Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Parhaat vinkit yksinäisyyden poistoon
Jaetaan tähän ketjuun parhaat vinkit yksinäisyyden poistoon.
Kommentit (171)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huumeita suosittelisin.
Itseasiassa jotkut yksinäiset ja mielenterveysongelmat käyttävät paljon alkoa ja huumeita koska ne tuovat iloa elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen jo vuoden ajan yrittänyt houkutella erästä yksinäisyyttä valittelevaa henkilöä lähtemään jonnekin, mutta ei se ole suostunut edes tapaamiseen. Ylipäänsä tuntuu, että nykyään yhä enemmän ihmiset haluaa vaan jäädä kotiinsa itkeskelemään yksinäisyyttään.
Ja toisten kohdalla taas ongelma on, että Suomi on pitkien välimatkojen maa ja ystäviä on eri puolilla Suomea. Mutta aina minä olen se, jonka pitää matkustaa toiselle puolelle maata vierailulle, mutta muut ei jaksa (tai osaa pitää raha-asioistaan huolta, niin että olisi varaa) matkustaa vastaavasti minun luo käymään.....
Niinpä. Jos halutaan, että päättäjät järjestävät jotain ei-kaupallisia kokoontumistiloja, mitä niissä tiloissa pitäisi olla, jotta yksinäiset lähtisivät niihin? Ilmaista viinaa? Vai ämpäreitä?
Sinne voisi tulla päivän lehti. Kahvit voisi keitellä vaikka niin että se tuotaisiin itse. Olisi vehkeet katsella leffoja, järkätä levyraati tai jokin lautapeli-ilta. Tai vaikka rentoutushetki.
Nyt ihmiset eivät kovin mieluusti kutsu vieraita kotiinsa. Ja ihan hyvä niin, minusta on selvää että tutustuminen vie aikansa. Varmaan jokin yhteinen arvopohja helpottaisi myös synkkausta. Kuitenkin niin ettei mitään tuputusta olisi, ennemminkin avointa ihmettelyä.
Vähän samanlainen kuin nuorisotilat, mutta tarkoitettu aikuisille? Asun pääkaupuukiseudulla lähiössä ja täällä on seurakunnan kerhotila, jossa on tuon tapaista toimintaa. Paikallinen Martta -yhdistys huolehtii tarjottavista. En ole itse koskaan siellä käynyt, mutta mietin, pitäisikö ihmisten ottaa yhteyttä oman alueensa seurakuntaan, jos ei vielä em kaltaista toimintaa ole?
Itse olen miettinyt, että sellainen pubi kuin esim emmerdalessa olisi kiva kokoontumispaikka. Siis ei tosiaan mikään perinteinen/normaali lähiöräkälä juoppoineen vaan paikka jossa voisi jutella niitä näitä ihan selvinpäin olevien/yhden kaljan ottavien ihmisten kanssa ja lukea vaikka päivän lehden. Tai vaikka sitten jutella sen tiskin takana olevan ihmisen kanssa. Paikka jossa voisi syödä ihan normaalia ns kotiruokaa eikä vaan jotain pizzaa tai kebabia.
Ja jossa voisi myös halutessaan istua yksin eikä samantien seuraan liimautuisi jotain päihtynyttä jankkaajaa jonka mielestä ollaan ihan täydellinen pari, koska kumpikin on yksin ja voidaanx mennä vaikka panee..
Kuvailit juuri mun 100 metrin päässä olevan ravintolan. On kyllä myös normaali lähiöräkäläkin, mutta siellä on erikseen baarin puoli ja ruokapuoli. Paikalliset deekut istuvat baarin puolella ja mä yleensä ruokapuolella. Joko syön siellä (siis ennen pandemiaa) tai haen sapuskat mukaan ja odotellessani juon oluen tai lasillisen viiniä. Lounasaikaan sieltä saa myös tavallista kotiruokaa ja ruokakanta-asiakkaana sain usein lounasajan ulkopuolellakin (ennen pandemiaa kannoin ko ravintolaan noin 2500€ edestä vuodessa lounasseteleitä) . Usein olen jutellut ihan vaan henkilökunnan kanssa. Tai lukenut päivän lehden. Mutta välillä tulee seurakseni joku muu. Olen asunut samassa paikassa jo yli 30 vuotta ja aika moni alueen asukas on vähintään "naamatuttu". Tuossa ravintolassa käy niin tavallisia työssäkäyviä kuin alueen pitkäaikastyöttömiäkin. Harvoin olen ravintolassa enää klo 20 jälkeen, mutta joskus kesäisin sen terassilla iltakymmeneen asti.
Toisaalta asun lähiössä, jossa on yllättävän paljon yhteisöllisyyttä ollakseen pääkaupunkiseudun lähiö. Meillä on varsin toimiva "puskaradio" -ryhmä Facebookissa. Jos joku tarvitsee ruuvimeisseliä, 10 minuutin päästä joku jo ilmoittaa voivansa lainata. Tai kun jonkun pitäisi saada vanha sohva pois kerrostalon viidennestä kerroksesta, ei mene kauaa, kun vapaaehtoisia kantajia on ilmoittautunut. Jos jonkun taaperolla on tippunut pehmolelu rattaista matkalla kotiin, ei mene kovin kauaa, kun pehmolelu löytyy. Tai jollain nuorella avaimet, känykkä tai bussilippu. Mulla kun pihassa kasvaa valtava aroniapensas, laitan joka loppukesä ryhmään ilmoituksen, että marjat olisi nyt kypsiä ja saa käydä keräämässä. Toisaalta täällä myös aikuiset puuttuu, jos näkee lapsia leikkivän syksyisin tai keväisin lammen jäällä. Siis silloin, kun jäät eivät ole enää kovin kantavia. Täällä saa kyllä olla rauhassa nekin, jotka eivät mitään yhteisöllisyyttä kaipaa. Monet kuitenkin viihtyvät täällä juuri siksi, että on yhteisöllisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyys on oma vika.
Vaikka olisikin niin ei se silti mihinkään poista kaipuuta/tarvetta muiden ihmisten seuraan.
Jos ei uskalla mennä muiden ihmisten seuraan, kannattaa hakea ongelmaansa apua. Sosiaalisten tilanteiden pelko on varsin tavallinen ongelma nykyisin. Kannattaa ensin kääntyä terveydenhuollon puoleen ja sen jälkeen alkaa harjoitella sosiaalisia tilanteita. Nuoren tai nuorehkon ihmisen voi olla helpompaa ja "turvallisempaa" hymyillä kaupassa jollekin vanhukselle tai sanoa huomenta tai päivää jollekin taloyhtiössään asuvalle iäkkäämmälle ihmiselle. Opettelee ensin tervehtimään niitä ihmisiä, jotka ovat "vaarattomampia". Kun on 10 kertaa moikannut naapurin mummoa tai vaaria, ei tunnukaan enää yhtä vaikealta kuin ensimmäisellä kerralla. Sen jälkeen onkin sitten jo helpompaa pitää porraskäytävän alaovea auki naapurille. Pelon voittaminen ei tapahdu hetkessä vaan voi viedä vuosiakin. Mutta kun aloittaa helpoimmista asioista ja "vaarattomimmista" ihmisolennoista, pääsee askel kerrallaan eteenpäin.
Varmaan tässä isoin juttu on se että yksinäinen ihminen ei uskalla hakea apua jos kärsii vielä sosiaalisten tilanteiden pelosta. Ja varmaan monia yksinäisiä ei vaan kiinnosta moikkailla muille ihmisille.
No se on silloin heidän oma valintansa. Kyllä jokaisella on oikeus olla yksinäinen, jos haluaa olla yksinäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyys on oma vika.
Vaikka olisikin niin ei se silti mihinkään poista kaipuuta/tarvetta muiden ihmisten seuraan.
Jos ei uskalla mennä muiden ihmisten seuraan, kannattaa hakea ongelmaansa apua. Sosiaalisten tilanteiden pelko on varsin tavallinen ongelma nykyisin. Kannattaa ensin kääntyä terveydenhuollon puoleen ja sen jälkeen alkaa harjoitella sosiaalisia tilanteita. Nuoren tai nuorehkon ihmisen voi olla helpompaa ja "turvallisempaa" hymyillä kaupassa jollekin vanhukselle tai sanoa huomenta tai päivää jollekin taloyhtiössään asuvalle iäkkäämmälle ihmiselle. Opettelee ensin tervehtimään niitä ihmisiä, jotka ovat "vaarattomampia". Kun on 10 kertaa moikannut naapurin mummoa tai vaaria, ei tunnukaan enää yhtä vaikealta kuin ensimmäisellä kerralla. Sen jälkeen onkin sitten jo helpompaa pitää porraskäytävän alaovea auki naapurille. Pelon voittaminen ei tapahdu hetkessä vaan voi viedä vuosiakin. Mutta kun aloittaa helpoimmista asioista ja "vaarattomimmista" ihmisolennoista, pääsee askel kerrallaan eteenpäin.
Varmaan tässä isoin juttu on se että yksinäinen ihminen ei uskalla hakea apua jos kärsii vielä sosiaalisten tilanteiden pelosta. Ja varmaan monia yksinäisiä ei vaan kiinnosta moikkailla muille ihmisille.
No se on silloin heidän oma valintansa. Kyllä jokaisella on oikeus olla yksinäinen, jos haluaa olla yksinäinen.
Kuten sanottu niin yksinäisyys on jokaisen oma valinta ja joku jos valittaa yksinäisyydestä niin se on oma vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmoittautukaa paritanssikursseille. Siellä tapaa ihmisiä ja tanssitaidosta on hyötyä, lavatansseissa. Eräs mies sanoi, että yksinäisyys loppui siihen.
Pelko pois kirjoitti:
Ilmoittautukaa paritanssikursseille. Siellä tapaa ihmisiä ja tanssitaidosta on hyötyä, lavatansseissa. Eräs mies sanoi, että yksinäisyys loppui siihen.
Mä meinasin jo aiemmin ehdottaa paritanssikurssia, mutta suurin osa ketjuun osallistuvista taitaa olla naisia. Miehet on kuumaa kamaa paritanssikursseilla, koska miehiä on niissä paljon vähemmän kuin naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin yksinäisenä miehenä voin sanoa että että yksinäisyyteen ehkä helpottaa yksinpuhminen ja olen huomannut että kotona puhun paljon yksin. En tiedä helpottaako tuo mutta jotenkin tuo yksinpuhminen on tullut elämääni huomaamatta mukaan ja ehkä häpeän sitä kun luulin että vain vanhukset puhuu yksin ja olen kuitenkin alle 40 vuotias vielä.
Olen siis aina asunut yksin ja työ sekä vanhemmat on nyt lähinnä ainoat sosiaaliset kontaktit ja ehkä mikä pelottavinta kun en valita siitä että olen yksinäinen vaan nautin oikeastaan tästä että saa olla rauhassa?
Yksinäisyys muuttaa ihmistä oman kokemukseni perusteella ja se tekee entistä ujommaksi ja minä olen jo todella ujo sekä välttelen ihmismassoja.
Oletteko te muut yksinäiset ottaneet lemmikkiä? Olen harkinnut koiran tai kissan ottamista koska rakastan eläimiä.
En tunne itseäni yksinäiseksi, mutta mulla on sekä koira että kissa. Kotona ollessa on mukavampaa puhua lemmikille kuin seinille.
Pelko pois kirjoitti:
Ilmoittautukaa paritanssikursseille. Siellä tapaa ihmisiä ja tanssitaidosta on hyötyä, lavatansseissa. Eräs mies sanoi, että yksinäisyys loppui siihen.
En tiedä miten joku yksinäinen uskaltaa osallistua paritanssikurssille koska usein yksinäisyys muuttaa ihmisen luonnetta siten että ihmisestä tulee ujo ja sosiaalisuus alkaa pelottamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinäisyys on tunne, joten kaikki tunteita turruttava auttaa. Alkoholi ja muut päihteet. Toisaalta yhden tunteen voi häivyttää toisella tunteella. Esim jos lyö vasaralla varpaaseensa, päällimmäiseksi tunteeksi tulee kipu ja yksinäisyys siirtyy taka-alalle.
Vierailija kirjoitti:
Pelko pois kirjoitti:
Ilmoittautukaa paritanssikursseille. Siellä tapaa ihmisiä ja tanssitaidosta on hyötyä, lavatansseissa. Eräs mies sanoi, että yksinäisyys loppui siihen.
En tiedä miten joku yksinäinen uskaltaa osallistua paritanssikurssille koska usein yksinäisyys muuttaa ihmisen luonnetta siten että ihmisestä tulee ujo ja sosiaalisuus alkaa pelottamaan.
Sellainen ihminen ei tule koskaan pääsemäänkään yksinäisyydestään. Jos siis ei edes yritä hakea apua asiaan. Beetasalpaajat auttavat yllättävän hyvin erilaisiin jännitystiloihin. Joskus kuitenkin pitää yksinäisenkin vain hyväksyä se, että yksinäisyys on hänen kohtalonsa. Mitään ei ole tehtävissä. Sitten alkaa suunnitella elämäänsä toisin. Jos on kertakaikkiaan kykenemätön solmimaan ihmissuhteita, kannattaa alkaa solmia yhteyksiä luontoon. Ottaa vaikka kissan, koiran tai hamsterin. Tai muuttaa jonnekin tuppukylään ja rakentaa elämänsä sinne tiettömien taipaleiden päähän. Vähän sellaista Linkola-elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomi on maailman onnellisin maa... Masennusta ja yksinäisyyttä todella paljon mutta ollaa me silti onnellista kansaa...
Vierailija kirjoitti:
Suomi on maailman onnellisin maa... Masennusta ja yksinäisyyttä todella paljon mutta ollaa me silti onnellista kansaa...
Onnellisuustutkimushan ei perustukaan onnellisuuden TUNTEESEEN vaan yhteiskunnan kansalaisilleen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Esim kaikille maksuttomaan perusopetukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu siitä mistä yksinäisyys johtuu.
Onko henkilö sosiaalinen, mutta jostain syystä ei ole kavereita joiden kanssa viettää aikaa? Esim muuttanut uudelle paikkakunnalle. Vai Johtuuko yksinäisyys siitä, että on ujo tai jotenkin muuten jännittää olla muiden ihmisten seurassa tai on vaikea tutustua uusin ihmisiin.
Ja mitä kaipaa. Kaipaako harrastus seuraa vai syvällisempiä kaveri suhteita.
Henkilö, joka kokee syvää yksinäisyyttä ja hänen voi olla vaikea saada uusia kavereita, hänelle ehdotus "ala harrastaa jotain, siellä tapaa muita" ei välttämättä auta. Henkilöllä voi olla jo harrastuksia ja päivittäin voi olla tekemisissä monien kanssa, mutta silti tuntee itsensä yksinäiseksi eikä osaa muodostaa heidän kanssa syvempiä kaveri suhteita.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitä mistä yksinäisyys johtuu.
Onko henkilö sosiaalinen, mutta jostain syystä ei ole kavereita joiden kanssa viettää aikaa? Esim muuttanut uudelle paikkakunnalle. Vai Johtuuko yksinäisyys siitä, että on ujo tai jotenkin muuten jännittää olla muiden ihmisten seurassa tai on vaikea tutustua uusin ihmisiin.
Ja mitä kaipaa. Kaipaako harrastus seuraa vai syvällisempiä kaveri suhteita.
Henkilö, joka kokee syvää yksinäisyyttä ja hänen voi olla vaikea saada uusia kavereita, hänelle ehdotus "ala harrastaa jotain, siellä tapaa muita" ei välttämättä auta. Henkilöllä voi olla jo harrastuksia ja päivittäin voi olla tekemisissä monien kanssa, mutta silti tuntee itsensä yksinäiseksi eikä osaa muodostaa heidän kanssa syvempiä kaveri suhteita.
Mitä tarkoittaa "syvempi kaverisuhde"? MIten syvempi kaverisuhde eroaa tavallisesta kaverisuhteesta?
Osa yksinäisistä on narsisteja, mutta heiltä puuttuu karisma ja vuorovaikutustaidot, joilla saisivat itselleen haluamansa sosiaalisen aseman.
Vierailija kirjoitti:
Näin yksinäisenä miehenä voin sanoa että että yksinäisyyteen ehkä helpottaa yksinpuhminen ja olen huomannut että kotona puhun paljon yksin. En tiedä helpottaako tuo mutta jotenkin tuo yksinpuhminen on tullut elämääni huomaamatta mukaan ja ehkä häpeän sitä kun luulin että vain vanhukset puhuu yksin ja olen kuitenkin alle 40 vuotias vielä.
Olen siis aina asunut yksin ja työ sekä vanhemmat on nyt lähinnä ainoat sosiaaliset kontaktit ja ehkä mikä pelottavinta kun en valita siitä että olen yksinäinen vaan nautin oikeastaan tästä että saa olla rauhassa?
Yksinäisyys muuttaa ihmistä oman kokemukseni perusteella ja se tekee entistä ujommaksi ja minä olen jo todella ujo sekä välttelen ihmismassoja.
Oletteko te muut yksinäiset ottaneet lemmikkiä? Olen harkinnut koiran tai kissan ottamista koska rakastan eläimiä.
Kun jo juttelet itsellesi, niin juttele samalla Jeesukselle. Hän kuuntelee.
Minä rakastan Herraa, sillä hän kuulee minun ääneni ja rukoukseni;
sillä hän on kallistanut korvansa minun puoleeni, ja minä huudan häntä avuksi kaiken elinaikani.
Psalmit 116
T: toinen yksikseen höpöttäjä :)
Mitä tarkoittaa "syvempi kaverisuhde"? MIten syvempi kaverisuhde eroaa tavallisesta kaverisuhteesta?[/quote]
Esim harrastuspiirissä voi olla kavereita, mutta henkilö ei tapaa näitä kavereita muuten. Syvempi kaveri suhde on sellainen ystävä, jonka kanssa käydään toistensa luona, soitellaan, viestitellään, jutellaan kaikesta sekä kivoista että surullisista asioista.
Monilla ihmisillä on niitä kavereita, jotka ovat esim harrastus kavereita ja sit niitä joille voi soittaa ihan muuten vaan ja tämän ystävän kanssa voi jutella mukavia tai kertoa jos on murhetta.
Syvempi ja tavallinen kaveri suhde voi olla sama asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huumeita suosittelisin.
Itseasiassa jotkut yksinäiset ja mielenterveysongelmat käyttävät paljon alkoa ja huumeita koska ne tuovat iloa elämään.
No sillähän minä sen sanoinkin.
Päihteet ovat ensinnäkin (ainakin aluksi) tehokas tunteidensäätelykeino, jotka voivat ihan sellaisenaan viedä pois yksinäisyyden tunteen, tai ainakin tehdä siitä tunteesta kovin merkityksettömän.
Ja toiseksi, päihteiden käyttö voi olla erittäin sosiaalista. Ryyppy- ja vetoseuraa löytyy aina, on heti jotain yhteistä tekemistä toisten kanssa, ja useat päihteet myös lisäävät ihmisen sosiaalisuutta.
Alue: Aihe vapaa
Varmaan tässä isoin juttu on se että yksinäinen ihminen ei uskalla hakea apua jos kärsii vielä sosiaalisten tilanteiden pelosta. Ja varmaan monia yksinäisiä ei vaan kiinnosta moikkailla muille ihmisille.