Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on vihainen kun olen priorisoitunut lapsen parisuhteemme edelle. Mutta miten muuten se voisi mennä?
Meillä on juuri kaksi täyttänyt lapsi. Yhdessä suunniteltu ja haluttu. Mies on ollut jo pidempään vihainen siitä, että olen priorisoinut vauvan ja nyttemmin taaperon parisuhteemme edelle. On katkera ja usein aloittaa riidan asiasta.
Selittäkää minulle miten muuten asia voisi olla. Vauva ja pieni lapsi tarvitsee jatkuvaa hoivaa ja huolenpitoa. Meillä ei ole mummeja ja kummeja hoitamassa lasta. Jo vauvana lapsi nukkui vain lyhyissä pätkissä (ja päiväunia vain liikkuvissa vaunuissa), yhä heräilee öisin. Ei ole ollenkaan itsekseen viihtyvää tyyppiä, ei ollut vauvanakaan, ja tällä hetkellä vauhtia on enemmän kuin järkeä eli on täysin vahdittava. Joku aikuinen on siis käytännössä koko ajan kiinni lapsen vahtimisessa tai hoitamisessa, ollut aina näin, koska ei lasta voi jättää yksin, tapahtuu tuhoja heti, vauvana huusi täyttä kurkkua jos jäi hetkeksi yksin. Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt.
Miten minä käytännössä voisin priorisoida tässä parisuhdetta? Millä ajalla? Ollaan joskus palkattu hoitaja kotiin kun ollaan käyty kaksin jossain, mutta harvoin tähän on varaa eikä se ole tilannetta muuttanut mihinkään, mies on yhä vihainen.
Kommentit (1809)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi naristaan vain miehen tarpeista? Ei niistä aloituksen äidin tarpeistakaan mies ole kiinnostunut sen vertaa että ymmärtäisi ettei ap jaksa...Parisuhteessa huomioidaan molempien tarpeet, silloin se toimii. Eli ap tarvitsee apua mieheltä arkeen, sitten voi riittäää energiaa siihen parisuhteeseenkin...
Hyvä parisuhde auttaa jaksamaan. Nainen ei ole vaivautunut pariin vuoteen pitämään mitään huolta parisuhteesta ja kaikki on jäänyt.
Katsot vain lopputulosta, et sitä matkaa siihen. Tyypillistä miehiä vihaaville naisille.
He vaihtavat parisuhteen lapsiin ja ihmettelevät millainen mies haluaa sen vanhan parisuhteen, kun kaiken saa lapsiltakin 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja tyypillinen typerä kanaemo joka tulee jossain vaiheessa olemaan yksinhuoltaja.
Miettikääpä naiset tätä kuviota ihan oikeasti. Te menette naimisiin, toivottavasti miehen kanssa jota rakastatte. Sitten teette hänen kanssaan lapsen.
Eikö tämä ole jo selvää, kumpi on ensin ja ykkönen ja toinen sitten vasta sen jälkeen.
Ole siinä sitten yksinäsi sen jälkeenkin kun sinun ykköseksi asettama lapsi painelee pitkin kyliä ja aikuistuttuaan toivottavasti häipyy kotoaan ja tekee omat liikkunsa ja mahdollisesti perheensä.
Ja siinäkö vaiheessa mies sitten taas kelpaisi. Hyi helvetti minkälaisia typeriä naisia on olemassakin.
Ei tuo ole miehelle mikään ongelma, tietysti lapsi on ykkönen äidille JA isälle.
Miestä alkaa häiritsemään se, ettei hän ole listalla, ainoastaan äiti ja lapsi ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja tyypillinen typerä kanaemo joka tulee jossain vaiheessa olemaan yksinhuoltaja.
Miettikääpä naiset tätä kuviota ihan oikeasti. Te menette naimisiin, toivottavasti miehen kanssa jota rakastatte. Sitten teette hänen kanssaan lapsen.
Eikö tämä ole jo selvää, kumpi on ensin ja ykkönen ja toinen sitten vasta sen jälkeen.
Ole siinä sitten yksinäsi sen jälkeenkin kun sinun ykköseksi asettama lapsi painelee pitkin kyliä ja aikuistuttuaan toivottavasti häipyy kotoaan ja tekee omat liikkunsa ja mahdollisesti perheensä.
Ja siinäkö vaiheessa mies sitten taas kelpaisi. Hyi helvetti minkälaisia typeriä naisia on olemassakin.
Ei tuo ole miehelle mikään ongelma, tietysti lapsi on ykkönen äidille JA isälle.
Miestä alkaa häiritsemään se, ettei hän ole listalla, ainoastaan äiti ja lapsi ovat.
Ja lemmikit. Tämä on feminismin hedelmä, miehen ihmisarvon täydellinen tuho. Seuraavaksi feminazit yrittää sulloa miehet uuniin jaloissa pyörimästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja tyypillinen typerä kanaemo joka tulee jossain vaiheessa olemaan yksinhuoltaja.
Miettikääpä naiset tätä kuviota ihan oikeasti. Te menette naimisiin, toivottavasti miehen kanssa jota rakastatte. Sitten teette hänen kanssaan lapsen.
Eikö tämä ole jo selvää, kumpi on ensin ja ykkönen ja toinen sitten vasta sen jälkeen.
Ole siinä sitten yksinäsi sen jälkeenkin kun sinun ykköseksi asettama lapsi painelee pitkin kyliä ja aikuistuttuaan toivottavasti häipyy kotoaan ja tekee omat liikkunsa ja mahdollisesti perheensä.
Ja siinäkö vaiheessa mies sitten taas kelpaisi. Hyi helvetti minkälaisia typeriä naisia on olemassakin.
Ei tuo ole miehelle mikään ongelma, tietysti lapsi on ykkönen äidille JA isälle.
Miestä alkaa häiritsemään se, ettei hän ole listalla, ainoastaan äiti ja lapsi ovat.
No se lapsi ei kyllä saa olla ykkönen kummallekaan. Jos se on, ei ymmärrä mitä on romanttinen rakkaus, mitä vanhemman rakkaus lapseen ja mitä on naiseus/mieheys, mitä on parisuhde ja mitä on perhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja tyypillinen typerä kanaemo joka tulee jossain vaiheessa olemaan yksinhuoltaja.
Miettikääpä naiset tätä kuviota ihan oikeasti. Te menette naimisiin, toivottavasti miehen kanssa jota rakastatte. Sitten teette hänen kanssaan lapsen.
Eikö tämä ole jo selvää, kumpi on ensin ja ykkönen ja toinen sitten vasta sen jälkeen.
Ole siinä sitten yksinäsi sen jälkeenkin kun sinun ykköseksi asettama lapsi painelee pitkin kyliä ja aikuistuttuaan toivottavasti häipyy kotoaan ja tekee omat liikkunsa ja mahdollisesti perheensä.
Ja siinäkö vaiheessa mies sitten taas kelpaisi. Hyi helvetti minkälaisia typeriä naisia on olemassakin.
Ei tuo ole miehelle mikään ongelma, tietysti lapsi on ykkönen äidille JA isälle.
Miestä alkaa häiritsemään se, ettei hän ole listalla, ainoastaan äiti ja lapsi ovat.
Mies, jolle tytär on vaimoaan tärkeämpi? Heille on ihan oma sanansa, miksi äideille ei ole?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni tässä on nyt kaksi asiaa
1) Mies kokee jäävänsä toiseksi lapseen verrattuna. Tähän ei varmaan auta muu kuin yhteinen keskustelu ja asioden selvittäminen ja ratkominen yhdessä. Varmasti lopulta te molemmat haluatte yhteistä aikaa?
2) Asioiden tekeminen lapsen kanssa. Kuulostaa todella uuvuttavalle että sinulla äitinä ei ole yhtään omaa aikaa ja lapsen seurassa pitää olla koko ajan joku viihdyttämässä. Lapsi lienee jo tottunut tällaiseen ”palveluun”? Jos nyt verrataan vaikka tilannetta useampilapsiseen perheeseen niin eihän sellaisessa ole mahdollisuutta jatkuvasti viihdyttää yhtä lasta, vaan lapset kyllä pärjäävät hetken itsekseenkin. Toki kodissa on hyvä olla turvallinen ympäristö puuhailla. Esim äiti voi hyvin käydä suihkussa / meikata / leikata kynnet / lähettää sähköpostia vaikka olisikin lapsen kanssa kahdestaan. Lapsi kannattaa totuttaa siihen että ei tarvi aivan jatkuvasti kädestä pitäjää (siis kuvainnollisesti).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli mies ei ole enää mies vaan isi? Isi, joka kerää pisteitä saadakseen olla mies ja puoliso? Hyi hlvt. Olisiko kannattanut sanoa tämä ennen lasten tekoa?
Eli naisen pitää kerätä pisteitä mieheltä olemalla pyytämättä lasten- ja kodinhoidon jakamista? Hyi hlvt. Olisiko miehen kannattanut sanoa jo ennen lasten tekemistä, että aikoo arvottaa ja määritellä suhteen sen perusteella, miten nainen häntä huomioi läheisyydellä ja seksillä? Millainen ihminen parisuhteessa ylipäänsä vaatii toiselta huomiota itselleen? Kyllä päässä on vikaa jos harmittaa ettei läheisyyttä ole jokin tarkka minuuttimäärä, varsinkin kun voi nauttia lastensa hoivaamisesta sen sijaan.
Ai millainen ihminen? Parisuhteessa elävä ihminen. Ihan jokainen. Mitä parisuhde sun mielestä on jos ei toisen huomioimista ja arvostamista?
Niin juuri, hän ei ole parisuhteessa kirjoitus kertoo sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja tyypillinen typerä kanaemo joka tulee jossain vaiheessa olemaan yksinhuoltaja.
Miettikääpä naiset tätä kuviota ihan oikeasti. Te menette naimisiin, toivottavasti miehen kanssa jota rakastatte. Sitten teette hänen kanssaan lapsen.
Eikö tämä ole jo selvää, kumpi on ensin ja ykkönen ja toinen sitten vasta sen jälkeen.
Ole siinä sitten yksinäsi sen jälkeenkin kun sinun ykköseksi asettama lapsi painelee pitkin kyliä ja aikuistuttuaan toivottavasti häipyy kotoaan ja tekee omat liikkunsa ja mahdollisesti perheensä.
Ja siinäkö vaiheessa mies sitten taas kelpaisi. Hyi helvetti minkälaisia typeriä naisia on olemassakin.
Ei tuo ole miehelle mikään ongelma, tietysti lapsi on ykkönen äidille JA isälle.
Miestä alkaa häiritsemään se, ettei hän ole listalla, ainoastaan äiti ja lapsi ovat.
Ja lemmikit. Tämä on feminismin hedelmä, miehen ihmisarvon täydellinen tuho. Seuraavaksi feminazit yrittää sulloa miehet uuniin jaloissa pyörimästä.
Se on ollut feministien listalla jo 60-luvulla. Miesten täydellinen hävittäminen siis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä asiat liian hyvin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni kiinnitti huomion tuo, että vauva olisi vaatinut hiljaisuutta tissillä ollessaan. Varmaan näin, mutta äiti siinä on sen vauvan tähän opettanut olemalla hermoheikko kyvytön keskittymään pariin asiaan kerrallaan. Ihan pienikin lapsi vaistoaa äidin hermoilun ja kokee olonsa epävarmaksi. Eli kyllä tässä tapauksessa se äiti on ongelman ydin. Pieni vauva ei häiriinny syödessän vanhempiensa samanaikaisesta keskustelusta, ellei äiti viestitä omalla kehonkielellään lapselle hermoiluaan. Olen yli kuuskymppinen nainen, kolmen ihanan lapsen mummi ja kahden hienon lapsen äiti. Ei ennen jatkuvasti oltu uupuneita ja valitettu oman ajan puutetta ym. Ja lisään vielä, että ei ollut turvaverkkoja eikä lastenhoitoapuja itsellä ainakaan. Enpä olisi osannut kyllä edes kaivata ko. asioita. Silloin ei vaan kai ollut tapana tarvita sitä omaa aikaa samalla tavalla kuin nykyään.
Voi lässyn lässyn lää nyt taas. Jos sinun lähipiirissä olevat vauvat eivät ole olleet yliherkkiä äänille, niin ei se tarkoita että kukaan vauva ei olisi.
Ja joillekin naisille imetys on vaikeaa. Esim sektion takia maito ei nouse kunnolla tms ja imetyksestä tulee stressin aihe ilman omaa syytä. Äitien syyllistäminen perheen kaikista ongelmista on iljettävää.Miten tuo kirjoitus syyllisti? Siinähän aikuinen nainen kertoi lapsistaan ja lapsenlapsistaan ja kuinka aiemmin asiat olivat. Jos joku syyllistyy, niin se on ihan oma valinta. Imetyksestä ei tuossa kyllä puhuttu sanaakaan, mistä sen vetäisit? Ei silti, ei se imetys ennenkään ole kaikilta onnistunut, eihän se ihmistä sen huonommaksi tee.
Ihan samaa mieltä olen tuon kirjoittajan kanssa, että aiemmin ei vaadittu apua, pärjättiin sitten paremmin tai huonommin. Isovanhemmat olivat usein niin nuoria, että olivat itsekin työelämässä, ei heitä haluttu vaatia hoitamaan lapsenlapsia vapaa-aikanaan, omat lapsensahan olivat aikanaan jo, ihan itse myöskin, hoitaneet. Maailma on muuttunut kummalliseksi paikaksi monessakin mielessä, eikä vähiten siinä, että kaiken pitäisi olla niin helppoa ja mikään ei saisi stressata, heti ahdistaa. Jotenkin on hävinnyt se suomalainen sisu ja halu pärjätä.
Siinä puhuttiin pienen vauvan syömisestä. Käytännössä se on yleensä imetystä, toki voi tarkoittaa pullomaitoakin.
Minulla meni esikoisen aikaan toista kuukautta 10-12 tuntia vuorokaudessa pelkästään imettämiseen. En pystynyt silloin tekemään mitään muuta, koska tarvitsin siihen molemmat kädet. Varmaan joku parempi äiti olisi jaloilla kuorinut perunat ja hämmentänyt keitot tai imenyt miehen munaa.
Tämä on 2 v, tuskin se tississä 12 h/vrk enää roikkuu. Jos roikkuu niin sitten varmaan tarttis tehrä jotain asialle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi naristaan vain miehen tarpeista? Ei niistä aloituksen äidin tarpeistakaan mies ole kiinnostunut sen vertaa että ymmärtäisi ettei ap jaksa...Parisuhteessa huomioidaan molempien tarpeet, silloin se toimii. Eli ap tarvitsee apua mieheltä arkeen, sitten voi riittäää energiaa siihen parisuhteeseenkin...
Hyvä parisuhde auttaa jaksamaan. Nainen ei ole vaivautunut pariin vuoteen pitämään mitään huolta parisuhteesta ja kaikki on jäänyt.
Katsot vain lopputulosta, et sitä matkaa siihen. Tyypillistä miehiä vihaaville naisille.
He vaihtavat parisuhteen lapsiin ja ihmettelevät millainen mies haluaa sen vanhan parisuhteen, kun kaiken saa lapsiltakin 😅
Et ole tosissasi? Sairasta!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja tyypillinen typerä kanaemo joka tulee jossain vaiheessa olemaan yksinhuoltaja.
Miettikääpä naiset tätä kuviota ihan oikeasti. Te menette naimisiin, toivottavasti miehen kanssa jota rakastatte. Sitten teette hänen kanssaan lapsen.
Eikö tämä ole jo selvää, kumpi on ensin ja ykkönen ja toinen sitten vasta sen jälkeen.
Ole siinä sitten yksinäsi sen jälkeenkin kun sinun ykköseksi asettama lapsi painelee pitkin kyliä ja aikuistuttuaan toivottavasti häipyy kotoaan ja tekee omat liikkunsa ja mahdollisesti perheensä.
Ja siinäkö vaiheessa mies sitten taas kelpaisi. Hyi helvetti minkälaisia typeriä naisia on olemassakin.
Ei tuo ole miehelle mikään ongelma, tietysti lapsi on ykkönen äidille JA isälle.
Miestä alkaa häiritsemään se, ettei hän ole listalla, ainoastaan äiti ja lapsi ovat.
Mies, jolle tytär on vaimoaan tärkeämpi? Heille on ihan oma sanansa, miksi äideille ei ole?
"And I knew in that exact moment, if we were ever under attack, I would use my wife as a human shield to protect that baby"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja tyypillinen typerä kanaemo joka tulee jossain vaiheessa olemaan yksinhuoltaja.
Miettikääpä naiset tätä kuviota ihan oikeasti. Te menette naimisiin, toivottavasti miehen kanssa jota rakastatte. Sitten teette hänen kanssaan lapsen.
Eikö tämä ole jo selvää, kumpi on ensin ja ykkönen ja toinen sitten vasta sen jälkeen.
Ole siinä sitten yksinäsi sen jälkeenkin kun sinun ykköseksi asettama lapsi painelee pitkin kyliä ja aikuistuttuaan toivottavasti häipyy kotoaan ja tekee omat liikkunsa ja mahdollisesti perheensä.
Ja siinäkö vaiheessa mies sitten taas kelpaisi. Hyi helvetti minkälaisia typeriä naisia on olemassakin.
Ei tuo ole miehelle mikään ongelma, tietysti lapsi on ykkönen äidille JA isälle.
Miestä alkaa häiritsemään se, ettei hän ole listalla, ainoastaan äiti ja lapsi ovat.
No se lapsi ei kyllä saa olla ykkönen kummallekaan. Jos se on, ei ymmärrä mitä on romanttinen rakkaus, mitä vanhemman rakkaus lapseen ja mitä on naiseus/mieheys, mitä on parisuhde ja mitä on perhe.
No, kyllä lapsen tulisi olla sekä äidin että isän ykkösasia. Olisin valmis uhraamaan mieheni ja itseni lapsen takia, ja 100 % varmasti myös mieheni olisi samalla tavalla.
Kuitenkaan se ei sulje pois sitä, mitä on romanttinen rakkaus. Joka on myös hyvin tärkää, jos meinaa parisuhteessa olla.
Tää ap:n tapaus kuulostaa haastavalta. Ensimmäisen lapsen kanssa oli vaikeampaa ja helpottui toisen kanssa. Kaksivuotias on kyllä jo aika iso ja itse olin jo ollut vuoden tuossa vaiheessa töissä, joten en osaa ajatella sellaista, että olisi täysin kiinni kaksivuotiaassa. Meillä mies kyllä piti myös isyysvapaansa ja lapset meni sitten päiväkotiin. Vuorotyö mahdollisti lyhyemmät viikot lapselle hoidosta, koska oli arkivapaita ja toisella sitten kaikki viikonloput vapaita. Samalla myös vanhemmuus jakautui paremmin. Tosin ap:n tapauksessa miehen pitkä työmatka varmasti ongelma. Ei mitenkään erityisen raskasta aikaa se ollut. Koliikki aika oli raskasta, todennäköisesti oli joku allergia, mutta se oli kyllä raskasta molemmille. Ja aika tasapuolisesti on ollut raskasta välillä. Ap:n tapauksessa pitäisi varmaan jakaa enemmän vanhemmuutta ja viettää aikaa yhdessä perheenä myös, eli omaa aikaa ja perheaikaa. Parisuhdeaikaa pitäisi varmaan vaan pyrkiä jotenkin järjestämään päivään, eikö voi istua sohvalla toisen kainalossa kun lapsi leikkii vieressä ja jutella. Jostain kai sitä pitää aloittaa, mutta ei mieskään voi vaatia, että häntä aina kuunneltaisiin. Ja seksiä voi harrastaa monessa välissä ja vaikka missä, ei ole ollut ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi naristaan vain miehen tarpeista? Ei niistä aloituksen äidin tarpeistakaan mies ole kiinnostunut sen vertaa että ymmärtäisi ettei ap jaksa...Parisuhteessa huomioidaan molempien tarpeet, silloin se toimii. Eli ap tarvitsee apua mieheltä arkeen, sitten voi riittäää energiaa siihen parisuhteeseenkin...
Hyvä parisuhde auttaa jaksamaan. Nainen ei ole vaivautunut pariin vuoteen pitämään mitään huolta parisuhteesta ja kaikki on jäänyt.
Katsot vain lopputulosta, et sitä matkaa siihen. Tyypillistä miehiä vihaaville naisille.
He vaihtavat parisuhteen lapsiin ja ihmettelevät millainen mies haluaa sen vanhan parisuhteen, kun kaiken saa lapsiltakin 😅
Et ole tosissasi? Sairasta!!
No niin onkin! Tämäkin kerju täynnä näitä täysin sairaita mammoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja tyypillinen typerä kanaemo joka tulee jossain vaiheessa olemaan yksinhuoltaja.
Miettikääpä naiset tätä kuviota ihan oikeasti. Te menette naimisiin, toivottavasti miehen kanssa jota rakastatte. Sitten teette hänen kanssaan lapsen.
Eikö tämä ole jo selvää, kumpi on ensin ja ykkönen ja toinen sitten vasta sen jälkeen.
Ole siinä sitten yksinäsi sen jälkeenkin kun sinun ykköseksi asettama lapsi painelee pitkin kyliä ja aikuistuttuaan toivottavasti häipyy kotoaan ja tekee omat liikkunsa ja mahdollisesti perheensä.
Ja siinäkö vaiheessa mies sitten taas kelpaisi. Hyi helvetti minkälaisia typeriä naisia on olemassakin.
Ei tuo ole miehelle mikään ongelma, tietysti lapsi on ykkönen äidille JA isälle.
Miestä alkaa häiritsemään se, ettei hän ole listalla, ainoastaan äiti ja lapsi ovat.
No se lapsi ei kyllä saa olla ykkönen kummallekaan. Jos se on, ei ymmärrä mitä on romanttinen rakkaus, mitä vanhemman rakkaus lapseen ja mitä on naiseus/mieheys, mitä on parisuhde ja mitä on perhe.
No, kyllä lapsen tulisi olla sekä äidin että isän ykkösasia. Olisin valmis uhraamaan mieheni ja itseni lapsen takia, ja 100 % varmasti myös mieheni olisi samalla tavalla.
Kuitenkaan se ei sulje pois sitä, mitä on romanttinen rakkaus. Joka on myös hyvin tärkää, jos meinaa parisuhteessa olla.
Tää ap:n tapaus kuulostaa haastavalta. Ensimmäisen lapsen kanssa oli vaikeampaa ja helpottui toisen kanssa. Kaksivuotias on kyllä jo aika iso ja itse olin jo ollut vuoden tuossa vaiheessa töissä, joten en osaa ajatella sellaista, että olisi täysin kiinni kaksivuotiaassa. Meillä mies kyllä piti myös isyysvapaansa ja lapset meni sitten päiväkotiin. Vuorotyö mahdollisti lyhyemmät viikot lapselle hoidosta, koska oli arkivapaita ja toisella sitten kaikki viikonloput vapaita. Samalla myös vanhemmuus jakautui paremmin. Tosin ap:n tapauksessa miehen pitkä työmatka varmasti ongelma. Ei mitenkään erityisen raskasta aikaa se ollut. Koliikki aika oli raskasta, todennäköisesti oli joku allergia, mutta se oli kyllä raskasta molemmille. Ja aika tasapuolisesti on ollut raskasta välillä. Ap:n tapauksessa pitäisi varmaan jakaa enemmän vanhemmuutta ja viettää aikaa yhdessä perheenä myös, eli omaa aikaa ja perheaikaa. Parisuhdeaikaa pitäisi varmaan vaan pyrkiä jotenkin järjestämään päivään, eikö voi istua sohvalla toisen kainalossa kun lapsi leikkii vieressä ja jutella. Jostain kai sitä pitää aloittaa, mutta ei mieskään voi vaatia, että häntä aina kuunneltaisiin. Ja seksiä voi harrastaa monessa välissä ja vaikka missä, ei ole ollut ongelma.
Tottakai itsensä uhraisi lastensa takia, mutta niin tulisi uhrata sen puolisonkin takia. Ja todellakin lapsi, mies ja nainen voi vaatia, että häntä kuunnellaan. Ihan ihmeellinen ajatus, että lapsi on ykkönen ja sit ei muuta olekaan.
Lapsi on lapsi, puoliso on puoliso ja jos heidän tärkeytensä laittaa listalle, on se puoliso tärkein, aina. Jos sit uhraudut joko puolisosi tai lapsesi vuoksi, toki se lapsi valitaan, mutta se ei johdu siitä etteikö se puoliso olisi tärkeämpi. Puolisosi on sun elämänkumppani, lapsesi on sulla vain lainassa. Puolisosi on sun sielunkumppanisi, lapsille on omansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi naristaan vain miehen tarpeista? Ei niistä aloituksen äidin tarpeistakaan mies ole kiinnostunut sen vertaa että ymmärtäisi ettei ap jaksa...Parisuhteessa huomioidaan molempien tarpeet, silloin se toimii. Eli ap tarvitsee apua mieheltä arkeen, sitten voi riittäää energiaa siihen parisuhteeseenkin...
Hyvä parisuhde auttaa jaksamaan. Nainen ei ole vaivautunut pariin vuoteen pitämään mitään huolta parisuhteesta ja kaikki on jäänyt.
Katsot vain lopputulosta, et sitä matkaa siihen. Tyypillistä miehiä vihaaville naisille.
?? Toki auttaa hyvä parisuhde jaksamaan, mutta se on tiimityötä. Ei tuossa aloittajan tapauksessa mies huomioi ap:n tarpeita myöskään...Miksi sitten toisinpäin pitäisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi naristaan vain miehen tarpeista? Ei niistä aloituksen äidin tarpeistakaan mies ole kiinnostunut sen vertaa että ymmärtäisi ettei ap jaksa...Parisuhteessa huomioidaan molempien tarpeet, silloin se toimii. Eli ap tarvitsee apua mieheltä arkeen, sitten voi riittäää energiaa siihen parisuhteeseenkin...
Hyvä parisuhde auttaa jaksamaan. Nainen ei ole vaivautunut pariin vuoteen pitämään mitään huolta parisuhteesta ja kaikki on jäänyt.
Katsot vain lopputulosta, et sitä matkaa siihen. Tyypillistä miehiä vihaaville naisille.
?? Toki auttaa hyvä parisuhde jaksamaan, mutta se on tiimityötä. Ei tuossa aloittajan tapauksessa mies huomioi ap:n tarpeita myöskään...Miksi sitten toisinpäin pitäisi?
Mistä päättelet ettei mies huomioi naisen tarpeita?
Entä kumpi lopetti ensin sen huomioimisen? Niih? Miksi miehen pitäisi huomioida naisen tarpeet joka lopettu miehen huomioimisen? Niih?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja tyypillinen typerä kanaemo joka tulee jossain vaiheessa olemaan yksinhuoltaja.
Miettikääpä naiset tätä kuviota ihan oikeasti. Te menette naimisiin, toivottavasti miehen kanssa jota rakastatte. Sitten teette hänen kanssaan lapsen.
Eikö tämä ole jo selvää, kumpi on ensin ja ykkönen ja toinen sitten vasta sen jälkeen.
Ole siinä sitten yksinäsi sen jälkeenkin kun sinun ykköseksi asettama lapsi painelee pitkin kyliä ja aikuistuttuaan toivottavasti häipyy kotoaan ja tekee omat liikkunsa ja mahdollisesti perheensä.
Ja siinäkö vaiheessa mies sitten taas kelpaisi. Hyi helvetti minkälaisia typeriä naisia on olemassakin.
Ei tuo ole miehelle mikään ongelma, tietysti lapsi on ykkönen äidille JA isälle.
Miestä alkaa häiritsemään se, ettei hän ole listalla, ainoastaan äiti ja lapsi ovat.
No se lapsi ei kyllä saa olla ykkönen kummallekaan. Jos se on, ei ymmärrä mitä on romanttinen rakkaus, mitä vanhemman rakkaus lapseen ja mitä on naiseus/mieheys, mitä on parisuhde ja mitä on perhe.
No, kyllä lapsen tulisi olla sekä äidin että isän ykkösasia. Olisin valmis uhraamaan mieheni ja itseni lapsen takia, ja 100 % varmasti myös mieheni olisi samalla tavalla.
Kuitenkaan se ei sulje pois sitä, mitä on romanttinen rakkaus. Joka on myös hyvin tärkää, jos meinaa parisuhteessa olla.
Tää ap:n tapaus kuulostaa haastavalta. Ensimmäisen lapsen kanssa oli vaikeampaa ja helpottui toisen kanssa. Kaksivuotias on kyllä jo aika iso ja itse olin jo ollut vuoden tuossa vaiheessa töissä, joten en osaa ajatella sellaista, että olisi täysin kiinni kaksivuotiaassa. Meillä mies kyllä piti myös isyysvapaansa ja lapset meni sitten päiväkotiin. Vuorotyö mahdollisti lyhyemmät viikot lapselle hoidosta, koska oli arkivapaita ja toisella sitten kaikki viikonloput vapaita. Samalla myös vanhemmuus jakautui paremmin. Tosin ap:n tapauksessa miehen pitkä työmatka varmasti ongelma. Ei mitenkään erityisen raskasta aikaa se ollut. Koliikki aika oli raskasta, todennäköisesti oli joku allergia, mutta se oli kyllä raskasta molemmille. Ja aika tasapuolisesti on ollut raskasta välillä. Ap:n tapauksessa pitäisi varmaan jakaa enemmän vanhemmuutta ja viettää aikaa yhdessä perheenä myös, eli omaa aikaa ja perheaikaa. Parisuhdeaikaa pitäisi varmaan vaan pyrkiä jotenkin järjestämään päivään, eikö voi istua sohvalla toisen kainalossa kun lapsi leikkii vieressä ja jutella. Jostain kai sitä pitää aloittaa, mutta ei mieskään voi vaatia, että häntä aina kuunneltaisiin. Ja seksiä voi harrastaa monessa välissä ja vaikka missä, ei ole ollut ongelma.
Tottakai itsensä uhraisi lastensa takia, mutta niin tulisi uhrata sen puolisonkin takia. Ja todellakin lapsi, mies ja nainen voi vaatia, että häntä kuunnellaan. Ihan ihmeellinen ajatus, että lapsi on ykkönen ja sit ei muuta olekaan.
Lapsi on lapsi, puoliso on puoliso ja jos heidän tärkeytensä laittaa listalle, on se puoliso tärkein, aina. Jos sit uhraudut joko puolisosi tai lapsesi vuoksi, toki se lapsi valitaan, mutta se ei johdu siitä etteikö se puoliso olisi tärkeämpi. Puolisosi on sun elämänkumppani, lapsesi on sulla vain lainassa. Puolisosi on sun sielunkumppanisi, lapsille on omansa.
Ei miehellä ole oikeutta, että häntä AINA kuunnellaan. Ei ole lapsellakaan sitä oikeutta, eikä minulla. Miksi olisi, se on taas asia, mitä ei voi toiselta vaatia, vaikka onkin epäkohteliasta. Olen valmis kuolemaan myös mieheni takia, samoin muiden läheisten ja nyt sotakeskustelujen alla voin todeta, että myös ihmisoikeuksien ja Suomen puolesta. Mutta siis ei mies voi siitä loukkautua, jos nainen ei kuuntele juuri sillä hetkellä, jos nainen yrittää selvittää jotain asiaa kiljuvan lapsen kanssa. Toki lapsellekin tulee opettaa, asioita, ettei se aina kiljuisi.
Kyllähän omaan lapseen on elinikäinen suhde. Toki se voi katketa lapsen puolelta, jos näin päättävät. Ja en ole mikään läheisriippuvainen, vaan introvertti ihminen, joka tarvitsee paljon omaa aikaa ja rauhaa ja sitä myös omassa perheessäni saan melko runsaasti.
Tai siis eihän nyt lapsia minään sielunkumppaneina mietitä, mitä ihmettä, ihan eri asia. Tämä logiikka ei kyllä aukene itselle yhtään. Kai tämä on vain mielipidekysymys. Mutta siis kyllä lapset ovat miehellikin tärkeämpinä kuin minä. No, ehkä meillä on vaan huono parisuhde sitten, jos näin ei voi olla, että lapset ovat tärkeintä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja tyypillinen typerä kanaemo joka tulee jossain vaiheessa olemaan yksinhuoltaja.
Miettikääpä naiset tätä kuviota ihan oikeasti. Te menette naimisiin, toivottavasti miehen kanssa jota rakastatte. Sitten teette hänen kanssaan lapsen.
Eikö tämä ole jo selvää, kumpi on ensin ja ykkönen ja toinen sitten vasta sen jälkeen.
Ole siinä sitten yksinäsi sen jälkeenkin kun sinun ykköseksi asettama lapsi painelee pitkin kyliä ja aikuistuttuaan toivottavasti häipyy kotoaan ja tekee omat liikkunsa ja mahdollisesti perheensä.
Ja siinäkö vaiheessa mies sitten taas kelpaisi. Hyi helvetti minkälaisia typeriä naisia on olemassakin.
Ei tuo ole miehelle mikään ongelma, tietysti lapsi on ykkönen äidille JA isälle.
Miestä alkaa häiritsemään se, ettei hän ole listalla, ainoastaan äiti ja lapsi ovat.
No se lapsi ei kyllä saa olla ykkönen kummallekaan. Jos se on, ei ymmärrä mitä on romanttinen rakkaus, mitä vanhemman rakkaus lapseen ja mitä on naiseus/mieheys, mitä on parisuhde ja mitä on perhe.
No, kyllä lapsen tulisi olla sekä äidin että isän ykkösasia. Olisin valmis uhraamaan mieheni ja itseni lapsen takia, ja 100 % varmasti myös mieheni olisi samalla tavalla.
Kuitenkaan se ei sulje pois sitä, mitä on romanttinen rakkaus. Joka on myös hyvin tärkää, jos meinaa parisuhteessa olla.
Tää ap:n tapaus kuulostaa haastavalta. Ensimmäisen lapsen kanssa oli vaikeampaa ja helpottui toisen kanssa. Kaksivuotias on kyllä jo aika iso ja itse olin jo ollut vuoden tuossa vaiheessa töissä, joten en osaa ajatella sellaista, että olisi täysin kiinni kaksivuotiaassa. Meillä mies kyllä piti myös isyysvapaansa ja lapset meni sitten päiväkotiin. Vuorotyö mahdollisti lyhyemmät viikot lapselle hoidosta, koska oli arkivapaita ja toisella sitten kaikki viikonloput vapaita. Samalla myös vanhemmuus jakautui paremmin. Tosin ap:n tapauksessa miehen pitkä työmatka varmasti ongelma. Ei mitenkään erityisen raskasta aikaa se ollut. Koliikki aika oli raskasta, todennäköisesti oli joku allergia, mutta se oli kyllä raskasta molemmille. Ja aika tasapuolisesti on ollut raskasta välillä. Ap:n tapauksessa pitäisi varmaan jakaa enemmän vanhemmuutta ja viettää aikaa yhdessä perheenä myös, eli omaa aikaa ja perheaikaa. Parisuhdeaikaa pitäisi varmaan vaan pyrkiä jotenkin järjestämään päivään, eikö voi istua sohvalla toisen kainalossa kun lapsi leikkii vieressä ja jutella. Jostain kai sitä pitää aloittaa, mutta ei mieskään voi vaatia, että häntä aina kuunneltaisiin. Ja seksiä voi harrastaa monessa välissä ja vaikka missä, ei ole ollut ongelma.
Tottakai itsensä uhraisi lastensa takia, mutta niin tulisi uhrata sen puolisonkin takia. Ja todellakin lapsi, mies ja nainen voi vaatia, että häntä kuunnellaan. Ihan ihmeellinen ajatus, että lapsi on ykkönen ja sit ei muuta olekaan.
Lapsi on lapsi, puoliso on puoliso ja jos heidän tärkeytensä laittaa listalle, on se puoliso tärkein, aina. Jos sit uhraudut joko puolisosi tai lapsesi vuoksi, toki se lapsi valitaan, mutta se ei johdu siitä etteikö se puoliso olisi tärkeämpi. Puolisosi on sun elämänkumppani, lapsesi on sulla vain lainassa. Puolisosi on sun sielunkumppanisi, lapsille on omansa.
Ei miehellä ole oikeutta, että häntä AINA kuunnellaan. Ei ole lapsellakaan sitä oikeutta, eikä minulla. Miksi olisi, se on taas asia, mitä ei voi toiselta vaatia, vaikka onkin epäkohteliasta. Olen valmis kuolemaan myös mieheni takia, samoin muiden läheisten ja nyt sotakeskustelujen alla voin todeta, että myös ihmisoikeuksien ja Suomen puolesta. Mutta siis ei mies voi siitä loukkautua, jos nainen ei kuuntele juuri sillä hetkellä, jos nainen yrittää selvittää jotain asiaa kiljuvan lapsen kanssa. Toki lapsellekin tulee opettaa, asioita, ettei se aina kiljuisi.
Kyllähän omaan lapseen on elinikäinen suhde. Toki se voi katketa lapsen puolelta, jos näin päättävät. Ja en ole mikään läheisriippuvainen, vaan introvertti ihminen, joka tarvitsee paljon omaa aikaa ja rauhaa ja sitä myös omassa perheessäni saan melko runsaasti.
Tai siis eihän nyt lapsia minään sielunkumppaneina mietitä, mitä ihmettä, ihan eri asia. Tämä logiikka ei kyllä aukene itselle yhtään. Kai tämä on vain mielipidekysymys. Mutta siis kyllä lapset ovat miehellikin tärkeämpinä kuin minä. No, ehkä meillä on vaan huono parisuhde sitten, jos näin ei voi olla, että lapset ovat tärkeintä.
Suhde lapseen elinikäinen...
Minä katkaisin 40+ vuotiaana välit äitiini kun tajusin mikä hän on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja tyypillinen typerä kanaemo joka tulee jossain vaiheessa olemaan yksinhuoltaja.
Miettikääpä naiset tätä kuviota ihan oikeasti. Te menette naimisiin, toivottavasti miehen kanssa jota rakastatte. Sitten teette hänen kanssaan lapsen.
Eikö tämä ole jo selvää, kumpi on ensin ja ykkönen ja toinen sitten vasta sen jälkeen.
Ole siinä sitten yksinäsi sen jälkeenkin kun sinun ykköseksi asettama lapsi painelee pitkin kyliä ja aikuistuttuaan toivottavasti häipyy kotoaan ja tekee omat liikkunsa ja mahdollisesti perheensä.
Ja siinäkö vaiheessa mies sitten taas kelpaisi. Hyi helvetti minkälaisia typeriä naisia on olemassakin.
Ei tuo ole miehelle mikään ongelma, tietysti lapsi on ykkönen äidille JA isälle.
Miestä alkaa häiritsemään se, ettei hän ole listalla, ainoastaan äiti ja lapsi ovat.
No se lapsi ei kyllä saa olla ykkönen kummallekaan. Jos se on, ei ymmärrä mitä on romanttinen rakkaus, mitä vanhemman rakkaus lapseen ja mitä on naiseus/mieheys, mitä on parisuhde ja mitä on perhe.
No, kyllä lapsen tulisi olla sekä äidin että isän ykkösasia. Olisin valmis uhraamaan mieheni ja itseni lapsen takia, ja 100 % varmasti myös mieheni olisi samalla tavalla.
Kuitenkaan se ei sulje pois sitä, mitä on romanttinen rakkaus. Joka on myös hyvin tärkää, jos meinaa parisuhteessa olla.
Tää ap:n tapaus kuulostaa haastavalta. Ensimmäisen lapsen kanssa oli vaikeampaa ja helpottui toisen kanssa. Kaksivuotias on kyllä jo aika iso ja itse olin jo ollut vuoden tuossa vaiheessa töissä, joten en osaa ajatella sellaista, että olisi täysin kiinni kaksivuotiaassa. Meillä mies kyllä piti myös isyysvapaansa ja lapset meni sitten päiväkotiin. Vuorotyö mahdollisti lyhyemmät viikot lapselle hoidosta, koska oli arkivapaita ja toisella sitten kaikki viikonloput vapaita. Samalla myös vanhemmuus jakautui paremmin. Tosin ap:n tapauksessa miehen pitkä työmatka varmasti ongelma. Ei mitenkään erityisen raskasta aikaa se ollut. Koliikki aika oli raskasta, todennäköisesti oli joku allergia, mutta se oli kyllä raskasta molemmille. Ja aika tasapuolisesti on ollut raskasta välillä. Ap:n tapauksessa pitäisi varmaan jakaa enemmän vanhemmuutta ja viettää aikaa yhdessä perheenä myös, eli omaa aikaa ja perheaikaa. Parisuhdeaikaa pitäisi varmaan vaan pyrkiä jotenkin järjestämään päivään, eikö voi istua sohvalla toisen kainalossa kun lapsi leikkii vieressä ja jutella. Jostain kai sitä pitää aloittaa, mutta ei mieskään voi vaatia, että häntä aina kuunneltaisiin. Ja seksiä voi harrastaa monessa välissä ja vaikka missä, ei ole ollut ongelma.
Tottakai itsensä uhraisi lastensa takia, mutta niin tulisi uhrata sen puolisonkin takia. Ja todellakin lapsi, mies ja nainen voi vaatia, että häntä kuunnellaan. Ihan ihmeellinen ajatus, että lapsi on ykkönen ja sit ei muuta olekaan.
Lapsi on lapsi, puoliso on puoliso ja jos heidän tärkeytensä laittaa listalle, on se puoliso tärkein, aina. Jos sit uhraudut joko puolisosi tai lapsesi vuoksi, toki se lapsi valitaan, mutta se ei johdu siitä etteikö se puoliso olisi tärkeämpi. Puolisosi on sun elämänkumppani, lapsesi on sulla vain lainassa. Puolisosi on sun sielunkumppanisi, lapsille on omansa.
Ei miehellä ole oikeutta, että häntä AINA kuunnellaan. Ei ole lapsellakaan sitä oikeutta, eikä minulla. Miksi olisi, se on taas asia, mitä ei voi toiselta vaatia, vaikka onkin epäkohteliasta. Olen valmis kuolemaan myös mieheni takia, samoin muiden läheisten ja nyt sotakeskustelujen alla voin todeta, että myös ihmisoikeuksien ja Suomen puolesta. Mutta siis ei mies voi siitä loukkautua, jos nainen ei kuuntele juuri sillä hetkellä, jos nainen yrittää selvittää jotain asiaa kiljuvan lapsen kanssa. Toki lapsellekin tulee opettaa, asioita, ettei se aina kiljuisi.
Kyllähän omaan lapseen on elinikäinen suhde. Toki se voi katketa lapsen puolelta, jos näin päättävät. Ja en ole mikään läheisriippuvainen, vaan introvertti ihminen, joka tarvitsee paljon omaa aikaa ja rauhaa ja sitä myös omassa perheessäni saan melko runsaasti.
Tai siis eihän nyt lapsia minään sielunkumppaneina mietitä, mitä ihmettä, ihan eri asia. Tämä logiikka ei kyllä aukene itselle yhtään. Kai tämä on vain mielipidekysymys. Mutta siis kyllä lapset ovat miehellikin tärkeämpinä kuin minä. No, ehkä meillä on vaan huono parisuhde sitten, jos näin ei voi olla, että lapset ovat tärkeintä.
Korjaan, Suomen ihmisoikeuksien ja demokratian puolesta. Muu maailma ei ehkä ole enää pelastettavissa kokonaan, vakavasti sanottuna.
Aloittaja tyypillinen typerä kanaemo joka tulee jossain vaiheessa olemaan yksinhuoltaja.
Miettikääpä naiset tätä kuviota ihan oikeasti. Te menette naimisiin, toivottavasti miehen kanssa jota rakastatte. Sitten teette hänen kanssaan lapsen.
Eikö tämä ole jo selvää, kumpi on ensin ja ykkönen ja toinen sitten vasta sen jälkeen.
Ole siinä sitten yksinäsi sen jälkeenkin kun sinun ykköseksi asettama lapsi painelee pitkin kyliä ja aikuistuttuaan toivottavasti häipyy kotoaan ja tekee omat liikkunsa ja mahdollisesti perheensä.
Ja siinäkö vaiheessa mies sitten taas kelpaisi. Hyi helvetti minkälaisia typeriä naisia on olemassakin.