Mitä on henkinen pettäminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon ihan pihalla tästä keskustelusta. Osa puhuu valehtelusta, s*ksiviestittelystä ja suorastaan kuivap*nemisesta, osa satunnaisesta pikkuihastuksesta. Eihän noi ole ollenkaan sama asia eikä mene samaan kategoriaan. Eli mikä nyt sitten on sitä henkistä pettämistä? Tämän ketjun mukaan ihan mikä vaan, vaikka ohimenevä tunne tai ajatus.

Ihastuksia sattuu useimmille. Ei niitä ole tarve alkaa puolisolle tilittämään jos asiaan ei liity muuta kuin se ihastuksen tunne. Sitä voi olla hankala käsittää, jos on sellainen ihminen, joka ei ihastu koskaan. (Miten on sitten ylipäätään päätynyt parisuhteeseen, mene ja tiedä…) Me tavalliset kuolevaiset toisinaan ihastutaan. Ne tunteet tulee ja menee eikä ne vaikuta omaan parisuhteeseen. Eri asia sitten, jos alkavat vaikuttaa. Mutta pelkät tunteet ei ole mitään pettämistä.

Vai käsittääkö jotkut ihastus-sanan tarkoittavan samaa kuin jalat alta vievä rakastuminen? Se selittäisi joitain kommentteja.

"Useimmille" ei pidä ees paikkaansa. Ei kaikki ihmiset ihastu todellakaan helposti. Jotkut vain erittäin harvoin, jos suhteen aikana ollenkaan.

En puhunut mitään _helposti_ ja jatkuvasti ihastumisesta. Vain ihastumisesta. En myöskään väittänyt, että kaikki ihastuisivat. Mutta kyllä uskallan väittää, että useimmat meistä ihastuvat ainakin kerran elämässä johonkin ulkopuoliseen henkilöön.

Niin, sellaiset joilla impulssikontrolli ei toimi. Lukekaa netistä selitys.

Ei, ihastuminen on tunne. Pettäminen on se, mihin toimii impulssikontrolli. Googlaa itse, saatat oppia jotain.

Myös tunteitaan voi kontrolloida, eikö?

T. 6 vuotta alaa tutkinut

Nää henkisestä pettämisestä ja omasta emotionaalisesta lojaaliudesta puhuvat ovat selvästi niin pää pensaassa ja hukassa omien tunteidensa kanssa, että ovat oikeasti kaikesta ylevästä uskollisuudestaan huolimatta varmaan aivan painajaismaisia kumppaneita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon ihan pihalla tästä keskustelusta. Osa puhuu valehtelusta, s*ksiviestittelystä ja suorastaan kuivap*nemisesta, osa satunnaisesta pikkuihastuksesta. Eihän noi ole ollenkaan sama asia eikä mene samaan kategoriaan. Eli mikä nyt sitten on sitä henkistä pettämistä? Tämän ketjun mukaan ihan mikä vaan, vaikka ohimenevä tunne tai ajatus.

Ihastuksia sattuu useimmille. Ei niitä ole tarve alkaa puolisolle tilittämään jos asiaan ei liity muuta kuin se ihastuksen tunne. Sitä voi olla hankala käsittää, jos on sellainen ihminen, joka ei ihastu koskaan. (Miten on sitten ylipäätään päätynyt parisuhteeseen, mene ja tiedä…) Me tavalliset kuolevaiset toisinaan ihastutaan. Ne tunteet tulee ja menee eikä ne vaikuta omaan parisuhteeseen. Eri asia sitten, jos alkavat vaikuttaa. Mutta pelkät tunteet ei ole mitään pettämistä.

Vai käsittääkö jotkut ihastus-sanan tarkoittavan samaa kuin jalat alta vievä rakastuminen? Se selittäisi joitain kommentteja.

"Useimmille" ei pidä ees paikkaansa. Ei kaikki ihmiset ihastu todellakaan helposti. Jotkut vain erittäin harvoin, jos suhteen aikana ollenkaan.

En puhunut mitään _helposti_ ja jatkuvasti ihastumisesta. Vain ihastumisesta. En myöskään väittänyt, että kaikki ihastuisivat. Mutta kyllä uskallan väittää, että useimmat meistä ihastuvat ainakin kerran elämässä johonkin ulkopuoliseen henkilöön.

Niin, sellaiset joilla impulssikontrolli ei toimi. Lukekaa netistä selitys.

Ei, ihastuminen on tunne. Pettäminen on se, mihin toimii impulssikontrolli. Googlaa itse, saatat oppia jotain.

Myös tunteitaan voi kontrolloida, eikö?

T. 6 vuotta alaa tutkinut

Voi, sen jälkeen kun ne ovat syntyneet.

Onneksi nykyään opetetaan jo ihan pienille lapsille, että kaikki tunteet ovat sallittuja.

Tällainen älyvapaus jää ehkä tulevaisuudessa vähemmälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun pettäjäpersoonat eivät kykene omien sanojensa mukaan tajuamaan mitä on henkinen pettäminen. Miksi?

Siksi, että eivöt halua myöntää olevansa pettäjiä kaikilla tasoilla: salailusta valehteluun, kertomatta jättämisen kautta petollisiin tekoihin saakka.

Ja henkinen pettäminen on nimenomaan kaikki se, mikä ei kestä päivänvaloa ja josta puoliso ei todellakaan saisi tietää.

Pahinta on, että nämä pettäjät pettävöt eniten itseänsä - jokin psyykkinen häiriö, koska eivät tätä tajua valehdellessaan ja salaillessaan, miten tuhoavat itseään, toista ihmistä/ puolisoaan, lapsiaan, sukuaan, työpaikkaansa… aina, ja lopulta.

Kaikki mitä TEKEE mikä ei kestä päivänvaloa on epärehellistä ja väärin, mutta ei ole mitään henkistä pettämistä. Valehtelu on väärin, ei sitä tarvitse luokitella pettämiseksi.

Kertoohan se termikin "HENKINEN" pettäminen että se ei koske tekoja tai puhetta, vaan tunteita ja ajatuksia.

Ja ajatus että ne voisivat olla pettämistä on aivan älytön. Ja tällaisesta puhuvat ovat niitä, joilla on joku persoonallisuushäiriö.

Nää henkisestä pettämisestä öyhöttävät vaan monesti sekoittavat nämä asiat siten, että se ihastuminen on kuitenkin oma vika; kun ihastuu, se on oma vika koska ihastumisen olisi voinut välttää jos ei olisi koskaan puhunut esim työkaverille. Vaikka työkaverille puhuminen on alkuun ollut vilpitöntä, niin siinä vaiheedda kun tunteet herää niin koko prosessista tulee takautuvasti vilpillinen ja se ihastuminen on "itse aiheutettua", lähes tahallista. Koska sen olisi voinut välttää.

Sakeeta sakkia. Toisten tunteiden kontrolli ja kieltäminen on henkistä väkivaltaa.

Ei vaan juuri se, että SINÄ ET KYKENE KONTROLLOIMAAN ITSEÄSI, siitä kyse. Sinulla on pettäjänä ongelmia impulssikontrollin kanssa!

Ei ole lainkaan, pystyn kontrolloimaan impulssejani varsin hyvin. Ongelma onkin, että teidän idioottien mukaan ei saisi olla edes mitään impulsseja mitä kontrolloida, kun pelkkä impulssi on jo pettämistä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on aika monta vissiin, jotka ei usko tulevansa hyväksytyksi ihan omana itsenään - siis nämä, jotka salaavat tieten tahtoen kumppaniltaan asioita ja ovat jo emotionaalisesti etäisiä ja epälojaaleja. Sitten ne kirjoittaa meille muille, että kontrollointia ja huonoa itsetuntoa ja mitä näitä muita vanhoja yrityksiä nyt on. :D Ettekö kestä katsoa peiliin vai sekö pelottaa enemmän, että ette tutustuneetkaan kumppaniinne oikeasti?

Ihanaa, kun jotkut ovat noin pumpulissa kasvaneita. Mustaa-valkoista. Kaksi mahdollisuutta, ei mitään muuta. Jos olisit kulkenut esim. minun polkuani, ymmärtäisit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoohan se termikin sen. Se on sellaista pettämistä, missä mitään ei ole oikeasti tapahtunut, mutta jollain henkimaailman tasolla se sitten muka on pettämistä.

Se on tietenkin täyttä paskaa. Pettäminen on joko ihan suoraan pettämistä tai sitten se ei ole sitä lainkaan. Pettämisen ei tarvitse olla seksiä, se voi olla vaikka flirttailua. Mut ihastuminen tai fantasiointi ei ole pettämistä.

Monia ihmisiä kuitenkin loukkaa vielä enemmän se, että kumppani rakastaa toista henkilöä, kuin se että kumppani harrastaa toisen henkilön kanssa seksiä.

Totta kai. Se on aivan kauheaa.

Toiseen ihastuminen tai rakastuminen ei kuitenkaan ole tietoista tai tahallista tekemistä. Ei ihminen päätä rakastua, kuten ei päätä muistakaan tunteista.

Joten: voiko ihminen pettää vahingossa? Minusta ei. Pettämiseen liittyy tahallinen petollisuus.

Se on sitten eri asia, kun parisuhteessa oleva ihminen valitsee viettää aikaa ihmisen kanssa johon on kehittymässä tunteita ja täten mahdollistaa sen rakastumisen. Mutta ei ne itse tunteet ole pettämistä.

Sekin, että ei rakasta puolisoaan enää, voi

satuttaa todella paljon. Eikä silti ole mitään pettämistä.

Ei pettäminen parisuhteessa tarkoita kirjaimellisesti tahallista petollisuutta. Käytetäänhän myös sanaa uskottomuus kuvaamaan samaa asiaa, vaikka se ei tarkoita kirjaimellisesti uskon puutetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on aika monta vissiin, jotka ei usko tulevansa hyväksytyksi ihan omana itsenään - siis nämä, jotka salaavat tieten tahtoen kumppaniltaan asioita ja ovat jo emotionaalisesti etäisiä ja epälojaaleja. Sitten ne kirjoittaa meille muille, että kontrollointia ja huonoa itsetuntoa ja mitä näitä muita vanhoja yrityksiä nyt on. :D Ettekö kestä katsoa peiliin vai sekö pelottaa enemmän, että ette tutustuneetkaan kumppaniinne oikeasti?

Ihanaa, kun jotkut ovat noin pumpulissa kasvaneita. Mustaa-valkoista. Kaksi mahdollisuutta, ei mitään muuta. Jos olisit kulkenut esim. minun polkuani, ymmärtäisit.

Kiitos, kun jaksoit kertoa polkusi sisällöstä. Auttoi aivan helvvetisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun pettäjäpersoonat eivät kykene omien sanojensa mukaan tajuamaan mitä on henkinen pettäminen. Miksi?

Siksi, että eivöt halua myöntää olevansa pettäjiä kaikilla tasoilla: salailusta valehteluun, kertomatta jättämisen kautta petollisiin tekoihin saakka.

Ja henkinen pettäminen on nimenomaan kaikki se, mikä ei kestä päivänvaloa ja josta puoliso ei todellakaan saisi tietää.

Pahinta on, että nämä pettäjät pettävöt eniten itseänsä - jokin psyykkinen häiriö, koska eivät tätä tajua valehdellessaan ja salaillessaan, miten tuhoavat itseään, toista ihmistä/ puolisoaan, lapsiaan, sukuaan, työpaikkaansa… aina, ja lopulta.

Kaikki mitä TEKEE mikä ei kestä päivänvaloa on epärehellistä ja väärin, mutta ei ole mitään henkistä pettämistä. Valehtelu on väärin, ei sitä tarvitse luokitella pettämiseksi.

Kertoohan se termikin "HENKINEN" pettäminen että se ei koske tekoja tai puhetta, vaan tunteita ja ajatuksia.

Ja ajatus että ne voisivat olla pettämistä on aivan älytön. Ja tällaisesta puhuvat ovat niitä, joilla on joku persoonallisuushäiriö.

Nää henkisestä pettämisestä öyhöttävät vaan monesti sekoittavat nämä asiat siten, että se ihastuminen on kuitenkin oma vika; kun ihastuu, se on oma vika koska ihastumisen olisi voinut välttää jos ei olisi koskaan puhunut esim työkaverille. Vaikka työkaverille puhuminen on alkuun ollut vilpitöntä, niin siinä vaiheedda kun tunteet herää niin koko prosessista tulee takautuvasti vilpillinen ja se ihastuminen on "itse aiheutettua", lähes tahallista. Koska sen olisi voinut välttää.

Sakeeta sakkia. Toisten tunteiden kontrolli ja kieltäminen on henkistä väkivaltaa.

Ei vaan juuri se, että SINÄ ET KYKENE KONTROLLOIMAAN ITSEÄSI, siitä kyse. Sinulla on pettäjänä ongelmia impulssikontrollin kanssa!

Ei ole lainkaan, pystyn kontrolloimaan impulssejani varsin hyvin. Ongelma onkin, että teidän idioottien mukaan ei saisi olla edes mitään impulsseja mitä kontrolloida, kun pelkkä impulssi on jo pettämistä.

Eihän täällä edes kukaan ole niin väittänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on aika monta vissiin, jotka ei usko tulevansa hyväksytyksi ihan omana itsenään - siis nämä, jotka salaavat tieten tahtoen kumppaniltaan asioita ja ovat jo emotionaalisesti etäisiä ja epälojaaleja. Sitten ne kirjoittaa meille muille, että kontrollointia ja huonoa itsetuntoa ja mitä näitä muita vanhoja yrityksiä nyt on. :D Ettekö kestä katsoa peiliin vai sekö pelottaa enemmän, että ette tutustuneetkaan kumppaniinne oikeasti?

Ihanaa, kun jotkut ovat noin pumpulissa kasvaneita. Mustaa-valkoista. Kaksi mahdollisuutta, ei mitään muuta. Jos olisit kulkenut esim. minun polkuani, ymmärtäisit.

Kiitos, kun jaksoit kertoa polkusi sisällöstä. Auttoi aivan helvvetisti.

Asioita tapahtuu. Ymmärrän, jos olet petettynä surullinen. Ei tämä silti auta oloosi eikä muuhunkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoohan se termikin sen. Se on sellaista pettämistä, missä mitään ei ole oikeasti tapahtunut, mutta jollain henkimaailman tasolla se sitten muka on pettämistä.

Se on tietenkin täyttä paskaa. Pettäminen on joko ihan suoraan pettämistä tai sitten se ei ole sitä lainkaan. Pettämisen ei tarvitse olla seksiä, se voi olla vaikka flirttailua. Mut ihastuminen tai fantasiointi ei ole pettämistä.

Monia ihmisiä kuitenkin loukkaa vielä enemmän se, että kumppani rakastaa toista henkilöä, kuin se että kumppani harrastaa toisen henkilön kanssa seksiä.

Totta kai. Se on aivan kauheaa.

Toiseen ihastuminen tai rakastuminen ei kuitenkaan ole tietoista tai tahallista tekemistä. Ei ihminen päätä rakastua, kuten ei päätä muistakaan tunteista.

Joten: voiko ihminen pettää vahingossa? Minusta ei. Pettämiseen liittyy tahallinen petollisuus.

Se on sitten eri asia, kun parisuhteessa oleva ihminen valitsee viettää aikaa ihmisen kanssa johon on kehittymässä tunteita ja täten mahdollistaa sen rakastumisen. Mutta ei ne itse tunteet ole pettämistä.

Sekin, että ei rakasta puolisoaan enää, voi

satuttaa todella paljon. Eikä silti ole mitään pettämistä.

Ei pettäminen parisuhteessa tarkoita kirjaimellisesti tahallista petollisuutta. Käytetäänhän myös sanaa uskottomuus kuvaamaan samaa asiaa, vaikka se ei tarkoita kirjaimellisesti uskon puutetta.

Älä nyt takerru tuohon petollisuuteen, kun tuosta sanaparista se oleellinen oli "tahallisuus". Kirjaimellisesta petollisuudesta ei puhuttu sanaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun pettäjäpersoonat eivät kykene omien sanojensa mukaan tajuamaan mitä on henkinen pettäminen. Miksi?

Siksi, että eivöt halua myöntää olevansa pettäjiä kaikilla tasoilla: salailusta valehteluun, kertomatta jättämisen kautta petollisiin tekoihin saakka.

Ja henkinen pettäminen on nimenomaan kaikki se, mikä ei kestä päivänvaloa ja josta puoliso ei todellakaan saisi tietää.

Pahinta on, että nämä pettäjät pettävöt eniten itseänsä - jokin psyykkinen häiriö, koska eivät tätä tajua valehdellessaan ja salaillessaan, miten tuhoavat itseään, toista ihmistä/ puolisoaan, lapsiaan, sukuaan, työpaikkaansa… aina, ja lopulta.

Kaikki mitä TEKEE mikä ei kestä päivänvaloa on epärehellistä ja väärin, mutta ei ole mitään henkistä pettämistä. Valehtelu on väärin, ei sitä tarvitse luokitella pettämiseksi.

Kertoohan se termikin "HENKINEN" pettäminen että se ei koske tekoja tai puhetta, vaan tunteita ja ajatuksia.

Ja ajatus että ne voisivat olla pettämistä on aivan älytön. Ja tällaisesta puhuvat ovat niitä, joilla on joku persoonallisuushäiriö.

Nää henkisestä pettämisestä öyhöttävät vaan monesti sekoittavat nämä asiat siten, että se ihastuminen on kuitenkin oma vika; kun ihastuu, se on oma vika koska ihastumisen olisi voinut välttää jos ei olisi koskaan puhunut esim työkaverille. Vaikka työkaverille puhuminen on alkuun ollut vilpitöntä, niin siinä vaiheedda kun tunteet herää niin koko prosessista tulee takautuvasti vilpillinen ja se ihastuminen on "itse aiheutettua", lähes tahallista. Koska sen olisi voinut välttää.

Sakeeta sakkia. Toisten tunteiden kontrolli ja kieltäminen on henkistä väkivaltaa.

Ei vaan juuri se, että SINÄ ET KYKENE KONTROLLOIMAAN ITSEÄSI, siitä kyse. Sinulla on pettäjänä ongelmia impulssikontrollin kanssa!

Ei ole lainkaan, pystyn kontrolloimaan impulssejani varsin hyvin. Ongelma onkin, että teidän idioottien mukaan ei saisi olla edes mitään impulsseja mitä kontrolloida, kun pelkkä impulssi on jo pettämistä.

Eihän täällä edes kukaan ole niin väittänyt.

No onhan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun pettäjäpersoonat eivät kykene omien sanojensa mukaan tajuamaan mitä on henkinen pettäminen. Miksi?

Siksi, että eivöt halua myöntää olevansa pettäjiä kaikilla tasoilla: salailusta valehteluun, kertomatta jättämisen kautta petollisiin tekoihin saakka.

Ja henkinen pettäminen on nimenomaan kaikki se, mikä ei kestä päivänvaloa ja josta puoliso ei todellakaan saisi tietää.

Pahinta on, että nämä pettäjät pettävöt eniten itseänsä - jokin psyykkinen häiriö, koska eivät tätä tajua valehdellessaan ja salaillessaan, miten tuhoavat itseään, toista ihmistä/ puolisoaan, lapsiaan, sukuaan, työpaikkaansa… aina, ja lopulta.

Kaikki mitä TEKEE mikä ei kestä päivänvaloa on epärehellistä ja väärin, mutta ei ole mitään henkistä pettämistä. Valehtelu on väärin, ei sitä tarvitse luokitella pettämiseksi.

Kertoohan se termikin "HENKINEN" pettäminen että se ei koske tekoja tai puhetta, vaan tunteita ja ajatuksia.

Ja ajatus että ne voisivat olla pettämistä on aivan älytön. Ja tällaisesta puhuvat ovat niitä, joilla on joku persoonallisuushäiriö.

Nää henkisestä pettämisestä öyhöttävät vaan monesti sekoittavat nämä asiat siten, että se ihastuminen on kuitenkin oma vika; kun ihastuu, se on oma vika koska ihastumisen olisi voinut välttää jos ei olisi koskaan puhunut esim työkaverille. Vaikka työkaverille puhuminen on alkuun ollut vilpitöntä, niin siinä vaiheedda kun tunteet herää niin koko prosessista tulee takautuvasti vilpillinen ja se ihastuminen on "itse aiheutettua", lähes tahallista. Koska sen olisi voinut välttää.

Sakeeta sakkia. Toisten tunteiden kontrolli ja kieltäminen on henkistä väkivaltaa.

Ei vaan juuri se, että SINÄ ET KYKENE KONTROLLOIMAAN ITSEÄSI, siitä kyse. Sinulla on pettäjänä ongelmia impulssikontrollin kanssa!

Ei ole lainkaan, pystyn kontrolloimaan impulssejani varsin hyvin. Ongelma onkin, että teidän idioottien mukaan ei saisi olla edes mitään impulsseja mitä kontrolloida, kun pelkkä impulssi on jo pettämistä.

Jahas, joku amistason urpo siellä. Ei mitään tietoa ihmisen psyykkisen kehityksen ja tunteiden hallinnan keinoista ja kyvyistä. Luehan lisää, ei tarvi väitellä ilmiselvistä asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on aika monta vissiin, jotka ei usko tulevansa hyväksytyksi ihan omana itsenään - siis nämä, jotka salaavat tieten tahtoen kumppaniltaan asioita ja ovat jo emotionaalisesti etäisiä ja epälojaaleja. Sitten ne kirjoittaa meille muille, että kontrollointia ja huonoa itsetuntoa ja mitä näitä muita vanhoja yrityksiä nyt on. :D Ettekö kestä katsoa peiliin vai sekö pelottaa enemmän, että ette tutustuneetkaan kumppaniinne oikeasti?

Ihanaa, kun jotkut ovat noin pumpulissa kasvaneita. Mustaa-valkoista. Kaksi mahdollisuutta, ei mitään muuta. Jos olisit kulkenut esim. minun polkuani, ymmärtäisit.

Kiitos, kun jaksoit kertoa polkusi sisällöstä. Auttoi aivan helvvetisti.

Asioita tapahtuu. Ymmärrän, jos olet petettynä surullinen. Ei tämä silti auta oloosi eikä muuhunkaan.

Vähän vaikea ymmärtää kun kerran et kerro sen enempää, ei muuta. Ei tuommoinen oikein tuo mitään perusteluja mihinkään suuntaan. Sen sijaan heität ad hominemia jo ekassa lauseessa.

Kertokaas nyt te viisaat ja superkontrolloidut, kuinka estetään ihastumisen tunne ennen kuin se edes tulee? Entäs muut tunteet, kuten vaikka v*tutus tai suru?

Henkinen pettäminen: antaa itselleen luvan salaisiin tekoihin ja valehtelee että ne eivät paljastuisi. Tietää, tuntee -ehkä, sillä kaikki ei tunne itseään - että tekee väärin puolisoaan kohtaan, mutta koska tunnevammainen, ei välitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon ihan pihalla tästä keskustelusta. Osa puhuu valehtelusta, s*ksiviestittelystä ja suorastaan kuivap*nemisesta, osa satunnaisesta pikkuihastuksesta. Eihän noi ole ollenkaan sama asia eikä mene samaan kategoriaan. Eli mikä nyt sitten on sitä henkistä pettämistä? Tämän ketjun mukaan ihan mikä vaan, vaikka ohimenevä tunne tai ajatus.

Ihastuksia sattuu useimmille. Ei niitä ole tarve alkaa puolisolle tilittämään jos asiaan ei liity muuta kuin se ihastuksen tunne. Sitä voi olla hankala käsittää, jos on sellainen ihminen, joka ei ihastu koskaan. (Miten on sitten ylipäätään päätynyt parisuhteeseen, mene ja tiedä…) Me tavalliset kuolevaiset toisinaan ihastutaan. Ne tunteet tulee ja menee eikä ne vaikuta omaan parisuhteeseen. Eri asia sitten, jos alkavat vaikuttaa. Mutta pelkät tunteet ei ole mitään pettämistä.

Vai käsittääkö jotkut ihastus-sanan tarkoittavan samaa kuin jalat alta vievä rakastuminen? Se selittäisi joitain kommentteja.

"Useimmille" ei pidä ees paikkaansa. Ei kaikki ihmiset ihastu todellakaan helposti. Jotkut vain erittäin harvoin, jos suhteen aikana ollenkaan.

En puhunut mitään _helposti_ ja jatkuvasti ihastumisesta. Vain ihastumisesta. En myöskään väittänyt, että kaikki ihastuisivat. Mutta kyllä uskallan väittää, että useimmat meistä ihastuvat ainakin kerran elämässä johonkin ulkopuoliseen henkilöön.

Niin, sellaiset joilla impulssikontrolli ei toimi. Lukekaa netistä selitys.

Ei, ihastuminen on tunne. Pettäminen on se, mihin toimii impulssikontrolli. Googlaa itse, saatat oppia jotain.

Myös tunteitaan voi kontrolloida, eikö?

T. 6 vuotta alaa tutkinut

Kun tunnistaa tunteen, sitä voi kontrolloida, kyllä. Sillä tasolla ei voi, etteikö niitä tunteita kokisi. Ihminen joka väittää ettei koskaan tunne vihaa valehtelee, tai vähintäänkin sekoittaa vihan (tunne) ja aggression (käyttäytyminen).

Ihastumista ei voi myöskään siten ennaltaehkäistä että olisi itse tietoisesti vältettävissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun pettäjäpersoonat eivät kykene omien sanojensa mukaan tajuamaan mitä on henkinen pettäminen. Miksi?

Siksi, että eivöt halua myöntää olevansa pettäjiä kaikilla tasoilla: salailusta valehteluun, kertomatta jättämisen kautta petollisiin tekoihin saakka.

Ja henkinen pettäminen on nimenomaan kaikki se, mikä ei kestä päivänvaloa ja josta puoliso ei todellakaan saisi tietää.

Pahinta on, että nämä pettäjät pettävöt eniten itseänsä - jokin psyykkinen häiriö, koska eivät tätä tajua valehdellessaan ja salaillessaan, miten tuhoavat itseään, toista ihmistä/ puolisoaan, lapsiaan, sukuaan, työpaikkaansa… aina, ja lopulta.

Kaikki mitä TEKEE mikä ei kestä päivänvaloa on epärehellistä ja väärin, mutta ei ole mitään henkistä pettämistä. Valehtelu on väärin, ei sitä tarvitse luokitella pettämiseksi.

Kertoohan se termikin "HENKINEN" pettäminen että se ei koske tekoja tai puhetta, vaan tunteita ja ajatuksia.

Ja ajatus että ne voisivat olla pettämistä on aivan älytön. Ja tällaisesta puhuvat ovat niitä, joilla on joku persoonallisuushäiriö.

Nää henkisestä pettämisestä öyhöttävät vaan monesti sekoittavat nämä asiat siten, että se ihastuminen on kuitenkin oma vika; kun ihastuu, se on oma vika koska ihastumisen olisi voinut välttää jos ei olisi koskaan puhunut esim työkaverille. Vaikka työkaverille puhuminen on alkuun ollut vilpitöntä, niin siinä vaiheedda kun tunteet herää niin koko prosessista tulee takautuvasti vilpillinen ja se ihastuminen on "itse aiheutettua", lähes tahallista. Koska sen olisi voinut välttää.

Sakeeta sakkia. Toisten tunteiden kontrolli ja kieltäminen on henkistä väkivaltaa.

Ei vaan juuri se, että SINÄ ET KYKENE KONTROLLOIMAAN ITSEÄSI, siitä kyse. Sinulla on pettäjänä ongelmia impulssikontrollin kanssa!

Ei ole lainkaan, pystyn kontrolloimaan impulssejani varsin hyvin. Ongelma onkin, että teidän idioottien mukaan ei saisi olla edes mitään impulsseja mitä kontrolloida, kun pelkkä impulssi on jo pettämistä.

Jahas, joku amistason urpo siellä. Ei mitään tietoa ihmisen psyykkisen kehityksen ja tunteiden hallinnan keinoista ja kyvyistä. Luehan lisää, ei tarvi väitellä ilmiselvistä asioista.

Tunteiden hallinta tarkoittaa sitä, miten toimii kun tunteet ilmenee (impulssi).

Tai haluaisin kuulla kyllä mielellään niistä tunteiden hallinnan keinoista joilla pystytään karsimaan kaikki ei-toivotut tunteet ja kokemaan ainoastaan iloa ja kiitollisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Henkinen pettäminen: antaa itselleen luvan salaisiin tekoihin ja valehtelee että ne eivät paljastuisi. Tietää, tuntee -ehkä, sillä kaikki ei tunne itseään - että tekee väärin puolisoaan kohtaan, mutta koska tunnevammainen, ei välitä.

Onko se henkinen elementti tuossa se luvan antaminen?

Siitäkin huolimatta ne salaiset TEOT ovat ne, mitkä ovat puolisoa kohtaan väärin. Eikä teot ole henkisiä.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaas nyt te viisaat ja superkontrolloidut, kuinka estetään ihastumisen tunne ennen kuin se edes tulee? Entäs muut tunteet, kuten vaikka v*tutus tai suru?

Luin tota toista ketjua älykkäiden miesten ja uskollisuuden yhteydestä ja tutkailin vähän matskua niin siellä oli kirjoitettu, että älykkäiden ihmisten elämä on rakentunutkin niin eri tavalla ja niin monien mielenkiinnon kohteiden kautta, että uskottomuudelle ei ole tilaa. Voisko tässä olla joku yhteys, että jos on niin fokusoitunut niihin kiinnostaviin asioihin, niin ei edes näe saati tapaa ihmisiä, joihin ees ihastua.. En tiedä, kuhan spekuloin, mutta se tosiaan todettiin täällä jo aiemmin, että ihastumisen tunnetta ei voi valita. Välttää sitä kyllä varmaan voi. Itselle on tähän mennessä riittänyt se, että lopetin biletyksen. Ei ihastumisia moneen vuoteen.