Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on vihainen kun olen priorisoitunut lapsen parisuhteemme edelle. Mutta miten muuten se voisi mennä?
Meillä on juuri kaksi täyttänyt lapsi. Yhdessä suunniteltu ja haluttu. Mies on ollut jo pidempään vihainen siitä, että olen priorisoinut vauvan ja nyttemmin taaperon parisuhteemme edelle. On katkera ja usein aloittaa riidan asiasta.
Selittäkää minulle miten muuten asia voisi olla. Vauva ja pieni lapsi tarvitsee jatkuvaa hoivaa ja huolenpitoa. Meillä ei ole mummeja ja kummeja hoitamassa lasta. Jo vauvana lapsi nukkui vain lyhyissä pätkissä (ja päiväunia vain liikkuvissa vaunuissa), yhä heräilee öisin. Ei ole ollenkaan itsekseen viihtyvää tyyppiä, ei ollut vauvanakaan, ja tällä hetkellä vauhtia on enemmän kuin järkeä eli on täysin vahdittava. Joku aikuinen on siis käytännössä koko ajan kiinni lapsen vahtimisessa tai hoitamisessa, ollut aina näin, koska ei lasta voi jättää yksin, tapahtuu tuhoja heti, vauvana huusi täyttä kurkkua jos jäi hetkeksi yksin. Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt.
Miten minä käytännössä voisin priorisoida tässä parisuhdetta? Millä ajalla? Ollaan joskus palkattu hoitaja kotiin kun ollaan käyty kaksin jossain, mutta harvoin tähän on varaa eikä se ole tilannetta muuttanut mihinkään, mies on yhä vihainen.
Kommentit (1809)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin että puolison voi sitten unohtaa, kun lapsi tarvitsee aikaa?
No eihän se ihan niin mene. Hetken sitä jaksaa kyllä katsella, mutta ei loputtomiin. Ensinhän pitää löytyy tässä tapauksessa sinulle apua, ettei kaikki energia mene vain lasten ja kodinhoitoon. Toisekseen, suoritatko liikaa? Ei se lapsi rikki mene, jos sen kanssa ei ole 24/7. Huomiota pitää antaa tietenkin, mutta rajansa lasten viihdyttämisessä. Elämässä on muutakin.
Todennäköisesti miehellä ei ilman huomioimista riitä itsellään energia auttaa sinua enempää myöskään. Sulkeutuu ja mököttää tms. Eli unohtamalla puolison ja hänen tarpeensa teet myös itsellesi haittaa siinä, että kaikki tosiasiallisesti alkaa koko ajan enemmän ja enemmän kaatumaan sinun niskaasi (jos ei ole jo ja siinä vaihessa voi olla jo myöhäistä korjata tilannetta nopealla aikataululla).
Näin se valitettavasti usein menee. Naisen pitäisi sen lapsen lisäksi huolehtia vielä sen mies-lapsen tarpeista. Ei mitään todellista puhetta ollenkaan siitä, miten mies voisi olla mukana siinä lapsiarjessa konkreettisesti niin, että naisella jäisi jaksamista muuhunkin.
Jos mies ei osallistu lukuisista keskusteluista huolimatta, en näe paljoa valoa tunnelin päässä. Parempi erota mahd. pian, pienet lapset sopeutuu eroon paremmin ja mies joutuu ottamaan lapsesta vastuun 50% konkreettisesti, joka tulee parantamaan myös miehen ja lapsen suhdetta.
Yhdestä tarpeesta. Ei tarpeista. Ajallisesti ei iso homma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde menee aina lasten edelle koska ilman vanhempien parisuhdetta ei ole lapsilla ehjää kotia. Nykyään kaikki on väärinpäin. Lasten etusijalle laittaminen on myös selitys sille mikset naiset uupuu perheissä ja erotaan niin paljon. Koska puolisot ei priorisoi toisiaan lasten yli niin naiset uupuu. Lisäksi lapsista on tehty perheen kuninkaallisia ja despootteja vaikka oikeasti niiden paikka on vanhempiensa parisuhteen sivutuotteena, ei keskiössä.
Naisen toisella puolella märisee lapsi ja toisella puolella mies. Nainen yrittää revetä kahteen suuntaan eikä miehelle edes juolahda mieleen, että hänkin voisi tehdä jotain lapsensa eteen. Aloittajan tapauksessa tilanteen ratkaiseminen on miehen vallassa eikä hän laiskana viitsi edes yrittää.
Ennen vanhaan isät komensi että märinät pois ja tulet avuksi pihalle tai menet äitisi avuksi mitä se nyt tekeekin. Ja koko ajan kun märinään riittää energiaa niin on energiaa tehdä töitäkin. Voi myös hankkia lapsenvahdin ja viedä vaikka rouvansa päiväkylpylään hierontaan ja kasvohoitoon. Juoda muutamat drinkit altaalla, käydä syömässä ja vaikka panna tai nukkua hotellihuoneessa. Kun näin tekee välillä tai jotain muuta mukavaa jaksaa taas kotimärisiää 18 ikävuoteen asti ja parisuhde voi hyvin.
Lapsenvahtia ei nykyään enää saa edes rahalla. Kun kummatkaan isovanhemmat ei auta edes hengen hädän tilanteessa - saati että saisi joskus hetken lepotauon, on vaan pakko hoitaa lapset itse aina.
Meillä ei ole yli 10v aikana ollut yhtäkään kahdenkeskistä lapsivapaata yötä. Edes rahalla ei saa hoitajaa, sillä hoivapalvelufirmat ja mll tässä kaupungissa hoitaa vain päiväaikaan, ja sillä rajoituksella että max 7,5h päivä.
Ketään randomia en uskalla ottaa tyyliin kaupan ilmoitustaulu. Sitten on pärjättävä ilman. Parisuhde toki kärsii.
Hauskinta on se että isovanhemmat mankui vuosia lapsenlapsia ja lupaili auttaa. Kiinnostus loppui samantien kun lapsi syntyi, just ja just ristiäisissä jaksoivat käydä ja sit loppui yhteydenpito siihen. Eivät kunmatkaan tapaa lapsiamme, heillä on niin kiire elää omaa elämäänsä ja juosta eläkeliiton juhlissa että edes kerta vuoteen tapaamista eivät jaksa.Se on sitten sinun ongelmasi se. Omat vanhempani aikanaan löysivät hoitajan meille lapsille tuota kautta, samoin minä omilleni. Oikein hyviä tyyppejä olivat molemmat.
Ei tule joka päivä lähes samaan aikaan. Hänellä ei ole tarkkoja vuorotöitä vaan 38h 15min työaika liukumilla. Matkoihin menee reilu kaksi tuntia. Kotiintuloaika riippuu päivästä, useimmiten se on klo 18 jälkeen. Saattaa olla myöhemminkin, jos poikkeaa kaupassa, vanhemmillaan tms. Joskus laittaa viestin koska tulee, joskus ei. Mutta mitä merkitystä näillä asioilla on aloitukseni suhteen? Ap
Ulíset kuinka mies tekee pitkää päivää, mutta se onkin työmatka.
Kerrot ettei ole mummia saatavissa, mutta mies notkuu auttelemassa vanhemmillaan joka on työmatkan varrella (?)
Puhut ristiin
Miehen työpäivä on pitkä sillä lailla, että hän on pitkään poissa kotoa työpäivän takia.
Mummia ei ole saatavissa, koska hän on autettava, ei auttaja.
Missä näet ristiriitoja?
Naiset raivosivat kuinka miehen tulee lopettaa ylitöiden tekeminen ja "mummoa ei ole" oli alkuperäinen väite. Nyt se löytyikin.
Lues uudelleen AP:n aloitus. Alkuperäinen väite oli että ei ole mummoa hoitamassa lasta. Joku muu keksi että mummoa ei ole olemassa ollenkaan.
Epäilemättä joku sellainen, jonka mielestä naisten kuuluu itsestäänselvyytenä passata ja mahdollistaa miesten mukava elämä. 😏
Ap, miehesi on pririsoinut itsensä sinun ja lapsenne edelle. Mitä ihmettä parisuhde sitten hänelle edes tarkoittaakaan, miehen tyydytystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt."
Ymmärsinkö oikein, että mies on jättänyt yhteisen lapsenne hoidon sinulle ja suuttuu kun hänelle ei jää huomiota? Tuleeko jommalle kummalle tiestä mieleen eräs yksinkertainen ratkaisu, joka voisi muuttaa tilannetta?
Ap on nimenomaan ottanut lapsen hoidon itselleen ja uhriutuu. Hänen tulisi antaa isän ottaa vastuuta, mutta eipä tule varmasti onnistumaan.
Se mies on aina töissä ja käy vielä auttamassa vanhempiaankin.
No mitä sitten? Sekö estää lasten hoidon kotona ollessa? Miksi ap ei anna isän hoitaa esim. nukutusta?
Vierailija kirjoitti:
Moni mies tekee sen virheen, että unohtaa vaimonsa tarpeet kun lapsi syntyy.
Moni nainen tekee sen virheen, että unohtaa miehensä tarpeet kun lapsi syntyy.
Kompromissi!
ps. tämä on isoin syy, miksi perheet eroaa kun lapsi syntyy.
Mies unohtaa naisensa tarpeet. Kukaan ei edes oma mies välitä siitä miten naisen tarpeet täyttyy sen jälkeen kun lapsi on syntynyt ja se on mieheltä kardinaalimunaus joka katkeroittaa naisen kuin naisen.
Iloton harmaa pienen lapsen äiti= naisella pskamies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinulla on ilmeisesti nyt ollut reilut 2h omaa aikaa TAI sitten lapsesi osaakin leikkiä itsekseen. Kaksi tuntia olet joka tapauksessa viettänyt tässä keskustelussa aktiivisesti kommentoiden. Kyllä samassa ajassa olisi voinut myös esimerkiksi leikata kynnet tai tehdä muutakin kuin näppäillä puhelinta.
Ja se mummokin asuu miehen työmatkan varrella, vaikka avauksessa mummoja ei pitänyt olla maisemissa.
Jokin kertomassasi ei siis todellakaan täsmää.
Aha. Olen ulkona lapsen kanssa. Kaksin. Rattailla. Kirjoitan kun hän istuu rattaissa ja työnnän niitä. Ap
Lapsi istuu rattaissa, äiti työntää ja keskittyy anonyymin keskustelupalstan ihmisiin. Surullista. Kun oma lapseni oli tuon ikäinen, ihmettelimme yhdessä ympäristöä; lentokoneita, työkoneita, vesilintuja, perhosia, koiria... Meillä oli koko ajan kontakti toisiimme. Olen aivan varma, että myös sinun lapsesi kaipaisi läsnäolevaa äitiä.
Aha. Vai olisiko niin, että koska tarvitsen neuvoja niin tämän kerran keskityn välillä niiden neuvojen kysymiseen. Se ei varmaan suuri rikos ole vaikka olenkin äiti. Lapsi on varsin tyytyväinen katsellessaan rattaissa maisemia ja koko ajan juttelen hänen kanssaan. Suurimman osan ajasta joka päivä annan lapselle huomiota ja läsnäoloa. Mutta äitien syyllistäminen ei taida koskaan loppua. Syyllistämiseen riittää näköjään se, jos ei aina ja ikuisesti koko ajan 24/7 ole läsnä vain ja ainoastaan lapselleen. Ap
Sulla on ollut aikaa kysyä neuvoa muutama vuosi. Miksi se pitää tehdä just nyt?
Ohiksena: Varmaan siksi, että just nyt se taapero on kerrankin tyytyväisenä rattaissa, eli tilanne on turvallinen jopa käydä netissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja ota nyt mieheltäs p oskeen edes kerran kaksi viikossa, niin ei tarttis kuunnella marinaa siltä.
-mies
No sepäs se lähentääkin naista puolisoonsa! Että parisuhde paranisi sillä että nainen tyydyttää imemällä miehen ja saa itse vain lisää pahaa mieltä?
Sinun ja monen miehen mielestä parisuhde on sitä että nainen passaa, palvelee ja tyydyttää miehen saamatta itse mitään.
No mitä se parisuhde sit sen naisen mielestä on? Mitä parisuhde sun mielestä on ja miten se lapsi muuttaa sen parisuhteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt."
Ymmärsinkö oikein, että mies on jättänyt yhteisen lapsenne hoidon sinulle ja suuttuu kun hänelle ei jää huomiota? Tuleeko jommalle kummalle tiestä mieleen eräs yksinkertainen ratkaisu, joka voisi muuttaa tilannetta?
Ap on nimenomaan ottanut lapsen hoidon itselleen ja uhriutuu. Hänen tulisi antaa isän ottaa vastuuta, mutta eipä tule varmasti onnistumaan.
Se mies on aina töissä ja käy vielä auttamassa vanhempiaankin.
No mitä sitten? Sekö estää lasten hoidon kotona ollessa? Miksi ap ei anna isän hoitaa esim. nukutusta?
Tietysti tämäkin on naisen vika. Lempeä isi siinä vieressä anelee, että saisiko auttaa ja nukuttaa vaikka vauvan, mutta nainen ei anna tai muuten taas toimii väärin...? Ihanko olet tosissasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni mies tekee sen virheen, että unohtaa vaimonsa tarpeet kun lapsi syntyy.
Moni nainen tekee sen virheen, että unohtaa miehensä tarpeet kun lapsi syntyy.
Kompromissi!
ps. tämä on isoin syy, miksi perheet eroaa kun lapsi syntyy.
Mies unohtaa naisensa tarpeet. Kukaan ei edes oma mies välitä siitä miten naisen tarpeet täyttyy sen jälkeen kun lapsi on syntynyt ja se on mieheltä kardinaalimunaus joka katkeroittaa naisen kuin naisen.
Iloton harmaa pienen lapsen äiti= naisella pskamies.
Iloton harmaa pienen lapsen äit i= nainen pistää lapsen parisuhteensa edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin että puolison voi sitten unohtaa, kun lapsi tarvitsee aikaa?
No eihän se ihan niin mene. Hetken sitä jaksaa kyllä katsella, mutta ei loputtomiin. Ensinhän pitää löytyy tässä tapauksessa sinulle apua, ettei kaikki energia mene vain lasten ja kodinhoitoon. Toisekseen, suoritatko liikaa? Ei se lapsi rikki mene, jos sen kanssa ei ole 24/7. Huomiota pitää antaa tietenkin, mutta rajansa lasten viihdyttämisessä. Elämässä on muutakin.
Todennäköisesti miehellä ei ilman huomioimista riitä itsellään energia auttaa sinua enempää myöskään. Sulkeutuu ja mököttää tms. Eli unohtamalla puolison ja hänen tarpeensa teet myös itsellesi haittaa siinä, että kaikki tosiasiallisesti alkaa koko ajan enemmän ja enemmän kaatumaan sinun niskaasi (jos ei ole jo ja siinä vaihessa voi olla jo myöhäistä korjata tilannetta nopealla aikataululla).
Näin se valitettavasti usein menee. Naisen pitäisi sen lapsen lisäksi huolehtia vielä sen mies-lapsen tarpeista. Ei mitään todellista puhetta ollenkaan siitä, miten mies voisi olla mukana siinä lapsiarjessa konkreettisesti niin, että naisella jäisi jaksamista muuhunkin.
Jos mies ei osallistu lukuisista keskusteluista huolimatta, en näe paljoa valoa tunnelin päässä. Parempi erota mahd. pian, pienet lapset sopeutuu eroon paremmin ja mies joutuu ottamaan lapsesta vastuun 50% konkreettisesti, joka tulee parantamaan myös miehen ja lapsen suhdetta.
Yhdestä tarpeesta. Ei tarpeista. Ajallisesti ei iso homma.
Miten kyse on yhdestä tarpeesta, kun ap vissiin hoitaa kaikki siellä kotona ja on siitä loppu? Hoitaa miehen osuuden lapsenhoidosta, kotitöistä, ruuanlaitosta jne. Päälle pitäis vielä tyydyttää mies seksuaalisesti ja sekin joku 2 min hikisen m*nan poskeenotto, eli ei taaskaan mitään ap:lle.
PAH. Minä erosin enkä kadu. Seksikin on 100% parempaa ollut eron jälkeen muiden kanssa. On miehiä jotka osaa arvostaa vaimoaan, ja sit niitä jotka ei osaa. Arvostus näkyy teoissa, ei vaatimuksissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt."
Ymmärsinkö oikein, että mies on jättänyt yhteisen lapsenne hoidon sinulle ja suuttuu kun hänelle ei jää huomiota? Tuleeko jommalle kummalle tiestä mieleen eräs yksinkertainen ratkaisu, joka voisi muuttaa tilannetta?
Ap on nimenomaan ottanut lapsen hoidon itselleen ja uhriutuu. Hänen tulisi antaa isän ottaa vastuuta, mutta eipä tule varmasti onnistumaan.
Se mies on aina töissä ja käy vielä auttamassa vanhempiaankin.
No mitä sitten? Sekö estää lasten hoidon kotona ollessa? Miksi ap ei anna isän hoitaa esim. nukutusta?
Tietysti tämäkin on naisen vika. Lempeä isi siinä vieressä anelee, että saisiko auttaa ja nukuttaa vaikka vauvan, mutta nainen ei anna tai muuten taas toimii väärin...? Ihanko olet tosissasi?
Olen, täysin tosissani. Nämä äidit eivät todellakaan anna sitä lapsen hoitovastuuta, koska se tarkoittaisi sitä, että hänelle jäisi aikaa, jota hän ei osaa täyttää mitenkään. Silloin hän käyttää sen isän kyttäämiseen ja valittaa, kun isä on lapsen kanssa vaikka kerrankin olisi voinut huomioida häntä. Kaksivuotias ei ole mikään vauva enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotiapulaiset saisivat palata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin että puolison voi sitten unohtaa, kun lapsi tarvitsee aikaa?
No eihän se ihan niin mene. Hetken sitä jaksaa kyllä katsella, mutta ei loputtomiin. Ensinhän pitää löytyy tässä tapauksessa sinulle apua, ettei kaikki energia mene vain lasten ja kodinhoitoon. Toisekseen, suoritatko liikaa? Ei se lapsi rikki mene, jos sen kanssa ei ole 24/7. Huomiota pitää antaa tietenkin, mutta rajansa lasten viihdyttämisessä. Elämässä on muutakin.
Todennäköisesti miehellä ei ilman huomioimista riitä itsellään energia auttaa sinua enempää myöskään. Sulkeutuu ja mököttää tms. Eli unohtamalla puolison ja hänen tarpeensa teet myös itsellesi haittaa siinä, että kaikki tosiasiallisesti alkaa koko ajan enemmän ja enemmän kaatumaan sinun niskaasi (jos ei ole jo ja siinä vaihessa voi olla jo myöhäistä korjata tilannetta nopealla aikataululla).
Näin se valitettavasti usein menee. Naisen pitäisi sen lapsen lisäksi huolehtia vielä sen mies-lapsen tarpeista. Ei mitään todellista puhetta ollenkaan siitä, miten mies voisi olla mukana siinä lapsiarjessa konkreettisesti niin, että naisella jäisi jaksamista muuhunkin.
Jos mies ei osallistu lukuisista keskusteluista huolimatta, en näe paljoa valoa tunnelin päässä. Parempi erota mahd. pian, pienet lapset sopeutuu eroon paremmin ja mies joutuu ottamaan lapsesta vastuun 50% konkreettisesti, joka tulee parantamaan myös miehen ja lapsen suhdetta.
Yhdestä tarpeesta. Ei tarpeista. Ajallisesti ei iso homma.
Miten kyse on yhdestä tarpeesta, kun ap vissiin hoitaa kaikki siellä kotona ja on siitä loppu? Hoitaa miehen osuuden lapsenhoidosta, kotitöistä, ruuanlaitosta jne. Päälle pitäis vielä tyydyttää mies seksuaalisesti ja sekin joku 2 min hikisen m*nan poskeenotto, eli ei taaskaan mitään ap:lle.
PAH. Minä erosin enkä kadu. Seksikin on 100% parempaa ollut eron jälkeen muiden kanssa. On miehiä jotka osaa arvostaa vaimoaan, ja sit niitä jotka ei osaa. Arvostus näkyy teoissa, ei vaatimuksissa.
Hyöty tulee siitä että se mieskin jaksaa sitten osallistua. Mutta toki jos mieluummin tekee kaikki kotityöt ja hoitaa kaikki juoksevat asiat, niin mikä jottei sitten. Suoraanhan ei voi kukaan puolisolleen näin sanoa, koska se olisi suoraan kiristämistä, mutta näin se toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun aloittajakin keskustelua seuraa, niin yritetään välillä jotain hänelle hyödyllisempää pohdintaa.
Kaksivuotias on täysin vahdittava ja voi valvottaa yöllä paljonkin, mutta olette jo voiton puolella. Kolmevuotias on jo paljon helpompi ja nelivuotias on lapsi eikä taapero.
Lapsen ikävuodet 4-11 tai 4-13 ovat perhe-elämän kulta-aikaa, jos sen osaa hyödyntää. Tuon ikäisten mielestä on mahtavaa tehdä asioita vanhempien kanssa ja perheenä. Mennä mökille, opetella laskettelemaan, mennä ponitalutukseen, tivoliin, sirkukseen, ihan vaan piknikille tai vaikka junalla naapurikaupunkiin.
Tuossa kohtaa miehetkin oppivat helpommin olemaan lapsen kanssa, jos nyt eivät ole ihan kelvottomia. Lapsilla alkaa myös olla omia kavereita ja viihtyvät ruudun ääressä niin paljon kuin vain annetaan, jolloin vanhemmalla on taukoja siitä vanhemmuudesta.
Eli nyt ei kannata tehdä mitään hätiköityä, aika hoitaa ongelman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt."
Ymmärsinkö oikein, että mies on jättänyt yhteisen lapsenne hoidon sinulle ja suuttuu kun hänelle ei jää huomiota? Tuleeko jommalle kummalle tiestä mieleen eräs yksinkertainen ratkaisu, joka voisi muuttaa tilannetta?
Ap on nimenomaan ottanut lapsen hoidon itselleen ja uhriutuu. Hänen tulisi antaa isän ottaa vastuuta, mutta eipä tule varmasti onnistumaan.
Se mies on aina töissä ja käy vielä auttamassa vanhempiaankin.
No mitä sitten? Sekö estää lasten hoidon kotona ollessa? Miksi ap ei anna isän hoitaa esim. nukutusta?
Tietysti tämäkin on naisen vika. Lempeä isi siinä vieressä anelee, että saisiko auttaa ja nukuttaa vaikka vauvan, mutta nainen ei anna tai muuten taas toimii väärin...? Ihanko olet tosissasi?
Olen, täysin tosissani. Nämä äidit eivät todellakaan anna sitä lapsen hoitovastuuta, koska se tarkoittaisi sitä, että hänelle jäisi aikaa, jota hän ei osaa täyttää mitenkään. Silloin hän käyttää sen isän kyttäämiseen ja valittaa, kun isä on lapsen kanssa vaikka kerrankin olisi voinut huomioida häntä. Kaksivuotias ei ole mikään vauva enää.
Se menee juuri näin. Jos se lapsen hoito väsyttää, sit sanotaan, että en jaksa tätä nyt hoitaa, hoida sä eikä kuten ap, että hoidetaan vaikkei jakseta ja sit sanotaan, että en mä jaksa nyt parisuhteesta huolehtia, koska lasten hoito väsyttää. Itse kaivettu kuoppa, jota se mies ei saa korjattua mitenkään. Tällaiselle naiselle mikään ei olisi tarpeeksi, koska hän näkee vain itsensä ja lapsensa.
-N40, puoliso, nainen ja vasta sit kolmen lapsen äiti
-Kapanteri.- kirjoitti:
Kotiapulaiset saisivat palata.
Kyllä sellaisen voi palkata nytkin, firmoja löytyy paljon jotka tarjoavat tällaista palvelua.
Vierailija kirjoitti:
Kun aloittajakin keskustelua seuraa, niin yritetään välillä jotain hänelle hyödyllisempää pohdintaa.
Kaksivuotias on täysin vahdittava ja voi valvottaa yöllä paljonkin, mutta olette jo voiton puolella. Kolmevuotias on jo paljon helpompi ja nelivuotias on lapsi eikä taapero.
Lapsen ikävuodet 4-11 tai 4-13 ovat perhe-elämän kulta-aikaa, jos sen osaa hyödyntää. Tuon ikäisten mielestä on mahtavaa tehdä asioita vanhempien kanssa ja perheenä. Mennä mökille, opetella laskettelemaan, mennä ponitalutukseen, tivoliin, sirkukseen, ihan vaan piknikille tai vaikka junalla naapurikaupunkiin.
Tuossa kohtaa miehetkin oppivat helpommin olemaan lapsen kanssa, jos nyt eivät ole ihan kelvottomia. Lapsilla alkaa myös olla omia kavereita ja viihtyvät ruudun ääressä niin paljon kuin vain annetaan, jolloin vanhemmalla on taukoja siitä vanhemmuudesta.
Eli nyt ei kannata tehdä mitään hätiköityä, aika hoitaa ongelman.
Kukaan ei odota parisuhteensa kanssa neljää-viittä vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvyyden vuoksi: ei mieskään niitä kahdenkeskisiä ravintolaillallisia niinkään vaadi vaan että arjessa priorisoisin parisuhteen lapsen edelle. Esimerkkejä: kun hän tuli töistä hän halusi että kuuntelen hänen työkuulumiset. Mutta jos vauva samaan aikaan huusi nälkää en minä kuullut mitään ja oli pakko hoitaa vauvalle maitoa/syötävää. Imetys onnistui vain täydessä hiljaisuudessa, vaiva ei imenyt vaan huusi jos ei ollut hiljaista tai jos en keskittynyt vauvaan ja imettämiseen. Eli en pystynyt yhtäaikaa imettämään ja juttelemaan miehen kanssa. Mies suuttui. Ap
Imetät parivuotiasta ja se onnistuu vain täydessä hiljaisuudessa? Oletko puhunut tuosta neuvolassa?
En imetä. Kirjoitin vauvasta.
ApEli olet katkera tuosta asiasta ja kannat sitä edelleen mielessäsi? Ei sekään ole parisuhteenne kannalta rakentava asia.
Minusta täällä on annettu hyviä ehdotuksia: mies jää vuorostaan kotiin ja sinä palaat töihin. Vähintäänkin mies alkaa tehdä normaalia työpäivää ja sinä palaat töihin ja jaatte lapsenhoidon puoliksi. Ja ihan heti alat ottaa omaa aikaa, joku säännöllinen meno parina iltana viikossa/toisena viikonloppupäivänä.
Ei mun mielestä missään käy ilmi että ap on katkera tuosta asiasta; hän otti esimerkin lapsen vauva-ajalta että ymmärrettäisi minkätyyppisistä asioista mies suuttuu. Ja vaikka äiti saisi kuinka sitä omaa aikaa ym. niin jos mies on perusluonteeltaan sellainen, että vaikkapa hänen asiansa on kuunneltava HETI tilanteesta riippumatta, eikä huomio saa olla tai mennä mihinkään muuhun asiaan, ei se asiaa edistä. Tiedän omasta kokemuksesta; jos mieheni puhui minulle jotain asiaa, ja vaikkapa lapsi satutti itsensä samaan aikaan, mies suuttui ihan älyttömästi jos kiinnitin huomiota lapseen ja lohdutin häntä.
Olisi pitänyt huomio olla vain ja ainoastaan hänessä, aina.
Kyllä lapsi tarvitsee huolenpitoa,tehkää se yhdessä,miksi mies jää sivuun.
...siis ENÄÄ