Tökkii kun joku sanoo lukeneensa kirjan jos kuuntelee sen äänikirjana!
Lukeminen ja kuunteleminen ovat kaksi eri asiaa.
Kommentit (244)
Mitä väliä. Sama homma kuitenkin eli kirjallisuuden nauttiminen tai sisäistäminen. Monesti silmäilen tekstiä ja kuuntelen samalla äänikirjana.
Näin lukiesteisenä mua taas rasittaa, kun sanotaan, että lukeminen on lukemista ja kuunteleminen on laiskojen hommaa ja siinä ei pääse sisälle kirjaan.
Tökkii, että joku edes miettii tällaista ja viitsii tehdä siitä aloitteenkin.
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en ymmärrä tätä äänikirjojen hehkutusta. Eikö se ole kuin kuunnelman kuuntelua? On ihan eri asia lukea oikeaa kirjaa ja keskittyä siihen kuin kuunnella luureista jonkun pölötystä.
En ole koskaan jaksanut lukea Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanisarjaa. Yritin kuunnella sen äänikirjana, mutten pystynyt, koska lukijan ääni ärsytti.
lukea
verbi
katsoa tekstiä tulkiten kirjoitusta miellesisällöksi; osata lukea
tulkita muita merkkejä
esittää ääneen tekstistä tai ulkomuistista
opiskella tiettyä aihealuetta
olla kirjoitettuna johonkin (vain y.3.p.)
vanhahtava laskea
ottaa lukuun, pitää jotakin jonakin; laskea kuuluvaksi johonkin (verbi usein passiivissa)
selvittää lukumäärä, ottaa luku
luetella numeroita
En löytänyt tuosta listasta "kuunnella kun joku muu lukee"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksikään tuntemistani kirja-alan ammattilaisista ja aidoista kirjallisuuden ystävistä ei tee eroa lukemisen ja kuuntelemisen välillä tuolla tavoin kuin ap vaatii. Lähes jokainen pitää sekä painetuista että äänikirjoista eikä varsinkaan arvota tai arvioi muita ihmisiä sen mukaan, miten nämä kirjallisuutta harrastavat. Itse kirjallisuus on se tärkeä asia - ei julkaisuformaatti.
Juuri näin. Olen suomen kielen ja kirjallisuuden opettaja - hyvin harjaantunut ja kokenut lukija siis. Luen ja kuuntelen vuosittain noin 50 kirjaa (osallistun Helmetin lukuhaasteeseen). Enemmänkin menisi, ellei minulla olisi vaativan työn lisäksi vaativaa harrastusta ja pikkulapsiarkea, remontoitavaa taloa ja hoidettavaa pihaa.
Jo ammattitaidon ylläpitämisen nimissä minun tulee tuntea monenlaista kirjallisuutta. En erottele paperilta lukemista, e-kirjaa ja äänikirjaa, koska sekä lukutaitoni että kykyni omaksua auditiivisesti ovat niin vahvoja, etten aina jälkikäteen edes muista, missä muodossa olen teoksen sisäistänyt.
Kehittyvässä iässä olevien lasten ja nuorten pitäisi malttaa lukea myös tekstiä, jotta mekaaninen lukutaito saa kylliksi harjaanusta, mutta paljon muutenkin lukevan aikuisen kohdalla on ihan yhtä arvokasta lukea teos äänikirjana. Ja kyllä - puhun jo lukemisesta tässä yhteydessä. Esimerkiksi näkövammaisille ja vaikeasti lukihaasteisille äänikirja on lähes yksinomainen lukemisen muoto.
Teille oikeasti paljon lukeville asia onkin varmasti yhdentekevä. Mutta jos treffikumppani ilmoittaa harrastuksekseen lukemisen mikä osoittautuukin äänikirjojen kuunteluksi niin mielestäni hän on antanut väärää tietoa itsestään.
Itse käytän helmitaulua laskemiseen, joskus aurinkokelloa ajan havainnointiin. En ymmärrä ihmisiä jotka käyttävät noihin sähkölaitteita. Sähkö on tosi kallistakin.
Päivän selvä juttu: on eri asia lukea kirja kuin kuunnella äänikirja. Miksi ei siis voisi ilmaista selkeästi, kumpaa tekee?!
Radiossakin tulee ns.kuunnelmana esim. joku romaani. Kuunnelma on hyvä termi.
Lukea ja kuunnella, kaksi erilaista toimintaa ilmaisevaa verbiä.
Tuohan olisi sama asia kun väittäisin että minä juoksin maratonin kun katsoin kisan telkkarista
Eri aistikanavat. Lukee silmillä, mutta kuuntelee korvilla. Kaksi eri toimintoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua huvittaa kun ihmiset lukee kirjoja vaikka on nykyään Netflixit ja kaikki. Kai se on olevinaan jotenkin hienompaa. Sama kuin vinyylilevyjen kuuntelu.
Meinaat että kaikki miljoonat julkaistut romaanit ja tietokirjat löytyvät Netflixistä joko sarjoina tai dokumentteina?
Ai sä olet katsonut jo kaikki Netflixin sarjat ja elokuvat? Jo on kumma, jos ei löydy katsottavaa ja pitää turvautua pölyisiin kirjoihin :DDDD
Netflixissä on suurin osa huonosti tehtyä hömppää.
Luin matkalla äänikirjaa. Paikalle saavuin junalla vaikka sanoin kaikille että matkustan autolla.
Ei kuulemma ole mitään väliä mitä sanoo kunhan pääsee perille.
Täälläkö oli niitä sekopäitä jotka ei enää ymmärrä eroa lukemisen ja kuuntelemisen välillä?
Vierailija kirjoitti:
Tuohan olisi sama asia kun väittäisin että minä juoksin maratonin kun katsoin kisan telkkarista
Kuulostaa (sic!), että lukeminen itse ja ääneenluvun kuuntelu on rasittavuudeltaan kuin juoksu verrattuna juoksun katseluun. Tulee mieleen amerikkalaisten ylpeily, kun katsovat leffan oikein teksityksillä.
Kun on ikänsä lukenut paljon, avautuu kyllä uusia näkökulmia keskustelussa. Ainakin minulle äänikirjat olivat alkuun vaikeampia, kun ne vaativat keskittymiskyvyltä enemmän. Kaikkia kirjoja voin lukea, mutta läheskään kaikkea en kykenisi kuuntelemaan.
Ei vaan täällä keksitään verbeille omia merkityksiä.
Kommenttien perusteella vaikuttaa siltä että ne joiden mielestä kuuntelu ja lukeminen eivät ole sama asia, ovat sellaisia että he eivät lue, mutta heidän mielestään lukeminen antaa paremman vaikutelman ihmisestä. He eivät siis ole kiinnostuneita kirjojen sisällöstä, vaan siitä mitä muut ajattelevat lukevasta ihmisestä.
Vierailija kirjoitti:
Kommenttien perusteella vaikuttaa siltä että ne joiden mielestä kuuntelu ja lukeminen eivät ole sama asia, ovat sellaisia että he eivät lue, mutta heidän mielestään lukeminen antaa paremman vaikutelman ihmisestä. He eivät siis ole kiinnostuneita kirjojen sisällöstä, vaan siitä mitä muut ajattelevat lukevasta ihmisestä.
Minusta ketjun aloittajan viestissä ei ole kysymys mistään muusta kuin siitä että ottaa päähän kun asioista ei puhuta niiden oikeilla nimillä. Lukeminen ja kuunteleminen ovat fyysisinä ja aistillisina toimintoina eri asioita.
Väittely siitä onko jokin kirjan kuluttamisen tapa toista parempi menee aloitusviestin ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohan olisi sama asia kun väittäisin että minä juoksin maratonin kun katsoin kisan telkkarista
Kuulostaa (sic!), että lukeminen itse ja ääneenluvun kuuntelu on rasittavuudeltaan kuin juoksu verrattuna juoksun katseluun. Tulee mieleen amerikkalaisten ylpeily, kun katsovat leffan oikein teksityksillä.
Kun on ikänsä lukenut paljon, avautuu kyllä uusia näkökulmia keskustelussa. Ainakin minulle äänikirjat olivat alkuun vaikeampia, kun ne vaativat keskittymiskyvyltä enemmän. Kaikkia kirjoja voin lukea, mutta läheskään kaikkea en kykenisi kuuntelemaan.
Aika paljon kohtuullisen rutiininomaisia asioita pystyy tekemään samalla kun kuuntelee äänikirjaa. Lukeminen onnistuu julkisissa kulkuvälineissä mutta oikeastaan kaikissa muissa tilanteissa joudut oikeasti ottamaan aikaa kirjalle. Äänikirjan voi kuunnella läpi "uhraamatta" siihen käytännössä ollenkaan aikaa, siivotessa, lenkkeillessä, ajaessa...
Se on minusta se olennainen asia miksi on väärin väittää lukeneensa jos onkin kuunnellut, ajankäyttö. Käytätkö kirjallisuuteen aikaa vai kuunteletko kirjoja muun tekemisen ohessa.
Kiitos, eli sinulle ei ole tullut vastaan ongelmallista asiayhteyttä. Ehkä jollekulle muulle sitten on ja siksi heitä tökkii väärä ilmaus?
Itsekin pääasiassa arvostan oikeiden termien käyttöä, mutta tässä asiassa ei itseäni ollenkaan haittaisi, jos toinen puhuisi lukemisesta, vaikka oli kuunnellut kirjan. Minulle itselleni ero ei ole niin iso, että välttämättä puolen vuoden päästä muistaisin, millä tavalla tai tavoilla luin/kuuntelin kirjan. Toisilla sitten taas se kokemus jättää ihan erilaisen muistijäljen täältä luetun perusteella.
Toki joskus sitten sekä näkö- että kuulohavainnot yhdistyvät jostain syystä mieleenpainuvasti. Hämärä syksyinen hautausmaan parkkipaikka tosielämässä ja samalla olin pääni sisällä nuhruisessa hökkelissä, jonka tummat lattialankut näin sisäisellä silmällä yhtä elävästi kuin sen parkkipaikankin. Tai kun kuljin kaatosateessa ja kirjassa oli käynnissä jännittävä ottelu. Sitten ilmeisesti on niin, ettei joku "näe" kirjan tapahtumia ollenkaan, kun kuuntelee, vaan ainoastaan lukiessaan?