Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Parhaat vinkit yksinäisyyden poistoon
Jaetaan tähän ketjuun parhaat vinkit yksinäisyyden poistoon.
Kommentit (171)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huumeita suosittelisin.
Itseasiassa jotkut yksinäiset ja mielenterveysongelmat käyttävät paljon alkoa ja huumeita koska ne tuovat iloa elämään.
No sillähän minä sen sanoinkin.
Päihteet ovat ensinnäkin (ainakin aluksi) tehokas tunteidensäätelykeino, jotka voivat ihan sellaisenaan viedä pois yksinäisyyden tunteen, tai ainakin tehdä siitä tunteesta kovin merkityksettömän.
Ja toiseksi, päihteiden käyttö voi olla erittäin sosiaalista. Ryyppy- ja vetoseuraa löytyy aina, on heti jotain yhteistä tekemistä toisten kanssa, ja useat päihteet myös lisäävät ihmisen sosiaalisuutta.
Päihteet ovat tuottavat myös mielihyvää samalla tavalla kuin vaikka seksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huumeita suosittelisin.
Itseasiassa jotkut yksinäiset ja mielenterveysongelmat käyttävät paljon alkoa ja huumeita koska ne tuovat iloa elämään.
No sillähän minä sen sanoinkin.
Päihteet ovat ensinnäkin (ainakin aluksi) tehokas tunteidensäätelykeino, jotka voivat ihan sellaisenaan viedä pois yksinäisyyden tunteen, tai ainakin tehdä siitä tunteesta kovin merkityksettömän.
Ja toiseksi, päihteiden käyttö voi olla erittäin sosiaalista. Ryyppy- ja vetoseuraa löytyy aina, on heti jotain yhteistä tekemistä toisten kanssa, ja useat päihteet myös lisäävät ihmisen sosiaalisuutta.Päihteet ovat tuottavat myös mielihyvää samalla tavalla kuin vaikka seksi.
Vähän samalla tavalla joo. Mut en mä koskaan niin hyvää seksiä ole harrastanut, että se heroiinia voittaisi. Enkä usko että tulen harrastamaan.
Tämä ketju on todella ahdistava. Ihmisillä on todella kummallinen ja kapea käistys yksinäisyydestä kärsivistä ihmisistä. Minä olen yksinäinen ja se aiheuttaa suurta ahdistusta ja elämänhalun sammumista. Olen yksininen, mutta olen myös:
- Esihenkilöasemassa oleva suuressa yrityksessä työskentevä keski-ikäinen ihminen.
- Aktiivinen treenaaja, joka tapaa saman lajin harrasajia treeneissä.
- Sisarus kahdelle henkilölle, joilla perheet.
- Aktiivinen taloyhtiön hallituksessa ja kahdessa yhdistyksessä.
- Puhelias ja sosiaalinen.
Minulla on muutama ystävä, joiden kanssa tapaan aina silloin tällöin, mutta he hengailevat ensisijaisesti puolisoittensa kanssa.
Kuitenkin kaikella edellä olevasta huolimatta hyvin yksinäinen. Vaikka hoidan muiden asioita niin töissä kuin vapaa-ajalla, minulla ei ole ketään, jonka kanssa jakaa elämää, arjen iloja ja suruja. Kukaan ei niitä myöskään jaa kanssani. Käy keikoilla, tapahtumissa, museoissa ja urheilemassa yksin. Vietän pyhät ja juhlat yksin. Minua kutsutaan paljon työkokkareille, mutta niissä kaikki puhuvat vain työasioista työpersoonina. Tämä pahentaa asiaa, sillä tuntuu, että olen työajan ulkopuolellakin vain hyödyllinen koneen osa, jota kukaan ei ajattele ihmisenä.
Miksi yksinäisyyden tunnetta pitäisi
paeta?
Niin, koska se on tuskallista ja kärsimystä tuottava tunne.
Pakenemalla voi toki vaimentaa ja poistaa yksinäisyyden tunnetta pieneksi hetkeksi mutta aina se palaa , ennemmin tai myöhemmin.
Pakeneminen aiheuttaa riippuvuutta, koska alkaa takertuminen siihen pakenemisen keinoon joka pitää yksinäisyyden tunteen pois näkyvistä.
Näin orjuus, riippuvuus jostakin aineesta, tavarasta tai ihmisestä saa alkunsa.
Pakeneneminen on itsepetosta eikä sillä päästä yksinäisyyden tunteesta koskaan vapaaksi.
Kohtaamalla yksinäisyyden tunne silmästä silmään, pakenematta voidaan yksinäisyyden tunne ymmärtää ja olla siitä vapaa.
Itsetuntemus on avain yksinäisyyden päättymiseen ja autuuden alkamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on todella ahdistava. Ihmisillä on todella kummallinen ja kapea käistys yksinäisyydestä kärsivistä ihmisistä. Minä olen yksinäinen ja se aiheuttaa suurta ahdistusta ja elämänhalun sammumista. Olen yksininen, mutta olen myös:
- Esihenkilöasemassa oleva suuressa yrityksessä työskentevä keski-ikäinen ihminen.
- Aktiivinen treenaaja, joka tapaa saman lajin harrasajia treeneissä.
- Sisarus kahdelle henkilölle, joilla perheet.
- Aktiivinen taloyhtiön hallituksessa ja kahdessa yhdistyksessä.
- Puhelias ja sosiaalinen.
Minulla on muutama ystävä, joiden kanssa tapaan aina silloin tällöin, mutta he hengailevat ensisijaisesti puolisoittensa kanssa.
Kuitenkin kaikella edellä olevasta huolimatta hyvin yksinäinen. Vaikka hoidan muiden asioita niin töissä kuin vapaa-ajalla, minulla ei ole ketään, jonka kanssa jakaa elämää, arjen iloja ja suruja. Kukaan ei niitä myöskään jaa kanssani. Käy keikoilla, tapahtumissa, museoissa ja urheilemassa yksin. Vietän pyhät ja juhlat yksin. Minua kutsutaan paljon työkokkareille, mutta niissä kaikki puhuvat vain työasioista työpersoonina. Tämä pahentaa asiaa, sillä tuntuu, että olen työajan ulkopuolellakin vain hyödyllinen koneen osa, jota kukaan ei ajattele ihmisenä.
Sinä siis koet että sinkkuus on yksinäisyyttä?
Ihmiset kyllä kokevat yksinäisyyden eritavalla ja siinä ei mitään vikaa ole, en tuomitse sinua.
Minä itse luokittelen yksinäisiksi ihmisiksi sellaiset ihmiset kenellä ei ole juuri ketään läheistä ystävää elämässä eikä niillä ole juurikaan ihmiskontakteja muiden ihmisten kanssa.
Itse en kokisi todellakaan olevani yksinäinen sinun asemassasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Sisarus kahdelle henkilölle, joilla perheet.
- Aktiivinen taloyhtiön hallituksessa ja kahdessa yhdistyksessä.
- Puhelias ja sosiaalinen.
Minulla on muutama ystävä, joiden kanssa tapaan aina silloin tällöin, mutta he hengailevat ensisijaisesti puolisoittensa kanssa.
Kuitenkin kaikella edellä olevasta huolimatta hyvin yksinäinen. Vaikka hoidan muiden asioita niin töissä kuin vapaa-ajalla, minulla ei ole ketään, jonka kanssa jakaa elämää, arjen iloja ja suruja. Kukaan ei niitä myöskään jaa kanssani. Käy keikoilla, tapahtumissa, museoissa ja urheilemassa yksin. Vietän pyhät ja juhlat yksin. Minua kutsutaan paljon työkokkareille, mutta niissä kaikki puhuvat vain työasioista työpersoonina. Tämä pahentaa asiaa, sillä tuntuu, että olen työajan ulkopuolellakin vain hyödyllinen koneen osa, jota kukaan ei ajattele ihmisenä.
Sinä siis koet että sinkkuus on yksinäisyyttä?
Ihmiset kyllä kokevat yksinäisyyden eritavalla ja siinä ei mitään vikaa ole, en tuomitse sinua.
Minä itse luokittelen yksinäisiksi ihmisiksi sellaiset ihmiset kenellä ei ole juuri ketään läheistä ystävää elämässä eikä niillä ole juurikaan ihmiskontakteja muiden ihmisten kanssa.
Itse en kokisi todellakaan olevani yksinäinen sinun asemassasi.
Itse en kokisi todellakaan olevani
yksinäinen sinun asemassasi
Samaa mieltä.
Maalaa jalkapalloon silmät, nenä ja suu. Siinä kiva juttelu toveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme ettei kukaan ole maininnut työttömyyttä täällä? Työttömyys varmasti on asia mikä syöksee usein ihmiset yksinäisyyteen. Aika monella ihmisellä elämä on koti-työ akselilla ja siitä kun työ lähtee alta niin elämään jää vain koti. Etenkin jos on sinkku ja työtön niin silloin yksinäisyys on erittäin iso riski.
Ota pakolainenn kotiisi asumaan. Kulut maksetaan. Sinulla on seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi yksinäisyyden tunnetta pitäisi
paeta?Niin, koska se on tuskallista ja kärsimystä tuottava tunne.
Pakenemalla voi toki vaimentaa ja poistaa yksinäisyyden tunnetta pieneksi hetkeksi mutta aina se palaa , ennemmin tai myöhemmin.
Pakeneminen aiheuttaa riippuvuutta, koska alkaa takertuminen siihen pakenemisen keinoon joka pitää yksinäisyyden tunteen pois näkyvistä.
Näin orjuus, riippuvuus jostakin aineesta, tavarasta tai ihmisestä saa alkunsa.Pakeneneminen on itsepetosta eikä sillä päästä yksinäisyyden tunteesta koskaan vapaaksi.
Kohtaamalla yksinäisyyden tunne silmästä silmään, pakenematta voidaan yksinäisyyden tunne ymmärtää ja olla siitä vapaa.
Itsetuntemus on avain yksinäisyyden päättymiseen ja autuuden alkamiseen.
Aha. No tiedätkö minä olen ollut 18 vuotta yksinäinen, niin kyllä nyt alkaa jo riittää. Haluan tuntea joskus jotain muutakin. Itsetuntemusta on kertynyt ihan riittävästi ja autuutta en kaipaa, van ihan normaalia elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oo yksin silloin kun sellanen tunne tulee.
Yksinäinen ihminen elää viikkoja ellei jopa kuukausia tai vuosia siten että ainoat keskustelut muiden ihmisten kanssa on kaupankassan kanssa "ei kuittia kiitos". Yksinäisillä ihmisillä ei ole ketään kenen kanssa keskutella arkisista asioista ja yksinäinen ihminen ei juurikaan saa fyysistä läheisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on todella ahdistava. Ihmisillä on todella kummallinen ja kapea käistys yksinäisyydestä kärsivistä ihmisistä. Minä olen yksinäinen ja se aiheuttaa suurta ahdistusta ja elämänhalun sammumista. Olen yksininen, mutta olen myös:
- Esihenkilöasemassa oleva suuressa yrityksessä työskentevä keski-ikäinen ihminen.
- Aktiivinen treenaaja, joka tapaa saman lajin harrasajia treeneissä.
- Sisarus kahdelle henkilölle, joilla perheet.
- Aktiivinen taloyhtiön hallituksessa ja kahdessa yhdistyksessä.
- Puhelias ja sosiaalinen.
Minulla on muutama ystävä, joiden kanssa tapaan aina silloin tällöin, mutta he hengailevat ensisijaisesti puolisoittensa kanssa.
Kuitenkin kaikella edellä olevasta huolimatta hyvin yksinäinen. Vaikka hoidan muiden asioita niin töissä kuin vapaa-ajalla, minulla ei ole ketään, jonka kanssa jakaa elämää, arjen iloja ja suruja. Kukaan ei niitä myöskään jaa kanssani. Käy keikoilla, tapahtumissa, museoissa ja urheilemassa yksin. Vietän pyhät ja juhlat yksin. Minua kutsutaan paljon työkokkareille, mutta niissä kaikki puhuvat vain työasioista työpersoonina. Tämä pahentaa asiaa, sillä tuntuu, että olen työajan ulkopuolellakin vain hyödyllinen koneen osa, jota kukaan ei ajattele ihmisenä.
Sinä siis koet että sinkkuus on yksinäisyyttä?
Ihmiset kyllä kokevat yksinäisyyden eritavalla ja siinä ei mitään vikaa ole, en tuomitse sinua.
Minä itse luokittelen yksinäisiksi ihmisiksi sellaiset ihmiset kenellä ei ole juuri ketään läheistä ystävää elämässä eikä niillä ole juurikaan ihmiskontakteja muiden ihmisten kanssa.
Itse en kokisi todellakaan olevani yksinäinen sinun asemassasi.
Eri, mutta minusta tuon kirjoituksen pointti ei ole sinkkuus vaan se että ei ole yhtään läheistä ja pysyvää ihmissuhdetta, missä voisi puhua omista asioista. Itsekin tein töitä pääsiäispyhinä (ammatti missä kukaan ei ole töissä pyhinä), koska ei ollut mitään minne mennä eikä ketään kenen kanssa olla. Kyllä minä töissä juttelen ihmisille mutta en ole onnistunut luomaan yhtään niin läheistä suhdetta että voisi olla niiden kanssa vapaa-ajalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on todella ahdistava. Ihmisillä on todella kummallinen ja kapea käistys yksinäisyydestä kärsivistä ihmisistä. Minä olen yksinäinen ja se aiheuttaa suurta ahdistusta ja elämänhalun sammumista. Olen yksininen, mutta olen myös:
- Esihenkilöasemassa oleva suuressa yrityksessä työskentevä keski-ikäinen ihminen.
- Aktiivinen treenaaja, joka tapaa saman lajin harrasajia treeneissä.
- Sisarus kahdelle henkilölle, joilla perheet.
- Aktiivinen taloyhtiön hallituksessa ja kahdessa yhdistyksessä.
- Puhelias ja sosiaalinen.
Minulla on muutama ystävä, joiden kanssa tapaan aina silloin tällöin, mutta he hengailevat ensisijaisesti puolisoittensa kanssa.
Kuitenkin kaikella edellä olevasta huolimatta hyvin yksinäinen. Vaikka hoidan muiden asioita niin töissä kuin vapaa-ajalla, minulla ei ole ketään, jonka kanssa jakaa elämää, arjen iloja ja suruja. Kukaan ei niitä myöskään jaa kanssani. Käy keikoilla, tapahtumissa, museoissa ja urheilemassa yksin. Vietän pyhät ja juhlat yksin. Minua kutsutaan paljon työkokkareille, mutta niissä kaikki puhuvat vain työasioista työpersoonina. Tämä pahentaa asiaa, sillä tuntuu, että olen työajan ulkopuolellakin vain hyödyllinen koneen osa, jota kukaan ei ajattele ihmisenä.
Sinä siis koet että sinkkuus on yksinäisyyttä?
Ihmiset kyllä kokevat yksinäisyyden eritavalla ja siinä ei mitään vikaa ole, en tuomitse sinua.
Minä itse luokittelen yksinäisiksi ihmisiksi sellaiset ihmiset kenellä ei ole juuri ketään läheistä ystävää elämässä eikä niillä ole juurikaan ihmiskontakteja muiden ihmisten kanssa.
Itse en kokisi todellakaan olevani yksinäinen sinun asemassasi.
Minä olin pahasti ahdistushäiriöinen vuosien ajan, en puhunut töissä kenellekään, olin sairauslomalla psyykkisistä syistä paljon. Silloin ajattelin samalla tavalla, jos vain töissä pystyisin puhumaan ihmisille niin sitten en varmaan olisi yksinäinen. Sitten menin terapiaan ja sain lääkityksen, opettelin puhumaan työkavereille ja kyllähän se auttoikin, hetken aikaa, ja olen nykyään aika sosiaalinen töissä. Silti minulla ei edelleenkään ole ketään kenelle voisin soittaa tai viettää aikaa vapaa-ajalla, kukaan ei ole vieraillut kotonani kymmeneen vuoteen, ja jokainen töissä muodostettu ihmissuhde katkeaisi kokonaan jos he vaihtaisivat työpaikkaa. Jos läheiset suhteet puuttuvat absoluuttisesti kokonaan niin ei pinnalliset hyvän päivän tutut korjaa sitä kaipausta, vaikka toki sekin on parempi kuin ei mitään.
Koiran hankkiminen, kävelyllä aina joku tulee juttelemaan ja siitä on muutenkin seuraa. Ja sen kanssa voi harrastaa monenlaista, esim. agilitya tai etsijäkoiratoimintaa ym. missä tapaa ihmisiä luontevasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huumeita suosittelisin.
Itseasiassa jotkut yksinäiset ja mielenterveysongelmat käyttävät paljon alkoa ja huumeita koska ne tuovat iloa elämään.
Turruttavat.
Ihan eri asia kuin ilo toisen ihmisen seurasta.
Yksi iso ongelma on tämä some, kun se etäännyttää muista ihmisistä ja kohta ei ole sitten enää muuta kuin se some ja siellä kaikki on pelkkää harhaa. Ylös, ulos ja vaikka vain hengailemaan jonnekin missä on ihmisiä. Alkuun voi vain istua sivussa ja tottua siihen, sitten pikkuhiljaa mukaan. Ihan sama onko se Suomen latu, partiolaiset, kansalaisopisto, mikä tahansa kauppakeskus, urheilutapahtuma, baari, ilotalo, huoltoasema... Vaihtoehtoja riittää ihan varmasti kaikille. :)
Vierailija kirjoitti:
Yksi iso ongelma on tämä some, kun se etäännyttää muista ihmisistä ja kohta ei ole sitten enää muuta kuin se some ja siellä kaikki on pelkkää harhaa. Ylös, ulos ja vaikka vain hengailemaan jonnekin missä on ihmisiä. Alkuun voi vain istua sivussa ja tottua siihen, sitten pikkuhiljaa mukaan. Ihan sama onko se Suomen latu, partiolaiset, kansalaisopisto, mikä tahansa kauppakeskus, urheilutapahtuma, baari, ilotalo, huoltoasema... Vaihtoehtoja riittää ihan varmasti kaikille. :)
Tuossahan tuli hienosti tuo hyvä järjestys myös noille paikoille. Alussa järkevämmät ja lopussa vähemmän. :D
Alue: Aihe vapaa
Minä ajattelin laittaa ilmoituksen Uusia Ystäviä ryhmään, että voitaisiin tavata porukalla vappuna.
Olen viettänyt varmaan viimeiset 7 v yksin vapun.
Työpaikalta olen löytänyt uusia kavereita. Siksi onkin surullista, että muut ihmiset kaihtavat työkavereitaan viimeiseen saakka. Valitettavasti niitä paikkoja ei ole mielettömästi olemassa, joissa voi tutustua ihmisiin kunnolla aikuisena. Töissä se on helpompaa, kun näkee muutenkin ja on yhteisiä tavoitteita.