Mitä on henkinen pettäminen?

Suurin osa tässä ketjussa kirjoitetuista viesteistä on täyttä kuraa, mutta on välissä muutama helmikin.

Itse syyllistyin omassa parisuhteessani henkiseen pettämiseen ja tiedostin alitajuisesti asioiden todellisen laidan, mutta uskottelin sekä kumppanille, että itselleni kyseessä olevan platonisen kaverisuhteen.

Suhteessa tosin oli epäluottamusta puolin ja toisin sillä erolla, että tiesin kumppanini pettäneen minua useammin kuin kerran ihan fyysisellä tasolla. Ei aina seksin merkeissä, mutta suhteen rajoja kyllä rikottiin vaikka niistä oli itseasiassa meidän kohdalla keskusteltu aika juurta jaksaen suhteen alussa.

Ajauduin henkisesti niin erilleen kumppanista, etten nähnyt tätä enää muuna kuin kämppiksenä ja hänen sijastaan uskouduin toiselle ihmiselle syvimmistä ajatuksistani sekä parisuhteen ongelmista. Ei olisi pitänyt, vaikka en siis "kiinni" jäänytkään. Mitään fyysistä ei tapahtunut, mutta näin jälkikäteen ajateltuna toimin kyllä todella väärin exää kohtaan ja seuraavalla kierroksella aion varmistaa, ettei tuollaista valtavaa henkistä kuilua pääse syntymään koska tunnen itseni ja tiedän vaativani sen tietyn yhteyden jonka haen sitten muualta jos en sitä parisuhteesta saa.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaas nyt te viisaat ja superkontrolloidut, kuinka estetään ihastumisen tunne ennen kuin se edes tulee? Entäs muut tunteet, kuten vaikka v*tutus tai suru?

Ei niitä tarvitse estää, mutta älykäs ihminen ymmärtää tunteidensa rajat. Et sinä vedä turpaan jokaista vastaantulijaakaan, vaikka v… ttaa. Vai vedätkö? Ellet, ymmärrät että niin ei saa tehdä. Sama pettämisesessä ja henkisen pettämisen sallimisessa. Jos ole älykäs, et löhde lirkutteluun mukaan, koska tiedät ettei siitä hyvää seuraa - etenkään muille osapuolille ja erityisesti itsellesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkinen pettäminen: antaa itselleen luvan salaisiin tekoihin ja valehtelee että ne eivät paljastuisi. Tietää, tuntee -ehkä, sillä kaikki ei tunne itseään - että tekee väärin puolisoaan kohtaan, mutta koska tunnevammainen, ei välitä.

Onko se henkinen elementti tuossa se luvan antaminen?

Siitäkin huolimatta ne salaiset TEOT ovat ne, mitkä ovat puolisoa kohtaan väärin. Eikä teot ole henkisiä.

Ihastuksen tietoista ruokkimista voi tehdä omassa päässäänkin

Epävakaat mammat luulee, että tunteiden säätely tarkoittaa, että on mahdollista sulkea pois täysin esim. ihastuminen.

Te ette varmaan koskaan myöskään koe pelkoa, vihaa, tai surua - miksi kokea, jos niitä voi siten kontrolloida ettei tarvitse?

Vierailija kirjoitti:

Kertokaas nyt te viisaat ja superkontrolloidut, kuinka estetään ihastumisen tunne ennen kuin se edes tulee? Entäs muut tunteet, kuten vaikka v*tutus tai suru?

En tiedä, mutta silloin kun olin ihastunut toiseen ihmiseen suhteessani, en sitä hänelle(sille toiselle) kertonut enkä edennyt asian eteen mihinkään. Tunteet olivat minun pääkopassani ja siellä ne pysyivät, koska olen parisuhteessa. Jos olisin ollut sinkku, olisin jo jotain lähtenytkin juttelemaan ihastuksen kanssa, toiveissa ehkä mahdollinen parisuhde.

Jos olisin ollut tekemisissä tämän ihastukseni kanssa, esim työpaikalla tai muuten, olisi juttelun taso pysynyt normaalina ilman sen suurempia flirttejä tai muuta joka mielestäni voisi pahoittaa kumppanini mielen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkinen pettäminen: antaa itselleen luvan salaisiin tekoihin ja valehtelee että ne eivät paljastuisi. Tietää, tuntee -ehkä, sillä kaikki ei tunne itseään - että tekee väärin puolisoaan kohtaan, mutta koska tunnevammainen, ei välitä.

Onko se henkinen elementti tuossa se luvan antaminen?

Siitäkin huolimatta ne salaiset TEOT ovat ne, mitkä ovat puolisoa kohtaan väärin. Eikä teot ole henkisiä.

Ai ei teot henkisiä? Sielutonko ja aivotonko olet???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkinen pettäminen: antaa itselleen luvan salaisiin tekoihin ja valehtelee että ne eivät paljastuisi. Tietää, tuntee -ehkä, sillä kaikki ei tunne itseään - että tekee väärin puolisoaan kohtaan, mutta koska tunnevammainen, ei välitä.

Onko se henkinen elementti tuossa se luvan antaminen?

Siitäkin huolimatta ne salaiset TEOT ovat ne, mitkä ovat puolisoa kohtaan väärin. Eikä teot ole henkisiä.

Ihastuksen tietoista ruokkimista voi tehdä omassa päässäänkin

Voi toki. Mutta jos sitä tekee ainoastaan oman päänsä sisällä, se ei ole väärin eikä minkään sortin pettämistä.

Sen mielekkyyttä voi tietysti kyseenalaistaa, koska jos ei oikeasti aio pettää, niin miksi lyödä vettä myllyyn? Mutta jos jää ajatuksen tasolle niin ihan OK vaikka tietoisesti ruokkii, vaikka en ymmärrä miksi niin tekisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaas nyt te viisaat ja superkontrolloidut, kuinka estetään ihastumisen tunne ennen kuin se edes tulee? Entäs muut tunteet, kuten vaikka v*tutus tai suru?

Ei niitä tarvitse estää, mutta älykäs ihminen ymmärtää tunteidensa rajat. Et sinä vedä turpaan jokaista vastaantulijaakaan, vaikka v… ttaa. Vai vedätkö? Ellet, ymmärrät että niin ei saa tehdä. Sama pettämisesessä ja henkisen pettämisen sallimisessa. Jos ole älykäs, et löhde lirkutteluun mukaan, koska tiedät ettei siitä hyvää seuraa - etenkään muille osapuolille ja erityisesti itsellesi.

No näinhän se on. Vaan kun täällä on väitetty impulssikontrollin puutteeksi jo sitäkin, että ylipäätään tulee joku tunne. Ja että ihastuksen tunne olisi jo henkistä pettämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkinen pettäminen: antaa itselleen luvan salaisiin tekoihin ja valehtelee että ne eivät paljastuisi. Tietää, tuntee -ehkä, sillä kaikki ei tunne itseään - että tekee väärin puolisoaan kohtaan, mutta koska tunnevammainen, ei välitä.

Onko se henkinen elementti tuossa se luvan antaminen?

Siitäkin huolimatta ne salaiset TEOT ovat ne, mitkä ovat puolisoa kohtaan väärin. Eikä teot ole henkisiä.

Ai ei teot henkisiä? Sielutonko ja aivotonko olet???

Ei ainakaan tässä yhteydessä. Se "henkinen" on siinä kvalifioimassa että millaista pettämistä tarkoitetaan, erona muuhun (konkreettiseen tai fyysiseen pettämiseen).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaas nyt te viisaat ja superkontrolloidut, kuinka estetään ihastumisen tunne ennen kuin se edes tulee? Entäs muut tunteet, kuten vaikka v*tutus tai suru?

Luin tota toista ketjua älykkäiden miesten ja uskollisuuden yhteydestä ja tutkailin vähän matskua niin siellä oli kirjoitettu, että älykkäiden ihmisten elämä on rakentunutkin niin eri tavalla ja niin monien mielenkiinnon kohteiden kautta, että uskottomuudelle ei ole tilaa. Voisko tässä olla joku yhteys, että jos on niin fokusoitunut niihin kiinnostaviin asioihin, niin ei edes näe saati tapaa ihmisiä, joihin ees ihastua.. En tiedä, kuhan spekuloin, mutta se tosiaan todettiin täällä jo aiemmin, että ihastumisen tunnetta ei voi valita. Välttää sitä kyllä varmaan voi. Itselle on tähän mennessä riittänyt se, että lopetin biletyksen. Ei ihastumisia moneen vuoteen.

Kyllä älykkyys korreloi uskollisuuden kanssa, mutta vaatii myös ihnisen impulssikontrollin kehittyneisyyden jo lapsuudessa. Ellei se kehity ajallaan, on aikuinen helposti houkuteltavissa. Esimerkkinä rikolliset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaas nyt te viisaat ja superkontrolloidut, kuinka estetään ihastumisen tunne ennen kuin se edes tulee? Entäs muut tunteet, kuten vaikka v*tutus tai suru?

Ei niitä tarvitse estää, mutta älykäs ihminen ymmärtää tunteidensa rajat. Et sinä vedä turpaan jokaista vastaantulijaakaan, vaikka v… ttaa. Vai vedätkö? Ellet, ymmärrät että niin ei saa tehdä. Sama pettämisesessä ja henkisen pettämisen sallimisessa. Jos ole älykäs, et löhde lirkutteluun mukaan, koska tiedät ettei siitä hyvää seuraa - etenkään muille osapuolille ja erityisesti itsellesi.

Muuten hyvä analogia, mut se kuuluu "sama pettämisessä". Henkinen pettäminen ja sen salliminen on tässä analogiassa se, että kuvittelee lyövänsä vastaantulijaa turpaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaas nyt te viisaat ja superkontrolloidut, kuinka estetään ihastumisen tunne ennen kuin se edes tulee? Entäs muut tunteet, kuten vaikka v*tutus tai suru?

Luin tota toista ketjua älykkäiden miesten ja uskollisuuden yhteydestä ja tutkailin vähän matskua niin siellä oli kirjoitettu, että älykkäiden ihmisten elämä on rakentunutkin niin eri tavalla ja niin monien mielenkiinnon kohteiden kautta, että uskottomuudelle ei ole tilaa. Voisko tässä olla joku yhteys, että jos on niin fokusoitunut niihin kiinnostaviin asioihin, niin ei edes näe saati tapaa ihmisiä, joihin ees ihastua.. En tiedä, kuhan spekuloin, mutta se tosiaan todettiin täällä jo aiemmin, että ihastumisen tunnetta ei voi valita. Välttää sitä kyllä varmaan voi. Itselle on tähän mennessä riittänyt se, että lopetin biletyksen. Ei ihastumisia moneen vuoteen.

Usein niihin kiinnostuksen kohteisiin kuitenkin liittyy kiinnostavia ihmisiä. Jos on kiinnostunut vaikka kuvataiteesta, niin voi ihastua johonkin kuvataiteilijaan tai jotain vastaavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaas nyt te viisaat ja superkontrolloidut, kuinka estetään ihastumisen tunne ennen kuin se edes tulee? Entäs muut tunteet, kuten vaikka v*tutus tai suru?

Ei niitä tarvitse estää, mutta älykäs ihminen ymmärtää tunteidensa rajat. Et sinä vedä turpaan jokaista vastaantulijaakaan, vaikka v… ttaa. Vai vedätkö? Ellet, ymmärrät että niin ei saa tehdä. Sama pettämisesessä ja henkisen pettämisen sallimisessa. Jos ole älykäs, et löhde lirkutteluun mukaan, koska tiedät ettei siitä hyvää seuraa - etenkään muille osapuolille ja erityisesti itsellesi.

Muuten hyvä analogia, mut se kuuluu "sama pettämisessä". Henkinen pettäminen ja sen salliminen on tässä analogiassa se, että kuvittelee lyövänsä vastaantulijaa turpaan.

Eihän se vastaantulijalta ole pois, jos kuvittelet lyöväsi häntä turpaan. Mutta jos esim. seurustelet jonkun kanssa ja olet kiinnostuneempi jostain toisesta henkilöstä, niin onhan se jollain lailla seurustelukumppanilta pois. Hän ei saa sitä kokosydämistä rakkautta, jota luulee saavansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaas nyt te viisaat ja superkontrolloidut, kuinka estetään ihastumisen tunne ennen kuin se edes tulee? Entäs muut tunteet, kuten vaikka v*tutus tai suru?

Luin tota toista ketjua älykkäiden miesten ja uskollisuuden yhteydestä ja tutkailin vähän matskua niin siellä oli kirjoitettu, että älykkäiden ihmisten elämä on rakentunutkin niin eri tavalla ja niin monien mielenkiinnon kohteiden kautta, että uskottomuudelle ei ole tilaa. Voisko tässä olla joku yhteys, että jos on niin fokusoitunut niihin kiinnostaviin asioihin, niin ei edes näe saati tapaa ihmisiä, joihin ees ihastua.. En tiedä, kuhan spekuloin, mutta se tosiaan todettiin täällä jo aiemmin, että ihastumisen tunnetta ei voi valita. Välttää sitä kyllä varmaan voi. Itselle on tähän mennessä riittänyt se, että lopetin biletyksen. Ei ihastumisia moneen vuoteen.

Kyllä älykkyys korreloi uskollisuuden kanssa, mutta vaatii myös ihnisen impulssikontrollin kehittyneisyyden jo lapsuudessa. Ellei se kehity ajallaan, on aikuinen helposti houkuteltavissa. Esimerkkinä rikolliset.

Minulla ei ole kovin hyvä impulssikontrolli ja lankean aina kaikkiin mahdollisiin kiusauksiin. En ole silti koskaan pettänyt kumppaniani, koska en ole ihastunut muihin ihmisiin suhteen aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoohan se termikin sen. Se on sellaista pettämistä, missä mitään ei ole oikeasti tapahtunut, mutta jollain henkimaailman tasolla se sitten muka on pettämistä.

Se on tietenkin täyttä paskaa. Pettäminen on joko ihan suoraan pettämistä tai sitten se ei ole sitä lainkaan. Pettämisen ei tarvitse olla seksiä, se voi olla vaikka flirttailua. Mut ihastuminen tai fantasiointi ei ole pettämistä.

Monia ihmisiä kuitenkin loukkaa vielä enemmän se, että kumppani rakastaa toista henkilöä, kuin se että kumppani harrastaa toisen henkilön kanssa seksiä.

Totta kai. Se on aivan kauheaa.

Toiseen ihastuminen tai rakastuminen ei kuitenkaan ole tietoista tai tahallista tekemistä. Ei ihminen päätä rakastua, kuten ei päätä muistakaan tunteista.

Joten: voiko ihminen pettää vahingossa? Minusta ei. Pettämiseen liittyy tahallinen petollisuus.

Se on sitten eri asia, kun parisuhteessa oleva ihminen valitsee viettää aikaa ihmisen kanssa johon on kehittymässä tunteita ja täten mahdollistaa sen rakastumisen. Mutta ei ne itse tunteet ole pettämistä.

Sekin, että ei rakasta puolisoaan enää, voi

satuttaa todella paljon. Eikä silti ole mitään pettämistä.

Ei pettäminen parisuhteessa tarkoita kirjaimellisesti tahallista petollisuutta. Käytetäänhän myös sanaa uskottomuus kuvaamaan samaa asiaa, vaikka se ei tarkoita kirjaimellisesti uskon puutetta.

Älä nyt takerru tuohon petollisuuteen, kun tuosta sanaparista se oleellinen oli "tahallisuus". Kirjaimellisesta petollisuudesta ei puhuttu sanaakaan.

Tämän ketjun aiheena on, mitä on henkinen pettäminen. Jos kysyttäisiin, mitä on tahallinen henkinen pettäminen, kysymys olisi eri asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaas nyt te viisaat ja superkontrolloidut, kuinka estetään ihastumisen tunne ennen kuin se edes tulee? Entäs muut tunteet, kuten vaikka v*tutus tai suru?

Ei niitä tarvitse estää, mutta älykäs ihminen ymmärtää tunteidensa rajat. Et sinä vedä turpaan jokaista vastaantulijaakaan, vaikka v… ttaa. Vai vedätkö? Ellet, ymmärrät että niin ei saa tehdä. Sama pettämisesessä ja henkisen pettämisen sallimisessa. Jos ole älykäs, et löhde lirkutteluun mukaan, koska tiedät ettei siitä hyvää seuraa - etenkään muille osapuolille ja erityisesti itsellesi.

Muuten hyvä analogia, mut se kuuluu "sama pettämisessä". Henkinen pettäminen ja sen salliminen on tässä analogiassa se, että kuvittelee lyövänsä vastaantulijaa turpaan.

Eihän se vastaantulijalta ole pois, jos kuvittelet lyöväsi häntä turpaan. Mutta jos esim. seurustelet jonkun kanssa ja olet kiinnostuneempi jostain toisesta henkilöstä, niin onhan se jollain lailla seurustelukumppanilta pois. Hän ei saa sitä kokosydämistä rakkautta, jota luulee saavansa.

Ei se ole kumppanilta pois, jos kumppani ei tiedä sitä. Sama koskee kyllä konkreettistakin pettämistä.

Ei liene mikään sattuma, että ainoa entinen kumppanini joka on puhunut mistään henkisestä pettämisestä oli äärimmäisen mustasukkainen, läheisriippuvainen, kärsii heikosta itsetunnosta, pelkää kroonisesti tulevansa hylätyksi (koska traumaattinen lapsuus) ja on luultavasti persoonallisuushäiriöinen.

Myös ainoa, joka on käyttänyt minuun fyysistä väkivaltaa, sekä kaikista vakavinta henkistä väkivaltaa.

Mikropettämisen tiedän ja ostan. Henkinen pettäminen on esimerkiksi heikosta itsetunnosta kärsivän ihmisen pyrkimys kontrolloida puolisoaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoohan se termikin sen. Se on sellaista pettämistä, missä mitään ei ole oikeasti tapahtunut, mutta jollain henkimaailman tasolla se sitten muka on pettämistä.

Se on tietenkin täyttä paskaa. Pettäminen on joko ihan suoraan pettämistä tai sitten se ei ole sitä lainkaan. Pettämisen ei tarvitse olla seksiä, se voi olla vaikka flirttailua. Mut ihastuminen tai fantasiointi ei ole pettämistä.

Monia ihmisiä kuitenkin loukkaa vielä enemmän se, että kumppani rakastaa toista henkilöä, kuin se että kumppani harrastaa toisen henkilön kanssa seksiä.

Totta kai. Se on aivan kauheaa.

Toiseen ihastuminen tai rakastuminen ei kuitenkaan ole tietoista tai tahallista tekemistä. Ei ihminen päätä rakastua, kuten ei päätä muistakaan tunteista.

Joten: voiko ihminen pettää vahingossa? Minusta ei. Pettämiseen liittyy tahallinen petollisuus.

Se on sitten eri asia, kun parisuhteessa oleva ihminen valitsee viettää aikaa ihmisen kanssa johon on kehittymässä tunteita ja täten mahdollistaa sen rakastumisen. Mutta ei ne itse tunteet ole pettämistä.

Sekin, että ei rakasta puolisoaan enää, voi

satuttaa todella paljon. Eikä silti ole mitään pettämistä.

Ei pettäminen parisuhteessa tarkoita kirjaimellisesti tahallista petollisuutta. Käytetäänhän myös sanaa uskottomuus kuvaamaan samaa asiaa, vaikka se ei tarkoita kirjaimellisesti uskon puutetta.

Älä nyt takerru tuohon petollisuuteen, kun tuosta sanaparista se oleellinen oli "tahallisuus". Kirjaimellisesta petollisuudesta ei puhuttu sanaakaan.

Tämän ketjun aiheena on, mitä on henkinen pettäminen. Jos kysyttäisiin, mitä on tahallinen henkinen pettäminen, kysymys olisi eri asiasta.

"Tahaton henkinen pettäminen" nyt on niin absurdi ajatus ettei tosikaan.

Jos voi pettää vahingossa ja tekemättä mitään niin mä heitän kädet pystyyn, miksi edes yrittää olla monogamisessa suhteessa kun voin pettää kumppania tahattomasti ja tekemättä mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoohan se termikin sen. Se on sellaista pettämistä, missä mitään ei ole oikeasti tapahtunut, mutta jollain henkimaailman tasolla se sitten muka on pettämistä.

Se on tietenkin täyttä paskaa. Pettäminen on joko ihan suoraan pettämistä tai sitten se ei ole sitä lainkaan. Pettämisen ei tarvitse olla seksiä, se voi olla vaikka flirttailua. Mut ihastuminen tai fantasiointi ei ole pettämistä.

Monia ihmisiä kuitenkin loukkaa vielä enemmän se, että kumppani rakastaa toista henkilöä, kuin se että kumppani harrastaa toisen henkilön kanssa seksiä.

Totta kai. Se on aivan kauheaa.

Toiseen ihastuminen tai rakastuminen ei kuitenkaan ole tietoista tai tahallista tekemistä. Ei ihminen päätä rakastua, kuten ei päätä muistakaan tunteista.

Joten: voiko ihminen pettää vahingossa? Minusta ei. Pettämiseen liittyy tahallinen petollisuus.

Se on sitten eri asia, kun parisuhteessa oleva ihminen valitsee viettää aikaa ihmisen kanssa johon on kehittymässä tunteita ja täten mahdollistaa sen rakastumisen. Mutta ei ne itse tunteet ole pettämistä.

Sekin, että ei rakasta puolisoaan enää, voi

satuttaa todella paljon. Eikä silti ole mitään pettämistä.

Ei pettäminen parisuhteessa tarkoita kirjaimellisesti tahallista petollisuutta. Käytetäänhän myös sanaa uskottomuus kuvaamaan samaa asiaa, vaikka se ei tarkoita kirjaimellisesti uskon puutetta.

Älä nyt takerru tuohon petollisuuteen, kun tuosta sanaparista se oleellinen oli "tahallisuus". Kirjaimellisesta petollisuudesta ei puhuttu sanaakaan.

Tämän ketjun aiheena on, mitä on henkinen pettäminen. Jos kysyttäisiin, mitä on tahallinen henkinen pettäminen, kysymys olisi eri asiasta.

"Tahaton henkinen pettäminen" nyt on niin absurdi ajatus ettei tosikaan.

Jos voi pettää vahingossa ja tekemättä mitään niin mä heitän kädet pystyyn, miksi edes yrittää olla monogamisessa suhteessa kun voin pettää kumppania tahattomasti ja tekemättä mitään?

No se on aivan erityyppistä pettämistä. Ei kukaan ole väittänyt, että se olisi ihan sama asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoohan se termikin sen. Se on sellaista pettämistä, missä mitään ei ole oikeasti tapahtunut, mutta jollain henkimaailman tasolla se sitten muka on pettämistä.

Se on tietenkin täyttä paskaa. Pettäminen on joko ihan suoraan pettämistä tai sitten se ei ole sitä lainkaan. Pettämisen ei tarvitse olla seksiä, se voi olla vaikka flirttailua. Mut ihastuminen tai fantasiointi ei ole pettämistä.

Monia ihmisiä kuitenkin loukkaa vielä enemmän se, että kumppani rakastaa toista henkilöä, kuin se että kumppani harrastaa toisen henkilön kanssa seksiä.

Totta kai. Se on aivan kauheaa.

Toiseen ihastuminen tai rakastuminen ei kuitenkaan ole tietoista tai tahallista tekemistä. Ei ihminen päätä rakastua, kuten ei päätä muistakaan tunteista.

Joten: voiko ihminen pettää vahingossa? Minusta ei. Pettämiseen liittyy tahallinen petollisuus.

Se on sitten eri asia, kun parisuhteessa oleva ihminen valitsee viettää aikaa ihmisen kanssa johon on kehittymässä tunteita ja täten mahdollistaa sen rakastumisen. Mutta ei ne itse tunteet ole pettämistä.

Sekin, että ei rakasta puolisoaan enää, voi

satuttaa todella paljon. Eikä silti ole mitään pettämistä.

Ei pettäminen parisuhteessa tarkoita kirjaimellisesti tahallista petollisuutta. Käytetäänhän myös sanaa uskottomuus kuvaamaan samaa asiaa, vaikka se ei tarkoita kirjaimellisesti uskon puutetta.

Älä nyt takerru tuohon petollisuuteen, kun tuosta sanaparista se oleellinen oli "tahallisuus". Kirjaimellisesta petollisuudesta ei puhuttu sanaakaan.

Tämän ketjun aiheena on, mitä on henkinen pettäminen. Jos kysyttäisiin, mitä on tahallinen henkinen pettäminen, kysymys olisi eri asiasta.

"Tahaton henkinen pettäminen" nyt on niin absurdi ajatus ettei tosikaan.

Jos voi pettää vahingossa ja tekemättä mitään niin mä heitän kädet pystyyn, miksi edes yrittää olla monogamisessa suhteessa kun voin pettää kumppania tahattomasti ja tekemättä mitään?

No se on aivan erityyppistä pettämistä. Ei kukaan ole väittänyt, että se olisi ihan sama asia.

Niin, perustavanlaatuisesti erityyppistä. Sellaista joka ei ole väärin.