Lue keskustelun säännöt.
"Tytöille käy myöhemmin selväksi, että elämä ilman lapsia on vajaata."
19.04.2022 |
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000008663813.html
Hesarin juttu kiinalaisista melkein kolmekymppisistä naisista, jotka haluavat elää vapaasti ilman avioliittoa ja lapsia. Kommenteissa oli tälläinen kommentti:
"Tytöille käy myöhemmin selväksi, että elämä ilman lapsia on vajaata. Mutta usein silloin on liian myöhäistä korjata tilannetta."
Oon siis samanlainen nainen kuin nämä artikkelin naiset, nyt 31v. ja nautin työstä, harrastuksista ja ystävien kanssa vietetystä ajasta.
Olen aina ollut avoin lasten hankkimiselle, jos siihen haluja tulee. Ei oo koskaan tullut.
Jos nyt jätetään tuo tytöttely huomioitta, niin mitä mieltä ootte? Menetänkö paljon jos en ikinä hanki lapsia? Mietityttää paljon, kun nyt kolmekymppisenä varmaan viimeistään pitäisi tää päätös hakata kiveen.
Kommentit (152)
Vierailija kirjoitti:
Jokainen tavallaan, eivätkä kaikki koe asioita samalla tavalla, eikä kuulukaan.
Omalta kohdaltani voin sanoa, että olin sinkkumielinen hummailija. Reissailin, vaihtelin miesystäviäkin, hengasin kavereitten kanssa, harrastin, tein mitä huvitti. Töitä siis tosin kyllä myös :D En ollut ehdottomasti ei-nainen lapsien suhteen, mutta en myöskään hinkunut. Olin aina ollut sitä mieltä, että naiset ovat typeriä, kun suostuvat moiseen: synnytykset, imetykset, kaikki.
Tuossa 34-35 ikäisenä aloin seurustella miehen kanssa, jolla ei ollut lapsia, ja joka ei myöskään niitä kummemmin ollut halunnut. Kunnes sitten jonkin ajan päästä alkoi puhua, miten on suloinen lapsi siellä ja täällä. Lopulta sovittiin, että tehdään kuitenkin lapsia, koska se on asia, jota ei voi myöhemmin korjata. Niinpä sain ensimmäisen lapsen 36 ikäisenä, ja se oli ihan paras asia mitä olen koskaan tehnyt! Seuraavan lapsen tein 1v9kk ikäerolla ekaan. Enkä vieläkään ymmärrä, missä se pienten lasten kanssa elämisen rankkuus on. Sehän oli ihan huippua olla äitiyslomalla! Ja vieläpä kaksi kertaa! Töitä vääntänyt siihen mennessä jo yli 15 vuotta putkeen, ja sai olla kotona, nauttia vauvasta, muskareista, perhekerhoista... parasta aikaa elämässä tuo vauva- ja pikkulapsiaika. Kivoja nämä koululaisetkin, ja niitten kanssa puuhailu, touhutaan paljon yhdessä. Kerron usein lapsillekin, että ovat parasta, mitä elämässä on tapahtunut, ja olisin jäänyt niin paljosta paitsi ilman heitä. Olen kasvanut ja muuttunut ihmisenä paljon lasten ja äitiyden ansiosta, ja pelkästään hyvään suuntaan. Lähinnä ymmärrys muita ihmisiä kohtaan on se, mikä on kehittynyt huomattavasti.
Tämä vastaa hyvin pitkälti omaakin kokemusta äitiydestä eli koin pikkulapsiajan parhaaksi elämänvaiheeksi. En ollut väsynyt enkä stressaantunut, iloitsin lapsesta ja elämästä, minkä se toi mukanaan eikä lapsi tähän päivään mennessä (on jo melkein 30) ole tuottanut mitään muuta kuin iloa.
Lisäksi tuo viimeinen lause tiivisti sen, mitä yritin aiemmin pitkällä sepitykselläni ilmentää. Olen täysin varma, että olisin lapsettomana huomattavasti tuomitsevampi ja lapsellisempi ihminen. Ja pari ystävääni, jotka luonteeltaan muistuttavat minua, ovat sitä - joskus tyrmistyn heidän jyrkistä mielipiteistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseton M48, olen ainakin täysin tyytyväinen lapsettomuuteen. Pikemminkin ahdistaa ajatella mikä olisikaan tilanne lapsen kanssa kun on ollut burn-out ja nyttenkin on epävarmaa työn ja toimeentulon saralla. Vaimoni ei myöskään halunnut lapsia kun tapasimme, mutta muutti kantaansa neljänkympin lähestyessä. En vastustanut lapsen hankintayritystä, mutta ei onnistunut eikä enää onnistukaan (hän on pari vuotta minua vanhempi). Hän on myös sujut asian kanssa ja parisuhteemme on parempi kuin koskaan.
Vain se tuossa lapsen hankintayrityksessä ja sen epäonnistumisessa kaduttaa, että aloitin lukemaan tätä palstaa ja jäin koukkuun niin että vieläkin välillä palaan, vaikka täällä on paljon ilkeitä viestejä mm. työttömiin liittyen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahdoton sitä lienee ulkopuolisten tietää miten kohdallasi käy. Tunnen kaksi omasta tahdostaan lapsetonta naista 50+ eikä kumpikaan ole päätöstään katunut, päinvastoin. Toisen mies katui ja perusti viisikymppisenä perheen nuoremman naisen kanssa.
ps. Itsekin ajattelin nuorempana, etten mene naimisiin enkä halua lapsia, mutta toisin kävi. Olen sitä mieltä, että lapsen saaminen on ollut merkittävimpiä asioita elämässäni, joka on muuttanut itseäni paljon (ja parempaan suuntaan).
Rehellisesti on sanottava, että molemmat tuntemani omasta tahdostaan lapsettomat naiset ovat luonteeltaan aika jyrkkiä ja ehdottomia. Olen itsekin sellainen tavallaan, mutta en tuomitse muita samalla tavalla, minkä katson johtuvan siitä, että lapset opettavat hyvin konkreettisesti, ettei elämä ole koskaan täysin omissa käsissä etkä ole oman onnesi seppä. Tietysti siihen oivallukseen voi päästä myös tuttavien ja ystävien lasten kautta, kun on nähnyt, miten heidän elämänsä on mennyt (ei aina hyvin). Omaan rajallisuuteensa törmää kasvattajana aivan toisella tavalla kuin silloin, jos on kokemusta vain omasta elämästä vastaamisesta.
Tällä ei suinkaan tahdo sanoa, että kaikki omasta tahdostaan lapsettomat naiset olisivat ehdottomia ja ajattelisivat, että olet oman onnesi seppä. Mutta se vain on niin, että elämä ilman lapsia on yksinkertaisempaa, jolloin tietyt asiat jäävät kehittymättä. Eivät nekään rajallisuutta konkretisoivat asiat varmaankaan kaikille vanhemmille avaudu niin kuin sen tarkoitan, suurempana avaruutena ymmärtää muita ja itseään. Tämä on vain oma kokemukseni vanhemmuudesta.
Nämä sankaritarinat ja suuren oivaltaminen jaksavat aina naurattaa 🤭. Se, että antaa jonkun kehitysvammaisen siementää itsensä ei vielä varsinaisesti neroa tee.
Sinä sen sijaan kuulostat hirveen fiksulta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse säälin tällaisia ihmisiä, jotka jättäneet lapset tekemättä ja sitten yrittävät väkisin tunkeutua ”tärkeäksi aikuiseksi” veljen/siskon yms, perheeseen.
Tunnen monta lapsetonta. Yksikään ei tunkeudu väkisin olemaan mikään tärkeä aikuinen kenenkään perheeseen. Mistä puhut?
Miksi sitten niin moni sossu, opettaja yms perheiden kanssa tekemisissä olevat on lapsettomia itse, jos väitteessä ei ole minkäänlaista totuuspohjaa?
Vierailija kirjoitti:
En halua lapsia...hahahahah!
M47
Se on ihan ok, miehiä ei edes moitita siitä etteivät halua lapsia, naisia sen sijaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asia on niin yksilökohtainen. Olen neljän lapsen äiti, joista yksi on iltatähti. Nyt yli kuusikymppisenä voisin hankkia vielä yhden. Minusta mikään ei ole niin mukavaa ja tyydytystä antavaa kuin pienestä lapsesta huolehtiminen, alakoululaisen kanssa uusien asioiden opetteleminen ja ystävyyden ja kumppanuuden kehittyminen myöhemmin. Biologisesti se ei enää ole mahdollista, ja ehkä hyvä niin.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen tavallaan, eivätkä kaikki koe asioita samalla tavalla, eikä kuulukaan.
Omalta kohdaltani voin sanoa, että olin sinkkumielinen hummailija. Reissailin, vaihtelin miesystäviäkin, hengasin kavereitten kanssa, harrastin, tein mitä huvitti. Töitä siis tosin kyllä myös :D En ollut ehdottomasti ei-nainen lapsien suhteen, mutta en myöskään hinkunut. Olin aina ollut sitä mieltä, että naiset ovat typeriä, kun suostuvat moiseen: synnytykset, imetykset, kaikki.
Tuossa 34-35 ikäisenä aloin seurustella miehen kanssa, jolla ei ollut lapsia, ja joka ei myöskään niitä kummemmin ollut halunnut. Kunnes sitten jonkin ajan päästä alkoi puhua, miten on suloinen lapsi siellä ja täällä. Lopulta sovittiin, että tehdään kuitenkin lapsia, koska se on asia, jota ei voi myöhemmin korjata. Niinpä sain ensimmäisen lapsen 36 ikäisenä, ja se oli ihan paras asia mitä olen koskaan tehnyt! Seuraavan lapsen tein 1v9kk ikäerolla ekaan. Enkä vieläkään ymmärrä, missä se pienten lasten kanssa elämisen rankkuus on. Sehän oli ihan huippua olla äitiyslomalla! Ja vieläpä kaksi kertaa! Töitä vääntänyt siihen mennessä jo yli 15 vuotta putkeen, ja sai olla kotona, nauttia vauvasta, muskareista, perhekerhoista... parasta aikaa elämässä tuo vauva- ja pikkulapsiaika. Kivoja nämä koululaisetkin, ja niitten kanssa puuhailu, touhutaan paljon yhdessä. Kerron usein lapsillekin, että ovat parasta, mitä elämässä on tapahtunut, ja olisin jäänyt niin paljosta paitsi ilman heitä. Olen kasvanut ja muuttunut ihmisenä paljon lasten ja äitiyden ansiosta, ja pelkästään hyvään suuntaan. Lähinnä ymmärrys muita ihmisiä kohtaan on se, mikä on kehittynyt huomattavasti.
Tämä kuulostaa ihanalta ja onneksi olette saaneet perheenlisäystä vielä tuossa iässä :)
Minulle ilmoitti gyne 25-vuotiaana, että mikäli haluan vielä lapsia (yksi oli jo), niin niitä on tehtävä nyt. Munasarjat osoittivat jo silloin ennenaikaista hiipumista. 30v iässä sain ns. viimeisen varoituksen, mutta asia ei ollut siinä kohtaa enää ajankohtaista sillä olin eronnut. Nyt olen 32, minulla on kaksi isompaa lasta tässä kohtaa elämää ja jaettu huoltajuus isän kanssa. Se on hassua, kun on mielestään vielä niin nuori, mutta kehoni on muuta mieltä. En usko, että lapsia voisin enää saada. Ei ole juuri nyt miestäkään, eikä asia ajankohtaista.
Ymmärrän ikäiseni naisten paineet. Luonto on todella armoton ja nykyään 30-vuotias on niin nuori kuitenkin, mutta näissä asioissa ei välttämättä kumminkaan.
Itse olen tyytyväinen, että lapset sain, vaikkakin tie on ollut todella kivinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpäs tiennyt, että Kiinassa on vauvojen määrä tippunut noin paljon. Eli hyviä uutisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahdoton sitä lienee ulkopuolisten tietää miten kohdallasi käy. Tunnen kaksi omasta tahdostaan lapsetonta naista 50+ eikä kumpikaan ole päätöstään katunut, päinvastoin. Toisen mies katui ja perusti viisikymppisenä perheen nuoremman naisen kanssa.
ps. Itsekin ajattelin nuorempana, etten mene naimisiin enkä halua lapsia, mutta toisin kävi. Olen sitä mieltä, että lapsen saaminen on ollut merkittävimpiä asioita elämässäni, joka on muuttanut itseäni paljon (ja parempaan suuntaan).
Rehellisesti on sanottava, että molemmat tuntemani omasta tahdostaan lapsettomat naiset ovat luonteeltaan aika jyrkkiä ja ehdottomia. Olen itsekin sellainen tavallaan, mutta en tuomitse muita samalla tavalla, minkä katson johtuvan siitä, että lapset opettavat hyvin konkreettisesti, ettei elämä ole koskaan täysin omissa käsissä etkä ole oman onnesi seppä. Tietysti siihen oivallukseen voi päästä myös tuttavien ja ystävien lasten kautta, kun on nähnyt, miten heidän elämänsä on mennyt (ei aina hyvin). Omaan rajallisuuteensa törmää kasvattajana aivan toisella tavalla kuin silloin, jos on kokemusta vain omasta elämästä vastaamisesta.
Tällä ei suinkaan tahdo sanoa, että kaikki omasta tahdostaan lapsettomat naiset olisivat ehdottomia ja ajattelisivat, että olet oman onnesi seppä. Mutta se vain on niin, että elämä ilman lapsia on yksinkertaisempaa, jolloin tietyt asiat jäävät kehittymättä. Eivät nekään rajallisuutta konkretisoivat asiat varmaankaan kaikille vanhemmille avaudu niin kuin sen tarkoitan, suurempana avaruutena ymmärtää muita ja itseään. Tämä on vain oma kokemukseni vanhemmuudesta.
Hirveen anteekspyytelevästi ja kaikella nöyryydellä pyrit nyt esittämään ihan täyttä faktaa, ettei kukaan vaan loukkaantuisi. Silkkihansikkain ja sokerikuorruttaen.
Noinhan se menee. Jos et joudu elämäsi aikana siihen asemaan, johon pienten lasten vanhempana joutuu, niin ei se elämä silloin ole samanlaista kehityskaarineen. Tämä koskee kyllä vähintään yhtä paljon miehiä. Samanlaisia joustamattomia ja ehdottomia ovat miehetkin. Enkä nyt puhu KAIKISTA lapsettomista, vaan niistä joilla muutenkin persoonaltaan altiutta tällaiseen on.
Eli. Jos MarttaPertti on leppoisa ja rento ja kaikki huomioiva jo luonnostaan, hän ei muutu siitä, että jättää lapset hankkimatta. Mutta jos MarttaPertti hankkii lapsen, hän useimmiten joutuu venymään ja vanumaan ja sietokykyä koetellaan siten, että se yleensä kehittää jollain tavalla ihmistä kuitenkin.
Vastaavasti jos kontrollifriikki ReinoPirjo ei saa lapsia, hänen voi olla todella vaikea asettua lapsiperheellisen asemaan ja miettiä asioita siitä näkökulmasta, kun omakohtaista kokemusta ei ole. Jos kontrollifriikki ReinoPirjo saa lapsen hän ymmärtää paremmin ja joutuu oppimaan sitä, että kaikki ei ole omassa hallinnassaan.
En minä anteeksi pyydä omaa kokemustani, mutta halusin vain korostaa sitä, että kyse on myös luonteesta eivätkä kaikki vanhemmat koe asiaa samalla tavalla. Toisaalta myöskään kaikki lapsettomat eivät ole ehdottomia, vaan ovat saaneet vastaavia kokemuksia muualta kuin vanhemmuudesta. Koetin siis välttää esittämästä stereotypioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikkien eliöiden perustarve on lisääntyminen.
Ei ole, vaan seksi. Seksin yhdistäminen lisääntymiseen on keksitty vasta myöhemmällä ajalla.
Mä olin vela mut päädyin tekeen muksun kun emännällä oli kova tarve moiselle, oli se aika hurjaa tehä noin iso päätös pelkästään rakkaudesta ja luottamuksesta toiseen mut en ole joutunu katumaan.
Se mitä me halutaan on tosi harvoin se mitä ne tarvitaan tai hyväks meille, milleniaalit vaan opetettiin seuraan dopamiinia kun kompassia sen kontrollin sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin vain naispuoliset ihmiset kokevat myöhemmällä iällä tyhjyyttä, kun ei ole lapsia? Tunnen monta lapsetonta viiskymppistä miestä, jotka myös surevat asiaa!
Itse olin vannoutunut vela hiukan päälle kolmekymppiseksi saakka, noin 36-vuotiaana aloimme yrittää lasta silloisen mieheni kanssa. Emme saaneet lasta hoidoista huolimatta.N46
Tätä minäkin kummastelen, etteikö miehiä muka kaduta iäkkäänä, ettei tullut saatua lapsia?! Aina tästä toitotetaan vain naisille. Olen "vasta" 32v mies, ja kyllä toiveissa on oma perhe. Mikäli jostain syystä en sitä saa, hyväksyn asian kyllä ja koitan keksiä elämääni jotain muuta, mutta pahoin pelkään, että tyhjäksi se jää.
Milloin kukaan on kiinnostunut yhtään mistään miesten tunteista tai ajatuksista? Mietipä sitä.
Oletko tosissasi? Ihmiskunnan historia on ollut täynnä miehiä, jotka ovat toitottaneet tunteitaan ja ajatuksiaan, niitä ovat kirjat, maalaustaide, lehdet, poliittiset pamfletit, asiakirjat ja maailman historia täynnä. Ja sinua nyt itkettää, että kiinalaisilta naisilta on kysytty jotain heidän lisääntymishaluistaan. Voi hyvänen aika.
Olen tosissani. Tässä maailman ajassa, tässä "tasa-arvoisessa" yhteiskunnassa ei kiinnostuta miesten tunteista ja ajatuksista. Jatkuvasti naiset sitä ja tätä....
Luepa tämä vastauskokonaisuus mihin minä vastaan nyt, äläkä ala itse itkemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahdoton sitä lienee ulkopuolisten tietää miten kohdallasi käy. Tunnen kaksi omasta tahdostaan lapsetonta naista 50+ eikä kumpikaan ole päätöstään katunut, päinvastoin. Toisen mies katui ja perusti viisikymppisenä perheen nuoremman naisen kanssa.
ps. Itsekin ajattelin nuorempana, etten mene naimisiin enkä halua lapsia, mutta toisin kävi. Olen sitä mieltä, että lapsen saaminen on ollut merkittävimpiä asioita elämässäni, joka on muuttanut itseäni paljon (ja parempaan suuntaan).
Rehellisesti on sanottava, että molemmat tuntemani omasta tahdostaan lapsettomat naiset ovat luonteeltaan aika jyrkkiä ja ehdottomia. Olen itsekin sellainen tavallaan, mutta en tuomitse muita samalla tavalla, minkä katson johtuvan siitä, että lapset opettavat hyvin konkreettisesti, ettei elämä ole koskaan täysin omissa käsissä etkä ole oman onnesi seppä. Tietysti siihen oivallukseen voi päästä myös tuttavien ja ystävien lasten kautta, kun on nähnyt, miten heidän elämänsä on mennyt (ei aina hyvin). Omaan rajallisuuteensa törmää kasvattajana aivan toisella tavalla kuin silloin, jos on kokemusta vain omasta elämästä vastaamisesta.
Tällä ei suinkaan tahdo sanoa, että kaikki omasta tahdostaan lapsettomat naiset olisivat ehdottomia ja ajattelisivat, että olet oman onnesi seppä. Mutta se vain on niin, että elämä ilman lapsia on yksinkertaisempaa, jolloin tietyt asiat jäävät kehittymättä. Eivät nekään rajallisuutta konkretisoivat asiat varmaankaan kaikille vanhemmille avaudu niin kuin sen tarkoitan, suurempana avaruutena ymmärtää muita ja itseään. Tämä on vain oma kokemukseni vanhemmuudesta.
Tarkoitit varmaan sanoa että sinä et kyennyt keehittymään tietyiltä osin ilman lasten saamista, mutta muut siihen kyllä pystyvät. Ja että sinä törmäsit omaan rajallisuuteesi vasta omien lastesi myötä, muut törmäävät siihen ilman lapsiakin. Sinä et kyennyt ymmärtämään muita ja itseäsi ilman lasten saamista, vaikka muut siihen kykenevätkin. Sinä tajusit vasta lasten saannin myötä ettei jokainen asia ole omissa käsissä, muut kyllä tajuavat sen ilman lapsiakin.
Eli tottatosiaan, kerroit vain itsestäsi, ja miten vajaa olet ollut, etkä ole kyennyt kasvamaan tai oppimaan näitä tärkeitä asioita niin kuin muut meistä, eli ihan itse opettelemalla ja ajattelemalla, ihan ilman lapsia.
Aivan niin. Monet pystyvät tuohon ilman lapsiakin, ymmärsit tekstini aivan oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin vain naispuoliset ihmiset kokevat myöhemmällä iällä tyhjyyttä, kun ei ole lapsia? Tunnen monta lapsetonta viiskymppistä miestä, jotka myös surevat asiaa!
Itse olin vannoutunut vela hiukan päälle kolmekymppiseksi saakka, noin 36-vuotiaana aloimme yrittää lasta silloisen mieheni kanssa. Emme saaneet lasta hoidoista huolimatta.N46
Tätä minäkin kummastelen, etteikö miehiä muka kaduta iäkkäänä, ettei tullut saatua lapsia?! Aina tästä toitotetaan vain naisille. Olen "vasta" 32v mies, ja kyllä toiveissa on oma perhe. Mikäli jostain syystä en sitä saa, hyväksyn asian kyllä ja koitan keksiä elämääni jotain muuta, mutta pahoin pelkään, että tyhjäksi se jää.
Milloin kukaan on kiinnostunut yhtään mistään miesten tunteista tai ajatuksista? Mietipä sitä.
Oletko tosissasi? Ihmiskunnan historia on ollut täynnä miehiä, jotka ovat toitottaneet tunteitaan ja ajatuksiaan, niitä ovat kirjat, maalaustaide, lehdet, poliittiset pamfletit, asiakirjat ja maailman historia täynnä. Ja sinua nyt itkettää, että kiinalaisilta naisilta on kysytty jotain heidän lisääntymishaluistaan. Voi hyvänen aika.
Olen tosissani. Tässä maailman ajassa, tässä "tasa-arvoisessa" yhteiskunnassa ei kiinnostuta miesten tunteista ja ajatuksista. Jatkuvasti naiset sitä ja tätä....
Luepa tämä vastauskokonaisuus mihin minä vastaan nyt, äläkä ala itse itkemään.
Naiset ja naisten ajatukset ovat edelleen aliedustettuina mediassa.
Eli oikeasti jatkuvasti miehet sitä ja miehet tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin vain naispuoliset ihmiset kokevat myöhemmällä iällä tyhjyyttä, kun ei ole lapsia? Tunnen monta lapsetonta viiskymppistä miestä, jotka myös surevat asiaa!
Itse olin vannoutunut vela hiukan päälle kolmekymppiseksi saakka, noin 36-vuotiaana aloimme yrittää lasta silloisen mieheni kanssa. Emme saaneet lasta hoidoista huolimatta.N46
Tätä minäkin kummastelen, etteikö miehiä muka kaduta iäkkäänä, ettei tullut saatua lapsia?! Aina tästä toitotetaan vain naisille. Olen "vasta" 32v mies, ja kyllä toiveissa on oma perhe. Mikäli jostain syystä en sitä saa, hyväksyn asian kyllä ja koitan keksiä elämääni jotain muuta, mutta pahoin pelkään, että tyhjäksi se jää.
Milloin kukaan on kiinnostunut yhtään mistään miesten tunteista tai ajatuksista? Mietipä sitä.
Oletko tosissasi? Ihmiskunnan historia on ollut täynnä miehiä, jotka ovat toitottaneet tunteitaan ja ajatuksiaan, niitä ovat kirjat, maalaustaide, lehdet, poliittiset pamfletit, asiakirjat ja maailman historia täynnä. Ja sinua nyt itkettää, että kiinalaisilta naisilta on kysytty jotain heidän lisääntymishaluistaan. Voi hyvänen aika.
Olen tosissani. Tässä maailman ajassa, tässä "tasa-arvoisessa" yhteiskunnassa ei kiinnostuta miesten tunteista ja ajatuksista. Jatkuvasti naiset sitä ja tätä....
Luepa tämä vastauskokonaisuus mihin minä vastaan nyt, äläkä ala itse itkemään.
Naiset ja naisten ajatukset ovat edelleen aliedustettuina mediassa.
Eli oikeasti jatkuvasti miehet sitä ja miehet tätä.
Heh, no jos haukutaan, niin sitten miehet sitä ja tätä.
Mutta jos ollaan kiinnostuneita hyvinvoinnista, ajatuksista ja tunteista, niin silloin naiset saavat kaiken huomion
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin vain naispuoliset ihmiset kokevat myöhemmällä iällä tyhjyyttä, kun ei ole lapsia? Tunnen monta lapsetonta viiskymppistä miestä, jotka myös surevat asiaa!
Itse olin vannoutunut vela hiukan päälle kolmekymppiseksi saakka, noin 36-vuotiaana aloimme yrittää lasta silloisen mieheni kanssa. Emme saaneet lasta hoidoista huolimatta.N46
Tätä minäkin kummastelen, etteikö miehiä muka kaduta iäkkäänä, ettei tullut saatua lapsia?! Aina tästä toitotetaan vain naisille. Olen "vasta" 32v mies, ja kyllä toiveissa on oma perhe. Mikäli jostain syystä en sitä saa, hyväksyn asian kyllä ja koitan keksiä elämääni jotain muuta, mutta pahoin pelkään, että tyhjäksi se jää.
Milloin kukaan on kiinnostunut yhtään mistään miesten tunteista tai ajatuksista? Mietipä sitä.
Oletko tosissasi? Ihmiskunnan historia on ollut täynnä miehiä, jotka ovat toitottaneet tunteitaan ja ajatuksiaan, niitä ovat kirjat, maalaustaide, lehdet, poliittiset pamfletit, asiakirjat ja maailman historia täynnä. Ja sinua nyt itkettää, että kiinalaisilta naisilta on kysytty jotain heidän lisääntymishaluistaan. Voi hyvänen aika.
Olen tosissani. Tässä maailman ajassa, tässä "tasa-arvoisessa" yhteiskunnassa ei kiinnostuta miesten tunteista ja ajatuksista. Jatkuvasti naiset sitä ja tätä....
Luepa tämä vastauskokonaisuus mihin minä vastaan nyt, äläkä ala itse itkemään.
Naiset ja naisten ajatukset ovat edelleen aliedustettuina mediassa.
Eli oikeasti jatkuvasti miehet sitä ja miehet tätä.
Heh, no jos haukutaan, niin sitten miehet sitä ja tätä.
Mutta jos ollaan kiinnostuneita hyvinvoinnista, ajatuksista ja tunteista, niin silloin naiset saavat kaiken huomion
Varmasti, kun kostein uhrisilmin mediaa seuraat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin vain naispuoliset ihmiset kokevat myöhemmällä iällä tyhjyyttä, kun ei ole lapsia? Tunnen monta lapsetonta viiskymppistä miestä, jotka myös surevat asiaa!
Itse olin vannoutunut vela hiukan päälle kolmekymppiseksi saakka, noin 36-vuotiaana aloimme yrittää lasta silloisen mieheni kanssa. Emme saaneet lasta hoidoista huolimatta.N46
Tätä minäkin kummastelen, etteikö miehiä muka kaduta iäkkäänä, ettei tullut saatua lapsia?! Aina tästä toitotetaan vain naisille. Olen "vasta" 32v mies, ja kyllä toiveissa on oma perhe. Mikäli jostain syystä en sitä saa, hyväksyn asian kyllä ja koitan keksiä elämääni jotain muuta, mutta pahoin pelkään, että tyhjäksi se jää.
Milloin kukaan on kiinnostunut yhtään mistään miesten tunteista tai ajatuksista? Mietipä sitä.
Oletko tosissasi? Ihmiskunnan historia on ollut täynnä miehiä, jotka ovat toitottaneet tunteitaan ja ajatuksiaan, niitä ovat kirjat, maalaustaide, lehdet, poliittiset pamfletit, asiakirjat ja maailman historia täynnä. Ja sinua nyt itkettää, että kiinalaisilta naisilta on kysytty jotain heidän lisääntymishaluistaan. Voi hyvänen aika.
Olen tosissani. Tässä maailman ajassa, tässä "tasa-arvoisessa" yhteiskunnassa ei kiinnostuta miesten tunteista ja ajatuksista. Jatkuvasti naiset sitä ja tätä....
Luepa tämä vastauskokonaisuus mihin minä vastaan nyt, äläkä ala itse itkemään.
Naiset ja naisten ajatukset ovat edelleen aliedustettuina mediassa.
Eli oikeasti jatkuvasti miehet sitä ja miehet tätä.
Heh, no jos haukutaan, niin sitten miehet sitä ja tätä.
Mutta jos ollaan kiinnostuneita hyvinvoinnista, ajatuksista ja tunteista, niin silloin naiset saavat kaiken huomion
Käyttäytykää paremmin niin saatte positiivisempaa mediatilaa. Helppoa kuin heinänteko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin vain naispuoliset ihmiset kokevat myöhemmällä iällä tyhjyyttä, kun ei ole lapsia? Tunnen monta lapsetonta viiskymppistä miestä, jotka myös surevat asiaa!
Itse olin vannoutunut vela hiukan päälle kolmekymppiseksi saakka, noin 36-vuotiaana aloimme yrittää lasta silloisen mieheni kanssa. Emme saaneet lasta hoidoista huolimatta.N46
Tätä minäkin kummastelen, etteikö miehiä muka kaduta iäkkäänä, ettei tullut saatua lapsia?! Aina tästä toitotetaan vain naisille. Olen "vasta" 32v mies, ja kyllä toiveissa on oma perhe. Mikäli jostain syystä en sitä saa, hyväksyn asian kyllä ja koitan keksiä elämääni jotain muuta, mutta pahoin pelkään, että tyhjäksi se jää.
Milloin kukaan on kiinnostunut yhtään mistään miesten tunteista tai ajatuksista? Mietipä sitä.
Oletko tosissasi? Ihmiskunnan historia on ollut täynnä miehiä, jotka ovat toitottaneet tunteitaan ja ajatuksiaan, niitä ovat kirjat, maalaustaide, lehdet, poliittiset pamfletit, asiakirjat ja maailman historia täynnä. Ja sinua nyt itkettää, että kiinalaisilta naisilta on kysytty jotain heidän lisääntymishaluistaan. Voi hyvänen aika.
Olen tosissani. Tässä maailman ajassa, tässä "tasa-arvoisessa" yhteiskunnassa ei kiinnostuta miesten tunteista ja ajatuksista. Jatkuvasti naiset sitä ja tätä....
Luepa tämä vastauskokonaisuus mihin minä vastaan nyt, äläkä ala itse itkemään.
Naiset ja naisten ajatukset ovat edelleen aliedustettuina mediassa.
Eli oikeasti jatkuvasti miehet sitä ja miehet tätä.
Eikö täällä just ulistu äitien uupumista?! Missäs isien uupumista koskevat jutut?
Selaa lehtiä, niin yhyyybyhyy ulkonäköpaineet ja perseen esittelyn kova maailma, silikonitissit ja uupumus ja ties mitä... kaikki täynnä naisten ongelmia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin vain naispuoliset ihmiset kokevat myöhemmällä iällä tyhjyyttä, kun ei ole lapsia? Tunnen monta lapsetonta viiskymppistä miestä, jotka myös surevat asiaa!
Itse olin vannoutunut vela hiukan päälle kolmekymppiseksi saakka, noin 36-vuotiaana aloimme yrittää lasta silloisen mieheni kanssa. Emme saaneet lasta hoidoista huolimatta.N46
Tätä minäkin kummastelen, etteikö miehiä muka kaduta iäkkäänä, ettei tullut saatua lapsia?! Aina tästä toitotetaan vain naisille. Olen "vasta" 32v mies, ja kyllä toiveissa on oma perhe. Mikäli jostain syystä en sitä saa, hyväksyn asian kyllä ja koitan keksiä elämääni jotain muuta, mutta pahoin pelkään, että tyhjäksi se jää.
Milloin kukaan on kiinnostunut yhtään mistään miesten tunteista tai ajatuksista? Mietipä sitä.
Oletko tosissasi? Ihmiskunnan historia on ollut täynnä miehiä, jotka ovat toitottaneet tunteitaan ja ajatuksiaan, niitä ovat kirjat, maalaustaide, lehdet, poliittiset pamfletit, asiakirjat ja maailman historia täynnä. Ja sinua nyt itkettää, että kiinalaisilta naisilta on kysytty jotain heidän lisääntymishaluistaan. Voi hyvänen aika.
Olen tosissani. Tässä maailman ajassa, tässä "tasa-arvoisessa" yhteiskunnassa ei kiinnostuta miesten tunteista ja ajatuksista. Jatkuvasti naiset sitä ja tätä....
Luepa tämä vastauskokonaisuus mihin minä vastaan nyt, äläkä ala itse itkemään.
Naiset ja naisten ajatukset ovat edelleen aliedustettuina mediassa.
Eli oikeasti jatkuvasti miehet sitä ja miehet tätä.
Heh, no jos haukutaan, niin sitten miehet sitä ja tätä.
Mutta jos ollaan kiinnostuneita hyvinvoinnista, ajatuksista ja tunteista, niin silloin naiset saavat kaiken huomion
Käyttäytykää paremmin niin saatte positiivisempaa mediatilaa. Helppoa kuin heinänteko.
Olen nainen, jos yrität nyt miehille kuittailla, niin pieleen meni. Rumaa tuollainen yleistäminen muutenkin.
Kukapa teidän kanssanne haluaisi lisääntyä, oli sitten kiinalainen tai suomalainen.