Mieheni on vihainen kun olen priorisoitunut lapsen parisuhteemme edelle. Mutta miten muuten se voisi mennä?

Vierailija kirjoitti:

Suurin ongelma, jota nyt on voi olla myöhäistä korjata, on se, ettei lasta ole totutettu perheen normaaleihin ääniin, kuten puhumiseen ja kotitöiden ääniin, ja vauvan laittamiseen nukkumaan omaan petiinsä/vaunuihin. Rintarepussakin voi nukuttaa ja istahtaa itse sohvalle/lepotuoliin puoli-istuvaan asentoon ja ottaa tirsat. Nykyään on babysittereitä, joissa on keinutus ja musiikki ja lelut roikkumassa. Samalla äiti voi puuhailla omiaan ja jutella vauvalle niitä näitä. Kolmen keskenään hyvin erilaisen lapsen äitinä en usko ollenkaan, että lapsen pitää olla kiinni äidissään 24/7.

Mitä mieheen tulee, olisi hänenkin pitänyt kasvaa aikuiseksi ja ottaa vastuu sekä lapsen- että kodinhoidosta omalta osaltaan ja oma-aloitteisesti sekä huomioida vaimoaan eikä pelkästään vaatia huomiota itselleen.

Liian moni mies ajattelee pelkästään jalkovälillään.

Olen kiitollinen siitä, että minulla on Mies isolla M:llä, joka on sekä hoitanut lapsia että minua ja parisuhdettamme vaikka on ollut aikoja, jolloin seksiä ei ole ollut pitkiin aikoihin esim. sairaudesta johtuen. Ja vaikka hänellä on merkittävä ura, on hän silti jäänyt tarvittaessa kotiin, jos minä olen ollut sairaana enkä ole jaksanut kunnolla hoitaa lapsia vaikka kotiäitinä olenkin ollut. Hänelle perhe on aina ollut kaikki kaikessa.

Mies on työmatkojen takia kotona vasta kun lapsi on jo pian menossa nukkumaan.

Moni mies tekee sen virheen, että unohtaa vaimonsa tarpeet kun lapsi syntyy.

Moni nainen tekee sen virheen, että unohtaa miehensä tarpeet kun lapsi syntyy.

Kompromissi! 

ps. tämä on isoin syy, miksi perheet eroaa kun lapsi syntyy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauvan tarpeista on totta kai huolehdittava, mutta elämää kuljet yhdessä puolisosi kanssa ja vanhempien parisuhde on lapsen koti.

  Myös yksinhuoltajan lapsella on koti. Yksinhuoltajalla on se etu, että hän saa priorisoida lapsen, lupaa kysymättä.

ei kukaan ole lapsen priorisointia kieltämässä. Naurattaa vain kun mies ei saa puhua naiselle kun hän imettää 2-vuotiasta lasta.

Mies ei ole saanu lapsena hellyyttä haluaa sitä aikuisena ja haluaa mennä lapsen edelle heivaa pihalle tuommoinen kesken kasvunen mies

Ota mies toiselle tissille. Miesvauvat saatana.

Mitä se mies on tehnyt parisuhteenne eteen?

Pori kirjoitti:

Mies ei ole saanu lapsena hellyyttä haluaa sitä aikuisena ja haluaa mennä lapsen edelle heivaa pihalle tuommoinen kesken kasvunen mies

Tämä jos mikä lisää rakentavaa ja positiivista keskusteluilmapiiriä. Kiva, jatka samaan malliin, tuo tekee näköjään sinut tosi onnelliseksi. ☺️👍

Vierailija kirjoitti:

Ota mies toiselle tissille. Miesvauvat saatana.

Se lieneekin ap:n tavoite, imettää lasta kunnes se on 18

Vierailija kirjoitti:

Mitä se mies on tehnyt parisuhteenne eteen?

kaiken

-ap

Vierailija kirjoitti:

Moni mies tekee sen virheen, että unohtaa vaimonsa tarpeet kun lapsi syntyy.

Moni nainen tekee sen virheen, että unohtaa miehensä tarpeet kun lapsi syntyy.

Kompromissi! 

ps. tämä on isoin syy, miksi perheet eroaa kun lapsi syntyy. 

Ei tarvita kompromissia. RIittää kun mies ymmärtää ettei parisuhdetta ole enää olemassa, vaan hänen roolinsa on mahdollistaja, ei kumppani.

Kun lapsi on noin pieni, sitä pitää vahtia kokoajan ja se tarvitsee paljon hellyyttä ja huomiota. Ja se vie vanhemman voimia. Itse olin aivan poikki tuolloin. Ja kun olen väsynyt, on vaikea olla mukava toiselle. Meillä oli tosi kireät välit juuri silloin kun lapsi oli noin kaksi-vuotias.

Jotenkin se helpotti niin, että vaadin juuri sen täällä ehdotetun oman tunnin itselle, aluksi muutaman kerran viikossa, lopulta lähes joka päivä. Myös mies sai oman tuntinsa. Ajat sovittiin etukäteen, ettei toinen aina tee samoja hommia, esim. nukutusta tai ulkoilua. Siinä kun sai hetken hengähtää, tuli luontevammin vaikka halattua tai silitettyä miehen hiuksia ohimennen tmv. ja saattoi jaksaa viettää iltaa yhdessä. Aluksi kerran viikossa kysyin mieheltä mitä hän haluaisi tehdä illalla. Ja suostuin katsomaan yhdessä pöljääkin leffaa tmv. (vaikka saatoinkin nukahtaa kesken kaiken ja olla seuraavana päivänä väsynyt). Yritin myös olla ystävällinen, kehuin esim. että "olipas kiva kun kävitte siellä puistossa" tai puhuin lapselle että "onpas taitava iskä". Ja siis välillä melkein hampaat irvessä, ja se tuntui siltä kliseiseltä työn teolta parisuhteen eteen, mutta luulen että emme olisi enää yhdessä jos en näin olisi tehnyt. Miehelle ottaa helposti itsetunnon päälle jos tunnun torjuvalta, ja hän itse sulkeutuu ja muuttuu melkeimpä ilkeäksi. Kun muistan huomioida edes vähän, hänkin sulaa omaksi mukavaksi itsekseen. Ja hän on nyt myös jo oppinut, että minä olen huomattavasti ihanampi vaimo, jos saan sitä omaa aikaa. Yhteisiä, ja pikkulapsiaikaa reilusti parempia vuosia on sittemmin kertynyt jo useampia.

Ap. Oletko lapsessa kiinni koko ajan. Yritä opettaa isompaa leikkimään yksin. Jokin ei nyt toimi. Vähän tuntuu, että lapset eivät niinkään ole kiinni vanhemmissa vaan vanhemmat lapsissa.

Eikö Ap ole sen verran elämässä oppinut, että parisuhteet kariutuu ellei niitä hoida, oli sitten lapsia tai ei. Miehet tarvitsee s eksiä edes silloin tällöin, isätkin. Kovasti kuulostaa siltä että Ap on tehnyt klassisen "reidet kiinni" vauvan tulon jälkeen virheen.

Mulle mieheni on aina ollut ykkönen. Häneen rakastuin, ja hänen ansiostaan meillä on myös ihanat lapset.

Rakastan tietenkin lapsiani, mutta mieheni on alkuperheeni, josta kaikki lähti versomaan. Elämäni alfa ja sieluni toinen puolikas.

Vierailija kirjoitti:

Tilanne on se, että ap:n elämä ja arki kevenisi erossa, miehen muuttuisi raskaammaksi ja kalliimmaksi. Siitä voi päätellä, kumpi tällä hetkellä on se itsekäs vapaamatkustaja ja jonka pitää alkaa tehdä enemmän perheen jaksamisen eteen arjessa, jotta eroa ei tulisi. Miehen pitää skarpata nyt paljon ja kasvaa henkisesti, hän on toistaiseksi jäänyt teinin tasolle.

Eli se, että haluaa parisuhteen, vaimon, eikä vain äitiä lapselleen, on teiniyttä?

Kyllä minun korviini apn tilanne kuulostaa päinvastoin siltä, että hän on tippunut äitikuplaan eikä näe enää mitään syytä parisuhteelle. Millä oikeudella hän vaatii, että sen miehen pitäisi asia mukisematta hyväksyä?

Parisuhde on tärkein aikuisen ihmissuhde, myös silloin kun lapset hoidetaan.

Miksi MIEHESI ei priorisoi parisuhdetta ja järjestä sulle aikaa lepoon?

Tuttu tilanne. Kun suunniteltu ja toivottu lapsi syntyi, äitinsä maailmaan ei enää tasan mitään muuta mahtunutkaan ja aviomies (minä) tippui johonkin tallirengin ja hätäapu-puotipuksun haminoille kauas, kauas taakse täydellisen merkityksettömäksi parisuhteessa.  No sen verran takaisin, että toki kelpasin kantamaan ruokaostokset kaupasta ja tienaamaan niihin ja laskuihin tarvittavat rahat. Ei tasan mitään muuta.

-Ilman toimivaa vanhempien suhdetta ei ole perhettäkään. AP:n kannattaaa se aina muistaa, vaikka kuinka olisi aluksi häikäistynyt vauvaonnestaan ja hiukan yrittää katsoa maailmaa tissittelyä ja kakkavaippaa kauemmaksi.  Ainakin jos haluaa sen ukkonsa vielä pitää.

Vierailija kirjoitti:

Miesvauva, joka on mustasukkainen o m a l l e l a p s e l l e e n.

Kertoo miehen ymmärryksen vähyydestä , itsekkyyden määrästä ja vanhemmuuden puuttumisesta.

Monet miehet tarvitsisivat isäksi kasvatuskursseja. Armeijassa voisi kasvattaa pojista miehiä tälläkin saralla. Itsekkäille,  oman napansa ympärillä pyörimään tottuneille "ikuisille pojille" voi tosin olla mahdotonta oppia ulos itsekkyydestään edes oman lapsensa vanhemmaksi kasvamisessa. Yrittäminen kannattaisi kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi MIEHESI ei priorisoi parisuhdetta ja järjestä sulle aikaa lepoon?

Koska se ei ole parisuhteen priorisointia.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä että mitä ihmiset olettavat elämän olevan sen jälkeen, kun lapset tulevat kuvioihin. Että lykätään lapsi lelujen kanssa jonnekin nurkkaan ja ollaan vaan ihan rauhassa?

Kyllä se on parisuhde käytännössä katkolle taaperoajaksi, etenkin jos lapsi ei nuku. Silloin ei kukaan nuku ja ollaan väsyneitä, eihän silloin käy edes seksi mielessä.

Mutta tämän takia en koskaan aiokaan hankkia lapsia, minulle toimiva parisuhde ja säännöllinen seksi ovat ne  tärkeimmät asiat.

N30

Tätä minäkin ihmettelen. Missä harhoissa ihmiset -ilmeisesti etenkin miehet, kun heistä niin monelle tuntuu tulevan täytenä yllätyksenä, että elämä muuttuu, eikä parempaan suuntaan, lapsen syntymän myötä- oikein elävät? Peruskouluun pitäisi tulla kaikille pakollinen viikko pikkulapsiperheessä-kurssi, niin ei olisi kenellekään epäselvää, mitä lastenhankinnasta käytännössä seuraa.

Itse sain pikkusisaruksen teini-iässä. Ei ole tullut mieleenkään, että hankkisin omia lapsia, oli sen verran "hauskaa" seurattavaa/koettavaa. Eikä ollut edes mikään erityislapsi hän vaan verrattain helppo.

N37