Parhaat vinkit yksinäisyyden poistoon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäkää tuota kaverihaku palvelua ja lähettäkää ihan avoimesti ihmisille kirjeitä että hei, tutustutaanko. Sillä se yksinäisyys lähtee. 

Hahhah, kaksi yhteyttä kahdessa vuodessa ja nekin tyssäsivät alkuunsa. Toinen oli alastonsiivooja ja toinen alkoi wirrttuilla heti kättelyssä.

Monelleko sinä lähetit kirjeen? Eli kuinka monta prosenttia tuo 2 vastannutta on?

Vierailija kirjoitti:

Tutkimuksissa on todettu, että yksinäiset eivät voi poistaa toistensa yksinäisyyttä. Se ei siis toimi, että kasa yksinäisiä laitetaan samaan tilaan. Yksinäisiltä puuttuu usein jotain sosiaalisia taitoja, mikä onkin yksi syy yksinäisyyden taustalla. Ihmissuhteiden luominen vaatii paljon rohkeutta ja muita taitoja. Kykyä lähestyä toista ihmistä, olla helposti lähestyttävä, avoin jne.

Tästä syystä mä en uskokaan, että ei-kaupalliset kokoontumistilat, kehotukset mennä tapaamaan muita ihmisiä jne auttaisivat asiaa yhtään. Päättäjien on täysin mahdotonta muuttaa yksinäisen perusluonnetta. Vaikka miten rohkaisisivat, kehottaisivat tai järjestäisivät kokoontumispaikkoja. 

Yksinäisyys on oma vika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkimuksissa on todettu, että yksinäiset eivät voi poistaa toistensa yksinäisyyttä. Se ei siis toimi, että kasa yksinäisiä laitetaan samaan tilaan. Yksinäisiltä puuttuu usein jotain sosiaalisia taitoja, mikä onkin yksi syy yksinäisyyden taustalla. Ihmissuhteiden luominen vaatii paljon rohkeutta ja muita taitoja. Kykyä lähestyä toista ihmistä, olla helposti lähestyttävä, avoin jne.

Tästä syystä mä en uskokaan, että ei-kaupalliset kokoontumistilat, kehotukset mennä tapaamaan muita ihmisiä jne auttaisivat asiaa yhtään. Päättäjien on täysin mahdotonta muuttaa yksinäisen perusluonnetta. Vaikka miten rohkaisisivat, kehottaisivat tai järjestäisivät kokoontumispaikkoja. 

En ole ihan varma tuosta.

Osa yksinäisistä jättäytyisi noista pois. Vaikka nöyryyttävinä. Tiedän tuon verukkeiden keksimisen houkuttavuuden. Aina on jokin mikä ei toimi. Eikä sitten olekaan mitään sanottavaa kenellekään. Ehkä oma elämä hävettää. Syitä löytyy aina.

Mutta osa voisi löytää noista tiloista rutiinin. He olisivat ehkä niitä joille yksinäisyydestä ei vielä tai enää ole stigmaa. He eivät ehkä odottaisi myöskään kohtuuttomia.

Vierailija kirjoitti:

Tästä syystä mä en uskokaan, että ei-kaupalliset kokoontumistilat, kehotukset mennä tapaamaan muita ihmisiä jne auttaisivat asiaa yhtään. Päättäjien on täysin mahdotonta muuttaa yksinäisen perusluonnetta. Vaikka miten rohkaisisivat, kehottaisivat tai järjestäisivät kokoontumispaikkoja. 

Kehotukset mennä tapaamaan muita ihmisiä ei auta mihinkään asiaan. Saat kehotuksen tavata muita, menet jonnekin ja tapaat, tulee puheeksi että olet yksinäinen ja saat taas neuvon mennä tapaamaan muita ihmisiä. Koskaan ei tule vastaan sitä ihmistä, joka haluaa tavata uudestaan ja olla kaveri, aina vaan annetaan uudestaan sama ohje tavata muita ihmisiä.

Hei vaan. Ajattelin pistää minäki ns korteni kekoon.Jäin miettimään tuota yksinäistä 30v miestä. Moni,joka pelkää sosiaalisia tilanteita selvinpäin,juo juuri sen takia, että uskaltaa paremmin. Todella harmi,että sinulle on käynyt niin,kun raitistuit.Se,että raitistuit,on todella hienoa. Mielestäni sinun kannattaisi mennä jonnekki terapiaan keskustelemaan kahdestaan jonku kanssa asiasta. Voisit saada rohkeutta kohdata muitaki ihmisiä ja asioita. Muista,et koskaan ole yksin.Et todellakaan ole ainoa,joka kärsii tuosta ongelmasta. Minä myös,koko nuoruuteni ja parhaan aikuisikäni.Nyt vanhempana olo on helpottanut. Vaikka joskus tuntuukin,kun on pakko mennä jonnekki,että oksennan.Saatan vaa yökötellä aikani ja sit mennään. Sanotaanha,mikä ei tapa,se vahvistaa.Se on kuule totta. Voimia sinulle ja kaikille saman asian kanssa kamppaileville.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkimuksissa on todettu, että yksinäiset eivät voi poistaa toistensa yksinäisyyttä. Se ei siis toimi, että kasa yksinäisiä laitetaan samaan tilaan. Yksinäisiltä puuttuu usein jotain sosiaalisia taitoja, mikä onkin yksi syy yksinäisyyden taustalla. Ihmissuhteiden luominen vaatii paljon rohkeutta ja muita taitoja. Kykyä lähestyä toista ihmistä, olla helposti lähestyttävä, avoin jne.

Yksinäisissä on paljon henkisesti lukossa olevia. Sitten päädytään syyttämään muita kun itse ollaan kyvyttömiä antamaan mitään.

Eihän tähän yksinäisyyshommaan ole yhtä helppoa ratkaisua kun yksinäisyyden syitä ja asteita on niin monia. Kaikki eivät kestä läheisyyttä yhtään. Eivät vaan viitsisi olla yksinkään. En tiedä mitä näille keksisi.

Olen lukenut jo vuosia tältä palstalta yksinäisyyteen liittyviä ketjuja. Lähes jokaisessa joidenkin yksinäisten kirjoituksista tulee ilmi, että oikeastaan he kaipaisivat perhettä (äitiä, isää, siskoa ja veljiä)  tai ainakin parisuhdetta. Ihmissuhde, jota he kaipaavat, on paljon enemmän kuin vain kaveri- tai edes ystävyyssuhde. Jos perhettä ei ole saanut jo lapsuudessaan eikä parisuhdettakaan tunnu löytyvän, on aikuisena aika mahdotonta löytää ystävää/kaveria, joka täyttää perheen ja/tai puolison paikan. Toisella yksinäisellä voisi olla samanlainen tarve ja syntyäkin "perfect match", mutta tällaiset ihmiset eivät kohtaa. Tai jos kohtaavatkin, ihmissuhde ei etene mihinkään, koska kumpikaan ei osaa edistää sitä. 

Vierailija kirjoitti:

Liity ryyppyremmiin

Kokeiltu jo, ei ollut mun juttu.

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisyys on oma vika.

Vaikka olisikin niin ei se silti mihinkään poista kaipuuta/tarvetta muiden ihmisten seuraan.

- hankkia ystäviä netin kaveripalstoilta

- kertoa tutuille, että on yksinäinen ja haluaa seuraa

- ei tehdä ohareita

- suostua lähtemään mukavuusalueen ulkopuolelle, edes hieman

- ei valittaa tauotta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä syystä mä en uskokaan, että ei-kaupalliset kokoontumistilat, kehotukset mennä tapaamaan muita ihmisiä jne auttaisivat asiaa yhtään. Päättäjien on täysin mahdotonta muuttaa yksinäisen perusluonnetta. Vaikka miten rohkaisisivat, kehottaisivat tai järjestäisivät kokoontumispaikkoja. 

Kehotukset mennä tapaamaan muita ihmisiä ei auta mihinkään asiaan. Saat kehotuksen tavata muita, menet jonnekin ja tapaat, tulee puheeksi että olet yksinäinen ja saat taas neuvon mennä tapaamaan muita ihmisiä. Koskaan ei tule vastaan sitä ihmistä, joka haluaa tavata uudestaan ja olla kaveri, aina vaan annetaan uudestaan sama ohje tavata muita ihmisiä.

Miksi tai miten tulee puheeksi? Mä tutustuin 4 vuotta sitten asuinalueellani asuvaan naiseen, joka ulkoilutti koiraa. Mullakin on koira. Juttelin usein hänen kanssaan, mutta ei siinä sen enempää. Ja koirat tykkäsivät toisistaan. Sitten hänen koiransa kuoli, mutta juttelin edelleen hänen kanssaan, kun ulkona nähtiin. Kun hän kertoi koiransa kuolemasta, kysyin, lähtisikö kanssani juomaan lasillisen viiniä paikalliseen räkälään. Hän lähti. Juotiin toinenkin lasillinen ja pistin hänelle Facebookissa kaveripyynnön, jonka hän heti hyväksyi. Viestiteltiin ja käytiin välillä pizzalla. Viime kesänä en koronan takia halunnut mennä ravintolaan sisään, mutta haettiin kaupasta juotavaa ja syötävää ja tultiin meidän pihalle istumaan. Vasta silloin hän kertoi, että on lähes koko elämänsä ollut yksinäinen. Ei mulle ainakaan tule edes mieleen kysellä muilta, ovatko he yksinäisiä. Eikä hänellekään tullut heti ekana mieleen kertoa, että on yksinäinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat isovanhempani ovat syntyneet heti sotien jälkeen suurina ikäluokkina ja he ovat kertoneet paljon asioita heidän elämästään ja vanhasta ajasta. Itselleni on jäännyt sellainen kuva että "ennenvanhaa" ihmiset viettivät paljon enemmän aikaa muiden ihmisten kanssa, vaikka siihen aikaa lähes jokainen seurusteli niin seurustelu ei kovinkaan paljoa rajoittanut omaa elämää vaan silloin sai viettää paljon aikaa muidenkin ihmisten kanssa kuin vain oman puolison kanssa.

Ero on minusta suuri koska nykyään jos seurustelee niin oma vapaa-aika tippuu merkittävästi eikä ystäviä voi enää nähdä kovinkaan usein.

Tuntuu myös siltä että ennenvanhaa oli enemmän sitä "me henkeä" ja sosiaaliset piirit olivat laajat.
Nykyisin ihmiset ovat enemmän lukkiutuneet koteihinsa ja aikaa vietetään vain läheisten ihmisten kanssa.

Tämä viesti meni vähän aiheen vierestä mutta kerroin nyt kuitenkin!

En jaa tätä näkemystä. Jos ei lasketa korona-aikaa mukaan, ihmiset viettävät paljon vähemmän aikaansa kotona kuin vielä 60 vuotta sitten. Siinä missä ennen tultiin töistä kotiin ja sen jälkeen oli vain kotityöt ja telkkarin katsomista, nykyisin ihmisillä on paljon kodin ulkopuolisia harrastuksia. Eikä vain aikuisilla vaan jo pienillä lapsillakin. Lisäksi nykyisin on paljon enemmän vuorotyötä kuin ennen. Kaupat ovat auki sunnuntaisin, monet kaupat 24/7. Ei ole enää sellaisia viikonpäiviä, jolloin kaikki on kiinni eikä muuta tekemistä kuin käydä kyläilemässä. Nykyisin on vaikea löytää sellaista ajankohtaa, jolloin ei ole omaa harrastusta, ei lasten harrastuksia, ei puolison harrastusta, ei kummankaan vanhemman työvuoroa, ei mitään sovittua lapsilla (yökyläilyä, kaverin synttäreitä tms). Sopivia hetkiä kyläilyille on siis aiempaa vähemmän ja luonnollisesti ne harvat kerrat haluaa tavata kaikista lähimpiä ihmisiä. 

Kaupan alalla työskentely on tosiaan hyvin tehokas sosiaalisen elämän tuh¤aja useammallakin tavalla.

Työvuorot aiheuttaa sen, että on useimmiten vapaalla silloin kuin kaikki muut on töissä ja usein töistä päästyään on niin kypsä ihan kaikkiin ihmisiin, ettei enää edes halua nähdä eikä kuulla minkäänlaista elonmerkkiä kenestäkään vaan haluaa olla yksin.

Vierailija kirjoitti:

- hankkia ystäviä netin kaveripalstoilta

- kertoa tutuille, että on yksinäinen ja haluaa seuraa

- ei tehdä ohareita

- suostua lähtemään mukavuusalueen ulkopuolelle, edes hieman

- ei valittaa tauotta

Ei tätä. Mieluummin sanoo vaikka, että on tylsää eikä keksi mitään tekemistä ja sen vuoksi haluaisi seuraa. Jos kertoo olevansa yksinäinen, siihen helposti liittyy mielikuva takertuvasta ihmisestä, josta et pääse eroon, koska on pakko säälistä olla tämän kanssa. Sori yksinäiset, mutta valitettavan usein näin ajatellaan. 

Jotkut ihmiset ovat yksinäisiä, vaikka heillä olisi puoliso, lapsia, sukulaisia ja kavereitakin. Mä olen joskus miettinyt, että onkohan näillä ihmisillä ollut sikiöaikana identtinen kaksonen, mutta tämä ei ole kehittynyt syntyväksi lapseksi asti. Ja koko elämänsä he kaipaavat tätä identtistä kaksostaan. Tiedostamatta asiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä syystä mä en uskokaan, että ei-kaupalliset kokoontumistilat, kehotukset mennä tapaamaan muita ihmisiä jne auttaisivat asiaa yhtään. Päättäjien on täysin mahdotonta muuttaa yksinäisen perusluonnetta. Vaikka miten rohkaisisivat, kehottaisivat tai järjestäisivät kokoontumispaikkoja. 

Kehotukset mennä tapaamaan muita ihmisiä ei auta mihinkään asiaan. Saat kehotuksen tavata muita, menet jonnekin ja tapaat, tulee puheeksi että olet yksinäinen ja saat taas neuvon mennä tapaamaan muita ihmisiä. Koskaan ei tule vastaan sitä ihmistä, joka haluaa tavata uudestaan ja olla kaveri, aina vaan annetaan uudestaan sama ohje tavata muita ihmisiä.

Kannattaa muiden ihmisten seurassa suhtautua yksinäisyyteensä kuten peräpukamiinsakin. Ei niistä ole tarvetta kertoa kenellekään. Ei edes kysyttäessä. Paitsi lääkärille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen jo vuoden ajan yrittänyt houkutella erästä yksinäisyyttä valittelevaa henkilöä lähtemään jonnekin, mutta ei se ole suostunut edes tapaamiseen. Ylipäänsä tuntuu, että nykyään yhä enemmän ihmiset haluaa vaan jäädä kotiinsa itkeskelemään yksinäisyyttään.

Ja toisten kohdalla taas ongelma on, että Suomi on pitkien välimatkojen maa ja ystäviä on eri puolilla Suomea. Mutta aina minä olen se, jonka pitää matkustaa toiselle puolelle maata vierailulle, mutta muut ei jaksa (tai osaa pitää raha-asioistaan huolta, niin että olisi varaa) matkustaa vastaavasti minun luo käymään.....

Niinpä. Jos halutaan, että päättäjät järjestävät jotain ei-kaupallisia kokoontumistiloja, mitä niissä tiloissa pitäisi olla, jotta yksinäiset lähtisivät niihin? Ilmaista viinaa? Vai ämpäreitä?

Sinne voisi tulla päivän lehti. Kahvit voisi keitellä vaikka niin että se tuotaisiin itse. Olisi vehkeet katsella leffoja, järkätä levyraati tai jokin lautapeli-ilta. Tai vaikka rentoutushetki.

Nyt ihmiset eivät kovin mieluusti kutsu vieraita kotiinsa. Ja ihan hyvä niin, minusta on selvää että tutustuminen vie aikansa. Varmaan jokin yhteinen arvopohja helpottaisi myös synkkausta. Kuitenkin niin ettei mitään tuputusta olisi, ennemminkin avointa ihmettelyä.

Vähän samanlainen kuin nuorisotilat, mutta tarkoitettu aikuisille? Asun pääkaupuukiseudulla lähiössä ja täällä on seurakunnan kerhotila, jossa on tuon tapaista toimintaa. Paikallinen Martta -yhdistys huolehtii tarjottavista. En ole itse koskaan siellä käynyt, mutta mietin, pitäisikö ihmisten ottaa yhteyttä oman alueensa seurakuntaan, jos ei vielä em kaltaista toimintaa ole?

Itse olen miettinyt, että sellainen pubi kuin esim emmerdalessa olisi kiva kokoontumispaikka. Siis ei tosiaan mikään perinteinen/normaali lähiöräkälä juoppoineen vaan paikka jossa voisi jutella niitä näitä ihan selvinpäin olevien/yhden kaljan ottavien ihmisten kanssa ja lukea vaikka päivän lehden. Tai vaikka sitten jutella sen tiskin takana olevan ihmisen kanssa. Paikka jossa voisi syödä ihan normaalia ns kotiruokaa eikä vaan jotain pizzaa tai kebabia. 

Ja jossa voisi myös halutessaan istua yksin eikä samantien seuraan liimautuisi jotain päihtynyttä jankkaajaa jonka mielestä ollaan ihan täydellinen pari, koska kumpikin on yksin ja voidaanx mennä vaikka panee..

Näin yksinäisenä miehenä voin sanoa että että yksinäisyyteen ehkä helpottaa yksinpuhminen ja olen huomannut että kotona puhun paljon yksin. En tiedä helpottaako tuo mutta jotenkin tuo yksinpuhminen on tullut elämääni huomaamatta mukaan ja ehkä häpeän sitä kun luulin että vain vanhukset puhuu yksin ja olen kuitenkin alle 40 vuotias vielä. 

Olen siis aina asunut yksin ja työ sekä vanhemmat on nyt lähinnä ainoat sosiaaliset kontaktit ja ehkä mikä pelottavinta kun en valita siitä että olen yksinäinen vaan nautin oikeastaan tästä että saa olla rauhassa?

Yksinäisyys muuttaa ihmistä oman kokemukseni perusteella ja se tekee entistä ujommaksi ja minä olen jo todella ujo sekä välttelen ihmismassoja.

Oletteko te muut yksinäiset ottaneet lemmikkiä? Olen harkinnut koiran tai kissan ottamista koska rakastan eläimiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat isovanhempani ovat syntyneet heti sotien jälkeen suurina ikäluokkina ja he ovat kertoneet paljon asioita heidän elämästään ja vanhasta ajasta. Itselleni on jäännyt sellainen kuva että "ennenvanhaa" ihmiset viettivät paljon enemmän aikaa muiden ihmisten kanssa, vaikka siihen aikaa lähes jokainen seurusteli niin seurustelu ei kovinkaan paljoa rajoittanut omaa elämää vaan silloin sai viettää paljon aikaa muidenkin ihmisten kanssa kuin vain oman puolison kanssa.

Ero on minusta suuri koska nykyään jos seurustelee niin oma vapaa-aika tippuu merkittävästi eikä ystäviä voi enää nähdä kovinkaan usein.

Tuntuu myös siltä että ennenvanhaa oli enemmän sitä "me henkeä" ja sosiaaliset piirit olivat laajat.
Nykyisin ihmiset ovat enemmän lukkiutuneet koteihinsa ja aikaa vietetään vain läheisten ihmisten kanssa.

Tämä viesti meni vähän aiheen vierestä mutta kerroin nyt kuitenkin!

En jaa tätä näkemystä. Jos ei lasketa korona-aikaa mukaan, ihmiset viettävät paljon vähemmän aikaansa kotona kuin vielä 60 vuotta sitten. Siinä missä ennen tultiin töistä kotiin ja sen jälkeen oli vain kotityöt ja telkkarin katsomista, nykyisin ihmisillä on paljon kodin ulkopuolisia harrastuksia. Eikä vain aikuisilla vaan jo pienillä lapsillakin. Lisäksi nykyisin on paljon enemmän vuorotyötä kuin ennen. Kaupat ovat auki sunnuntaisin, monet kaupat 24/7. Ei ole enää sellaisia viikonpäiviä, jolloin kaikki on kiinni eikä muuta tekemistä kuin käydä kyläilemässä. Nykyisin on vaikea löytää sellaista ajankohtaa, jolloin ei ole omaa harrastusta, ei lasten harrastuksia, ei puolison harrastusta, ei kummankaan vanhemman työvuoroa, ei mitään sovittua lapsilla (yökyläilyä, kaverin synttäreitä tms). Sopivia hetkiä kyläilyille on siis aiempaa vähemmän ja luonnollisesti ne harvat kerrat haluaa tavata kaikista lähimpiä ihmisiä. 

Kaupan alalla työskentely on tosiaan hyvin tehokas sosiaalisen elämän tuh¤aja useammallakin tavalla.

Työvuorot aiheuttaa sen, että on useimmiten vapaalla silloin kuin kaikki muut on töissä ja usein töistä päästyään on niin kypsä ihan kaikkiin ihmisiin, ettei enää edes halua nähdä eikä kuulla minkäänlaista elonmerkkiä kenestäkään vaan haluaa olla yksin.

Jep. Luonnollisesti sitä on myös töissä silloin kun muut on vapaalla tai ainakin näin pääsiäisenäkin on lykätty yksi työvuoro lauantaille jota ei saa tietenkään vaihdetuksi kenenkään kanssa. Ei sitten tarvitse lähteä reissuun muiden kanssa vaan saa nököttää kotona yksin muut päivät.

Ja sitten vielä koska nyt eilinen eli ma oli vapaapäivä, niin viikon toinen vapaa onkin torstaina ja koko tuleva viikonloppu on töitä sekä vielä se alkuviikko. Sitten onkin se yksi harvoista tuplavapaista kun on vapaat peräkkäin eli ke ja to, mutta töitä on sitten koko vappuviikonlopun ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisyys on oma vika.

Vaikka olisikin niin ei se silti mihinkään poista kaipuuta/tarvetta muiden ihmisten seuraan.

Jos ei uskalla mennä muiden ihmisten seuraan, kannattaa hakea ongelmaansa apua. Sosiaalisten tilanteiden pelko on varsin tavallinen ongelma nykyisin. Kannattaa ensin kääntyä terveydenhuollon puoleen ja sen jälkeen alkaa harjoitella sosiaalisia tilanteita. Nuoren tai nuorehkon ihmisen voi olla helpompaa ja "turvallisempaa" hymyillä kaupassa jollekin vanhukselle tai sanoa huomenta tai päivää jollekin taloyhtiössään asuvalle iäkkäämmälle ihmiselle. Opettelee ensin tervehtimään niitä ihmisiä, jotka ovat "vaarattomampia". Kun on 10 kertaa moikannut naapurin mummoa tai vaaria, ei tunnukaan enää yhtä vaikealta kuin ensimmäisellä kerralla. Sen jälkeen onkin sitten jo helpompaa pitää porraskäytävän alaovea auki naapurille. Pelon voittaminen ei tapahdu hetkessä vaan voi viedä vuosiakin. Mutta kun aloittaa helpoimmista asioista ja "vaarattomimmista" ihmisolennoista, pääsee askel kerrallaan eteenpäin. 

Jos olet yksinäinen, älä toimi näin. Säälitellään itseään - ahdistavaa kuulla, kun sanotaan "ei täällä kettään ole käynyt ja yksinäistä on". Syyllistetään, ehkä tiedostamattakin, että on ollut tylsää. Nämä ihmiset veivät valtavasti energiaa ja heidän olisi pitänyt saada minulta erikoiskohtelua. Kaikki yksinäiset eivät todellakaan ole tällaisia mutta neuvo on niille, jotka ovat.

Itse olen saanut kavereita pyytämällä jotakuta kahville, katsomaan kotiani tai menemällä auttamaan jossain/pyytämällä itse apua. Sitten jotkut ihmissuhteet on syventynyt.

Jos joku haluaa tutustua sinuun, älä koskaan sano, "olen hyvin yksikseni, kävisit useammin". Luo illuusio, että on muitakin kavereita ja hän on niistä vain yksi, ja että et takerru häneen. Minulla oli joskus vain yksi kaveri ja teeskentelin juurikin noin, että hän on vain yksi kavereistani. Kun hänelle selvisi, ettei muita kavereita oikeastaan ole, välit alkoivat heti jäähtyä. Lakkasi hyvin silmiin nähtävästi kunnioittamasta minua.