Hyvä esimerkki siitä kun jätin vaan "metatyöt" tekemättä

Mitä kaikkea metatyöt pitävät sisällään?

Tai siis, kuuluuko niihin esim. ruokalistan tekeminen ja kalenterin ja aikataulujen huomioiminen siinä, kauppalistan tekeminen tämän pohjalta?

Meillä mies ei meinaa hoksata, että hetken tarvii sille ruoka- ja kauppalistan teollekin..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko te sanoneet miehillenne, että toivoisitte heidän kantavan kortensa kekoon näiden asioiden osalta?

Kukaan ei kuitenkaan ole ajatustenlukija, ja voi olla että mies olettaa kaiken olevan ihan ok jos kukaan ei avaa suutaan. Ehkä mies jopa ajattelee, että nainen ihan haluaa hoitaa nuo asiat, kun ei sano mitään.

Kiinnostaisi myös kuulla, että jos joku on avannut suunsa ja ihan suoraan keskustellut miehen kanssa, niin mihin se johti?

Jäin miettimään, mistä sellainen ilmiö johtuu, että juuri nämä aloituksen kaltaiset asiat on niin usein naisilla tehtävänä. Ottaako nainen ne luontevammin tehdäkseen tai tuleeko malli lapsuudenkodista? Entä voiko ympäristö omalla tavallaan luoda naiselle painetta siitä, että nää on muuten sun hommia?

Mun mies kommentoi joskus lapsen ollessa päiväkoti-ikäinen, ettei tule tapahtumiin kun ei siellä koskaan ketään muitakaan isejä ole. Totesin, että ei niin ole, mutta ole sinä. Se on meidän lapselle tärkeää, piste. Ja niin hän on ollut, jos vain on päässyt. Tää ei nyt liity metatyöhön sinänsä, mutta ajatukseen siitä, kuinka ympäristö ja vertaisryhmä vaikuttaa niin miehiin kuin naisiinkin.

Mitä nyt tulee näihin vanhempainiltoihin tai tapahtumiin koululla, niin ei niitä kannata stressata. Viestiä vanhempainillassa käsitellyistä asioista tulee kyllä kotiin, ja eihän aina voida olettaa että joku ilta x on vapaana kaikilla (siis muutenkin kuin töiltä). Kyllä koulussa ymmärretään, että ihmisillä voi olla muitakin suunnitelmia ja tilanteet vaihtelee. Kivoja ja tärkeitä juttuhan ne on, mutta pointti on se, ettei kukaan kuole, jos niihin joskus jättää menemättä. Paraskin täällä puhumaan, unohdin itse Teams- vanhempainillan ja podin syyllisyyttä ja häpeää siitä vaikka kuinka pitkään.

Lähes päivittäin joutuu sanomaan. Eipä auta.

Puheesi on siis asia joka menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ja jotenkin sinä olet hyväksynyt sen asian eikä siitä seuraa sen kummempaa. Miksi siis joku asia muuttuisi?

Onko joku saanut ratkaistua tämän ongelman? Miten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko te sanoneet miehillenne, että toivoisitte heidän kantavan kortensa kekoon näiden asioiden osalta?

Kukaan ei kuitenkaan ole ajatustenlukija, ja voi olla että mies olettaa kaiken olevan ihan ok jos kukaan ei avaa suutaan. Ehkä mies jopa ajattelee, että nainen ihan haluaa hoitaa nuo asiat, kun ei sano mitään.

Kiinnostaisi myös kuulla, että jos joku on avannut suunsa ja ihan suoraan keskustellut miehen kanssa, niin mihin se johti?

Jäin miettimään, mistä sellainen ilmiö johtuu, että juuri nämä aloituksen kaltaiset asiat on niin usein naisilla tehtävänä. Ottaako nainen ne luontevammin tehdäkseen tai tuleeko malli lapsuudenkodista? Entä voiko ympäristö omalla tavallaan luoda naiselle painetta siitä, että nää on muuten sun hommia?

Mun mies kommentoi joskus lapsen ollessa päiväkoti-ikäinen, ettei tule tapahtumiin kun ei siellä koskaan ketään muitakaan isejä ole. Totesin, että ei niin ole, mutta ole sinä. Se on meidän lapselle tärkeää, piste. Ja niin hän on ollut, jos vain on päässyt. Tää ei nyt liity metatyöhön sinänsä, mutta ajatukseen siitä, kuinka ympäristö ja vertaisryhmä vaikuttaa niin miehiin kuin naisiinkin.

Mitä nyt tulee näihin vanhempainiltoihin tai tapahtumiin koululla, niin ei niitä kannata stressata. Viestiä vanhempainillassa käsitellyistä asioista tulee kyllä kotiin, ja eihän aina voida olettaa että joku ilta x on vapaana kaikilla (siis muutenkin kuin töiltä). Kyllä koulussa ymmärretään, että ihmisillä voi olla muitakin suunnitelmia ja tilanteet vaihtelee. Kivoja ja tärkeitä juttuhan ne on, mutta pointti on se, ettei kukaan kuole, jos niihin joskus jättää menemättä. Paraskin täällä puhumaan, unohdin itse Teams- vanhempainillan ja podin syyllisyyttä ja häpeää siitä vaikka kuinka pitkään.

Minun mieheni ei ymmärrä ongelmaa. Hän mielestään AUTTAA kotitöissä hyvin. Ja minua korpeaa juurikin se pikku apulaisen rooli. Esim. tiskikoneen tyhjennys. Tiskikone on täynnä puhtaita astioita. Mies kurkkaa, että juu, puhtaita ovat ja jättää tiskinsä pöydälle. Tiskikasa kasaantuu ja puhtaat ovat koneessa tasan niin monta päivää, että sanon, että voitko tyhjentää tuon tai tyhjennän sen itse. Miksi ihmeessä minä olen se pomo, joka määrää kotityöalaisensa hommiin ja miksi ne muut eivät tajua tehdä asioita oma-aloitteisesti? Oli sitten kyse maitopurkin laitosta pöydältä jääkaappiin tai roskien viennistä. Ja ohjeethan pitää olla selkeitä. "Laita sit ruoat syömisen jälkeen jääkaappiin." ei kata maitopurkin(=juoma) laittoa sinne.

Koska ovat tottuneet siihen ja pääsevät siten helpommalla. Ja ilmeisesti pääsevät helpommalla kun vain kestävät pienen määrän nalkutustasi.

Miten on helpompaa odottaa käskyä ja tehdä, kuin tehdä käskemättä? Vaikka siinä tiskikoneessa tyhjennän joka toinen kerta itse, joka toinen kerta pyydän miestä tyhjentämään. Saman verran tulee töitä molemmille.

Mieheni sanoo, että ei vaan huomaa. Eli kurkkaa tiskikoneeseen/katsoo kyljessä olevasta merkistä ja toteaa siellä olevan puhtaiden, koska jättää tiskit pöydälle. Ei kuitenkaan muka huomaa tyhjennystarvetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko te sanoneet miehillenne, että toivoisitte heidän kantavan kortensa kekoon näiden asioiden osalta?

Kukaan ei kuitenkaan ole ajatustenlukija, ja voi olla että mies olettaa kaiken olevan ihan ok jos kukaan ei avaa suutaan. Ehkä mies jopa ajattelee, että nainen ihan haluaa hoitaa nuo asiat, kun ei sano mitään.

Kiinnostaisi myös kuulla, että jos joku on avannut suunsa ja ihan suoraan keskustellut miehen kanssa, niin mihin se johti?

Jäin miettimään, mistä sellainen ilmiö johtuu, että juuri nämä aloituksen kaltaiset asiat on niin usein naisilla tehtävänä. Ottaako nainen ne luontevammin tehdäkseen tai tuleeko malli lapsuudenkodista? Entä voiko ympäristö omalla tavallaan luoda naiselle painetta siitä, että nää on muuten sun hommia?

Mun mies kommentoi joskus lapsen ollessa päiväkoti-ikäinen, ettei tule tapahtumiin kun ei siellä koskaan ketään muitakaan isejä ole. Totesin, että ei niin ole, mutta ole sinä. Se on meidän lapselle tärkeää, piste. Ja niin hän on ollut, jos vain on päässyt. Tää ei nyt liity metatyöhön sinänsä, mutta ajatukseen siitä, kuinka ympäristö ja vertaisryhmä vaikuttaa niin miehiin kuin naisiinkin.

Mitä nyt tulee näihin vanhempainiltoihin tai tapahtumiin koululla, niin ei niitä kannata stressata. Viestiä vanhempainillassa käsitellyistä asioista tulee kyllä kotiin, ja eihän aina voida olettaa että joku ilta x on vapaana kaikilla (siis muutenkin kuin töiltä). Kyllä koulussa ymmärretään, että ihmisillä voi olla muitakin suunnitelmia ja tilanteet vaihtelee. Kivoja ja tärkeitä juttuhan ne on, mutta pointti on se, ettei kukaan kuole, jos niihin joskus jättää menemättä. Paraskin täällä puhumaan, unohdin itse Teams- vanhempainillan ja podin syyllisyyttä ja häpeää siitä vaikka kuinka pitkään.

Lähes päivittäin joutuu sanomaan. Eipä auta.

Puheesi on siis asia joka menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ja jotenkin sinä olet hyväksynyt sen asian eikä siitä seuraa sen kummempaa. Miksi siis joku asia muuttuisi?

No tekeehän ne sitten kun sanoo. Mutta se väsyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko te sanoneet miehillenne, että toivoisitte heidän kantavan kortensa kekoon näiden asioiden osalta?

Kukaan ei kuitenkaan ole ajatustenlukija, ja voi olla että mies olettaa kaiken olevan ihan ok jos kukaan ei avaa suutaan. Ehkä mies jopa ajattelee, että nainen ihan haluaa hoitaa nuo asiat, kun ei sano mitään.

Kiinnostaisi myös kuulla, että jos joku on avannut suunsa ja ihan suoraan keskustellut miehen kanssa, niin mihin se johti?

Jäin miettimään, mistä sellainen ilmiö johtuu, että juuri nämä aloituksen kaltaiset asiat on niin usein naisilla tehtävänä. Ottaako nainen ne luontevammin tehdäkseen tai tuleeko malli lapsuudenkodista? Entä voiko ympäristö omalla tavallaan luoda naiselle painetta siitä, että nää on muuten sun hommia?

Mun mies kommentoi joskus lapsen ollessa päiväkoti-ikäinen, ettei tule tapahtumiin kun ei siellä koskaan ketään muitakaan isejä ole. Totesin, että ei niin ole, mutta ole sinä. Se on meidän lapselle tärkeää, piste. Ja niin hän on ollut, jos vain on päässyt. Tää ei nyt liity metatyöhön sinänsä, mutta ajatukseen siitä, kuinka ympäristö ja vertaisryhmä vaikuttaa niin miehiin kuin naisiinkin.

Mitä nyt tulee näihin vanhempainiltoihin tai tapahtumiin koululla, niin ei niitä kannata stressata. Viestiä vanhempainillassa käsitellyistä asioista tulee kyllä kotiin, ja eihän aina voida olettaa että joku ilta x on vapaana kaikilla (siis muutenkin kuin töiltä). Kyllä koulussa ymmärretään, että ihmisillä voi olla muitakin suunnitelmia ja tilanteet vaihtelee. Kivoja ja tärkeitä juttuhan ne on, mutta pointti on se, ettei kukaan kuole, jos niihin joskus jättää menemättä. Paraskin täällä puhumaan, unohdin itse Teams- vanhempainillan ja podin syyllisyyttä ja häpeää siitä vaikka kuinka pitkään.

Minun mieheni ei ymmärrä ongelmaa. Hän mielestään AUTTAA kotitöissä hyvin. Ja minua korpeaa juurikin se pikku apulaisen rooli. Esim. tiskikoneen tyhjennys. Tiskikone on täynnä puhtaita astioita. Mies kurkkaa, että juu, puhtaita ovat ja jättää tiskinsä pöydälle. Tiskikasa kasaantuu ja puhtaat ovat koneessa tasan niin monta päivää, että sanon, että voitko tyhjentää tuon tai tyhjennän sen itse. Miksi ihmeessä minä olen se pomo, joka määrää kotityöalaisensa hommiin ja miksi ne muut eivät tajua tehdä asioita oma-aloitteisesti? Oli sitten kyse maitopurkin laitosta pöydältä jääkaappiin tai roskien viennistä. Ja ohjeethan pitää olla selkeitä. "Laita sit ruoat syömisen jälkeen jääkaappiin." ei kata maitopurkin(=juoma) laittoa sinne.

Koska ovat tottuneet siihen ja pääsevät siten helpommalla. Ja ilmeisesti pääsevät helpommalla kun vain kestävät pienen määrän nalkutustasi.

Miten on helpompaa odottaa käskyä ja tehdä, kuin tehdä käskemättä? Vaikka siinä tiskikoneessa tyhjennän joka toinen kerta itse, joka toinen kerta pyydän miestä tyhjentämään. Saman verran tulee töitä molemmille.

Mieheni sanoo, että ei vaan huomaa. Eli kurkkaa tiskikoneeseen/katsoo kyljessä olevasta merkistä ja toteaa siellä olevan puhtaiden, koska jättää tiskit pöydälle. Ei kuitenkaan muka huomaa tyhjennystarvetta.

Ei tarvitse itse tarttua toimeen vaan voi tehdä sitten kun käsketään. Jollain oudolla tavalla tämä on monelle mieleisempi tapa toimia kuin patistaa itse itsensä hoitamaan homma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko te sanoneet miehillenne, että toivoisitte heidän kantavan kortensa kekoon näiden asioiden osalta?

Kukaan ei kuitenkaan ole ajatustenlukija, ja voi olla että mies olettaa kaiken olevan ihan ok jos kukaan ei avaa suutaan. Ehkä mies jopa ajattelee, että nainen ihan haluaa hoitaa nuo asiat, kun ei sano mitään.

Kiinnostaisi myös kuulla, että jos joku on avannut suunsa ja ihan suoraan keskustellut miehen kanssa, niin mihin se johti?

Jäin miettimään, mistä sellainen ilmiö johtuu, että juuri nämä aloituksen kaltaiset asiat on niin usein naisilla tehtävänä. Ottaako nainen ne luontevammin tehdäkseen tai tuleeko malli lapsuudenkodista? Entä voiko ympäristö omalla tavallaan luoda naiselle painetta siitä, että nää on muuten sun hommia?

Mun mies kommentoi joskus lapsen ollessa päiväkoti-ikäinen, ettei tule tapahtumiin kun ei siellä koskaan ketään muitakaan isejä ole. Totesin, että ei niin ole, mutta ole sinä. Se on meidän lapselle tärkeää, piste. Ja niin hän on ollut, jos vain on päässyt. Tää ei nyt liity metatyöhön sinänsä, mutta ajatukseen siitä, kuinka ympäristö ja vertaisryhmä vaikuttaa niin miehiin kuin naisiinkin.

Mitä nyt tulee näihin vanhempainiltoihin tai tapahtumiin koululla, niin ei niitä kannata stressata. Viestiä vanhempainillassa käsitellyistä asioista tulee kyllä kotiin, ja eihän aina voida olettaa että joku ilta x on vapaana kaikilla (siis muutenkin kuin töiltä). Kyllä koulussa ymmärretään, että ihmisillä voi olla muitakin suunnitelmia ja tilanteet vaihtelee. Kivoja ja tärkeitä juttuhan ne on, mutta pointti on se, ettei kukaan kuole, jos niihin joskus jättää menemättä. Paraskin täällä puhumaan, unohdin itse Teams- vanhempainillan ja podin syyllisyyttä ja häpeää siitä vaikka kuinka pitkään.

Lähes päivittäin joutuu sanomaan. Eipä auta.

Puheesi on siis asia joka menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ja jotenkin sinä olet hyväksynyt sen asian eikä siitä seuraa sen kummempaa. Miksi siis joku asia muuttuisi?

No tekeehän ne sitten kun sanoo. Mutta se väsyttää.

No edelleen koska asiasta ei seuraa niille mitään sen kummempaa niin he jatkavat itselleen sopivaa tapaa toimia. Asiaan tulee muutos vasta jos asiasta seuraa jotain oikeasti heille ikävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi luoja. Edelleen tätä naisten valitusta siitä kuinka kaikki on niin h******in vaikeaa. :D JA kyllä, olen nainen. Se on ihan kuulkaa omasta asenteesta kiinni, haluatteko elämänne ja aikanne noin käyttää. Antakaa toisten elää ja hoitaa hommat omalla tavallaan, nimittäin kyllä, kaikki onnistuu ilman megameta"työtä". Ja hipsuissa koska se on teidän marttyyrinviitta päällä ihan itse keksimä asia, jonka ansiosta voitte solmia sen marttyyrinviitan vaikka umpisolmuun kaulalle ja hirttäytyä siihen. Kun kukaan ei tosiaan teidän mielestä asioita niin hyvin ja yhtä paljon tee. 

PICK ME PICK ME

passaa sä vaan ukkoasi, me muut halutaan tasa-arvoa.

Me tehdään ihan tasapuolisesti kimpassa kaikki. Ei ongelmaa. :D

Sitten ongelma on sun lukutaidossasi. Et ymmärrä, mistä tässä ketjussa on puhuttu. Kokeiles lukea uudestaan.

Ei kun se on elämää. Sun pitää nukkua. Sitä varten sulla tarvii olla sänky ja koti. Saadaksesi ne sun pitää tehdä ja ylläpitää tietyt asiat. Sun pitää myös syödä, ja voidaksesi sen tehdä sun pitää tehdä tiettyjä asioita. Lisäks jos sulla on lapsia, lemmikeitä tai perhe, sun pitää hoitaa tietyt asiat jotta ne voi hyvin. Voi jeesus. Kaikesta sitä saa halutessaan ongelman. :D Ei kaikki tekeminen ole aina parasta ikinä, mutta ihan tuosta arjen pyörittämisestäkin saa kivaa, jos asenne on oikea. Voi huoh. Kuinka väsyttävää olisikaan olla se joka laskee jokaisen ajatuksenkin työksi. Ja vielä kilpailee kuka tekee eniten ja kenellä on vaikeinta.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse itse tarttua toimeen vaan voi tehdä sitten kun käsketään. Jollain oudolla tavalla tämä on monelle mieleisempi tapa toimia kuin patistaa itse itsensä hoitamaan homma.

Lisäksi huomattaja saattaa päätyä tekemään useammin itse, kun samalla vaivalla menee huomauttamisen sijasta. Näin lorvija voittaa. 

Lapsia tarvitsee ohjata ja itse vaatisin kumppaniltani enemmän. Tietysti, jos olette tyytyväisiä mieslapsiinne, niin hyvä teilel.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

4 lapsen leskenä voin sanoa että se jotka valitatte täällä "metatöistä" olette säälittäviä heikkoja naisia.

olen 6 vuotta hoitanut nyt yksin kaikki perheen liittyvät jutut .

puoliso kuoli äkkillisesti liikenneonnettomuudessa ja jätti minut pienten lapsien kanssa. kuopus oli vasta 1 vuotias ja vanhin 8v.

ongelmia ei ole ollut.

terveisiin iskä 44v.

niin että vaikkei elä yksin tai ole leski niin pitää sellaista leikkiä sen sijaan että siitä arjen jakamisesta kumppanin kanssa olisi jotain hyötyäkin eikä joka asiaa tarvitsisi hoitaa yksin? Kysehän ei ollut siitä ettei niitä voisi hoitaa yksin vaan jos se kumppani on niin miksi hänenkin hommat pitäisi hoitaa?

Jos se puoliso vuosienkin päästä tekee teidän elämästä yhtä ****** niin #eroeiolevaihtoehto?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi luoja. Edelleen tätä naisten valitusta siitä kuinka kaikki on niin h******in vaikeaa. :D JA kyllä, olen nainen. Se on ihan kuulkaa omasta asenteesta kiinni, haluatteko elämänne ja aikanne noin käyttää. Antakaa toisten elää ja hoitaa hommat omalla tavallaan, nimittäin kyllä, kaikki onnistuu ilman megameta"työtä". Ja hipsuissa koska se on teidän marttyyrinviitta päällä ihan itse keksimä asia, jonka ansiosta voitte solmia sen marttyyrinviitan vaikka umpisolmuun kaulalle ja hirttäytyä siihen. Kun kukaan ei tosiaan teidän mielestä asioita niin hyvin ja yhtä paljon tee. 

joo, olet "nainen".

Ainiin, sori, unohtui. Naiseuteen kuuluu jatkuva valitus ja itku. Tyytymätön ilme pitää näkyä kilometrin päähän. Joka asian vois tehdä paremmin ja kaikesta löytyy varmasti se harmaa reuna jos oikein etsii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko te sanoneet miehillenne, että toivoisitte heidän kantavan kortensa kekoon näiden asioiden osalta?

Kukaan ei kuitenkaan ole ajatustenlukija, ja voi olla että mies olettaa kaiken olevan ihan ok jos kukaan ei avaa suutaan. Ehkä mies jopa ajattelee, että nainen ihan haluaa hoitaa nuo asiat, kun ei sano mitään.

Kiinnostaisi myös kuulla, että jos joku on avannut suunsa ja ihan suoraan keskustellut miehen kanssa, niin mihin se johti?

Jäin miettimään, mistä sellainen ilmiö johtuu, että juuri nämä aloituksen kaltaiset asiat on niin usein naisilla tehtävänä. Ottaako nainen ne luontevammin tehdäkseen tai tuleeko malli lapsuudenkodista? Entä voiko ympäristö omalla tavallaan luoda naiselle painetta siitä, että nää on muuten sun hommia?

Mun mies kommentoi joskus lapsen ollessa päiväkoti-ikäinen, ettei tule tapahtumiin kun ei siellä koskaan ketään muitakaan isejä ole. Totesin, että ei niin ole, mutta ole sinä. Se on meidän lapselle tärkeää, piste. Ja niin hän on ollut, jos vain on päässyt. Tää ei nyt liity metatyöhön sinänsä, mutta ajatukseen siitä, kuinka ympäristö ja vertaisryhmä vaikuttaa niin miehiin kuin naisiinkin.

Mitä nyt tulee näihin vanhempainiltoihin tai tapahtumiin koululla, niin ei niitä kannata stressata. Viestiä vanhempainillassa käsitellyistä asioista tulee kyllä kotiin, ja eihän aina voida olettaa että joku ilta x on vapaana kaikilla (siis muutenkin kuin töiltä). Kyllä koulussa ymmärretään, että ihmisillä voi olla muitakin suunnitelmia ja tilanteet vaihtelee. Kivoja ja tärkeitä juttuhan ne on, mutta pointti on se, ettei kukaan kuole, jos niihin joskus jättää menemättä. Paraskin täällä puhumaan, unohdin itse Teams- vanhempainillan ja podin syyllisyyttä ja häpeää siitä vaikka kuinka pitkään.

Lähes päivittäin joutuu sanomaan. Eipä auta.

Puheesi on siis asia joka menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ja jotenkin sinä olet hyväksynyt sen asian eikä siitä seuraa sen kummempaa. Miksi siis joku asia muuttuisi?

No tekeehän ne sitten kun sanoo. Mutta se väsyttää.

No edelleen koska asiasta ei seuraa niille mitään sen kummempaa niin he jatkavat itselleen sopivaa tapaa toimia. Asiaan tulee muutos vasta jos asiasta seuraa jotain oikeasti heille ikävää.

Ainiin. Koska miehiä pitää "kouluttaa". He ei ole itsenäiseen ajatteluun kykeneviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi metatyö-keskusteluketjuihin kirjoittavilla naisilla tuntuu kaikilla olevan joku apukoulutasoinen mies jolta ei onnistu yksinkertaisinkaan kotityö? Onko "metatyö" siis vain peitesana ajattelutyölle jonka normaali ihminen hallitsee ihan siitä sen kummempaa numeroa tekemättä mutta joka on sitten joillekin (miehille) ylivoimaisen vaikeaa?

Tyytyväisten naisten ei tarvi notkua vauvapalstalla hakemassa vertaistukea.

Tämä ketjuhan on täynnä tyytymättömiä miehiä.

Minä ainakin olen tyytyväinen mies. Olen tyytyväinen siitä, että olen lapseton ja sinkku, joten minulla ei ole ollenkaan "metatöitä". 

Vierailija kirjoitti:

Ainiin. Koska miehiä pitää "kouluttaa". He ei ole itsenäiseen ajatteluun kykeneviä.

Paljonko sitten kyseessä on mielipide-erot? Esim. tuleeko sänky pedata aamuisin? Imuroidaanko 4, 7, 10 vai 14 päivän välein? Kotitöissä varsinkin on helpolla hyvinkin erilaisia näkemyksiä ja yhteenmuutettaessa olisiki hyvä sopia yhteisen kodin tavoista. 

No entäs jos te, joilla on tampio-miehet, jotka eivät pesetä pukujaan ja tyhjennä astianpesukonetta, oikeasti lopettaisitte sen ohjaamisen ja passaamisen. Ette tyhjennä konetta, ettekä sano, että se on täynnä. Käytätte astiat loppuun, ja sen jälkeen syötte vaikka kertakäyttöastioita (itse, ette todellakaan tee ruokaa miehelle tai kata miehelle), ja katsokaa, tajuaako itse tehdä. Ja jos miehen puku on likainen, se on miehen ongelma. Antaa olla.

Lapset on tietysti isompi ongelma, eli lapset on tietysti pakko hoitaa. Mutta älkää peskö miehen vaatteita, tai siivotko jälkiä. Jos ei jossain vaiheessa ala ne sotkut siivoutua ilman että huomautatte mitenkään, olisi ehkä helpompi jatkaa elämää eri osoitteissa. Normaaliälyinen mies osaa toimia ihan järkevästi, ja ilman komentelua. Joko mies on teillä oikeasti jotenkin vajaa, tai käyttää teitä hyväkseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainiin. Koska miehiä pitää "kouluttaa". He ei ole itsenäiseen ajatteluun kykeneviä.

Paljonko sitten kyseessä on mielipide-erot? Esim. tuleeko sänky pedata aamuisin? Imuroidaanko 4, 7, 10 vai 14 päivän välein? Kotitöissä varsinkin on helpolla hyvinkin erilaisia näkemyksiä ja yhteenmuutettaessa olisiki hyvä sopia yhteisen kodin tavoista. 

Näissä pitää oikeasti tehdä kompromisseja. Eikä tämä ole sukupuolikysymys. Tunnen pareja, missä mies on monessa asiassa tarkempi osapuoli. Myös siivoamisen suhteen. Toisaalta se on myös parinvalintakysymys. Itse en kestäisi tosi tarkkaa puolisoa, mutta en myöskään mitään ällötystä. Omani on onneksi suunnilleen itseni kaltainen, suht rento mutta kuitenkin siivoaa välillä, koska ihan läävässäkään emme halua. Mutta kummallekin kelpaa esim robotti-imurin jälki arjessa, emme luuttua lattioita kuin silloin tällöin.

Koko ketju on täynnä uhriutumista. Lakatkaa heittäytymästä marttyyreiksi.

Vierailija kirjoitti:

No entäs jos te, joilla on tampio-miehet, jotka eivät pesetä pukujaan ja tyhjennä astianpesukonetta, oikeasti lopettaisitte sen ohjaamisen ja passaamisen. Ette tyhjennä konetta, ettekä sano, että se on täynnä. Käytätte astiat loppuun, ja sen jälkeen syötte vaikka kertakäyttöastioita (itse, ette todellakaan tee ruokaa miehelle tai kata miehelle), ja katsokaa, tajuaako itse tehdä. Ja jos miehen puku on likainen, se on miehen ongelma. Antaa olla.

.

Meille tuli tuosta vuosisadan riita, koska miehen mukaan minä olin muuttunut vitt*levaksi marttyyrieukoksi. Mies lopetti myös kaiken tekemisen. Meni varmaan vuosi, ennenkuin tilanne palasi entiseen.

Miehen mukaan minulta käy siis tuo suunnittelu ja muistaminen automaattisesti, joten minun kuuluu se tehdä. Olen kyllä siinä oikeastikin hyvä, mutta toivoisin toiselta jotain itsenäistä osallistumista tai vähintäänkin kiitosta tekemästäni työstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

miten miesten on niin vaikea tajuta, mitä metatyö on?

Koska monelle normaalille miehelle asioiden ajattelu ja suunnittelu on asia josta ei tehdä sen kummempaa numeroa.

Kiitos! Jos olet minun mies, niin saat jatkossa suunnitella meidän perheen ruokalistan ja tehdä sen perusteella ostoslistat. Huomioithan allergiat, budjetin, ruuanvalmistukseen varatun ajan ja budjetissa pysymisen ja mielellään myös henkilökohtaiset lempiruuat.

Kun tuo ei sinua rasita, niin lasten vaatehuollon voit ottaa hoitaaksesi, mutta minä voin hoitaa välillä pyykinpesun.

Oletpa aika typerän oloinen nainen. Suunnittelehan sinä pienessä mielessäsi ruokalistoja, budjetteja ja ruuanvalmistusaikoja. Mieti myös valtavaa vaatehuoltoa ja VIELÄ valtavampaa vaatteiden pesua!

Eipä ihme, että vanne kiristää päätä.

Pitkän ajan kuluessa suunnitelmallisuus ja suunnittelemattomuus saattavat johtaavarsin erilaisiin lopputulemiin. Musta tuli velaton samoihin aikoihin kun ex menetti luottotietonsa.