Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on vihainen kun olen priorisoitunut lapsen parisuhteemme edelle. Mutta miten muuten se voisi mennä?
Meillä on juuri kaksi täyttänyt lapsi. Yhdessä suunniteltu ja haluttu. Mies on ollut jo pidempään vihainen siitä, että olen priorisoinut vauvan ja nyttemmin taaperon parisuhteemme edelle. On katkera ja usein aloittaa riidan asiasta.
Selittäkää minulle miten muuten asia voisi olla. Vauva ja pieni lapsi tarvitsee jatkuvaa hoivaa ja huolenpitoa. Meillä ei ole mummeja ja kummeja hoitamassa lasta. Jo vauvana lapsi nukkui vain lyhyissä pätkissä (ja päiväunia vain liikkuvissa vaunuissa), yhä heräilee öisin. Ei ole ollenkaan itsekseen viihtyvää tyyppiä, ei ollut vauvanakaan, ja tällä hetkellä vauhtia on enemmän kuin järkeä eli on täysin vahdittava. Joku aikuinen on siis käytännössä koko ajan kiinni lapsen vahtimisessa tai hoitamisessa, ollut aina näin, koska ei lasta voi jättää yksin, tapahtuu tuhoja heti, vauvana huusi täyttä kurkkua jos jäi hetkeksi yksin. Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt.
Miten minä käytännössä voisin priorisoida tässä parisuhdetta? Millä ajalla? Ollaan joskus palkattu hoitaja kotiin kun ollaan käyty kaksin jossain, mutta harvoin tähän on varaa eikä se ole tilannetta muuttanut mihinkään, mies on yhä vihainen.
Kommentit (1809)
"Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt."
Ymmärsinkö oikein, että mies on jättänyt yhteisen lapsenne hoidon sinulle ja suuttuu kun hänelle ei jää huomiota? Tuleeko jommalle kummalle tiestä mieleen eräs yksinkertainen ratkaisu, joka voisi muuttaa tilannetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvyyden vuoksi: ei mieskään niitä kahdenkeskisiä ravintolaillallisia niinkään vaadi vaan että arjessa priorisoisin parisuhteen lapsen edelle. Esimerkkejä: kun hän tuli töistä hän halusi että kuuntelen hänen työkuulumiset. Mutta jos vauva samaan aikaan huusi nälkää en minä kuullut mitään ja oli pakko hoitaa vauvalle maitoa/syötävää. Imetys onnistui vain täydessä hiljaisuudessa, vaiva ei imenyt vaan huusi jos ei ollut hiljaista tai jos en keskittynyt vauvaan ja imettämiseen. Eli en pystynyt yhtäaikaa imettämään ja juttelemaan miehen kanssa. Mies suuttui. Ap
Imetät parivuotiasta ja se onnistuu vain täydessä hiljaisuudessa? Oletko puhunut tuosta neuvolassa?
Muutenkin se, että hän piti vauvaa nälässä kunnes mies tulee ettei sen tarvitse jutella.... aika kovaa metatyötä tuollainen aikatauluttaminen.
No nyt on kyllä harhat huipussaan. Kaikkea te keksitte.
Jos tiedossa on että mies on kotona kello 17 niin eikös vauvan ruokintaa voi aloittaa 1640 ? Pitääkö odottaa kunnes se huutaa kurkku suorana?
Ai miehen takia pitää muuttaa vauvan ruokinta-aikoja? Siis mitä vttua tämä taas on!? :D en tiedä miten me ollaan selvitty 2 lapsen kanssa näin hyvin ja mies on antanut imetysrauhan ja hänellekin sen lapsen tarpeet ovat olleet ykkössijalla.
Ei, vaan miksi vauva huutaa nälkäänsä kun mies tulee kotiin. Eikö ruokinta kannattaisi aloittaa hieman aikaisemmin?
Miksei mies laita vaimolleen tekstiviestiä, mihin aikaan hän tulee kotiin?
Koska se tulee joka päivä samaan aikaan. Ei mies teekään ylitöitä vaan sillä on pitkä työmatka.
Ylityöt olivat jonku naisen omaa fantasiaa joka otettiin totena.
No ei varmasti tule joka päivä samaan aikaan. Eihän aina pääse lähtemään kun pitäisi ja pitkän työmatkan aikana voi olla vaikka mitä viivästymistä liikenneonnettomuuksista edellä hitaasti ajavaan.
Viivästyksen aiheuttama liikenneonnettomuus tapahtuu keskimäärin kerran vuodessa. Hitaasti edellä ajavat taas.... älä naurata. Tuo ei ole suomessa mikään ongelma.
No tasan on. Mun työmatka on 50 kilsaa suuntaansa. Ajallisesti heittoa on paljon, koska vaikka kyse on yhdestä isosta väylästä (itärajalta alkaen länteen), yhtäkään ohituskaistaa ei koko matkan aikana ole, tiellä on paljon mäkiä ja raskasta liikennettä, sekä keväästä syksyyn traktoreita. Koska tie on vilkas, edes traktorista ei tahdo päästä ohi kun vastaantulijaa on koko ajan, saati kun traktorin perässä on joku rekka jumittamassa vielä. Parhaimmillaan olen ajanut melkein 30 kilometrin matkan traktorin ja rekan perässä, kun ne perhanan maajussit eivät anna tietä kun eivät sitten enää pääse sieltä bussipysäkiltä takaisin tielle jatkuvan liikennevirran takia.
Nyt olis hauska nähdä tien numero :)
Tiedän, ei tule tapahtumaan koska google maps todistais sut paskanpuhujaksi.
Tie nro 12, Lahti-Tampere. Tänne lähemmäs Tamperetta kun tulee, ei niitä ohituskaistoja ole enää. Tuossa 50 kilometrin työmatkan varrella (noin 40 kilsaa tietä 12) on useita loivia mäkiä, joissa rekkojen ja jopa joidenkin henkilöautojen vauhti hyytyy kuuteenkymppiin. Ja jostain syystä Kaivannon jälkeen se vauhti ei enää nouse siihen 80 vaikka voisi, olisi alamäkikin helpottamassa kiihtyvyyttä. Syytä tähän en tiedä, mutta kun 13 vuotta on joka arkipäivä tuota suhannut, niin näin se vaan menee. Toki 50 kilsan työmatka ei ole NIIN pitkä, että voisi puhua jostain puolen tunnin ajallisesta heitosta, mutta kyllä siihen 10-15 minuuttia pahimmillaan eroa tulee verrattuna siihen että pääsee ajamaan koko matkan ”vapaasti”.
eli meni oikein hyvin siihen ehdotettuun 20min toleranssiin.
Mun postauksessa ei ollut kyse mistään toleransseista, vaan vastaus oli tuohon sinun väitteeseesi ettei hitaasti ajavat ole Suomessa mikään ongelma. Jos työmatka on pitempi kuin mulla, vastaavalla tiellä, ja tosiaan lisäksi joku kauppareissu tms siihen päälle, niin ne 20 min toleranssit ei tosiaan riitä. Pelkkä tankkaamassa käyminen saattaa pidentää huomattavasti aikaa, kun täytyy odottaa että pääsen takaisin tielle.
Google mapsin mukaan tiellä on jatkuvasti ohituspaikkoja
Kuinkas paljon sinä olet sitä ajanut, sanotaan vaikka Pälkäne-Tampere väliä? Onhan siellä muutama pätkä, mutta niin lyhyitä että jos yksikin auto tulee vastaan, ohi ei sillä pätkällä pääse. Talvella pimeässä vähän helpompaa jos ei välitä sulkuviivoista, kun vastaantulevan auton valot näkyvät mutkan tai mäennypyn takaa hyvissä ajoin. Sitä tietä ajaa todella paljon raskasta liikennettä, sekä työmatkaliikennettä Tampereelle ja Tampereelta etenkin aamuisin klo 7.30-9.00 ja iltapäivisin siinä noin klo 15.-17.30.
Google mapsista et näe todellista tilannetta edes street viewlla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä että mitä ihmiset olettavat elämän olevan sen jälkeen, kun lapset tulevat kuvioihin. Että lykätään lapsi lelujen kanssa jonnekin nurkkaan ja ollaan vaan ihan rauhassa?
Kyllä se on parisuhde käytännössä katkolle taaperoajaksi, etenkin jos lapsi ei nuku. Silloin ei kukaan nuku ja ollaan väsyneitä, eihän silloin käy edes seksi mielessä.
Mutta tämän takia en koskaan aiokaan hankkia lapsia, minulle toimiva parisuhde ja säännöllinen seksi ovat ne tärkeimmät asiat.
N30
Tätä minäkin ihmettelen. Missä harhoissa ihmiset -ilmeisesti etenkin miehet, kun heistä niin monelle tuntuu tulevan täytenä yllätyksenä, että elämä muuttuu, eikä parempaan suuntaan, lapsen syntymän myötä- oikein elävät? Peruskouluun pitäisi tulla kaikille pakollinen viikko pikkulapsiperheessä-kurssi, niin ei olisi kenellekään epäselvää, mitä lastenhankinnasta käytännössä seuraa.
Itse sain pikkusisaruksen teini-iässä. Ei ole tullut mieleenkään, että hankkisin omia lapsia, oli sen verran "hauskaa" seurattavaa/koettavaa. Eikä ollut edes mikään erityislapsi hän vaan verrattain helppo.
N37
Kyllä meidän elämä nimenomaan pysyi muutoin täysin samana, vain se muuttui, että perheessämme on nyt kaksi lasta tarpeineen. Eli nimenomaan parempaan suuntaan muuttui.
Vierailija kirjoitti:
"Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt."
Ymmärsinkö oikein, että mies on jättänyt yhteisen lapsenne hoidon sinulle ja suuttuu kun hänelle ei jää huomiota? Tuleeko jommalle kummalle tiestä mieleen eräs yksinkertainen ratkaisu, joka voisi muuttaa tilannetta?
Ap on nimenomaan ottanut lapsen hoidon itselleen ja uhriutuu. Hänen tulisi antaa isän ottaa vastuuta, mutta eipä tule varmasti onnistumaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tilanne. Kun suunniteltu ja toivottu lapsi syntyi, äitinsä maailmaan ei enää tasan mitään muuta mahtunutkaan ja aviomies (minä) tippui johonkin tallirengin ja hätäapu-puotipuksun haminoille kauas, kauas taakse täydellisen merkityksettömäksi parisuhteessa. No sen verran takaisin, että toki kelpasin kantamaan ruokaostokset kaupasta ja tienaamaan niihin ja laskuihin tarvittavat rahat. Ei tasan mitään muuta.
-Ilman toimivaa vanhempien suhdetta ei ole perhettäkään. AP:n kannattaaa se aina muistaa, vaikka kuinka olisi aluksi häikäistynyt vauvaonnestaan ja hiukan yrittää katsoa maailmaa tissittelyä ja kakkavaippaa kauemmaksi. Ainakin jos haluaa sen ukkonsa vielä pitää.
Minulle kävi sama ensimmäisessä liitossa. Ensimmäiset kuukaudet lapsen tulon jälkeen menivät yhdessä iloisesti, mutta sen jälkeen puoliso alkoi muuttua vieraaksi. Lapsen kanssa olimme aktiivisesti molemmat, mutta vaimo käytti muun ajan mieluummin yksin, ei halunnut jutella muuta kuin pakolliset arjen käytännön asiat jne.
Toisessa liitossani olemme olleet tiivis joukkue koko ajan. Koko perheen voimin hoidetaan asiat parhain päin, eikä kummempia riitoja tai uupumusta ole ollut.
Sanoisin, että on mahdoton ulkopuolelta sanoa, onko vika ap:ssa, miehessä vai molemmissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota mies toiselle tissille. Miesvauvat saatana.
Se lieneekin ap:n tavoite, imettää lasta kunnes se on 18
Kyllä ne yleensä siinä vaiheessa on löytäneet jo kiinnostavammat tissit, ehkä kokeilleet useammatkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt."
Ymmärsinkö oikein, että mies on jättänyt yhteisen lapsenne hoidon sinulle ja suuttuu kun hänelle ei jää huomiota? Tuleeko jommalle kummalle tiestä mieleen eräs yksinkertainen ratkaisu, joka voisi muuttaa tilannetta?
Ap on nimenomaan ottanut lapsen hoidon itselleen ja uhriutuu. Hänen tulisi antaa isän ottaa vastuuta, mutta eipä tule varmasti onnistumaan.
Se mies on aina töissä ja käy vielä auttamassa vanhempiaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin että puolison voi sitten unohtaa, kun lapsi tarvitsee aikaa?
No eihän se ihan niin mene. Hetken sitä jaksaa kyllä katsella, mutta ei loputtomiin. Ensinhän pitää löytyy tässä tapauksessa sinulle apua, ettei kaikki energia mene vain lasten ja kodinhoitoon. Toisekseen, suoritatko liikaa? Ei se lapsi rikki mene, jos sen kanssa ei ole 24/7. Huomiota pitää antaa tietenkin, mutta rajansa lasten viihdyttämisessä. Elämässä on muutakin.
Todennäköisesti miehellä ei ilman huomioimista riitä itsellään energia auttaa sinua enempää myöskään. Sulkeutuu ja mököttää tms. Eli unohtamalla puolison ja hänen tarpeensa teet myös itsellesi haittaa siinä, että kaikki tosiasiallisesti alkaa koko ajan enemmän ja enemmän kaatumaan sinun niskaasi (jos ei ole jo ja siinä vaihessa voi olla jo myöhäistä korjata tilannetta nopealla aikataululla).
Onko mies muka joku iso lapsi, josta vaimon ja äidin tulee pitää huolta sen pienen lapsen lisäksi.
Miksi mies ei itse hoida omaa lastaan ja omaan kotiaan, vaan odottaa vain palvelua.
Onneksi oma puoliso ei ollut mikään jättivauva vaan osasi osallistua lasten hoitamiseen tasavertaisena vanhempana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin että puolison voi sitten unohtaa, kun lapsi tarvitsee aikaa?
No eihän se ihan niin mene. Hetken sitä jaksaa kyllä katsella, mutta ei loputtomiin. Ensinhän pitää löytyy tässä tapauksessa sinulle apua, ettei kaikki energia mene vain lasten ja kodinhoitoon. Toisekseen, suoritatko liikaa? Ei se lapsi rikki mene, jos sen kanssa ei ole 24/7. Huomiota pitää antaa tietenkin, mutta rajansa lasten viihdyttämisessä. Elämässä on muutakin.
Todennäköisesti miehellä ei ilman huomioimista riitä itsellään energia auttaa sinua enempää myöskään. Sulkeutuu ja mököttää tms. Eli unohtamalla puolison ja hänen tarpeensa teet myös itsellesi haittaa siinä, että kaikki tosiasiallisesti alkaa koko ajan enemmän ja enemmän kaatumaan sinun niskaasi (jos ei ole jo ja siinä vaihessa voi olla jo myöhäistä korjata tilannetta nopealla aikataululla).
Onko mies muka joku iso lapsi, josta vaimon ja äidin tulee pitää huolta sen pienen lapsen lisäksi.
Miksi mies ei itse hoida omaa lastaan ja omaan kotiaan, vaan odottaa vain palvelua.Onneksi oma puoliso ei ollut mikään jättivauva vaan osasi osallistua lasten hoitamiseen tasavertaisena vanhempana.
Ei siitä mitään huolehtia pidä, ei vaan saa unohtaa puolisoa. Ihme jankkaamista että jos toisella ihmisillä on tarpeita vaikka seksin suhteen, niin heti se on sama asia kuin pitäisi tyyliin persekkin pestä ja palvella 24/7.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari vuotta etäisyyttä, niin jokainen liitto alkaa olla entinen. Ap: ero on tulossa, jos ette pysty asioita muuttamaan. Mies on oikeassa, että parisuhdetta ja kumppanuutta on ylläpidettävä.
Vaikea tilanne, kun tuollaiseksi on päässyt kehittymään. Tulette todennäköisimmin päätymään eroon. Toisiaan arvostava ja kunnioittava pariskunta ei kuvauksesi mukaiseen tilanteeseen ajaudu koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä käy helposti niin että aletaan pettämään toista koska parisuhde muuttuu turhaksi seksin vähyyden takia. Yksi syy miksi en lapsia halua tehdä on se että jos en saa naiselta enää seksiä niin luultavasti sitten tulee ero ja siihen päälle vielä se että mitä jos nainen ei palaudu enää entiselleen vaan se jää "rumaksi?
Niin ajatella on sinulla mies vaikeaa kun kaikkea tuota voi tapahtua jos tulet isäksi! Nainen vain tekee koko homman, kärsii raskauden ja synnytyksen vaivat ja tuskat ja vauriot, voi olla että vatsanahka ei palaudu vaikka mitä tekisi eikä ne raskausarvet ja vatsalihasten erkauma ja pidätysvaikeudet jne. Mutta onhan se nyt sinulla mies paljon pahempi tilanne isäksi tulossa tottakai. Vai mitä mieltä olet jos käytät hiukan järkeäsi?
Ap, ongelmanne on osaamaton lapsenkasvatus. Ei todellakaan ole normaalia olla täysin kiinni kaksivuotiaassa lapsessa koko tämän hereilläoloajan. Nyt äkkiä laitat lapsen päivähoitoon ja menet itse töihin, muuten liittonne on pian entinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä käy helposti niin että aletaan pettämään toista koska parisuhde muuttuu turhaksi seksin vähyyden takia. Yksi syy miksi en lapsia halua tehdä on se että jos en saa naiselta enää seksiä niin luultavasti sitten tulee ero ja siihen päälle vielä se että mitä jos nainen ei palaudu enää entiselleen vaan se jää "rumaksi?
Niin ajatella on sinulla mies vaikeaa kun kaikkea tuota voi tapahtua jos tulet isäksi! Nainen vain tekee koko homman, kärsii raskauden ja synnytyksen vaivat ja tuskat ja vauriot, voi olla että vatsanahka ei palaudu vaikka mitä tekisi eikä ne raskausarvet ja vatsalihasten erkauma ja pidätysvaikeudet jne. Mutta onhan se nyt sinulla mies paljon pahempi tilanne isäksi tulossa tottakai. Vai mitä mieltä olet jos käytät hiukan järkeäsi?
Höpöttelet taas ihan omiasi. Ainoa mikä tuossa on ehtona olisi se, että miestä huomioidaan jatkossakin seksuaalisesti. Ei muuta. Ulkonäkö muuttuu ok. Lapsen kanssa menee aikaa ok. Kaikkeen menee enemmän rahaa ok. Mieskin hoitaa lasta ja osallistuu ok. Ei nuo ole mitään ongelmia. Vain se että se "puoliso" jätetään pelkäksi lompakoksi. Ei mitään läheisyyttä ja sitten ihmetellään, kun joutuukin yllättäen itse hoitamaan asioita enemmän. Ihan vain vinkkinä, ei kellään kiinnostaa sitä äityliä alkaa paasailemaan sen enempää jos hän ei itse huomioi toista ollenkaan niissä asioissa mikä on toiselle tärkeää.
Ja kyse ei ole mistään kiukuttelusta tai että tieten tahtoen jätetään asioita tekemättä. Kuitenkin monissa tapauksissa kun sen muutaman minuutinkin jaksaisi viikossa keskittyä siihen mieheen niin riittäisi. Mutta sehän on ehdoton ei heti jos itse joutuisi jotain tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja ota nyt mieheltäs p oskeen edes kerran kaksi viikossa, niin ei tarttis kuunnella marinaa siltä.
-mies
No sepäs se lähentääkin naista puolisoonsa! Että parisuhde paranisi sillä että nainen tyydyttää imemällä miehen ja saa itse vain lisää pahaa mieltä?
Sinun ja monen miehen mielestä parisuhde on sitä että nainen passaa, palvelee ja tyydyttää miehen saamatta itse mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä käy helposti niin että aletaan pettämään toista koska parisuhde muuttuu turhaksi seksin vähyyden takia. Yksi syy miksi en lapsia halua tehdä on se että jos en saa naiselta enää seksiä niin luultavasti sitten tulee ero ja siihen päälle vielä se että mitä jos nainen ei palaudu enää entiselleen vaan se jää "rumaksi?
Niin ajatella on sinulla mies vaikeaa kun kaikkea tuota voi tapahtua jos tulet isäksi! Nainen vain tekee koko homman, kärsii raskauden ja synnytyksen vaivat ja tuskat ja vauriot, voi olla että vatsanahka ei palaudu vaikka mitä tekisi eikä ne raskausarvet ja vatsalihasten erkauma ja pidätysvaikeudet jne. Mutta onhan se nyt sinulla mies paljon pahempi tilanne isäksi tulossa tottakai. Vai mitä mieltä olet jos käytät hiukan järkeäsi?
Höpöttelet taas ihan omiasi. Ainoa mikä tuossa on ehtona olisi se, että miestä huomioidaan jatkossakin seksuaalisesti. Ei muuta. Ulkonäkö muuttuu ok. Lapsen kanssa menee aikaa ok. Kaikkeen menee enemmän rahaa ok. Mieskin hoitaa lasta ja osallistuu ok. Ei nuo ole mitään ongelmia. Vain se että se "puoliso" jätetään pelkäksi lompakoksi. Ei mitään läheisyyttä ja sitten ihmetellään, kun joutuukin yllättäen itse hoitamaan asioita enemmän. Ihan vain vinkkinä, ei kellään kiinnostaa sitä äityliä alkaa paasailemaan sen enempää jos hän ei itse huomioi toista ollenkaan niissä asioissa mikä on toiselle tärkeää.
Ja kyse ei ole mistään kiukuttelusta tai että tieten tahtoen jätetään asioita tekemättä. Kuitenkin monissa tapauksissa kun sen muutaman minuutinkin jaksaisi viikossa keskittyä siihen mieheen niin riittäisi. Mutta sehän on ehdoton ei heti jos itse joutuisi jotain tekemään.
Äityliä passaamaan? Niinpä mies ei tee oman kotinsa töitä kostaakseen sillä sen että nainen ei passaa ja tyydytä miestä. On kyllä mahtava olla tuollaisen miehen kanssa parosuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Niin että puolison voi sitten unohtaa, kun lapsi tarvitsee aikaa?
No eihän se ihan niin mene. Hetken sitä jaksaa kyllä katsella, mutta ei loputtomiin. Ensinhän pitää löytyy tässä tapauksessa sinulle apua, ettei kaikki energia mene vain lasten ja kodinhoitoon. Toisekseen, suoritatko liikaa? Ei se lapsi rikki mene, jos sen kanssa ei ole 24/7. Huomiota pitää antaa tietenkin, mutta rajansa lasten viihdyttämisessä. Elämässä on muutakin.
Todennäköisesti miehellä ei ilman huomioimista riitä itsellään energia auttaa sinua enempää myöskään. Sulkeutuu ja mököttää tms. Eli unohtamalla puolison ja hänen tarpeensa teet myös itsellesi haittaa siinä, että kaikki tosiasiallisesti alkaa koko ajan enemmän ja enemmän kaatumaan sinun niskaasi (jos ei ole jo ja siinä vaihessa voi olla jo myöhäistä korjata tilannetta nopealla aikataululla).
Näin se valitettavasti usein menee. Naisen pitäisi sen lapsen lisäksi huolehtia vielä sen mies-lapsen tarpeista. Ei mitään todellista puhetta ollenkaan siitä, miten mies voisi olla mukana siinä lapsiarjessa konkreettisesti niin, että naisella jäisi jaksamista muuhunkin.
Jos mies ei osallistu lukuisista keskusteluista huolimatta, en näe paljoa valoa tunnelin päässä. Parempi erota mahd. pian, pienet lapset sopeutuu eroon paremmin ja mies joutuu ottamaan lapsesta vastuun 50% konkreettisesti, joka tulee parantamaan myös miehen ja lapsen suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko miehesi käydä vaikka maksullisissa?
Ja se parantaa heidän PARIsuhdettaan miten?
kiltti mies 41v kirjoitti:
Minä ymmärrän miestäsi sillä kyllä naiselle kuuluu hänen miehensä ja tämän hyvinvointi olla tärkeintä maailmassa. Vaikka lapsia olisi kuinka paljon tahansa niin he eivät saa mennä miehen hyvinvoinnin edelle vaan naisen on ensin aina palveltava miestään ja jos hänelle jää aikaa niin hän voi hoitaa lapsiakin.
No nyt en emää ihmettele, miksi kilttimies jää ilman naista.
Kyllä AP varmaan tämän ymmärtää. Hän kysyinkin aloituksessa että millä ajalla ja millä energialla kun joutuu yksin hoitamaan lapsen, omaa aikaa ei ole koskaan ja kaipaa vain lepoa.