Lue keskustelun säännöt.
Olen käynyt läpi asioita joista 99 % ihmisistä olisi murtuneet
03.03.2026 |
tai päätyneet itsariin. Ja aina kun yhdestä on selvinnyt on tullut uusi koettelemus. Ilman terapiaa ja yksin olen selättänyt kaiken. On ehkä tehnyt minusta samalla hieman tunteettoman eli jotain on jäänyt. En kestä kuulla turhaa marinaa ja valitusta. Joskus luen ihmisten kertomuksia omista vastoinkäymisistä ja ne tuntuvat kovin vähäpätöisiltä ja kyseinen ihminen on murtunut niiden edessä. Sitten on ihmisiä jotka ovat esim. menettäneet koko perheensä ja itse sairastuneet vakavasti ja ovat vahvoja selvittyään. Onko kuitenkin niin että se pahin pitää kokea jotta oikeesti voi sanoa olevansa vahva?
Kommentit (53)
Niin... onko se vahva ihminen joka kestää, sietää ja selviytyy silmiään räpäyttämättä? Onko tämä se, johon kaikkien pitäisi pyrkiä, se ihanne miten kriiseihin tulisi suhtautua? Onko elämä suorittamista ilman tunteita, kuka jakaa pisteitä kuinka hyvin lopulta meni ja montako kertaa romahti tai jätti romahtamatta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli mitään et ole oppinut, paitsi että omat ongelmasi ovat vakavimpia. Joskus tulee päivä, jolloin joku toinen pitää sinun ongelmiasi vähäpätöisinä. Suosittelen kasvamaan henkisesti.
On ollut kiusaamista, hylkäämistä, läheisten kuolemaa ja diagnooseja itsellä ja läheisillä, nähnyt nälkää, avioeroja, mitä näitä nyt on, en ole romahdellut tai keskustellut edes ystävien kanssa näistä, en koe tarvetta. Itken ja suren ainoastaan lemmikkien kuolemaa, siinä on minun heikko kohtani. Olenko vahva? En mielestäni.
"Joskus luen ihmisten kertomuksia omista vastoinkäymisistä ja ne tuntuvat kovin vähäpätöisiltä ja kyseinen ihminen on murtunut niiden edessä"
"Ennen kuin arvostelet jotakuta, kävele kilometri heidän kengissään."
Voihan sitä noinkin itsensä ylentää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa erikoista ajatella, että muilla ei ole ollut vastoinkäymisiä elämässään. Mullakin on ollut vaikka mitä, mutta en mä niistä ympäriinsä huutele. Enkä ole vahva ihminen vaikka hengissä olen pysynytkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin... onko se vahva ihminen joka kestää, sietää ja selviytyy silmiään räpäyttämättä? Onko tämä se, johon kaikkien pitäisi pyrkiä, se ihanne miten kriiseihin tulisi suhtautua? Onko elämä suorittamista ilman tunteita, kuka jakaa pisteitä kuinka hyvin lopulta meni ja montako kertaa romahti tai jätti romahtamatta?
Olen eri, mutta samoin "kaiken kokenut".
Kyse ei ole tunteettomasta kestämisestä ja sietämisestä, vaan pikkuhiljaa vaikeuksien tullessa ryminällä toisen toisensa perään, niihin jotenkin sopeutuu, eivätkä ne heivauta elämää ja psyykeä ylösalaisin kuten aluksi.
Eli henkinen kasvu on jo tapahtunut, eikä mieli murru, kun siihen on kehittynyt suhteellisuudentalua ja joustavuutta ottaa vastaan mitä eteen tuleekin.
Resilienssi tulee vahvaksi.
Sinä et tiedä mistä muut ovat selvinneet, oikeassa elämässä suurin osa selviää vain harvemmat murtuu kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ihmiset ollaan siitä erikoisia, että me usein kuvittelemme, että juuri meidän vaikeutemme ovat uniikkeja. Ja hiljenemme. Osa kuvittelee, että ovat vahvoja, koska ovat päälle päin pärjänneet hyvin, vaikka totuus on ihan toinen. Heikko mieli, vahvuuteen sairastuminen. Osa vielä lähtee hakemalla hakemaan draamaa elämäänsä läheisten elämistä.
No, jos saat voimasi tuollaisista kuvitelmistasi, niin siitä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Life sucks, eikä ongelmien laadusta palkita. Kaikilla on paskaa joskus. Jotkut mielellään puhuvat ongelmistaan ja tosiet taas eivät. Jotkut taas ovat tunteellisempia ja toiset analyyttisempiä. Ero on ihmisen temperamenteissa. Ja se miten ongelmien jälkeen kohtelee muita, on ehkä se tärkein juttu; alatko kyyniseksi ja katkeraksi vai et.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä jokaisella on koettelumukset. Mutta sukulaisten, vanhempien ja muiden menettäminen ennen omaa 32 ikävuotta höystettynä omalla sairaudella avosydänleikkauksineen ym. sairasteluilla on kyllä koetellut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin... onko se vahva ihminen joka kestää, sietää ja selviytyy silmiään räpäyttämättä? Onko tämä se, johon kaikkien pitäisi pyrkiä, se ihanne miten kriiseihin tulisi suhtautua? Onko elämä suorittamista ilman tunteita, kuka jakaa pisteitä kuinka hyvin lopulta meni ja montako kertaa romahti tai jätti romahtamatta?
Olen eri, mutta samoin "kaiken kokenut".
Kyse ei ole tunteettomasta kestämisestä ja sietämisestä, vaan pikkuhiljaa vaikeuksien tullessa ryminällä toisen toisensa perään, niihin jotenkin sopeutuu, eivätkä ne heivauta elämää ja psyykeä ylösalaisin kuten aluksi.
Eli henkinen kasvu on jo tapahtunut, eikä mieli murru, kun siihen on kehittynyt suhteellisuudentalua ja joustavuutta ottaa vastaan mitä eteen tuleekin.
Resilienssi tulee vahvaksi.
Jos asia on noin, on kaksi vaihtoehtoa. Joko ongelmasi ovat oikeasti pienempiä kuin kuvittelet tai sitten sinulla on ollut suojaavia tekijöitä, joita et tiedosta. Elämä on myös osittain asennekysymys, jos mielenterveys on kunnossa. Ympärillä olevat "kaiken nähneet" on kaikista rasittavimpia, koska he oikein keksimällä keksivät ongelmia, joita moni muu ei edes ongelmina pidä. Inhimillistä toki sekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin... onko se vahva ihminen joka kestää, sietää ja selviytyy silmiään räpäyttämättä? Onko tämä se, johon kaikkien pitäisi pyrkiä, se ihanne miten kriiseihin tulisi suhtautua? Onko elämä suorittamista ilman tunteita, kuka jakaa pisteitä kuinka hyvin lopulta meni ja montako kertaa romahti tai jätti romahtamatta?
Olen eri, mutta samoin "kaiken kokenut".
Kyse ei ole tunteettomasta kestämisestä ja sietämisestä, vaan pikkuhiljaa vaikeuksien tullessa ryminällä toisen toisensa perään, niihin jotenkin sopeutuu, eivätkä ne heivauta elämää ja psyykeä ylösalaisin kuten aluksi.
Eli henkinen kasvu on jo tapahtunut, eikä mieli murru, kun siihen on kehittynyt suhteellisuudentalua ja joustavuutta ottaa vastaan mitä eteen tuleekin.
Resilienssi tulee vahvaksi.
Sanoitit hyvin ajatukseni. Kiitos!
Ap
Jos elämä on pelkkää tuskaa, kärsimystä, vastoinkäymisiä ja useita sinua hyväksikäyttäviä narsistisia henkilöitä jne. niin kannattaisi miettiä, että miksi! Yleensä jos olisi itse toiminut eri tavalla ja tehnyt toisenlaisia valintoja ja olisi erilaiset elintavat, niin osan vastoinkäymisistä olisi voinut välttää. Eli osasyyllinen vastoinkäymisiin löytyy ihan peilistä.
Vierailija kirjoitti:
Jos elämä on pelkkää tuskaa, kärsimystä, vastoinkäymisiä ja useita sinua hyväksikäyttäviä narsistisia henkilöitä jne. niin kannattaisi miettiä, että miksi! Yleensä jos olisi itse toiminut eri tavalla ja tehnyt toisenlaisia valintoja ja olisi erilaiset elintavat, niin osan vastoinkäymisistä olisi voinut välttää. Eli osasyyllinen vastoinkäymisiin löytyy ihan peilistä.
Aloituksessa ei kerrottu mitä vastoinkäymisiä on ollut. Mistä vedit narsistikortin esille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin... onko se vahva ihminen joka kestää, sietää ja selviytyy silmiään räpäyttämättä? Onko tämä se, johon kaikkien pitäisi pyrkiä, se ihanne miten kriiseihin tulisi suhtautua? Onko elämä suorittamista ilman tunteita, kuka jakaa pisteitä kuinka hyvin lopulta meni ja montako kertaa romahti tai jätti romahtamatta?
Olen eri, mutta samoin "kaiken kokenut".
Kyse ei ole tunteettomasta kestämisestä ja sietämisestä, vaan pikkuhiljaa vaikeuksien tullessa ryminällä toisen toisensa perään, niihin jotenkin sopeutuu, eivätkä ne heivauta elämää ja psyykeä ylösalaisin kuten aluksi.
Eli henkinen kasvu on jo tapahtunut, eikä mieli murru, kun siihen on kehittynyt suhteellisuudentalua ja joustavuutta ottaa vastaan mitä eteen tuleekin.
Resilienssi tulee vahvaksi.
Sanoi
Olet ymmärtänyt resilienssin väärin. Tunteettomuus ei ole sitä.
Selvisin narsistisista yksilöistä ja kiusaajista. Tosin taloudellisin menetyksin kuten se tuppaa noiden kanssa menemään, että he voittaa taloudellisesti. Mutta voin henkisesti paljon paremmin vaikka takkiin tulee taloudellisesti siis.