Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on vihainen kun olen priorisoitunut lapsen parisuhteemme edelle. Mutta miten muuten se voisi mennä?
Meillä on juuri kaksi täyttänyt lapsi. Yhdessä suunniteltu ja haluttu. Mies on ollut jo pidempään vihainen siitä, että olen priorisoinut vauvan ja nyttemmin taaperon parisuhteemme edelle. On katkera ja usein aloittaa riidan asiasta.
Selittäkää minulle miten muuten asia voisi olla. Vauva ja pieni lapsi tarvitsee jatkuvaa hoivaa ja huolenpitoa. Meillä ei ole mummeja ja kummeja hoitamassa lasta. Jo vauvana lapsi nukkui vain lyhyissä pätkissä (ja päiväunia vain liikkuvissa vaunuissa), yhä heräilee öisin. Ei ole ollenkaan itsekseen viihtyvää tyyppiä, ei ollut vauvanakaan, ja tällä hetkellä vauhtia on enemmän kuin järkeä eli on täysin vahdittava. Joku aikuinen on siis käytännössä koko ajan kiinni lapsen vahtimisessa tai hoitamisessa, ollut aina näin, koska ei lasta voi jättää yksin, tapahtuu tuhoja heti, vauvana huusi täyttä kurkkua jos jäi hetkeksi yksin. Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt.
Miten minä käytännössä voisin priorisoida tässä parisuhdetta? Millä ajalla? Ollaan joskus palkattu hoitaja kotiin kun ollaan käyty kaksin jossain, mutta harvoin tähän on varaa eikä se ole tilannetta muuttanut mihinkään, mies on yhä vihainen.
Kommentit (1809)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt."
Ymmärsinkö oikein, että mies on jättänyt yhteisen lapsenne hoidon sinulle ja suuttuu kun hänelle ei jää huomiota? Tuleeko jommalle kummalle tiestä mieleen eräs yksinkertainen ratkaisu, joka voisi muuttaa tilannetta?
Ap on nimenomaan ottanut lapsen hoidon itselleen ja uhriutuu. Hänen tulisi antaa isän ottaa vastuuta, mutta eipä tule varmasti onnistumaan.
Se mies on aina töissä ja käy vielä auttamassa vanhempiaankin.
No mitä sitten? Sekö estää lasten hoidon kotona ollessa? Miksi ap ei anna isän hoitaa esim. nukutusta?
Tietysti tämäkin on naisen vika. Lempeä isi siinä vieressä anelee, että saisiko auttaa ja nukuttaa vaikka vauvan, mutta nainen ei anna tai muuten taas toimii väärin...? Ihanko olet tosissasi?
Mutta kun lapsen nukkumaanmenoaikaan telkkarista tulee uutiset, jääkiekkoa, jalkapalloa tai joku miljoonanan kerran uusittu autonrassausohjelma, niin eihän mies just silloin ehdi lasta nukuttamaan. Lapsen pitää ajoittaa oma nukkumaanmeno siihen, miten se isukille sopii eikä toisinpäin.
Tämä on taas naisen oman pään sisällä rakennettu oletus. Jos äiti ei lasta laita nukkumaan, isä kyllä laittaa. Varsinkin, jos hän tietää, että näin toimiessaan hänetnkin olemassaolonsa taas muistetaan minen vuoden jälkeen.
Olen kyllä jutellut hyvin monen naisen kanssa lasten nukkumaanmenosta ja niitä miehiä, jotka hoitavat sen osaltaan, on ollut hyvin vähän. Pienten lasten iltahommiin menee helposti tunti tai kaksi, ennen kuin lapsi on unessa.
Oma mies ei joko ollut siihen aikaan kotona tai telkkarista tuli jotain "tärkeää", joten hän ei tehnyt edes mitään kotihommia illalla. Kun minä vihdoin pääsin siivoamaan keittiötä lasten nukahtamisen jälkeen ja siitä sitten vihdoin sohvalle, niin en todellakaan kuunnellut mitään miehen ehdotteluja. Eri juttu olisi ollut, jos mies olisi hoitanut jomman kumman.
Jos iltahommiin menee tunti tai kaksi, teet jotain väärin. Ja väitätkö, että jos olisit jättänyt jommankumman tekemättä, maailma olisi kaatunut tai lapsi jäänyt nukahtamatta? Tuskin
Juurikin näin. Jos ap lähtee lenkille illalla, ihan varmasti se lapsi nukutetaan. Jos ap jättää keittiön siivoamisen aamuun, mitään pahaa ei tapahdu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
vanhempien parisuhde on lapsen koti.
Ärsyttävä sanonta. Moni lapsi viihtyy ihan hyvin yksinhuoltajavanhemmankin tarjoamassa kodissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt."
Ymmärsinkö oikein, että mies on jättänyt yhteisen lapsenne hoidon sinulle ja suuttuu kun hänelle ei jää huomiota? Tuleeko jommalle kummalle tiestä mieleen eräs yksinkertainen ratkaisu, joka voisi muuttaa tilannetta?
Ap on nimenomaan ottanut lapsen hoidon itselleen ja uhriutuu. Hänen tulisi antaa isän ottaa vastuuta, mutta eipä tule varmasti onnistumaan.
Se mies on aina töissä ja käy vielä auttamassa vanhempiaankin.
No mitä sitten? Sekö estää lasten hoidon kotona ollessa? Miksi ap ei anna isän hoitaa esim. nukutusta?
Tietysti tämäkin on naisen vika. Lempeä isi siinä vieressä anelee, että saisiko auttaa ja nukuttaa vaikka vauvan, mutta nainen ei anna tai muuten taas toimii väärin...? Ihanko olet tosissasi?
Mutta kun lapsen nukkumaanmenoaikaan telkkarista tulee uutiset, jääkiekkoa, jalkapalloa tai joku miljoonanan kerran uusittu autonrassausohjelma, niin eihän mies just silloin ehdi lasta nukuttamaan. Lapsen pitää ajoittaa oma nukkumaanmeno siihen, miten se isukille sopii eikä toisinpäin.
Tämä on taas naisen oman pään sisällä rakennettu oletus. Jos äiti ei lasta laita nukkumaan, isä kyllä laittaa. Varsinkin, jos hän tietää, että näin toimiessaan hänetnkin olemassaolonsa taas muistetaan minen vuoden jälkeen.
Olen kyllä jutellut hyvin monen naisen kanssa lasten nukkumaanmenosta ja niitä miehiä, jotka hoitavat sen osaltaan, on ollut hyvin vähän. Pienten lasten iltahommiin menee helposti tunti tai kaksi, ennen kuin lapsi on unessa.
Oma mies ei joko ollut siihen aikaan kotona tai telkkarista tuli jotain "tärkeää", joten hän ei tehnyt edes mitään kotihommia illalla. Kun minä vihdoin pääsin siivoamaan keittiötä lasten nukahtamisen jälkeen ja siitä sitten vihdoin sohvalle, niin en todellakaan kuunnellut mitään miehen ehdotteluja. Eri juttu olisi ollut, jos mies olisi hoitanut jomman kumman.
Jos iltahommiin menee tunti tai kaksi, teet jotain väärin. Ja väitätkö, että jos olisit jättänyt jommankumman tekemättä, maailma olisi kaatunut tai lapsi jäänyt nukahtamatta? Tuskin
Ne lapsen iltahommat on suihkusta/kylvystä iltapalaan, hampaiden pesuun, iltasatuun ja välillä lapsen vieressä olemiseen. Ja aamuhan on aina kiva aloittaa rapsuttelemalla kiinni kuivunutta puuroa ja tyhjentämällä tiskikonetta ennen kuin pääsee aloittamaan mitään. Omia hommiahan voi vähentää niinkin, että ei pese miehen pyykkejä tai tee työstä palaavalle miehelle ruokaa, eihän se maailma siihen kaadu.
No ei kaadu. Ja edelleen, tunti tai kaksi iltatouhuihin on järjetöntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vanhempien parisuhde on lapsen koti.
Ärsyttävä sanonta. Moni lapsi viihtyy ihan hyvin yksinhuoltajavanhemmankin tarjoamassa kodissa.
Varmasti joo, mutta silloin kun niitä vanhempia on kaksi, se parisuhde luo kodin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jakakaa lapsen hoito siten, että kumpikin tekee yhtä paljon ja, että kummallekin vanhemmalle jää yhtä paljon omaa aikaa, esim. 1 h päivässä. Silloin saat levättyä itse ja voitte viettää yhteistä aikaa illalla, kun lapsi menee nukkumaan.
Mies tekee pitkää päivää töissä. Ei minulla ole ollut sellaista omaa rentoutumisaikaa vauvan syntymän jälkeen ollenkaan. Päiväunien aikana en siis ole päässyt itse lepäämään, koska pitää työntää vaunuja. Töiden jälkeen kun mies on hetken lapsen kanssa menee se aika minulla ihan omien asioiden hoitamiseen: maksan laskuja, käyn suihkussa, kirjoitan muutamat viestit, saatan laittaa ruokaa tai vaikka leikata varpaankynnet ja mitä näitä nyt on, pieniä asioita joita nyt vain pitää hoitaa. Ap
Tässäoä ongelma taitaa olla. Lapsi on esteenä kynsien leikkuulle ja viestin kirjoittamiselle. Ei hyvää päivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt."
Ymmärsinkö oikein, että mies on jättänyt yhteisen lapsenne hoidon sinulle ja suuttuu kun hänelle ei jää huomiota? Tuleeko jommalle kummalle tiestä mieleen eräs yksinkertainen ratkaisu, joka voisi muuttaa tilannetta?
Ap on nimenomaan ottanut lapsen hoidon itselleen ja uhriutuu. Hänen tulisi antaa isän ottaa vastuuta, mutta eipä tule varmasti onnistumaan.
Se mies on aina töissä ja käy vielä auttamassa vanhempiaankin.
No mitä sitten? Sekö estää lasten hoidon kotona ollessa? Miksi ap ei anna isän hoitaa esim. nukutusta?
Tietysti tämäkin on naisen vika. Lempeä isi siinä vieressä anelee, että saisiko auttaa ja nukuttaa vaikka vauvan, mutta nainen ei anna tai muuten taas toimii väärin...? Ihanko olet tosissasi?
Mutta kun lapsen nukkumaanmenoaikaan telkkarista tulee uutiset, jääkiekkoa, jalkapalloa tai joku miljoonanan kerran uusittu autonrassausohjelma, niin eihän mies just silloin ehdi lasta nukuttamaan. Lapsen pitää ajoittaa oma nukkumaanmeno siihen, miten se isukille sopii eikä toisinpäin.
Tämä on taas naisen oman pään sisällä rakennettu oletus. Jos äiti ei lasta laita nukkumaan, isä kyllä laittaa. Varsinkin, jos hän tietää, että näin toimiessaan hänetnkin olemassaolonsa taas muistetaan minen vuoden jälkeen.
Olen kyllä jutellut hyvin monen naisen kanssa lasten nukkumaanmenosta ja niitä miehiä, jotka hoitavat sen osaltaan, on ollut hyvin vähän. Pienten lasten iltahommiin menee helposti tunti tai kaksi, ennen kuin lapsi on unessa.
Oma mies ei joko ollut siihen aikaan kotona tai telkkarista tuli jotain "tärkeää", joten hän ei tehnyt edes mitään kotihommia illalla. Kun minä vihdoin pääsin siivoamaan keittiötä lasten nukahtamisen jälkeen ja siitä sitten vihdoin sohvalle, niin en todellakaan kuunnellut mitään miehen ehdotteluja. Eri juttu olisi ollut, jos mies olisi hoitanut jomman kumman.
Jos iltahommiin menee tunti tai kaksi, teet jotain väärin. Ja väitätkö, että jos olisit jättänyt jommankumman tekemättä, maailma olisi kaatunut tai lapsi jäänyt nukahtamatta? Tuskin
Ne lapsen iltahommat on suihkusta/kylvystä iltapalaan, hampaiden pesuun, iltasatuun ja välillä lapsen vieressä olemiseen. Ja aamuhan on aina kiva aloittaa rapsuttelemalla kiinni kuivunutta puuroa ja tyhjentämällä tiskikonetta ennen kuin pääsee aloittamaan mitään. Omia hommiahan voi vähentää niinkin, että ei pese miehen pyykkejä tai tee työstä palaavalle miehelle ruokaa, eihän se maailma siihen kaadu.
No ei kaadu. Ja edelleen, tunti tai kaksi iltatouhuihin on järjetöntä.
Toimiihan se noinkin, jos koko ajan hoputtaa lasta kiirehtimään ja jättää lapsen hampaat pesemättä. Iltasatukin on ihan turha, sanoo vain lapselle "turpa kiinni ja silmät kiinni".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jakakaa lapsen hoito siten, että kumpikin tekee yhtä paljon ja, että kummallekin vanhemmalle jää yhtä paljon omaa aikaa, esim. 1 h päivässä. Silloin saat levättyä itse ja voitte viettää yhteistä aikaa illalla, kun lapsi menee nukkumaan.
Mies tekee pitkää päivää töissä. Ei minulla ole ollut sellaista omaa rentoutumisaikaa vauvan syntymän jälkeen ollenkaan. Päiväunien aikana en siis ole päässyt itse lepäämään, koska pitää työntää vaunuja. Töiden jälkeen kun mies on hetken lapsen kanssa menee se aika minulla ihan omien asioiden hoitamiseen: maksan laskuja, käyn suihkussa, kirjoitan muutamat viestit, saatan laittaa ruokaa tai vaikka leikata varpaankynnet ja mitä näitä nyt on, pieniä asioita joita nyt vain pitää hoitaa. Ap
Siis tekeekö mies joka päivä ylitöitä myös, ja on kaikki viikonloputkin kiinni?
Kyllä se vain niin olisi tehtävä, että kaikki työt tasan. Omien varpaankynsien leikkaaminen ei ole työ, mutta ansiotyö työmatkoineen, lapsen kanssa oleminen, ruoanlaitto, siivous... Silloin myös väsymys jakautuisi tasan.
Pitikö mies yhtään vanhempainvapaata? Olisi nähnyt, että ei vilkkaan lapsen kanssa päivät ollessaan paljon kotitöitä ehdi. Tarvitsisi ehkä palautuksen realiteetteihin tältä osin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teet aivan oikein. Sisareni on laittanut miehensä etusijalle avioliitossa. Vuosikymmenien tulos, ei tunne omia lapsiaan, suhde etäinen. Miehensä kanssa täysin addiktoituneet toisiinsa. Aivan hirveätä on ollut vuosikymmeniä seurata sivusta. Sisareni ei huomaa tehneensä mitään ihmeellistä. Miehensä on niin manipuloiva, ettei enää läheisiä välejä kehenkään, ei myöskään ole ystäviä. Jos/kun jommalle kummalle tapahtuu jotain, loppuu toisenkin elämä.
Kyllä äidin( ja isän) tehtävä on suojella, rakastaa ja arvostaa lastaan, niin että hänellä on juuret ja myöhemmin siivet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt."
Ymmärsinkö oikein, että mies on jättänyt yhteisen lapsenne hoidon sinulle ja suuttuu kun hänelle ei jää huomiota? Tuleeko jommalle kummalle tiestä mieleen eräs yksinkertainen ratkaisu, joka voisi muuttaa tilannetta?
Ap on nimenomaan ottanut lapsen hoidon itselleen ja uhriutuu. Hänen tulisi antaa isän ottaa vastuuta, mutta eipä tule varmasti onnistumaan.
Se mies on aina töissä ja käy vielä auttamassa vanhempiaankin.
No mitä sitten? Sekö estää lasten hoidon kotona ollessa? Miksi ap ei anna isän hoitaa esim. nukutusta?
Tietysti tämäkin on naisen vika. Lempeä isi siinä vieressä anelee, että saisiko auttaa ja nukuttaa vaikka vauvan, mutta nainen ei anna tai muuten taas toimii väärin...? Ihanko olet tosissasi?
Mutta kun lapsen nukkumaanmenoaikaan telkkarista tulee uutiset, jääkiekkoa, jalkapalloa tai joku miljoonanan kerran uusittu autonrassausohjelma, niin eihän mies just silloin ehdi lasta nukuttamaan. Lapsen pitää ajoittaa oma nukkumaanmeno siihen, miten se isukille sopii eikä toisinpäin.
Tämä on taas naisen oman pään sisällä rakennettu oletus. Jos äiti ei lasta laita nukkumaan, isä kyllä laittaa. Varsinkin, jos hän tietää, että näin toimiessaan hänetnkin olemassaolonsa taas muistetaan minen vuoden jälkeen.
Olen kyllä jutellut hyvin monen naisen kanssa lasten nukkumaanmenosta ja niitä miehiä, jotka hoitavat sen osaltaan, on ollut hyvin vähän. Pienten lasten iltahommiin menee helposti tunti tai kaksi, ennen kuin lapsi on unessa.
Oma mies ei joko ollut siihen aikaan kotona tai telkkarista tuli jotain "tärkeää", joten hän ei tehnyt edes mitään kotihommia illalla. Kun minä vihdoin pääsin siivoamaan keittiötä lasten nukahtamisen jälkeen ja siitä sitten vihdoin sohvalle, niin en todellakaan kuunnellut mitään miehen ehdotteluja. Eri juttu olisi ollut, jos mies olisi hoitanut jomman kumman.
Jos iltahommiin menee tunti tai kaksi, teet jotain väärin. Ja väitätkö, että jos olisit jättänyt jommankumman tekemättä, maailma olisi kaatunut tai lapsi jäänyt nukahtamatta? Tuskin
Ne lapsen iltahommat on suihkusta/kylvystä iltapalaan, hampaiden pesuun, iltasatuun ja välillä lapsen vieressä olemiseen. Ja aamuhan on aina kiva aloittaa rapsuttelemalla kiinni kuivunutta puuroa ja tyhjentämällä tiskikonetta ennen kuin pääsee aloittamaan mitään. Omia hommiahan voi vähentää niinkin, että ei pese miehen pyykkejä tai tee työstä palaavalle miehelle ruokaa, eihän se maailma siihen kaadu.
No ei kaadu. Ja edelleen, tunti tai kaksi iltatouhuihin on järjetöntä.
Toimiihan se noinkin, jos koko ajan hoputtaa lasta kiirehtimään ja jättää lapsen hampaat pesemättä. Iltasatukin on ihan turha, sanoo vain lapselle "turpa kiinni ja silmät kiinni".
🙄 Peseytyminen ja hampaanpesu 15min. Iltapala 15min. ja iltasatu 10 min.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt."
Ymmärsinkö oikein, että mies on jättänyt yhteisen lapsenne hoidon sinulle ja suuttuu kun hänelle ei jää huomiota? Tuleeko jommalle kummalle tiestä mieleen eräs yksinkertainen ratkaisu, joka voisi muuttaa tilannetta?
Ap on nimenomaan ottanut lapsen hoidon itselleen ja uhriutuu. Hänen tulisi antaa isän ottaa vastuuta, mutta eipä tule varmasti onnistumaan.
Se mies on aina töissä ja käy vielä auttamassa vanhempiaankin.
No mitä sitten? Sekö estää lasten hoidon kotona ollessa? Miksi ap ei anna isän hoitaa esim. nukutusta?
Tietysti tämäkin on naisen vika. Lempeä isi siinä vieressä anelee, että saisiko auttaa ja nukuttaa vaikka vauvan, mutta nainen ei anna tai muuten taas toimii väärin...? Ihanko olet tosissasi?
Mutta kun lapsen nukkumaanmenoaikaan telkkarista tulee uutiset, jääkiekkoa, jalkapalloa tai joku miljoonanan kerran uusittu autonrassausohjelma, niin eihän mies just silloin ehdi lasta nukuttamaan. Lapsen pitää ajoittaa oma nukkumaanmeno siihen, miten se isukille sopii eikä toisinpäin.
Tämä on taas naisen oman pään sisällä rakennettu oletus. Jos äiti ei lasta laita nukkumaan, isä kyllä laittaa. Varsinkin, jos hän tietää, että näin toimiessaan hänetnkin olemassaolonsa taas muistetaan minen vuoden jälkeen.
Olen kyllä jutellut hyvin monen naisen kanssa lasten nukkumaanmenosta ja niitä miehiä, jotka hoitavat sen osaltaan, on ollut hyvin vähän. Pienten lasten iltahommiin menee helposti tunti tai kaksi, ennen kuin lapsi on unessa.
Oma mies ei joko ollut siihen aikaan kotona tai telkkarista tuli jotain "tärkeää", joten hän ei tehnyt edes mitään kotihommia illalla. Kun minä vihdoin pääsin siivoamaan keittiötä lasten nukahtamisen jälkeen ja siitä sitten vihdoin sohvalle, niin en todellakaan kuunnellut mitään miehen ehdotteluja. Eri juttu olisi ollut, jos mies olisi hoitanut jomman kumman.
Jos iltahommiin menee tunti tai kaksi, teet jotain väärin. Ja väitätkö, että jos olisit jättänyt jommankumman tekemättä, maailma olisi kaatunut tai lapsi jäänyt nukahtamatta? Tuskin
Ne lapsen iltahommat on suihkusta/kylvystä iltapalaan, hampaiden pesuun, iltasatuun ja välillä lapsen vieressä olemiseen. Ja aamuhan on aina kiva aloittaa rapsuttelemalla kiinni kuivunutta puuroa ja tyhjentämällä tiskikonetta ennen kuin pääsee aloittamaan mitään. Omia hommiahan voi vähentää niinkin, että ei pese miehen pyykkejä tai tee työstä palaavalle miehelle ruokaa, eihän se maailma siihen kaadu.
No ei kaadu. Ja edelleen, tunti tai kaksi iltatouhuihin on järjetöntä.
Toimiihan se noinkin, jos koko ajan hoputtaa lasta kiirehtimään ja jättää lapsen hampaat pesemättä. Iltasatukin on ihan turha, sanoo vain lapselle "turpa kiinni ja silmät kiinni".
🙄 Peseytyminen ja hampaanpesu 15min. Iltapala 15min. ja iltasatu 10 min.
Ai, sinä olet ihan kellottanut ajan, joka lapsella saa noihin kulua. Lähteekö lapselta puurolautanen nenän edestä, jos puuro on vielä kesken?
Minulle sanottiin kun lapset syntyi , että heihin on syytä panostaa 110% tehoilla ensimmäiset 10 vuotta. Jos panostaa, saa ikuisen onnellisen elämän.
Panostimme 10 vuotta ja sen jälkeen olivat jo niin kypsiä ajattelemaan kaikkia asioita että meillä on ollut todella helppoa. Koulussa, opiskelussa ja kaikkialla vahtivat toisiaan ja auttoivat.
Muuta eivät tarvinneet kuin rahaa, ostivat yhdessä itselleen vaatteetkin yms. 17v alkaen rahaa sitäkin enemmän kun piti lähteä opiskelun taipaleelle, autokouluun ja ostaa heille autot.
On Hyvä Olla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanne on se, että ap:n elämä ja arki kevenisi erossa, miehen muuttuisi raskaammaksi ja kalliimmaksi. Siitä voi päätellä, kumpi tällä hetkellä on se itsekäs vapaamatkustaja ja jonka pitää alkaa tehdä enemmän perheen jaksamisen eteen arjessa, jotta eroa ei tulisi. Miehen pitää skarpata nyt paljon ja kasvaa henkisesti, hän on toistaiseksi jäänyt teinin tasolle.
Eli se, että haluaa parisuhteen, vaimon, eikä vain äitiä lapselleen, on teiniyttä?
Kyllä minun korviini apn tilanne kuulostaa päinvastoin siltä, että hän on tippunut äitikuplaan eikä näe enää mitään syytä parisuhteelle. Millä oikeudella hän vaatii, että sen miehen pitäisi asia mukisematta hyväksyä?
Parisuhde on tärkein aikuisen ihmissuhde, myös silloin kun lapset hoidetaan.
Äitiä lapselleen?
Voi jos se lapsi edes olisi hänen...
Ei voi olla todellista , että nyky vanhemmat ovat kateellisia tai katkeria yhteiselle vauvalleen ? Toihan on jo henkistä sairautta joka on ammattiapua vailla. Eikä kukaan priorisoi lastaan , vaan kyllä sen täytyy olla itsestään selvyys.Nyky päivän vahemmilla ei ole sitten minkään moista käsitystä , yhteisestä vanhemmuudesta , saatika lasten kasvatuksesta.Eivät pienokaiset ole leluja , jotka vaan nakataan nurkkaan , kun ei enää huvita. On velvollisuuksia lasta ja parisuhdetta kohtaan. Olisipa hyvä kuulla sen miehenkin kanta asioihin. Nyt en usko todeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vanhempien parisuhde on lapsen koti.
Ärsyttävä sanonta. Moni lapsi viihtyy ihan hyvin yksinhuoltajavanhemmankin tarjoamassa kodissa.
Varmasti joo, mutta silloin kun niitä vanhempia on kaksi, se parisuhde luo kodin.
En muuten usko tuota. Tietysti sikäli, että jos vanhemmat koko ajan riitelee tai toinen kohtelee toista halveksivasti tai pelkkänä palvelijana, lapsi saattaa oppia siitä vääriä malleja omaan elämäänsä. Mutta jos ovat kovin kiintyneitä toisiinsa niin että kiintymys menee lapselle osoitetun kiintymyksen edelle, niin kolmas pyörä -olo siinä voi tulla lapsellekin.
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tilanne. Kun suunniteltu ja toivottu lapsi syntyi, äitinsä maailmaan ei enää tasan mitään muuta mahtunutkaan ja aviomies (minä) tippui johonkin tallirengin ja hätäapu-puotipuksun haminoille kauas, kauas taakse täydellisen merkityksettömäksi parisuhteessa. No sen verran takaisin, että toki kelpasin kantamaan ruokaostokset kaupasta ja tienaamaan niihin ja laskuihin tarvittavat rahat. Ei tasan mitään muuta.
-Ilman toimivaa vanhempien suhdetta ei ole perhettäkään. AP:n kannattaaa se aina muistaa, vaikka kuinka olisi aluksi häikäistynyt vauvaonnestaan ja hiukan yrittää katsoa maailmaa tissittelyä ja kakkavaippaa kauemmaksi. Ainakin jos haluaa sen ukkonsa vielä pitää.
Miksi haluaisi pitää siittäjän?
Se voi kelvata kunnes lapsi muuttaa kotoa, tehdessään kaiken täydellisesti, mutta muuten se lähtee aikaisemmin vaihtoon ja joku mielenkiintoisempi mies tulee tilalle.
Nainen saa aina paremman, muistakaas ukot se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni nainen hyväksyisi parisuhteen joka lapsen syntymän myötä muuttuisi siihen että sinulla itsellä ei ole mitään muuta arvoa kuin palvelijan ja sylkykypin rooli jota ei arvosteta millään tavalla vaikka kuinka autat ja huomioit toista?
? No sitähän se perinteinen äidin rooli on ollut?
No ei ole.
No on juuri tuollainen. Miten joku voi olla noin tyhmä että ei tuota tajua?
Vierailija kirjoitti:
"Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt."
Ymmärsinkö oikein, että mies on jättänyt yhteisen lapsenne hoidon sinulle ja suuttuu kun hänelle ei jää huomiota? Tuleeko jommalle kummalle tiestä mieleen eräs yksinkertainen ratkaisu, joka voisi muuttaa tilannetta?
Jos luet oikein tarkkaan, sinulle selviää että mies käy "töissä" ja sinne menemiseen ja sieltä palaamiseen kuluva aika on pitkä.
Googlaa mitä työnteko on, jos et vielä tiedä.
Lapsi päivähoitoon ja sinäkin ansiotöihin, niin mies voi tehdä lyhyempää päivää. Jaatte sitten kotityöt tasan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvyyden vuoksi: ei mieskään niitä kahdenkeskisiä ravintolaillallisia niinkään vaadi vaan että arjessa priorisoisin parisuhteen lapsen edelle. Esimerkkejä: kun hän tuli töistä hän halusi että kuuntelen hänen työkuulumiset. Mutta jos vauva samaan aikaan huusi nälkää en minä kuullut mitään ja oli pakko hoitaa vauvalle maitoa/syötävää. Imetys onnistui vain täydessä hiljaisuudessa, vaiva ei imenyt vaan huusi jos ei ollut hiljaista tai jos en keskittynyt vauvaan ja imettämiseen. Eli en pystynyt yhtäaikaa imettämään ja juttelemaan miehen kanssa. Mies suuttui. Ap
Imetät parivuotiasta ja se onnistuu vain täydessä hiljaisuudessa? Oletko puhunut tuosta neuvolassa?
Muutenkin se, että hän piti vauvaa nälässä kunnes mies tulee ettei sen tarvitse jutella.... aika kovaa metatyötä tuollainen aikatauluttaminen.
No nyt on kyllä harhat huipussaan. Kaikkea te keksitte.
Jos tiedossa on että mies on kotona kello 17 niin eikös vauvan ruokintaa voi aloittaa 1640 ? Pitääkö odottaa kunnes se huutaa kurkku suorana?
Ai miehen takia pitää muuttaa vauvan ruokinta-aikoja? Siis mitä vttua tämä taas on!? :D en tiedä miten me ollaan selvitty 2 lapsen kanssa näin hyvin ja mies on antanut imetysrauhan ja hänellekin sen lapsen tarpeet ovat olleet ykkössijalla.
Ei, vaan miksi vauva huutaa nälkäänsä kun mies tulee kotiin. Eikö ruokinta kannattaisi aloittaa hieman aikaisemmin?
Miksei mies laita vaimolleen tekstiviestiä, mihin aikaan hän tulee kotiin?
Koska se tulee joka päivä samaan aikaan. Ei mies teekään ylitöitä vaan sillä on pitkä työmatka.
Ylityöt olivat jonku naisen omaa fantasiaa joka otettiin totena.
No ei varmasti tule joka päivä samaan aikaan. Eihän aina pääse lähtemään kun pitäisi ja pitkän työmatkan aikana voi olla vaikka mitä viivästymistä liikenneonnettomuuksista edellä hitaasti ajavaan.
Viivästyksen aiheuttama liikenneonnettomuus tapahtuu keskimäärin kerran vuodessa. Hitaasti edellä ajavat taas.... älä naurata. Tuo ei ole suomessa mikään ongelma.
No tasan on. Mun työmatka on 50 kilsaa suuntaansa. Ajallisesti heittoa on paljon, koska vaikka kyse on yhdestä isosta väylästä (itärajalta alkaen länteen), yhtäkään ohituskaistaa ei koko matkan aikana ole, tiellä on paljon mäkiä ja raskasta liikennettä, sekä keväästä syksyyn traktoreita. Koska tie on vilkas, edes traktorista ei tahdo päästä ohi kun vastaantulijaa on koko ajan, saati kun traktorin perässä on joku rekka jumittamassa vielä. Parhaimmillaan olen ajanut melkein 30 kilometrin matkan traktorin ja rekan perässä, kun ne perhanan maajussit eivät anna tietä kun eivät sitten enää pääse sieltä bussipysäkiltä takaisin tielle jatkuvan liikennevirran takia.
Nyt olis hauska nähdä tien numero :)
Tiedän, ei tule tapahtumaan koska google maps todistais sut paskanpuhujaksi.
Tie nro 12, Lahti-Tampere. Tänne lähemmäs Tamperetta kun tulee, ei niitä ohituskaistoja ole enää. Tuossa 50 kilometrin työmatkan varrella (noin 40 kilsaa tietä 12) on useita loivia mäkiä, joissa rekkojen ja jopa joidenkin henkilöautojen vauhti hyytyy kuuteenkymppiin. Ja jostain syystä Kaivannon jälkeen se vauhti ei enää nouse siihen 80 vaikka voisi, olisi alamäkikin helpottamassa kiihtyvyyttä. Syytä tähän en tiedä, mutta kun 13 vuotta on joka arkipäivä tuota suhannut, niin näin se vaan menee. Toki 50 kilsan työmatka ei ole NIIN pitkä, että voisi puhua jostain puolen tunnin ajallisesta heitosta, mutta kyllä siihen 10-15 minuuttia pahimmillaan eroa tulee verrattuna siihen että pääsee ajamaan koko matkan ”vapaasti”.
eli meni oikein hyvin siihen ehdotettuun 20min toleranssiin.
Mun postauksessa ei ollut kyse mistään toleransseista, vaan vastaus oli tuohon sinun väitteeseesi ettei hitaasti ajavat ole Suomessa mikään ongelma. Jos työmatka on pitempi kuin mulla, vastaavalla tiellä, ja tosiaan lisäksi joku kauppareissu tms siihen päälle, niin ne 20 min toleranssit ei tosiaan riitä. Pelkkä tankkaamassa käyminen saattaa pidentää huomattavasti aikaa, kun täytyy odottaa että pääsen takaisin tielle.
Google mapsin mukaan tiellä on jatkuvasti ohituspaikkoja
Kuinkas paljon sinä olet sitä ajanut, sanotaan vaikka Pälkäne-Tampere väliä? Onhan siellä muutama pätkä, mutta niin lyhyitä että jos yksikin auto tulee vastaan, ohi ei sillä pätkällä pääse. Talvella pimeässä vähän helpompaa jos ei välitä sulkuviivoista, kun vastaantulevan auton valot näkyvät mutkan tai mäennypyn takaa hyvissä ajoin. Sitä tietä ajaa todella paljon raskasta liikennettä, sekä työmatkaliikennettä Tampereelle ja Tampereelta etenkin aamuisin klo 7.30-9.00 ja iltapäivisin siinä noin klo 15.-17.30.
Google mapsista et näe todellista tilannetta edes street viewlla.
Jos mulla menee normaalisti lahdentietä ja kehä1 yhteensä 45min töihin, se on se 45min joka päivä. Välillä se voi olla 50min mutta arvaas mitä, se ei koskaan ole 25min mitä se voisi olla ilman muuta liikennettä sunnuntai aamuna. Kukaan ei laske työmatkaa sen mukaan mitä se voisi olla.
Paitsi sinä, koska haluat vängätä vastaan.
Ne lapsen iltahommat on suihkusta/kylvystä iltapalaan, hampaiden pesuun, iltasatuun ja välillä lapsen vieressä olemiseen. Ja aamuhan on aina kiva aloittaa rapsuttelemalla kiinni kuivunutta puuroa ja tyhjentämällä tiskikonetta ennen kuin pääsee aloittamaan mitään. Omia hommiahan voi vähentää niinkin, että ei pese miehen pyykkejä tai tee työstä palaavalle miehelle ruokaa, eihän se maailma siihen kaadu.