähinnä kiinnostunut siitä, miten tällaisessa hypoteettisessa tilanteessa toimitaan, olisiko oikein että puoliso ei tietäisi tällaisesta puolestasi? Haluaisitko itse olla tilanteessa autuaan tietämätön tästä ajattelumallista? 

Ei ihastuminen ole mikään minun ”puoleni” tai edes ”ajattelumallini”. Ihastus voi tulla ja aikanaan se menee. Se on normaali ihmisyyteen kuuluva asia.

Kauniiltahan tuon saa joo kuulostamaan, kun puhuu henkisestä uskollisuudesta ja rehellisyydestä ja muusta oikein hyvästä ja oikeamielisestä. Mutta todellisuus on se, että pitkä liitto on mahdollinen tuolla vaatimustasolla vain ihmisille, joilla on poikkeuksellinen kyky itsepetokseen.

Tässä siis joutuu vastakkain se, että jos olen kaiken aikaa täysin rehellinen _itselleni_, minun ei ole kohtuullista olla kaiken aikaa ”rehellinen” sanan suorasukaisimmassa ja laajimmassa merkityksessä toiselle. Jos taas haluan olla niiiin ”rehellinen” toiselle, että kerron kaikki ajatukseni (mikä voi muutenkin olla aika raskas piirre ihmissuhteessa!), parisuhde joko tyssää jossain vaiheessa siihen ”rehellisyyteen” (asiasta käytetään kai ilmaisua ”kasvoimme erillemme” mikä voi tarkoittaa vaikka sitä, ettei pertti enää jaksanut kuunnella pirkon avointa rehellistä pohdintaa siitä, miten hän tuntee edelleen vetoa isojormaiseen nuoruuden hoitoonsa erkkipetteriin), tai vaihtoehtoisesti kyvyn itsepetokseen on oltava suuri (jolloin messutaan hyveellisenä, että MINÄ en ole koskaan hetkeäkään halunnut ketään muuta kuin perttiä tai ajatellut ikinä mitään muutakaan, mistä pertille tulisi paha mieli).

Ja sitten herää vielä kysymys, voiko Pertti sanoa samaa. On Pirkolta aika paljon vaadittu, että rehellisyyden hengessä hän käy asiallista keskustelua aiheesta, miksi Pertin mieltä polttelee jatkuvasti työpaikan Sirja ja Sirjan vihjaileva käytös ja antelias kaula-aukko.

Se pertin ihastushan ei välttämättä lopu siihen, että hän kertoo siitä vaimollensa. Jos se jatkuu, pitäisikö vaimon jaksaa kuunnella jatkuvaa raporttia aiheesta vai missä menee tuo rehellisyyden raja? Vai pitääkö parin vaan erota 30 vuoden avioliiton jälkeen, siksi koska Sirjan antelias dekoltee ei lähde Pertin verkkokalvolta? Sekö on hienoa ja rehellistä? Vai pitääkö pirkon hyvässä avoimen rehellisessä harkita silikoneja nyt kun pertti on tunnustanut uhkean tissivaon lumon, jotta ihastusta voidaan työstää parisuhteessa palstan ajatuspoliiseille kelpaavalla tavalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaas nyt te viisaat ja superkontrolloidut, kuinka estetään ihastumisen tunne ennen kuin se edes tulee? Entäs muut tunteet, kuten vaikka v*tutus tai suru?

Ei niitä tarvitse estää, mutta älykäs ihminen ymmärtää tunteidensa rajat. Et sinä vedä turpaan jokaista vastaantulijaakaan, vaikka v… ttaa. Vai vedätkö? Ellet, ymmärrät että niin ei saa tehdä. Sama pettämisesessä ja henkisen pettämisen sallimisessa. Jos ole älykäs, et löhde lirkutteluun mukaan, koska tiedät ettei siitä hyvää seuraa - etenkään muille osapuolille ja erityisesti itsellesi.

Muuten hyvä analogia, mut se kuuluu "sama pettämisessä". Henkinen pettäminen ja sen salliminen on tässä analogiassa se, että kuvittelee lyövänsä vastaantulijaa turpaan.

Eihän se vastaantulijalta ole pois, jos kuvittelet lyöväsi häntä turpaan. Mutta jos esim. seurustelet jonkun kanssa ja olet kiinnostuneempi jostain toisesta henkilöstä, niin onhan se jollain lailla seurustelukumppanilta pois. Hän ei saa sitä kokosydämistä rakkautta, jota luulee saavansa.

Ei se ole kumppanilta pois, jos kumppani ei tiedä sitä. Sama koskee kyllä konkreettistakin pettämistä.

Tässä kommentissa ihmisen tyypillinen moraalitason kehittymättömyys tulee esiin. Kohlbergin 4 moraalitasoa, joista em. kommentti paljastaa jäänniin tasolle 2, eli sovinnaisen moraalin taso, jossa mennään ryhmän mukana, koska niin kuuluu sosiaalisen paineen alla tehdä. Valitettavasti suomalaisista aikuisista tämä taso 2 jää vallitsevaksi, eivätkä kehity tasolle 4 koskaan, toteaa Aho (1997) kirjassa ”Minä ja muut. Kasvaminen sosiaaliseen vuorovaikutukseen”.

Henkinen petääminen on moraalitason ongelma eli kyse siitä mikä on väärin ja mikä oikein, mitä toiselle ihmiselle saa tehdä ja mitä ei. Kun näitä ei ymmärrä, ei voi ymmärtää sitä mitä henkinen pettäminen tarkoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaas nyt te viisaat ja superkontrolloidut, kuinka estetään ihastumisen tunne ennen kuin se edes tulee? Entäs muut tunteet, kuten vaikka v*tutus tai suru?

Ei niitä tarvitse estää, mutta älykäs ihminen ymmärtää tunteidensa rajat. Et sinä vedä turpaan jokaista vastaantulijaakaan, vaikka v… ttaa. Vai vedätkö? Ellet, ymmärrät että niin ei saa tehdä. Sama pettämisesessä ja henkisen pettämisen sallimisessa. Jos ole älykäs, et löhde lirkutteluun mukaan, koska tiedät ettei siitä hyvää seuraa - etenkään muille osapuolille ja erityisesti itsellesi.

Muuten hyvä analogia, mut se kuuluu "sama pettämisessä". Henkinen pettäminen ja sen salliminen on tässä analogiassa se, että kuvittelee lyövänsä vastaantulijaa turpaan.

Eihän se vastaantulijalta ole pois, jos kuvittelet lyöväsi häntä turpaan. Mutta jos esim. seurustelet jonkun kanssa ja olet kiinnostuneempi jostain toisesta henkilöstä, niin onhan se jollain lailla seurustelukumppanilta pois. Hän ei saa sitä kokosydämistä rakkautta, jota luulee saavansa.

No seurustelu on eri juttu, silloin pitäisikin olla vielä ihastunut just seurustelukumppaniin. Kaikella ystävyydellä, tämä erilaisten ajatusten salliminen liittyy enemmänkin pitkiin parisuhteisiin, ja jostain yli 20 vuoden avioliitosta käsin katsottuna se pelkkä seurustelu ei ole vielä edes varsinainen parisuhde, vaan vasta parisuhteen yritys ja alku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaas nyt te viisaat ja superkontrolloidut, kuinka estetään ihastumisen tunne ennen kuin se edes tulee? Entäs muut tunteet, kuten vaikka v*tutus tai suru?

Ei niitä tarvitse estää, mutta älykäs ihminen ymmärtää tunteidensa rajat. Et sinä vedä turpaan jokaista vastaantulijaakaan, vaikka v… ttaa. Vai vedätkö? Ellet, ymmärrät että niin ei saa tehdä. Sama pettämisesessä ja henkisen pettämisen sallimisessa. Jos ole älykäs, et löhde lirkutteluun mukaan, koska tiedät ettei siitä hyvää seuraa - etenkään muille osapuolille ja erityisesti itsellesi.

Muuten hyvä analogia, mut se kuuluu "sama pettämisessä". Henkinen pettäminen ja sen salliminen on tässä analogiassa se, että kuvittelee lyövänsä vastaantulijaa turpaan.

Eihän se vastaantulijalta ole pois, jos kuvittelet lyöväsi häntä turpaan. Mutta jos esim. seurustelet jonkun kanssa ja olet kiinnostuneempi jostain toisesta henkilöstä, niin onhan se jollain lailla seurustelukumppanilta pois. Hän ei saa sitä kokosydämistä rakkautta, jota luulee saavansa.

Ei se ole kumppanilta pois, jos kumppani ei tiedä sitä. Sama koskee kyllä konkreettistakin pettämistä.

Tässä kommentissa ihmisen tyypillinen moraalitason kehittymättömyys tulee esiin. Kohlbergin 4 moraalitasoa, joista em. kommentti paljastaa jäänniin tasolle 2, eli sovinnaisen moraalin taso, jossa mennään ryhmän mukana, koska niin kuuluu sosiaalisen paineen alla tehdä. Valitettavasti suomalaisista aikuisista tämä taso 2 jää vallitsevaksi, eivätkä kehity tasolle 4 koskaan, toteaa Aho (1997) kirjassa ”Minä ja muut. Kasvaminen sosiaaliseen vuorovaikutukseen”.

Henkinen petääminen on moraalitason ongelma eli kyse siitä mikä on väärin ja mikä oikein, mitä toiselle ihmiselle saa tehdä ja mitä ei. Kun näitä ei ymmärrä, ei voi ymmärtää sitä mitä henkinen pettäminen tarkoittaa.

Ja ihminen voi ymmärtää nämä ja omata korkean moraalin, ja silti pitää henkistä pettämistä kuolleena syntyneenä konseptina, jossa ei ole mitään järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaas nyt te viisaat ja superkontrolloidut, kuinka estetään ihastumisen tunne ennen kuin se edes tulee? Entäs muut tunteet, kuten vaikka v*tutus tai suru?

Ei niitä tarvitse estää, mutta älykäs ihminen ymmärtää tunteidensa rajat. Et sinä vedä turpaan jokaista vastaantulijaakaan, vaikka v… ttaa. Vai vedätkö? Ellet, ymmärrät että niin ei saa tehdä. Sama pettämisesessä ja henkisen pettämisen sallimisessa. Jos ole älykäs, et löhde lirkutteluun mukaan, koska tiedät ettei siitä hyvää seuraa - etenkään muille osapuolille ja erityisesti itsellesi.

Muuten hyvä analogia, mut se kuuluu "sama pettämisessä". Henkinen pettäminen ja sen salliminen on tässä analogiassa se, että kuvittelee lyövänsä vastaantulijaa turpaan.

Eihän se vastaantulijalta ole pois, jos kuvittelet lyöväsi häntä turpaan. Mutta jos esim. seurustelet jonkun kanssa ja olet kiinnostuneempi jostain toisesta henkilöstä, niin onhan se jollain lailla seurustelukumppanilta pois. Hän ei saa sitä kokosydämistä rakkautta, jota luulee saavansa.

Ei se ole kumppanilta pois, jos kumppani ei tiedä sitä. Sama koskee kyllä konkreettistakin pettämistä.

Tässä kommentissa ihmisen tyypillinen moraalitason kehittymättömyys tulee esiin. Kohlbergin 4 moraalitasoa, joista em. kommentti paljastaa jäänniin tasolle 2, eli sovinnaisen moraalin taso, jossa mennään ryhmän mukana, koska niin kuuluu sosiaalisen paineen alla tehdä. Valitettavasti suomalaisista aikuisista tämä taso 2 jää vallitsevaksi, eivätkä kehity tasolle 4 koskaan, toteaa Aho (1997) kirjassa ”Minä ja muut. Kasvaminen sosiaaliseen vuorovaikutukseen”.

Henkinen petääminen on moraalitason ongelma eli kyse siitä mikä on väärin ja mikä oikein, mitä toiselle ihmiselle saa tehdä ja mitä ei. Kun näitä ei ymmärrä, ei voi ymmärtää sitä mitä henkinen pettäminen tarkoittaa.

Tässä kommentissa taas tulee esille, että on luettu hieno kirja (tai sitä koskeva lehtiartikkeli?) mutta ei ole ymmärretty ollenkaan sitä varsinaista asiaa. Eihän kertomisella tai kertomatta jättämisellä ole mitään tekemistä taustalla olevan moraalisen pohdinnan tason kanssa. Päätös kumpaan tahansa suuntaan saattaa johtua ulkoisesta paineesta, tai sitten jostain muusta. Esimerkiksi vaikeneminen voi johtua siitä, ettei koe moraalisesti kohtuulliseksi helpottaa omaa oloaan vaatimalla kumppania ottamaan vastuuta omista ajatuksista (vrt. suhteessa on oltava jotain vikaa, jos ihastuu toiseen), vaan kokee oikeaksi kantaa ihan itse omien ajatustensa taakan ja ristiriidat.

Henkinen pettäminen= annat itsellesi luvan valehdella, tehdä salaa, piilotella, käyttää hyväksi toisen uskollisuutta ja lojaalisuutta. Et arvosta puolisoasi, vaan koet ylemmyyttä, jopa narsistista omahyväisyyttä siitä, että kykenet pettämään.

Henkinen pettäminen syö itseäsi ja kuvitelmaasi siitä, ettei valehtelu jne. vaikuta, koska ei se toinen tiedä mitä teen salaa. Tämä on illuusio.

Puoliso huomaa, aavistaa, tuntee. Ei hön tyhmä ole. Joten, turha luulla että et koskaan paljastu, se on pettäjän suurin virhe! Asioita paljastuu vuosien, vuosikymmenten takaa ja aivan tavallisissa parisuhteissa. Nähty ja koettu.

Typerä käsite, koska siitä ei lähtökohtaisesti ilmene että tarkoitetaanko esim tarkoituksenmukaista flirttailua ja viestittelyä selän takana, vai ns. "ajatusrikoksia" ja kiellettyjä tunteita.

Tuo mikä on toimintaa on jo useimpien ihmisten mielestä väärin, eikä kaiken mikä puolisoa satuttaa ja on väärin häntä kohtaan tarvitse olla mitään pettämistä. "Henkisestä pettämisestä" puhuminen vaan sekoittaa pakkaa (tässäkin on nyt jankattu monta sivua) kun ei voi tietää onko tunteetkin kiellettyjä vai ainoastaan toiminta, minkä kaikki kyllä tietää olevan väärin ja epärehellistä.

Vierailija kirjoitti:

Henkinen pettäminen= annat itsellesi luvan valehdella, tehdä salaa, piilotella, käyttää hyväksi toisen uskollisuutta ja lojaalisuutta. Et arvosta puolisoasi, vaan koet ylemmyyttä, jopa narsistista omahyväisyyttä siitä, että kykenet pettämään.

Henkinen pettäminen syö itseäsi ja kuvitelmaasi siitä, ettei valehtelu jne. vaikuta, koska ei se toinen tiedä mitä teen salaa. Tämä on illuusio.

Puoliso huomaa, aavistaa, tuntee. Ei hön tyhmä ole. Joten, turha luulla että et koskaan paljastu, se on pettäjän suurin virhe! Asioita paljastuu vuosien, vuosikymmenten takaa ja aivan tavallisissa parisuhteissa. Nähty ja koettu.

Sulta taisi mennä nyt kuohuksissa sekaisin tavallinen pettäminen ja se henkinen pettäminen. Eihän henkisessä pettämisessä tehdä yhtään mitään saati salaa. Eikä valehdella, ellei toinen vaadi raportoimaan _ajatuksia_ niinku hetki hetkeltä. Jolloin varmaan useimmat jo turvautuvatkin valkoisiin valeisiin vähän väliä, ihan vaan kotirauhan vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei liene mikään sattuma, että ainoa entinen kumppanini joka on puhunut mistään henkisestä pettämisestä oli äärimmäisen mustasukkainen, läheisriippuvainen, kärsii heikosta itsetunnosta, pelkää kroonisesti tulevansa hylätyksi (koska traumaattinen lapsuus) ja on luultavasti persoonallisuushäiriöinen.

Myös ainoa, joka on käyttänyt minuun fyysistä väkivaltaa, sekä kaikista vakavinta henkistä väkivaltaa.

Mikropettämisen tiedän ja ostan. Henkinen pettäminen on esimerkiksi heikosta itsetunnosta kärsivän ihmisen pyrkimys kontrolloida puolisoaan.

Nyt jäi hieman epäselväksi, henkinen pettäjä on siis se itse pettäjä vai se joka siitä puhuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkinen pettäminen= annat itsellesi luvan valehdella, tehdä salaa, piilotella, käyttää hyväksi toisen uskollisuutta ja lojaalisuutta. Et arvosta puolisoasi, vaan koet ylemmyyttä, jopa narsistista omahyväisyyttä siitä, että kykenet pettämään.

Henkinen pettäminen syö itseäsi ja kuvitelmaasi siitä, ettei valehtelu jne. vaikuta, koska ei se toinen tiedä mitä teen salaa. Tämä on illuusio.

Puoliso huomaa, aavistaa, tuntee. Ei hön tyhmä ole. Joten, turha luulla että et koskaan paljastu, se on pettäjän suurin virhe! Asioita paljastuu vuosien, vuosikymmenten takaa ja aivan tavallisissa parisuhteissa. Nähty ja koettu.

Sulta taisi mennä nyt kuohuksissa sekaisin tavallinen pettäminen ja se henkinen pettäminen. Eihän henkisessä pettämisessä tehdä yhtään mitään saati salaa. Eikä valehdella, ellei toinen vaadi raportoimaan _ajatuksia_ niinku hetki hetkeltä. Jolloin varmaan useimmat jo turvautuvatkin valkoisiin valeisiin vähän väliä, ihan vaan kotirauhan vuoksi.

Eli, toisen ihastuksen kanssa salaa kirjoittelu/tapailu on sitä tavallista pettämistä?

Pettäminen tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että olet tehnyt parisuhdesopimuksesi vastaisia asioita. Mitä olet sopinut kumppanisi kanssa siitä, että mikä on pettämistä?

Joissakin suhteissa on ok vaikka harrastaa seksiä muiden kanssa. Toisissa suhteissa raja menee pussailussa, halailussa tai jopa siinä, jos on vastakkaista sukupuolta olevia kavereita (esim. Selänteet). Joissakin hyvin epäterveissä suhteissa raja voi mennä siinä, että kesti kotimatkassa 5 minuuttia tavallista kauemmin (koska se johtuu tietty siitä, että on oltu harrastamassa jonkun kanssa seksiä).

Etkö ole koskaan sopinut omassa suhteessasi, että mikä on pettämistä? Nyt kipinkapin sopimaan. Todella nuijaa elää pelkkien oletusten varassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkinen pettäminen: antaa itselleen luvan salaisiin tekoihin ja valehtelee että ne eivät paljastuisi. Tietää, tuntee -ehkä, sillä kaikki ei tunne itseään - että tekee väärin puolisoaan kohtaan, mutta koska tunnevammainen, ei välitä.

Onko se henkinen elementti tuossa se luvan antaminen?

Siitäkin huolimatta ne salaiset TEOT ovat ne, mitkä ovat puolisoa kohtaan väärin. Eikä teot ole henkisiä.

Ihastuksen tietoista ruokkimista voi tehdä omassa päässäänkin

Voi toki. Mutta jos sitä tekee ainoastaan oman päänsä sisällä, se ei ole väärin eikä minkään sortin pettämistä.

Sen mielekkyyttä voi tietysti kyseenalaistaa, koska jos ei oikeasti aio pettää, niin miksi lyödä vettä myllyyn? Mutta jos jää ajatuksen tasolle niin ihan OK vaikka tietoisesti ruokkii, vaikka en ymmärrä miksi niin tekisi.

Tiedätte varmaan mitä emotionaalinen hylkääminen on? Parisuhteesta moni vetäytyy emotionaalisella tasolla ja se on tuhoisaa toiselle osapuolelle ja parisuhteelle.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa tässä ketjussa kirjoitetuista viesteistä on täyttä kuraa, mutta on välissä muutama helmikin.

Itse syyllistyin omassa parisuhteessani henkiseen pettämiseen ja tiedostin alitajuisesti asioiden todellisen laidan, mutta uskottelin sekä kumppanille, että itselleni kyseessä olevan platonisen kaverisuhteen.

Suhteessa tosin oli epäluottamusta puolin ja toisin sillä erolla, että tiesin kumppanini pettäneen minua useammin kuin kerran ihan fyysisellä tasolla. Ei aina seksin merkeissä, mutta suhteen rajoja kyllä rikottiin vaikka niistä oli itseasiassa meidän kohdalla keskusteltu aika juurta jaksaen suhteen alussa.

Ajauduin henkisesti niin erilleen kumppanista, etten nähnyt tätä enää muuna kuin kämppiksenä ja hänen sijastaan uskouduin toiselle ihmiselle syvimmistä ajatuksistani sekä parisuhteen ongelmista. Ei olisi pitänyt, vaikka en siis "kiinni" jäänytkään. Mitään fyysistä ei tapahtunut, mutta näin jälkikäteen ajateltuna toimin kyllä todella väärin exää kohtaan ja seuraavalla kierroksella aion varmistaa, ettei tuollaista valtavaa henkistä kuilua pääse syntymään koska tunnen itseni ja tiedän vaativani sen tietyn yhteyden jonka haen sitten muualta jos en sitä parisuhteesta saa.

Kiitos tästä viestistä, tuo sanoitti omaa fiilistäni tästä henkisestä pettämisestä ehkä parhaiten. Tai mitä se nyt onkaan, itse tajuan kuitenkin tuollaisen tarpeen erittäin hyvin. Olisin itse aika onneton ja väärän ihmisen kanssa, jos itselläni ei olisi mahdollisuutta olla niin lähellä, että kaikista asioista voi puhua. Jopa siitä miten tunteita tulee ja menee ilman että ne mitään toiminnan esiastetta edes aiheuttavat. Tavallaan kuvittelen että se paras suhde ikinä toimisi juuri noin. Olet aika viisas, jos saa sanoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei liene mikään sattuma, että ainoa entinen kumppanini joka on puhunut mistään henkisestä pettämisestä oli äärimmäisen mustasukkainen, läheisriippuvainen, kärsii heikosta itsetunnosta, pelkää kroonisesti tulevansa hylätyksi (koska traumaattinen lapsuus) ja on luultavasti persoonallisuushäiriöinen.

Myös ainoa, joka on käyttänyt minuun fyysistä väkivaltaa, sekä kaikista vakavinta henkistä väkivaltaa.

Mikropettämisen tiedän ja ostan. Henkinen pettäminen on esimerkiksi heikosta itsetunnosta kärsivän ihmisen pyrkimys kontrolloida puolisoaan.

Nyt jäi hieman epäselväksi, henkinen pettäjä on siis se itse pettäjä vai se joka siitä puhuu?

Ei ole lainkaan epäselvää. Henkisestä pettämisestä puhuva ihminen käyttää henkistä väkivaltaa.

"Itse pettäjää" ei tässä tapauksessa ole, koska henkistä pettämistä ei ole olemassakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkinen pettäminen: antaa itselleen luvan salaisiin tekoihin ja valehtelee että ne eivät paljastuisi. Tietää, tuntee -ehkä, sillä kaikki ei tunne itseään - että tekee väärin puolisoaan kohtaan, mutta koska tunnevammainen, ei välitä.

Onko se henkinen elementti tuossa se luvan antaminen?

Siitäkin huolimatta ne salaiset TEOT ovat ne, mitkä ovat puolisoa kohtaan väärin. Eikä teot ole henkisiä.

Ihastuksen tietoista ruokkimista voi tehdä omassa päässäänkin

Voi toki. Mutta jos sitä tekee ainoastaan oman päänsä sisällä, se ei ole väärin eikä minkään sortin pettämistä.

Sen mielekkyyttä voi tietysti kyseenalaistaa, koska jos ei oikeasti aio pettää, niin miksi lyödä vettä myllyyn? Mutta jos jää ajatuksen tasolle niin ihan OK vaikka tietoisesti ruokkii, vaikka en ymmärrä miksi niin tekisi.

Tiedätte varmaan mitä emotionaalinen hylkääminen on? Parisuhteesta moni vetäytyy emotionaalisella tasolla ja se on tuhoisaa toiselle osapuolelle ja parisuhteelle.

Kyllä. Mutta yleensä tämä saa alkunsa tunteesta, ja ihminen sitten vetäytyy koska ei enää esim. tunne samalla tavalla. Ei niin, että ihminen päättää että alkaa ottaa puolisoon etäisyyttä vaikka tunteiden puolesta ei olisi aihetta.

Emotionaalinen vetäytyminen on monesti tuhoisaa parisuhteelle, muttei ole silti pettämistä. Jos ei enää tunne samalla tavoin toista kohtaan niin aika luonnollista että noin käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei liene mikään sattuma, että ainoa entinen kumppanini joka on puhunut mistään henkisestä pettämisestä oli äärimmäisen mustasukkainen, läheisriippuvainen, kärsii heikosta itsetunnosta, pelkää kroonisesti tulevansa hylätyksi (koska traumaattinen lapsuus) ja on luultavasti persoonallisuushäiriöinen.

Myös ainoa, joka on käyttänyt minuun fyysistä väkivaltaa, sekä kaikista vakavinta henkistä väkivaltaa.

Mikropettämisen tiedän ja ostan. Henkinen pettäminen on esimerkiksi heikosta itsetunnosta kärsivän ihmisen pyrkimys kontrolloida puolisoaan.

Nyt jäi hieman epäselväksi, henkinen pettäjä on siis se itse pettäjä vai se joka siitä puhuu?

Ei ole lainkaan epäselvää. Henkisestä pettämisestä puhuva ihminen käyttää henkistä väkivaltaa.

"Itse pettäjää" ei tässä tapauksessa ole, koska henkistä pettämistä ei ole olemassakaan.

Käsittämätöntä roskaa kirjoitat. Et itse ymmärrä käsitettä, niin leimaat sen ymmärtäjät henkisen väkivallan käyttäjiksi. Hyvin sä vedät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei liene mikään sattuma, että ainoa entinen kumppanini joka on puhunut mistään henkisestä pettämisestä oli äärimmäisen mustasukkainen, läheisriippuvainen, kärsii heikosta itsetunnosta, pelkää kroonisesti tulevansa hylätyksi (koska traumaattinen lapsuus) ja on luultavasti persoonallisuushäiriöinen.

Myös ainoa, joka on käyttänyt minuun fyysistä väkivaltaa, sekä kaikista vakavinta henkistä väkivaltaa.

Mikropettämisen tiedän ja ostan. Henkinen pettäminen on esimerkiksi heikosta itsetunnosta kärsivän ihmisen pyrkimys kontrolloida puolisoaan.

Nyt jäi hieman epäselväksi, henkinen pettäjä on siis se itse pettäjä vai se joka siitä puhuu?

Ei ole lainkaan epäselvää. Henkisestä pettämisestä puhuva ihminen käyttää henkistä väkivaltaa.

"Itse pettäjää" ei tässä tapauksessa ole, koska henkistä pettämistä ei ole olemassakaan.

Käsittämätöntä roskaa kirjoitat. Et itse ymmärrä käsitettä, niin leimaat sen ymmärtäjät henkisen väkivallan käyttäjiksi. Hyvin sä vedät.

Ymmärrän käsitteen varsin hyvin. Se on aivan totaalisen typerä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei liene mikään sattuma, että ainoa entinen kumppanini joka on puhunut mistään henkisestä pettämisestä oli äärimmäisen mustasukkainen, läheisriippuvainen, kärsii heikosta itsetunnosta, pelkää kroonisesti tulevansa hylätyksi (koska traumaattinen lapsuus) ja on luultavasti persoonallisuushäiriöinen.

Myös ainoa, joka on käyttänyt minuun fyysistä väkivaltaa, sekä kaikista vakavinta henkistä väkivaltaa.

Mikropettämisen tiedän ja ostan. Henkinen pettäminen on esimerkiksi heikosta itsetunnosta kärsivän ihmisen pyrkimys kontrolloida puolisoaan.

Nyt jäi hieman epäselväksi, henkinen pettäjä on siis se itse pettäjä vai se joka siitä puhuu?

Ei ole lainkaan epäselvää. Henkisestä pettämisestä puhuva ihminen käyttää henkistä väkivaltaa.

"Itse pettäjää" ei tässä tapauksessa ole, koska henkistä pettämistä ei ole olemassakaan.

Käsittämätöntä roskaa kirjoitat. Et itse ymmärrä käsitettä, niin leimaat sen ymmärtäjät henkisen väkivallan käyttäjiksi. Hyvin sä vedät.

Kalikka taisi kalahtaa, kun koira tuohon malliin älähtää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkissä parisuhteissa voi helposti kokea ihastumisen tunteita myös toiseen ihmiseen kuin omaan puolisoon. Tärkeintä on tällöin keskustella oman puolison kanssa asiasta, kertoa omista tunteistaan, ja yhdessä pohtia miten yhteistä parisuhdetta voisi korjata, jotta suhde korjaantuisi. Pitkäaikaisessa parisuhteissa on tärkeintä luottaa toiseen ja yhteiseen tahtotilaan hoitaa suhdetta. Henkinen pettäminen on myös sitä, että etäännyttää itsensä toisesta ihmisestä, eikä kuuntele toisen tunteita. Terve suhde kestää monenlaisia tunnemyrskyjä ja olosuhteita. Miettikää vaikka sodankäynyttä sukupolvea, moni pääsi sodan kauhuista yli yhdessä ja rakensi yhdessä uuden tulevaisuuden.

Tuossa tuli jo se vahingollisin käsitys, että omassa suhteessa on oltava vikaa, jos ihastuu toiseen. Se ei ole totta.

Sen sijaan on ihan törkeää henkistä väkivaltaa toimia tuon ohjeen mukaan. Siis että. Jos minä ihastuisin toiseen mieheen, ryhtyisin ensimmäisenä hieromaan sitä ihastumistani mieheni naamaan JA - mikä pahempaa - penäämään, mikä meidän suhteessamme nyt oikein on vikana kun minua näin ihastuttaa.

Siis miehen näkökulmasta, minä kertoilisin yhtäkkiä ihastumisesta ja pyytäisin häntä pohtimaan hyvässä hengessä, mikä on kun hän ei riitä minulle. Että pitäisikö korjata seksiä paremmaksi vai tehdä kotitöitä paremmin vai muuttua muuten vaan kiinnostavammaksi ihmiseksi.

Hyi olkoon, kuka tuollaista tekee omalle puolisolleen?

Kunhan puolisosi tietää että tällainen on sinusta ok, vai eikö koko tästä toimintatavastasi kannata kertoa edes? 

Palstailija kirjoittaa täysin hypoteettisesti konditionaalissa, ja sinä syytät häntä epärehellisestä toimintatavasta?

Olin lähinnä kiinnostunut siitä, miten tällaisessa hypoteettisessa tilanteessa toimitaan, olisiko oikein että puoliso ei tietäisi tällaisesta puolestasi? Haluaisitko itse olla tilanteessa autuaan tietämätön tästä ajattelumallista? 

Ei ihastuminen ole mikään minun ”puoleni” tai edes ”ajattelumallini”. Ihastus voi tulla ja aikanaan se menee. Se on normaali ihmisyyteen kuuluva asia.

Kauniiltahan tuon saa joo kuulostamaan, kun puhuu henkisestä uskollisuudesta ja rehellisyydestä ja muusta oikein hyvästä ja oikeamielisestä. Mutta todellisuus on se, että pitkä liitto on mahdollinen tuolla vaatimustasolla vain ihmisille, joilla on poikkeuksellinen kyky itsepetokseen.

Tässä siis joutuu vastakkain se, että jos olen kaiken aikaa täysin rehellinen _itselleni_, minun ei ole kohtuullista olla kaiken aikaa ”rehellinen” sanan suorasukaisimmassa ja laajimmassa merkityksessä toiselle. Jos taas haluan olla niiiin ”rehellinen” toiselle, että kerron kaikki ajatukseni (mikä voi muutenkin olla aika raskas piirre ihmissuhteessa!), parisuhde joko tyssää jossain vaiheessa siihen ”rehellisyyteen” (asiasta käytetään kai ilmaisua ”kasvoimme erillemme” mikä voi tarkoittaa vaikka sitä, ettei pertti enää jaksanut kuunnella pirkon avointa rehellistä pohdintaa siitä, miten hän tuntee edelleen vetoa isojormaiseen nuoruuden hoitoonsa erkkipetteriin), tai vaihtoehtoisesti kyvyn itsepetokseen on oltava suuri (jolloin messutaan hyveellisenä, että MINÄ en ole koskaan hetkeäkään halunnut ketään muuta kuin perttiä tai ajatellut ikinä mitään muutakaan, mistä pertille tulisi paha mieli).

Ja sitten herää vielä kysymys, voiko Pertti sanoa samaa. On Pirkolta aika paljon vaadittu, että rehellisyyden hengessä hän käy asiallista keskustelua aiheesta, miksi Pertin mieltä polttelee jatkuvasti työpaikan Sirja ja Sirjan vihjaileva käytös ja antelias kaula-aukko.

Se pertin ihastushan ei välttämättä lopu siihen, että hän kertoo siitä vaimollensa. Jos se jatkuu, pitäisikö vaimon jaksaa kuunnella jatkuvaa raporttia aiheesta vai missä menee tuo rehellisyyden raja? Vai pitääkö parin vaan erota 30 vuoden avioliiton jälkeen, siksi koska Sirjan antelias dekoltee ei lähde Pertin verkkokalvolta? Sekö on hienoa ja rehellistä? Vai pitääkö pirkon hyvässä avoimen rehellisessä harkita silikoneja nyt kun pertti on tunnustanut uhkean tissivaon lumon, jotta ihastusta voidaan työstää parisuhteessa palstan ajatuspoliiseille kelpaavalla tavalla?

Ohis, mutta tässä on huomattavan selkeää logiikkaa. Sekä monimuotoisia vertauksia erilaisista teoreettisia ihmiskohtaloista, mutta jotkut ajattelee hyvin kirjoittaessaan todella. Eivät kovin monet, eikä niistäkään kovin moni ole juuri tuollainen Tärkeistä Asioista kirjoittaessaan. 

Joo kuulostaa ihan siltä uitun nallelta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaas nyt te viisaat ja superkontrolloidut, kuinka estetään ihastumisen tunne ennen kuin se edes tulee? Entäs muut tunteet, kuten vaikka v*tutus tai suru?

Ei niitä tarvitse estää, mutta älykäs ihminen ymmärtää tunteidensa rajat. Et sinä vedä turpaan jokaista vastaantulijaakaan, vaikka v… ttaa. Vai vedätkö? Ellet, ymmärrät että niin ei saa tehdä. Sama pettämisesessä ja henkisen pettämisen sallimisessa. Jos ole älykäs, et löhde lirkutteluun mukaan, koska tiedät ettei siitä hyvää seuraa - etenkään muille osapuolille ja erityisesti itsellesi.

Muuten hyvä analogia, mut se kuuluu "sama pettämisessä". Henkinen pettäminen ja sen salliminen on tässä analogiassa se, että kuvittelee lyövänsä vastaantulijaa turpaan.

Eihän se vastaantulijalta ole pois, jos kuvittelet lyöväsi häntä turpaan. Mutta jos esim. seurustelet jonkun kanssa ja olet kiinnostuneempi jostain toisesta henkilöstä, niin onhan se jollain lailla seurustelukumppanilta pois. Hän ei saa sitä kokosydämistä rakkautta, jota luulee saavansa.

Ei se ole kumppanilta pois, jos kumppani ei tiedä sitä. Sama koskee kyllä konkreettistakin pettämistä.

Tässä kommentissa ihmisen tyypillinen moraalitason kehittymättömyys tulee esiin. Kohlbergin 4 moraalitasoa, joista em. kommentti paljastaa jäänniin tasolle 2, eli sovinnaisen moraalin taso, jossa mennään ryhmän mukana, koska niin kuuluu sosiaalisen paineen alla tehdä. Valitettavasti suomalaisista aikuisista tämä taso 2 jää vallitsevaksi, eivätkä kehity tasolle 4 koskaan, toteaa Aho (1997) kirjassa ”Minä ja muut. Kasvaminen sosiaaliseen vuorovaikutukseen”.

Henkinen petääminen on moraalitason ongelma eli kyse siitä mikä on väärin ja mikä oikein, mitä toiselle ihmiselle saa tehdä ja mitä ei. Kun näitä ei ymmärrä, ei voi ymmärtää sitä mitä henkinen pettäminen tarkoittaa.

Kiitos, kiitos tästä!! :)