Lue keskustelun säännöt.
Hyvä esimerkki siitä kun jätin vaan "metatyöt" tekemättä
Kun nehän on vain naisten keksimiä turhakkeita tai vähintäänkin hoituu ihan itsellään siinä arjessa, ilman sen suurempaa ajattelua tai ponnistelua.
No. Tänään kysyin mieheltä miten seuraavat asiat on hoidettu tai hoidetaan:
Lapsen synttäreiden järjestäminen
Lapsen ilmoittaminen harrastukseen, sinne tutustuminen, varusteiden hankinta
Koulun yhteiseen perhepäivään osallistuminen
Kevätvaatteiden ja kenkien hankinta
Toisen lapsen peliturnaukseen osallistuminen
Mies oli ihan ihmeissään. Miksi nyt vasta sanot? Ei hän nyt voi siksi ja täksi yhtäkkiä muuttua. Kai ne sit jotenkin järjestyy. Ei hän osaa sanoa tai luvata voiko hoitaa.
Niin, et sillai. Kyllä miehet hoitaa!
Kommentit (2456)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Tekniikan Maailman talvirengastestien lukeminen metatyötä? Eli jos haluaa tehdä perheen turvallisuutta ja taloutta koskevan investoinnin perustellusti, täytyyhän siihen käytetty aika laskea myös "metatyöksi" siinä missä synttäreiden suunnittelukin, eikös?
Jos sen testin lukee ja sen perusteella päättää rengasvalinnan, niin on. Aikaa menee noin 10 minuuttia. Sen yli menevä vatulointi on vain ajanhukkaa.
Samaa mieltä synttäreiden suunnittelusta.
Miehet saavat aivan vapaasti suunnitella synttärit 10 minuutissa - mukaan lukien tarjoilut, kaupassa käynti, kokkaaminen/leipominen/tai valmiiden ruokien esillepano, ja tietenkin etukäteen kutsujen lähetys, lahjatoiveiden koordinointi (ettei lapsia saa kymmentä samaa lahjaa), koristelu jne. Jos tämä on niin helppoa että 10 minuutissa hoituu koko homma - niin MIKSI ETTE TEE SITÄ?
Entä jos on BYOB synttärit eli ei mitään tarjoiluja vaan jokainen tuo eväänsä ja juomansa mukanaan. Tällaisia meillä on kavereiden kanssa yleensä. Woltilla saa ruokaa jos iskee nälkä. Jälleen vältyttiin yhdeltä metatyöltä.
Pösilö. Nyt puhuttiin lapsen synttäreistä. Niiden järjestäminen on työlästä, koska sinulla ei todennäköisesti edes ole kaikkien vieraiden yhteystietoja, ne pitää ensin hankkia. Sitten kutsua, ottaa vastaan ilmoittautumisia, erilaisia ruokarajoitteita ja muita toiveita, suunnitella lapsille siltä pohjalta tarjoilu, keksiä ohjelmaa, joko valmista maksullista tai keksit itse leikkejä jne.
Tämä ei keneltäkään oikeasti voi onnistua 10 minuutissa, ei sinne päinkään. Itse juhlatkin siivoamisineen ennen ja jälkeen plus tarjoilut vie ainakin viisi tuntia.
Hmmm... 🤔 On ostettu valmiit kutsukorttipohjat tai lapsi on askarrellut itse. Lapsi on miettinyt ketkä luokalta haluaa kutsua. Minä olen lisännyt kutsuihin vain oman puhelinnumeroni ja meidän osoitteen. Lapsi jakaa kutsut koulussa. Tarjoiluiksi karkkeja, sipsejä, popcornia, limpparia ja mehua. Joskus on tehty kakku, jos lapsi ehdottomasti haluaa, mutta yleensä ei koska leivonnaiset ei oikein uppoa kavereille. Sipsejä ja karkkeja menee. Vähän ilmapalloja ja serpentiiniä. Pieni siivous ennen ja ja keittiön imurointi jälkeen. Ohjelmaksi vähän jotain aarteenetsintää, ongintaa, joku kilpailu. Loppuaika pihalla juoksentelua. Lahjaksi tulee mitä tulee, ei todellakaan tarvitse pitää mitään lahjatoivekordinointia, jestas sentään! Joskus on joku äiti kysynyt toiveita, usein kaverit kysyy suoraan synttärisankarilta itseltään.
Ei näitä sentään kymmenessä minuutissa järkkää, mutta ei todellakaan mitään tunteja tai päiviä tarvitse käyttää!
T. Kolme lasta, 17 kaverisynttärit järjestänyt. Aina on ollut vierailla ja sankarilla kivaa.
Jos kaikki on hyvin ja oma jaksaminen on kunnossa, ei tietenkään synttäreiden järjestäminen ole monen päivän stressi. Mutta jos kaikki on aina omilla harteilla ja kukaan muu ei osallistu, tuossa on jo todella paljon tehtävää.
Kutsujen teko - vaikka lapsi tekisi, pitää ostaa ne pohjat ja askartelutarvikkeet. Ja huolehtia että ne tulevat mukaan kouluun tms.
Tarjoilut - eli mitä karkkeja, sipsejä, limppareita? Kuinka paljon? Onko allergioita tms? Kuka hakee ne ja koska?
Joskus kakku - niin kuka leipoo, millaisen ja koska?
Ilmapalloja ja serpentiiniä - kuka hakee ja mistä ja laittaa ne esille?
Pieni siivous - kuka huolehtii mitä siivotaan ja milloin? Kuka sen keittiön siivoaa juhlien jälkeen?
Ohjelmaksi aarteenetsintää ja ongintaa - eli kuka ostaa palkinnot osallistujille ja piilottaa ne tai tekee ongintapussit? Kuka tekee aarrekartat tai hankkii onginnan verhon, kepin, narut ja sangon?
Joku kilpailu - eli mikä, kuka suunnittelee ja järjestää sen siellä synttäreillä?
Jos burnout on jo valmiiksi lähellä, tuossa on hitosti tehtävää samalla kun toinen makaa sohvalla ja tulee valmiiseen pöytään.
-Ei tarvitse ostaa pohjia eikä askartelutarvikkeita eikä huolehtia kutsuja reppuun eikä kysellä perään saiko kaverit kutsut -> whatsapp viestillä kaverien vanhemmille kutsut kuten muutkin laittavat, meneepähän kutsu perille asti
-ruokakaupassa pitää kuitenkin käydä, joten kun mä haen ruokia niin synttärilapsi hakee sipsiosastolta kaksi sipsipussia ja kerää irtokarkkipussin täyteen sekä pari mehu/limupulloa ja ilmapallot ->näihin tuskin allergioita on ->metatyö = ajomatkalla kauppaan sanon lapselle että hän hommaa sipsit, karkit, pallot, juotavat ja nähdään kassalla
-kukaan ei syö kakkua joten ei tarvi miettiä tällaista
-lapsi pumppaa ilmapalloja ennen kutsuja, minä otan 3 kulhoa kaapista ja kaadan kahteen sipsit ja yhteen karkit ja pillimehut/pikkulimut pöytään -> menee 5min
Elämästä voi tehdä haastavaa tai sitten ei. Jos voimavarat ei riitä kuin välttämättömään niin silloin hoidetaan vain välttämätön eli pidetään lapset hengissä.
Tässä taas todella hyvin asioista perillä oleva vastaus. Sipseille, irtokarkeille, limuille ja mehuille tuskin kukaan on allerginen… meidän kolmesta lapsesta kukaan ei olisi voinut syödä noita irtokarkkejasi. Shipseistä osa olisi voinut olla ok mutta osasta taas olisit saanut soittaa ambulanssin paikalle.
Mainitsemissasi jutuissa kun voi olla maitoa, kanamunaa ja pähkinöitä joille monet lapset ovat allergisia kuten minun lapseni.
Vastaus kyllä kuvaa loistavasti sitä välinpitämättömyyden määrää että kunhan lappaa karkkia pussiin ja jotakin shipsiä niin ei tartte tehdä metatyötä allergioiden suhteen. Arvaappa olisiko allergisella vieraalla itku silmässä jos ei löydy kuin mehua ja mikään muu tarjottava ei sovi (ai niin ja jos mehu appelsiinimehua niin sekään ei sopisi). Mutta eihän sillä ole väliä kun suunnitella ja ajatella ei aikuisten tartte….
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on sekaisin tuo metatyö ja ihan vain surkeat puolisot.
Surkea isä saunoo juhannuksena miesporukalla, eikä huomioi lastaan eikä osallistu kotihommiin ollenkaan. Se ei liity metatöihin mitenkään, mies on vaan täysi luuseri.
Metatyöt liittyvät siihen, jos kaksi puolisoa luulee tekevänsä tasa-arvoisesti kotitöitä, mutta toinen käyttäytyy kuin olisi apulainen, jolle pitää kertoa, mitä ja milloin pitää tehdä, eikä itse kanna loppupeleissä vastuuta.
Älä syytä miehiä jos naiselle ei miehen tekemä kelpaa ja alkaa kertomaan miehelle kuinka on tottunut tekemään ja kuinka haluaa tapahtuvan. Tuo on täysin tarpeetonta ja turhaa hommaa jota naiset sanovat metatyöksi. Naisilla olisi paljon helpompaa jos ei aina vaatisi että asioiden pitää tapahtua niin kuin nainen on tottunut tai haluaa. Ei miehen tapa toimia ole väärin vaikka se ei olekkaan samanlaista kuin naisen tapa toimia
Sitä mä vaan ihmettelen, miksi miehet = isät eivät halua tai viitsi panostaa lapsiinsa, vaan kaikki lapsiin liittyvä tehdään itselle mahdollisimman vähällä vaivalla ja ajankäytöllä. Lasten äidit ovat yleensä hyvin perillä siitä, mistä lapsensa pitävät, millaisia vaatteita tykkäävät käyttää, mitä harrastaa, millaiset synttärit haluavat.
Äidit haluavat tuottaa lapsilleen iloa, näyttää välittämistään ja rakkauttaan sillä tavoin. Isät menevät siitä, mistä aita on matalin.
Erosimme miehen kanssa, kun lapset olivat varhaisteinejä. Usein sain heiltä kuulla, miten "isä ei välitä", oli sitten kyse melkein mistä tahansa lapselle tärkeästä.Tajutkaa nyt viimein, ettei kyse ole naisen/äidin miellyttämisestä, vaan omien lastenne huomioimisesta.
Ja juu, kyllä ne lapset tottuvat sellaiseenkin elämään, missä kaikki tehdään viime tipassa, eikä moni asia ole niin justiinsa. Noin kasvatatte itsenne kaltaisia hälläväliä-ihmisiä.Minkälainen miehen malli hänelle oli annettu kotona? Osallistuiko hänen isänsä lasten kasvatukseen millään tavalla? Ja jos ei osallistunut niin oliko tämä asia normaalia ja äidinkin puolelta hyväksyttyä? Jos sellaisen mallin on saanut lapsena, sen kääntäminen toiseen suuntaan ei välttämättä ole mikään automaatio.
Eipäs mennä omien vanhempien selän taakse ja vieritetä vastuuta heille!
Nimenomaan moni nykyvanhempi on sanonut, ettei halua olla samanlainen äiti/isä kuin omansa oli, silloin kun oma vanhempi on toiminut ikävällä tavalla.
Minäkin olin aivan erilainen äiti lapsilleni kuin oma äitini. Ihan tietoisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Tekniikan Maailman talvirengastestien lukeminen metatyötä? Eli jos haluaa tehdä perheen turvallisuutta ja taloutta koskevan investoinnin perustellusti, täytyyhän siihen käytetty aika laskea myös "metatyöksi" siinä missä synttäreiden suunnittelukin, eikös?
Jos sen testin lukee ja sen perusteella päättää rengasvalinnan, niin on. Aikaa menee noin 10 minuuttia. Sen yli menevä vatulointi on vain ajanhukkaa.
Samaa mieltä synttäreiden suunnittelusta.
Miehet saavat aivan vapaasti suunnitella synttärit 10 minuutissa - mukaan lukien tarjoilut, kaupassa käynti, kokkaaminen/leipominen/tai valmiiden ruokien esillepano, ja tietenkin etukäteen kutsujen lähetys, lahjatoiveiden koordinointi (ettei lapsia saa kymmentä samaa lahjaa), koristelu jne. Jos tämä on niin helppoa että 10 minuutissa hoituu koko homma - niin MIKSI ETTE TEE SITÄ?
Entä jos on BYOB synttärit eli ei mitään tarjoiluja vaan jokainen tuo eväänsä ja juomansa mukanaan. Tällaisia meillä on kavereiden kanssa yleensä. Woltilla saa ruokaa jos iskee nälkä. Jälleen vältyttiin yhdeltä metatyöltä.
Pösilö. Nyt puhuttiin lapsen synttäreistä. Niiden järjestäminen on työlästä, koska sinulla ei todennäköisesti edes ole kaikkien vieraiden yhteystietoja, ne pitää ensin hankkia. Sitten kutsua, ottaa vastaan ilmoittautumisia, erilaisia ruokarajoitteita ja muita toiveita, suunnitella lapsille siltä pohjalta tarjoilu, keksiä ohjelmaa, joko valmista maksullista tai keksit itse leikkejä jne.
Tämä ei keneltäkään oikeasti voi onnistua 10 minuutissa, ei sinne päinkään. Itse juhlatkin siivoamisineen ennen ja jälkeen plus tarjoilut vie ainakin viisi tuntia.
Mitä ihmeen ohjelmaa? Kyllähän nyt lapset osaa itse keksiä hippansa ilman aikuisten ohjausta.
Taas näkyy, että et ole selvästikään koskaan järjestänyt synttäreitä. Ja joo, 5-8v lapset tarvitsevat jotain tekemistä. Ei se homma muuten toimi.
Mies istuttaisi varmaan telkkarin ääreen. Onpa ikimuistoiset synttärit.
Miksi synttärien pitäisi olla ikimuistoiset? Vai onko tässä taas se juoni, että naiset kilpailee kenen lapsella on parhaat synttärit
Ei tarvitse. Mutta olisi hyvä olla sellaiset, missä ei itketä, tapella, painota, satuteta toisia, riehuta paikkoja hajalle jne. Siksi aikuisen pitää ohjata toimintaa. Isommille lapsille elokuvasynttärit voi olla ihan ok ohjelma. Pienet ei niitä niin jaksa, eikä kaikki uskalla katsoa kaikkea, joten leikkisynttärit on turvallisemmat.
Nämä on edelleen ihan normaaleja asioita aikuisille, jotka ovat jossain tekemisissä lastensa kanssa.
Jos lapsi on niin pieni että ei osaa itse kavereita kutsua tai ei itke keksi tekemistä ilman aikuisen ohjaamista niin eikös se lapsi ole turhan pieni suuria kaverijuhlia varten muutenkin?
Suuria kaverijuhlia järjestetään vain lapsille, jotka ovat niin pieniä, että vanhemmat ottavat kutsumisesta vastuun.
Mutta jättäisit nämä lapsikeskustelut niille, jotka ovat joskus olleet lasten kanssa tekemisissä, niin tässä keskustelussa olisi joku järki.
Tuollaista sääntöä ei ole. Suurimmillaan synttärijuhlat lienevät alakouluiässä jolloin lapsi hoitaa kutsut itsenäisesti tyypillisesti osana koulupäiväänsä. Mihin rooliin olet itsesi tunkenut kutsunnoissa? Lapsi ilmoittaa kutsuttujen määrän ja mahdolliset ruoka-aineallergiat jotka voisi huomioida. Lapset toki itse tietävät parhaiten mitä syövät ja etenkin mitä eivät syö. Niin eipä kutsujen järjestäjän sitä tarvitse stressata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Tekniikan Maailman talvirengastestien lukeminen metatyötä? Eli jos haluaa tehdä perheen turvallisuutta ja taloutta koskevan investoinnin perustellusti, täytyyhän siihen käytetty aika laskea myös "metatyöksi" siinä missä synttäreiden suunnittelukin, eikös?
Jos sen testin lukee ja sen perusteella päättää rengasvalinnan, niin on. Aikaa menee noin 10 minuuttia. Sen yli menevä vatulointi on vain ajanhukkaa.
Samaa mieltä synttäreiden suunnittelusta.
Miehet saavat aivan vapaasti suunnitella synttärit 10 minuutissa - mukaan lukien tarjoilut, kaupassa käynti, kokkaaminen/leipominen/tai valmiiden ruokien esillepano, ja tietenkin etukäteen kutsujen lähetys, lahjatoiveiden koordinointi (ettei lapsia saa kymmentä samaa lahjaa), koristelu jne. Jos tämä on niin helppoa että 10 minuutissa hoituu koko homma - niin MIKSI ETTE TEE SITÄ?
Entä jos on BYOB synttärit eli ei mitään tarjoiluja vaan jokainen tuo eväänsä ja juomansa mukanaan. Tällaisia meillä on kavereiden kanssa yleensä. Woltilla saa ruokaa jos iskee nälkä. Jälleen vältyttiin yhdeltä metatyöltä.
Pösilö. Nyt puhuttiin lapsen synttäreistä. Niiden järjestäminen on työlästä, koska sinulla ei todennäköisesti edes ole kaikkien vieraiden yhteystietoja, ne pitää ensin hankkia. Sitten kutsua, ottaa vastaan ilmoittautumisia, erilaisia ruokarajoitteita ja muita toiveita, suunnitella lapsille siltä pohjalta tarjoilu, keksiä ohjelmaa, joko valmista maksullista tai keksit itse leikkejä jne.
Tämä ei keneltäkään oikeasti voi onnistua 10 minuutissa, ei sinne päinkään. Itse juhlatkin siivoamisineen ennen ja jälkeen plus tarjoilut vie ainakin viisi tuntia.
Hmmm... 🤔 On ostettu valmiit kutsukorttipohjat tai lapsi on askarrellut itse. Lapsi on miettinyt ketkä luokalta haluaa kutsua. Minä olen lisännyt kutsuihin vain oman puhelinnumeroni ja meidän osoitteen. Lapsi jakaa kutsut koulussa. Tarjoiluiksi karkkeja, sipsejä, popcornia, limpparia ja mehua. Joskus on tehty kakku, jos lapsi ehdottomasti haluaa, mutta yleensä ei koska leivonnaiset ei oikein uppoa kavereille. Sipsejä ja karkkeja menee. Vähän ilmapalloja ja serpentiiniä. Pieni siivous ennen ja ja keittiön imurointi jälkeen. Ohjelmaksi vähän jotain aarteenetsintää, ongintaa, joku kilpailu. Loppuaika pihalla juoksentelua. Lahjaksi tulee mitä tulee, ei todellakaan tarvitse pitää mitään lahjatoivekordinointia, jestas sentään! Joskus on joku äiti kysynyt toiveita, usein kaverit kysyy suoraan synttärisankarilta itseltään.
Ei näitä sentään kymmenessä minuutissa järkkää, mutta ei todellakaan mitään tunteja tai päiviä tarvitse käyttää!
T. Kolme lasta, 17 kaverisynttärit järjestänyt. Aina on ollut vierailla ja sankarilla kivaa.
Jos kaikki on hyvin ja oma jaksaminen on kunnossa, ei tietenkään synttäreiden järjestäminen ole monen päivän stressi. Mutta jos kaikki on aina omilla harteilla ja kukaan muu ei osallistu, tuossa on jo todella paljon tehtävää.
Kutsujen teko - vaikka lapsi tekisi, pitää ostaa ne pohjat ja askartelutarvikkeet. Ja huolehtia että ne tulevat mukaan kouluun tms.
Tarjoilut - eli mitä karkkeja, sipsejä, limppareita? Kuinka paljon? Onko allergioita tms? Kuka hakee ne ja koska?
Joskus kakku - niin kuka leipoo, millaisen ja koska?
Ilmapalloja ja serpentiiniä - kuka hakee ja mistä ja laittaa ne esille?
Pieni siivous - kuka huolehtii mitä siivotaan ja milloin? Kuka sen keittiön siivoaa juhlien jälkeen?
Ohjelmaksi aarteenetsintää ja ongintaa - eli kuka ostaa palkinnot osallistujille ja piilottaa ne tai tekee ongintapussit? Kuka tekee aarrekartat tai hankkii onginnan verhon, kepin, narut ja sangon?
Joku kilpailu - eli mikä, kuka suunnittelee ja järjestää sen siellä synttäreillä?
Jos burnout on jo valmiiksi lähellä, tuossa on hitosti tehtävää samalla kun toinen makaa sohvalla ja tulee valmiiseen pöytään.
-Ei tarvitse ostaa pohjia eikä askartelutarvikkeita eikä huolehtia kutsuja reppuun eikä kysellä perään saiko kaverit kutsut -> whatsapp viestillä kaverien vanhemmille kutsut kuten muutkin laittavat, meneepähän kutsu perille asti
-ruokakaupassa pitää kuitenkin käydä, joten kun mä haen ruokia niin synttärilapsi hakee sipsiosastolta kaksi sipsipussia ja kerää irtokarkkipussin täyteen sekä pari mehu/limupulloa ja ilmapallot ->näihin tuskin allergioita on ->metatyö = ajomatkalla kauppaan sanon lapselle että hän hommaa sipsit, karkit, pallot, juotavat ja nähdään kassalla
-kukaan ei syö kakkua joten ei tarvi miettiä tällaista
-lapsi pumppaa ilmapalloja ennen kutsuja, minä otan 3 kulhoa kaapista ja kaadan kahteen sipsit ja yhteen karkit ja pillimehut/pikkulimut pöytään -> menee 5min
Elämästä voi tehdä haastavaa tai sitten ei. Jos voimavarat ei riitä kuin välttämättömään niin silloin hoidetaan vain välttämätön eli pidetään lapset hengissä.
Vastasin henkilölle joka luetteli nuo asiat synttäreille tekevänsä.
Mutta fine, sanotaan että järjestät synttärit kaatamalla kaksi pussia sipsejä ja karkkia kulhoihin. Montako lasta on tulossa? Kauanko synttärit kestävät? Muuta syötävää ei siis ole? Kuka siivoaa ennen ja jälkeen? Ja etenkin, ovatko tällaiset synttärit lapsen toive vai vain vanhemman pyrkimys olla ottamatta sitä vastuuta? Miksei voisi yhdessä suunnitella sellaiset synttärit joita lapsi toivoo? Ei tarkoita mitään hienostelevaa tai kallistakaan, mutta oletko sitä mieltä että tuollaiset juhlat on elämässä täysin riittävät ja saavat lapsen tuntemaan itsensä tärkeäksi? Järjestätkö häätkin kaatamalla sipsejä kulhoon?
Ei tällaiset miehet halua mitään häitä, saati sitten osallistua järjestelyihin. Kaikki elämän juhlahetket ovat heille akkojen kotkotuksia, mitään lahjaa tai yhtään minkälaista arvostuksen osoitusta ei ole tulossa. Haluavat vain istua sohvalla ja tulla valmiiseen pöytään.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan muuten Sillanpään Jartsa jättänyt nykyisin "metahommat" tekemättä?
No siitä näette nyt mitä ne metatyöt ihmiselle tekee.
Oli kyllä tyhmä läppä, mutta parempi kuin nuo "mettätyöt" kjeh räh kjeh kjeh idiotismit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on sekaisin tuo metatyö ja ihan vain surkeat puolisot.
Surkea isä saunoo juhannuksena miesporukalla, eikä huomioi lastaan eikä osallistu kotihommiin ollenkaan. Se ei liity metatöihin mitenkään, mies on vaan täysi luuseri.
Metatyöt liittyvät siihen, jos kaksi puolisoa luulee tekevänsä tasa-arvoisesti kotitöitä, mutta toinen käyttäytyy kuin olisi apulainen, jolle pitää kertoa, mitä ja milloin pitää tehdä, eikä itse kanna loppupeleissä vastuuta.
Älä syytä miehiä jos naiselle ei miehen tekemä kelpaa ja alkaa kertomaan miehelle kuinka on tottunut tekemään ja kuinka haluaa tapahtuvan. Tuo on täysin tarpeetonta ja turhaa hommaa jota naiset sanovat metatyöksi. Naisilla olisi paljon helpompaa jos ei aina vaatisi että asioiden pitää tapahtua niin kuin nainen on tottunut tai haluaa. Ei miehen tapa toimia ole väärin vaikka se ei olekkaan samanlaista kuin naisen tapa toimia
Sitä mä vaan ihmettelen, miksi miehet = isät eivät halua tai viitsi panostaa lapsiinsa, vaan kaikki lapsiin liittyvä tehdään itselle mahdollisimman vähällä vaivalla ja ajankäytöllä. Lasten äidit ovat yleensä hyvin perillä siitä, mistä lapsensa pitävät, millaisia vaatteita tykkäävät käyttää, mitä harrastaa, millaiset synttärit haluavat.
Äidit haluavat tuottaa lapsilleen iloa, näyttää välittämistään ja rakkauttaan sillä tavoin. Isät menevät siitä, mistä aita on matalin.
Erosimme miehen kanssa, kun lapset olivat varhaisteinejä. Usein sain heiltä kuulla, miten "isä ei välitä", oli sitten kyse melkein mistä tahansa lapselle tärkeästä.Tajutkaa nyt viimein, ettei kyse ole naisen/äidin miellyttämisestä, vaan omien lastenne huomioimisesta.
Ja juu, kyllä ne lapset tottuvat sellaiseenkin elämään, missä kaikki tehdään viime tipassa, eikä moni asia ole niin justiinsa. Noin kasvatatte itsenne kaltaisia hälläväliä-ihmisiä.Minkälainen miehen malli hänelle oli annettu kotona? Osallistuiko hänen isänsä lasten kasvatukseen millään tavalla? Ja jos ei osallistunut niin oliko tämä asia normaalia ja äidinkin puolelta hyväksyttyä? Jos sellaisen mallin on saanut lapsena, sen kääntäminen toiseen suuntaan ei välttämättä ole mikään automaatio.
Luultavasti hyvin välttelevä miehen malli. Ja nyt hän näppärästi siirtää sen lapsilleen. Oli miten oli, ei voi olla vaimon vastuulla muuttaa miehen käytöstä jos tämä ei itse edes tajua siinä olevan mitään ongelmaa. Jos ei kasva aikuiseksi ja mieti millainen isä haluaa lapsilleen olla niin ei se lasten äiti sille oikein mitään voi, muuta kuin ottaa eron kun ei enää jaksa yrittää.
Jos puhutaan lasten kengistä niin miehet sanoo ettei niiden hankkimisessa ole metatyötä tai työtä ollenkaan kunhan tilaa jostain tai käy kaupassa (ja ostaa ensimmäiset halvat) Malli tai koko ei ole tärkeää. Mutta sitten kun puhutaan auton renkaista niin yhtäkkiä se onkin iso työ eikä voi mennä rengasliikkeeseen ja ostaa siellä suositeltuja renkaita vaan pakko lukea kolme erilaista testiä renkaista…
Syyhän on se että näitä näin ajattelevia/käyttäytyviä miehiä ei lapsen kengät tai niiden puutos kiinnosta. Auton renkaat kiinnostaa joten niihin ollaan valmiita satsaamaan. Oma lapsi taas voidaan sivuuttaa kun ei se ole miehelle tärkeä. Jos on niin oltaisiin valmiita näkemään vaivaa siihen että hankitaan lapselle säähän sopivat ja jalassa mukavat kengät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Tekniikan Maailman talvirengastestien lukeminen metatyötä? Eli jos haluaa tehdä perheen turvallisuutta ja taloutta koskevan investoinnin perustellusti, täytyyhän siihen käytetty aika laskea myös "metatyöksi" siinä missä synttäreiden suunnittelukin, eikös?
Jos sen testin lukee ja sen perusteella päättää rengasvalinnan, niin on. Aikaa menee noin 10 minuuttia. Sen yli menevä vatulointi on vain ajanhukkaa.
Samaa mieltä synttäreiden suunnittelusta.
Miehet saavat aivan vapaasti suunnitella synttärit 10 minuutissa - mukaan lukien tarjoilut, kaupassa käynti, kokkaaminen/leipominen/tai valmiiden ruokien esillepano, ja tietenkin etukäteen kutsujen lähetys, lahjatoiveiden koordinointi (ettei lapsia saa kymmentä samaa lahjaa), koristelu jne. Jos tämä on niin helppoa että 10 minuutissa hoituu koko homma - niin MIKSI ETTE TEE SITÄ?
Entä jos on BYOB synttärit eli ei mitään tarjoiluja vaan jokainen tuo eväänsä ja juomansa mukanaan. Tällaisia meillä on kavereiden kanssa yleensä. Woltilla saa ruokaa jos iskee nälkä. Jälleen vältyttiin yhdeltä metatyöltä.
Pösilö. Nyt puhuttiin lapsen synttäreistä. Niiden järjestäminen on työlästä, koska sinulla ei todennäköisesti edes ole kaikkien vieraiden yhteystietoja, ne pitää ensin hankkia. Sitten kutsua, ottaa vastaan ilmoittautumisia, erilaisia ruokarajoitteita ja muita toiveita, suunnitella lapsille siltä pohjalta tarjoilu, keksiä ohjelmaa, joko valmista maksullista tai keksit itse leikkejä jne.
Tämä ei keneltäkään oikeasti voi onnistua 10 minuutissa, ei sinne päinkään. Itse juhlatkin siivoamisineen ennen ja jälkeen plus tarjoilut vie ainakin viisi tuntia.
Hmmm... 🤔 On ostettu valmiit kutsukorttipohjat tai lapsi on askarrellut itse. Lapsi on miettinyt ketkä luokalta haluaa kutsua. Minä olen lisännyt kutsuihin vain oman puhelinnumeroni ja meidän osoitteen. Lapsi jakaa kutsut koulussa. Tarjoiluiksi karkkeja, sipsejä, popcornia, limpparia ja mehua. Joskus on tehty kakku, jos lapsi ehdottomasti haluaa, mutta yleensä ei koska leivonnaiset ei oikein uppoa kavereille. Sipsejä ja karkkeja menee. Vähän ilmapalloja ja serpentiiniä. Pieni siivous ennen ja ja keittiön imurointi jälkeen. Ohjelmaksi vähän jotain aarteenetsintää, ongintaa, joku kilpailu. Loppuaika pihalla juoksentelua. Lahjaksi tulee mitä tulee, ei todellakaan tarvitse pitää mitään lahjatoivekordinointia, jestas sentään! Joskus on joku äiti kysynyt toiveita, usein kaverit kysyy suoraan synttärisankarilta itseltään.
Ei näitä sentään kymmenessä minuutissa järkkää, mutta ei todellakaan mitään tunteja tai päiviä tarvitse käyttää!
T. Kolme lasta, 17 kaverisynttärit järjestänyt. Aina on ollut vierailla ja sankarilla kivaa.
Jos kaikki on hyvin ja oma jaksaminen on kunnossa, ei tietenkään synttäreiden järjestäminen ole monen päivän stressi. Mutta jos kaikki on aina omilla harteilla ja kukaan muu ei osallistu, tuossa on jo todella paljon tehtävää.
Kutsujen teko - vaikka lapsi tekisi, pitää ostaa ne pohjat ja askartelutarvikkeet. Ja huolehtia että ne tulevat mukaan kouluun tms.
Tarjoilut - eli mitä karkkeja, sipsejä, limppareita? Kuinka paljon? Onko allergioita tms? Kuka hakee ne ja koska?
Joskus kakku - niin kuka leipoo, millaisen ja koska?
Ilmapalloja ja serpentiiniä - kuka hakee ja mistä ja laittaa ne esille?
Pieni siivous - kuka huolehtii mitä siivotaan ja milloin? Kuka sen keittiön siivoaa juhlien jälkeen?
Ohjelmaksi aarteenetsintää ja ongintaa - eli kuka ostaa palkinnot osallistujille ja piilottaa ne tai tekee ongintapussit? Kuka tekee aarrekartat tai hankkii onginnan verhon, kepin, narut ja sangon?
Joku kilpailu - eli mikä, kuka suunnittelee ja järjestää sen siellä synttäreillä?
Jos burnout on jo valmiiksi lähellä, tuossa on hitosti tehtävää samalla kun toinen makaa sohvalla ja tulee valmiiseen pöytään.
-Ei tarvitse ostaa pohjia eikä askartelutarvikkeita eikä huolehtia kutsuja reppuun eikä kysellä perään saiko kaverit kutsut -> whatsapp viestillä kaverien vanhemmille kutsut kuten muutkin laittavat, meneepähän kutsu perille asti
-ruokakaupassa pitää kuitenkin käydä, joten kun mä haen ruokia niin synttärilapsi hakee sipsiosastolta kaksi sipsipussia ja kerää irtokarkkipussin täyteen sekä pari mehu/limupulloa ja ilmapallot ->näihin tuskin allergioita on ->metatyö = ajomatkalla kauppaan sanon lapselle että hän hommaa sipsit, karkit, pallot, juotavat ja nähdään kassalla
-kukaan ei syö kakkua joten ei tarvi miettiä tällaista
-lapsi pumppaa ilmapalloja ennen kutsuja, minä otan 3 kulhoa kaapista ja kaadan kahteen sipsit ja yhteen karkit ja pillimehut/pikkulimut pöytään -> menee 5min
Elämästä voi tehdä haastavaa tai sitten ei. Jos voimavarat ei riitä kuin välttämättömään niin silloin hoidetaan vain välttämätön eli pidetään lapset hengissä.
Vastasin henkilölle joka luetteli nuo asiat synttäreille tekevänsä.
Mutta fine, sanotaan että järjestät synttärit kaatamalla kaksi pussia sipsejä ja karkkia kulhoihin. Montako lasta on tulossa? Kauanko synttärit kestävät? Muuta syötävää ei siis ole? Kuka siivoaa ennen ja jälkeen? Ja etenkin, ovatko tällaiset synttärit lapsen toive vai vain vanhemman pyrkimys olla ottamatta sitä vastuuta? Miksei voisi yhdessä suunnitella sellaiset synttärit joita lapsi toivoo? Ei tarkoita mitään hienostelevaa tai kallistakaan, mutta oletko sitä mieltä että tuollaiset juhlat on elämässä täysin riittävät ja saavat lapsen tuntemaan itsensä tärkeäksi? Järjestätkö häätkin kaatamalla sipsejä kulhoon?
Mä olin niin onnellinen kun halusin 8v synttäreilleni prinsessanlinnakakun ja äiti teki sen mm. jäätelöstä ja jäätelötöttöröistä. Se oli ensimmäinen hetki jonka muistan jossa minulla oli jotain merkitystä, olin tärkeä, arvostettu ja rakastettu.
Ei varmasti ollut se päivä äidilleni vartin läpihuutojuttu. Kiitos äiti siitä kaikesta mitä meidän puolesta teit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Tekniikan Maailman talvirengastestien lukeminen metatyötä? Eli jos haluaa tehdä perheen turvallisuutta ja taloutta koskevan investoinnin perustellusti, täytyyhän siihen käytetty aika laskea myös "metatyöksi" siinä missä synttäreiden suunnittelukin, eikös?
Jos sen testin lukee ja sen perusteella päättää rengasvalinnan, niin on. Aikaa menee noin 10 minuuttia. Sen yli menevä vatulointi on vain ajanhukkaa.
Samaa mieltä synttäreiden suunnittelusta.
Miehet saavat aivan vapaasti suunnitella synttärit 10 minuutissa - mukaan lukien tarjoilut, kaupassa käynti, kokkaaminen/leipominen/tai valmiiden ruokien esillepano, ja tietenkin etukäteen kutsujen lähetys, lahjatoiveiden koordinointi (ettei lapsia saa kymmentä samaa lahjaa), koristelu jne. Jos tämä on niin helppoa että 10 minuutissa hoituu koko homma - niin MIKSI ETTE TEE SITÄ?
Entä jos on BYOB synttärit eli ei mitään tarjoiluja vaan jokainen tuo eväänsä ja juomansa mukanaan. Tällaisia meillä on kavereiden kanssa yleensä. Woltilla saa ruokaa jos iskee nälkä. Jälleen vältyttiin yhdeltä metatyöltä.
Pösilö. Nyt puhuttiin lapsen synttäreistä. Niiden järjestäminen on työlästä, koska sinulla ei todennäköisesti edes ole kaikkien vieraiden yhteystietoja, ne pitää ensin hankkia. Sitten kutsua, ottaa vastaan ilmoittautumisia, erilaisia ruokarajoitteita ja muita toiveita, suunnitella lapsille siltä pohjalta tarjoilu, keksiä ohjelmaa, joko valmista maksullista tai keksit itse leikkejä jne.
Tämä ei keneltäkään oikeasti voi onnistua 10 minuutissa, ei sinne päinkään. Itse juhlatkin siivoamisineen ennen ja jälkeen plus tarjoilut vie ainakin viisi tuntia.
Hmmm... 🤔 On ostettu valmiit kutsukorttipohjat tai lapsi on askarrellut itse. Lapsi on miettinyt ketkä luokalta haluaa kutsua. Minä olen lisännyt kutsuihin vain oman puhelinnumeroni ja meidän osoitteen. Lapsi jakaa kutsut koulussa. Tarjoiluiksi karkkeja, sipsejä, popcornia, limpparia ja mehua. Joskus on tehty kakku, jos lapsi ehdottomasti haluaa, mutta yleensä ei koska leivonnaiset ei oikein uppoa kavereille. Sipsejä ja karkkeja menee. Vähän ilmapalloja ja serpentiiniä. Pieni siivous ennen ja ja keittiön imurointi jälkeen. Ohjelmaksi vähän jotain aarteenetsintää, ongintaa, joku kilpailu. Loppuaika pihalla juoksentelua. Lahjaksi tulee mitä tulee, ei todellakaan tarvitse pitää mitään lahjatoivekordinointia, jestas sentään! Joskus on joku äiti kysynyt toiveita, usein kaverit kysyy suoraan synttärisankarilta itseltään.
Ei näitä sentään kymmenessä minuutissa järkkää, mutta ei todellakaan mitään tunteja tai päiviä tarvitse käyttää!
T. Kolme lasta, 17 kaverisynttärit järjestänyt. Aina on ollut vierailla ja sankarilla kivaa.
Jos kaikki on hyvin ja oma jaksaminen on kunnossa, ei tietenkään synttäreiden järjestäminen ole monen päivän stressi. Mutta jos kaikki on aina omilla harteilla ja kukaan muu ei osallistu, tuossa on jo todella paljon tehtävää.
Kutsujen teko - vaikka lapsi tekisi, pitää ostaa ne pohjat ja askartelutarvikkeet. Ja huolehtia että ne tulevat mukaan kouluun tms.
Tarjoilut - eli mitä karkkeja, sipsejä, limppareita? Kuinka paljon? Onko allergioita tms? Kuka hakee ne ja koska?
Joskus kakku - niin kuka leipoo, millaisen ja koska?
Ilmapalloja ja serpentiiniä - kuka hakee ja mistä ja laittaa ne esille?
Pieni siivous - kuka huolehtii mitä siivotaan ja milloin? Kuka sen keittiön siivoaa juhlien jälkeen?
Ohjelmaksi aarteenetsintää ja ongintaa - eli kuka ostaa palkinnot osallistujille ja piilottaa ne tai tekee ongintapussit? Kuka tekee aarrekartat tai hankkii onginnan verhon, kepin, narut ja sangon?
Joku kilpailu - eli mikä, kuka suunnittelee ja järjestää sen siellä synttäreillä?
Jos burnout on jo valmiiksi lähellä, tuossa on hitosti tehtävää samalla kun toinen makaa sohvalla ja tulee valmiiseen pöytään.
-Ei tarvitse ostaa pohjia eikä askartelutarvikkeita eikä huolehtia kutsuja reppuun eikä kysellä perään saiko kaverit kutsut -> whatsapp viestillä kaverien vanhemmille kutsut kuten muutkin laittavat, meneepähän kutsu perille asti
-ruokakaupassa pitää kuitenkin käydä, joten kun mä haen ruokia niin synttärilapsi hakee sipsiosastolta kaksi sipsipussia ja kerää irtokarkkipussin täyteen sekä pari mehu/limupulloa ja ilmapallot ->näihin tuskin allergioita on ->metatyö = ajomatkalla kauppaan sanon lapselle että hän hommaa sipsit, karkit, pallot, juotavat ja nähdään kassalla
-kukaan ei syö kakkua joten ei tarvi miettiä tällaista
-lapsi pumppaa ilmapalloja ennen kutsuja, minä otan 3 kulhoa kaapista ja kaadan kahteen sipsit ja yhteen karkit ja pillimehut/pikkulimut pöytään -> menee 5min
Elämästä voi tehdä haastavaa tai sitten ei. Jos voimavarat ei riitä kuin välttämättömään niin silloin hoidetaan vain välttämätön eli pidetään lapset hengissä.
Tässä taas todella hyvin asioista perillä oleva vastaus. Sipseille, irtokarkeille, limuille ja mehuille tuskin kukaan on allerginen… meidän kolmesta lapsesta kukaan ei olisi voinut syödä noita irtokarkkejasi. Shipseistä osa olisi voinut olla ok mutta osasta taas olisit saanut soittaa ambulanssin paikalle.
Mainitsemissasi jutuissa kun voi olla maitoa, kanamunaa ja pähkinöitä joille monet lapset ovat allergisia kuten minun lapseni.
Vastaus kyllä kuvaa loistavasti sitä välinpitämättömyyden määrää että kunhan lappaa karkkia pussiin ja jotakin shipsiä niin ei tartte tehdä metatyötä allergioiden suhteen. Arvaappa olisiko allergisella vieraalla itku silmässä jos ei löydy kuin mehua ja mikään muu tarjottava ei sovi (ai niin ja jos mehu appelsiinimehua niin sekään ei sopisi). Mutta eihän sillä ole väliä kun suunnitella ja ajatella ei aikuisten tartte….
Ei ole helppo tilanne. Mutta ota huomioon, että nyt puhutaan lastensynttärien järjestämisestä jossa järjestävä taho pörrää enää jaksamisensa rippeillä. Pikkasen ymmärrystä nyt myös toiseen suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Tekniikan Maailman talvirengastestien lukeminen metatyötä? Eli jos haluaa tehdä perheen turvallisuutta ja taloutta koskevan investoinnin perustellusti, täytyyhän siihen käytetty aika laskea myös "metatyöksi" siinä missä synttäreiden suunnittelukin, eikös?
Jos sen testin lukee ja sen perusteella päättää rengasvalinnan, niin on. Aikaa menee noin 10 minuuttia. Sen yli menevä vatulointi on vain ajanhukkaa.
Samaa mieltä synttäreiden suunnittelusta.
Miehet saavat aivan vapaasti suunnitella synttärit 10 minuutissa - mukaan lukien tarjoilut, kaupassa käynti, kokkaaminen/leipominen/tai valmiiden ruokien esillepano, ja tietenkin etukäteen kutsujen lähetys, lahjatoiveiden koordinointi (ettei lapsia saa kymmentä samaa lahjaa), koristelu jne. Jos tämä on niin helppoa että 10 minuutissa hoituu koko homma - niin MIKSI ETTE TEE SITÄ?
Entä jos on BYOB synttärit eli ei mitään tarjoiluja vaan jokainen tuo eväänsä ja juomansa mukanaan. Tällaisia meillä on kavereiden kanssa yleensä. Woltilla saa ruokaa jos iskee nälkä. Jälleen vältyttiin yhdeltä metatyöltä.
Pösilö. Nyt puhuttiin lapsen synttäreistä. Niiden järjestäminen on työlästä, koska sinulla ei todennäköisesti edes ole kaikkien vieraiden yhteystietoja, ne pitää ensin hankkia. Sitten kutsua, ottaa vastaan ilmoittautumisia, erilaisia ruokarajoitteita ja muita toiveita, suunnitella lapsille siltä pohjalta tarjoilu, keksiä ohjelmaa, joko valmista maksullista tai keksit itse leikkejä jne.
Tämä ei keneltäkään oikeasti voi onnistua 10 minuutissa, ei sinne päinkään. Itse juhlatkin siivoamisineen ennen ja jälkeen plus tarjoilut vie ainakin viisi tuntia.
Hmmm... 🤔 On ostettu valmiit kutsukorttipohjat tai lapsi on askarrellut itse. Lapsi on miettinyt ketkä luokalta haluaa kutsua. Minä olen lisännyt kutsuihin vain oman puhelinnumeroni ja meidän osoitteen. Lapsi jakaa kutsut koulussa. Tarjoiluiksi karkkeja, sipsejä, popcornia, limpparia ja mehua. Joskus on tehty kakku, jos lapsi ehdottomasti haluaa, mutta yleensä ei koska leivonnaiset ei oikein uppoa kavereille. Sipsejä ja karkkeja menee. Vähän ilmapalloja ja serpentiiniä. Pieni siivous ennen ja ja keittiön imurointi jälkeen. Ohjelmaksi vähän jotain aarteenetsintää, ongintaa, joku kilpailu. Loppuaika pihalla juoksentelua. Lahjaksi tulee mitä tulee, ei todellakaan tarvitse pitää mitään lahjatoivekordinointia, jestas sentään! Joskus on joku äiti kysynyt toiveita, usein kaverit kysyy suoraan synttärisankarilta itseltään.
Ei näitä sentään kymmenessä minuutissa järkkää, mutta ei todellakaan mitään tunteja tai päiviä tarvitse käyttää!
T. Kolme lasta, 17 kaverisynttärit järjestänyt. Aina on ollut vierailla ja sankarilla kivaa.
Jos kaikki on hyvin ja oma jaksaminen on kunnossa, ei tietenkään synttäreiden järjestäminen ole monen päivän stressi. Mutta jos kaikki on aina omilla harteilla ja kukaan muu ei osallistu, tuossa on jo todella paljon tehtävää.
Kutsujen teko - vaikka lapsi tekisi, pitää ostaa ne pohjat ja askartelutarvikkeet. Ja huolehtia että ne tulevat mukaan kouluun tms.
Tarjoilut - eli mitä karkkeja, sipsejä, limppareita? Kuinka paljon? Onko allergioita tms? Kuka hakee ne ja koska?
Joskus kakku - niin kuka leipoo, millaisen ja koska?
Ilmapalloja ja serpentiiniä - kuka hakee ja mistä ja laittaa ne esille?
Pieni siivous - kuka huolehtii mitä siivotaan ja milloin? Kuka sen keittiön siivoaa juhlien jälkeen?
Ohjelmaksi aarteenetsintää ja ongintaa - eli kuka ostaa palkinnot osallistujille ja piilottaa ne tai tekee ongintapussit? Kuka tekee aarrekartat tai hankkii onginnan verhon, kepin, narut ja sangon?
Joku kilpailu - eli mikä, kuka suunnittelee ja järjestää sen siellä synttäreillä?
Jos burnout on jo valmiiksi lähellä, tuossa on hitosti tehtävää samalla kun toinen makaa sohvalla ja tulee valmiiseen pöytään.
-Ei tarvitse ostaa pohjia eikä askartelutarvikkeita eikä huolehtia kutsuja reppuun eikä kysellä perään saiko kaverit kutsut -> whatsapp viestillä kaverien vanhemmille kutsut kuten muutkin laittavat, meneepähän kutsu perille asti
-ruokakaupassa pitää kuitenkin käydä, joten kun mä haen ruokia niin synttärilapsi hakee sipsiosastolta kaksi sipsipussia ja kerää irtokarkkipussin täyteen sekä pari mehu/limupulloa ja ilmapallot ->näihin tuskin allergioita on ->metatyö = ajomatkalla kauppaan sanon lapselle että hän hommaa sipsit, karkit, pallot, juotavat ja nähdään kassalla
-kukaan ei syö kakkua joten ei tarvi miettiä tällaista
-lapsi pumppaa ilmapalloja ennen kutsuja, minä otan 3 kulhoa kaapista ja kaadan kahteen sipsit ja yhteen karkit ja pillimehut/pikkulimut pöytään -> menee 5min
Elämästä voi tehdä haastavaa tai sitten ei. Jos voimavarat ei riitä kuin välttämättömään niin silloin hoidetaan vain välttämätön eli pidetään lapset hengissä.
Tässä taas todella hyvin asioista perillä oleva vastaus. Sipseille, irtokarkeille, limuille ja mehuille tuskin kukaan on allerginen… meidän kolmesta lapsesta kukaan ei olisi voinut syödä noita irtokarkkejasi. Shipseistä osa olisi voinut olla ok mutta osasta taas olisit saanut soittaa ambulanssin paikalle.
Mainitsemissasi jutuissa kun voi olla maitoa, kanamunaa ja pähkinöitä joille monet lapset ovat allergisia kuten minun lapseni.
Vastaus kyllä kuvaa loistavasti sitä välinpitämättömyyden määrää että kunhan lappaa karkkia pussiin ja jotakin shipsiä niin ei tartte tehdä metatyötä allergioiden suhteen. Arvaappa olisiko allergisella vieraalla itku silmässä jos ei löydy kuin mehua ja mikään muu tarjottava ei sovi (ai niin ja jos mehu appelsiinimehua niin sekään ei sopisi). Mutta eihän sillä ole väliä kun suunnitella ja ajatella ei aikuisten tartte….
Ei ole helppo tilanne. Mutta ota huomioon, että nyt puhutaan lastensynttärien järjestämisestä jossa järjestävä taho pörrää enää jaksamisensa rippeillä. Pikkasen ymmärrystä nyt myös toiseen suuntaan.
Ja miksi tämä järjestäjä on burnoutin partaalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväpiiristä tehdyn havainnon mukaan äidit eivät uskalla jättää vauvaa/pientä lasta isän huomaan edes hetkeksi. Mistä tällainen epäluottamus oikein johtuu? Mitä sille vauvalle voi tapahtua isän hoidossa kahden tunnin aikana?
No siinähän se ongelma juuri onkin, että se isä EI HOIDA lasta/vauvaa, vaan alkaa tehdä ja keskitttyä johonkin ihan muuhun, jolloin vauva jää hunningolle.
Isä luulee, että kyllähän se nyt hetken pärjää tuossa itsekseen. No voi pärjätä tai sitten ei.
Täälläkin on äidit kertoneet, miten eivät lähde edes viemään roskia ulos yksinään.
Varmuuden vuoksi vauva mukaan, tai sitten roskapussi saa odottaa.
Tiedän useamman isän, joiden vauvanhoito oli sitä, että lapsi oli jotenkin sylissä tai kopassa vieressä, tai lattialla, kun he PELASIVAT tietokoneella. Heillä olisi ollut tilaisuus tutustua ja kehittää rauhassa suhdetta vauvaansa, kun äiti oli pois, mutta mieluummin he PELASIVAT tietokoneella.🙄Isoin syy siihen miksi naiset eivät uskalla mennä viemään edes roskia yksin ulos löytyy m aa han muu tto politiikasta
Onneksi vauva puolustaa äitiään roskisreissulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Tekniikan Maailman talvirengastestien lukeminen metatyötä? Eli jos haluaa tehdä perheen turvallisuutta ja taloutta koskevan investoinnin perustellusti, täytyyhän siihen käytetty aika laskea myös "metatyöksi" siinä missä synttäreiden suunnittelukin, eikös?
Jos sen testin lukee ja sen perusteella päättää rengasvalinnan, niin on. Aikaa menee noin 10 minuuttia. Sen yli menevä vatulointi on vain ajanhukkaa.
Samaa mieltä synttäreiden suunnittelusta.
Miehet saavat aivan vapaasti suunnitella synttärit 10 minuutissa - mukaan lukien tarjoilut, kaupassa käynti, kokkaaminen/leipominen/tai valmiiden ruokien esillepano, ja tietenkin etukäteen kutsujen lähetys, lahjatoiveiden koordinointi (ettei lapsia saa kymmentä samaa lahjaa), koristelu jne. Jos tämä on niin helppoa että 10 minuutissa hoituu koko homma - niin MIKSI ETTE TEE SITÄ?
Entä jos on BYOB synttärit eli ei mitään tarjoiluja vaan jokainen tuo eväänsä ja juomansa mukanaan. Tällaisia meillä on kavereiden kanssa yleensä. Woltilla saa ruokaa jos iskee nälkä. Jälleen vältyttiin yhdeltä metatyöltä.
Pösilö. Nyt puhuttiin lapsen synttäreistä. Niiden järjestäminen on työlästä, koska sinulla ei todennäköisesti edes ole kaikkien vieraiden yhteystietoja, ne pitää ensin hankkia. Sitten kutsua, ottaa vastaan ilmoittautumisia, erilaisia ruokarajoitteita ja muita toiveita, suunnitella lapsille siltä pohjalta tarjoilu, keksiä ohjelmaa, joko valmista maksullista tai keksit itse leikkejä jne.
Tämä ei keneltäkään oikeasti voi onnistua 10 minuutissa, ei sinne päinkään. Itse juhlatkin siivoamisineen ennen ja jälkeen plus tarjoilut vie ainakin viisi tuntia.
Hmmm... 🤔 On ostettu valmiit kutsukorttipohjat tai lapsi on askarrellut itse. Lapsi on miettinyt ketkä luokalta haluaa kutsua. Minä olen lisännyt kutsuihin vain oman puhelinnumeroni ja meidän osoitteen. Lapsi jakaa kutsut koulussa. Tarjoiluiksi karkkeja, sipsejä, popcornia, limpparia ja mehua. Joskus on tehty kakku, jos lapsi ehdottomasti haluaa, mutta yleensä ei koska leivonnaiset ei oikein uppoa kavereille. Sipsejä ja karkkeja menee. Vähän ilmapalloja ja serpentiiniä. Pieni siivous ennen ja ja keittiön imurointi jälkeen. Ohjelmaksi vähän jotain aarteenetsintää, ongintaa, joku kilpailu. Loppuaika pihalla juoksentelua. Lahjaksi tulee mitä tulee, ei todellakaan tarvitse pitää mitään lahjatoivekordinointia, jestas sentään! Joskus on joku äiti kysynyt toiveita, usein kaverit kysyy suoraan synttärisankarilta itseltään.
Ei näitä sentään kymmenessä minuutissa järkkää, mutta ei todellakaan mitään tunteja tai päiviä tarvitse käyttää!
T. Kolme lasta, 17 kaverisynttärit järjestänyt. Aina on ollut vierailla ja sankarilla kivaa.
Jos kaikki on hyvin ja oma jaksaminen on kunnossa, ei tietenkään synttäreiden järjestäminen ole monen päivän stressi. Mutta jos kaikki on aina omilla harteilla ja kukaan muu ei osallistu, tuossa on jo todella paljon tehtävää.
Kutsujen teko - vaikka lapsi tekisi, pitää ostaa ne pohjat ja askartelutarvikkeet. Ja huolehtia että ne tulevat mukaan kouluun tms.
Tarjoilut - eli mitä karkkeja, sipsejä, limppareita? Kuinka paljon? Onko allergioita tms? Kuka hakee ne ja koska?
Joskus kakku - niin kuka leipoo, millaisen ja koska?
Ilmapalloja ja serpentiiniä - kuka hakee ja mistä ja laittaa ne esille?
Pieni siivous - kuka huolehtii mitä siivotaan ja milloin? Kuka sen keittiön siivoaa juhlien jälkeen?
Ohjelmaksi aarteenetsintää ja ongintaa - eli kuka ostaa palkinnot osallistujille ja piilottaa ne tai tekee ongintapussit? Kuka tekee aarrekartat tai hankkii onginnan verhon, kepin, narut ja sangon?
Joku kilpailu - eli mikä, kuka suunnittelee ja järjestää sen siellä synttäreillä?
Jos burnout on jo valmiiksi lähellä, tuossa on hitosti tehtävää samalla kun toinen makaa sohvalla ja tulee valmiiseen pöytään.
-Ei tarvitse ostaa pohjia eikä askartelutarvikkeita eikä huolehtia kutsuja reppuun eikä kysellä perään saiko kaverit kutsut -> whatsapp viestillä kaverien vanhemmille kutsut kuten muutkin laittavat, meneepähän kutsu perille asti
-ruokakaupassa pitää kuitenkin käydä, joten kun mä haen ruokia niin synttärilapsi hakee sipsiosastolta kaksi sipsipussia ja kerää irtokarkkipussin täyteen sekä pari mehu/limupulloa ja ilmapallot ->näihin tuskin allergioita on ->metatyö = ajomatkalla kauppaan sanon lapselle että hän hommaa sipsit, karkit, pallot, juotavat ja nähdään kassalla
-kukaan ei syö kakkua joten ei tarvi miettiä tällaista
-lapsi pumppaa ilmapalloja ennen kutsuja, minä otan 3 kulhoa kaapista ja kaadan kahteen sipsit ja yhteen karkit ja pillimehut/pikkulimut pöytään -> menee 5min
Elämästä voi tehdä haastavaa tai sitten ei. Jos voimavarat ei riitä kuin välttämättömään niin silloin hoidetaan vain välttämätön eli pidetään lapset hengissä.
Tässä taas todella hyvin asioista perillä oleva vastaus. Sipseille, irtokarkeille, limuille ja mehuille tuskin kukaan on allerginen… meidän kolmesta lapsesta kukaan ei olisi voinut syödä noita irtokarkkejasi. Shipseistä osa olisi voinut olla ok mutta osasta taas olisit saanut soittaa ambulanssin paikalle.
Mainitsemissasi jutuissa kun voi olla maitoa, kanamunaa ja pähkinöitä joille monet lapset ovat allergisia kuten minun lapseni.
Vastaus kyllä kuvaa loistavasti sitä välinpitämättömyyden määrää että kunhan lappaa karkkia pussiin ja jotakin shipsiä niin ei tartte tehdä metatyötä allergioiden suhteen. Arvaappa olisiko allergisella vieraalla itku silmässä jos ei löydy kuin mehua ja mikään muu tarjottava ei sovi (ai niin ja jos mehu appelsiinimehua niin sekään ei sopisi). Mutta eihän sillä ole väliä kun suunnitella ja ajatella ei aikuisten tartte….
Ei ole helppo tilanne. Mutta ota huomioon, että nyt puhutaan lastensynttärien järjestämisestä jossa järjestävä taho pörrää enää jaksamisensa rippeillä. Pikkasen ymmärrystä nyt myös toiseen suuntaan.
Useimmiten lapsillani olikin omat eväät kaverisynttäreillä. Mutta kommentti oli just tuohon vähättelevän metatyöasenteeseen että ei allergioita tarvitse miettiä jos ostaa irtokarkkeja ja sipsejä koska niille tuskin lapset ovat allergisia. Sitten vielä se että tuo allergioita vähättelevä tyyppi ei edes tajua että jos paikalla on alle kouluikäisiä niin varsinkin silloin pitää myös vahtia ruokailua senkin takia että jos paikalla allergisia lapsia niin ei sopivat ja sopimattomat ruuat sekoitu. Esim itse nähnyt kuinka lapsi ottaa juustonaksuja ja tiputtaa osan maidottomien sipsien kuppiin. Ei riitä että vain laittaa tarjolle jotain maidotonta vaan pitää vahtia että se on maidotonta koko tarjoilun ajan.
Itseä ärsyttää just tuo vähättelevä asenne että synttärit järjestää vartissa (kunhan minun ei sitä tarvi tehdä). Ja se että homma hoidetaan siksi niin vähällä että omasta mielestä mikään ei ole tärkeää eikä suinkaan siksi että ollaan burnoutin partaalla.
Ei tarvitse järjestää synttäreitä tai suunnitella kummilapsen lahjaa. Relatkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pöydän kattaminen on taas yksi naisten keksimistä typeristä "metatöistä". Järjetöntä asetella tyhjiä lautasia pöydälle vain jotta jokainen yksitellen ottaa lautasen ja käy hakemassa ruokaa. Mitä jos jokainen ottaa itse lautasensa kaapista, täyttää sen ruualla, vie sen ruokapöytään ja syö. Ottaa matkalla jääkapista ne haluamansa juomat ja muut lisukkeet mitä kaipaa. Ruokailun päätteeksi laittaa lautasensa ja mukinsa astianpesukoneeseen.
Taas vältyttiin yhdeltä tarpeettomalta metatyöltä.
Ai, ne pienet lapsetkin ottaa kaiken itse? Mieluummin katan pöydän, syödään kaikki yhdessä rauhallisesti, eikä kenenkään ( minun) tarvitse hypätä koko ajan hakemassa jääkaapista jotain.
Älä sitten valita työmäärästä sillä meidän miesten mielestä tuo on turhaa. Ja kyllä niille lapsillekin kannattaa opettaa että osaavat ihan itse ottaa omatoimisesti
Tuossa nyt ei ole enää kyse työstä, vaan sivistyksestä. Pöydän kattaminen on nopea ja helppo homma, ei mikään kummallinen kotityö. Ja joskus arkena siitä voidaan vähän joustaakin. Mutta jos ei edes sunnuntaisin istuta alas kunnolla katettuun ruokapöytään koko perheen kanssa, jää kyllä lapsen tapakasvatus hoitamatta. Voihan toki senkin valinnan tehdä, jos on varma, ettei lasta missään ihmisten ilmoilla katseltaisi muutenkaan.
Pöytätavat on opetettava lapselle kotona, ei siitä koulu huolehdi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on sekaisin tuo metatyö ja ihan vain surkeat puolisot.
Surkea isä saunoo juhannuksena miesporukalla, eikä huomioi lastaan eikä osallistu kotihommiin ollenkaan. Se ei liity metatöihin mitenkään, mies on vaan täysi luuseri.
Metatyöt liittyvät siihen, jos kaksi puolisoa luulee tekevänsä tasa-arvoisesti kotitöitä, mutta toinen käyttäytyy kuin olisi apulainen, jolle pitää kertoa, mitä ja milloin pitää tehdä, eikä itse kanna loppupeleissä vastuuta.
Älä syytä miehiä jos naiselle ei miehen tekemä kelpaa ja alkaa kertomaan miehelle kuinka on tottunut tekemään ja kuinka haluaa tapahtuvan. Tuo on täysin tarpeetonta ja turhaa hommaa jota naiset sanovat metatyöksi. Naisilla olisi paljon helpompaa jos ei aina vaatisi että asioiden pitää tapahtua niin kuin nainen on tottunut tai haluaa. Ei miehen tapa toimia ole väärin vaikka se ei olekkaan samanlaista kuin naisen tapa toimia
Sitä mä vaan ihmettelen, miksi miehet = isät eivät halua tai viitsi panostaa lapsiinsa, vaan kaikki lapsiin liittyvä tehdään itselle mahdollisimman vähällä vaivalla ja ajankäytöllä. Lasten äidit ovat yleensä hyvin perillä siitä, mistä lapsensa pitävät, millaisia vaatteita tykkäävät käyttää, mitä harrastaa, millaiset synttärit haluavat.
Äidit haluavat tuottaa lapsilleen iloa, näyttää välittämistään ja rakkauttaan sillä tavoin. Isät menevät siitä, mistä aita on matalin.
Erosimme miehen kanssa, kun lapset olivat varhaisteinejä. Usein sain heiltä kuulla, miten "isä ei välitä", oli sitten kyse melkein mistä tahansa lapselle tärkeästä. .Jos ex-miehesi on tuollainen, se ei tarkoita, että kaikki miehet olisivat tuollaisia. Oma mieheni, joka harrasti laajasti musiikkia, huolehti, että lapsilla oli teininä kunnolliset musiikkilaitteet laadukkaine kaiuttimineen ja myös, että heillä on tarvitsemansa tietokoneet ja pelit ja elokuvat (puhun 90-luvusta ja ajasta ennen älyttömyyspuhelimia ja suoratoistoja). Vei lapsiamme varhaisteineinä rock-konsertteihin, kun he eivät vielä yksin voineet mennä jne. Hän käytti omia vahvuuksiaan lastemme hyväksi.
Synttärit järjestin minä, mutta en olisi halunnutkaan vaihtaa tehtäviä. Luulen, että moni muukin mies tekee näin, esim. urheilua harrastava mies johdattaa lapsensa urheilun pariin, eränkäyntiä harrastava mies vie lapsensa metsään jne.
Tämä ketju paljastaa, miten huonosti pariskunnat kommunikoivat, miten huonosti naiset valitsevat kumppaninsa (ne kuuluisat vaaleanpunaiset silmälasit päässä?) ja miten kaunaisesti jotkut naiset suhtautuvat miehiin yleensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Tekniikan Maailman talvirengastestien lukeminen metatyötä? Eli jos haluaa tehdä perheen turvallisuutta ja taloutta koskevan investoinnin perustellusti, täytyyhän siihen käytetty aika laskea myös "metatyöksi" siinä missä synttäreiden suunnittelukin, eikös?
Jos sen testin lukee ja sen perusteella päättää rengasvalinnan, niin on. Aikaa menee noin 10 minuuttia. Sen yli menevä vatulointi on vain ajanhukkaa.
Samaa mieltä synttäreiden suunnittelusta.
Synttäreissä nyt on paljon enemmän suunniteltavaa mitä auton rengasvalinnassa.
Niinhän sitä voisi tyhmempi luulla.
Menen kauppaan, sanon myyjälle että että haluan parhaat ja maksan ne.
En oikein ymmärrä, miksi noita asioita ei ole voinut alusta asti jakaa.
Miksi pitää ruveta edes johonkin kaiken tekevän rooliin?
Kaksi aikuistahan teitä on ollut jo ennen lasta.
Voihan noi jutella ja jakaa.
Ihan perusjuttu. Ihan hyvä noin.
Kyllä se siitä tasottuu ja mieskin ota vastuuta.
Teidän perheelle toi on hyvä. Se kehittyy.
Oma mies otti lapset mukaan kalaan. Hän teki silti samanlaisia kalareissuja mitä yksinään. Ei pienet lapset jaksa istua tuntikausia veneessä. Enkä nyt tarkoita muutaman tunnin reissua vaan paljon pitempää.
Sama asia on vaivannut jo pitkään. Monet asiat ovat naisten tekemänä rankkaa työtä tai ainakin metatyötä ja miehelle ne lasketaan huviksi ja rennoksi vapaa-ajan vietoksi, esim. lasten kanssa ajan viettäminen tai ruoanlaitto. Mitään miehelle kuuluvaa ei katsota metatyöksi, esim. autonrengastestien tuloksien seuraamista, mutta naisille vastaavat naisten jutut ovat sitä.
Moni asia ei miehen tekemänä kelpaa, koska se on tehty eri lailla kuin nainen on tottunut, yleensä samoin kuin naisen lapsuuskodissa on tehty, vaikka miehen ehdotus olisi parempi. Useamman kerran on näissä viesteissä valitettu, että miehelle kelpaa vain ruoka, mikä on kuin hänen äitinsä tekemää. Sama se on naisillakin, ainoa oikea tapa tehdä asioita on se, minkä hän on oppinut äidiltään.
Vastasin henkilölle joka luetteli nuo asiat synttäreille tekevänsä.
Mutta fine, sanotaan että järjestät synttärit kaatamalla kaksi pussia sipsejä ja karkkia kulhoihin. Montako lasta on tulossa? Kauanko synttärit kestävät? Muuta syötävää ei siis ole? Kuka siivoaa ennen ja jälkeen? Ja etenkin, ovatko tällaiset synttärit lapsen toive vai vain vanhemman pyrkimys olla ottamatta sitä vastuuta? Miksei voisi yhdessä suunnitella sellaiset synttärit joita lapsi toivoo? Ei tarkoita mitään hienostelevaa tai kallistakaan, mutta oletko sitä mieltä että tuollaiset juhlat on elämässä täysin riittävät ja saavat lapsen tuntemaan itsensä tärkeäksi? Järjestätkö häätkin kaatamalla sipsejä kulhoon?