Lue keskustelun säännöt.
Tökkii kun joku sanoo lukeneensa kirjan jos kuuntelee sen äänikirjana!
22.04.2022 |
Lukeminen ja kuunteleminen ovat kaksi eri asiaa.
Kommentit (244)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman egon pönkitystä. "Olen vähän parempi kun luen" jne.
Tämäkin ketju on täynnä parempia ihmisiä. Ovat sentään lukeneet keskittyen kirjaan ja sen nyansseihin, eivätkä vain kuunnelleet "muun touhuamisen ohella".
Sain tosta viestistä irti: "minä osaan keskittyä ja tiedän sivistyssanoja. Muiden tekeminen on vain touhuamista siihen mitä minä teen"
oman egon pönkitystäSitten sulla on olematon sisälukutaito.
Tässä ketjussa on lukuisia viestejä joiden sisältö on juuri kuvaamani kaltainen.
Ohis* mistä lähtien nk. "sivistyssanojen" käyttäminen osana tekstiä on ollut oman egon pönkittämistä?
"Eivätkä vain kuunnelleet". Miksi sanot "vain"? Mitä vähättelet muiden kokemusta? Mitä väliä sillä on, minkä aistin kautta sisäistät tarinan tai oppimateriaalin, jos sen kuitenkin sisäistät?
Ihan kun näyttäisit keskisormea sokeille, vain koska itse olet pystynyt keskittymään kirjaan, etkä VAIN touhunnut jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Itse kuuntelen paljon äänikirjoja lenkillä ja autossa ja jos tulee jonkun kanssa puhe jostain kirjasta jonka olen kuunnellut niin tarkennan kyllä, että olen kuunnellut sen äänikirjana. Minusta ei missään nimessä voi sanoa, että olen lukenut sen koska eihän se kuuntelu ole sama kuin lukeminen.
Ei ketään kiinnosta oletko lukenut vai kuunnellut.
Mutta miksi valehtelisin tilanteessa jossa puhutaan jostain kirjasta ja joku kysyy olenko lukenut sen? Tietenkin vastaan totuuden mukaisesti että olen kuunnellut sen.
Itseasiassa jos joku kysyy olenko lukenut tietyn kirjan niin silloin oletan että kyse on sisällöstä eikä kulutustapa ole ehkä olennainen asia. Toki saattaisin sivuhuomioina todeta kirjan kuunnelleeni mutta en välttämättä? Mutta jos joku itse kertoo lukeneensa kirjoja, silloin ilman muuta oletan hänen nimenomaan lukeneen, ei kuunnelleen.
Kirjaimellisella tasolla ne ovat kyllä eri asioita, lukeminen ja kuunteleminen. On kuitenkin käytännössä hankalaa, jos pitää aina kertoa, onko lukenut vai kuunnellut jonkin kirjan, koska se ei yleensä edes kiinnosta keskustelukumppania ja kuulostaa enemmän turhalta jaarittelulta. Pahimmillaan: "Olen ehkä kuunnellut sen äänikirjana, mutta voi olla että olenkin lukenut sen, tai ehkä sekä että, mutta en ole varma, odotas nyt kun mietin..." Sen vuoksi on käytännöllisempää puhua ihan vain lukemisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman egon pönkitystä. "Olen vähän parempi kun luen" jne.
Tämäkin ketju on täynnä parempia ihmisiä. Ovat sentään lukeneet keskittyen kirjaan ja sen nyansseihin, eivätkä vain kuunnelleet "muun touhuamisen ohella".
Sain tosta viestistä irti: "minä osaan keskittyä ja tiedän sivistyssanoja. Muiden tekeminen on vain touhuamista siihen mitä minä teen"
oman egon pönkitystäSitten sulla on olematon sisälukutaito.
Tässä ketjussa on lukuisia viestejä joiden sisältö on juuri kuvaamani kaltainen.
Ohis* mistä lähtien nk. "sivistyssanojen" käyttäminen osana tekstiä on ollut oman egon pönkittämistä?
"Eivätkä vain kuunnelleet". Miksi sanot "vain"? Mitä vähättelet muiden kokemusta? Mitä väliä sillä on, minkä aistin kautta sisäistät tarinan tai oppimateriaalin, jos sen kuitenkin sisäistät?
Ihan kun näyttäisit keskisormea sokeille, vain koska itse olet pystynyt keskittymään kirjaan, etkä VAIN touhunnut jotain.
:D pahotatko nyt mieles sokeiden ihmisten puolesta. Miks pitää ylipäänsä vängätä vänkäämisen vuoks. Ylipäänsä varmaan monet ihmiset jotka itse lukevat, kokevat sen lukemisen jossain määrin työläämpänä ja palkitsevampana kuin kuuntelemisen, siksi ehkä kuuntelua saatetaan vähätellä. Ei se tietenkään tarkoita että näin kaikissa tapauksissa olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman egon pönkitystä. "Olen vähän parempi kun luen" jne.
Tämäkin ketju on täynnä parempia ihmisiä. Ovat sentään lukeneet keskittyen kirjaan ja sen nyansseihin, eivätkä vain kuunnelleet "muun touhuamisen ohella".
Sain tosta viestistä irti: "minä osaan keskittyä ja tiedän sivistyssanoja. Muiden tekeminen on vain touhuamista siihen mitä minä teen"
oman egon pönkitystäSitten sulla on olematon sisälukutaito.
Tässä ketjussa on lukuisia viestejä joiden sisältö on juuri kuvaamani kaltainen.
Ohis* mistä lähtien nk. "sivistyssanojen" käyttäminen osana tekstiä on ollut oman egon pönkittämistä?
"Eivätkä vain kuunnelleet". Miksi sanot "vain"? Mitä vähättelet muiden kokemusta? Mitä väliä sillä on, minkä aistin kautta sisäistät tarinan tai oppimateriaalin, jos sen kuitenkin sisäistät?
Ihan kun näyttäisit keskisormea sokeille, vain koska itse olet pystynyt keskittymään kirjaan, etkä VAIN touhunnut jotain.
Ymmärsit viestin väärin. Tarkoitus oli nimenomaan näpäyttää niitä keskustelijoita tässä ketjussa jotka ajattelevat juuri tuolla kuvaamallasi tavalla, eli vähättelevät äänikirjojen kuuntelemista ja nostavat kirjojen lukemisen niiden kuuntelemisen yläpuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Itse kuuntelen paljon äänikirjoja lenkillä ja autossa ja jos tulee jonkun kanssa puhe jostain kirjasta jonka olen kuunnellut niin tarkennan kyllä, että olen kuunnellut sen äänikirjana. Minusta ei missään nimessä voi sanoa, että olen lukenut sen koska eihän se kuuntelu ole sama kuin lukeminen.
Ei ketään kiinnosta oletko lukenut vai kuunnellut.
Mutta miksi valehtelisin tilanteessa jossa puhutaan jostain kirjasta ja joku kysyy olenko lukenut sen? Tietenkin vastaan totuuden mukaisesti että olen kuunnellut sen.
Siksi, että se on turhaa, kun asiaa ei varsinaisesti kysytä. Jos kysyjä haluaa nimenomaan tietää oletko lukenut vai kuunnellut kirjan, hän kysyy sitä erikseen.
Oletko jotenkin heikkolahjainen vai miten muka asiaa ei kysytä jos toinen keskustelija kysyy oletko lukenut jonkun kirjan? Ja jos olet kuunnellut niin silloinhan et ole lukenut sitä kirjaa joten tarkennus on ihan paikallaan eli ihan perusteltua vastata että on kuunnellut kyseisen kirjan. Miten ihmeessä tämäkin pitää jollekin selittää...
Jos minä kysyisin joltakulta, onko hän lukenut jonkin kirjan, niin minulle olisi täysin yhdentekevää onko hän silmillään lukenut sen vai kuunnellut. Jos se ei jostain syystä olisi yhdentekevää, niin sitten kysyisin esim. "Luitko sen tavallisena kirjana vai kuuntelitko äänikirjan?"
Vierailija kirjoitti:
Kirjaimellisella tasolla ne ovat kyllä eri asioita, lukeminen ja kuunteleminen. On kuitenkin käytännössä hankalaa, jos pitää aina kertoa, onko lukenut vai kuunnellut jonkin kirjan, koska se ei yleensä edes kiinnosta keskustelukumppania ja kuulostaa enemmän turhalta jaarittelulta. Pahimmillaan: "Olen ehkä kuunnellut sen äänikirjana, mutta voi olla että olenkin lukenut sen, tai ehkä sekä että, mutta en ole varma, odotas nyt kun mietin..." Sen vuoksi on käytännöllisempää puhua ihan vain lukemisesta.
Mikä sun äo:si mahtaa olla, mikäli on hankalaa sanoa lukemisen sijaan KUUNNELLA? Eikö keskustelu ole yleensäkin ole tapaa tai toisella jaarittelua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku rupeaisi jankkaamaan tuollaisesta asiasta, niin arvelisin että hänellä on Aspergerin syndrooma tai hän on vain vähän yksinkertainen.
Jos joku ei näe kahdessa tyystin eri tavassa kokea asiat mitään eroa voisin kanssa heitellä jotain geneerisiä pilkkatermejä tämän ihmisen suuntaan.
Ei kyse olekaan siitä, onko niissä mitään eroa. Sanomme myös, että lennämme Pariisiin, vaikka olisi varmasti erilainen kokemus lentää sinne omilla siivillä.
Lentämisen voi tosiaan ajatella tarkoittavan ainakin kahta asiaa - joko lennät fyysisesti itse tai sinut lennätetään, mutta miten lukeminen voi tapahtua kahdella eri tavalla?? Tai siis, miten kuuntelu voi olla lukemista?? Lukeminen on kyky ymmärtää kirjaimista muodostettuja sanoja ja lauseita. Kuunteleminen on jotain muuta.
Miten niin jotain muuta? Kyllä kuunnellessakin ymmärretään kirjaimista muodostettuja sanoja ja lauseita.
Oletko käynyt peruskoulun? Siellä opeteltiin lukemaan. Silti hyvin moni lapsi ymmärsi (onneksi...) ääneen sanottujen sanojen merkityksiä jo huomattavasti ennen sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjaimellisella tasolla ne ovat kyllä eri asioita, lukeminen ja kuunteleminen. On kuitenkin käytännössä hankalaa, jos pitää aina kertoa, onko lukenut vai kuunnellut jonkin kirjan, koska se ei yleensä edes kiinnosta keskustelukumppania ja kuulostaa enemmän turhalta jaarittelulta. Pahimmillaan: "Olen ehkä kuunnellut sen äänikirjana, mutta voi olla että olenkin lukenut sen, tai ehkä sekä että, mutta en ole varma, odotas nyt kun mietin..." Sen vuoksi on käytännöllisempää puhua ihan vain lukemisesta.
Mikä sun äo:si mahtaa olla, mikäli on hankalaa sanoa lukemisen sijaan KUUNNELLA? Eikö keskustelu ole yleensäkin ole tapaa tai toisella jaarittelua?
182.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjojen hevijuuserilla ei lukukokemus ole mikään elämyksellinen ihme joten pystyn hyvin uppoutumaan hyvän tarinan juoneen niin lukemalla kuin kuuntelemallakin, jopa vierailla kielillä tykkään joskus kuunnella, esim. Agatha Christiet ajattelin ottaa kuunteluun espanjaksi kielikorvan treenaamisen takia. Tarinat olen lukenut joskus teininä suomeksi kaikki.
Tämä on hämmentävä keskustelu. Luen tai kuuntelen yli kymmenen kirjaa kuukaudessa enkä aina muista myöhemmin, katselinko tekstin lukulaitteelta, kuuntelinko sen kuulokkeilla vai kääntelinkö kirjan sivuja.
En ole ennen äänikirjakeskusteluja tajunnut, kuinka kognitiivisesti raskas prosessi lukeminen on monelle aikuiselle. Alle kouluiässä oli aihetta ylpeillä, jos luin ihan itse. Brassailun kohteeksi siitä ei oikein ole.
Entäs jos teiltä kysytään vaikkapa: Oletko lukenut Tarun sormusten herrasta? ja olette lukeneet sen vain englanniksi. Vastaatteko silloin: En ole, mutta olen lukenut Lord of the ringsin? Kuulostaisi aikamoiselta viisastelulta, vaikka alkukielisen version lukeminen on kai enemmän eri asia suomenkieliseen verrattuna kuin äänikirjan lukeminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun tuttavapiirissäni kysymys ”Oletko lukenut tämän kirjan?” tarkoittaa lähinnä tunnetko sen sisällön, oletko (tavalla tai toisella) perehtynyt siihen ja niin tuttu sen kanssa, että voisimme keskustella sen sisällöstä, esimerkiksi juonesta, henkilöhahmoista tai teemasta tai sen herättämistä ajatuksista. Jos sitten joku kokee tarpeelliseksi mainita, perehtyikö hän teokseen perinteisesti lukemalla vai äänikirjan kuuntelemalla, mikäs siinä, mutta se ei yleensä ole alkuperäisen kysymyksen kannalta relevanttia.
Siksi aloittajan ”tökkiminen” hänen mielestään väärän verbin kohdalla tuntuu enemmän halusta saivarrella tai osoittaa ylemmyyttä kuin aidolta kiinnostukselta itse kirjoja kohtaan.
Toki joskus on kiinnostavaa vertailla ystävän kanssa äänikirjan tarjoamaa kokemusta painetun kirjan lukemiseen - esimerkiksi jos lukija on ollut erityisen hyvä tai huono - mutta niinhän kirjoista keskusteleminen muutenkin on! Harvoin joku tuttavistani kokee kirjan täysin samalla tavalla kuin minä, vaikka olisimme molemmat joko lukeneet sen painettuna tai kuunnelleet saman lukijan tulkitsemana. Harvoin meissä herää juuri samoja ajatuksia. Ja vaikka itse olisin pitänyt joko painetusta tai äänikirjasta paljon, ystäväni ei ehkä nähnyt siinä mitään vetoavaa.
On kirjoja, joiden kohdalla äänikirja ei ole minusta paras julkaisumuoto. Esimerkiksi voisin mainita Siivoojan käsikirjan tai Nimeni on Lucy Barton, josta en saanut kuunneltuna mitään otetta. Sitten taas on teoksia, jotka ovat äänikirjoina aivan loistavia, ehkä jopa parempia kuin painettu. Näitä on harvemmin suomalaisissa äänikirjoissa, koska meillä suositaan hyvin monotonista lukutapaa. Mutta esimerkiksi Stephen Fry osaa lukea niin, että tekstin sävy välittyy jopa painettua kirjaa paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Entäs jos teiltä kysytään vaikkapa: Oletko lukenut Tarun sormusten herrasta? ja olette lukeneet sen vain englanniksi. Vastaatteko silloin: En ole, mutta olen lukenut Lord of the ringsin? Kuulostaisi aikamoiselta viisastelulta, vaikka alkukielisen version lukeminen on kai enemmän eri asia suomenkieliseen verrattuna kuin äänikirjan lukeminen.
AP:n postauksessa puhutaan tilanteesta jossa joku itse kertoo lukeneensa kirjan vaikka onkin kuunnellut.
Sinun esimerkkisi onkin kuten juuri sanoit. Jos joku kysyy oletko lukenut jonkun tietyn nimikkeen niin oletettavasti silloin keskustellaan kirjan sisällöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjojen hevijuuserilla ei lukukokemus ole mikään elämyksellinen ihme joten pystyn hyvin uppoutumaan hyvän tarinan juoneen niin lukemalla kuin kuuntelemallakin, jopa vierailla kielillä tykkään joskus kuunnella, esim. Agatha Christiet ajattelin ottaa kuunteluun espanjaksi kielikorvan treenaamisen takia. Tarinat olen lukenut joskus teininä suomeksi kaikki.
Tämä on hämmentävä keskustelu. Luen tai kuuntelen yli kymmenen kirjaa kuukaudessa enkä aina muista myöhemmin, katselinko tekstin lukulaitteelta, kuuntelinko sen kuulokkeilla vai kääntelinkö kirjan sivuja.
En ole ennen äänikirjakeskusteluja tajunnut, kuinka kognitiivisesti raskas prosessi lukeminen on monelle aikuiselle. Alle kouluiässä oli aihetta ylpeillä, jos luin ihan itse. Brassailun kohteeksi siitä ei oikein ole.
Moni aikuinen ei ole koskaan lukenut yhtään kirjaa. Jos tällainen henkilö sitten kuuntelee äänikirjoja ja väittää lukevansa, niin kyllä se vähän antaa vääristyneen mielikuvan.
Se on totta että piireissa joissa kirjallisuutta kulutetaan ja etenkin luetaan paljon, ei varmastikaan ole mitään väliä jos ei muista missä formaatissa kirjan on kuluttanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku rupeaisi jankkaamaan tuollaisesta asiasta, niin arvelisin että hänellä on Aspergerin syndrooma tai hän on vain vähän yksinkertainen.
Jos joku ei näe kahdessa tyystin eri tavassa kokea asiat mitään eroa voisin kanssa heitellä jotain geneerisiä pilkkatermejä tämän ihmisen suuntaan.
Ei kyse olekaan siitä, onko niissä mitään eroa. Sanomme myös, että lennämme Pariisiin, vaikka olisi varmasti erilainen kokemus lentää sinne omilla siivillä.
Pariisiin lentäminen ei ole terminä huono, koska siinä ei ole mitään harhaanjohtavaa ja kaikki tietävät ettei sinne lennetty omilla siivillä.
Entäs pistekirjoitus. Jos keskustelisin vaikka netissä jonkun kanssa, ja kertoisin lukeneeni jonkun kirjan enkä mainitsisi olevani sokea, niin olisiko se harhaanjohtamista, kun en kertoisi että luin sen pistekirjoituksella?
Pistekirjoitus on lukemista, eli tulkitaan merkkijonoa joka muodostaa sanoja. Se on paljon lähempänä tekstin lukemista kuin kirjan kuunteleminen.
Vierailija kirjoitti:
Entäs jos teiltä kysytään vaikkapa: Oletko lukenut Tarun sormusten herrasta? ja olette lukeneet sen vain englanniksi. Vastaatteko silloin: En ole, mutta olen lukenut Lord of the ringsin? Kuulostaisi aikamoiselta viisastelulta, vaikka alkukielisen version lukeminen on kai enemmän eri asia suomenkieliseen verrattuna kuin äänikirjan lukeminen.
Huono vertaus, ja sitä paitsi tuossa tapauksessa ihmiset yleensä sanovat "olen lukenut sen englanniksi" jos kokevat tarpeelliseksi mainita että kyse on englanninkielisestä.
Vierailija kirjoitti:
Minun tuttavapiirissäni kysymys ”Oletko lukenut tämän kirjan?” tarkoittaa lähinnä tunnetko sen sisällön, oletko (tavalla tai toisella) perehtynyt siihen ja niin tuttu sen kanssa, että voisimme keskustella sen sisällöstä, esimerkiksi juonesta, henkilöhahmoista tai teemasta tai sen herättämistä ajatuksista. Jos sitten joku kokee tarpeelliseksi mainita, perehtyikö hän teokseen perinteisesti lukemalla vai äänikirjan kuuntelemalla, mikäs siinä, mutta se ei yleensä ole alkuperäisen kysymyksen kannalta relevanttia.
Siksi aloittajan ”tökkiminen” hänen mielestään väärän verbin kohdalla tuntuu enemmän halusta saivarrella tai osoittaa ylemmyyttä kuin aidolta kiinnostukselta itse kirjoja kohtaan.
Toki joskus on kiinnostavaa vertailla ystävän kanssa äänikirjan tarjoamaa kokemusta painetun kirjan lukemiseen - esimerkiksi jos lukija on ollut erityisen hyvä tai huono - mutta niinhän kirjoista keskusteleminen muutenkin on! Harvoin joku tuttavistani kokee kirjan täysin samalla tavalla kuin minä, vaikka olisimme molemmat joko lukeneet sen painettuna tai kuunnelleet saman lukijan tulkitsemana. Harvoin meissä herää juuri samoja ajatuksia. Ja vaikka itse olisin pitänyt joko painetusta tai äänikirjasta paljon, ystäväni ei ehkä nähnyt siinä mitään vetoavaa.
On kirjoja, joiden kohdalla äänikirja ei ole minusta paras julkaisumuoto. Esimerkiksi voisin mainita Siivoojan käsikirjan tai Nimeni on Lucy Barton, josta en saanut kuunneltuna mitään otetta. Sitten taas on teoksia, jotka ovat äänikirjoina aivan loistavia, ehkä jopa parempia kuin painettu. Näitä on harvemmin suomalaisissa äänikirjoissa, koska meillä suositaan hyvin monotonista lukutapaa. Mutta esimerkiksi Stephen Fry osaa lukea niin, että tekstin sävy välittyy jopa painettua kirjaa paremmin.
Ei avausviesti ota tuohon kantaa vaan siihen että joku itse kertoo "lukeneensa" jonkun kirjan vaikka onkin sen kuunnellut.
En ymmärrä ollenkaan niiden suosiota.
Äänikirjat on ihan p…stä.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä ollenkaan niiden suosiota.
Äänikirjat on ihan p…stä.
Olet itse p...stä.
Nyt kun päästiin aiheeseen, niin mua ärsyttää kun luen kirja-arvosteluja esim. Goodreadsissa, siellä saatetaan nillittää esimerkiksi äänikirjan lukijasta. Luen arvosteluja nähdäkseni mitä mieltä muut olivat kirjasta ja lukeakseni esimeriksi sellaisia näkökantoja teoksesta, jotka eivät ole omaan mieleen juolahtaneetkaan. Jonkun äänikirjan lukijan tapa ääntää paikannimiä ei liity itse kirjaan mitenkään.