Mieheni on vihainen kun olen priorisoitunut lapsen parisuhteemme edelle. Mutta miten muuten se voisi mennä?

Vierailija kirjoitti:

Mulle jäi sellainen kuva, että AP on sopeutunut saapuneeseen perheenjäseneen, mutta mies ei ole. Vauva muuttaa pakostakin parisuhteen dynamiikkaa, kun se pieni ihminen ei pärjää ilman vanhempaa. Mies koittaa yhä elää samassa dynamiikassa kuin ennen lasta, mutta se on mahdotonta. Vauva vaatii enemmän huomiota ja aikaa, mikä on johtanut siihen, että mies on mustasukkainen omalle vauvalle.

Ap on sukeltanut lapsen maailmaan, mies on jäänyt kuplan ulkopuolelle ja uhoaa siellä toisella puolella.

Ap suojelee lastaan ja itseään. Hän ei pysty olemaan hyvä vaimo. Ehkä hän ei pystyisi olemaan sitä, vaikka mies olisi kuinka ihana, sillä hän ei tarvitse suhdetta mieheensä. Lapsi tyydyttää ap:n tarpeen kokea itsensä tärkeäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap häipyi keskustelusta noin 30 sivua sitten. Provona ihan jees, 3/5 mutta olisi voinut hoitaa loppuun saakka osallistumalla kommentointiin ja kasvattamalla provoa.

Aloitus on provo. Palstalla on voimakasta manipulointia mm. aiheista korona, Nato (Ukraina), sekä (perhe)suhteet.

Aihe on aito, ap ei ole.

Tämä on totta. Hämmentää, miten törkeänä joku ulkopuolinen taho näkeekin suomalaisten perhe-elämän, parisuhteet ja päätökset lasten saamisesta. Näihin kaikkiin kohdistuu voimakasta vaikuttamista, joka on nykyään usein tosi suoraviivaista ja brutaalia (esim. nämä sika-, porsimis- ja muut vastaavat viestit ). Ovat kaiketi peräisin samasta lähteestä kuin konkreettiset ruokasaleihin ja olohuoneisiinkakkaajat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin itse antanut omalle miehelleni kenkää aikapäiviä sitten, jos hän ei priorisoisi lapsiamme ykköseksi.

Jos meidän koti olisi tulessa, kumpikin toivoisi että lapset pelastetaan ensin.

Tulipalossa nyt varsinaisesti ei ketään aseteta toista tärkeämmäksi ja pelasteta sen perusteella. Lapsista pidetään huolta ja heidät pelastetaan, mutta sillä ei ole mitään tekemistä kyllä keskustelussa olevan asuan kanssa.

No joo, tavallaan kyllä, miten kysymyksen käsittääkin. Kun puhutaan korkeintaan parivuotiaasta taaperosta, niin jokainen täysijärkinen vanhempi ymmärtänee missä siinä vaiheessa mennään. Seksi silloin tällöin kuuluu asiaan, normaali mieskin tajuaa ettei vaimo aiempaan tapaan pysty tai jaksa. Ja että parisuhdeaika on tuolloin kortilla mutta tasapainottuu myöhemmin. Ehkä itse olen ollut puolison valinnassa onnekas?

Kyllähän seksin määrän vähenemisen ja yhteisen ajan vähenemisen ymmärtää täysin. Mutta vielä 5 vuotta syntymän jälkeenkin hyvä jos kerran vuodessa on seksiä, ei joka vuosi niinkään usein, niin ei siinä kyllä ymmärrys riitä enää. Eikä kyllä ole läheisyyttäkään. Kyllä se rikkoo mielen jos rakastaan näkee päivittäin, mutta kaikki intiimi ja läheisyys on ei. Varmasti turhaanhan sitä odottaa ja toivoo että asiat muuttuisi. Kun se on sama sitten tekeekö mitään vai ei, niin silloin se on sama sitten olla tekemättä mitään. JOS olisi mitään positiivista vaikutusta enemmän tekemällä, ihan sama mitä, niin tekisin kyllä.

Tuollaisessa tilanteessa kyllä jokainen järkevä ihminen olisi jo nostanut kytkintä.

Ei seksitöntä elämää _kenenkään_ tarvitse katsella hyvä jumala viittä vuotta. Etenkään, kun teidän parisuhteenne on näköjään jo selkeästi ohi. 

Miksi hitossa kiusaat itseäsi ihmisen kanssa, joka ei arvosta sinua enempää kuin koiranpskaa kengänpohjassa? 

Fakta: hän ei tunne enää rakkautta sinua kohtaan. Tuskin sinäkään enää häntä kohtaan - tunteesi on vain lähinnä sekoitus kaipuuta, katkeruutta, pettymystä ja toivottomuutta.

Kyllä tuolla on niin negatiivinen vaikutus itsetuntoon, ettei tunnu kelpaavan kenellekkään. Eli vaihtoehtona päässä on toki erota, mutta sitten näkee lasta harvemmin, maksaa elareita ja mikään ei varsinaisesti muutu positiivisemmaksi. Kun ei varsinaisesti aiemminkaan ole elämässä ollut "kelpaava" muille, niin en usko että se olis tässä vuosien aikana muuttunut parempaankaan suuntaan.

Oman pään sisäisiä ongelmia siis tuon eroamisen kanssa/ heikko itseluottamus tämän suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap häipyi keskustelusta noin 30 sivua sitten. Provona ihan jees, 3/5 mutta olisi voinut hoitaa loppuun saakka osallistumalla kommentointiin ja kasvattamalla provoa.

Aloitus on provo. Palstalla on voimakasta manipulointia mm. aiheista korona, Nato (Ukraina), sekä (perhe)suhteet.

Aihe on aito, ap ei ole.

Tämä on totta. Hämmentää, miten törkeänä joku ulkopuolinen taho näkeekin suomalaisten perhe-elämän, parisuhteet ja päätökset lasten saamisesta. Näihin kaikkiin kohdistuu voimakasta vaikuttamista, joka on nykyään usein tosi suoraviivaista ja brutaalia (esim. nämä sika-, porsimis- ja muut vastaavat viestit ). Ovat kaiketi peräisin samasta lähteestä kuin konkreettiset ruokasaleihin ja olohuoneisiinkakkaajat.

Siis hämmentää, miten tärkeänä. Nakkisormet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olenko ainoa, joka on kokenut myös miehen puolelta tällaista? Löytyy hyvin usein ainakin eronneiden isien keskuudesta. Minulla oli tällainen mies, otti tällaisen ns perinteisen naisen roolin. Seksiäkin aloin haluta liian nopeasti synnytyksen jälkeen(!)

Ei hän halunnut tehdä kanssani yhtään mitään. No, telkkariseuraksi joskus kelpasin ja seksiäkin olisi sitten omien tarpeidensa mukaan halunnut. Ja harrastettiinkin, vaikka parisuhdetta ei käytännössä enää ollut.

Siinä vaiheessa kun minä istuin kerran auton takapenkillä ja mies kysyy vieressä istuvalta pikkutytöltä, että " rakas, mennäänkö tänään saunaan" aloin ajatella, että tää ei ole ihan tervettä. Mies on riippuvuussuhteessa lapsiinsa, 24t vuorokaudessa heidän kanssaan omalla viikollaan ( kyseessä siis eroisä). Kouluikäisten nukuttamiseen käyttää koko illan. Koska haluaa. Ei ymmärtänyt miksei sitten toisella viikolla riitä, että oltas kaksin katseltu telkkaria. Että kehtasin vielä toivoa, että hän olisi halunnut kanssani tehdä jotain muutakin.

Nyt saa mies keskittyä satasella lapsiinsa. Näitä on sitten tinderit pullollaan. Näille riittää, että voivat vapaaviikollaan pari kertaa käydä vakipanon luona ja siinä se. Ei heistä ole parisuhteeseen.

Olet vain mustasukkainen lapselle. Et kestä että joku muu on miehelle se tärkein. Aikuistu jo.

Kenenhän pitäisi aikuistua? Ei ole normaalia olla kiinni lapsessaan niin, että aikuisten väliset suhteet kärsivät. Jos aikuiselle tärkein sihde on omaan lapseen, on hän itse jämähtänyt lapsen tasolle eikä kykene aikuisten välisiin suhteisiin. On täysin ok olla myös mustasukkainen.

On ihan luonnollista että vanhemman tärkein suhde on omaan lapseen. Aika sydämetön on ihminen, jolle oma lapsi tulee vasta muiden tuttavuuksien jälkeen.

Tärkein suhde ei ole sama kuin ainoa suhde johon panostetaan millään lailla. Se, että vanhemmat eivät pidä huolta parisuhteesta on myös lapsen edun vastaista.

Vierailija kirjoitti:

Voitte puhua seksin määrästä, mutta ehkä miestä alkaa kyllästyttää katsella, kuinka hänen kodissaan elää erillinen perhe. Vaimo tekee oikein, kun hoitaa velvollisuutensa olla hyvä äiti. Mieskin tekee oikein, kun osaa olla vaativa.

Seksi ei ole parisuhteen ongelma, vaan tapa kääntää trauma voimavaraksi, vanhemmuudeksi - ja sen tuomat ongelmat kumppanin jäädessä ulkopuolelle. 

Vierailija kirjoitti:

Mulle jäi sellainen kuva, että AP on sopeutunut saapuneeseen perheenjäseneen, mutta mies ei ole. Vauva muuttaa pakostakin parisuhteen dynamiikkaa, kun se pieni ihminen ei pärjää ilman vanhempaa. Mies koittaa yhä elää samassa dynamiikassa kuin ennen lasta, mutta se on mahdotonta. Vauva vaatii enemmän huomiota ja aikaa, mikä on johtanut siihen, että mies on mustasukkainen omalle vauvalle.

Hauska miten kuva on todella erilainen.

Mies on sopeutunut saapuneeseen perheenjäseneen eikä ole mustasukkainen. Nainen sen sijaan uppoutuu imettämään lastaan eikä edes huomaa mitä kaikkea mies tekee. Ap jopa valitti ettei mies ole lapsen kanssa KOSKA SE KÄY KAUPASSA KOTIMATKALLA.

Nainen myös raivostuu jos mies yrittää kommunikoida naiselle kuplaan. Ei sellainen käy päinsä. Mies puhukoot kissalle ja netissä on pornoa, aivan sama kunhan se miessika ei hänelle puhu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen että tässä on tapahtunut jotain mitä ei kerrota aloituksessa, jotain parisuhteeseen liittyvää siis. Ap lienee pahasti pettynyt mieheensä lapsen hoidon jakamiseen liittyen, tai ehkä loukkaantunut siitä että mies juoksee menoissaan eikä ap saa koskaan omaa aikaa. Jotain tämän tyyppistä. Ja sen vuoksi ap on paennut vauvakuplaan. Ei tee mieli priorisoida parisuhdetta jos mies tuntuu itsekkäältä tai loukkaa jotenkin.

Aika tyly oletus, että olisi miehen vika, että ap on unohtunut vauvakuplaan. Kyllä se melko usein menee niin päin, että nainen jättää parisuhteen huomiotta vauvan vuoksi ihan miehen tekemisistä riippumatta.

Totta. Hyvää sinänsä, jos lapse on niin tärkeä: myöhemmin mies voi olla onnellinen, kun hänen lapsellaan ei ole psyykkisiä ongelmia. Lapsi sai kokea olevansa tärkein, ja voi hyvin.

Ei avioeroa, mutta viiden vuoden asumusero! Sen jälkeen he osaavat olla yhdessä ja liitto voi olla todella hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki perustuu siihen, että ap ei koe itseään riittäväksi mutta äitinä hän on hyödyllinen. Mies ei tarvitse lasta kelvatakseen ihmisenä. Hän tietää selkeästi, mitä vaimolta vaatii. Vaimo torjuu tämän, sillä hän ei voi tehdä kahta asiaa huonosti - hänen täytyy olla edes hyvä äiti. Mies ei tajua, että vaimolla on trauma, ja luulee ettei vaimo rakasta häntä.

Kun ap huutaa "PAINU NYT VATTUUN SIITÄ" kun mies tulee kotiin ja haluaisi kertoa päivästään niin rakkaus on aika kaukana.

Menes jonne muualle tarinoimaan. Mitään tuollaista ei ap ole kirjoittanut. Tiedät ihan hyvin.

Täällä on tarinoitu miehestä joka jättää kemikaalit lapsen syötäväksi ja polttaa asunnon hellalla.

Miksi et niihin puuttunut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle jäi sellainen kuva, että AP on sopeutunut saapuneeseen perheenjäseneen, mutta mies ei ole. Vauva muuttaa pakostakin parisuhteen dynamiikkaa, kun se pieni ihminen ei pärjää ilman vanhempaa. Mies koittaa yhä elää samassa dynamiikassa kuin ennen lasta, mutta se on mahdotonta. Vauva vaatii enemmän huomiota ja aikaa, mikä on johtanut siihen, että mies on mustasukkainen omalle vauvalle.

Ap on sukeltanut lapsen maailmaan, mies on jäänyt kuplan ulkopuolelle ja uhoaa siellä toisella puolella.

Ap suojelee lastaan ja itseään. Hän ei pysty olemaan hyvä vaimo. Ehkä hän ei pystyisi olemaan sitä, vaikka mies olisi kuinka ihana, sillä hän ei tarvitse suhdetta mieheensä. Lapsi tyydyttää ap:n tarpeen kokea itsensä tärkeäksi.

Niin, voi sen nähdä näinkin päin. Mutta en ole vakuuttunut etteikö AP tarvisi miestä, enemmänkin ettei hän vaan yksinkertaisesti oikein jaksa ja pysty reopeytymään jakamaan omaa huomiota molemmille, kun lapsi on vaativa ja niin on mieskin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle jäi sellainen kuva, että AP on sopeutunut saapuneeseen perheenjäseneen, mutta mies ei ole. Vauva muuttaa pakostakin parisuhteen dynamiikkaa, kun se pieni ihminen ei pärjää ilman vanhempaa. Mies koittaa yhä elää samassa dynamiikassa kuin ennen lasta, mutta se on mahdotonta. Vauva vaatii enemmän huomiota ja aikaa, mikä on johtanut siihen, että mies on mustasukkainen omalle vauvalle.

Hauska miten kuva on todella erilainen.

Mies on sopeutunut saapuneeseen perheenjäseneen eikä ole mustasukkainen. Nainen sen sijaan uppoutuu imettämään lastaan eikä edes huomaa mitä kaikkea mies tekee. Ap jopa valitti ettei mies ole lapsen kanssa KOSKA SE KÄY KAUPASSA KOTIMATKALLA.

Nainen myös raivostuu jos mies yrittää kommunikoida naiselle kuplaan. Ei sellainen käy päinsä. Mies puhukoot kissalle ja netissä on pornoa, aivan sama kunhan se miessika ei hänelle puhu.

Ap raivostuu? Ei missään mitään sellaista ole sanottu. Ainoa jonka raivostumisesta on jotain viitteitä on mies, ap kirjoittaa että mies on vihainen.

Eikä ap valita että mies käy ruokakaupassa kotimatkalla. Päinvastoin ap kirjoitti että ymmärtää hyvin sen että mies käy välillä töiden jälkeen auttamassa iäkkäitä vanhempiaan.

Miksei sitten erota, jos tuo on niin s..tanan vaikeeta? Turhaa vänkytystä. Olkoon muija pentueensa kanssa onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle jäi sellainen kuva, että AP on sopeutunut saapuneeseen perheenjäseneen, mutta mies ei ole. Vauva muuttaa pakostakin parisuhteen dynamiikkaa, kun se pieni ihminen ei pärjää ilman vanhempaa. Mies koittaa yhä elää samassa dynamiikassa kuin ennen lasta, mutta se on mahdotonta. Vauva vaatii enemmän huomiota ja aikaa, mikä on johtanut siihen, että mies on mustasukkainen omalle vauvalle.

Ap on sukeltanut lapsen maailmaan, mies on jäänyt kuplan ulkopuolelle ja uhoaa siellä toisella puolella.

Ap suojelee lastaan ja itseään. Hän ei pysty olemaan hyvä vaimo. Ehkä hän ei pystyisi olemaan sitä, vaikka mies olisi kuinka ihana, sillä hän ei tarvitse suhdetta mieheensä. Lapsi tyydyttää ap:n tarpeen kokea itsensä tärkeäksi.

Ap on kietoutunut lapseen, mies ei sitä hyväksy.

Mustasukkaisuus omaa lasta kohtaan on lähtökohtaisesti vaarallisempaa, kuin lapsen maailmalle omistautumnen, sillä jälkimmäinen on mahdollista tehdä lapsilähtöisesti eli lasta arvostaen.

Vierailija kirjoitti:

Miksei sitten erota, jos tuo on niin s..tanan vaikeeta? Turhaa vänkytystä. Olkoon muija pentueensa kanssa onnellinen.

Miehen luonteesta päätellen hän on menestyvä. Ap on tyytyväinen yhteiseen kotiin yms. ja kyllä hän miestään rakastaa - hän ei vain tarvitse miestä psyykkisesti. Miehen tehtävä toistaiseksi on olla sivussa, tarjota perheelle perusedellytykset.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki perustuu siihen, että ap ei koe itseään riittäväksi mutta äitinä hän on hyödyllinen. Mies ei tarvitse lasta kelvatakseen ihmisenä. Hän tietää selkeästi, mitä vaimolta vaatii. Vaimo torjuu tämän, sillä hän ei voi tehdä kahta asiaa huonosti - hänen täytyy olla edes hyvä äiti. Mies ei tajua, että vaimolla on trauma, ja luulee ettei vaimo rakasta häntä.

Ja vaimon käsitys hyvästä äitiydestä on joku vinoutunut helikopteriäiti, jonka mielestä lapsi traumatisoituu loppuiäksi, jos joutuu joskus olemaan hereillä ilman äidin jakamatonta huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle jäi sellainen kuva, että AP on sopeutunut saapuneeseen perheenjäseneen, mutta mies ei ole. Vauva muuttaa pakostakin parisuhteen dynamiikkaa, kun se pieni ihminen ei pärjää ilman vanhempaa. Mies koittaa yhä elää samassa dynamiikassa kuin ennen lasta, mutta se on mahdotonta. Vauva vaatii enemmän huomiota ja aikaa, mikä on johtanut siihen, että mies on mustasukkainen omalle vauvalle.

Ap on sukeltanut lapsen maailmaan, mies on jäänyt kuplan ulkopuolelle ja uhoaa siellä toisella puolella.

Ap suojelee lastaan ja itseään. Hän ei pysty olemaan hyvä vaimo. Ehkä hän ei pystyisi olemaan sitä, vaikka mies olisi kuinka ihana, sillä hän ei tarvitse suhdetta mieheensä. Lapsi tyydyttää ap:n tarpeen kokea itsensä tärkeäksi.

Niin, voi sen nähdä näinkin päin. Mutta en ole vakuuttunut etteikö AP tarvisi miestä, enemmänkin ettei hän vaan yksinkertaisesti oikein jaksa ja pysty reopeytymään jakamaan omaa huomiota molemmille, kun lapsi on vaativa ja niin on mieskin.

Tämäpä se. Koko aloitus koskee sitä että mies vaatii jotain mihin ap ei pysty, ei vaikka haluaisi. Koska on väsynyt ja lapsi vie kaiken energian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin itse antanut omalle miehelleni kenkää aikapäiviä sitten, jos hän ei priorisoisi lapsiamme ykköseksi.

Jos meidän koti olisi tulessa, kumpikin toivoisi että lapset pelastetaan ensin.

Tulipalossa nyt varsinaisesti ei ketään aseteta toista tärkeämmäksi ja pelasteta sen perusteella. Lapsista pidetään huolta ja heidät pelastetaan, mutta sillä ei ole mitään tekemistä kyllä keskustelussa olevan asuan kanssa.

No joo, tavallaan kyllä, miten kysymyksen käsittääkin. Kun puhutaan korkeintaan parivuotiaasta taaperosta, niin jokainen täysijärkinen vanhempi ymmärtänee missä siinä vaiheessa mennään. Seksi silloin tällöin kuuluu asiaan, normaali mieskin tajuaa ettei vaimo aiempaan tapaan pysty tai jaksa. Ja että parisuhdeaika on tuolloin kortilla mutta tasapainottuu myöhemmin. Ehkä itse olen ollut puolison valinnassa onnekas?

Kyllähän seksin määrän vähenemisen ja yhteisen ajan vähenemisen ymmärtää täysin. Mutta vielä 5 vuotta syntymän jälkeenkin hyvä jos kerran vuodessa on seksiä, ei joka vuosi niinkään usein, niin ei siinä kyllä ymmärrys riitä enää. Eikä kyllä ole läheisyyttäkään. Kyllä se rikkoo mielen jos rakastaan näkee päivittäin, mutta kaikki intiimi ja läheisyys on ei. Varmasti turhaanhan sitä odottaa ja toivoo että asiat muuttuisi. Kun se on sama sitten tekeekö mitään vai ei, niin silloin se on sama sitten olla tekemättä mitään. JOS olisi mitään positiivista vaikutusta enemmän tekemällä, ihan sama mitä, niin tekisin kyllä.

Kyllä seksiä toimivassa suhteessa on vähintään 3x viikossa. Saattaisin katsella viikkoja, mutta en todellakaan kuukausia tai vuosia, tilanteen muuttumista ennenkuin lähtisin etsimään uutta kumppania. Kerran erehdyin veivaamaan vuosikausia pihtaavan naisen kanssa joka kyllä osasi pankkitilin tyhjentää ja erossa viedä tuhkatkin pesästä, tätä ei vain tule koskaan enää tapahtumaan. Siinä vaiheessa kun seksi ja läheisyys loppuu niin parempi todeta samantien että suhde ei toimi, parempi mennä eri suuntiin.

Itse korvaisin sanan "viikko" sanalla "kuukausi". 3 kertaa seksiä viikossa kuulostaa enemmänkin suhteen ensimmäiseltä vuodelta.

Kolmisen kertaa (hyvää) seksiä kuukaudessa on pitkissä parisuhteissa varmaan sellainen määrä, johon suurin osa ihmisistä voisi olla tyytyväinen. Osa ehkä vähän vähempään, osa toivoisi ehkä hieman enemmän. Itse olen suhteessa, joka on toiminut 18 vuotta ja jossa seksiä on tuon verran, enkä oikeastaan toivo enempää.

Jos puhutaan tosiaan tilanteesta, jossa toimivan parisuhteen pitäisi olla - eli siis raskaus-, vauva- ja yöheräilyvuodet ovat takanapäin, kummallakaan ei ole isoja fyysisiä vaivoja, parisuhde toimii henkisellä tasolla, vastuunjaon tasolla ja taloudellisella tasolla - on mielestäni ihan tavanomaista ja normaalia toivoa, että seksiä olisi ehkä noin kerran viikossa, tai vaikkapa kolmisen kertaa kuussa.

Hyvässä, toimivassa parisuhteessa seksi tulee kuvioihin itsestään.

Itse miettisin lähinnä sitä, mitä parisuhteessa on vialla, jos kumppanille seksi ei yksinkertaisesti maistu (ei siis tarkoita tietenkään kuormittavia tilanteita, sairautta, tms). Suurimmaksi osaksi pitkissäkin parisuhteissa on säännöllinen seksielämä, joka toimii.

Säännöllisyys voi toki esimerkiksi iän myötä tarkoittaa harvempaa määrää seksikertoja, mutta sitä kuitenkin suhteessa on.

Kohta tietysti joku tulee kertomaan, että "hyvä parisuhde voi olla ilman seksielämääkin".

Kyllä, VOI olla. Mutta se on äärimmäisen epätodennäköistä - täysin seksittömistä parisuhteista noin 10% on onnellisia sellaisia. 90% seksittömistä parisuhteista on joko onnettomia tai vähintäänkin ei-onnellisia, lähinnä olosuhteiden pakosta yhdessä elämistä.

Joten jos parisuhteista 7-8% on totaaliseksittömiä (seksiä enintään muutamia kertoja vuodessa, ei edes kerran kuussa), onnellisessa JA seksittömässä parisuhteessa on ehkä 0,7-0,8% parisuhteessa olevista.

Tämä johtuu siitä, että yksinkertaisesti parisuhteessa on jotakin muuta vikaa - seksittömyys (jos siihen ei ole päädytty yhteisestä sopimuksesta) on useammin OIRE viallisesta parisuhteesta kuin asia, joka rikkoo "muuten hyvän parisuhteen". 

Juuri näin. Jos rakastaa kumppaniaan ja haluaa hänelle hyvää, on aika epätodennäköistä että haluaa hänen elävän vasten tahtoaan seksitöntä elämää. Kun ajaudutaan tilanteeseen jossa seksi loppuu (ilman ainakin toisen tahtoa) kaikissa muodoissaan, on jotain isoa tapahtunut jo sitä ennen suhteen muilla osa-alueilla. Kyllä sitä puolisoa pystyy hellimään jos vain halua ja tahtoa riittää edes jonkin verran vaikka kuinka oltaisiin väsyneitäkin.

Ja juuri säännöllisyys pitää seksielämän parhaiten hengissä läpi vaikeampien vaiheiden. Jos seksi pääsee hiipumaan ja ikäänkuin unohtumaan suhteesta, se on paljon vaikeampi enää elvyttää kuin jos sitä olisi pidetty yllä edes jonkun verran.

Näinhän se on. Viimeistä kappaletta tarkentaisin vielä sen verran, että seksi ei yleensä hiivu tai unohdu parisuhteesta kuin toiselta osapuolelta (joka voi olla aivan yhtä hyvin mies kuin nainen).

Eikä seksielämän kuoleminen parisuhteessa ole useinkaan kovin seesteinen tai rauhallinen prosessi. Ei mitään hidasta ja rauhallista hiipumista, vaan tavattoman usein se tapahtuu monenlaisten kriisien seurauksena.

Seksielämän pakoton ja jopa yllätyksetön säännöllisyys on minusta hyvän parisuhteen ja seksielämän tae. Meillä puolisoni kanssa on vakiintunut tilanne, jossa kerran viikossa, sunnuntaisin, on ilta varattu hyvälle ja mahdollisimman kiireettömälle rakastelulle (mieluiten vähintään puoli tuntia). Se ei tarkoita, että sitä pitäisi olla joka sunnuntai, mutta oletus on, että sitä voisi olla. Ja jos syystä tai toisesta sitä ei ole - mikä tahansa syy on hyvä - asia nostetaan esille ja todetaan, että "ensi kerralla sitten". Jos seksiä ei ole, olemme useimmiten muuten vain intiimisti lähekkäin, esimerkiksi illalla viltin alla ilman paitoja sylikkäin (ilman seksuaalista kosketusta). Useimmiten sunnuntai-iltapäivän myötä pystymme molemmat pikku hiljaa virittäytymään sille taajuudelle - pienet kosketukset, katseet ja halaukset luovat odottavaa tunnelmaa.

Tämä on minusta tylsä, mutta hyvä tapa pitää seksielämä säännöllisenä ja toimivana. Seksistä ei ole tullut kummallekaan paineita, ja kieltäytyminen on ihan hyväksyttyä ja välillä toki tarpeellistakin, mutta fiilikset ja mahdollinen tarpeellinen syy seksin väliin jättämiselle pyritään tuomaan keskusteluun jo hyvissä ajoin, että kumpikaan ei turhaudu. Useimmiten fiiliksiä on molemmilla kovastikin. Tämä ei silti tarkoita, etteikö seksiä voisi olla joskus myös arjessa - välillä sitä voi olla jopa useamman kerran viikossakin - mutta se on kaikki "extraa", ja sunnuntai-illat ovat varsinaisesti seksielämämme perusta.

Naiset ovat lähtökohtaisesti oikeutettuja laittamaan seksin tauolle määrittelemättömäksi ajaksi, ja jos ei miehelle kelpaa niin se on miesvauva.

Taas näitä synkeitä kommentteja, jotka ihan oikeasti minusta eivät ole missään suhteessa tosielämän kanssa. 

Oikeassa elämässä on leijonanosa parisuhteista sellaisia, joissa naiset eivät pihtaa eivätkä laita seksiä tauolle määrittelemättömäksi ajaksi ihan kiusallaan. En minä enkä puolisoni ole koskaan kuullut tilanteesta, jossa nainen "pihtaisi seksiä", vaikka välillä melko avoimestikin puhumme ystäviemme kanssa parisuhteiden ongelmista ja kipukohdistakin. Jotkut ovat kertoneet, että parisuhteessa ei ole ollut "riittävästi sutinaa", mutta niissä tilanteissa syyt ovat johtuneet esimerkiksi pikkulapsiperheen elämästä, vaikeista synnytyksistä, sairauksista, lääkityksistä tai jostakin muusta asiasta.

Useimmiten naisten haluttomuus johtuu joko fyysisistä vaivoista, lääkityksestä, pikkulapsista tai ylipäätään huonosta parisuhteesta. Sen sijaan miehissä tuntuu olevan sellaisia, jotka "pihtaavat", eli ilman mitään erityistä syytä tai isoa ongelmaa parisuhteessa saattavat yksinkertaisesti olla joko täysin haluttomia naistaan kohtaan, tai ainakin ovat täysin välinpitämättömiä naisen nautinnosta silloin harvoin, kun seksiä haluavat - eli "pihtaavat" naisilta nautintoa.

Esimerkiksi eräs nainen kärsi haluttomuudesta edellisessä parisuhteessaan, mutta tuolloisessa tilanteessa hän oli sekä kahden pienen erityislapsen äiti, että itsekin vahvalla lääkityksellä. Nykyisessä parisuhteessaan tämä sama nainen puolestaan kärsii miehen totaalihaluttomuudesta - lapset ovat kasvaneet, ja hänen oma lääkityksensä on nykyisin minimissään, joten halut ovat palanneet - mutta miestä ei kiinnosta lainkaan. Mies on myös emotionaalisesti melko välinpitämätön, ei huomioi positiivisesti naista, eikä ole kertaakaan suostunut esimerkiksi hyväilemään puolisoaan seksuaalisesti, vaikka nainen on sitä pyytänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle jäi sellainen kuva, että AP on sopeutunut saapuneeseen perheenjäseneen, mutta mies ei ole. Vauva muuttaa pakostakin parisuhteen dynamiikkaa, kun se pieni ihminen ei pärjää ilman vanhempaa. Mies koittaa yhä elää samassa dynamiikassa kuin ennen lasta, mutta se on mahdotonta. Vauva vaatii enemmän huomiota ja aikaa, mikä on johtanut siihen, että mies on mustasukkainen omalle vauvalle.

Ap on sukeltanut lapsen maailmaan, mies on jäänyt kuplan ulkopuolelle ja uhoaa siellä toisella puolella.

Ap suojelee lastaan ja itseään. Hän ei pysty olemaan hyvä vaimo. Ehkä hän ei pystyisi olemaan sitä, vaikka mies olisi kuinka ihana, sillä hän ei tarvitse suhdetta mieheensä. Lapsi tyydyttää ap:n tarpeen kokea itsensä tärkeäksi.

Niin, voi sen nähdä näinkin päin. Mutta en ole vakuuttunut etteikö AP tarvisi miestä, enemmänkin ettei hän vaan yksinkertaisesti oikein jaksa ja pysty reopeytymään jakamaan omaa huomiota molemmille, kun lapsi on vaativa ja niin on mieskin.

Lapsi kuulostaa täysin normaalilta, kitos ap:n. Lasta ei ole opetettu olemaan omissa maailmoissaan... Kun tämä lapsi kasvaa, hän on helpompi kuin ne omissa maailmoissaan "viihtyvät". -eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olenko ainoa, joka on kokenut myös miehen puolelta tällaista? Löytyy hyvin usein ainakin eronneiden isien keskuudesta. Minulla oli tällainen mies, otti tällaisen ns perinteisen naisen roolin. Seksiäkin aloin haluta liian nopeasti synnytyksen jälkeen(!)

Ei hän halunnut tehdä kanssani yhtään mitään. No, telkkariseuraksi joskus kelpasin ja seksiäkin olisi sitten omien tarpeidensa mukaan halunnut. Ja harrastettiinkin, vaikka parisuhdetta ei käytännössä enää ollut.

Siinä vaiheessa kun minä istuin kerran auton takapenkillä ja mies kysyy vieressä istuvalta pikkutytöltä, että " rakas, mennäänkö tänään saunaan" aloin ajatella, että tää ei ole ihan tervettä. Mies on riippuvuussuhteessa lapsiinsa, 24t vuorokaudessa heidän kanssaan omalla viikollaan ( kyseessä siis eroisä). Kouluikäisten nukuttamiseen käyttää koko illan. Koska haluaa. Ei ymmärtänyt miksei sitten toisella viikolla riitä, että oltas kaksin katseltu telkkaria. Että kehtasin vielä toivoa, että hän olisi halunnut kanssani tehdä jotain muutakin.

Nyt saa mies keskittyä satasella lapsiinsa. Näitä on sitten tinderit pullollaan. Näille riittää, että voivat vapaaviikollaan pari kertaa käydä vakipanon luona ja siinä se. Ei heistä ole parisuhteeseen.

Olet vain mustasukkainen lapselle. Et kestä että joku muu on miehelle se tärkein. Aikuistu jo.

Kenenhän pitäisi aikuistua? Ei ole normaalia olla kiinni lapsessaan niin, että aikuisten väliset suhteet kärsivät. Jos aikuiselle tärkein sihde on omaan lapseen, on hän itse jämähtänyt lapsen tasolle eikä kykene aikuisten välisiin suhteisiin. On täysin ok olla myös mustasukkainen.

On ihan luonnollista että vanhemman tärkein suhde on omaan lapseen. Aika sydämetön on ihminen, jolle oma lapsi tulee vasta muiden tuttavuuksien jälkeen.

Tärkein suhde ei ole sama kuin ainoa suhde johon panostetaan millään lailla. Se, että vanhemmat eivät pidä huolta parisuhteesta on myös lapsen edun vastaista.

Jatkat miesvauva ulìnaasi?

Noloa.