Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on vihainen kun olen priorisoitunut lapsen parisuhteemme edelle. Mutta miten muuten se voisi mennä?
Meillä on juuri kaksi täyttänyt lapsi. Yhdessä suunniteltu ja haluttu. Mies on ollut jo pidempään vihainen siitä, että olen priorisoinut vauvan ja nyttemmin taaperon parisuhteemme edelle. On katkera ja usein aloittaa riidan asiasta.
Selittäkää minulle miten muuten asia voisi olla. Vauva ja pieni lapsi tarvitsee jatkuvaa hoivaa ja huolenpitoa. Meillä ei ole mummeja ja kummeja hoitamassa lasta. Jo vauvana lapsi nukkui vain lyhyissä pätkissä (ja päiväunia vain liikkuvissa vaunuissa), yhä heräilee öisin. Ei ole ollenkaan itsekseen viihtyvää tyyppiä, ei ollut vauvanakaan, ja tällä hetkellä vauhtia on enemmän kuin järkeä eli on täysin vahdittava. Joku aikuinen on siis käytännössä koko ajan kiinni lapsen vahtimisessa tai hoitamisessa, ollut aina näin, koska ei lasta voi jättää yksin, tapahtuu tuhoja heti, vauvana huusi täyttä kurkkua jos jäi hetkeksi yksin. Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt.
Miten minä käytännössä voisin priorisoida tässä parisuhdetta? Millä ajalla? Ollaan joskus palkattu hoitaja kotiin kun ollaan käyty kaksin jossain, mutta harvoin tähän on varaa eikä se ole tilannetta muuttanut mihinkään, mies on yhä vihainen.
Kommentit (1809)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä asiat liian hyvin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni kiinnitti huomion tuo, että vauva olisi vaatinut hiljaisuutta tissillä ollessaan. Varmaan näin, mutta äiti siinä on sen vauvan tähän opettanut olemalla hermoheikko kyvytön keskittymään pariin asiaan kerrallaan. Ihan pienikin lapsi vaistoaa äidin hermoilun ja kokee olonsa epävarmaksi. Eli kyllä tässä tapauksessa se äiti on ongelman ydin. Pieni vauva ei häiriinny syödessän vanhempiensa samanaikaisesta keskustelusta, ellei äiti viestitä omalla kehonkielellään lapselle hermoiluaan. Olen yli kuuskymppinen nainen, kolmen ihanan lapsen mummi ja kahden hienon lapsen äiti. Ei ennen jatkuvasti oltu uupuneita ja valitettu oman ajan puutetta ym. Ja lisään vielä, että ei ollut turvaverkkoja eikä lastenhoitoapuja itsellä ainakaan. Enpä olisi osannut kyllä edes kaivata ko. asioita. Silloin ei vaan kai ollut tapana tarvita sitä omaa aikaa samalla tavalla kuin nykyään.
Voi lässyn lässyn lää nyt taas. Jos sinun lähipiirissä olevat vauvat eivät ole olleet yliherkkiä äänille, niin ei se tarkoita että kukaan vauva ei olisi.
Ja joillekin naisille imetys on vaikeaa. Esim sektion takia maito ei nouse kunnolla tms ja imetyksestä tulee stressin aihe ilman omaa syytä. Äitien syyllistäminen perheen kaikista ongelmista on iljettävää.Miten tuo kirjoitus syyllisti? Siinähän aikuinen nainen kertoi lapsistaan ja lapsenlapsistaan ja kuinka aiemmin asiat olivat. Jos joku syyllistyy, niin se on ihan oma valinta. Imetyksestä ei tuossa kyllä puhuttu sanaakaan, mistä sen vetäisit? Ei silti, ei se imetys ennenkään ole kaikilta onnistunut, eihän se ihmistä sen huonommaksi tee.
Ihan samaa mieltä olen tuon kirjoittajan kanssa, että aiemmin ei vaadittu apua, pärjättiin sitten paremmin tai huonommin. Isovanhemmat olivat usein niin nuoria, että olivat itsekin työelämässä, ei heitä haluttu vaatia hoitamaan lapsenlapsia vapaa-aikanaan, omat lapsensahan olivat aikanaan jo, ihan itse myöskin, hoitaneet. Maailma on muuttunut kummalliseksi paikaksi monessakin mielessä, eikä vähiten siinä, että kaiken pitäisi olla niin helppoa ja mikään ei saisi stressata, heti ahdistaa. Jotenkin on hävinnyt se suomalainen sisu ja halu pärjätä.
Siinä puhuttiin pienen vauvan syömisestä. Käytännössä se on yleensä imetystä, toki voi tarkoittaa pullomaitoakin.
Minulla meni esikoisen aikaan toista kuukautta 10-12 tuntia vuorokaudessa pelkästään imettämiseen. En pystynyt silloin tekemään mitään muuta, koska tarvitsin siihen molemmat kädet. Varmaan joku parempi äiti olisi jaloilla kuorinut perunat ja hämmentänyt keitot tai imenyt miehen munaa.
Tuo nyt oli jo aika paksua ja paksu tuli lapsestakin jos puole vuorokaudesta söi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On taas vaikeita suhteita ja miestään vähätteleviä naisia semmoinen armeija paikalla että huh huh.
Meillä ei ainakaan seksi loppunut mihinkään lapsen myötä (paitsi no, ekaksi 2kk synnytyksen jälkeen). Ehkä vähemmän kuin ennen nyt, mutta 3x viikossa ainakin. Mieskin vähän rauhoittunut siis :)
Tiskit pesee astianpesukone, pyykit hoitaa pyykinpesukone. Se kumpi ehtii tyhjentää/täyttää koneen ja ripustaa pyykit. Hirveän rasittavaa, menee ainakin 3 minuuttia! Mies imuroi kerran viikossa, muut asiat hoitaa vaimo, lasta hoitaa molemmat. Miehellä ns. vaativa (no, ainakin rauhaa tarvitseva) it-alan työ ja tuo sen verran rahaa taloon että hyvä vaimo hoitaa mielellään vähän enemmän kotitöistä :)
Ruokaa tekee kumpi ehtii/haluaa. Vauva ihmettelee syöttötuolissa vieressä kun kattilat sanoo pulipuli. Terveellisen (vege)setin tekemiseen menee yleensä 15-30min ja kumpikin tykkää ruuanlaitosta, ei ongelmaa.
Tuntuu että ihmiset haluavat väkisin vääntää suhteensa isoksi ongelmaksi...
Eihän kukaan jolla on tuollainen osallistuva mies kuin sinulla, joka osaltaan hoitaa pyykkejä, imuroi, tekee ruokaa jne. taida "vääntää suhdetta väkisin ongelmaksi". Sitten vasta kun mies ei tee mitään tällaista, mutta vaatii silti sitä sun tätä, alkaa se ongelmallisuus.
Jos parisuhde on palkinto töistä, on se ongelma olemassa jo, ei se ala niistä töistä. Millainen ihminen asettaa parisuhteensa tollaiseen arvioon ja palkkiojärjestelmään? Voisiko mies tehdä noin? ”Mä en anna sulle huomiota ja arvostusta jos et siivoa”
Naisellakin on rajallinen määrä tunteja vuorokaudessa ja jaksamista. Kyllä siinä väsyy, kun huomaa, että on ainoa aikuinen perheessä. Toisen aikuisen on syytä tehdä oma osuutensa.
No miksi väsyttää itsensä eikä nauti lapsiarjesta? Ei ne lapset tarvitse stressaavaa hermoherkkää äitiä vaan läsnäoloa. Päässä on vikaa, jos kotityöt vie voimat.
Kun siellä hiekkalaatikon reunalla istuu sen pari tuntia päivässä ja pari tuntia tekee ulkona lasten kanssa muuta, niin se tarkoittaa viiden, kuuden tunnin työpäivää, jonka aikana ei pysty tekemään mitään muuta. Kyllä siinä kelloon tulee vilkuiltua, että ehtii ajoissa tekemään ruuan.
Pari tuntia ja pari tuntia on vasta neljä tuntia, sitten pitää laskea se aika mikä menee vauva palstalla.
Kahden teinin äiti kirjoitti:
Minulla on kaksi teini-ikäistä täysi-ikäisyyden kynnyksellä olevaa lasta. He ovat AINA menneet parisuhteen edelle ja menevät edelleen. Menevät vielä sittenkin, kun muuttavat pois kotoa. Miehen on siihen vain pitänyt sopeutua ja ilmeisesti on myös sopeutunut, koska edelleen kulkee mukana. Se että parisuhteen pitäisi olla kaikille ja kaikissa tilanteissa se ykkönen on kyllä ihan höpöhöpö juttu. Mistä lie elokuvista napattu fantasia. Onnellinen parisuhde on yhteistyötä yhteisen tavoitteen eteen. Meillä se yhteinen tavoite on lasten hyvinvointi. Jos sitä yhteistä tavoitetta ei löydy, niin ehkä on parempi lähteä eri teille. Jos taas yhteisenä tavoitteena on puolison palvonta, niin kannattaa jättää lapset siinä tapauksessa hankkimatta.
Kauheeta 🙄 Miksi sä olet parisuhteessa ylipäätään? Lapset aikuisinakin sua varten. Onneksi mun vanhemmilla oli järki päässä ja mun lapset oppii normaalin parisuhteen ja vanhemmuuden mallin meiltä.
Vierailija kirjoitti:
Kahden teinin äiti kirjoitti:
Minulla on kaksi teini-ikäistä täysi-ikäisyyden kynnyksellä olevaa lasta. He ovat AINA menneet parisuhteen edelle ja menevät edelleen. Menevät vielä sittenkin, kun muuttavat pois kotoa. Miehen on siihen vain pitänyt sopeutua ja ilmeisesti on myös sopeutunut, koska edelleen kulkee mukana. Se että parisuhteen pitäisi olla kaikille ja kaikissa tilanteissa se ykkönen on kyllä ihan höpöhöpö juttu. Mistä lie elokuvista napattu fantasia. Onnellinen parisuhde on yhteistyötä yhteisen tavoitteen eteen. Meillä se yhteinen tavoite on lasten hyvinvointi. Jos sitä yhteistä tavoitetta ei löydy, niin ehkä on parempi lähteä eri teille. Jos taas yhteisenä tavoitteena on puolison palvonta, niin kannattaa jättää lapset siinä tapauksessa hankkimatta.
Sä olet saanut lapsiltasi seksuaalista nautintoa, parisuhdeaikaa ja tyydytystä naisena? 🤮
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On taas vaikeita suhteita ja miestään vähätteleviä naisia semmoinen armeija paikalla että huh huh.
Meillä ei ainakaan seksi loppunut mihinkään lapsen myötä (paitsi no, ekaksi 2kk synnytyksen jälkeen). Ehkä vähemmän kuin ennen nyt, mutta 3x viikossa ainakin. Mieskin vähän rauhoittunut siis :)
Tiskit pesee astianpesukone, pyykit hoitaa pyykinpesukone. Se kumpi ehtii tyhjentää/täyttää koneen ja ripustaa pyykit. Hirveän rasittavaa, menee ainakin 3 minuuttia! Mies imuroi kerran viikossa, muut asiat hoitaa vaimo, lasta hoitaa molemmat. Miehellä ns. vaativa (no, ainakin rauhaa tarvitseva) it-alan työ ja tuo sen verran rahaa taloon että hyvä vaimo hoitaa mielellään vähän enemmän kotitöistä :)
Ruokaa tekee kumpi ehtii/haluaa. Vauva ihmettelee syöttötuolissa vieressä kun kattilat sanoo pulipuli. Terveellisen (vege)setin tekemiseen menee yleensä 15-30min ja kumpikin tykkää ruuanlaitosta, ei ongelmaa.
Tuntuu että ihmiset haluavat väkisin vääntää suhteensa isoksi ongelmaksi...
Eihän kukaan jolla on tuollainen osallistuva mies kuin sinulla, joka osaltaan hoitaa pyykkejä, imuroi, tekee ruokaa jne. taida "vääntää suhdetta väkisin ongelmaksi". Sitten vasta kun mies ei tee mitään tällaista, mutta vaatii silti sitä sun tätä, alkaa se ongelmallisuus.
Jos parisuhde on palkinto töistä, on se ongelma olemassa jo, ei se ala niistä töistä. Millainen ihminen asettaa parisuhteensa tollaiseen arvioon ja palkkiojärjestelmään? Voisiko mies tehdä noin? ”Mä en anna sulle huomiota ja arvostusta jos et siivoa”
Naisellakin on rajallinen määrä tunteja vuorokaudessa ja jaksamista. Kyllä siinä väsyy, kun huomaa, että on ainoa aikuinen perheessä. Toisen aikuisen on syytä tehdä oma osuutensa.
No miksi väsyttää itsensä eikä nauti lapsiarjesta? Ei ne lapset tarvitse stressaavaa hermoherkkää äitiä vaan läsnäoloa. Päässä on vikaa, jos kotityöt vie voimat.
Kun siellä hiekkalaatikon reunalla istuu sen pari tuntia päivässä ja pari tuntia tekee ulkona lasten kanssa muuta, niin se tarkoittaa viiden, kuuden tunnin työpäivää, jonka aikana ei pysty tekemään mitään muuta. Kyllä siinä kelloon tulee vilkuiltua, että ehtii ajoissa tekemään ruuan.
Pari tuntia ja pari tuntia on vasta neljä tuntia, sitten pitää laskea se aika mikä menee vauva palstalla.
Sinäkö pistät lapset pihalle sisävaatteissa myös talvella? Huomaa, että et ole koskaan pukenut lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etkö voi laittaa molempia ykkösijalle, perheenä? Tottakai lasta pitää hoitaa, mutta osoitatko muuten miehelle välittämistä? Jotenkin outo olo tuli tästä aloituksesta. Vaikea arvioida mitä oikeasti on meneillään siellä kotona, että onko mies aiheesta yksinäisen oloinen vai vaan lapsellisesti mustis.
Siellä käy vieras mies nussimassa ap:ta miehen ollessa töissä ja tuo purkaa pahaa oloaan kiukuttelemalla mistä tahansa täällä.
Kyllä naiset osaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On taas vaikeita suhteita ja miestään vähätteleviä naisia semmoinen armeija paikalla että huh huh.
Meillä ei ainakaan seksi loppunut mihinkään lapsen myötä (paitsi no, ekaksi 2kk synnytyksen jälkeen). Ehkä vähemmän kuin ennen nyt, mutta 3x viikossa ainakin. Mieskin vähän rauhoittunut siis :)
Tiskit pesee astianpesukone, pyykit hoitaa pyykinpesukone. Se kumpi ehtii tyhjentää/täyttää koneen ja ripustaa pyykit. Hirveän rasittavaa, menee ainakin 3 minuuttia! Mies imuroi kerran viikossa, muut asiat hoitaa vaimo, lasta hoitaa molemmat. Miehellä ns. vaativa (no, ainakin rauhaa tarvitseva) it-alan työ ja tuo sen verran rahaa taloon että hyvä vaimo hoitaa mielellään vähän enemmän kotitöistä :)
Ruokaa tekee kumpi ehtii/haluaa. Vauva ihmettelee syöttötuolissa vieressä kun kattilat sanoo pulipuli. Terveellisen (vege)setin tekemiseen menee yleensä 15-30min ja kumpikin tykkää ruuanlaitosta, ei ongelmaa.
Tuntuu että ihmiset haluavat väkisin vääntää suhteensa isoksi ongelmaksi...
Eihän kukaan jolla on tuollainen osallistuva mies kuin sinulla, joka osaltaan hoitaa pyykkejä, imuroi, tekee ruokaa jne. taida "vääntää suhdetta väkisin ongelmaksi". Sitten vasta kun mies ei tee mitään tällaista, mutta vaatii silti sitä sun tätä, alkaa se ongelmallisuus.
Jos parisuhde on palkinto töistä, on se ongelma olemassa jo, ei se ala niistä töistä. Millainen ihminen asettaa parisuhteensa tollaiseen arvioon ja palkkiojärjestelmään? Voisiko mies tehdä noin? ”Mä en anna sulle huomiota ja arvostusta jos et siivoa”
Naisellakin on rajallinen määrä tunteja vuorokaudessa ja jaksamista. Kyllä siinä väsyy, kun huomaa, että on ainoa aikuinen perheessä. Toisen aikuisen on syytä tehdä oma osuutensa.
No miksi väsyttää itsensä eikä nauti lapsiarjesta? Ei ne lapset tarvitse stressaavaa hermoherkkää äitiä vaan läsnäoloa. Päässä on vikaa, jos kotityöt vie voimat.
Kun siellä hiekkalaatikon reunalla istuu sen pari tuntia päivässä ja pari tuntia tekee ulkona lasten kanssa muuta, niin se tarkoittaa viiden, kuuden tunnin työpäivää, jonka aikana ei pysty tekemään mitään muuta. Kyllä siinä kelloon tulee vilkuiltua, että ehtii ajoissa tekemään ruuan.
Pari tuntia ja pari tuntia on vasta neljä tuntia, sitten pitää laskea se aika mikä menee vauva palstalla.
Sinäkö pistät lapset pihalle sisävaatteissa myös talvella? Huomaa, että et ole koskaan pukenut lapsia.
Kuten todettua, et osaa vain olla lasten kanssa, suoritat kaiken. Otan osaa.
-tuo lapsiarjesta nauttija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä asiat liian hyvin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni kiinnitti huomion tuo, että vauva olisi vaatinut hiljaisuutta tissillä ollessaan. Varmaan näin, mutta äiti siinä on sen vauvan tähän opettanut olemalla hermoheikko kyvytön keskittymään pariin asiaan kerrallaan. Ihan pienikin lapsi vaistoaa äidin hermoilun ja kokee olonsa epävarmaksi. Eli kyllä tässä tapauksessa se äiti on ongelman ydin. Pieni vauva ei häiriinny syödessän vanhempiensa samanaikaisesta keskustelusta, ellei äiti viestitä omalla kehonkielellään lapselle hermoiluaan. Olen yli kuuskymppinen nainen, kolmen ihanan lapsen mummi ja kahden hienon lapsen äiti. Ei ennen jatkuvasti oltu uupuneita ja valitettu oman ajan puutetta ym. Ja lisään vielä, että ei ollut turvaverkkoja eikä lastenhoitoapuja itsellä ainakaan. Enpä olisi osannut kyllä edes kaivata ko. asioita. Silloin ei vaan kai ollut tapana tarvita sitä omaa aikaa samalla tavalla kuin nykyään.
Voi lässyn lässyn lää nyt taas. Jos sinun lähipiirissä olevat vauvat eivät ole olleet yliherkkiä äänille, niin ei se tarkoita että kukaan vauva ei olisi.
Ja joillekin naisille imetys on vaikeaa. Esim sektion takia maito ei nouse kunnolla tms ja imetyksestä tulee stressin aihe ilman omaa syytä. Äitien syyllistäminen perheen kaikista ongelmista on iljettävää.Miten tuo kirjoitus syyllisti? Siinähän aikuinen nainen kertoi lapsistaan ja lapsenlapsistaan ja kuinka aiemmin asiat olivat. Jos joku syyllistyy, niin se on ihan oma valinta. Imetyksestä ei tuossa kyllä puhuttu sanaakaan, mistä sen vetäisit? Ei silti, ei se imetys ennenkään ole kaikilta onnistunut, eihän se ihmistä sen huonommaksi tee.
Ihan samaa mieltä olen tuon kirjoittajan kanssa, että aiemmin ei vaadittu apua, pärjättiin sitten paremmin tai huonommin. Isovanhemmat olivat usein niin nuoria, että olivat itsekin työelämässä, ei heitä haluttu vaatia hoitamaan lapsenlapsia vapaa-aikanaan, omat lapsensahan olivat aikanaan jo, ihan itse myöskin, hoitaneet. Maailma on muuttunut kummalliseksi paikaksi monessakin mielessä, eikä vähiten siinä, että kaiken pitäisi olla niin helppoa ja mikään ei saisi stressata, heti ahdistaa. Jotenkin on hävinnyt se suomalainen sisu ja halu pärjätä.
Siinä puhuttiin pienen vauvan syömisestä. Käytännössä se on yleensä imetystä, toki voi tarkoittaa pullomaitoakin.
Minulla meni esikoisen aikaan toista kuukautta 10-12 tuntia vuorokaudessa pelkästään imettämiseen. En pystynyt silloin tekemään mitään muuta, koska tarvitsin siihen molemmat kädet. Varmaan joku parempi äiti olisi jaloilla kuorinut perunat ja hämmentänyt keitot tai imenyt miehen munaa.
Tuo nyt oli jo aika paksua ja paksu tuli lapsestakin jos puole vuorokaudesta söi.
Helppo sinun on irvistellä, kun sinulla imetys sujui hyvin. Minulla ei sujunut vaikka kaikkeni yritin. Lopulta oli pakko ottaa korviketta lisäksi, mutta melkein yhtä kauan vauvan syöttämiseen meni.
Vierailija kirjoitti:
Ap häipyi keskustelusta noin 30 sivua sitten. Provona ihan jees, 3/5 mutta olisi voinut hoitaa loppuun saakka osallistumalla kommentointiin ja kasvattamalla provoa.
Jos hän meni syöttämään vauvaa?? vai onkohan vauvaa hänellä??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde on tottakai aina ykkönen. Parisuhde ei ole vain seksiä, jos et seksiä jaksa harrastaa, näytä miutoin, että miehesi on sinulle tärkeä.
Oma lapsi on numero 1 ja puoliso tulee lapsen jälkeen. Ihminen pystyy elämänsä aikana solmimaan useitakin eri parisuhteita mutta oma lapsi pysyy aina omana lapsena.
Aika huono kumppani olet jos lapsi menee parisuhteen edelle. Pitää löytää tasapaino ja elää myös parisuhteessa jossa miehellä on tarpeita olla yhdessä. Jos vaikka seksiin ei ole aikaa niin sanoisin että suhde loppuu aika pian. Itse Lähtisin kävelemään jos vaimolla ei olis enää aikaa läheisyyteen ja myös harrastuskiin ja yhteisiä juttuja pitää olla. Ei lapsi mene edelle vaan tulee siinä keskellä. Kaikelle löytyy aikaa jos vaan haluaa. Lapsi elää siinä mukana lomalla ja arjessa. Meillä on välillä lapsenvahti ja käymme vaikka ulkona syömässä joten lapsi mene edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On taas vaikeita suhteita ja miestään vähätteleviä naisia semmoinen armeija paikalla että huh huh.
Meillä ei ainakaan seksi loppunut mihinkään lapsen myötä (paitsi no, ekaksi 2kk synnytyksen jälkeen). Ehkä vähemmän kuin ennen nyt, mutta 3x viikossa ainakin. Mieskin vähän rauhoittunut siis :)
Tiskit pesee astianpesukone, pyykit hoitaa pyykinpesukone. Se kumpi ehtii tyhjentää/täyttää koneen ja ripustaa pyykit. Hirveän rasittavaa, menee ainakin 3 minuuttia! Mies imuroi kerran viikossa, muut asiat hoitaa vaimo, lasta hoitaa molemmat. Miehellä ns. vaativa (no, ainakin rauhaa tarvitseva) it-alan työ ja tuo sen verran rahaa taloon että hyvä vaimo hoitaa mielellään vähän enemmän kotitöistä :)
Ruokaa tekee kumpi ehtii/haluaa. Vauva ihmettelee syöttötuolissa vieressä kun kattilat sanoo pulipuli. Terveellisen (vege)setin tekemiseen menee yleensä 15-30min ja kumpikin tykkää ruuanlaitosta, ei ongelmaa.
Tuntuu että ihmiset haluavat väkisin vääntää suhteensa isoksi ongelmaksi...
Eihän kukaan jolla on tuollainen osallistuva mies kuin sinulla, joka osaltaan hoitaa pyykkejä, imuroi, tekee ruokaa jne. taida "vääntää suhdetta väkisin ongelmaksi". Sitten vasta kun mies ei tee mitään tällaista, mutta vaatii silti sitä sun tätä, alkaa se ongelmallisuus.
Jos parisuhde on palkinto töistä, on se ongelma olemassa jo, ei se ala niistä töistä. Millainen ihminen asettaa parisuhteensa tollaiseen arvioon ja palkkiojärjestelmään? Voisiko mies tehdä noin? ”Mä en anna sulle huomiota ja arvostusta jos et siivoa”
Naisellakin on rajallinen määrä tunteja vuorokaudessa ja jaksamista. Kyllä siinä väsyy, kun huomaa, että on ainoa aikuinen perheessä. Toisen aikuisen on syytä tehdä oma osuutensa.
No miksi väsyttää itsensä eikä nauti lapsiarjesta? Ei ne lapset tarvitse stressaavaa hermoherkkää äitiä vaan läsnäoloa. Päässä on vikaa, jos kotityöt vie voimat.
Kun siellä hiekkalaatikon reunalla istuu sen pari tuntia päivässä ja pari tuntia tekee ulkona lasten kanssa muuta, niin se tarkoittaa viiden, kuuden tunnin työpäivää, jonka aikana ei pysty tekemään mitään muuta. Kyllä siinä kelloon tulee vilkuiltua, että ehtii ajoissa tekemään ruuan.
Pari tuntia ja pari tuntia on vasta neljä tuntia, sitten pitää laskea se aika mikä menee vauva palstalla.
Sinäkö pistät lapset pihalle sisävaatteissa myös talvella? Huomaa, että et ole koskaan pukenut lapsia.
Kuten todettua, et osaa vain olla lasten kanssa, suoritat kaiken. Otan osaa.
-tuo lapsiarjesta nauttija
Ulkoiluun pukemisineen ja riisumisineen meni aikaa. Eikä niitä lasten märkiä tai hiekkaisia vaatteita voinut jättää eteisen lattialle kuten täältä aiemmin luin.
Mika kirjoitti:
Aika huono kumppani olet jos lapsi menee parisuhteen edelle. Pitää löytää tasapaino ja elää myös parisuhteessa jossa miehellä on tarpeita olla yhdessä. Jos vaikka seksiin ei ole aikaa niin sanoisin että suhde loppuu aika pian. Itse Lähtisin kävelemään jos vaimolla ei olis enää aikaa läheisyyteen ja myös harrastuskiin ja yhteisiä juttuja pitää olla. Ei lapsi mene edelle vaan tulee siinä keskellä. Kaikelle löytyy aikaa jos vaan haluaa. Lapsi elää siinä mukana lomalla ja arjessa. Meillä on välillä lapsenvahti ja käymme vaikka ulkona syömässä joten lapsi mene edelle.
Mitä sinä itse teet perheen hyväksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On taas vaikeita suhteita ja miestään vähätteleviä naisia semmoinen armeija paikalla että huh huh.
Meillä ei ainakaan seksi loppunut mihinkään lapsen myötä (paitsi no, ekaksi 2kk synnytyksen jälkeen). Ehkä vähemmän kuin ennen nyt, mutta 3x viikossa ainakin. Mieskin vähän rauhoittunut siis :)
Tiskit pesee astianpesukone, pyykit hoitaa pyykinpesukone. Se kumpi ehtii tyhjentää/täyttää koneen ja ripustaa pyykit. Hirveän rasittavaa, menee ainakin 3 minuuttia! Mies imuroi kerran viikossa, muut asiat hoitaa vaimo, lasta hoitaa molemmat. Miehellä ns. vaativa (no, ainakin rauhaa tarvitseva) it-alan työ ja tuo sen verran rahaa taloon että hyvä vaimo hoitaa mielellään vähän enemmän kotitöistä :)
Ruokaa tekee kumpi ehtii/haluaa. Vauva ihmettelee syöttötuolissa vieressä kun kattilat sanoo pulipuli. Terveellisen (vege)setin tekemiseen menee yleensä 15-30min ja kumpikin tykkää ruuanlaitosta, ei ongelmaa.
Tuntuu että ihmiset haluavat väkisin vääntää suhteensa isoksi ongelmaksi...
Eihän kukaan jolla on tuollainen osallistuva mies kuin sinulla, joka osaltaan hoitaa pyykkejä, imuroi, tekee ruokaa jne. taida "vääntää suhdetta väkisin ongelmaksi". Sitten vasta kun mies ei tee mitään tällaista, mutta vaatii silti sitä sun tätä, alkaa se ongelmallisuus.
Jos parisuhde on palkinto töistä, on se ongelma olemassa jo, ei se ala niistä töistä. Millainen ihminen asettaa parisuhteensa tollaiseen arvioon ja palkkiojärjestelmään? Voisiko mies tehdä noin? ”Mä en anna sulle huomiota ja arvostusta jos et siivoa”
Naisellakin on rajallinen määrä tunteja vuorokaudessa ja jaksamista. Kyllä siinä väsyy, kun huomaa, että on ainoa aikuinen perheessä. Toisen aikuisen on syytä tehdä oma osuutensa.
No miksi väsyttää itsensä eikä nauti lapsiarjesta? Ei ne lapset tarvitse stressaavaa hermoherkkää äitiä vaan läsnäoloa. Päässä on vikaa, jos kotityöt vie voimat.
Kun siellä hiekkalaatikon reunalla istuu sen pari tuntia päivässä ja pari tuntia tekee ulkona lasten kanssa muuta, niin se tarkoittaa viiden, kuuden tunnin työpäivää, jonka aikana ei pysty tekemään mitään muuta. Kyllä siinä kelloon tulee vilkuiltua, että ehtii ajoissa tekemään ruuan.
Pari tuntia ja pari tuntia on vasta neljä tuntia, sitten pitää laskea se aika mikä menee vauva palstalla.
Sinäkö pistät lapset pihalle sisävaatteissa myös talvella? Huomaa, että et ole koskaan pukenut lapsia.
Ei lasten pukemiseen mene kahta tuntia, ja olen pukenut lapseni, "huomaa monikko muoto"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö voi laittaa molempia ykkösijalle, perheenä? Tottakai lasta pitää hoitaa, mutta osoitatko muuten miehelle välittämistä? Jotenkin outo olo tuli tästä aloituksesta. Vaikea arvioida mitä oikeasti on meneillään siellä kotona, että onko mies aiheesta yksinäisen oloinen vai vaan lapsellisesti mustis.
Siellä käy vieras mies nussimassa ap:ta miehen ollessa töissä ja tuo purkaa pahaa oloaan kiukuttelemalla mistä tahansa täällä.
Kyllä naiset osaa!
#naisvihanäkyväksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On taas vaikeita suhteita ja miestään vähätteleviä naisia semmoinen armeija paikalla että huh huh.
Meillä ei ainakaan seksi loppunut mihinkään lapsen myötä (paitsi no, ekaksi 2kk synnytyksen jälkeen). Ehkä vähemmän kuin ennen nyt, mutta 3x viikossa ainakin. Mieskin vähän rauhoittunut siis :)
Tiskit pesee astianpesukone, pyykit hoitaa pyykinpesukone. Se kumpi ehtii tyhjentää/täyttää koneen ja ripustaa pyykit. Hirveän rasittavaa, menee ainakin 3 minuuttia! Mies imuroi kerran viikossa, muut asiat hoitaa vaimo, lasta hoitaa molemmat. Miehellä ns. vaativa (no, ainakin rauhaa tarvitseva) it-alan työ ja tuo sen verran rahaa taloon että hyvä vaimo hoitaa mielellään vähän enemmän kotitöistä :)
Ruokaa tekee kumpi ehtii/haluaa. Vauva ihmettelee syöttötuolissa vieressä kun kattilat sanoo pulipuli. Terveellisen (vege)setin tekemiseen menee yleensä 15-30min ja kumpikin tykkää ruuanlaitosta, ei ongelmaa.
Tuntuu että ihmiset haluavat väkisin vääntää suhteensa isoksi ongelmaksi...
Eihän kukaan jolla on tuollainen osallistuva mies kuin sinulla, joka osaltaan hoitaa pyykkejä, imuroi, tekee ruokaa jne. taida "vääntää suhdetta väkisin ongelmaksi". Sitten vasta kun mies ei tee mitään tällaista, mutta vaatii silti sitä sun tätä, alkaa se ongelmallisuus.
Jos parisuhde on palkinto töistä, on se ongelma olemassa jo, ei se ala niistä töistä. Millainen ihminen asettaa parisuhteensa tollaiseen arvioon ja palkkiojärjestelmään? Voisiko mies tehdä noin? ”Mä en anna sulle huomiota ja arvostusta jos et siivoa”
Naisellakin on rajallinen määrä tunteja vuorokaudessa ja jaksamista. Kyllä siinä väsyy, kun huomaa, että on ainoa aikuinen perheessä. Toisen aikuisen on syytä tehdä oma osuutensa.
No miksi väsyttää itsensä eikä nauti lapsiarjesta? Ei ne lapset tarvitse stressaavaa hermoherkkää äitiä vaan läsnäoloa. Päässä on vikaa, jos kotityöt vie voimat.
Kun siellä hiekkalaatikon reunalla istuu sen pari tuntia päivässä ja pari tuntia tekee ulkona lasten kanssa muuta, niin se tarkoittaa viiden, kuuden tunnin työpäivää, jonka aikana ei pysty tekemään mitään muuta. Kyllä siinä kelloon tulee vilkuiltua, että ehtii ajoissa tekemään ruuan.
Pari tuntia ja pari tuntia on vasta neljä tuntia, sitten pitää laskea se aika mikä menee vauva palstalla.
Sinäkö pistät lapset pihalle sisävaatteissa myös talvella? Huomaa, että et ole koskaan pukenut lapsia.
Ei lasten pukemiseen mene kahta tuntia, ja olen pukenut lapseni, "huomaa monikko muoto"
Kaksi kertaa päivässä ulos pukeminen ja sisään riisuminen.
Kuulostaa vähän siltä, että lapsesta on kasvatettu läheisriippuvainen. Sinällään miehen pitää ymmärtää, että yhteinen lapsi menee kaiken edelle, eihän se toisinkaanpäin voisi toimia, että nainen suuttuisi siitä, että mies priorisoisi lapsen parisuhteen edelle. En oikein ymmärrä kyllä koko käsitettä, kyseessähän pitäisi olla perhesuhde jos on jo lapsia. Sitten kun lapsi on lentänyt maailmalle, niin sitten voi taas alkaa puhua parisuhteesta.
Mika kirjoitti:
Aika huono kumppani olet jos lapsi menee parisuhteen edelle. Pitää löytää tasapaino ja elää myös parisuhteessa jossa miehellä on tarpeita olla yhdessä. Jos vaikka seksiin ei ole aikaa niin sanoisin että suhde loppuu aika pian. Itse Lähtisin kävelemään jos vaimolla ei olis enää aikaa läheisyyteen ja myös harrastuskiin ja yhteisiä juttuja pitää olla. Ei lapsi mene edelle vaan tulee siinä keskellä. Kaikelle löytyy aikaa jos vaan haluaa. Lapsi elää siinä mukana lomalla ja arjessa. Meillä on välillä lapsenvahti ja käymme vaikka ulkona syömässä joten lapsi mene edelle.
No vastaahan sinä AP:lle miten käytännössä toteutetaan se yhteinen parisuhdeaika, yhteiset harrastukset ym, joista kirjoitat, jos lähipiirissä ei ole ketään, joka ottaisi lapsen/lapset hoitoon eikä ole rahaa kovin usein palkata lapsenvahtia ulkopuolisesta? Rahalla toki saa kaikkea, mutta kaikilla sitä rahaa ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jakakaa lapsen hoito siten, että kumpikin tekee yhtä paljon ja, että kummallekin vanhemmalle jää yhtä paljon omaa aikaa, esim. 1 h päivässä. Silloin saat levättyä itse ja voitte viettää yhteistä aikaa illalla, kun lapsi menee nukkumaan.
Mies tekee pitkää päivää töissä. Ei minulla ole ollut sellaista omaa rentoutumisaikaa vauvan syntymän jälkeen ollenkaan. Päiväunien aikana en siis ole päässyt itse lepäämään, koska pitää työntää vaunuja. Töiden jälkeen kun mies on hetken lapsen kanssa menee se aika minulla ihan omien asioiden hoitamiseen: maksan laskuja, käyn suihkussa, kirjoitan muutamat viestit, saatan laittaa ruokaa tai vaikka leikata varpaankynnet ja mitä näitä nyt on, pieniä asioita joita nyt vain pitää hoitaa. Ap
Tämä on raskas tilanne äidille, jonka palveluja odottaa ensin lapsi ja sen jälkeen odottamisesta jo valmiiksi ärtynyt mies. Olisiko mitenkään mahdollista, että mies integroituisi perheeseen niin että odottamiseen sijasta hän olisi yhdessä ihan vaan leppoisasti lapsen kanssa osallistuen perheen toimiin. Onko nuorille isille oppaita, käytös voi johtua lapsellisuudesta ja tietämättömyydestä mitä kulloinenkin elämänvaihe sujuakseen vaatii.
Sinulla mies on ymmärtänyt realiteetit ja hakee seksin sekä läheisyyden muualta kun sinulla meni sakset kiinni lasten syntymien jälkeen. Käyhän se noinkin.